Maastossa II

11.8.23 Heräsin kolmelta yöllä ukkoseen. Kartanon katto paukkui myrskytuulessa ja salamat välkehtivät verhojen takaa. Rankkasade piiskasi niin kattoa, seiniä, kuin puitakin. Ukkospilvet tuntuivat kiertävän kehää alueella sillä välillä salaman välähdystä seurasi välitön jylhä jyrähdys ja välillä välähdyksestä kesti muutama sekunti ennen kuin jyrinä kantautui jostain kaukaa korviini. Mutta tietenkin ukkonen jyrisi myös laitumien yllä. Ja Sissi oli siellä. Ypöyksin. Tai varmaan laumansa kanssa, muttei turvassa. Pelottiko sitä? Vai oliko se hakeutunut turvaan? Tiedän, tiedän, omistan erittäin viisaan tamman, joka kyllä varmasti tiesi mitä teki. Minua vain pelotti sen puolesta. Varsinkin nyt kun se oli tiineenä.

...


Musta tamma hopeine jouhineen nosti päätään. Se oli nukkunut pari kymmentä minuuttia maassa makoillen, mutta nyt se aisti jotain. Se hörähti vaimeasti ja kohta tumman orin vaimea hörähdys antoi tammalle vastauksen. Se nousi vaivattomasti ylös, nuuhki ilmaa ja lähti rennosti kohti tietä. Vesipisarat alkoivat tipahdella sen tummalle karvalle, kun se ylitti kuoppaisen tien. Pian sade täyttäisi kuopat muodostaen pitkän jonon erisyvyisiä lätäköitä. 
  Sissi tallusti varmasti metsäpolkuja pitkin muutama hevonen perässään. Hännässä kiinni sen rakas Jupe. Kun niitty alkoi avartua hevosten edessä, Sissi pysähtyi. Se jäi metsän varjoon lähelle niittyä. Puiden valtavat oksat lehtineen suojasivat pientä laumaa kohta alkavalta rankkasateelta, joka piiskaisi ympäristöä kovalla voimalla. Pisarat olisivat niin isoja, että jos olisi jäänyt niiden alle, se olisi sattunut. Pian välähti ensimmäinen salama jyrähdyksen saattelemana, ja toinen.
Ukkosmyrsky riehui kovempana kuin moneen vuoteen, tai vuosikymmeneen. 8-vuotias tamma ei ollut nähnyt koskaan mitään sellaista. Silti se oli rauhassa, ja se rauhoitteli muita. Se oli varma, että he olisivat turvassa juuri siinä paikassa, metsän ja niityn rajamailla, puiden alla. Ihmiset sanovat, ettei ukkosella kannata mennä puiden alle, mutta musta hopeaharjainen tamma oli valinnut paikan tarkoin.

Maastossa I

10.8.23
Olimme päättäneet lähteä monen tunnin maastoretkelle minä (Aifric), Aaron ja Rickon. Minulla oli allani Sissi, se oli viimeisiä kertoja kun ratsastin tammallani ennen kuin se pääsisi mammalomalle. Aaron oli tullut tottakai Tessillä, minunkin pitäisi kokeilla sitä joku päivä, mutta tamma jännitti minua edelleen jonkin verran joten olin päässyt vasta lähinnä rapsuttelemaan ja harjailemaan sitä. Päistärikkö oli kyllä muuttunut niistä ajoista kun haimme sen. Rickon taas lyöttäytyi mukaan, koska tarvitsi pientä taukoa tallin pyöritys- ja lapsiarjesta. Ratsuna hänellä oli suurikokoinen Chevy. Chevy on säkäkorkeudeltaan samaa luokkaa Sissin kanssa, mutta rakenteeltaan se on paljon massiivisempi.

Olimme taivaltaneet jo usemman tunnin ja ehtineet evästääkin eräällä laavulla. Kotimatkaa olisi vielä useampi tunti jäljellä. Tiesimme, että oli pieni riski lähteä, koska sadetta oli luvattu. Taivaltaessamme metsätietä pitkin muutama pisko alkoi ropista kasvoillemme ja käsivarsillemme. Se ei vielä haitannut. Pian tummat pilvet päästivät jo enemmän vettä niskaamme. Meidän pysähtyessä pohtimaan sadevaatteiden vaihtoa sade kuitenkin lakkasi ja päätimme vielä jatkaa matkaa. 

Melko pian pienen taukomme jälkeen käännyimme tiheällä polulle, jos sitä poluksi halusi kutsua. Se oli nimittäin aika umpeen kasvanut, heinä ylsi melkein Aaronin polviin ja ainut mikä teki siitä polun oli se, ettei siinä kasvanut puita kun muualla kasvoi. Tottumattomattomalla Sissillä oli vähän vaikeuksia ja suurikokoinen Chevy kompuroi aika-ajoin. Vain ketterä Tess viipelsi meitä useamman metrin edellä kunnes sade alkoi jälleen kastelemaan vaatteitamme. Päätimme yhteistuumin alkaa kaivella sadetakkeja ja -viittoja repuistamme kun rankkasade iski kovaa niskoihimme ja kypäriimme ropisten äänekkäästi. Minä vedin epätoivoisesti sadetakkiani niskaan ja yritin jalkauduttuani vetää sadehousujakin jalkaan kengistä huolimatta. Koitin suojata jalkojani peittämällä ne yläkropallani johon suuret ja kovat sadepisarat iskivät toinen toisensa perään. Sissi näytti ankealta, sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa olla keskellä metsää kesken kaatosateen.

Kun olimme kaikki pukeutuneet sään mukaisesti ja kiivenneet takaisin hevosten selkään, jatkoimme matkaa hissukseen. Vilkuillessani maahan näin pitkän katkenneen luun, joka vei minut ajatuksiini: nyt oltiin kunnon metsässä, olikohan luu hirven, mikä oli syönyt sen, onkohan täällä petoja? Paljon kysymyksiä.
Sitten hevoset pysähtyivät jälleen, mutta omatoimisesti. Ne vaikuttivat hermostuineilta. Yhtäkkiä taivas repesi pamauksen saattelemana. Hevoset liikehtivät levottomasti, mutta saimme ne nopeasti rauhoittumaan, ainakin vähän. Maailmamme oli ollut hetken vitivalkoinen ja korvissa soi pamauksen jäljiltä. Ukkonen siirtyi kuitenkin nopeasti pois päältämme ja jatkoi jyrähtelyä jossain kauempana. Me taas jatkoimme ripeästi matkaa, Tess ensimmäisenä vähän turhankin ripeästi. Meinasimme Rickonin kanssa jäädä ketterästä tammasta jälkeen. Kun metsä loppui hetkeksi, jouduimme kulkemaan jonkun peltojen läpi pariin otteeseen. Pelloissa oli valmiit polut, mutta suurilla hevosillamme talloimme polkuun pientä levennystä. Anteeksi!

