20.7.2026 Emy Nightforestin valmennus

 Olin varustanut Lockheedin valmiiksi ja odottelin sopivaa aikaa mennä maneesiin. Ulkona oli kuuma ja kenttä oli jo varattu jotain leikkiturnajaisia varten, joten maneesi oli oikein sopiva meidän valmennukselle. Olin käynyt etukäteen jo laittamassa muutaman esteen, kavaletin ja maapuomin alkulämmittelyjä varten ja valmentajamme Emy voisi sitten asetella ne paremmin suunnitelmiensa mukaan. Kun kello löi tasan 12, vein orin maneesiin ja kipusin maneesin reunalla olleen jakkaran avulla sen selkään.

Olin kerennyt jo tekemään alkulämmittelyt eri askellajeissa ja aloittanut puomityöskentelyä, kun mielenrauhaani häiritsi yllättävä henkilö maneesin reunalla. Tina Blacklake asetteli mikrofonia päähänsä ja yskäisi kerran testinä mikrofoniin. "Emy tulee vähän myöhässä", Tina toteaa kylmästi hetken hiljaisuuden jälkeen ja jättää tilaan leijumaan kysymyksen: Jatkaisinko alkulämmittelyjä normaalisti, vai ohjaatko sinä alkuvalmennuksen, kunnes Emy tulee paikalle? Kun mitään ei toviin tapahtunut, päätin jatkaa normaalisti. Mikäli sitä voisi normaaliksi sanoa, tuntui, kuin niskaani olisi isketty piikit, jotka tulivat suoraa Tina Blacklaken silmistä. En voinut rentoutua kunnolla hänen seurassaan ja se näkyi Lockheedinkin normaalia hermostuneemmassa olemuksessa.

Nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin Lockheedille tilaa hypätä matalat kavaletit. Ori teki hienoa työtä, vaikka minua edelleen kalvoi Tina Blacklaken seura. Olin hypännyt jo hetken, kunnes Tina toteaa mikrofoniin "noniin." Tina kävelee kentälle ja muuttaa hieman asettelemiani esteitä tehden toiselle pitkälle sivulle kahden esteen linjan, ensimmäisen esteen eteen ja taakse puomit. Ensimmäisenä helpompana tehtävänä oli tulla vain linjan ensimmäinen este, tavoitteena esteen ja puomin väliin aina yksi laukka-askel ja toisen puomin jälkeen ohjaus linjan toisen esteen ohitse pysäyttäen hevonen esteen kohdalle tai jälkeen. Lockheed tuli ensin hieman kiireisesti ja kolautti esteen jälkeen puomiin. Ori oli myös hankala pysäyttää. Tina korjasi napakasti omia virheitäni ja kehotti vähän vielä purkamaan Lockheedin energiaa. Seuraavaksi ori tuli jo maltillisemmin tehtävän. Kun olimme saaneet muutaman onnistumisen, vaihdoimme tehtävän seuraavanlaiseksi: Puomin ja esteen väliin edelleen yksi askel, mutta ensimmäisen esteen jälkeen kuusi askelta ennen linjan toista estettä, pientä okseria. Lockheed tuli ensimmäisellä kerralla maltilla, liian maltilla: kuusi ja puoli askelta, vähän haparoiva hyppy. Toisella kerralla patistelin sitä liikaa ja tulimme okserille viidellä askeleella.

Vaikken pitänyt Tinasta henkilönä, oli tässä kohtaa myönnettävä, että nainen oli helvetin hyvä valmentaja. Emy saapuikin 20 minuutin jälkeen paikalle ja sisarukset vaihtoivat paikkaa. Emy jatkoi samaa tehtävää niin, että nyt esteiden väliin sai jäädä se 5 askeltakin, jonka jälkeen kaarrettaisiin vielä yhdelle pystylle lävistäjää pitkin. Tehtävän jälkeen tuli mukaan myös toisen pitkän sivun sarja, jossa oli pysty ja okseri. Sarjan välin tulimme usein kiireisesti ja yritin käyttää siinä Tinalta saamiani neuvoja. Emykin oli hyvä ja kokenut valmentaja, mutta tajusin tässä kohtaa, että oikeastaan kaipasin sellaista napakkaa valmentajaa, millainen Tina oli. Emy jaaritteli liikaa ja yritti pehmentää palautteensa herkkänahkaiselle sopivaksi, mutta minä en ollut herkkänahkainen.

Lopuksi ratsastimme rataa. Lockheedilla oli ensimmäisellä kierroksella vielä virtaa, ja tiputimme yhden yläpuomin turhan kiireisen lähestymisen takia. Loppua kohden Lockheed alkoi kuitenkin väsähtää ja päätimme lopettaa yhteen hyvään rataan. Lopuksi ohjasin orin ulos maneesista ja tarhojen välistä kulkevalle puustoiselle maastopolulle loppulämmittelyjä varten. Lockheed sai ensin ravata rennosti kaulapitkällä, kun annoin orille pitkät ohjat. Sen jälkeen hiljensimme tahtia käyntiin ja katselimme maisemia uuvuksissa. Kotona Lockheed sai eväänsä ämpärissä ennen kuin päästin sen jolkottelemaan laitumelle kavereidensa kanssa.

Kirjoittanut VRL-14859 (505 sanaa)

10/25 Tulta ja lohikäärmeitä

Lohikäärmeprinsessaorjuutettu

 Äiti oli vasta soittanut yhdestä punaisesta varsasta ja ilmaissut kiinnostuksensa ostaa nuorukainen tulevaisuuden estelupaukseksi. Hevoskauppafoorumi oli vielä auki, kun eteen pomppasi ilmoitus tutulta lähettäjältä: BAFFNER ESTATE: BUNCH OF HORSES FOR SALE AFTER BANKRUPTCY OF NEIGHBOUR STALL. Tina avasi sivun, kuvia useista hevosista ja moni huonossa kunnossa. Näin se mulle kuvaili tilannetta, kun se muutamaa päivää myöhemmin puki hienommat vaatteensa päälle ja pyysi Janea mukaan hevoskaupoille. Mä kuulin myöhemmin Janelta, kuinka tilanne oli mennyt:

"Me ajettiin Baffnereiden parkkipaikalle ja siellä oli niiden etupihalla kaikki ne hevoset. Siitä ilmoituksesta. Varmaan koko Baffner Estaten henkilökunta oli paikalla pitelemässä hevosia, kun osa pomppi pystyyn ja yritti potkia vierustoveria tai purra vierustoverin ihmistä. Se oli kaameaa kaaosta ja osa esitteli loikkivia hevosia potentiaalisille ostajille. Kieran oli paikalla vakuuttelemassa kaltoinkohdeltujen raukkojen puolesta, kuinka mussukkoja ne oikeasti olivatkaan sirkusliikkeistä huolimatta ja äiti kuunteli nyökytellen. Oliver Baffner esitteli ylpeänä niitä rauhallisempia tapauksia taaempana etupihaa ja äiti jäi rupattelemaan, kun mä jatkoin kiertelyä. Mun sydän särkyi yhden, sen punaisen tamman kohdalla, sen ilmeessä oli jotain niin särkynyttä samalla, kun se puhkui kuin lohikäärme tulta. Zara. Sen nimi oli Zara. 

