Alessia oli pyytänyt apua marraskuussa pidettävään finaaliin. Kauaa ei mennyt, kun tuttu ratsu majoittui kartanon päätallissa muutaman päivän. Ratsukolla on sujunut osakilpailut hyvin ja ovat sijoittuneet molemmissa kisoissa omissa luokissaan toisiksi.”Noni käydään pala palalta luokan asioita läpi ja sitten saat kertoa mihin haluat erityisesti panostaa”, Kiaran totesi ja seurasi tarkasti Alessian ratsastusta. Istunta on pehmeä ja ensisijaisena apuna hän käyttää istuntaa, sitten tulee sekundääriset avut; ohja, keppi, käsi, pohje, ääni. Avo-sulkutaivutus vaihdot onnistuivat pehmeästi ja sulavasti, mutta alkuun schwung pääsi katoamaan.
”Ei haittaa. Hae uudestaan hyvä schwung ja ota uudestaan. Varo ettet omalla istunnalla jännitä ja estä selän liikettä”, Kiaran neuvoi ja seurasi ratsukon etenemistä.
Laukkapiruetti tuli pehmeästi ja Kiaran korosti, että ratsukon ei tarvitse jäädä pennin päälle pyörimään. ”Aina on hyvä aloittaa laajemmalla työskentelypiruetilla ja lähteä siitä vähitellen pienentämään. Emme anna pisteitä kolikon päällä pyörimisestä, vaan tasapainosta ja harmonisesta ratsastuksesta”, Kiaran jatkoi ja Alessia teki kauniin siirtymisen koululaukasta passageen sekä passagesta piaffeen.
”Hyvä. Nyt voit leikitellä piaffen ja levade välillä. Muista tasapaino, tahti ja tempon muutos”, Kiaran neuvoi. Ignazio alkoi hieman kuumumaan, että tarjosi nopeasti piaffesta koulupysähdystä ratsastajan istunnan painopisteen muuttuessa. ”Rauhassa”, Kiaran huokaili ja hevosen tehtyä hyvän levaden sai Alessia antaa pitkät ohjat.
”Noin hyvä. Tästä on hyvä jatkaa huomenna”, Kiaran kehui ja Ignazio sai ansaitun rapsutus tauon.
211 sanaa, valmennuksen kirjoittanut R. VRL-13369! Valmentaja: Kiaran Rosenberg
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alessia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alessia. Näytä kaikki tekstit
24.07.2023 Royal CUP valmennus (Alessia ja Ignazio)
Eiliseltä ratsukolta oli jäänyt hyvä fiilis, että tänään pystyttiin keskittymään enemmän yksityiskohtiin. Alessia ratsasti vähäeleisesti ja paineettomasti, että ratsukon tanssia oli ilo seurata. Ori antoi parastaan ja pyytäessä reagoi nopeasti apuihin. Välillä liioitellusti, kun tehdään orille helppo asioita.”Noni. Voidaan aloittaa käynnissä ja voisit näyttää koulukäyntiä”, Kiaran totesi. Normaalista nelitahtisesta käynnistä Alessia alkoi kokoamaan käyntiä, että käynti muuttui kaksi tahtiseksi. ”Muista asetus ja taivutus. Älä luovu niistä, vaikka lähdet kokoamaan”, Kiaran neuvoi.
”Hyvä. Nyt nannaa suuhun ja kehuja. Hienosti menee”, Kiaran kehui ja Alessia oli yhtä hymyä orin kanssa. ”Koulukäynti tulee luonnostaan, kun teemme kokoavia liikkeitä; avoa, sulkua, half passia, käyntipiruettia. Käynnistä tulee automaattisesti kootumpaa”, Kiaran kertoi ja Alessia nyökkäili sopivissa kohdissa.
Laukkaan koululaukan hiomista ja laukanvaihdot joka askeleella, että tasapaino, sulavuus, koottu muoto, tahti ja schwung säilyy – ratsukko on harmoninen kokonaisuus. ”Näyttää todella hyvältä. Kyllä tällä päästään rankingin voittoon”, Kiaran hymyili.
”Kyllä se siltä tuntuukin”, Alessia hymyili. Koululaukka vaihtui rennosti koottuun laukkaan, missä Alessia lähti hakemaan laukanvaihtoja joka askeleella travers-renvers ajatuksella. Ignazio teki teräviä, mutta tasapainoisia laukanvaihtoja suoralla uralla.
”Hyvä. Jos tulee vastalaukalla kulmaan, voit tehdä vastapiruetin etuosan ympäri”, Kiaran neuvoi, mutta Alessia ei vielä lähtenyt kokeilemaan haastavaa piruettia. ”Kuulostaa vaikealta, mutta sitä tarvitaan vastalaukassa vain kulman verran”, Kiaran jatkoi ja seurasi laukanvaihtoja toisesta suunnasta. Hyvä schwung, hyvä tasapaino. Tästä ratsukon oli hyvä jatkaa kohti seuraavaa osakilpailua.