Pian pääsimme taas kunnolliselle hiekkatielle. Sade oli alkanut jo hellittää, mutta jätimme sadevaatteet yllemme varmuuden vuoksi. Tarkistimme hevosten jalat varmuuden vuoksi, mutta mitään ihmeellistä ei ollut, Sissillä oli pieni kivi kaviossa jumissa, mutta sain sen sormella kaivettua irti. Jatkoimme matkaa märkinä sekä sadevaatteiden ulkopuolelta, että sisäpuolelta. Olo oli aika hävinnyt: Luonto 1, me 0.

Ps. Pääsimme kotiin ehjinnahoin. -Aifric

Peitsivalmennus Royal Gardensissa 08/2023 (Rickon ja Chevy)

 Edellisen päivän peitsaus oli mennyt sen verran hyvin, että Lionel kutsui Rickonin uudestaan. Alun perin oli tarkoitus harjoitella asetaitoa. Keli oli sen verran kurja, ettei Lionel halunnut ottaa riskiä märällä kentällä. Maneesissa oli edellisen iltapäivän peitsaus välineet valmiina, että miksi ei hyödyntäisi tilaisuutta.Chevy oli tänään hyvällä tuulella ja ennen aloittamista Rickon tunnusteli ratsua. Hän kävi kaikki askellajit läpi sekä lähti kokoamaan tammaa pikkuhiljaa sivuttaisliikkeiden kautta. Suurikokoinen tamma teki piruetit ja sulkutaivutukset kevyesti. ”Hieno”, Rickon kehui ja kävi ottamassa peitsen. Quintain taululla hän harjoitteli aseen turvaamista ja osumaa vastustajan kilpeen. Chevy eteni keskilaukassa kohti taulua ja Rickon sai hyvän osuman tauluun. Muutaman toiston jälkeen mies oli tyytyväinen ja antoi tamman kävellä ennen peitsauksen aloittamista.
Tällä kertaa Rickon sai mennä punaiseen päätyyn ja käsivoimat alkoivat hieman väsyä, että mies sai hampaat irvessä pidellä painavaa peistä. Jännittäminen näkyi tamma liikkeissä, mutta onneksi Chevy hoiti asiat kunnialla loppuun. Hieman tuli kiire keskilinjalle, mutta ehtivät juuri osumaan vastustajaan. ”Hmm. Osuma ei nyt ollut mikään täydellinen, mutta läheltä meni. Otetaan uudestaan”, Lionel sanoi. Uusi toista ja meni huomattavasti paremmin, vaikka Rickon sai kannustaa ratsuaan eteenpäin. ”Hyvä. Nyt peitsi oli hyvin kontrollissa”, Lionel kehui ja seuraavaksi oli viimeinen veto. Nyt piti keskittyä täysillä ja helmenvärinen tamma lähti täyttä laukkaa eteenpäin. Osuma oli täydellinen ja peitsen kärki hajosi viiteen osaan. Yksi osa kimposi vastustajan hevosen päälle, mutta siitä ei onneksi tullut virhepisteitä. ”Hups. Onneksi mitään ei sattunut”, Lionel nauroi ja Rickon sai luvan antaa pitkät ohjat tammalle.

240 sanaa, valmennuksen kirjoittanut R. VRL-13369! Valmentaja: Lionel Troxler

Peitsivalmennus Royal Gardensissa 08/2023 (Rickon ja Chevy)

 Tuttu ratsukko laukkasi vetisen kentän halki haarniskat kolisten. Chevy laukkasi rennosti ja välittämättä paikalle saapuvista vieraista hevosista. Tamma oli hyvin avuilla ja teki laukkapiruetteja höyhenen kevyesti. ”Hienoa. Pian voidaan aloitella”, Lionel totesi ja odotti, että muut pääsevät myös verryttelemään ratsut ennen peitsauksen aloittamista. Ratsukot saivat itsenäisesti harjoitella iskua quintain tauluun. Veronica ja Yasmin olivat lupautuneet asekantajiksi, että valmennus etenee mahdollisimman jouhevasti.
”Hyvä isku. Muista turvata peitsi huolella”, Lionel kehui Rickonin suoritusta. ”Voit jäädä odottelemaan ja antaa hetkeksi pitkät ohjat”, Lionel jatkoi ja seurasi, että muut saavat yhtä onnistuneet iskut quintain tauluun. Chevy venytti niskaa ja käveli reippaasti hieman syrjemmässä muista.
Sitten päästiin aloittamaan turnajaisten kuningaslaji ja Chevy haki jatkuvasti paikkaa ponnistaa täyteen vauhtiin. Veronicalla oli vaikeus ojentaa peitsi, kun tamma oli jo menossa. ”Rauhassa”, Rickon rauhoitti ja merkin saatua ratsukko lähti rymistämään vierasta kohti vastusta.
”Hieno isku. Voisit hieman myöhemmin turvata peitsen”, Lionel neuvoi. Chevy oli innoissaan ja laukkasi hyvin kootusti takaisin siniseen päätyyn. Uusi peitsi ja menoksi. Nyt osuma oli huomattavasti parempi, kun Rickon turvasi oikein ja tuli kokonaiset kolme pistettä. ”Loistavaa”, Lionel kehui.
Chevy alkoi samalla rauhoittua, että tamma oli paremmin kuulolla ja ei ollut liikaa show energiaa mukana. Näin Rickon sai paremmin keskittyä peitsen käsittelyyn, kun tamma reagoi istuntaan kevyesti.
”Hienoa. Kerran vielä”, Lionel totesi ja Rickon sai loistavan osuman vastustajan kilpeen, että peitsi hajosi useampaan kuin kolmeen osaan. ”Hienoa. Nyt annat paljon kehuja ja tee hyvä loppuverkka”, Lionel kehui.

