Koottuja tarinoita vuodelta 2017

Alkuun halusin koota tarinoita, joita on jo kerrottu Blacklakelta, jotta uudetkin lukijat pääsisivät perille siitä, mitä Blacklaken instagramissa noiden reilu tuhannen julkaisun takana piileekään. Kuitenkin mitä kauemmaksi mennään, sitä vähemmän oikeasti tarinoita ja tarinaideoita on. Nuorempana niitä ei keksinyt niin paljoa, mutta täyttelen aukkoja nykytilanteesta ja alkupään tarinat ovat todennäköisesti joka tapauksessa lyhyempiä. Tässä koonti alle puolikkaasta vuodesta, 2017. Instagramin omistavat voivat katsella julkaisuja kyseiseltä vuodelta tämän hashtagin takaa. Aion myös tehdä näiden vanhojen tarinoiden jälkeen jonkun "pähkinänkuoressa" koonnin, jos olen kykenevä tällaiseen. Hahmoista tulee esittely postauksia, jotka löytyvät ensimmäisen tultua tunnistettavalla nimellä nimetyllä tunnisteella!

PS. Yleensä laittaisin kuvamateriaalia, mutta melkein kaikki 2017 vuoden kuvat ovat kamalan huonolaatuisia huonon puhelimen takia. (niitä harvoja padilla otettuja tarinaan liittyviä saatan lisätä)

PPS. Pakko huomauttaa, että tarinoista näkyy kaikkien vuosien ajan, kuinka oma hevoselämä ja maailmankuva muuttuu, siksi tuntuu oudolta kirjoittaa näitä vanhoja tarinoita, nykyään on niin kovin erilainen! 😅



24. Elokuuta 2017

Rickon ja tämän äiti lähtivät monta tuntia sitten ajamaan trailerin kanssa kohti rantaa, jotta he pääsisivät laivalla Englantiin. Matka oli pitkä, ja monin tavoin raskas, niin kuskeille, kuin ratsullekin. Varsinkin laivamatka ei miellyttänyt herkkää Windyä. Laivalla oltiin koko yö, ja sen jälkeen Rickonin äiti ajoi autoa loppu matkan, koska Rickonin pitäisi levätä. Tänään olisi metsästys - tapahtuma Hemsburyn tallilla. Rickon on ottanut mukaan Windyn, koska se uskaltaisi hypätä maastoesteitä ja Windy kesti matkan paremmin, kuin moni muu. Blacklaket kaarsivat Hemsburyn pihaan, jossa oli jo paljon porukkaa odottelemassa tapahtuman alkua. Rickonin äiti lähti kuitenkin katselemaan Englannin maisemia heti sen jälkeen kun Windy oli varustettu ja Rickon oli saanut isänsä vanhan tweed takin ylleen. Nainen matkasi harvoin, joten nyt oli tilaisuus ottaa ilo irti pojan rettelöidessä metsästystapahtumassa. 

 Rickon nousi Windyn selkään ja odotti kunnes tapahtuma alkaisi ja kaikki lähtisivät matkaan. Hän uskaltautui myös jutustelemaan odotellessa muiden tapahtumaan osallistuneiden kanssa, joka oli mieheltä harvinaista. Kun kaikki olivat valmiina ja jono lähti etenemään, Rickon lähti muiden mukana ensin käynnissä ja sitten ravissa ja kun koirat päästettiin irti ja kaikki alkoivat laukata. Windyllä ja Rickonilla oli erimielisyyksiä vauhdin suhteen, sillä mies halusi katsella rauhassa maisemia ja pitää perä päätä, kun taas tamma halusi juosta, hypätä, viilettää ja kisata kavereiden kanssa. Loppujen lopuksi kaksikko pääsi kompromissiin ja maastoesteiden hyppääminen onnistui ihan hyvin molemmilta.

Loppujen lopuksi koko matka sujui hyvin lukuun ottamatta paria kertaa kun Windy lähti niin lujaa, että meni ihan kärki päässä muiden kanssa vähän lujempaa miehen pidätteistä huolimatta. Retken jälkeen kolmioleivät ja kaakao kyllä maistui hyvin. Illemmalla oli juhlat joihin Rickon oli päättänyt kuitenkin mennä, vaikka oli todella väsynyt. Rickon otti ilon irti juhlissa ja loppujenlopuksi tämän äiti joutui hakemaan väsyneen ja vähän juomisesta sekavan poikansa (joka on kyllä jo 25) hotellille ja seuraavana päivänä oli edessä matka takaisin kotiin.