218 sanaa, valmennuksen kirjoittanut R. VRL-13369! Valmentaja: Kiaran Rosenberg
”Hyvä. Nyt nannaa suuhun ja kehuja. Hienosti menee”, Kiaran kehui ja Alessia oli yhtä hymyä orin kanssa. ”Koulukäynti tulee luonnostaan, kun teemme kokoavia liikkeitä; avoa, sulkua, half passia, käyntipiruettia. Käynnistä tulee automaattisesti kootumpaa”, Kiaran kertoi ja Alessia nyökkäili sopivissa kohdissa.
Laukkaan koululaukan hiomista ja laukanvaihdot joka askeleella, että tasapaino, sulavuus, koottu muoto, tahti ja schwung säilyy – ratsukko on harmoninen kokonaisuus. ”Näyttää todella hyvältä. Kyllä tällä päästään rankingin voittoon”, Kiaran hymyili.
”Kyllä se siltä tuntuukin”, Alessia hymyili. Koululaukka vaihtui rennosti koottuun laukkaan, missä Alessia lähti hakemaan laukanvaihtoja joka askeleella travers-renvers ajatuksella. Ignazio teki teräviä, mutta tasapainoisia laukanvaihtoja suoralla uralla.
”Hyvä. Jos tulee vastalaukalla kulmaan, voit tehdä vastapiruetin etuosan ympäri”, Kiaran neuvoi, mutta Alessia ei vielä lähtenyt kokeilemaan haastavaa piruettia. ”Kuulostaa vaikealta, mutta sitä tarvitaan vastalaukassa vain kulman verran”, Kiaran jatkoi ja seurasi laukanvaihtoja toisesta suunnasta. Hyvä schwung, hyvä tasapaino. Tästä ratsukon oli hyvä jatkaa kohti seuraavaa osakilpailua.
218 sanaa, valmennuksen kirjoittanut R. VRL-13369! Valmentaja: Kiaran Rosenberg
Royal Cup Valmennus Alessia ja Ignazio (01.04.2023)
Alessia ja Ignazio olivat ilmoittautuneet Royal Gardensin Royal CUPissa Alta escuelaan tasolle II. Jotenkin he olivat päätyneet kuitenkin tason III luokkaan. Nainen oli päättänyt, että mennään syteen tai saveen ja ratsastetaan kyseinen luokka sitten. Luokassa ei ollut montaa osallistujaa ja he sijoittuivat alle 60 prosenttien tuloksella toiselle sijalle. Niinpä nainen tajusi orissa ehkä olevan potentiaalia korkeammallekin ja oli aika käydä valvovan silmän alla Royal CUPiin tarkoitetussa valmennuksessa:
Valmennuksen kirjoittanut R. VRL-13369!
Finn hetken pohti ajatuksissaan, että kuka antaa hevoselle lempinimeksi Itikka. Ignazio oli komea mustanpäistärikkö murgese ori ja näitä upeita hevosia näkee aivan liian harvoin. Ignazio, tai Itikka, oli ratsuna todella herkkä ja otti kaikki avut isosti vastaan.“Miltä vaikuttaa?”, Finn kysyi Alessialta koskien hevosen suoruutta.
“Mielestäni hevonen kulkee suorana, kun se ei kulje vinossa tai oudosti vänkyrässä, toispuoleisesti. Kaarrejutusta en osaa tarkalleen sanoa”, Alessia vaikeroi ja ratsasti hevosta kevyellä ohjastuntumalla uraa pitkin. Itikka haki pyöreää muotoa ja hyvää eteen-alas venytystä.
“Kaarevalla samalla lailla kuin suoralla. Tasapainoisesti, korvat tasan eikä lapa kaadu sisäänpäin”, Finn täsmensi ja Alessia nyökki. Hän lähti hakemaan ensin rennossa muodossa shoulder forea. Alessia käytti hyvin istunta-apuja, mutta pienille avuille tottunut ratsu tarjosi ensin kunnon tasapainoista avotaivutusta. Alessia vähensi apuja ja näytti raipalla mitä osaa orin tulisi siirtää, nimittäin pelkkää lapaa ja kaulaa sisään, ei koko runkoa.
“Onko shoulder fore tuttu entuudestaan?”, Finn kysyi ja käveli ratsukon rinnalla.
“Nyt en ole aivan varma. Luulen, että in ja fore merkkaavat jotenkin etujalan tai lavan sijaintia, mutten osaa sanoa varmaksi miten”, Alessia hymyili.
“Kyllä vain ja sisätakajalka on tärkein tasaisen taivutuksen lisäksi. Shoulder in eli avotaivutuksessa sisätakajalka astuu rungon alle ja mukana on rungon tasainen poikitus. Shoulder fore tapahtuu vain kaulassa ja lavoilla eikä ole poikitusta ollenkaan. Sisätakajalka astuu eteenpäin ja hevonen kulkee suoraan. Hyvä aloittaa treeni, kun huomaa heti missä hevonen tilttaa, jos tilttaa”, Finn kannusti ja Alessia lähti tunnustelemaan ratsua tarkemmin. Ignazio asettui ja taipui hyvin molempiin suuntiin, mutta oikeaan suuntaan Alessio jäi istunnalla pumppaamaan liikaa ja sen vuoksi ratsu valahti nopeasti pois ryhdistä.