233 sanaa, valmennuksen kirjoittanut R. VRL-13369! Valmentaja: Lionel Troxler

Royal CUP Valmennus 23.7.2023 (Alessia ja Ignazio)

 Alessia oli pyytänyt apua marraskuussa pidettävään finaaliin. Kauaa ei mennyt, kun tuttu ratsu majoittui kartanon päätallissa muutaman päivän. Ratsukolla on sujunut osakilpailut hyvin ja ovat sijoittuneet molemmissa kisoissa omissa luokissaan toisiksi.”Noni käydään pala palalta luokan asioita läpi ja sitten saat kertoa mihin haluat erityisesti panostaa”, Kiaran totesi ja seurasi tarkasti Alessian ratsastusta. Istunta on pehmeä ja ensisijaisena apuna hän käyttää istuntaa, sitten tulee sekundääriset avut; ohja, keppi, käsi, pohje, ääni. Avo-sulkutaivutus vaihdot onnistuivat pehmeästi ja sulavasti, mutta alkuun schwung pääsi katoamaan.
”Ei haittaa. Hae uudestaan hyvä schwung ja ota uudestaan. Varo ettet omalla istunnalla jännitä ja estä selän liikettä”, Kiaran neuvoi ja seurasi ratsukon etenemistä.
Laukkapiruetti tuli pehmeästi ja Kiaran korosti, että ratsukon ei tarvitse jäädä pennin päälle pyörimään. ”Aina on hyvä aloittaa laajemmalla työskentelypiruetilla ja lähteä siitä vähitellen pienentämään. Emme anna pisteitä kolikon päällä pyörimisestä, vaan tasapainosta ja harmonisesta ratsastuksesta”, Kiaran jatkoi ja Alessia teki kauniin siirtymisen koululaukasta passageen sekä passagesta piaffeen.
”Hyvä. Nyt voit leikitellä piaffen ja levade välillä. Muista tasapaino, tahti ja tempon muutos”, Kiaran neuvoi. Ignazio alkoi hieman kuumumaan, että tarjosi nopeasti piaffesta koulupysähdystä ratsastajan istunnan painopisteen muuttuessa. ”Rauhassa”, Kiaran huokaili ja hevosen tehtyä hyvän levaden sai Alessia antaa pitkät ohjat.
”Noin hyvä. Tästä on hyvä jatkaa huomenna”, Kiaran kehui ja Ignazio sai ansaitun rapsutus tauon.

211 sanaa, valmennuksen kirjoittanut R. VRL-13369! Valmentaja: Kiaran Rosenberg

24.07.2023 Royal CUP valmennus (Alessia ja Ignazio)

 Eiliseltä ratsukolta oli jäänyt hyvä fiilis, että tänään pystyttiin keskittymään enemmän yksityiskohtiin. Alessia ratsasti vähäeleisesti ja paineettomasti, että ratsukon tanssia oli ilo seurata. Ori antoi parastaan ja pyytäessä reagoi nopeasti apuihin. Välillä liioitellusti, kun tehdään orille helppo asioita.”Noni. Voidaan aloittaa käynnissä ja voisit näyttää koulukäyntiä”, Kiaran totesi. Normaalista nelitahtisesta käynnistä Alessia alkoi kokoamaan käyntiä, että käynti muuttui kaksi tahtiseksi. ”Muista asetus ja taivutus. Älä luovu niistä, vaikka lähdet kokoamaan”, Kiaran neuvoi.
”Hyvä. Nyt nannaa suuhun ja kehuja. Hienosti menee”, Kiaran kehui ja Alessia oli yhtä hymyä orin kanssa. ”Koulukäynti tulee luonnostaan, kun teemme kokoavia liikkeitä; avoa, sulkua, half passia, käyntipiruettia. Käynnistä tulee automaattisesti kootumpaa”, Kiaran kertoi ja Alessia nyökkäili sopivissa kohdissa.
Laukkaan koululaukan hiomista ja laukanvaihdot joka askeleella, että tasapaino, sulavuus, koottu muoto, tahti ja schwung säilyy – ratsukko on harmoninen kokonaisuus. ”Näyttää todella hyvältä. Kyllä tällä päästään rankingin voittoon”, Kiaran hymyili.
”Kyllä se siltä tuntuukin”, Alessia hymyili. Koululaukka vaihtui rennosti koottuun laukkaan, missä Alessia lähti hakemaan laukanvaihtoja joka askeleella travers-renvers ajatuksella. Ignazio teki teräviä, mutta tasapainoisia laukanvaihtoja suoralla uralla.
”Hyvä. Jos tulee vastalaukalla kulmaan, voit tehdä vastapiruetin etuosan ympäri”, Kiaran neuvoi, mutta Alessia ei vielä lähtenyt kokeilemaan haastavaa piruettia. ”Kuulostaa vaikealta, mutta sitä tarvitaan vastalaukassa vain kulman verran”, Kiaran jatkoi ja seurasi laukanvaihtoja toisesta suunnasta. Hyvä schwung, hyvä tasapaino. Tästä ratsukon oli hyvä jatkaa kohti seuraavaa osakilpailua.

218 sanaa, valmennuksen kirjoittanut R. VRL-13369! Valmentaja: Kiaran Rosenberg

Kouluvalmennus Royal Gardensissa 07/2023 (Aifric ja Sissi)

 Aifric oli tuttu ilmestys kartanon kilpailuista ja etenkin hänen hopeanmusta tammansa oli hurmannut katsojat moneen kertaan. ”Noniin harjoittelua Royal Cupia varten?”, Kiaran kysyi ja punahiuksinen nyökkäsi myöntävästi. ”Me voitaisiin kokeilla ihan cavemorea tänään. En kestä, että kaikki tapahtuu hackamoresta”, Kiaran virnisti ja asetteli tamman päähän cavemoren. Nyt Aifricilla oli kaksi ohjaa: kapsoni ja kankiohja, joka meni hackamoreja varsiin. ”Asetus tulee pelkästään kapsonista. Kankiohjasta kokoaminen”, Kiaran kertasi ja ratsukko lähti reippaassa käynnissä eteenpäin.Aifric sai hakea tuntumaa cavemoren käyttöön ja leikkiä asetuksen kanssa isommalla sekä pienemmällä kahdeksikolla. ”Älä aseta liikaa, jos ympyrä on suuri. Voit yrittää sulku- ja avotaivutusten kautta lähteä pienentämään ja suurentamaan ympyrää. Avolla mieluusti ympyrä suurenee, kun sululla pienenee”, Kiaran neuvoi ja seurasi tarkasti ratsukon sujuvaa työskentelyä. ”Katso, että sulussa niska pysyy rentona ja asetus säilyy. Jos Sissi meinaa käpertyä kuoreensa, voi vähän nostaa sisäohjaa. Noin hyvä. Muoto aukeaa ja tamma ojentaa eteen. Ei vain kaulasta, vaan koko kropasta”, Kiaran kehui ja ratsukko sai alkaa tekemään samaa harjoitusta ravissa molempiin suuntiin.
Laukassa Sissillä oli energiaa. Aluksi Aifric sai hakea tasapainoiset ja ylämäkeen suunnatut laukannostot, että voidaan alkaa harjoittelemaan travers-renvers kautta laukanvaihtoa joka askeleella. ”Varo ettei kaula pääse jännittymään. Myöntää sisäohjasta”, Kiaran neuvoi, kun Sissi alkoi jännittää niskaa. Niska oli korkeimpana, mutta alakaula pullotti – silloin ratsu ei ollut rento. ”Hyvä. Sitten laukanvaihdot”, Kiaran neuvoi ja Aifric lähti hyvin istunnan kautta hakemaan ulkotakajalan hallintaa. ”Loistavaa. Sitten pitkät ohjat ja nameja naamaan. Menee hyvin”, Kiaran kehui. Lisättyä ravi ei edes harjoitella, sillä siitä ei saa pisteitä peruskisoissa ainakin klassisella tyylillä. Sen Aifric myös tiedosti.

