Tunti Esmellä (17.3)

 Aifric oli jo alkulämmitellyt Esmeraldan, kun opettaja saapui kentälle. Kenttä oli vain rajatusti käytössä kevään aiheuttamista jää- ja kosteusvaurioista. Se ei haitannut, maastakäsin tilaa ei välttämättä tarvinnut paljoa. Tällä kertaa Aifric oli saanut opettajakseen Blacklaken "pahamaineisen" ja ikävänä tunnetun miesopettajan. Vanha Formisanona tunnettu mies ei kuitenkaan vaikuttanut niin pahalta kuin Aifric oli kuullut. "Hiukan vähäsanainen, ei muuta", oli nainen pohtinut mielessään.

 "Tänään työskennellään ympyrällä, joten hakeuduppas sopivan kokoiselle ympyrälle", totesi syvä miesääni. Aifric teki työtä käskettyä ja mies tuli lähemmäs, hän katsoi naisen työskentelyä ja totesi tuolla olleen hyvä opettaja. Aifric ei ollut varma tarkoittiko Formisano Michelsonia vai Esmeraldaa. Ehkä molempia? Formisano ohjeisti Aifricin mielestä hyvin, kun he aloittivat tehtävän: ympyrän pienennys ja suurennus. Se oli erilainen tehtävä ja ensin oli vähän hakemista. Loppujen lopuksi se oli kuitenkin kovin hauskaa sekä Aifricista, että Esmestä! Samaa tehtävää kokeiltiin myöhemmin myös liinassa ja eri askellajeissa. Se oli hankalampaa eikä Esme aina ihan tajunnut jutun juonta.

 Aifricin mielestä Formisano oli kaikkia puheita vastoin ihan mukava opettaja. Mies oli väillä niukkasanainen katsellen työskentelyä tarkoin. Hän oli napakka ohjeissaan, muttei vaikuttanut niin tiukalta, mitä väitetään.

Taas etätunti Esmellä (8.3)

 Aifric asettelee mikrofoonin ja kuulokkeen vasempaan korvaansa ja käynnistää puhelun Michelsonin kanssa. Hän juttelee miehen kanssa alkurupattelut ja taluttaa Esmen jälleen maneesin keskelle. He harjoittelevat hetken maastakäsin painonsiirtoja ja taivutuksia Michelsonin ohjeiden mukaan kunnes nainen pääseekin kiipeämään selkään. Hän ei ollut ratsastanut Esmellä hetkeen.

 Kaksikon agendana oli tällä kertaa taas ihan perusliikkeet. Samoja mitä tehtiin maasta erityisesti. Ratsastaessa se oli vähän uutta naiselle ja ainut kosketuspinta mikä hänellä oli, oli yrittää muistaa miltä se oli tuntunut, kun Michelson oli livetunnilla ohjannut Esmeä erilaisiin taitaviinkin liikkeisiin. Liikkeet eivät aluksi sujuneet ja kun ne sujuivat, eivät ne sujuneet läheskään yhtä hyvin kuin Michelsonin ohjaamana. Se ei kuitenkaan haitannut, olihan naisen ensimmäinen kerta yrittää ratsastaa niitä. Michelson oli hyvä opettaja ja auttoi naista parhaansa mukaan ratsastamaan Esmeä oikein.

 Aifricille jäi tunnista hyvä fiilis, vaikka tehtävät olivat ajoittain haastavia, onnistuivat ne lopulta jollain tapaa ja naisesta tuntui, että oli kehittymässä. Esmekin pärskähti tunnin päätteeksi tyytyväisenä, sille tehtävät olivat helppoa kuin heinänteko.