“Istunta joustaa, mutta ei tuuppaa. Pidä vakaana, mutta älä purista”, Finn neuvoi.
Huolellisen verryttelyn jälkeen suoralla uralla tehtävät taivutukset siirrettiin kaarevalle uralle ja Alessio sai olla tarkkana, ettei hevosen pää tilttaa. “Ohjaus kapsonista ja aseta pudottamalla sisälonkkaa. Sisäohja ei vedä avotaivutukseen. Kankiohja roikkuu löysänä”, Finn neuvoi ja korjausten myötä ratsukko teki oivalliset avo-sulku vaihdot kaarevalla uralla. “Muista olla tarkkana uran suhteen ja sitä kautta takaosan paikkaan. Huolelliset linjat ja pehmeät vaihdot. Hyvä”, Finn kehui ja Itikka liikkui hyvin ryhdikkäästi. Pikkuhiljaa pehmeästä eteen-alas muodosta päästiin rehelliseen koottuun muotoon.
“Loistavaa. Muista oma painopiste taakse ja kankiohjan kevyt kohotus, jos koottu muoto valahtaa. Muista lapojen paikka ja suoruus myös kaarevalla uralla”, Finn kannusti ja Itikka teki loistavat avotaivutukset kootussa laukassa.
Loppuun muutamia piaffe passage ja passage piaffe siirtymisiä sekä niissä avo- kuin sulkutaivutusta. Itikka nautti pienestä haasteesta ja orista alkoi löytyä aivan erilaista liikettä. Schwung pysyi tasaisena ja avo- kuin sulkutaivutukset olivat tasaisia passagessa. Piaffessa sai olla tarkkana rytmistä ja että eteenpäinpyrkimys säilyy.
“Erittäin hyvä. Kaunista. Ota muutamat piaffe-passage ja toisin päin, siirtymiset suoralla uralla”, Finn neuvoi ja seurasi vierestä sulava linjaista oria.
Tragedia
Carangelojen pariskunta oli jo pitkään haaveilleet Blacklaken läheisyyteen muuttamisesta, kunnes kaksikko sen lopulta sitten tekikin. Kylästä vapautui kaunis omakotitalo ja nyt työmatka Blacklakelle ei ollut enää niin pitkä. Alessia oli jo pidempään haaveillut omasta lapsesta ja Enziokin oli nopeasti yhtynyt haaveeseen. Jostain syystä lapsen hankinta ei vain meinannut onnistua. Kaksikko oli jo miettinyt turvautuvansa adoptioon.
Lopulta talvella 2023 Alessialle soitettiin: Hänen sisarensa oli joutunut auto-onnettomuuteen ja menehtynyt heti onnettomuuspaikalle. Alessia oli surun murtama, sillä oli ollut todella läheinen sisarensa kanssa. Sisarella oli myös lapsi, noin Blacklakejen Huen ikäinen. Lapsen isä ei ollut mukana kuvioissa ja tuttua sukulaista, joka lapsen ottaisi huostaansa oli vaikea löytää. Niinpä sosiaalityöntekijä oli kysynyt Alessiaa tähän tehtävään. Alessian ei tarvinnut ottaa edes miettimisaikaa saatika lupaa mieheltään: hän myöntyi heti. He olivat halunneet lasta ja nyt sitä tarjottiin suoraan nenän eteen. Araceliksi nimetty lapsi oli hänelle kaiken lisäksi sukua.
Niinpä 11 vuotias Araceli muutti Blacklakeen ja aloitti samassa kyläkoulussa missä Blacklakejen Hue kävi jo koulua. Tapahtuma oli Aracelille varmasti traumaattinen, mutta toivottavasti hän löytäisi lohtua Blacklakelta, ehkä kaverinkin.
Rinascimento Sim Pratolino 17.-18.9.2022
Ketkä lähtevät arvokisoihin?
Sir Formisano piti jälleen tuntia, vaan tänään ei oltu hevosten kanssa. Tänään sumplittaisiin kilpailuihin osallistumista. "Noniin, aloitetaan", kuulutti vanhempi mies ja oppilaat hiljenivät heti. "Mielestäni teistä valmiita kilpailuihin ovat vasta Rickon ja Sylvie", totesi mies rauhallisesti. Sitten hän jatkaa: "muut voivat halutessaan tulla groomaamaan, näette ainakin kilpailupaikan meininkiä, jos tulette." Sitten mies katsoo kahta oppimastaan kysyvästi ja sanoo: "noh, lähdettekö?" Kun mies huomasi kaksikon vielä pohtivan kysymystä, hän ilmoittaa päättäneensä myös itse osallistua Tatu-orilla pippaloihin. Erikoinen rämäpää knabstrupper puhutteli vanhaa miestä, ja vaikka hän istuisi paljon mieluummin tuomarin penkissä, oli hän päättänyt haluta alkaa kisata pilkukkaalla orilla.