Äiti lopetteli kierrostaan, eikä ollut kovin vakuuttunut tarjonnasta, kunnes se tuli mun luokse. "Sä näät siinä jotain, eikö vaan?" Äiti kysyi multa, ja mä en saanut sanaakaan suustani, nyökkäsin vaan. Sitten se palasi vähin äänin Oliverin luokse ja löi kättä päälle. Hevonen tulisi perässä myöhemmin, kunhan kaikki paperit laitettaisiin kuntoon. Äidin sanoin "elikko oli halpa kuin mikä", joten eläinlääkärintarkistusta ei kuulemma tarvinnut ennen ostoa, tehtäisiin se sitten kotona halvemmalla ja menisi lihoiksi, jos jotain isompaa löytyisi. Kai se peitteli sillä omaakin järkytystään ja tuntemuksiaan tamman tilasta."

Jane näytti mulle kuvaa Zarasta. Mä tunnistin sen heti, olin nähnyt sen aikoinaan Baffnereiden adoptiopalvelussa, senhän piti olla hyvä estelupaus. Ja vaikka se näytti siinäkin kuvassa äksyltä, ei se ollut noin vihaisen näköinen.. Miksi se oli noin vihaisen näköinen..? Luulin, että se oli ollut hyvässä kodissa sen jälkeen, kun se lähti, olin nähnyt sen Credelloillakin ihan hyvässä kunnossa, mitä sille oli tapahtunut? Porukalla me sitä teorisoitiin, kun juteltiin Baffnereiden kanssa, todennäköisesti ainakin viimeisimmässä kodissaan sitä oli treenattu äärirajoille, äärimetodeilla ja kaltoinkohdeltu, ennen sitä, ken tietää. Jotain sille oli Credellojen ja nykyhetken välissä tapahtunut. Jane paljasti, että oli pari kertaa nähnyt äidin pyörittelevän Zaran kuvia ja tietoja käsissään vakava ilme kasvoillaan, kuin toivoen, että hevonen ei joutuisi lihoiksi, ehkä silläkin oli välillä muutakin mielessä hevosten kanssa, kuin pelkkä rahankiilto.

---

 Seison kylmässä ilmassa odottamassa hevosautoa, syysilma ottaa jo niveliin ja jänteisiin. Vanhuus ei tule yksin. Osaanhan mä yleensä pukeutua, mutta nyt oli erikoinen tilaisuus: Mulla alkaa puolen tunnin päästä valmennus, mut mä kökin täällä ulkona odottamassa hevosautoa, jonka pitäisi näillä näppäimillä kaartaa tallin pihaan. Saan viestin siskolta, avaan puhelimen kohmeisilla sormilla, ihme, että puhelin edes avautui. Hevosauto on myöhässä, joten olen jäädyttänyt niveliäni ihan turhaan viimeiset kymmenen minuuttia. Päätän lähteä varustamaan ratsuani valmennusta varten ja palaan ulos, kun kuulen hevosauton renkaat tallipihan hiekalla.

 Vieras hevosauto kaartaa uudistetulle parkkipaikalle ja vieras kuski taluttaa pystyyn hyppivän punaisen tamman ulos. Baffnerit eivät itse ehtineet kuskiksi, kun oli paljon tekemistä näiden muiden tapauksien kanssa, joten oltiin vuokrattu vieras kuljetusfirma tuomaan tamma tallille. Punaisella tammalla on hurja katse, enkä meinaa tunnistaa tammaa siitä kuvasta, jonka joskus näin, on vaikea edes katsoa sen pelokasta riehuvaa ruumista. Ranskalainen vastapalkattu työntekijä Jenny käy hakemassa Zaran ja taluttaa sen sisälle karsinaan, miksi karsinaan, eikö sen pitäisi päästä ulos juoksemaan? Äidin käsky. Minä allekirjoitan lomakkeet todistukseksi siitä, että hevonen on onnistuneesti kuljetettu ja vastaanotettu täällä Blacklaken talleilla.

---

Jane oli pyytänyt nuoren noitaoppilaan Solin tunnustelemaan hevosta ilman äidin lupaa. Äiti ei moisista "huuhaahömpistä" välittänyt, eikä olisi varmaan myöntynyt. Mutta Janea kiinnosti Solin mielipide Zarasta. Pitkään vauhkona karsinassa kolistellut Zara oli ehtinyt rauhoittumaan ennen Solin vierailua, mutta se näytti niin luovuttaneelta. "Traumatisoitunut se on", oli nuoren noidan diagnoosi. "Huonossa kunnossa ja lihakseton, muuten ihan kunnossa", oli ollut eläinlääkärin diagnoosi. Oli aika kuntoutukselle ja paluulle treeniin. Äiti halusi Zarasta kilpahevosen ja Jane oli anellut hyvää kouluttajaa. Siksi se oli nyt välittämässä tietoa siitä, että nyt tämä projekti, Zaran projekti, oli mun projekti. Ja tämä olisi se hevonen, jonka kanssa matkaisin Power Jumpeihin 2026.

Mä palasin uutisen jälkeen talliin ja tarhoille. Aamuhuurre koristi Zaran karvapeitettä, jossa näkyi vanhoja arpia raipaniskuista ja kannuksista. Zaralla oli edelleen hurja ilme kasvoillaan, hurjat henkäykset, jotka näkyivät kylmässä ilmassa ja se tamppasi syksyn oransseja ja keltaisia lehtiä kavioidensa alla, kun istahdin sen läheisyyteen. Hengitin syvään ja kerroin tammalle: "Yritän auttaa sua, ystävä."

727 sanaa, kirjoittanut VRL-14859 yhdessä ideoiden VRL-13834 kanssa.

Sairastelua

 Herkko on käynyt keväästä asti omalla klinikalla säännöllisillä terveystarkastuksilla. Se aloitti alkuvuodesta yskähtelyt aamuisin, jonka jälkeen sierainvuoto ja yskä yleistyivät. Orin oireita epäiltiin virusinfektion aiheuttamaksi, koska sellaista oli ollut liikkeellä. Kesää kohti tullessa Herkon oireet helpottivat ja orin kanssa palattiin valmentautumiseen ja normaaliin liikuntaan. Syyskuussa Power Jumpien jälkeen hevoset siirrettiin uuteen tallirakennukseen ja Herkon oireet palasivat.

 Kilpailuissa Herkko ei ole käynyt pitkään aikaan, mutta aktiivista liikuntaa on pyritty jatkamaan. Kävimme tänään klinikalla laajemmissa tutkimuksissa, joiden tulosten perusteella eläinlääkärimme epäilee Herkolla puhkuria, hevosten astmaa. Herkko ei todennäköisesti enää palaa kilpakentille, sillä se alkaa olemaan kilpahevoseksi iäkäs. Säännöllistä liikuntaa pyritään jatkamaan, koska se auttaa Herkon oireisiin. Ennuste on kuitenkin kohtalainen Herkon tapauksessa ja jäämme seuraamaan sen oireita. Herkko saa muuttaa tallin ainoaksi jääneeseen pihattoon, jotta oireet pysyvät hallinnassa ja koetamme pitää pihaton hyvin eristyksissä, jos tallilla ilmenee infektiotauteja, koska sellainen voisi romahduttaa Herkon tilan täysin. Hankimme Herkkoa varten myös heinähöyryttimen, vitamiineja ja lääkkeitä pahempia oireita varten. Onneksi klinikka sijaitsee myös samalla tontilla, jos Herkko alkaa oireilemaan akuuttia hengenahdistusta.