24. Elokuuta 2017

Eräänä päivänä suomenhevosori Ukon ollessa tunnilla maneesissa, sen ystävä Tähti hirnuu murtuneena laitumella. Eikö Ukko kuullut sitä? Missä se oli? Hehän olivat aina yhdessä! Tähti päätti ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja kylmän viileästi hyppäsi laidunaidan yli. Eihän se ollut orille hyppy eikä mikään! Se kierteli tallialuetta hetken, mutta kun eräät tallilaiset huomasivat sen olevan väärässä paikassa, ori juoksi tielle.

 Oria jahdattiin ja houkuteltiin, vasta kun Ukon työt loppuivat ja se meinattiin taluttaa takaisin laitumelle, suostui Tähtikin palaamaan, kaikki hyvin, loppu hyvin.

Star, 24. Elokuuta 2017

 Rickon ratsasti lipizza ruuna Staria maneesissa. Miehen sisko Jane katseli ja kommentoi maneesin katsomosta. Rickon oli vannoutunut esteratsastaja, mutta Jane ei vain nähnyt sitä, ei sitten millään. Naisen mielestä veli oli aivan super taitava kouluratsastaja, kunpa hän saisi Rickonin näkemään sen itsekin. Rickonia kuitenkin turhautti, hän olisi halunnut olla jossain muualla, kuin siellä ratsastamassa kouluratsastusta. Niin ja olihan se kumma, kun Star kulki kuin ajatus, sellaisiakin liikkeitä, joita sen ei todellakaan pitänyt Vaativa B tasoisena osata. Myyjä oli ehkä valehdellut, tai tullut ehkä itsekin valheen uhriksi, mutta oliko sillä väliä, jos hevonen osasi enemmän, kuin oli väitetty?

Kilpailu päivä Miran kanssa, 27. Elokuuta 2017

 Rickon ja Emy lastasivat tottuneen hannoverilaisen traileriin ja lähtivät ajamaan kohti kisapaikkaa. Rickonia selkeästi jännitti, onneksi he olivat lähtölistassa kuitenkin kahdeksantena ja kilpailijoita oli 15. Vähän keskikohdan jälkeen. Auto kaarsi kisapaikalle ja hevonen lastattiin ulos. Pian kauempana oleva ori hirnahti Mira tammalle, joka hirnahti äänekkäästi takaisin. Tämä nauratti Rickonia, ja sai hänet hetkeksi unohtamaan kisajännityksensä. Sitten olisi varustuksen vuoro, mies laittoi satulan tammalle, jonka jälkeen asetti riimun kaulalle suitsitusta varten.
 
 Lämmittelyssä jännitti, mutta hypyt sujuivat. Aika kului kuin siivillä, ja pian heidät kutsuttiin jo radalle. He henkäisivät syvään ja lähtivät radalle. Laukkaa, askel, askel ja hyppy. Hyppy, joka suoriutui hienosti. Sitten toinen, ja kolmas. Pian oli rata ohi, mutta viimeisellä esteellä Mira kolautti puomiin. Ratsukko ei huomannut tipahtiko puomi vai ei, eikä se heitä kiinnostanut, nyt oli aika levähdykselle ennen palkintojen jakoa.

 Ratsukko astelee palkintojen jakoihin kaksoisturparemmi löysällä Miran turvan päällä lepäilemässä, sitä ei enää tarvittu. He odottivat ja jännittivät, juontaja puhuu, sitten alkaa palkintojen jako. Viidenneksi ei tultu, eikä neljänneksi, äh eikä kolmanneksikaan, ratsukko taitaa jäädä ilman sijoja tällä kertaa. Eipä vain näin käynytkään, sillä pian kuuluu raikuvasti: "Ja toisena Rickon Blacklake ja Miracles are real!" Ja näin toinen sija napsahti kaksikolle, joka pian laukkasi ensimmäiseksi tulleen ratsukon perään kunniakierrokselle. 


Velociraptori saapuu, 27. Elokuuta 2017

Rickon uinui päiväunilla kartanon sohvalla, kunnes puhelimen pärinä herätti hänet. Hetken aikaa venyteltyä ja hierottua silmiään, hän vastaa puhelimeen vähän tökerösti tokaisten: "mitä." Puhelimen toisesta päästä vastaa heti pirteä naisääni: "Huomenta! Tuu talli pihalle, nyt!" Ei ehtinyt Rickon kissaakaan sanoa, kun puhelin jo piippasi. Eipä siinä muuta sitten voinut tehdä, kun laittaa kengät jalkaan ja tepastella tallipihalle.
 