Välissä käytiin vähän teoria asiaa ja tunnin päätteeksi Rickon ja Sylvie molemmat ilmoittivat opettajalleen osallistuvansa kilpailuihin. Sitten treenaaminen ja jännittäminen alkoi! Seuraavilla tunneilla Sir Formisano oli vieläkin tiukempi Rickonia kohtaan, olihan tämän oltava valmis kisoihin. Vaan ei mies ollut enää yksin "silmätikkuna", nyt mukana oli myös Sylvie.
Tummatukkainen mies työntää raskasta kuormaa tallipihalla. Hän oli taas siivonnut vähän tarhoja joten, kantamus oli matkalla lantalaan. Mies törmää tuntikaveriinsa Sylvieen ja hän muistaa kysymyksen, joka häntä on jo hetken kaivertanut. Ei siksi, että se olisi huono ajatus, vaan siksi, että hänen oli täytynyt kerätä vähän sosiaalista rohkeuttaan tehdä edes päätös kysymyksen kysymisestä. Nyt olisi oiva tilaisuus. Punatukkainen nainen harjailee rauhallisesti hopeaharjaista hoitohevostaan. Sitten mies ottaa kerran syvään henkeä ja tepastelee Sylvien luokse. "Moi Sylvie!" Tervehtii Rickon naista. Sylvie vastaa ja Rickon menee suoraan asiaan: "mä tossa mietin.. mietin haluisitko alkaa pitämään mun kanssa ylimääräisiä harjoitussessioita niitä kisoja varten. Mua stressaa etten oo valmis siihen mennessä, joten ylimääräiset treenit tekisi terää ja kaksin aina kaunihimpi, you know." Kysymys ajautui vähän sivuraiteille, mutta siitä huolimatta nainen vastaa myöntävästi ehdotukseen. Hän ja Daricokin kaipasivat treeniä. Muutamissa noviiseissa he olivat käyneetkin jo, mutta aina on jotain, mitä harjoitella. Sitten alkaa kaksikon rupattelu tuokio treeneistä ja he toteavat saavansa apua toisiltaan, vaikka harjoittelevatkin kisoihin eri lajeja.
Kilpailut lähenevät kovaa vauhtia, aivan liian kovaa. Nyt treeneissä on jo paniikkivaihe käynnissä, ja kaksikkoa - vai kenties nelikkoa - koettelee epätoivon aalto. Edistystä on tapahtunut vähän, mutta onko se tarpeeksi? Lopulta Rickon ja Sylvie päättävät pyytää lisätunteja opettajaltaan Sir Formisanolta. Mies suostuu ja on oikeastaan mielissään pyynnöstä, "hehän ottavat tämän tosissaan", mies oli ajatellut itsekseen.
Tarina ei kerro, mikä sai Chevyn jämähtämään...
Shoppailua
Jane ratsasti keveäliikkeisellä tammalla ihmisjoukon keskellä markkina-alueella. Hän oli tullut shoppailemaan, eikä liioin välittänyt jättää hienoa ratsuaan piiloon leiriytymisalueelle, vaan halusi esitellä kaunista tammaa. Ja tulivathan monet muutkin hevosillaan markkinoille.
Jane ihasteli erilaisia varusteita yhdellä kojulla ja pohti, sopisiko joku niistä Gizalle. Hän jopa nousi alas satulasta sovittaakseen joitain tiettyjä varusteita ja lopulta mukaan lähtikin kaunis rintaremmi helyineen. Myös vaatteet kiinnostivat Janea. Hän pohti myös vievänsä tuliaisia Markille, joka oli jäänyt pitämään tallia pystyssä. Kaikenlaista helyä ja röyhelöä oli katseltavana, valinnanvaikeuskin iski. Niin myös nälkä. Kaikki ne leivokset, leivät ja muut ruoat tuoksuivat naisen nenään niin hyvältä, eikä hän ollut syönyt mitään sitten aamupalan. Myös urheilusuoritus oli vaatinut veronsa ja nälkä olikin yhtäkkiä aivan pilvissä. Nainen muistelee, ettei ollut sopinut kenenkään kanssa mitään yhteistä ruokailuhetkeä, joten hän päätti ottaa oikeudekseen etsiä itselleen ruokapaikan ja syödä vatsansa kylläiseksi.
