Vuosi 2021 alkaa, tarinoiden vuosi

 Vuosi 2021 on sellainen, jossa tarinointi on jälleen edellisestä lisääntynyt. Suurin lisäävä tekijä oli ehkä kesällä tullut tarinahevoseni Sissi. Tätä vuotta jaan vielä enemmän osa-alueisiin ja jotkut tarinat saavat jopa omia postauksiaan. Paikoitellen 2021 omaa jopa sellaisia tarinoita, joita ei ole tullut mainittua instagramissa, mutta siinä taas linkki tägiin, josta voi tarkastella kaikkia vuoden aikana tuotettuja kuvia. Parhaimmat palat pääsevät tarinoitakin kuvittamaan. Tähän postaukseen tulee kaikki muut tarinat, mitä omiksi postauksiksi kannata laittaa. 

Talvivaelluksia

Aaronin mustang makeover

Markin onnettomuus

Vuoden kesäleirit

Aifricin ja Sissin matka alkaa

Yösuunnistuskilpailut

Valmennus Valokylän tallilla

 

Larissa

 Eräänä päivänä Jane avasi koneensa ja katsoi läpi tuttuun tapaansa kaikki varaukset. Hän huomasi erään varauksen, joka kiinnitti naisen huomion. Larissa niminen nainen halusi hevosen kanssa puuhailun ja pienen ratsastuksen, mutta lisäksi tämä ilmoitti olevansa sokea. Jane oli miettinyt naiselle hevosia valmiiksi, joku kiltti tietenkin, ehkä Prinssi tai Uni tai joku niin leppoisa, ettei leppoisampaa ole.

 Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun nainen viimein tuli ja Ellan kanssa lähti tarhoille tutustumaan hevosiin. Ensimmäinen hevonen, joka heitä vastaan tuli oli Din, ei ehkä se mitä ensimmäisenä olisi tähän ajateltu. Larissa kuitenkin tykästyi Diniin ensinuuhkaisulla ja päätti haluta juuri tämän ruunan puuhailemaan kanssaan. Ellan avustuksella ruuna otettiin tarhasta ja harjailtiin, lopuksi kaksikko kävi lyhyellä talutusmaasto lenkillä. Larissa selkeästi piti Dinistä ja tuntui, kuin kaksikon välille olisi heti syntynyt jonkinlainen vahva side. Aika näyttää, mihin tarina etenee!

Sääilmiöitä

 Pilvet peittivät hiljakseen taivaan ja vieläpä moneksi viikoksi. Yleensä oli vain harmaata tai heikkoa lumisadetta, mutta loppujen lopuksi säätilat muuttuivat pikkuhiljaa lumimyrkyiksi. Piti pitää huoli, että pihattohevosilla oli aina pääsy suojaan ja ruoalle, joten hevosia tarkistettiin useasti. Näytti kuitenkin siltä, että hevoset pärjäsivät yllättävän hyvin säässä, monelle oli kehittynyt paksu ja eristävä talvikarva ja puistakin löytyi monesti suojaa. Joillakin hevosilla oli jääkiteitä viiksikarvoissa ja joillakin roikkui jo mahan alla jääpuikkoja, mutta mikään ei noita hevosia näyttänyt haittaavan.

Myrskyn vihdoin laannuttua, oli edessä paljon korjaustöitä. Puita oli kaatunut varsinkin kylän läheisyydessä, mutta kaikki lähialueelta, jotka omistivat hevosen, valjaat ja reen riensivät apuun ja myös Blacklakelta saapui pari hevosta apuun.

Tiimien taisto

 Monilla talleilla, niin kuin myös Blacklakella harrastaa monenlaisia isompia ja pienempiä porukoita. Blacklakella kehittyi pienimuotoisia porukoita, joita alettiin kutsua tiimeiksi ja tiimeille keksittiin nimiä. Juttu oli aluksi vain leikkimielistä, kunnes kaksi kolmen nuoren tiimiä joutui nokat vastakkain. Toisen tiimin edustajat olivat tavoitteellisempia ratsastajia, kävivät valmennuksissa ja osallistuivat tallin pikkukisoihin, pärjäsivät ja olivat taitaviakin. Toinen tiimi taas, ei ehkä niin aktiivisia harrastajia ja sitäkin vähäisempää harrastusta tehtiin vain hauskuuden nimissä. Puskaridailuksikin voisi kutsua.

 Eräänä päivänä tavoitteellisempi tiimi haastoi "puskailijat" tiimien taisto kisaan, toki myönnytys Janelta piti ensin hakea, mutta lupa saatiin ja toinenkin tiimi suostui kisaan. Suostumisen jälkeen kyllä ymmärrettiin, ettei mitään pärjäämisen mahdollisuuksia olisi, silti syteen tai saveen. Kaippa se ihan hauskaakin olisi.