253 sanaa, valmennuksen kirjoittanut R. VRL-13369! Valmentaja: Kiaran Rosenberg

Estevalmennus Royal Gardensissa 07/2023 (Aifric ja Sissi)


 Onnistuneen kouluvalmennuksen jälkeen seuraavana päivänä oli vuorossa estevalmennus. Ulriikka ei ollut valmentanut aikoihin, mutta tuskin taito katoaisi hetkessä. Aifric sai itsenäisesti verrytellä Sissin kanssa ja ottaa kavaletteja verryttelyhyppyinä. Sissi oli heti valmennuksen alussa innostunut ja Aifric sai tehdä pieniä puolipidätteitä ennen hyppyä.
”Varo ettei Sissi pääse käpertymään tai jännittymään niskasta. Pieni kohottava sisäohja, että tamma kattoo eteen ja ei vedä turpaa ryntäisiin tai jännitä päätä korkealle. Toimii moneen ongelmaan”, Ulriikka hymyili ja rennolla fiiliksellä seurasi ensimmäisiä hyppyjä. Sissi löysi hyvät ponnistuspaikat ja hyppäsi varmuudella tarpeellisella ilmavaralla.
”Hyvä. Korotetaan hieman ja aletaan laittamaan rataa pieniin osiin”, Ulriikka totesi ja korotti esteitä vähän kerrallaan.
Ratsukolla oli hyvä keskittyminen yllä ja tamma kuunteli tarkasti ratsastajaa. ”Pieni painonsiirto kaarteissa, ettei tule lapa edellä jyräten. Pidä hyvä tasapaino koko radan aikana”, Ulriikka neuvoi ja Sissiltä alkoi löytyä lisää ponnuvoimaa vauhdin sekä esteiden korkeuden kasvaessa. Vielä pientä korotusta ennen radan aloittamista. Radalla oli paljon teräviä käännöksiä ja laukanvaihto paikkoja.
”Muista, istunta on ensisijainen apu”, Ulriikka neuvoi ja Sissi vaihtoi ketterästi laukan esteen päällä. Terävät kaarteet ja nopeat käännökset eivät tuottaneet ongelmia hyvässä tasapainossa. Aifric muisti myödätä kunnolla, kun tamma liikkui hyvin radalla ja tarpeen muisti ojennuksesta sisäohjalla.
”Näyttää hyvältä. Hyvää teknistä suorittamista. Varo, ettei pitkillä laukkaosuuksilla käperry ja ennen estettä jännity liikaa. Pidä oma olemus rentona”, Ulriikka kehui ja Aifric jatkoi kevyesti radan loppuun. Sissillä olisi ollut vauhtia ja jaksamista, mutta parempi lopettaa hyvään kuin jatkaa pään hakkaamista seinään.

233 sanaa, valmennuksen kirjoittanut R. VRL-13369! Valmentaja: Ulriikka Arvo

Royal Cup Valmennus Alessia ja Ignazio (01.04.2023)

 Alessia ja Ignazio olivat ilmoittautuneet Royal Gardensin Royal CUPissa Alta escuelaan tasolle II. Jotenkin he olivat päätyneet kuitenkin tason III luokkaan. Nainen oli päättänyt, että mennään syteen tai saveen ja ratsastetaan kyseinen luokka sitten. Luokassa ei ollut montaa osallistujaa ja he sijoittuivat alle 60 prosenttien tuloksella toiselle sijalle. Niinpä nainen tajusi orissa ehkä olevan potentiaalia korkeammallekin ja oli aika käydä valvovan silmän alla Royal CUPiin tarkoitetussa valmennuksessa:

Valmennuksen kirjoittanut R. VRL-13369!

 Finn hetken pohti ajatuksissaan, että kuka antaa hevoselle lempinimeksi Itikka. Ignazio oli komea mustanpäistärikkö murgese ori ja näitä upeita hevosia näkee aivan liian harvoin. Ignazio, tai Itikka, oli ratsuna todella herkkä ja otti kaikki avut isosti vastaan.
“Miltä vaikuttaa?”, Finn kysyi Alessialta koskien hevosen suoruutta.
“Mielestäni hevonen kulkee suorana, kun se ei kulje vinossa tai oudosti vänkyrässä, toispuoleisesti. Kaarrejutusta en osaa tarkalleen sanoa”, Alessia vaikeroi ja ratsasti hevosta kevyellä ohjastuntumalla uraa pitkin. Itikka haki pyöreää muotoa ja hyvää eteen-alas venytystä.
“Kaarevalla samalla lailla kuin suoralla. Tasapainoisesti, korvat tasan eikä lapa kaadu sisäänpäin”, Finn täsmensi ja Alessia nyökki. Hän lähti hakemaan ensin rennossa muodossa shoulder forea. Alessia käytti hyvin istunta-apuja, mutta pienille avuille tottunut ratsu tarjosi ensin kunnon tasapainoista avotaivutusta. Alessia vähensi apuja ja näytti raipalla mitä osaa orin tulisi siirtää, nimittäin pelkkää lapaa ja kaulaa sisään, ei koko runkoa.
“Onko shoulder fore tuttu entuudestaan?”, Finn kysyi ja käveli ratsukon rinnalla.
“Nyt en ole aivan varma. Luulen, että in ja fore merkkaavat jotenkin etujalan tai lavan sijaintia, mutten osaa sanoa varmaksi miten”, Alessia hymyili.
“Kyllä vain ja sisätakajalka on tärkein tasaisen taivutuksen lisäksi. Shoulder in eli avotaivutuksessa sisätakajalka astuu rungon alle ja mukana on rungon tasainen poikitus. Shoulder fore tapahtuu vain kaulassa ja lavoilla eikä ole poikitusta ollenkaan. Sisätakajalka astuu eteenpäin ja hevonen kulkee suoraan. Hyvä aloittaa treeni, kun huomaa heti missä hevonen tilttaa, jos tilttaa”, Finn kannusti ja Alessia lähti tunnustelemaan ratsua tarkemmin. Ignazio asettui ja taipui hyvin molempiin suuntiin, mutta oikeaan suuntaan Alessio jäi istunnalla pumppaamaan liikaa ja sen vuoksi ratsu valahti nopeasti pois ryhdistä.
“Istunta joustaa, mutta ei tuuppaa. Pidä vakaana, mutta älä purista”, Finn neuvoi.