Jane etsii maha kuristen ruokapaikkaa. Aika harvassa oli ne paikat, jossa tarjoiltaisiin hevoselle edes oleskelupaikkaa, saatika ruokaa. Ei Gizan nyt välttämättä syödä tarvinnut, mutta vesi oli kuumana päivänä tarpeen. Ja sitten, markkina-alueen reunalta löytyy kivannäköinen paikka, joka sopii täydellisesti Janen toiveisiin. Hän sitoo tamman kojun omalle hevosille tarkoitetulle odotusalueelle, siinä on vähän lyhyttä nurmikkoa ja iso juoma-astia janoisille nelijalkaisille. Jane istahtaa pöytään ja saa pienen a5 kokoisen menun, tarjontaa ei ole paljoa, mutta jokainen menun asia kuulostaa toinen toistaan paremmalta. Mies kojun sisäpuolelta tulee kysymään, mitä juomista hän ottaisi ja sen jälkeen Janen hämmennykseksi mies sanoo kysyvästi: "entä kauraa?" Kun mies huomaa keltatukkaisen hämmennyksen, hän lisää: "kauraa, kauraa hevoselle!" Jane naurahtaa ja vastaa myöntävästi.
Saatuaan mahansa täyteen, jatkaa Jane taas niin sanottua ikkunashoppailuaan. Hän päätti katsovansa nyt, ja tulevansa takaisin ostoksille myöhemmin, ilman hevosta. Siten hän saisi enemmän kannettua! Sitten ihmisvirta alkaa lähteä kohti kisa-aluetta. Jane katsoo kelloaan ja toteaa ihmisten olevan menossa katsomaan ehkä joustausta. Giza raukka hämmentyy yhtäkkisestä ihmisvirrasta ja hermostuu. Se steppaa edes takaisin ja pyörii ympyrää, Janella on suuri työ saada tamma rauhoittumaan. Lopulta nainen joutuukin tulla alas selästä ja taluttamaan Giza syrjemmälle, jotta se rauhoittuisi. Ja niin tamma lopulta rauhoittuikin. Jane toteaa, että ehkä tamma on vietävä takaisin, se ei oikein viihtynyt isojen ihmismassojen keskellä, näköjään. Ja ehkä hän oli saanut esiteltyä tammaa tarpeeksi, kun heistä oli pyydetty pari valokuvaakin.
Villi lämmittely
Alessialla oli koko aamu kiirettä. Lisäksi hänen oli annettu kierrellä markkina-aluetta oikein luvan kanssa. "Kyllä groomit hoitavat Ignazion kävelytyksen ennen lämmittelyjäsi, useamman kerran päivässä!" Jotain kuitenkin oli mennyt mönkään, kun nainen yritti hoitaa oria, joka puhisi ja häselsi minkä kerkesi. Ilmeisesti Ignazio ei ollut juurikaan kävellyt viimeisen 12 tunnin aikana ja se näkyi orissa, joka oli tottunut kävelemään läpi yön pihatossa. Se oli hermostunut, ja epätoivo iski Alessian selkäpiihin. Jos ori oli tällainen, miten luokka menisi, ei varmaankaan kovin hyvin? Toisaalta kalvoi se, että rakasta ystävää oli kohdeltu näin, se ansaitsi liikkua! Se on hevonen! Ei sitä oltu tehty seisomaan karsinassa 12 tuntia putkeen. Alessia päätti, ettei seuraavana päivänä luottaisi oriita toisten käsiin, vaan taluttelisi itse oria tasaisin väliajoin. Ehkä yölläkin hän kävisi jaloittelemassa päistärikön kanssa. Hoito hetki oli vaikea, kun molemmat olivat vähän hermoraunioina siinä tilanteessa.
Varustaminen oli kamalaa. Ignazio saattoi jopa näykkäistä kerran naista, joka epätoivoisena harjasi orista pahimmat sotkut pois ja pikaisesti satulan ja satulavyön alta. Varustaminen oli vielä ikävämpää, varsinkin, kun nainen ei halunnut tapella orin kanssa. Olihan kisaamisessakin kyse luottamuksesta ja saumattomasta yhteistyöstä. Toivottavasti.
Ori ravaili ja saattoi ottaa pari laukka-askeltakin, kun Alessia talutti sen lämmittelyalueelle. Selkään nainen kipusi itsensä jonkin ihmeen kera melko vaivattomasti, mutta sen jälkeen herra sähköjänis ampaisi vauhtiin ja veti muutamat pomput sinne tänne. Ei se varsinaisesti pukitellut, hyppeli vain erikoisesti. Alessia yritti lähinnä pysyä kyydissä, siinä loppujen lopuksi onnistumatta. Niinpä hän sai maistaa lämmittelykentän nurmikkoa aika nopeasti. Ignazio jatkoi hetken matkaa pomppimista ja nainen pystyi näkemään, kuinka ruohonkorret lentelivät orin ponnistuksista. Se oli melkein jo hupaisaa, vaan ei ollut ajatus itsensä nolaamisesta kuitenkaan niin hauska.