 Toivomme, että Herkolla on vielä monta hyvää vuotta edessä Blacklakella. Siitä on kovaa vauhtia tulossa hyvä opetushevonen nuoremmille kilparatsastajien aluille, joilla on jo taitoa ratsastaa vaativampia hevosia. Se on jättänyt maailmaan myös useamman hyvän ja tasokkaan jälkeläisen.

-Tina Blacklake (VRL-14859, 203 sanaa)

Ensiaskeleet Blacklakella

Tina Blacklake oli ostanut kaksi uutta hevosta talliin, kun suomalainen talli Pyökkipolku myi kasvattejaan pois toiminnan pienentyessä. Tina oli suunnitellut vain Mirrin ostamista pitkäsukuiseksi jalostushevoseksi, mutta ostoskassiin päätyi myös Esteri, kun Aifric pitkään maanitteli naista ottamaan myös sen, jotta hän voisi liisata sen myöhemmin omaan kasvatusprojektiinsa. 

Vaikka matka oli pitkä, saapuivat tammat uuteen kotiinsa Blacklakelle ehjin nahoin. Kuskin mukaan matka oli mennyt mallikkaasti, vaikka tässä oli kaksi tammaa, jotka eivät pahemmin tykänneet matkustamisesta. Olivat kuitenkin syöneet, juoneet ja suostuneet takaisin hevosautoon jaloittelutaukojen jälkeen. Molemmat tammat myös kotiutuivat hyvin ja saivat turvaa toisistaan vaikkakin Mirri alkoi pian ärhentelemään Selinalle, joka siirrettiin toiseen pihattoon tästä syystä. 

Tina on ylpeä ostoksistaan, ne vaikuttavat hyviltä hevosilta. Ne tulevat toimeen vähintäänkin nyt toistensa kanssa ja edes yhden tallin henkilökuntalaisen kanssa ja ovat eteviä ratsuja. Molemmat osoittautuivat toki myös haastaviksi ratsuiksi, mutta eipä se ollut oletuskaan, että niillä "kakarat" (kuten Tina sanoisi) pääsisi ratsastamaan, vaan taitavat tallin ratsuttajat tietenkin. Päättipä parin lepopäivän jälkeen Tina itse kiivetä Mirrin selkään Blacklaken remontoidulla kentällä. Edellisestä ratsastuskerrasta oli aikaa viikkoja, edellisestä kunnon treenistä vuosia, mutta Mirrin selässä Tina palasi takaisin nuoruusvuosilleen. Alla oli herkkä hevonen, joka alun pienen venkuroinnin jälkeen kuunteli jokaista apua hienosti. Tinalle tuli kaipuu hevosten selkään ja päätti olla nimeämättä Mirrille omaa kilpailuttajaa mahdollisiin tuleviin arvokilpailuihin. Hän menisi tamman kanssa itse!

Sukua tarkastellessa paljastui myös, että Mirrin sukutaulussa komeilee niin vihattu kuin rakastettukin nimi Thanatos. Hyvin palkittu fwb-ori, joka on jättänyt peräti vähintään 18 varsaa. Puoliverisiä ja ratsuponeja. Siksi monet nykyiset kasvattajat saavat orin nimestä harmaita hiuksia sen toistuessa joka toisen pitkäsukuisen koulupainotteisen suomalaisen puoliverisen sukutauluissa. Ja hyvä suku Mirrillä onkin. Vain harva kadonnut nimi, yksi täysin, osalla tallessa sentään rekisteritiedot. Hyvin palkittu, erittäin hyvin palkittu. Katsotaan, jos Tina pääsee Mirrin kanssa käymään vielä laatuarvosteluissa jossain kohtaa.

Esteri taas? Siitä Tina ei ollut erityisen kiinnostunut. Aifric saisi kisata tammalla itse tai delekoida homman jollekin toiselle. Ehkä uusi kouluratsastaja ranskalainen Jenny haluaisi asian kontolleen? Esteri on valmiiksi kantakirjattu kolmospalkinnolla ja Aifric tietäisi sen kohtalosta enemmän. Se nyt kuitenkin tallusti nyt tuossa Mirrin vieressä ja ehkä se oli hyvä. Tammat saivat matkalla seuraa toisistaan ja mitä todennäköisimmin, jos tammoilla vielä kilpaillaan, ne tulevat matkustamaan jatkossakin aina yhdessä.

Kirjoittanut VRL-14859 (358 sanaa).

20.8.2025 | Näyttäkämme taitomme

 4 päivää lähtöön ja Power Jump ratsukkomme treenailivat viimeisiä treenejään ja kävivät viimeisillä valmennuksillaan. Hevoset kaipasivat toki lepoakin. Itse en enää juuri esteratsastuksesta välittänyt saatikka moderneista lajeista noin niin kuin yleisestikään. Mutta totta kai minua oman mentoroitavani ratsastus kiinnosti. Halusin tietää, oliko klassisen ratsastuksen opeista hyötyä Antoniolle ratsastaessa.

 Cheyenne oli jälleen oikea kuumakalle, kun nuorimies ohjasi sitä radalla seuraavalle esteelle ja äitini toppuutteli miestä liian tiukasta kurvista, joka oli enemmän tamman päätös, kuin ratsastajan päätös. Silti äiti oli päättänyt laittaa juuri Antonion tulisen tamman selkään. Tuo selitteli kaikenlaista, kuinka Shiorilla oli jo paljon ratsuja kilpailtavana ja Taiel ei ollut esteratsastaja. Luulen kuitenkin, että äiti näki Antonion ratsastuksessa jotain potentiaalia ja uskoo miehen pärjäävän tulitamman kanssa. 

 Cheyenne kolauttaa puomin, jonka valmennusapulainen käy korjaamassa. Äiti antaa aika vahvaa kritiikkiä. Antonio ei ehkä kestä kuulla sitä, mutta mies ottaa kaiken vastaan eikä luovuta. Se on hyvä tuolla isoilla radoilla. Ettei luovuta. Äiti taas on tunnettu "tough love" tyyppisestä valmennystyylistä. Tai no näin esikoispoikana muustakin, kuin vain valmennystyylistä.

Mustankirjava tamma on mielenkiintoinen, vaikken enää esteitä harrastakkaan. Äiti bongasi sen kilpailulähetyksestä Kreikasta ja halusi ostaa sen takaisin meille kilpahevoseksi. Se on kilpaillut nyt jonkin verran erilaisissa kilpailuissa, mutta nyt se olisi ensimmäistä kertaa menossa suurempiin kilpailuihin. Voisi siis sanoa, että vuoden 2025 Power Jump näyttää, onko Cheyennellä malttia suurradoille ja toisaalta senkin, onko Antoniolla taitoja ratsastaa näin vaativaa hevosta. Minä kyllä uskon mieheen ja pohdinkin, pitäisikö ajaa perässä katsomaan kisapäivän suorituksia ihan paikanpäältä.

Kirjoittanut Rickon Blacklake (VRL-14859) 238 sanaa.