Michelson tulee pitää livetunnin (8.2.23)

 Aifric odotteli Blacklaken parkkipaikalla kylmissään. Nainen ei ollut varautunut ihan näin kylmään säähän. Pian auto kaarsi parkkipaikalle ja asettui toisen auton viereen. Autosta nousi tuttu naama, mutta Aifric oli nähnyt miehen vain ruudulla, nyt tuo oli siinä ilmi elävänä. "Moi!" Aifric moikkasi Michelsonia, joka nousi autosta. Mies vastasi saman tien ystävällisesti: "Moi!" Tänään punatukkainen saisi mieheltä livetunnin. Aifric esitteli opettajalleen hiukan paikkoja ja totta kai myös hevosiaan. Tarkoitus oli moikata vain Esmeä, mutta pian Sissi ja Kollikin saapui paikalle haistelemaan uutta tuttavuutta. Toisaalta se oli hyvä, koska jossain kohtaa Michelson opastaisi Aifricia myös Sissin kanssa. Pian Aifric laittoi Esmelle riimun ja talutti tamman jälleen hoitopaikalle. Michelson oli mukana, hiljaa tarkkaillen tammaa.

 Maneesissa Aifric sai aloittaa taas maasta. Pientä alkulämmittelyä, painonsiirtoja ja asetuksia, mutta ne eivät olleet tällä kertaa päivän pääpointti. Michelsonin oli helpompi opastaa naista paikan päällä ja nyt raipan oikeat asennotkin alkoivat sujua nopeammin, kun mies sai kädestä pitäen näyttää kuinka ne tehtäisiin. Sitten Aifric sai kiivetä satulaan, Esmen selkään. Michelson vaihtoi narun liinaan ja kaksikko lähti kävelemään maneesia ympäri. Mies selitti mitä seuraavaksi tehtäisiin. "Mä talutan Esmeä ja ohjaan sitä erilaisiin liikkeisiin, jotka se osaa ennestään. Ennen sitä vähän kokeilen vielä millainen tyyppi se on. Sä istut vain selässä ja tunnustelet miltä hevonen tuntuu kun se liikkuu oikein! Alright! Valmis?" Aifric nyökkäilee vastaukseksi.

 Ensin Michelson ohjaa Esmeä erilaisiin avoihin ja sulkuihin. Aifric pitää silmiä kiinni, jotta voisi tuntea hevosen liikkeen niin hyvin kuin vain pystyy. Seuraavaksi Aifric tuntee kuinka Michelson seuraavaksi kokoaa tamman liikettä hyvin. "Huomasitko?" Mies kysyy ja Aifric nyökkää hymyillen. "Kokosit sitä!" Hän toteaa iloisena huomiostaan. Seuraavaksi mies kokeilee vielä pari kertaa koulupysähdystä. "Sulava tamma", hän mumisee itsekseen. Seuraavaksi mies ohjaa tamman raviin, koottuun raviin, passageen ja piaffeen vuoronperään. Aifric tunnustelee jälleen, miltä tuntuu kun hevonen kokoaa itsensä oikein ja kunnolla. "Pidä tämä tunne, tuo se Sissille", hän ajattelee mielessään. Sitten mies koittaa asettaa tammaa ravissakin molempiin suuntiin. Esme liikkuu kokoajan hienosti, kootusti ja oikeassa muodossa, tottunein askelein. Michelson ohjaa Esmeä tottunein ottein, mutta ihastellen tamman koulutusta. Mies tiesi, että Zenissä koulutettiin hevoset hyvin ja harkitusti.

 Aifric vähän säikähti, kun Michelson ohjasti Esmen laukalle. "Tämä voi tuntua tosi erilaiselta, älä säikähdä", varoittaa mies ohjatessaan Esmen laukkapiruetille. Esmen laukka tuntui Aifricista tasaiselta ja hyvältä, tamma kantoi itsensä hyvin. Piruetti oli naiselle uusi juttu, mutta se meni onnistuneesti. Hän ei voinut muuta kuin ihailla sekä tammansa, että opettajansa taitoa tässä lajissa. Kolmikko kokeili vielä laukanvaihtoja ja asetuksia laukassa ennen kuin siirtyivät takaisin käyntiin. "Lopuksi voitaisiin kokeilla vielä levade", toteaa Michelson tyytyväisenä. Aifric nyökkäsi. Michelson antoi oikeat avut ja Esme pysähtyi, kokosi itseään ja nosti etupäätään tehden kauniin levaden tottunein liikkein. Aifric oli kyydissä ja piti kiinni harjasta varmuuden vuoksi, vaikka satulassa pysyi muutenkin hyvin. Tunne oli mahtava, nainen oli huojentunut, kun tunti viimein loppui. Hän ei ollut ollut koskaan niin taitavan hevosen selässä. Tai olihan hän ollut Esmen selässä, mutta ei hän osannut ohjata tammaa tekemään tällaisia liikkeitä. Michelson totesi tunnin olevan purkissa, mutta jäi Blacklakelle vielä kahvittelemaan ennen kuin lähti jatkamaan matkaansa. Aifric taas oli intoa täynnä, hän halusi oppia lisää!