Huolellisen verryttelyn jälkeen suoralla uralla tehtävät taivutukset siirrettiin kaarevalle uralle ja Alessio sai olla tarkkana, ettei hevosen pää tilttaa. “Ohjaus kapsonista ja aseta pudottamalla sisälonkkaa. Sisäohja ei vedä avotaivutukseen. Kankiohja roikkuu löysänä”, Finn neuvoi ja korjausten myötä ratsukko teki oivalliset avo-sulku vaihdot kaarevalla uralla. “Muista olla tarkkana uran suhteen ja sitä kautta takaosan paikkaan. Huolelliset linjat ja pehmeät vaihdot. Hyvä”, Finn kehui ja Itikka liikkui hyvin ryhdikkäästi. Pikkuhiljaa pehmeästä eteen-alas muodosta päästiin rehelliseen koottuun muotoon.
“Loistavaa. Muista oma painopiste taakse ja kankiohjan kevyt kohotus, jos koottu muoto valahtaa. Muista lapojen paikka ja suoruus myös kaarevalla uralla”, Finn kannusti ja Itikka teki loistavat avotaivutukset kootussa laukassa.

Loppuun muutamia piaffe passage ja passage piaffe siirtymisiä sekä niissä avo- kuin sulkutaivutusta. Itikka nautti pienestä haasteesta ja orista alkoi löytyä aivan erilaista liikettä. Schwung pysyi tasaisena ja avo- kuin sulkutaivutukset olivat tasaisia passagessa. Piaffessa sai olla tarkkana rytmistä ja että eteenpäinpyrkimys säilyy.
“Erittäin hyvä. Kaunista. Ota muutamat piaffe-passage ja toisin päin, siirtymiset suoralla uralla”, Finn neuvoi ja seurasi vierestä sulava linjaista oria.

Royal Cup Valmennus Aifric ja Sissi (01.04.2023)

 Aifric oli alkanut kokeilla Sissin kanssa Vaativa B tason juttuja ja ensimmäiset kilpailut Royal Gardensin Royal CUPissa ei vielä sujunut niin hyvin, kuin Aifirc oli toivonut. Niinpä oli ilmoittauduttava Royal Gardensin CUPia varten järjestettyyn valmennukseen:


Valmennuksen kirjoittanut R. VRL-13369!

Iltapäivän ryhmä koostui pääosin kartanon väestä, mutta Aifric kuului myös kartanon kutsuvieraslistaan. Sissi oli ihastuttava hopeanmusta tamma, jota oli ihastuttava seurata. Tamma käveli rentoa ja pitkää käyntiä kevyellä ohjastuntumalla, ja Aifric mukautui pehmeästi tamman askeleihin.
“Miltä tamma vaikuttaa. Mitä suoruus teille on tarkoittanut?”, Finn kysyi ja käveli ratsukon rinnalla.
“Hmm, en ole ihan varma. Ainakin sitä, että hevonen liikkuu suorassa eikä ikäänkuin painaudu aina tietylle sivulle. Osasinkohan selittää”, Aifric hymyili ja Finn nyökkäili sopivissa kohdin.
“Kyllä. Hevonen liikkuu suoraan suoralla kuin kaarevalla uralla hyvällä tasapainolla eikä nojaudu esimerkiksi sisälapaan. Vinouden huomaat siitä, jos hevosen korvat ei ole tasan”, Finn selitti ja Aifric pysäytti Sissin, että Finn voi paikoiltaan demoa pään vinouden.
“Onko shoulder fore teille tuttu?”, Finn jatkoi ja ratsukko sai jatkaa käynnissä eteenpäin.
“Ei mitään hajua!”, Aifric naurahti ja Finn hymyili leveästi.
“Shoulder fore on avotaivutus, shoulder in, ilman poikitusta. Hevosen kääntyy kaulasta ja lavasta, ja sisätakajalka astuu eteenpäin ei rungon alle”, Finn kertoi ja Aifric päässä syttyi hehkulamppu. Hän seuraavalla suoralla uralla ratsastamaan hevosta shoulder foressa.
“Koska jos hevonen osaa kulkea suoraan asettuneena ja taipuneena, ei kaareva ura ole ongelma. Tasapaino pitää säilyä molemmissa”, Finn kertoi ja muutaman käyntitoiston jälkeen hän sai tulla ravissa sekä hakea laukassa samaa tuntumaa. Hyvät toistot vahvistavat opit. Kun shoulder fore alkoi sujua ja Aifric huomasi miten Sissi reagoi molempiin suuntiin, pystyi hän lähteä pyytämään rungon poikitusta. Oikeaan Sissi tukeutui enemmän ohjastuntumaan ja nopeasti karkasi pois linjalta, mutta se oli pelastettavissa tekemällä voltin ja jatkamalla sitten suoraan.
“Muista katsoa korvien asento. Vasempaan lähdet helposti ylityöstämään ja tamman korvat eivät ole tasan, eli silloin pää on tiltissä”, Finn kertoi ja Aifric korjasi tilanteen pehmeästi.