Stallion show days 3.-8.12.2024

 Olen Shiori Otani ja matkalla lähes viikon kestävään kilpailutapahtumaan. Matka sujui ihan hyvin ja Belgian maisemat olivat ihan mukavia. Saavuimme 3.12. paikalle ja ilma oli melko lauha. Tina kehui etupenkiltä Stall Feliksen automaattiporttia. "Me tarvitaan tollanen Blacklakelle", se totesi. En keskittynyt keskusteluun juurikaan, mutta joku vastasi tallinomistajalle, ettei Blacklakella ole tuollaiselle portille sopivia aitojakaan. Tallilla olisi hyvät puitteet majoittaa kaikki sadat hevoset, jotka olivat tulleet kilpailemaan koko ajaksi tai tietyiksi päiviksi. Lisäksi se sijaitsi hyvien kulkuyhteyksien päässä ja tallinomistajamme Tina oli kateellinen: Blacklakelta puuttui niin hyvät majoitukset ja kilpailuareenapuitteet, kuin ne hyvät kulkuyhteydetkin. Talli sijaitsee tooodella syrjässä. Porteista avautuu hieno tallikompleksi, jonka tutkimisessa menisi varmaan loppu päivä - siihen ei ole nyt aikaa. Kun Tina pysäyttää auton, me työntekijät riennämme heti lastaamaan hevosia. Tina ei juurikaan osallistu hevosten lastaamiseen, se kiertelee ulkona olevien hevosten luona ja kehuu niitä hienoiksi, morottaa vanhaa omaa kasvattia ja pohtii ääneen, että pitäisikö sen ostaa täältä joskus kasvatti. Sillä on kyllä ostohousut ylhäällä ja lujaa. Köytettynä kiinni. Liikaa rahaa tai jotain.

Kun hevoset oli lastattu pois hevosautosta, osa lähti katsomaan Nicholas Rosen valmennuksia, kun osa meistä lähti valmistautumaan näyttelyitä varten. Olin ilmoittautunut mukaan esittämään muutaman hevosen näyttelyissä, joten mulla oli tosiaankin kiire auttaa niiden kuntoon laittamisessa ja kehään viemisessä. Barokkipuolen Andor ja minä Cheetahin kanssa pärjättiin hyvin varsakehässä. Päälle 2 vuotias Cheetah on kyllä kummallisen värinen, mutta reipas ja jalo tällaisissa esitystilanteissa.

 Puoliveristen kehässä esittelin itse jälleen tiikerinkirjavan puoliverisen Asran ja kisatuttu Nella esitteli Utopian, joka on vähän pitkäkoipinen ja näyttää mielestäni vesinokkaeläimeltä. Sillä on kuitenkin suuri sydän. Vaan tuomarin penkissä istui joko erittäin tiukka tuomari tai sitten tämä puoliveriori kaksikko eivät vain ole niitä kedon kauneimpia kukkasia, sillä tiukkaa palautetta tuli ja paremmat palkinnot jäivät saamatta.

 Tinan tytär Jane esittelee lämmin- ja täysiverikehässä arabialaisen täysiveriorin Mesoksen, joka pärjäsi yhtä hyvin, kuin mun ja Rickonin esittelemät varsat. Kylmäverikehään oli tuotu barokkipuolen Royal Hanoverian Creamit Mero ja Saro ja inan poika Rickon, barokkipuolen johtohahmo esitteli ne hyvin, sertejä sen kuin vain satelee. Erikoiskierroksella oli Aifricin Baloo ja Rickonin Saro. Hyvin pärjäsivät siinäkin ja Baloo, jopa voitti koko kehän! Nice. Lopuksi oli palkintojenjaot ynnä muut, mutta BIS-kehäänhän me ei päästy millään hevosella, joten alettiin jo kokoamaan hevosia talliin vietäväksi.

4.12.2024

Tämä päivä pitäisi sisällään joidenkin hevosten jumppausta ja muutaman hevosen osallistumisen Oriarviointeihin. Tina esittäisi tänään Lockheedin yhdessä luokassa ja mä lupauduin orin groomiksi. Eli teen Tinalle kaiken valmiiksi, jotta omistaja voi vain mennä ja esittää hevosen sen täydellisyydessään.

 Ehdin jopa kaiken kiireen keskellä katsoa, kun Aifric esitti Caracal-orinsa ratsain Young Starin 5-vuotiaiden luokassa: Kollilla ei mennyt kovin hyvin. Orilla oli joku teinihevosen teinipäivä, joten sen käytös oli huonoa, askellajit miten sattuu, rakennetta oli vaikea arvioida ja potentiaali nähtiin näistä syistä heikkona. Toisaalta Kolli sai lopuksi yhdeltä tuomarilta erityismaininnan väristään ja potentiaalistaan, joten ei se nyt ihan surkea ollutkaan.

 Stud Showingeissa meillä olikin useampi hevonen: Rickon esitti Jacarón kouluoreissa ja minä ja Tina Lockheedin muunpainotteisissa oreissa. Jacaró sai palkinnon "II - Premium Stud" koska sen käytös ei ollut kovin lupaavaa. Rakenne ja kilpailunäyttö oli sitäkin parempaa, ja meriiteissä ja jälkeläisissä olisi vielä lisänäytön paikkaa. Kolmesta palkinnosta tämä oli tietenkin toiseksi paras, joten ei valittamista!

 Lockheed sai saman palkinnon kuin Jacarókin, mutta oli melko lähellä yltää ykköspalkintoon. Seuraava oli vain puolen pisteen päässä! Tuomarit pitivät Lockheedin laajasta osaamisensa näytöstä, mutta käytöksessä meriiteissä ja jälkeläisnäytössä olisi ollut selvästi parantamisen varaa.

 Ensimmäiset kilpailupäivät vietin vahvasti kenttäratsastuksen parissa. Näin kavereita, jotka pärjäsivät hyvin eri osa-alueissa ja jotka kipusivat lauantaina palkintojen jaossa hyville sijoille. Meillä Lockheedin kanssa meni parhaiten maastoesteet, mutta muutkin tulokset olivat sen verran hienosti menneitä, että pääsimme lauantaina kolmannelle sijalle. Lisäksi ratsastin perjantaina kouluratsastuksessa muillakin tallin hevosilla, mutta sijoja ei tullut meille. Muille kylläkin. Lauantaina niinikään ratsastin kenttäluokkien lisäksi rataesteitä. Päivä meni Blacklaken hevosilla melko huonosti ja saimme peräti yhden sijoituksen. Olin kuitenkin Lockheedin kanssa päässyt jatkoon finaalipäivälle villikortti luokkaan, joten ratsastimme omasta valinnastani vielä yhdet CIC4 tason radat. Muistan kuinka ratsastin maasto-osuuden ja päivän kylmä viiva kirveli poskillani samalla, kun ilmavirta pyyhälsi ohitseni. Minulla oli aurinkolasit nimenomaan tämän viiman takia ja Lockheed pauhasi lujempaa kuin koskaan. Tai siltä se ainakin tuntui. Hetken aikaa mielessäni käväisi ajatus, kuinka olemme melkein kuin Matrixin Trinityn takaa-ajokohtauksesta ilman takaa-ajajaa kunnes hirvi päätyi melkein keskelle tietämme. Siinä kohtaa minulla ei ollut aavistustakaan, mitä tapahtuu, mutta annoin Lockheedin tehdä tehtävänsä.

 Lopuksi oli tietenkin palkintojenjaot, joihin pääsin itsekin osallistumaan. Sen jälkeen orit lastattiin autoon ja lähdettiin takaisin kohti kotia. Toki osa hevosista oli siirtynyt jo seuraavaan paikkaan ennen kisojen loppua, sillä joitain kisoja meni osittain näiden kanssa päällekkäin, mutta minulla ei ollut niistä juurikaan mitään hajua.