Aifric ja Esme tunnilla (7.2.23)

 Aifric haki innoissaan Esmen pihatosta ja laittoi tamman kuntoon. Oli jälleen Michelsonin tunti. Nainen laittoi jälleen pikaisesti tekniikan kuntoon ja puheli Michelsonin kanssa alkurupattelut. 

 Tunti alkoi jälleen ympyrällä työskentelyn merkeissä. Tällä kertaa oikeat avut löytyivät jo edellistä tuntia nopeammin ja Esme vastasi niihin erinomaisesti. Kun ympyrällä oli kokeiltu harjoitella molempiin suuntiin ja tehtävät olivat onnistuneet haasteista huolimatta edellistä tuntia paremmin, siirryttiin muihin juttuihin. Aifric pääsi kokeilemaan Esmen kanssa tehtävää, jossa mentäisiin uralla ja kokeiltaisiin saada hevonen asettamaan sisään päin. "Shoulder in", oli Michelson sanonut. Nyt kun asettamista kokeiltiin uralla, oli se taas naiselle vaikeampi. Avut olivat kuitenkin jo melko tutut, joten hetken räpeltämisen jälkeen Esme alkoi asettua paremmin. Tehtävä oli silti vaikea ja pian vaihdettiinkin taas viime tunnin lopulla kokeiltuun painonsiirtoon. Sekin oli tällä kertaa hiukan helpompi kuin edellisellä kerralla ja hetken kokeilujen jälkeen Esme meinasi tarjota jo koulupysähdystäkin. Sitä ei kuitenkaan haluttu vielä, kun Aifric vasta opetteli.

 Tunti meni Aifricista jälleen kivasti ja hän ei malttanut odottaa, että pääsisi kokeilemaan samanlaisia juttuja Sissin kanssa.

Aifricin ja Esmen eka tunti (3.2.23)

 Aifric nappasi tottunein ottein Esmen riimun ja lähti etsimään helmenväristä tammaa pihatosta. Pian se tulikin vastaan ja nainen moikkasi rapsuttaen jo tutuksi tullutta tammaa. Seuraavaksi hän pujotti riimun tamman päähän ja lähti taluttamaan tammaa hoitopaikalle, jossa se saisi nopean puunauksen.

 Maneesissa Aifric viritteli kuuloke - mikrofoni yhdistelmää päähänsä samalla kun Esme seisoi rauhassa naisen takana. Läppäri latasi alkavaa videopuhelua kunnes miehen ääni tervehti naista kuulokkeesta. Läppäri ja kamera lepäsivät maneesin päädyssä hyvin tasattuna. "Mitkä fiilikset?" Michelson rupatteli alkuun. "Jännittää vähän osaanko, vaikka Esmeä hakiessa sain pienen oppitunnin ennen lähtöä", selitti Aifric. "Jes, ei tarvitse jännittää!" Rohkaisi Michelson jatkaen: "Tarkistan pari juttua vielä, näytätkö vähän teidän maneesia." Aifric väistää, jotta mies saisi näkymän maneesista. "Aika pitkä, ei tarvitse mennä peilipäätyyn ollenkaan, että näen teidät hyvin kokoajan, pysytään tässä katsomopuoliskolla", selitti mies pohdiskelevalla äänellä. "Ja Esmellä on kapsoni niin kuin puhuttiin?" Kysyi mies. Aifric vastasi vain nyökkäämällä. "Entä raippa?", jatkoi Michelson kysymyksiä. "Jep, mutta en ole varma onko se oikeanlainen", selitti nainen. "On se varmasti, tähän hommaan riittäisi vaikka pitkä suora keppi, jos ei muuta olisi, mutta näytäppä!" Tokaisee Michelson hilpeänä. Aifric näyttää nopeasti pitkää kouluraippaa ja Michelson tokaisee sen olevan oikein hyvä tähän hätään. "Sitten aloitetaan!" Hän tokaisee lopuksi.