 Kun mies saapui tallipihalle, oli blondi sisko jo odottamassa suitsitun kirjavan ponin kanssa. Se oli kovin villin oloinen, steppaili minkä kerkesi ja sen silmänvalkuaiset vilkkuivat kokoajan sen aukoessa suutaan. "Miks te tällasen villin ponin ostitte?" kysyi mies ällistyneenä siskoltaan ja tavallaan myös tädiltään, joka purki autoa. Janen ilme vakavoituu hetkeksi. "Se oli menossa teuraaksi..", hän sanoo hiukan ankeampana, kuin yleensä. Sitten hän taas piristyy, leikkisä ilme tulee hänen kasvoilleen, kun hän vilkaisee tätiään, kuin telepaattisen yhteisymmärryksen saattelemana. "Rick, kun sä et tykkää opettaa ihmisiä." Jane pidättelee kikatustaan. "Saat sitten opettaa tästä ponista meille tuntiponin!" Naista huvittaa, omaa veljeä on aina vähän kiva kiusata. Nainen törkkää ohjat Rickonin käsiin ja juoksee Emyn luokse auttamaan kantamuksissa. "Jes, kiva..." Toteaa mies ääneen, kun poni vauhkoaa ohjien päässä. Hän yrittää rahoittaa ponia rapsuttamalla sen kaulaa, mutta sitä ei voisi vähempää kiinnostaa moinen, joten mies lähtee taluttamaan ponia kohti tallia.
 
 Myöhemmin Rickon kyseli ponin nimeä tädiltään Emyltä. Ponin nimi oli Velociraptor, osuvaa... Kutsumanimeksi Rickon antoi sille Rap. Rapin historiasta ei ollut aluksi varmuutta, myyjä oli vain välittäjä. Rickon kuitenkin tutki sen historiaa netistä monta tuntia ja päätyi siihen, että ori on ollut jokaisella edelliselläkin omistajallaan tuollainen, siitä ei olla vain välitetty. Ken tietää, miten orista on tullut voin vauhko.


Edistystä? No ei. 3. Syyskuuta 2017 

 Rickon hyppäsi ensimmäistä kertaa orin selkään. Ei sitä tavalliseksi selkään nousuksi voinut sanoa, koska poni riehui, liikkui ja sähläsi koko toimen ajan. Mutta näinhän ne hevoset koulutetaan, ratsain. Joten miehellä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin taistella itsensä selkään. Pian ratsastaessaan mies huomasi, että ori oikeastaan pelkäsi. Se pelkäsi melkein kaikkea! Räikeän värisiä töttöröitä, estetolppia, raippaa, vettä ja niin montaa muuta asiaa. Iso työ olisi edessä...

Poniratsastusta 3. Syyskuuta 2017 

"Jane tuo uuden ponin laitumelta. "Hei Rick! Käy testiratsastamassa tää uus poni!" Jane huutaa veljelleen, joka vastaa vastahakoisesti: "Miksi ihmeessä.. se on niin pienikin." "Kukaa muu ei ehi!" Jane vastaa ja kiinnittää ponin käytävälle, jonka jälkeen lähtee auttamaan alkeistuntilaisia. "Kai se on sitten pakko.." Rickon mumisee itsekseen ja varustaa Uuden ponin ja lähtee kentälle sen kanssa"

Poniajelulla kentällä.




Rescueita 11. - 17. Syyskuuta 2017 


2021 versio tarinasta.

 Eräänä päivänä Blacklakelle tuli soitto. Lähialueelta oli löydetty hylättyjä nälkiintyneitä hevosia. Se miten ne olivat päätyneet sellaiseen tilaan oli mysteeri, mutta siellä ne olivat. Oikeastaan muutama oli enää jäljellä, niistä pari piti lopettaa siihen paikkaan. Kaksi olisi jäljellä, toinen vain vähän nälkiintynyt ja ruvilla naamasta, toinen nälkiintynyt, mutta mahdollisesti vielä pelastettavissa. Näin Blacklaken traileri ajoi paikkaan, jossa nämä olivat olleet jo pari päivää hoidossa ja hakivat kaksikon kotiin. Rotuselvittelyjä oli tehty ja ruunikko oli mitä todennäköisimmin mustangi ja kärpäskimo taas shagya-arabi. 