//Tiimien taistolle on toivottu jatkoa, se jäi vähän tämän ensimmäisen julkaisun jälkeen kesken! Ehkä taistotarina tulee saamaan jatkoa vielä vuonna 2022! Julkaisussa myös taustaa tarinan inspiraatiosta B)//

Uudet rescuet

"Jane kävi vierailulla toisella tallilla, kaukana täältä. Siellä oli monta hevosta jotka eivät voineet hyvin, Janea se harmitti, stressi ja ahdistus tarttui häneenkin. Hän oli siellä tapaamassa kahta hevosta, toinen heistä oli Erwin, eestinhevos ruuna. Hän tunsi hevosen kivun kipuna omassa kehossaan, mutta hän koitti hengitellä rauhassa. Siellä oli vaikea puhua ihmisten kanssa ja epämukava olla. Siellä puhuttiin hevosista sävyyn, jolla Jane ei ollut ikinä kuullut hevosista puhuttavan. Se oli ikävää.. päivän päätteeksi Jane lähti tallilta kaksi hevosta trailerissa. Toinen heistä, Jackpot Jack, eli Erwin. 12-vuotias ja 148cm korkea eestinhevosruuna. Väriltään ruunihallakko. Upea ruuna oli vaipunut opittuun avuttomuuteen, varmaan jo kauan sitten...

Toinen hevonen jonka Jane tapasi, oli Hani-ruuna. Jos puhe Erwinistä järkytti Janea, niin puhe Hanista kauhistutti. "Hullu" ja "Sekopää", olivat sanoja, jolla sitä kuvailtiin. Todellisuudessa se oli stressaantunut, kivuissaan ja väärin ymmärretty. Jane kuuli Hanin avun huudot. Entiset omistajat naureskelivat, kun Jane sanoi ottavansa molemmat. Janen ei tarvinnut enää välittää heistä.
Premia Kochanie eli Hani, upea Sleesialainen ruuna. Vaaleanruunikko ja 153cm. 10-vuotias. Paljon väkivaltaa kokenut."

Lainattu suoraan instagrampostauksista

 

Ceto

 Jane oli innoissaan. Geno oli viimevuoden puolella astutettu hienolla lusitano-oriilla ja oli odotettavissa, että varsa olisi väriltään tuplavoikko. Ehkä jopa perlino. Siitä tulisi varmasti hieno hevonen!

 Ennen varsan syntymää kuitenkin huomattiin jotain ongelmia tiineydessä ja lopulta varsa syntyi kuolleena. Janea harmitti kovasti ja Genokin oli pois tolaltaan. Jane nimesi varsan silti Ceto de Floresiksi eli lyhyemmin Cetoksi. Ceto haudattiin sinne, minne aikojen saatossa on kaikki Blacklaken suvun hevoset haudattu...

Hevoslapset

Vanha kuva kuvagallerioiden syövereistä. Rickon 7v ja Jane 5v, tylsää oli kun äiti ja täti työn touhussa. Nuori tamma, joka myöhemmin päätyi Rickonin hevoseksi, oli vapaalla ja lapset päätyivät temmeltämään sen luona ja Rickonille tuli hullu idea ottaa automaatti kuvan otolla 100 kuvaa siitä kun hän kiipeää hevosen selkään... tarvittiin vähän pikkusiskon apua, mutta hullu idea toteutui. Kaikkia kuvia ei todellakaan säästetty, mutta tämä oli yksi säästetyistä.

Keskiaikamarkkinat

 Blacklakella oli taannoin keskiaika tyyliset markkinat. Sinne kutsuttiin kaikki halukkaat lähitalleilta ja kylästä, muutamia ilmoituksia laitettiin pidemmällekin, jos joku innokas kauempaa haluaisi mukaan. Porukkaa tuli erittäin paljon. Itseasiassa markkinat olivat perinne, kunnes perhe joka niitä järjesti joutui onnettomuuteen. Pari vuotta oli hiljaista, kukaan ei tiennyt mitä tehdä. Blacklakelaiset halusivat ottaa tapahtuman harteilleen ja järjestää markkinat nyt tallilla. Toivottavasti ehditään pitää samat ensi vuonnakin, koska ihmisillä oli selkeästi hauskaa! Tuttuun tapaan Ella oli ruokakojulla. Lisäksi viereisellä kojulla oli Enzio varustepajansa kanssa. Enzio tekee itse varusteita ja sai hyvän tilaisuuden myydä niitä eteenpäin.

 Markkinoilla oli myös vähän kilpailu ohjelmaa. Jousiammunta oli yksi lajeista
Luokan tulokset päättyivät tilanteeseen: Voittajana oli Fanol ja Skye yhteispistein 26 kolmelta kierrokselta. Fanolilla oli uusi ratsu alla, mutta se ei haitannut! Toiseksi tuli Kati ja Timppa pistein 24!!

Jaetulle kolmannelle sijalle pääsivät Varpu lainaratsullaan Sebulla ja Minerva ja Riki, taluttajana Vera pistein 18! Ohjelmassa oli myös skill at armsia. Luokan tulokset päätyivät mm. Jaettuun voittosijaan Harperille ja Niilolle sekä Jennalle ja Tomille pistein 37. Toiselle sijalle pääsivät Ilves ja Geno pistein 36 ja kolmannen sijan sai Varpu ja Rene pistein 35. Markkinoiden kohokohta ohjelma oli tietenkin joustaus! Joustauksessa ei ollut tarpeeksi osallistujia, joten piti hiukan kikkailla parien kanssa. Ensinmäisenä parina taistelivat Sarah ja Pahvi sekä Kai ja Madeline, Kai ja Madeline voittivat.