 Aifric kävelee Esmen edellä takaperin pitäen kiinni ohjasta, joka on kiinni Esmen kapsonin keskimmäisessä renkaassa. Kaksikko kävelee suurehkolla ympyrällä. Esme asettaa hyvin, vaikkei Aifricin ohjeistukset ole vielä ihan kohdallaan. Michelson ohjaa naista jatkuvasti kuulokkeesta. Esimerkiksi raipan ohjeistukset ei meinaa Aifricilla osua aina oikeaan kohtaan, vaikka muutoin ympyrällä kävely on alkanut jo sujumaan. Välillä Esmekin kertoo hienovaraisesti, kun Aifricilla on jokin pielessä, sillä nainen pyytää vahingossa eri asioita, mitä oli tarkoitus. 

 Lopuksi kokeiltiin vähän painonsiirtoja, Esme osasi ne hyvin, mutta Aifricilla oli taas vaikeuksia oikeiden ohjeistuksien kanssa. Esmelle juttu oli ihan tuttua, osasihan hieno leidi tehdä levadenkin. Aifricilla jäi silti hyvä fiilis tunnista, eikä nainen malttanut odottaa seuraavaa.

Esmeen tutustumista

Aifric ja Esme

Aifric oli tullut pyörällä talliin ja haki riimun varustehuoneesta. Hän käveli tarhaan ja haki kauniin vaalean tamman, jolla oli punertavat jouhet. Esme.

Esme oli saanut rauhassa tutustua paikkoihin ja harjoittelu oli aloitettu vasta hiljattain. Silti Aifric halusi tutustua tammaan vähän paremmin maastolenkillä. Siellä olisi helpompi tunnustella miten hevonen liikkuu, varsinkin jos menisi ilman satulaa. Osa hevosista oli jo laitumella, mutta kaikki eivät vielä. Oikeastaan lähinnä varsovat tammat olivat taas etukäteen päässeet laitumelle ja muita päästettiin pienissä porukoissa pikku hiljaa.

Aifric pujotti riimun kauniin ja ystävällisen tamman korvien yli. Se oli valmis menemään maneesiin, mutta pienen yllätyksen jälkeen sitä ei haitannutkaan jäädä ulos hoitopaikalle. Asia kyllä poikkesi normista, mutta ei se sitten kuitenkaan haitannut. Aifric kävi hakemassa vain ohjat riimuun ja kiipesi vastaharjatulle selälle. Kun kaksikko oli lähdössä jo maastoon, maalaistietä ravasi musta valkeajouhinen tamma perässään erikoisen värinen varsa. Sissi ja Kolli. Kaksikko oli tulossa mukaan. Niinpä nelikko lähti nopeasti rehevöitynyttä maalaistietä eteenpäin.

Ilma oli raikasta, metsä huokui lämpöään aurinkoisessa päivässä, vihreys näytti loputtomalta mihin ikinä katsoikaan. Esmeralda kulki naisen alla reippaasti, mutta kauniisti. Perässä jolkotteli puoliveritamma, joka yritti paimentaa uteliasta orivarsaansa. Kolli hyppeli ojien yli metsän puolelle ja takaisin. Välillä se juoksi metsään kiven taakse, välillä se juoksi ratsukon eteen.

Kun meri lähestyi, sekoittui metsän tuoksuun ja lämpöön meren viilentävä viima ja meren ominainen tuoksu. Se täyttää sieraimet ja keuhkot, syleilee ilmaa. Se katoaa ja palaa taas tuulen mukana.