 Mustangiruuna oli jo sen verran hyvässä kunnossa, että se voitiin päästää laitumelle, shagya tamma vain piti pitää sisätiloissa vielä tovin. Välillä se oli niin huonossa kunnossa, että se hädin tuskin pystyi seisomaan. Nyt se piti saada vain syömään. Ruunakaveri meinasi itse lopettaa täysin syömisen, vaikka oli suurella vihreällä alueella. Se oli niin huolissaan ystävästään.

 Eräänä päivänä ruunikko hirnahti laitumella toiveikkaana, ja lähti nopeasti laukkaamaan kohti porttia. Sitä vastaan laukkasi kärpäskimo tamma, se oli se samainen shagya tamma, jonka kanssa se oli löydetty. Se oli tullut kuntoon, ja se pystyttiin päästämään laitumelle. Se toi monelle kyyneleet silmiin, kun kaksikko ikään kuin halasivat toisiaan! 

 Myöhemmin Naperoksi nimetyllä mustangilla alettiin jo ratsastamaan. Sillä oli komeat equestrian PRO:sta hankitut sidepull suitset ja maneesissa ravatessaan Vanilla juoksi vapaana riimu päässä ruunan perässä. Niiden molempien kuntoutus alkaa pian, niistä voi tulla vielä hienoja!

Dinosaurus edistyy, 15.-17. Syyskuuta 2017 

 Rickonin ja Rapin matka on edistynyt. Nyt ori kulkee miehen alla jo pukittelematta kokoajan ja tämä on voinut jo kokeilla ratsastaa tuolla ilman satulaa. Töttöröihin on yritetty siedättää, mutta ori on jo rauhallisempi, kuin aiemmin.

Tarina Trillasta, 17. Syyskuuta 2017

 Trilla oli upea tamma, joka syntyi samana vuonna Rickonin kanssa. Oikeita lapsuuden ystävyksiä. He kasvoivat yhdessä, kilpailivat yhdessä, tekivät kaikenlaista yhdessä. Trilla joutui eläkkeelle 20-vuotiaana jalkavaivojen takia. Sillä oli tullut etujalkoihinsa pientä vaivaa ja vammaa. Vuosi sitten vaivat äityivät niin pahoiksi, että hevonen jouduttiin lopettamaan. Rickon oli täysin murtunut tapahtumista. Hän vannoi, ettei koskaan hankkisi uutta hevosta, niin paljon vanhan ystävän menetys sattui. Ei hän kuitenkaan koko hevostelua kuopannut, hän sai monesta ratsastuskouluhevosesta hyviä ystäviä!

Rickon ja Trilla




Blacklaken avoimien ovien päivät 21.- Syyskuuta 2017

 "Blacklaken talli järjestää vuotuisat avoimien ovien päivät! Luvassa on myyntihevosia, kisat, tallin varustekaupan avajaiset, alennusmyyntejä tuntikorteista ja poniratsastusta, naposteltavaa, arvonta, josta voi voittaa lahjakortin varustekauppaan sekä tallin henkilökunnan järjestämiä näytöksiä!"
 
 Näin luki mainoksissa, joita lähetettiin lähikaupunkeihin, niin kuin paikallislehteenkin. Tallin avoimet ovet ovat olleet suosiossa jo muutamia vuosia. Kun tallille astuu, heti kahvion kulmilla Ella pitää kojua, josta voi ostaa mokkapaloja, keksejä, pullaa, muffinsseja, karkkipusseja, kahvia ja sen lisukkeita ja ei kahvin ystäville toki mehuakin tarjolla. Vettäkin saa kahviosta. 

 Kilpailuissa oli tiukkaa, mutta lopulta naapuritallin Lilli Rautavaara onnistui eri ratsuillaan sijoittumaan jokaisessa luokassa! Mestari liikkeellä. Välillä Lilli oli jopa useammalla sijalla samassa luokassa. Rickon torui naista tikkarin viejäksi vitsillä.

 Myyntihevosia tallille oli saapunut toisen naapuritallin Peltolan kisatallin välityksellä. Myynnissä oli rautias englannin täysiverinen Autumn Leaves, musta englannin täysiverinen Nightmare, kimo connemaranponi Misty, nimetön ruunikko dartmoorin poni, B-sektion welshponi Champion, shetlanninponi kaksikko Riki ja Pulla, norjan vuonohevonen Lari, shirenhevonen Big and Fast sekä hannoverilainen Boy like you. Kaikki hevoset menivät kuin kuumille kiville ja arvonnassakin voittajaksi nimettiin talli Dieke.