Kun ori huomasi omistajansa tippuneen, katsoi se ihmetellen naisen perään, kuin kysyen: "Mitä sinä siellä maassa teet?" Nainen naurahti. Onneksi siistiytyminen olisi vasta lämmittelyn jälkeen ja koko kilpailuasukin kasattaisiin vasta vähän ennen luokan alkamista. Toki Alessiaa myös hiukan nolotti tilanne. Paikalla oli muitakin lämmittelijöitä, vieläpä niitä oikein taitavia ja hienoja herroja ja leidejä (ja muita). Myös hiukan yleisöä oli kentän ulkopuolella. Oli kiva näyttää tällainen esitys, ei kaksikkoa varmaan otettaisi enää kisatessa tosissaan.. Tai niin naisesta ainakin tuntui. Kaikki arvokkuus oli poissa ja leikkisä villiori pelleili vielä hetken, ennen kuin päästi naista lähellekään.
Alessia kipusi itsensä vielä uudelleen selkään ja riehuminen oli kuin olikin auttanut orin energian purkamisessa. Nyt se kuunteli jopa naisen apuja ja toivottavasti lämmittely auttaisi niin, että kaksikko tanssahtelisi areenalla niin kuin kotona. Ori vertyi hienosti ja pian parit helpommat liikekokeilutkin sujuivat. Liikaa ei uskaltanut kerralla tehdä, vaikka Ignazio oli osoittanutkin olevansa energinen. Toiveena ei kuitenkaan ollut orin telovan tai väsyttävän itseään ennen luokan alkua. Nainen toivoi hartaasti luokan onnistuvan.
Ja niinikään kaksikko tepasteli areenalle. Ja kuin ihmeenä, kaksikko tanssahteli radan aikana omaan maailmaansa, heistä näki, että he olivat sulkeneet ulkomaailman hälinän pois tajunnastaan ja siinä oli vain he kaksi, aivan kahdestaan, yhtä.
Vanhanakin voi bondata uuden hevosen kanssa
Olin päättänyt lähteä kilpailemaan yhdellä uuden työpaikkani hevosella. En juurikaan välittänyt kilpailusta tai liioin minkään nimikkohevosen hankkimisesta. En oikeastaan välittänyt tehdä hevosten kanssa enää mitään muuta kuin opettaa nuorempaa sukupolvea. En ollut ratsastanutkaan ikuisuuksiin.
Niin vain tallin omistajat olivat keränneet itselleen liian suuren määrän hevosia kisattavaksi ja koulutettavaksi ja minua oli melkein aneltu mukaan. Olin katsellut hevostarjontaa, mutten ollut kovin kiinnostunut asiasta, joten valikoin suurin piirtein noppaa heittämällä itselleni ratsun. BAFF Troublesome, Tatu. Knabstrup-ori oli erikoinen tapaus.
Aloitin maastakäsitellen, ori oli akateemisessa ratsastuksessa aika raakile vielä, vaikka sitä oli edellisessä kodissa muka siten ratsastettu. Sitten kun pääsin selkään, ilmoittauduin muiden mukana muutamiin noviiseihin. Sylvie oli päässyt luvallani samoihin aikoihin mukaan kisaamaan Daricolla. Hän on yllättävän nopea oppimaan, ja hän on taitava nainen. Chevy, Rickonin ratsu on selkeästi nuoresta asti tutustunut akateemisiin asioihin, mies on se joka kaipaa kouluttamista. Mutta pakko myöntää, että hänkin on edistynyt hyvin, siksi hänkin oli mielestäni valmis näihin suurempiin mittelöihin. Nyt vain minunkin olisi valmistauduttava, ja niin myös Tatun. Onneksi aikaa olisi paljon vielä jäljellä.
Minun ei pitänyt kiintyä enää uusiin hevosiin, mutta niin tuo omituinen otus porasi tiensä tämän kovan miehen sydämeen. Ori on mielestäni outo, joskus rasittavakin, mutta samaan aikaan niin mielenkiintoinen ja lupaava ja ihana..? Se on niinikään nopea oppimaan. Ja niin sitten taisinkin kiintyä oriin.
Pian on mittelöiden aika. Harjailen Tatua ennen lämmittelyä ja muistelen melko lyhyttä matkaamme tähän pisteeseen. Pakko myöntää, että aion kyllä jatkaa orin kanssa, niin kiva se on. Se nuokkuu alahuuli roikkuen, kun harjaan sen karvaa kovalla harjalla. Se ei voisi vähät välittää varustamisestakaan. Kun talutan orin lämmittelyalueelle, se vaikuttaa hiukan tahmealta ja uniselta. Koitan talutella Tatua, toiveissani vähän herätellä sitä, jonka jälkeen kipuan sen selkään. Pian ori heräileekin pienestä horroksestaan ja tajuaa olevansa keskellä markkinoita. Se kuuntelee uteliaana ympäristöään, mutta pysyy silti aina vähän tarkkaavaisena ohjeistani. Sitten kun pyydän nätisti sitä keskittymään ratsastukseen, se unohtaa markkinoiden hulinat ja alkaa kuunnella minua nyt täysin.
Rata meni mielestäni kohtuullisesti. Olen ylpeä siitä, ja olen ylpeä Tatusta, joten se riittäköön. Minua ei voisi vähät kiinnostaa moinen kilpailu ja jos jotain, niin mieluummin istuisin tuolla vaikka tuomarin penkissä, mutta katsotaan nyt sitten, ratsastetaanko sitä vielä huomennakin.