Vilkkaita varsoja estearvosteluissa

On loppusyksyinen viileä ilma ja Blacklaken porukka matkalla kohti Hemgårdiin. Matkaan on lähdetty aikaisin aamulla lokakuun 31. päivänä, sillä paikalla järjestetään Estevarsojen laatuarvostelut. Mukaan lähtivät reilu 2-vuotiaat nuorukaiset Leon ja Pin.

 Matka taittui hyvin, mutta hevoskaksikosta Pin oli matkan aikana melko rauhaton. Leon otti matkustuksen tyynesti ja Hemgårdissakin se pysyi maltillisena, siinä missä kaverina Pin liikehti levottomasti ja hirnahteli kavereille. Shiori Otani - tallin yksi kilparatsastajista - käsitteli rauhatonta Piniä hyvin ja sekin rauhoittui lopulta, kun pääsi tutkailemaan paikkoja.

 Tilaisuus alkoi 2-vuotiaiden sarjalla, johon Blacklaken hevoskaksikkokin osallistui. Kaverukset hyppäsivät 30-50cm luokassa, vaikka sarjassa oli myös taidokkaampiakin ratsuja. Pin ja Leon ovat saaneet elää varsa-aikojaan melko rauhassa, joten heitä ei oltu treenattu vielä hyppäämään metriä tai korkeampaa. Molemmat nuorukaisista käyttäytyivät vuorollaan hyvin. Shiori esitti Pinin, joka sai rakenteesta kohtalaiset pisteet. Käytös oli jo hyvää alun haasteista huolimatta, muttei erinomaistakaan. Orivarsan pienet orimaiset oikut jäivät huonolla tapaa tuomareiden mieleen. Irtohypytyksessä Pin ei pistänytkään enää parastaan ja ehkä orin heikko askellus vaikutti hyppytyyliin. Ori sai kohtalaiset ja huonot pisteet näistä osioista. Shiori taas pisti parastaan, ja Tina oli joka tapauksessa ylpeä henkilökunnastaan ja tuoreista ostoksistaan.

 Tinan - tallin omistaja - istui koko tilaisuuden katsomossa, kun nuoriso esitteli hänen hevosiaan tuomaristolle. Tytär Jane esitteli Leonin, joka niinikään sai kohtalaiset rakennepisteet, vaikka Piniä hiukan paremmat. Myös Leon keksi jotain varsamaisia oikkuja tilaisuuden aikana, jonka takia tammakaan ei saanut aivan täysiä käytöspisteitä. Askellus oli tammalla kohtalaista, mutta irtohypytykseen Leon lähti sulavin liikkein upealla tekniikalla saaden täydet pisteet tästä osiosta.

 Oikuista huolimatta tuomarit taisivat kuitenkin pitää tästä kaksikosta sen verran, että tulokset olivat hyvät. Tina oli tyytyväinen, kun palkintoja jaettiin ja varsat pärjäsivät hyvin. Hintansa väärtejä hevosia. Janen mukaan varsat olivat hienoja välittämättä siitä, mitkä palkinnot tulisivat. Pin palkittiin II-Palkinnolla ja Leon jopa I-palkinnolla. Varsat ovat Tinan ensimmäisiä estevarsapalkittuja hevosia, joten tuloksiin sai olla tyytyväinen. Tallissa on Aifricin Caracal-ori, joka on niinikään palkittu aikoinaan Estevarsoissa II-palkinnolla, joten erityisen tyytyväinen Tina oli siitä, että omat varsat pärjäsivät vähintään yhtä hyvin. Leon on Caracalin varsa, oli pantava isäänsä paremmaksi! ;)

Paluumatkalla varsat olivat jo sen verran väsähtäneitä, että matka taittui kuljetusautossa nukkuessa.

Koottuja tarinoita vuodelta 2017

Alkuun halusin koota tarinoita, joita on jo kerrottu Blacklakelta, jotta uudetkin lukijat pääsisivät perille siitä, mitä Blacklaken instagramissa noiden reilu tuhannen julkaisun takana piileekään. Kuitenkin mitä kauemmaksi mennään, sitä vähemmän oikeasti tarinoita ja tarinaideoita on. Nuorempana niitä ei keksinyt niin paljoa, mutta täyttelen aukkoja nykytilanteesta ja alkupään tarinat ovat todennäköisesti joka tapauksessa lyhyempiä. Tässä koonti alle puolikkaasta vuodesta, 2017. Instagramin omistavat voivat katsella julkaisuja kyseiseltä vuodelta tämän hashtagin takaa. Aion myös tehdä näiden vanhojen tarinoiden jälkeen jonkun "pähkinänkuoressa" koonnin, jos olen kykenevä tällaiseen. Hahmoista tulee esittely postauksia, jotka löytyvät ensimmäisen tultua tunnistettavalla nimellä nimetyllä tunnisteella!

PS. Yleensä laittaisin kuvamateriaalia, mutta melkein kaikki 2017 vuoden kuvat ovat kamalan huonolaatuisia huonon puhelimen takia. (niitä harvoja padilla otettuja tarinaan liittyviä saatan lisätä)

PPS. Pakko huomauttaa, että tarinoista näkyy kaikkien vuosien ajan, kuinka oma hevoselämä ja maailmankuva muuttuu, siksi tuntuu oudolta kirjoittaa näitä vanhoja tarinoita, nykyään on niin kovin erilainen! 😅



24. Elokuuta 2017

Rickon ja tämän äiti lähtivät monta tuntia sitten ajamaan trailerin kanssa kohti rantaa, jotta he pääsisivät laivalla Englantiin. Matka oli pitkä, ja monin tavoin raskas, niin kuskeille, kuin ratsullekin. Varsinkin laivamatka ei miellyttänyt herkkää Windyä. Laivalla oltiin koko yö, ja sen jälkeen Rickonin äiti ajoi autoa loppu matkan, koska Rickonin pitäisi levätä. Tänään olisi metsästys - tapahtuma Hemsburyn tallilla. Rickon on ottanut mukaan Windyn, koska se uskaltaisi hypätä maastoesteitä ja Windy kesti matkan paremmin, kuin moni muu. Blacklaket kaarsivat Hemsburyn pihaan, jossa oli jo paljon porukkaa odottelemassa tapahtuman alkua. Rickonin äiti lähti kuitenkin katselemaan Englannin maisemia heti sen jälkeen kun Windy oli varustettu ja Rickon oli saanut isänsä vanhan tweed takin ylleen. Nainen matkasi harvoin, joten nyt oli tilaisuus ottaa ilo irti pojan rettelöidessä metsästystapahtumassa. 

 Rickon nousi Windyn selkään ja odotti kunnes tapahtuma alkaisi ja kaikki lähtisivät matkaan. Hän uskaltautui myös jutustelemaan odotellessa muiden tapahtumaan osallistuneiden kanssa, joka oli mieheltä harvinaista. Kun kaikki olivat valmiina ja jono lähti etenemään, Rickon lähti muiden mukana ensin käynnissä ja sitten ravissa ja kun koirat päästettiin irti ja kaikki alkoivat laukata. Windyllä ja Rickonilla oli erimielisyyksiä vauhdin suhteen, sillä mies halusi katsella rauhassa maisemia ja pitää perä päätä, kun taas tamma halusi juosta, hypätä, viilettää ja kisata kavereiden kanssa. Loppujen lopuksi kaksikko pääsi kompromissiin ja maastoesteiden hyppääminen onnistui ihan hyvin molemmilta.