 Pihalla pystyi koko päivän törmäämään Jane Blacklakeen, joka talutti Zili ponia talutusratsastuksen merkeissä, sekä jakelee ohikulkijoille mainoslehtisiä. Illemmalla maneesissa on luvassa Rickon Blacklaken ja friisiläisruuna Niilon yhteinen ritariesitys. Pian sen jälkeen siirrytään niitylle katsomaan molempien sisarusten esitystä. Esitykseen sisältyy muun muassa jousiammuntaa ratsain.

 Esitysten jälkeen päivä on pulkassa ja vierailijat alkavat lähteä koteihinsa ja Blacklaket siivoamaan tiluksiaan.

Raptor tuli kuntoon, mutta mitä sen jälkeen? 24. Syyskuuta 2017

 Velociraptor tuli Rickonin alla kuntoon ja pian oli sen vuoro päästä osallistumaan tunneille. Ori oli hiukan hermostunut ratsastajan tullessa hoitamaan sitä. Susa laittoi sen kuitenkin kuntoon ja talutti maneesiin. Kauan tyttö ei sillä saanut ratsastettua, sillä pitäessään raippaa kädessä, ori hermostui ja nousi pystyyn. Susa tuli nopeasti alas ja vaihtoi hevosta kesken tunnin. 
Susa Rapin kanssa tunnilla

 Rickonia harmitti Rapin puolesta. Susalle ei oltu muistettu kertoa, ettei raippaa tulisi ottaa tällä kertaa mukaan ja vaikka Rickon loppujen lopuksi päätyi sanomaan, ei tyttö uskonut. Ehkä tyttö oli myös muutenkin hiukan kovakourainen. Rickon kuitenkin päätti, ettei hän halunnut Rapin enää menevän ratsastustunneille ja päätti ottaa orin sitten itselleen. Se oli vaikea päätös, mutta hän oli kiintynyt poniin sen verran. Kukaan ei voisi korvata Trillaa, mutta joskus on mentävä elämässä eteenpäin. Rickonin ajatuksia aiheesta:

"Ajattelin etten saa muodostettu kenenkään kanssa samanlaista luottamusta kuin Trillan kanssa. Sitten eräänä päivänä käteeni tungetaan tämän orin ohjat. Se näytti samaan aikaan niin pelokkaalta ja ilkeältä. Ilkeä se ei ollut, mutta alussa yhteisymmärrystä ei ollut. Piti ansaita sen luottamus tai muuten tällä ponilla ei olisi voinut koskaan ratsastaa. Se vaikutti toivottomalta tapaukselta. Sitten aloin saada sen luottamusta. Se kuunteli mua enemmän ja enemmän. Mutta sitten tuli seuraava ongelma. Se pelkäsi töttöröitä, vesiletkuja, vettä ja raippaa nyt ainakin. Hankin sen kanssa lisää luottamusta ja aloin totuttaa sitä veteen ja töttöröihin. Raippaa en koskaan ottanut tai tule ottamaankaan. Sain sen menemään hyvin ja jopa peräänantoon. Se oli valmis tunneille. Olin haikea kun luulin, että yhteinen tiemme päättyi. Menin katsomaan kun sen ensimmäinen tuntilainen menisi sillä. Kauhistuin kun näin tytöllä raipan ja yritin sanoa hänelle siitä, mutta hän ei uskonut. Tiesin ettei tästä tulisi mitään. Ja ei tullutkaan. Hän koitti myös ilman raippaa loppujen lopuksi mutta Rap oli samanlainen kuin silloin kun se tuli tänne. Se pukitti ja nousi pystyyn. Se oli pelokas. Koko tunnin sitä samaa. Talutin lopuksi ponia kun ratsastaja ei suostunut menemään selkään tiputtuaan jo viidettä kertaa. Vein sen karsinaan ja siellä se katsoi mua taas ihan eritavalla. Sen suuret suloiset ja leikkisät silmät, se luotti muhun. Silloin päätin: tästä ponista tulee mun omani."


Uusi työntekijä 29. Lokakuuta - 8. Marraskuuta 2017 

 Lokakuun lopulla Blacklakelle saapui kauan odotettu uusi työntekijä Mark. Mies tykästyi nopeasti tallin suomenhevosiin ja saikin liikutella muun muassa niitä. Pian kun valkea suomenhevosori Tunturi saapui tallille, ihastui Mark ikihyviksi orista. Mark sai onneksi luvan alkaa treenata Tunturilla ja liikuttelemaan erityisesti sitä. Rickon on hiukan hidas lämpeämään vieraille, ja Mark vaikutti tuosta vähän oudolta...