Tammuska...
Tammuska...
Enzio Carangelo oli ollut pidemmällä reissulla ulkomailla niin töiden, kuin hevostenkin puolesta. Kun Feli oli myyty, oli Enzion mielestä lusitano kiintiö tullut liian pieneksi, vaikka Aaronkin raahasi upean orin talliin, mutta se oli lännenratsu eikä se käynyt päinsä! Enzio oli jo reissunsa alkupuolella ostanut erään lusitano-tamman ja oli ehtinyt tutustua siihen jo tovin.
Kun traileri kaartoi tallin pihaan, oli Alessia jo iloissaan vastassa. Kun mies hyppäsi auton ratista ja kävi avaamassa trailerin takaluukun ja talutti kuvan kauniin tamman ulos, kysyi Alessia aviomieheltään tamman nimeä. "Um Anjo do Espaço", vastasi mies. "Entä kutsumanimi..?" Kysyi nainen. Enzio näytti pohtivalta. Sitten hän tokaisi: "Tammuska". Alessia oli ihmeissään. "Olen kirjaimellisesti kutsunut sitä Tammuskaksi koko reissun ajan!" Jatkoi mies. Alessia pudisteli päätään, ei voinut olla todellista, että tamman nimeksi oli annettu Tammuska.
"Eikö se voisi olla vaikka Anastasia?" Kysyi nainen pitkän hiljaisuuden jälkeen. Mies pudisteli päätään ja tokaisi: "Olen jo tottunut Tammuskaan, mutta kutsu itse sitä miten tykkäät".
26.04.2022
Toinen hahmoesittely, muita tärkeitä hahmoja
Aaron tuli alun perin "vain" lännenratsastusopettajaksi. Toki hänellä on ollut hiljaisiakin aikoja, kuvia ei ole tullut, tarinoista puhumattakaan. Sitten keksin osan tallin muutoksista olevan Aaronin ideoita. Ja sen, että Aaron olisi opetellut ratsastamaan pelkällä istunnalla jossain kohtaa. Nykyään Aaron opettaa siis istuntatunneilla, lännentunneilla, biomekaniikkakursseilla ja kouluttelee hän hevosiakin! Jos pitäisi miehen luonteesta kertoa jotain, hän olisi varmaan kovin itsepäinen. Sellainen "minä olen oikeassa, joten näin tehdään!" - tyyppi. Osaa mies kai olla hauskakin, riippuu keneltä kysyy. Lisäksi hän tykkää sisällä pitää yleensä vain toisessa jalassa sukkaa. Mistä lienee tämä johtuu (en ole ainakaan itse keksinyt selitystä asialle). Aaronia voisi ehkä luonnehtia puheliaaksi introvertiksi, tai en tiedä. Hän kyllä tulee toimeen sosiaalisissa tilanteissa ja on tutuille puheliaskin, mutta hän ei oikein kerro itsestään, lähinnä lähimmille ystävilleen.
Aaron on siis syntynyt ja asunut Yhdysvalloissa lähellä maaseutua ja ollut paljon tekemisissä hevosten kanssa lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Ratsastustaito tasoa oli siis jo silloin, kuin täysi-ikäistyessään hankki ensimmäisen hevosensa Edin. Edin kanssa kilpailtiin milloin missäkin paikalliskisoissa, pidettiin ratsastustunteja pikkulapsille ja maastoiltiin vuoristoissa. Edi on monipuolinen quarter ruuna.
Sitten kuvioihin astui tilaisuus osallistua mustang make overiin. Tietenkin nuori ja huoleton Aaron osallistui sellaiseen ja löysi sieltä uuden kumppanin Willen. Ranchilla jossa Aaron koulutti Willeä oli myös pari muuta make over kouluttajaa samaan tapahtumaan ja heistä tuli kavereita, niin myös hevosistakin. Kun oli kilpailujen aika, Aaronilla ja Willellä meni hyvin, mutta kun oli myynnin aika, Aaron ei kestänytkään jättää ystäväänsä ja tarjosi kilpaa parin muun tarjoajan kanssa lopulta voittaen tarjouskilvan. Näin Willestä tuli hänen toinen hevosensa. Myöhemmin Aaron on osallistunut mustang make overeihin niin myyden kuin pitäen mustangeja.
Seuraavaksi sitten Aifric. Mukava ja hauska, extrovertti valmentaja, joka osaa olla tiukka oikeassa tilanteessa. Aifricista on helpointa ehkä kertoa aloittamalla ihan alusta:
Aifric on aina ollut seurallinen ja rohkea nainen tai tyttö, jopa siis lapsena. Lapsena hän ratsasti ponitallilla ja kilpaili pienillä connemaraponeilla. Hän oli SE uhkarohkea tyyppi, joka oli päätä pahkaa kiipeämässä puussa tai hyppäämässä melkein metrisiä esteitä. Lapsena punatukkainen nainen oli oikea pehkopää! Joskus hiukset näyttivät ihan räjähdykseltä. Jos joku halusi yrittää iskeä tyttöön, hän saattoi kutsua Aifricia metsänpeikoksi tai leijonaksi. Aifric käänsi ilkut aina kehuiksi. Hän oli aina itsevarma. Sosiaalisuudesta kertonee myös tytön organisoimat leikki komplexit lapsena. Hän aina johti leikkejä, mutta otti myös kehitysehdotuksia vastaan.
