Olemme Sissin kanssa nauttineet kesästä. Sissi on virkeä ja pirteä, oma itsensä, joten olemme uskaltaneet treenata ja käydä kilpailuissa. Muut kesän ja kevään kilpailut ovat menneet aika penkinalle, mutta Power Jumppeihin ajattelimme jälleen petrata kunnolla. Yksi osakilpailukin on, mihin olemme osallistuneet. Pahoin pelkään... Tai en halua ajatella sitä. Viimeinen osakilpailun osa, pääsemmekö sinne asti? No se on sen ajan murhe.... Olemme käyneet myös erilaisissa laatuarvosteluissa, mutta systeemit ovat tukkoiset, eli Sissi saa arviointinsa vasta syksymmällä.
Sissi on jopa innostunut leikkimään omien varsojensa kanssa, joka oli minulle vähän uutta. Sen nuorimmainen on vähän aremmasta päästä, mutta oikein suloinen. Sissi kuitenkin syö ja juo oikein hyvin, ei edes mitenkään tarpeeksi hyvin vaan hyvin hyvin! Jotkin Rohtojuuren lisäravinteet ynnä muut ovat auttaneet Sissin oloon ja se jaksaa todella hyvin. Olen iloinen ja toiveeni alkaa herätä, että meillä olisi vielä yhteistä aikaa, ehkä vuosikin. Toisaalta pelkään pahinta eli sitä, että loppu tuleekin äkkirykäyksellä.
Sissi nauttii hyppäämisestä, mutta Power Jumpin jälkeen tarmo alkoi hiipua. Tuntuu kuin sen sisäinen palo alkaisi pikku hiljaa sammua. Sissi on sosiaalinen, rauhallinen, se syö - huonommin kuin aiemmin, mutta tarpeeksi hyvin vielä. Pelkään yhteisen aikamme olevan pian ohi.