Loppujen lopuksi koko matka sujui hyvin lukuun ottamatta paria kertaa kun Windy lähti niin lujaa, että meni ihan kärki päässä muiden kanssa vähän lujempaa miehen pidätteistä huolimatta. Retken jälkeen kolmioleivät ja kaakao kyllä maistui hyvin. Illemmalla oli juhlat joihin Rickon oli päättänyt kuitenkin mennä, vaikka oli todella väsynyt. Rickon otti ilon irti juhlissa ja loppujenlopuksi tämän äiti joutui hakemaan väsyneen ja vähän juomisesta sekavan poikansa (joka on kyllä jo 25) hotellille ja seuraavana päivänä oli edessä matka takaisin kotiin.

24. Elokuuta 2017

Eräänä päivänä suomenhevosori Ukon ollessa tunnilla maneesissa, sen ystävä Tähti hirnuu murtuneena laitumella. Eikö Ukko kuullut sitä? Missä se oli? Hehän olivat aina yhdessä! Tähti päätti ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja kylmän viileästi hyppäsi laidunaidan yli. Eihän se ollut orille hyppy eikä mikään! Se kierteli tallialuetta hetken, mutta kun eräät tallilaiset huomasivat sen olevan väärässä paikassa, ori juoksi tielle.

 Oria jahdattiin ja houkuteltiin, vasta kun Ukon työt loppuivat ja se meinattiin taluttaa takaisin laitumelle, suostui Tähtikin palaamaan, kaikki hyvin, loppu hyvin.

Star, 24. Elokuuta 2017

 Rickon ratsasti lipizza ruuna Staria maneesissa. Miehen sisko Jane katseli ja kommentoi maneesin katsomosta. Rickon oli vannoutunut esteratsastaja, mutta Jane ei vain nähnyt sitä, ei sitten millään. Naisen mielestä veli oli aivan super taitava kouluratsastaja, kunpa hän saisi Rickonin näkemään sen itsekin. Rickonia kuitenkin turhautti, hän olisi halunnut olla jossain muualla, kuin siellä ratsastamassa kouluratsastusta. Niin ja olihan se kumma, kun Star kulki kuin ajatus, sellaisiakin liikkeitä, joita sen ei todellakaan pitänyt Vaativa B tasoisena osata. Myyjä oli ehkä valehdellut, tai tullut ehkä itsekin valheen uhriksi, mutta oliko sillä väliä, jos hevonen osasi enemmän, kuin oli väitetty?

Kilpailu päivä Miran kanssa, 27. Elokuuta 2017

 Rickon ja Emy lastasivat tottuneen hannoverilaisen traileriin ja lähtivät ajamaan kohti kisapaikkaa. Rickonia selkeästi jännitti, onneksi he olivat lähtölistassa kuitenkin kahdeksantena ja kilpailijoita oli 15. Vähän keskikohdan jälkeen. Auto kaarsi kisapaikalle ja hevonen lastattiin ulos. Pian kauempana oleva ori hirnahti Mira tammalle, joka hirnahti äänekkäästi takaisin. Tämä nauratti Rickonia, ja sai hänet hetkeksi unohtamaan kisajännityksensä. Sitten olisi varustuksen vuoro, mies laittoi satulan tammalle, jonka jälkeen asetti riimun kaulalle suitsitusta varten.

 

 Lämmittelyssä jännitti, mutta hypyt sujuivat. Aika kului kuin siivillä, ja pian heidät kutsuttiin jo radalle. He henkäisivät syvään ja lähtivät radalle. Laukkaa, askel, askel ja hyppy. Hyppy, joka suoriutui hienosti. Sitten toinen, ja kolmas. Pian oli rata ohi, mutta viimeisellä esteellä Mira kolautti puomiin. Ratsukko ei huomannut tipahtiko puomi vai ei, eikä se heitä kiinnostanut, nyt oli aika levähdykselle ennen palkintojen jakoa.

 Ratsukko astelee palkintojen jakoihin kaksoisturparemmi löysällä Miran turvan päällä lepäilemässä, sitä ei enää tarvittu. He odottivat ja jännittivät, juontaja puhuu, sitten alkaa palkintojen jako. Viidenneksi ei tultu, eikä neljänneksi, äh eikä kolmanneksikaan, ratsukko taitaa jäädä ilman sijoja tällä kertaa. Eipä vain näin käynytkään, sillä pian kuuluu raikuvasti: "Ja toisena Rickon Blacklake ja Miracles are real!" Ja näin toinen sija napsahti kaksikolle, joka pian laukkasi ensimmäiseksi tulleen ratsukon perään kunniakierrokselle. 

Velociraptori saapuu, 27. Elokuuta 2017

Rickon uinui päiväunilla kartanon sohvalla, kunnes puhelimen pärinä herätti hänet. Hetken aikaa venyteltyä ja hierottua silmiään, hän vastaa puhelimeen vähän tökerösti tokaisten: "mitä." Puhelimen toisesta päästä vastaa heti pirteä naisääni: "Huomenta! Tuu talli pihalle, nyt!" Ei ehtinyt Rickon kissaakaan sanoa, kun puhelin jo piippasi. Eipä siinä muuta sitten voinut tehdä, kun laittaa kengät jalkaan ja tepastella tallipihalle.

 

 Kun mies saapui tallipihalle, oli blondi sisko jo odottamassa suitsitun kirjavan ponin kanssa. Se oli kovin villin oloinen, steppaili minkä kerkesi ja sen silmänvalkuaiset vilkkuivat kokoajan sen aukoessa suutaan. "Miks te tällasen villin ponin ostitte?" kysyi mies ällistyneenä siskoltaan ja tavallaan myös tädiltään, joka purki autoa. Janen ilme vakavoituu hetkeksi. "Se oli menossa teuraaksi..", hän sanoo hiukan ankeampana, kuin yleensä. Sitten hän taas piristyy, leikkisä ilme tulee hänen kasvoilleen, kun hän vilkaisee tätiään, kuin telepaattisen yhteisymmärryksen saattelemana. "Rick, kun sä et tykkää opettaa ihmisiä." Jane pidättelee kikatustaan. "Saat sitten opettaa tästä ponista meille tuntiponin!" Naista huvittaa, omaa veljeä on aina vähän kiva kiusata. Nainen törkkää ohjat Rickonin käsiin ja juoksee Emyn luokse auttamaan kantamuksissa. "Jes, kiva..." Toteaa mies ääneen, kun poni vauhkoaa ohjien päässä. Hän yrittää rahoittaa ponia rapsuttamalla sen kaulaa, mutta sitä ei voisi vähempää kiinnostaa moinen, joten mies lähtee taluttamaan ponia kohti tallia.

 

 Myöhemmin Rickon kyseli ponin nimeä tädiltään Emyltä. Ponin nimi oli Velociraptor, osuvaa... Kutsumanimeksi Rickon antoi sille Rap. Rapin historiasta ei ollut aluksi varmuutta, myyjä oli vain välittäjä. Rickon kuitenkin tutki sen historiaa netistä monta tuntia ja päätyi siihen, että ori on ollut jokaisella edelliselläkin omistajallaan tuollainen, siitä ei olla vain välitetty. Ken tietää, miten orista on tullut voin vauhko.

Edistystä? No ei. 3. Syyskuuta 2017 

 Rickon hyppäsi ensimmäistä kertaa orin selkään. Ei sitä tavalliseksi selkään nousuksi voinut sanoa, koska poni riehui, liikkui ja sähläsi koko toimen ajan. Mutta näinhän ne hevoset koulutetaan, ratsain. Joten miehellä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin taistella itsensä selkään. Pian ratsastaessaan mies huomasi, että ori oikeastaan pelkäsi. Se pelkäsi melkein kaikkea! Räikeän värisiä töttöröitä, estetolppia, raippaa, vettä ja niin montaa muuta asiaa. Iso työ olisi edessä...