Teininä hevoset jäivät pikkuhiljaa, se alkoi olla tylsää, muoti alkoi kiinnostaa enemmän. Nuorena aikuisena hän oli muutamia vuosia mallina, mutta naisen itsevarmuus alkoi mallin hommissa laskea. Kaikki oli niin stressaavaa ja kilpailullista, varsinkin kun oli kyse ihka oikeiden ihmisten kehoista. Epävarmuudet kohdistuivat varsinkin pisamiin ja hiuksiin. Sitten hän lopetti. Hevosia tuli ikävä, ja pitkän pohdinnan jälkeen paluu kilpailuihin oli edessä. Sitten kilpailutkaan eivät tuntuneet enää oikealta, joten alkoi valmennus. Tämä tie toi Aifricin myös Blacklakeen. Uusien oppien ja Lean tapaaminen sai satunnaisen kilpailemisenkin taas maistumaan, kunnes Lea ei ollutkaan ok kilpailun kanssa. Sitten tuli taas Sissi, Sissi sai kilpailun maistumaan todenteolla, ja tuntui, että Sissillekin se maistui. Silti naista usein pelottaa, kuinka eettistä, terveellistä, oikein ja muuta kilpailu on todellisuudessa.
Rúna on hieman uudempi hahmo, enkä ole ehtinyt kokonaan "tutustumaan" hahmoon, vaikka on ollutkin minulla jo reilu vuoden.
Rúna on Islannista kotoisin, mutta töiden perässä muutti pois. Koska nainen ei olisi palatessaan koskaan saanut tuoda Gullea takaisin Islantiin, hän päätti jättää orin kotiin. Siitä pidettäisiin kyllä huolta. Tai sitten ei... Nimittäin pian se myytiin ja kuljetettiin pois. Onneksi Mark bongasi sen ja osti orin Blacklakelle. Nyt Rúna lunastaa sitä itselleen ylitöillä.
Luonteeltaan ja olemukseltaan Rúna on ystävällinen ja lempeä, mutta energinen ja joskus jopa kaaottinenkin. Nainen on myös rohkea rämäpää, joka on aina päätä pahkaa vaarallisenkin oloisissa tilanteissa. Tämän takia naisella löytyykin paljon tarinoita seikkailuistaan, joita tykkää kertoa kaikille, joita vain kiinnostaa (ja joskus sellaisillekin joita ei edes kiinnostaisi).
Rúna lähinnä liikuttaa hevosia ja toimii avustajana tallilla.
Vaikka Ella on ollut mukana alusta lähtien, naisen elämässä ei tarinallisesti ole oikeastaan tapahtunut mitään. Yhtään mitään. Huvittavaa on se, että ensimmäinen kuva naisesta on avoimet ovet tapahtumasta, ja seuraava kahden vuoden päästä samasta tilanteesta ja samasta tapahtumasta, mutta kahden vuoden aikavälillä! Se avasi silmiäni: Ellaa mukaan enemmän. No tuliko? Vähän.¨
Ella on, tai oli opettajaharjoittelija, hän piti helppoja tunteja, kuten alkeistunteja! Luonteeltaan kiltti ja rauhallinen. Sen enempää en ole koskaan kirjoittanut.
Vuonna 2021 Ella sai vihdoin syvyyttä tarinaansa, kun työnkuva vaihtui tunneista rescuehevosten kuntouttamiseen. Toki tuntejakin olisi luvassa silloin tällöin, mutta vähemmän. Ja tunneilla avustusta enemmänkin. Suuri käännekohta oli Colen saapuminen. Huonosti kohdeltu englannintäysiverinen hevosenalku. Cole laitettiin Ellan nimikoksi, ja siitä tarina vasta alkaakin.
Carangelot
Eli Enzio Carangelo ja Alessia Carangelo
(Instagram: Enzio, Alessia
Enzio Carangelo ja Alessia Carangelo ovat aviopari, joka muutti lähimaille joskus 2019? aikoihin. He toivat tallille jälleen uuden lajin: Working Equitationin. Mukana oli myös kaksi ratsua, lusitanot Geno ja Feli. He opettavat WE:n lisäksi historiallisia lajeja, kouluratsastusta ja työskentelevät eläinsairaalan puolella. Alessia on mm. hevoshieroja ja Enzio kavionvuolija. Carangelot ovat olleet melko vähän esillä tarinassa, mutta ainakin Alessialle on vuonna 2022 suunnitelmia ;).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)