Mark ja Tunturi.



Mark ja Rickon 4. Marraskuuta - 4. Joulukuuta 2017 

 Epäilyistään huolimatta Rickon on töidensä ohessa tutustunut Markiin, joka on osoittautunut oikein mukavaksi tyypiksi. Kerran he yhdessä Janen kanssa ottivat lastausautosta kasan hevosia, kun Loki, Poju, Miika ja Batte saapuivat yhdessä kyydissä. Se oli mielenkiintoista se, Batte ja Loki olivat varsinkin varsin tiloissa matkasta. Parin päivän päästä oli ensimmäiset ratsastukset kyseisillä hevosilla. Ensin Mark meni Batella, joka lähti kesken kaiken kiitämään ravissa pitkin maneesia kyydittäen miestä mukanaan. Onneksi Mark ei tipahtanut! Samaan aikaan Rickon meni Pojulla, jota ei voinut vähempää kiinnostaa toisen sekoilut. Jane oli katselemassa ja kuvailemassa tilanteita ylös. Seuraavalla ratsutus kierroksella Mark meni Miikalla, joka otti tilanteen kovin rauhallisesti. Rickon taas yritti pysyä Lokin selässä, joka oli kauhuissaan ties mistä maneesin reunalla.

 Myöhemmin tallille saapui myös shire ruuna Olli, jota miehet kävivät yhdessä testaamassa maastossa. Aluksi toinen ratsasti, toinen käveli vierellä, ja vaihto. Pian kuitenkin miehet menivät molemmat selkään, Rickon ohjauksessa ja Mark kyytiläisenä.

Rannalla Ollin kanssa.

 Toisena päivänä kaksikon saattoi taas löytää maneesista liikuttelemassa Rapia ja Tunturia. Kerran noiden yrittäessä ilman satulaa, lähti Rap viilettämään pitkä askeleisessa ravissa maneesin päästä päähän, hurjaa! Mark kuvasi koko tilanteen ja miehet naureskelivat videolle jälkeen päin. 

 Joulukuussa taas Rickon ja Mark koristelivat tallia yhdessä, hakivat kuusen ja koristelivat myös sen! Tutustua nuo ovat ainakin ehtineet hyvin.


Joulun aikaa, Joulukuu 2017

  Blacklakella vietettiin joulukuu monenlaisissa tunnelmissa, koristeltiin hevosten varusteita jouluisilla koristeilla. Muun muassa Napero ja Vanilla olivat koristelun uhreja. Mark ja Rickon hakivat joulukuusen tallin pihalle ja koristelivat sen yhdessä. Jopa instagram-tilin profiilikuva päivitettiin jouluisammaksi. Vaikka talli ei sijaitsekaan Suomessa, lähetettiin tallilta Suomeen kasvattajalle itsenäisyyspäivä tervehdys 6. joulukuuta. Jane hankki uuden hevosen Vekun, jonka kanssa tämä kävi vetämässä monet päivät hankilaukkaa pellolla. Myös Störtebeckin tallilta suomenpienhevosori saapui pian talliin, Kuro sopeutui hienosti muiden orien seuraan. Myös tallin koristelu oli monella ohjelmassa joulun alla. Eräänä päivänä käytiin rekiajelulla kylällä ja heiteltiin lapsille karkkia, toisena päivänä oli Lucia kulkuetta. Myös joulukatrillia harjoiteltiin ja joulukisoja tuntilaisille pidettiin. Hiihtoratsastus oli parasta, mutta pian olisi aika vaipua joulurauhaan. 


Talli katras 2017 lopussa:

Tallin vanhoina kasvoina edelleen Dani, Goldi, Skye, Kukka, Mira, Windy, Tähti, Ukko, Poika, Star, Niilo, Blue, Iisa, Ben, Zili ja uusina tuttavuuksina talliin astui Kuro, Vekku, Tunturi, Rap, Olli, Poju, Loki, Miika, Misty, Batte, Cara sekä Napero ja Vanilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vilkkaita varsoja estearvosteluissa

On loppusyksyinen viileä ilma ja Blacklaken porukka matkalla kohti Hemgårdiin. Matkaan on lähdetty aikaisin aamulla lokakuun 31. päivänä, si...