Meri kimaltelee auringon valossa ja kaukaiset rantamat ja saarekkeet näkyvät horisontin reunalla oikealla ja vasemmalla. Suoraan edessä on aava kaukainen meri. Se jatkuu loputtomiin ja sen näkee pilvistäkin, ne pienenevät ja pienenevät lähestyessään horisontin viivaa, vaikkei niitäkään paljoa ollut.

Vanhan kuusen oksa heiluu tuulessa nelikon ohittaessa viimeiset puut ja saapuessaan rantahiekalle. Se on ehkä kuumaa, ehkä ei vielä.

International Spring Jumping Show kisamatka

International Spring Jumping Show 2022

 Istun junassa, matkani vie kohti Englantia ja rakas Sissi syö heinää muutaman vaunun päässä. Olemme matkalla suuremman luokan estekilpailuihin. Nimittäin International Spring Jumping Show kilpailuihin. Aikaisemmin viime vuoden puolella kävimme jo Winter versiossa, joskin sieltä ei tarttunut mukaan onnea ja menestystä. Olemme kuitenkin harjoitelleet ahkerasti, uskalsin jopa kirjoittaa osallistumiseni vaativampaan luokkaan, kuin viimeksi. Viimeksi luokkana toimi Speed Young Horse, 120 senttimetriä. Nyt taas Young Horse Winner, 135 senttimetriä. Juu-u... Olemme kyllä harjoitelleet, mutten ole vielä kertaakaan osallistunut noin korkeaan luokkaan. Olen myös miettinyt, onko se liian aikaista Sissille, hypätä 135 senttimetrisiä esteitä, olen koittanut edetä sen kanssa hitaasti, mutta nyt taas olisi täydellinen tilaisuus harjoitella näitä suurempia kisoja ja luokkia tamman kanssa. En tiedä. Loput matkasta taittuukin sitten autolla, mutta sitä ennen yövytään Ranskassa.

 Olemme saapuneet kilpailupaikalle, ja Sissikin on asettunut aloilleen. Se mutustelee tyytyväisenä heiniään. Ennen kisoja olemme pyrkineet rentoutumaan, kivoja maastolenkkejä lähimaastoissa rennolla mielellä. Minua silti jännittää kovasti, niin kuin aina. Erityisesti Sissin kanssa kisajännitys on nostanut päätään, en tiedä miksi. Ehkä se oli silloin huolettomampaa, kun harrastin nuorempana, ja minulle opetettiin hevosen olevan lähinnä väline, ei kumppani. 

Maastoilua parhaimmillaan.

 Huomenna on meidän luokka, tai se taitaa olla jo tänään, kello on nimittäin 3:00 yöllä. En meinaa saada unta, ja kun saan, nukun kevyesti ja heräilen vähän väliä, näen sekavia unia, kuin olisin kuumeessa. Silmäni ovat silti väsyneet, ne painuvat kiinni ja pimeys valtaa taas...

 Olen kilpailupaikalla, allani oma hevoseni, jännityksen tunne on kova. Rata näyttää isolta, olen aika varma, että esteet ovat 165 senttisiä, vai kaksi metrisiä? En ole varma. Lähden radalle ja hyppään ensimmäisen esteen, ja toisen, valkea harja piiskaa kas-, valkea? Ei se olekaan niin valkea, vaan kultainen. Pysäytän radan parin esteen jälkeen ja menen seisomaan parin esteen väliin, tämähän on Esmeralda! Miten olen voinut mokata näin pahasti! Miten Esme edes hyppää näin korkeita esteitä!?

 Sitten herään omaan hämmennyksen tunteeseeni. Kello on 6:03. Pohdin unta, se oli aika hulvaton, että ihan Esmellä estekisoihin! Naurahdan ajatukselle ja nousen, lähtien aamutoimiini.