Hyvän lämmittelyn jälkeen Aifric pääsi työstämään avo-sulku vaihtoja ympyrällä. Ensimmäisten laukkojen jälkeen Sissiltä löytyi vauhtia ja Aifric sai tehdä huolella puolipidätteitä, että tamma astuu sisätakajalalla lähelle massapistettä, eli rungon alle. Käynnissä tehtävä onnistui hyvin ja Aifric sai olla huolellinen, että tie tulee ratsastettua hyvin ja takaosa ei karkaa.
“Hyvä. Pehmeät vaihdot”, Finn kehui ja ravissa ratsukko eteni vielä tasapainoisesti. Tempo pysyi, mutta eteenpäinpyrkimystä riitti ja Sissi alkoi rehellisesti koota itseään.
“Hyvä. Avo- ja sulkutaivutukset ovat kokoavia liikkeitä ja se alkaa näkyä. Voit vähän löysää ohjaa, että muoto avautuu enemmän”, Finn neuvoi ja Aifric teki työtä pyydettyä. Sissi eteni rytmikkäästi ja hyvässä ryhdissä ylämäkeen.
“Loistavaa työtä. Onko Sissille opetettua piaffea?”, Finn kysyi ja Aifric antoi kieltävän vastauksen. He päättivät kokeilla ymmärtäisikö Sissi ja tekisi edes pienet puoliaskeleet. Aifric alkoi hakea hyvää perus koottua ravia ja Finn pysyi vierellä apukätenä.
“Oma painopiste taakse, voit kevyesti nostaa ohjaa ja ajatella itse tekevän pieniä puoliaskeleita. Askel… askel…askel… hyvä! Kehu hirveästi”, Finn hymyili ja vaikka puoliaskeleet eivät olleet täydelliset ja Sissi hieman valui pitkäksi, oli alkuun hyvät askeleet. He tekivät muutamat toistot, minkä jälkeen Aifric sai tehdä laukkatyöskentelyä palkaksi. Siitä tamma nautti ja tuli hyvää shoulder forea sekä koottua laukkaa.

Valmennusleiri (Kesä 2023)

Kesäleiri 2023, Aifricin näkökulma

 Aamuilma tuulahti kasvoilleni, kun avasin vierashuoneen ikkunan. Olin lupautunut valmennus- ja ohjaushommiin Blacklaken valmennusleirille. Olin ollut niin keskittynyt kilpailemiseen, että valmennushommat olivat jääneet vähemmälle, sen takia hiukan jännitti, miten kokonainen leiri menisi. En tokikaan valmentaisi kaikkia tunteja ja apukäsiä kyllä löytyi. Ohjauksesta tosin en ollut niin varma.

 Vedin aamukahvit pikaisesti napaan aamupalan kera ja lähdin ulos. Jane oli ollut tallilla puuhailemassa jo aamu kahdeksasta asti. Autoin pirtsakkaa naista lopuissa valmisteluissa ja sitten jäimme odottamaan leiriläisiä saapuvaksi.

 Leiriläisiä oli alkanut tupsahtelemaan paikalle yksitellen hevosten kera ja ilman. Ilmeisesti porukka oli jaettu kahtia niin, että puolilla oli oma ratsu mukana ja loput ratsastaisivat Blacklaken hevosilla. Ihan hyvä järjestely sinänsä! Jane lähtökohtaisesti ohjasi saapuvia, minä vain katselin sivusta. Yksi leiriläinen kiinnitti huomioni, mielestäni on mukava, että vanhempikin porukka (noin oman ikäiseni?) on kiinnostunut tällaisista leireistä, yleensä täällä näkee enimmäkseen, noh, nuorisoa. Jane vie leiriläiset tutustumaan leirihevosiinsa ja minä lätkin kartanolle valmistelemaan kaikille välipalaa. Pian näkisimme täällä koko poppoon kanssa tutustumisen merkeissä ja sen jälkeen olisikin piakkoin ensimmäinen ratsastustunti. Ei mitään ihmeellistä, tutustutaan vähän toisiimme. Illalla väsytti ja oli helppo mennä nukkumaan, vaikka joku hauska tunne kutkuttikin vatsan pohjalla...


 Seuraavana päivänä saankin aamuvapaan, sillä Aaron oli luvannut opettaa omia tapojaan vähän leiriläisille aamupäivällä. Heräsinkin niihin aikoihin, kun leiriläiset olivat jo lähteneet hoitamaan hevosiaan. Sateen ropina alkoi pian herättyäni rämistä vanhan kartanon kattopelteihin. Ääni tuntui jostain syystä mukavan rauhoittavalta.

 Leiriläiset ovat sateen jäljiltä viettämässä aikaa omissa oloissaan. Jane päätti haluta kyhätä heille maneesin oikein kunnon agilityradan, joten totta kai autan naista hauskassa puuhassaan! Jään maneesiin odottelemaan Janea ja leiriläisiä kun blondi lähtee hakemaan heitä ja hevosia. Hauskanpidon jälkeen leiriläiset hätistellään muualle, sillä minun tulee rakentaa estetunnille sopivat tehtävät ennen tunnin alkua.

Illemmalla vietin rauhallista kaksin keskistä aikaa elämäni rakkauden (Sissi..) kanssa laitumella. Myöhään palatessani tallille löydän yllättävän haahuilijan vielä tallista, ilta kehittyy vielä mielenkiintoisiksi keskusteluiksi ennen nukkumaanmenoa.


Kolmantena leiriaamuna olin tallipihalla jo pirteänä odottelemassa valmistautuvia leiriläisiä. Oli hauska katsella yllättyneitä ilmeitä, kun ohjaan joukkion niitylle kentän sijaan. Olin vähän extempore keksinyt tällaisen idean ja ajanut niitylle ratsastuskentän kokoisen alueen leiriläisten iloksi tai päänvaivaksi. Leiriläisillä oli jonkin verran vaikeuksia pysyä "kentällä", urien ja aitojen puute sai jotkut hevoset kiemurtelemaan ihan omia, mutta loppua kohden näytti menevän jo paremmin. Kyllä näistä leiriläisistä saa olla ylpeä!

Lounaan aikana autoin Janea kyhäämään leiriolympialaisradan, ja kun Jane saa leiriläiset taas kätösiinsä, menen itse rauhassa lounastamaan kartanon terassille. Ah, rauhaa... Parin tunnin päästä menen huvikseni katsomaan Janen järjestämää pelleilytuntia, jonka jälkeen leiriläiset lähtevät vähän maastoilemaan. Voisin käydä sinä aikana moikkailemassa Kollia..

 Loppupäivästä unohdinkin kirjoitella.. (😇)


 Olisin saanut neljäntenäkin aamuna vapaa-aamun, mutta halusin mennä katsomaan miten leiriläiset pärjäävät Michelsonin kanssa/Miten mies pärjää leiriläisten kanssa.. :D Ja niin kuin epäilinkin, sai mies leiriläiset kokeilemaan jos jonkinmoista juttua, joillakin näytti olevan vähän kauhun hetket käsillä.