Poniratsastusta 3. Syyskuuta 2017 

"Jane tuo uuden ponin laitumelta. "Hei Rick! Käy testiratsastamassa tää uus poni!" Jane huutaa veljelleen, joka vastaa vastahakoisesti: "Miksi ihmeessä.. se on niin pienikin." "Kukaa muu ei ehi!" Jane vastaa ja kiinnittää ponin käytävälle, jonka jälkeen lähtee auttamaan alkeistuntilaisia. "Kai se on sitten pakko.." Rickon mumisee itsekseen ja varustaa Uuden ponin ja lähtee kentälle sen kanssa"

Poniajelulla kentällä.

Rescueita 11. - 17. Syyskuuta 2017 

2021 versio tarinasta.

 Eräänä päivänä Blacklakelle tuli soitto. Lähialueelta oli löydetty hylättyjä nälkiintyneitä hevosia. Se miten ne olivat päätyneet sellaiseen tilaan oli mysteeri, mutta siellä ne olivat. Oikeastaan muutama oli enää jäljellä, niistä pari piti lopettaa siihen paikkaan. Kaksi olisi jäljellä, toinen vain vähän nälkiintynyt ja ruvilla naamasta, toinen nälkiintynyt, mutta mahdollisesti vielä pelastettavissa. Näin Blacklaken traileri ajoi paikkaan, jossa nämä olivat olleet jo pari päivää hoidossa ja hakivat kaksikon kotiin. Rotuselvittelyjä oli tehty ja ruunikko oli mitä todennäköisimmin mustangi ja kärpäskimo taas shagya-arabi. 

 Mustangiruuna oli jo sen verran hyvässä kunnossa, että se voitiin päästää laitumelle, shagya tamma vain piti pitää sisätiloissa vielä tovin. Välillä se oli niin huonossa kunnossa, että se hädin tuskin pystyi seisomaan. Nyt se piti saada vain syömään. Ruunakaveri meinasi itse lopettaa täysin syömisen, vaikka oli suurella vihreällä alueella. Se oli niin huolissaan ystävästään.

 Eräänä päivänä ruunikko hirnahti laitumella toiveikkaana, ja lähti nopeasti laukkaamaan kohti porttia. Sitä vastaan laukkasi kärpäskimo tamma, se oli se samainen shagya tamma, jonka kanssa se oli löydetty. Se oli tullut kuntoon, ja se pystyttiin päästämään laitumelle. Se toi monelle kyyneleet silmiin, kun kaksikko ikään kuin halasivat toisiaan! 

 Myöhemmin Naperoksi nimetyllä mustangilla alettiin jo ratsastamaan. Sillä oli komeat equestrian PRO:sta hankitut sidepull suitset ja maneesissa ravatessaan Vanilla juoksi vapaana riimu päässä ruunan perässä. Niiden molempien kuntoutus alkaa pian, niistä voi tulla vielä hienoja!

Dinosaurus edistyy, 15.-17. Syyskuuta 2017 

 Rickonin ja Rapin matka on edistynyt. Nyt ori kulkee miehen alla jo pukittelematta kokoajan ja tämä on voinut jo kokeilla ratsastaa tuolla ilman satulaa. Töttöröihin on yritetty siedättää, mutta ori on jo rauhallisempi, kuin aiemmin.

Tarina Trillasta, 17. Syyskuuta 2017

 Trilla oli upea tamma, joka syntyi samana vuonna Rickonin kanssa. Oikeita lapsuuden ystävyksiä. He kasvoivat yhdessä, kilpailivat yhdessä, tekivät kaikenlaista yhdessä. Trilla joutui eläkkeelle 20-vuotiaana jalkavaivojen takia. Sillä oli tullut etujalkoihinsa pientä vaivaa ja vammaa. Vuosi sitten vaivat äityivät niin pahoiksi, että hevonen jouduttiin lopettamaan. Rickon oli täysin murtunut tapahtumista. Hän vannoi, ettei koskaan hankkisi uutta hevosta, niin paljon vanhan ystävän menetys sattui. Ei hän kuitenkaan koko hevostelua kuopannut, hän sai monesta ratsastuskouluhevosesta hyviä ystäviä!

Rickon ja Trilla

Blacklaken avoimien ovien päivät 21.- Syyskuuta 2017

 "Blacklaken talli järjestää vuotuisat avoimien ovien päivät! Luvassa on myyntihevosia, kisat, tallin varustekaupan avajaiset, alennusmyyntejä tuntikorteista ja poniratsastusta, naposteltavaa, arvonta, josta voi voittaa lahjakortin varustekauppaan sekä tallin henkilökunnan järjestämiä näytöksiä!"

 

 Näin luki mainoksissa, joita lähetettiin lähikaupunkeihin, niin kuin paikallislehteenkin. Tallin avoimet ovet ovat olleet suosiossa jo muutamia vuosia. Kun tallille astuu, heti kahvion kulmilla Ella pitää kojua, josta voi ostaa mokkapaloja, keksejä, pullaa, muffinsseja, karkkipusseja, kahvia ja sen lisukkeita ja ei kahvin ystäville toki mehuakin tarjolla. Vettäkin saa kahviosta. 

 Kilpailuissa oli tiukkaa, mutta lopulta naapuritallin Lilli Rautavaara onnistui eri ratsuillaan sijoittumaan jokaisessa luokassa! Mestari liikkeellä. Välillä Lilli oli jopa useammalla sijalla samassa luokassa. Rickon torui naista tikkarin viejäksi vitsillä.

 Myyntihevosia tallille oli saapunut toisen naapuritallin Peltolan kisatallin välityksellä. Myynnissä oli rautias englannin täysiverinen Autumn Leaves, musta englannin täysiverinen Nightmare, kimo connemaranponi Misty, nimetön ruunikko dartmoorin poni, B-sektion welshponi Champion, shetlanninponi kaksikko Riki ja Pulla, norjan vuonohevonen Lari, shirenhevonen Big and Fast sekä hannoverilainen Boy like you. Kaikki hevoset menivät kuin kuumille kiville ja arvonnassakin voittajaksi nimettiin talli Dieke.

 Pihalla pystyi koko päivän törmäämään Jane Blacklakeen, joka talutti Zili ponia talutusratsastuksen merkeissä, sekä jakelee ohikulkijoille mainoslehtisiä. Illemmalla maneesissa on luvassa Rickon Blacklaken ja friisiläisruuna Niilon yhteinen ritariesitys. Pian sen jälkeen siirrytään niitylle katsomaan molempien sisarusten esitystä. Esitykseen sisältyy muun muassa jousiammuntaa ratsain.

 Esitysten jälkeen päivä on pulkassa ja vierailijat alkavat lähteä koteihinsa ja Blacklaket siivoamaan tiluksiaan.

Raptor tuli kuntoon, mutta mitä sen jälkeen? 24. Syyskuuta 2017

 Velociraptor tuli Rickonin alla kuntoon ja pian oli sen vuoro päästä osallistumaan tunneille. Ori oli hiukan hermostunut ratsastajan tullessa hoitamaan sitä. Susa laittoi sen kuitenkin kuntoon ja talutti maneesiin. Kauan tyttö ei sillä saanut ratsastettua, sillä pitäessään raippaa kädessä, ori hermostui ja nousi pystyyn. Susa tuli nopeasti alas ja vaihtoi hevosta kesken tunnin. 