 Päälläni on valkea kisapaita, ja vedän enää vaaleanpunaisen, glitteristä kimaltavan takkini ylleni. Sopii teemaan, siksi sen otinkin. Rapsutan Sissin kaulaa, ja korjaan sen paria rusettia sykeröissä. Tarkistan vielä huovan ja muiden varusteiden istuvuuden, mikään ei saa mennä pieleen, varsinkin jos on kyse Sissin terveydestä. Kiipeän tamman selkään ja käppäilemme verryttelyalueelle. Vedän nopeasti kaikki askellajit läpi molempiin suuntiin ja lähden verryttelyesteelle, verryttelyalueella on muitakin. Ensimmäinen hyppy meni hyvin, toinen ei niinkään. Meno on vaihtelevaa. Pian kuitenkin luokka alkaa. Annan Sissin levätä vielä vähän ennen suoritusta, joten menen muiden tieltä pois odottamaan vuoroani. Sitten meidät kuulutetaan sisään, astelen areenalle ja kierrän lähelle ensimmäistä estettä. Kuuluttaja saattaa höpöttää jotain, mutten kuule, tai kuuntele. Näen, kun tuomari on valmis, ja tervehdin tätä, sitten rata alkaa. 

 Radan aikana ei ehdi paljoa ajatella, sitä keskittyy niin kovilla rataan. Este, laukkaa, parempi laukka, käännös, lähestyminen, este, toinen este. En edes tiedä, tiputtaako Sissi puomeja, olen niin keskittynyt eteen päin menoon. Tuleva vesieste jännitti, sellaista emme ole kokeilleet, mutta tietääkseni maastoesteitä koetellessani Sissin ei ainakaan vettä pitäisi pelätä. Vesiesteelle tullaan vauhdilla, siihen tarvitaan voimaa pitkälle hypylle. Tunnen Sissin lähtevän hyppyyn, tilanne tuntuu melkein hidastetulta. 

"Veden kimaltaessa allamme, tuntui, kuin lentäisimme. Sissi kasvatti selkäänsä näkymättömät siivet!"

 Pian luokka oli ohi ja olimme molemmat hengästyneitä. Sissi oli hikinen, ja kyllä minullakin ohimolla valui pari hikipisaraa. Huhhuh. Nyt enää jännittämään tuloksia! Hoidan Sissin kunnolla, kun olen vähän tasannut hengitystäni. Hoitohetken jälkeen palaan katsomonpuolelta areenalle katselemaan viimeistä luokkaa, Horse Winner luokkaa. Kyseisessä luokassa kiinnostaa erityisesti Arthur Kingsley ja BAFF Obsidian Phantom. Fantti nimittäin on Sissin puolisisarus, sama legendaarinen Hessu emä! Arthur kilpaili myös samassa luokassa kanssani, eri hevosella tosin. Olisi hauska jos Oliver olisi paikalla katsomassa, jos vaikka nappaisimme sijan, niin voisimme tehdä kasvattajan ylpeäksi! Horse Winner luokassa on myös muita tutun kuuloisia ratsukkoja, kuten Dochas Misang ja Casse-cou, sekä Dmitriy Kozlov hevosineen. Iso kunnioituksen osoitus, itse en jaksaisi varmastikaan kilpailla samassa luokassa useammalla hevosella, varsinkaan pääluokassa! Muistellessani edellispäivän kilpailijoita, muistelin nähneeni muitakin tuttuja, ainakin Roni Harper ja... Hei olihan se Oliverkin paikalla! Taidan lähteä etsimään, jos herra Baffner istuisikin jossain suuressa katsomossa, tai vaikka kahviossa!

-Aifric

Niin lähellä, mutta niin kaukana - kilpailuiden jälkimaininkeja.

8. sija, hyvin meni. Tavallaan on super ylpeä, tavallaan harmittaa, kun sijoittuminen oli NIIIIN lähellä!!

Hevosenosto tapahtuma

 Alustuksena, olen jo pitkään kriiseillyt Sissin ja kouluratsastuksen kanssa. Kun katson, miten modernissa kouluratsastuksessa opetetaan kokoaminen ja siitä seuraavat liikkeet, minua puistattaa. En tiedä miksi, se vain ei näytä oikealta... Sitten löysin Alta Escuelan, yhden historiallisista lajeista. Olin häkeltynyt, halusin oppia juuri sitä, ja opettaa Sissille kokoamisen Alta Escuelan oppien mukaisesti. Toki seuraavaksi kriisiksi keksin sen, voinko kilpailla Alta Escuela oppien mukaisesti koulutetulla hevosella korkeampia koululuokkia. No pitää kokeilla.. Jos ei onnistu, pitäydyn siinä Helppo A:ssa ja siirryn osittain Alta Escuelan pariin. Ehkä. Sekin kuulostaa vaikealta.