 Mutta auta-armias kun nuo hevoseni ovat riiviöitä. Oli mukava kuulla kylältä, että lauma hevosia, tai siis varsoja, on saapunut sinne rettelöimään. Osaan arvata kuka on tempauksen pääpiruna.. Kylällä kaikille jaettiin varsa, jonka käy nappaamassa. Joudun antamaan Amnin leiriläisen haettavaksi, toivotan tälle onnea matkaan. Itse käyn nappaamassa herra pääpiru Kollin. Tyyppi on hankalalla päällä, mutta pienen houkuttelun jälkeen sekin saadaan kiinni.... Luojan kiitos. Totta kai oli luvattava palkinto Amnin nappaajallekin, koska se varsa on kyllä hankalasta päästä!

 Palasimme episodin jälkeen käppäillen takaisin tallille, matkaa oli pari kilometriä. Leiriläiset saivat ansaitun lepohetken, mutta minun oli lähdettävä siitä suoraa kyhäilemään erikoisestetunnin rataa valmiiksi. Onneksi Rickon oli aloitellut jo tuomalla esteitä kentän reunalle, kiitos miehelle siitä. Pari leirihevosistakin oli onnistunut telomaan itsensä tai jotain, joten osa joutui lainailemaan muita ratsuja tunnille. Onneksi tunti vaikutti sujuvan ihan hyvin! Illalla olen niin loppu, että kipuan ajoissa suihkun kautta sänkyyn nukkumaan.


Viidentenä aamuna saan jälleen nukkua pitkään, tallin hevosten liikuttelija Shiori pitää aamun tunnin. Thank god. Aamuteen juon terassilta katsellen tuntia. Päivällä osallistun Alessian hevosvenyttely sessioon Sissin kanssa, tamma pörheltää iloisesti mukana. Iltapäivällekin oli varattu toivetunti ja minun ohjelmaan kuului: Kivaa chillausta hevosten kanssa laitumella! B) Osallistujia ei ollut montaa, mutta eihän se haitannut. Tunti aloitetaan rennolla oleskelulla niityllä ja annan leiriläisten halutessaan harjailla hevosiaan. Sitten käymme kävelyllä Susijärven tienoilla ratsain tai taluttaen. Järvellä teemme hieman harjoituksia ja sitten palailemme tallille. Tunnin kakkosvetäjänä ihana Sissini. Olin itsekin yllättynyt lennosta keksityistä harjoituksistani ja päivän onnistumisesta. Sissi on viisas opettaja..


 Viimeinen aamu alkaa melko normaaleissa merkeissä, ei mitään esivalmisteluja, sillä maastarit ovat ja pysyvät siellä missä ovat. Saan rauhassa aloitella päivän aamukahvin kera aamupalaa syöden sekä leiriläisten iloista puheensorinaa kuunnellen. Kun leiriläiset lähtevät hoitamaan hevosiaan, lähden itse jalan kävelemään maastoesteille. Aamupäivän aurinko porottaa kasvoilleni lämpimästi ja vaikka tuntuu haikealta, että leiri päättyy tänään, minua hymyilyttää. Onneksi muistin rasvata ihoni aurinkorasvalla ennen lähtöä, sillä päivästä on tulossa niin lämmin, että pitkähihainen piti riisua jo matkalla maastoesteille. Saavuin maastoesteille ja pian kuulen kavion kopsetta polulta, leiriläiset ovat saapuneet tunnille!

 Tunnin jälkeen käyn nappaamassa kahviosta välipalapatukan ja käyn hakemassa Sissin etuajassa. Lähdemme leiriläisten levättyä ja evästettyä tarpeeksi rannalle uittamaan hevosia! Sissi on pirtsakalla päällä ja osa leirihevosista löntystelee nuutuneena perässä, kun kipakka tamma melkein ravaa kohti rantaa. Ehkä loputkin piristyvät sitten vedessä! Toki Sissi ei pääse ihan heti uimaan, sillä minun pitää pystyttää leiriläisten picnic nurmikolle. Seuranani on lähes kokoajan leirillä tutuksi tullut Reidun. 

 

 Olin ehtinyt käydä uimassa Sissin kanssa ja leiriläiset olivat kovaa vauhtia kipuamassa takaisin hevostensa selkään kun keräilin viimeisiä juttuja picnic koriin. Reidunin kanssa oli tänään tullut puhuttua pinnallisempia juttuja, josta olin hiukan yllättynyt. Vielä yllättyneempi olin, kun tuo kysyi hyvin epämääräisesti alkavan kysymyksen yllättäen minun vielä pakatessa tavaroita. Pakko myöntää, että hihitin vähän, mutta vastasin lopulta hiukan ilkikurisena "I dare you to take me on that date!" 


 Loppumatka takaisin tallille meni liian nopeasti ja pian viimeisetkin leiriläisistä olivat lähteneet kohti kotejansa. Pakko sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt leirin kulusta ja päätöksestä ja hauskaakin oli. Sitten muistin saaneeni puhelinnumeron, johon päätin laittaa viestiä, jotta vastapuoli saisi mahdollisimman pian minunkin numeroni. "Hi, it's me, Aifric!"


 






Tess (Huhti-toukokuu)

 Olin viettänyt paljon aikaa Tessin kanssa. Tai tamma ei ollut asiasta samaa mieltä, mutta yritin kuitenkin. Saatoin ottaa lounastauolla retkituolin ja mennä istumaan laitumen reunalle, jossa Tess kyhjötti yksikseen, jotta se tottuisi minuun. Yritykset tuntuivat epätoivoisilta. Usein Tess vain mulkoili minua ja näytti peräpäätään, se ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani.

 Sitten se alkoi voida syömään ruohoa seurassani. Mielestäni se oli jo edistystä tämän tyypin kanssa. Kyllä se minuun vielä tottuisi. Eikö?