Susa Rapin kanssa tunnilla

 Rickonia harmitti Rapin puolesta. Susalle ei oltu muistettu kertoa, ettei raippaa tulisi ottaa tällä kertaa mukaan ja vaikka Rickon loppujen lopuksi päätyi sanomaan, ei tyttö uskonut. Ehkä tyttö oli myös muutenkin hiukan kovakourainen. Rickon kuitenkin päätti, ettei hän halunnut Rapin enää menevän ratsastustunneille ja päätti ottaa orin sitten itselleen. Se oli vaikea päätös, mutta hän oli kiintynyt poniin sen verran. Kukaan ei voisi korvata Trillaa, mutta joskus on mentävä elämässä eteenpäin. Rickonin ajatuksia aiheesta:

"Ajattelin etten saa muodostettu kenenkään kanssa samanlaista luottamusta kuin Trillan kanssa. Sitten eräänä päivänä käteeni tungetaan tämän orin ohjat. Se näytti samaan aikaan niin pelokkaalta ja ilkeältä. Ilkeä se ei ollut, mutta alussa yhteisymmärrystä ei ollut. Piti ansaita sen luottamus tai muuten tällä ponilla ei olisi voinut koskaan ratsastaa. Se vaikutti toivottomalta tapaukselta. Sitten aloin saada sen luottamusta. Se kuunteli mua enemmän ja enemmän. Mutta sitten tuli seuraava ongelma. Se pelkäsi töttöröitä, vesiletkuja, vettä ja raippaa nyt ainakin. Hankin sen kanssa lisää luottamusta ja aloin totuttaa sitä veteen ja töttöröihin. Raippaa en koskaan ottanut tai tule ottamaankaan. Sain sen menemään hyvin ja jopa peräänantoon. Se oli valmis tunneille. Olin haikea kun luulin, että yhteinen tiemme päättyi. Menin katsomaan kun sen ensimmäinen tuntilainen menisi sillä. Kauhistuin kun näin tytöllä raipan ja yritin sanoa hänelle siitä, mutta hän ei uskonut. Tiesin ettei tästä tulisi mitään. Ja ei tullutkaan. Hän koitti myös ilman raippaa loppujen lopuksi mutta Rap oli samanlainen kuin silloin kun se tuli tänne. Se pukitti ja nousi pystyyn. Se oli pelokas. Koko tunnin sitä samaa. Talutin lopuksi ponia kun ratsastaja ei suostunut menemään selkään tiputtuaan jo viidettä kertaa. Vein sen karsinaan ja siellä se katsoi mua taas ihan eritavalla. Sen suuret suloiset ja leikkisät silmät, se luotti muhun. Silloin päätin: tästä ponista tulee mun omani."

Uusi työntekijä 29. Lokakuuta - 8. Marraskuuta 2017 

 Lokakuun lopulla Blacklakelle saapui kauan odotettu uusi työntekijä Mark. Mies tykästyi nopeasti tallin suomenhevosiin ja saikin liikutella muun muassa niitä. Pian kun valkea suomenhevosori Tunturi saapui tallille, ihastui Mark ikihyviksi orista. Mark sai onneksi luvan alkaa treenata Tunturilla ja liikuttelemaan erityisesti sitä. Rickon on hiukan hidas lämpeämään vieraille, ja Mark vaikutti tuosta vähän oudolta...

Mark ja Tunturi.

Mark ja Rickon 4. Marraskuuta - 4. Joulukuuta 2017 

 Epäilyistään huolimatta Rickon on töidensä ohessa tutustunut Markiin, joka on osoittautunut oikein mukavaksi tyypiksi. Kerran he yhdessä Janen kanssa ottivat lastausautosta kasan hevosia, kun Loki, Poju, Miika ja Batte saapuivat yhdessä kyydissä. Se oli mielenkiintoista se, Batte ja Loki olivat varsinkin varsin tiloissa matkasta. Parin päivän päästä oli ensimmäiset ratsastukset kyseisillä hevosilla. Ensin Mark meni Batella, joka lähti kesken kaiken kiitämään ravissa pitkin maneesia kyydittäen miestä mukanaan. Onneksi Mark ei tipahtanut! Samaan aikaan Rickon meni Pojulla, jota ei voinut vähempää kiinnostaa toisen sekoilut. Jane oli katselemassa ja kuvailemassa tilanteita ylös. Seuraavalla ratsutus kierroksella Mark meni Miikalla, joka otti tilanteen kovin rauhallisesti. Rickon taas yritti pysyä Lokin selässä, joka oli kauhuissaan ties mistä maneesin reunalla.

 Myöhemmin tallille saapui myös shire ruuna Olli, jota miehet kävivät yhdessä testaamassa maastossa. Aluksi toinen ratsasti, toinen käveli vierellä, ja vaihto. Pian kuitenkin miehet menivät molemmat selkään, Rickon ohjauksessa ja Mark kyytiläisenä.

Rannalla Ollin kanssa.

 Toisena päivänä kaksikon saattoi taas löytää maneesista liikuttelemassa Rapia ja Tunturia. Kerran noiden yrittäessä ilman satulaa, lähti Rap viilettämään pitkä askeleisessa ravissa maneesin päästä päähän, hurjaa! Mark kuvasi koko tilanteen ja miehet naureskelivat videolle jälkeen päin. 

 Joulukuussa taas Rickon ja Mark koristelivat tallia yhdessä, hakivat kuusen ja koristelivat myös sen! Tutustua nuo ovat ainakin ehtineet hyvin.

Joulun aikaa, Joulukuu 2017

  Blacklakella vietettiin joulukuu monenlaisissa tunnelmissa, koristeltiin hevosten varusteita jouluisilla koristeilla. Muun muassa Napero ja Vanilla olivat koristelun uhreja. Mark ja Rickon hakivat joulukuusen tallin pihalle ja koristelivat sen yhdessä. Jopa instagram-tilin profiilikuva päivitettiin jouluisammaksi. Vaikka talli ei sijaitsekaan Suomessa, lähetettiin tallilta Suomeen kasvattajalle itsenäisyyspäivä tervehdys 6. joulukuuta. Jane hankki uuden hevosen Vekun, jonka kanssa tämä kävi vetämässä monet päivät hankilaukkaa pellolla. Myös Störtebeckin tallilta suomenpienhevosori saapui pian talliin, Kuro sopeutui hienosti muiden orien seuraan. Myös tallin koristelu oli monella ohjelmassa joulun alla. Eräänä päivänä käytiin rekiajelulla kylällä ja heiteltiin lapsille karkkia, toisena päivänä oli Lucia kulkuetta. Myös joulukatrillia harjoiteltiin ja joulukisoja tuntilaisille pidettiin. Hiihtoratsastus oli parasta, mutta pian olisi aika vaipua joulurauhaan. 

Talli katras 2017 lopussa:

Tallin vanhoina kasvoina edelleen Dani, Goldi, Skye, Kukka, Mira, Windy, Tähti, Ukko, Poika, Star, Niilo, Blue, Iisa, Ben, Zili ja uusina tuttavuuksina talliin astui Kuro, Vekku, Tunturi, Rap, Olli, Poju, Loki, Miika, Misty, Batte, Cara sekä Napero ja Vanilla.