 No siitähän oli vaikea alkaa mitään rakentamaan, kun en osaa. Ei ole ketään, joka opettaisi. Ei ole edes hevosta, jonka kanssa opettelisi itse ensin Alta Escuelaa, jotta voisi opettaa sitä omalle ratsulle. Juhuu! Yritin toki käydä tunnilla, mutta tunteja on ani harvoin juuri Alta Escuelasta, asetaidot painottuvat. Lisäksi ei tunnu yhtään oikealta tehdä yhtään mitään satunnaisilla ratsastuskoulupolleilla. En tiedä olenko vain tottunut liian hyvään vai mistä kiikastaa..

 Sitten kuin pyynnöstä ilmestyi hevosmyyntisivuille myynti-ilmoitus kauniista kimosta iberikosta. Olin epävarma ja jahkailin. Olin kuullut, että tallilla, josta tammaa myytiin, kaikki koulutettiin Alta Escuelan mukaan. Mutta kimo oli vähän jalkavaivainen eikä varsinkaan kilpailukäytössä. Ei sillä, en minä olisi Alta Escuelassa edes halunnut kilpailla. Lähetin kysymyksen myyjälle aiheesta. Kun sain vastauksen, positiivista siinä oli se, että kimo olisi sopinut käyttööni juuri sopivasti. Valitettavasti kuitenkin olin jo ennen vastausta huomannut myyntisivulta, kuinka tamma oli ehditty jo varata toiselle, joten vastaus ei sinänsä houkutellut. Olin maani myynyt. Sitten myyjä lähettää uuden viestin: "Kävisikö tämä toinen tamma?" Avaan sivut ja en ollut ihan varma näinkö unta. Vaikken barokkihevosista paljoa tiennyt niin kyllähän minäkin tuon hevosen tunsin, kotinsa luotto siitostamma eläköitymässä. En ollut varma mitä vastata, mutta totta kai lähtisin Latviaan asti sitä katsomaan.

 Latviassa oli orpo olo. Linna oli suuri ja hulppea, kauniskin. Jopa työntekijät olivat pukeutuneet teemaan sopivasti viilettäen tallialueella kiireisen oloisina. Kun astuin tallin eteen, sekin näytti majesteettiselta. Sisältä se oli vielä parempi. Olenhan minä käynyt monissa paikoissa, gaaloissa ja muotinäytöksissä. Tämä talli linnoineen oli silti jotain aivan omaa luokkaansa.

 Tapaan omistajan, ulkomuoto on melko kylmä, mutta asiallinen. Saan hiukan selitystäkin siitä, miksi tammaa ollaan myymässä. Saan katsella kaunista tammaa, hoitaa ja kokeilla. Omistaja auttaa hiukan alkuun kapsonityöskentelyn kanssa. Tamma on oikea konkari! Sitten ei voinut muuta, kuin täytellä ostopaperit ja lastata hevonen traileriin. 

 Kotona olin aivan täpinöissäni taluttaessani uutta tammaani pihattoon. Tästä alkaisi uuden oppiminen. Lisäksi löysin opettajankin. Toki hän asuu vähän siellä täällä, mutta nettivalmennus sopii miehelle hyvin. Hankin mikrofoonin, jonka saa suun viereen kiinni, se on bluetoothilla yhteydessä tietokoneeseen, jonka web-kamera kuvaa opettajalle videota. Opettaja höpisee nappikuulokkeeseen ja jos minä en osaa, voin höpistä takaisin mikrofooniin. Hän tulee auttamaan minua myös Sissin kanssa! Kaikki kääntyikin loppujen lopuksi parhain päin!! -Aifric