 Tämä hengailu eteni sitten jo siihenkin, että yritin lähteä tammaa kohti. Pidin kuitenkin huolta siitä, että kuuntelisin sen rajoja. Kun se näytti pientäkään elettä siitä, ettei pitänyt ajatuksesta, otin askeleen tai pari taaksepäin. Pikkuhiljaa tamma tajusi, että ihan oikeasti tuo ukko kuuntelee tamma rukkaa. Sitten se alkoi päästää minua oikeasti lähelle. En kuitenkaan koittanutkaan koskea sitä. Saatoin istahtaa sen viereen tai vain hengitellä seisten. Tamma saisi lähteä pois heti kun siltä tuntui, mutta pian sitä alkoi oikeasti kiinnostaa. Asiaa ehkä edisti sekin, että olin ottanut taskussani paloiksi pilkottua omenaa mukaan ja sehän tuoksui tammasta tarpeeksi mielenkiintoiselta. Aloin antaa herkkuja tammalle, kun se osoitti mielenkiintoa minua kohtaan ja se toimi, sitten pääsin rapsuttamaan Tessiä ensikertaa kaulalta. Se oli ihmeellistä, varsinkin kun sitä ei tässä pisteessä enää haitannut se ollenkaan.

 Ehkä matkamme alkaisi vihdoin oikein rytinällä.

Kevätmaasto (29.4.2023)

 Olin saapunut minulle hiukan uuteen ympäristöön. Nimittäin Rajaseudun tilalle. Lastasin Sissin ulos trailerista ja aloin hoitamaan tammaa, joka oli virkeänä matkasta. Tallilla kävi kuhina, Rajaseudun kevätmaastoon oli osallistunut kahdeksan ratsukkoa ja mukana oli tietenkin myös letkan vetäjä ja letkan perää pitävä, yhteensä meitä oli siis kymmenen. Kun varustin mustaa tammaa, kanssani tuli juttelemaan nainen, joka esittäytyi Saanaksi. Hänellä oli mukana erittäin kaunis irlannincobtamma Tuire. Lähdimme yhdessä taluttamaan tammojamme kohti kenttää jutellen, kun Sissi päästi hellän hirnahduksen tovereilleen. Naurahdin ihanalle tammalleni, se vaikutti olevan niin innoissaan uusista tuttavuuksista.

 Hakeuduimme vuorollaan hevostemme selkiin ja aloimme pikkuhiljaa muodostaa jonkinlaista järjestystä. Myös aina vaadittavat turvallisuusohjeet selostettiin ennen kuin pääsisimme matkaan. Itse sijoituin melko alkupäähän jonoon, neljänneksi. Eteeni sijoittui kaunis musta puoliveritamma Trina ja taakseni tuli tallin oma tamma Bisse, kaunis rautias puoliveritamma hienoilla jalkamerkeillä. Oli aika lähteä liikkeelle.

 Sissillä oli virtaa, mutta sain sen pidettyä hyvin kahden tammakaverin välissä. Välillä se sipsutteli pikkuaskeliaan, mutta lähtökohtaisesti se liikkui melko rennonreippaasti. Metsäpolulla ohittelu olisi muutenkin ollut vaikeaa. Kuuntelin linnun laulua, kun saavuimme metsätielle. Havahduin siihen, kun edellä oleva ratsastaja kääntyy katsomaan minua sanoen "ravia", olen hetken pihalla kunnes äkkään nopeasti kääntyä kertomaan takana olevalleni samat sanat: "ravia." Sitten nostamme ravin.

 Sissi pärski tyytyväisenä kaula rennosti matalalla. Nyt se ei kiiruhtanut vaan löntysteli isoja askeliaan, silti se tuntui reippaalta. Ravipätkä ei kuitenkaan ollut erityisen pitkä ja pian edestä kajahti sanat "käyntiä", jotka jaoin totta kai jälleen eteenpäin.

 Kuuntelin luonnon ääniä tyytyväisenä, kunnes kohina alkoi kuulua korviini. Kohta ylitimme pienen sillan, jonka alla virtasi kaunis joki. Olin jo ylittänyt sillan, kun pysähdyimme hetkeksi, jollakin perässämme tulevalla oli hiukan ongelmia sillanylityksessä. Sissi alkoi odotellessa hiukan malttamattomaksi ja se veti kaulansa pitkälle ja alas hiukan turhautuneena väännellen päätään. Annoin tammalle niin löysät ohjat kuin vain sain ja koitin supatella sille vähän, jotta se keskittyisi johonkin muuhun kuin seisomiseen ja turhautumiseen. Pian pääsimme jälleen jatkamaan matkaa.

 Matka jatkui hienoihin peltomaisemiin ja peltotielle, jossa nostimme jälleen ravin. Aika nopeasti sen jälkeen oli laukan vuoro. Sissi olisi halunnut kovasti päästellä, mutta koitin pitää sen mustan ja rautiaan tamman välissä. Siitä hiukan turhautuneena hopeaharjainen teki takaosallaan pienen hypähdyksen - tai pukin. En tosin edes hätkähtänyt koko juttua, se oli vain sellainen: "Hei ymmärrätkö, mua turhauttaa, mulla on energiaa!" Taaempaa kuului hiukan hihitystä, en tiedä mitä siellä suunnilla oli tapahtunut, mutta koitin rauhoitella Sissiä antamalla sen laukata pitkällä askeleella ilman, että vauhti lähtisi käsistä.

 Laukka pätkän jälkeen saavuimme jälleen toiselle reitille, joka ilmeisesti johtaisi meidät laavulle. Edestä ja takaa kuului pulinaa, mutta koitin itse keskittyä juttelun sijaan maisemiin ja luonnon ääniin. Askellaji vaihtui pian taas, mentiin ravia ja mentiin laukkaa. Yhdessä kohtaa saimme pitää ihan kunnollisen laukkapätkän, jossa sain antaa Sissin päästellä vähän enemmän, se nautti niin että puhkui. Laavulle saavuttiin molemmat tyytyväisinä. Laavulla oli mukavaa ja maaston vetäjä jakoi halukkaille leipää, minua hiukoikin jo. Kun olin syönyt leivän lähes kokonaan, annoin sen päästä palan Sissille. Juotin Sissin Korppijärven rannalla ennen kuin jatkoimme matkaa.

 Matka jatkui kuulemani mukaan kohti uittorantaa. Rannalla kahlasimme hiukan ennen kuin jatkoimme taas matkaa. Loppumatkasta sai halutessaan hypätä vähän maastoesteitä ja totta kai oli pakko kokeilla! Sissi tykkäsi ja innostui hiukan! Tallille saavuttiin, minä väsyneenä, Sissi rauhoittuneena. Oli mukava retki ja jäisimme vielä yöksi Rajaseudulle. Matka oli kuitenkin pitkä ja jos lähtisimme tänään kotiin, olisimme vasta myöhään yöllä perillä.

Maastossa II

11.8.23 Heräsin kolmelta yöllä ukkoseen. Kartanon katto paukkui myrskytuulessa ja salamat välkehtivät verhojen takaa. Rankkasade piiskasi ni...