Seuraavana vuorossa olivat Varpu ja Rene sekä Richard ja Kide, Varpu ja Rene voittivat. Kolmanten ja viimeisenä parina ensimmäisellä kierroksella oli Joni ja Totti sekä Vilmari ja Berry, Vilmari ja Berry voittivat.

Sitten jouduttiin kikkailemaan mutta loppujen lopuksi Varpu ja Rene voittivat koko luokan päivän kohokohdassa! Onnea heille! Palkinnoksi he saivat komean pokaalin.

Pojun ja Lokin lähtö (+muut myynti ja ostotapahtumat)

 Blacklakella ei ole ollut tapana myydä hevosia, mutta hevosmäärän kasvaessa ja ajanpuutteen johdosta joskus on joitakin hevosia karsittava pois. Sellaisia, jotka eivät ehkä viihdy niin hyvin tuntitoiminnassa tai sellaisia, joilla ei paljon ratsasteta, who knows! Poju oli yksiä ensimmäisiä myytyjä, mutta ei toki ensimmäinen sillä pari vuotta takaperin muutama Blacklakelainen myytiin yhteistyötalleille. Alunperin se oli vain Poju, mutta sitten sovittiin ostajan kanssa myös Lokista, sillä walkerkaksikko oli oikea erottamaton pari. Niinpä kaksi hevosta lähti uudelle omistajalle Emilylle, tästä voi lukea tarinaa Emilyn näkökulmasta.

 Tästä se sitten lähti, seuraavaksi parivuotiaat Mistyn varsat lähtivät jatkamaan matkaansa myöskin Credellon tilalle. Vili kyllä lähti jo aikaisemmin, mutta Redi tuli lopulta perässä. Sitten oli myös naapuritallin Amber, joka tuli katsomaan omistan puolesta Lorua. Loru myytiin sittemmin juuri tälle tallille. Sitten lähti jo vanhaksi käynyt Niilo yhdessä Miikan, joka myös melko vanha ja rescue-shiren kanssa samaan kotiin. Samoihin aikoihin lähti Genon kanssa saapunut Feli. Kaksikko oli ollut pitkään erottamattomat, mutta uudet tuulet puhalsivat kumpaakin lusitanoa kohti. Toiseen ratsastuskouluun Sinipuroon matkasi taas Mira, Iisa ja Nooran varsa Täykky. 

 Vapun myymisen kohdalla, alkoi jo tallinomistajaa kismittää: 

"Hei hei nyt mitä täällä TAAS tapahtuu" tokaisee Tina vihaisella äänensävyllä kun marssi ulos kartanosta huomatessaan, että taas on yksi hevonen lähdössä. Rickon empii. "Ei hätää, Vappukin on menossa hyvään kotiin!" Hän selittää. "Miksi ihmeessä olet myynyt näin monta hyvää hevosta!?" Ihmettelee Tina edelleen vihaisena. "Nooo ensinnäkin, Miikan ja Niilon oli aikakin jo päästä ratsastuskoulueläkkeelle, tiedäthän.. Midi oli alun alkaenkin myynnissä. Loru vain tuntui kaipaavan elämänmuutosta." Selittää Rickon. "Miten sitten selität nämä loput, esimerkiksi Mira ja Iisakin lähti toiseen ratsastuskouluun. Täykyn (Ja kaksoset) vielä ymmärrän aika useinhan meiltä varsat lähtee muualle.. tai tämä Vappu, sekin on loistohevonen!" Jatkaa Tina. Rickon vaivaantuu. Myös taustalla oleva Aaron on ollut hyvin vaivaantunut jo pidemmän aikaa, hän oikeastaan haluasi vain kadota paikalta. Perheriidat ei ole hänen juttunsa, varsinkaan kun hän ei kuulu kyseiseen perheeseen. "Rahan" kertoo Rickon "meille tulee kyllä hyviä hevosia tilalle jos sitä pelkäät. Ja jos aloitamme suomenhevosten kasvatuksen, emme tarvitse kauheasti noita ruunia." Tämä jatkaa. Onhan se toki vaikea luopua hienosta ja hyvästä suomenhevosesta, rakkaastakin. "Kun se talli josta haimme ensimmäiset suomenhevosemme lopetti, tulevaisuus ei näyttänyt valoisalta kasvatuksen suhteen. Mutta Purojoki on uusi ja hyvä! Tiina on loistotamma ja nyt ostin kolme kotiinkuljetuksella sieltä! Yksi ori kaksi tammaa" selittää Rickon jo vähän innoissaan. Tina alkaa nyökkäillä hyväksyvästi, mutta huomaa, että pojallaan on jotain muutakin mielessä. "Mitä muuta olet mennyt ostamaan..." tämä tokaisee ääneen. Rickon vaivaantuu hiukan ja sanoo hiljaa "KaksiSpanish-normaniaJaAhaltek". "Mitäää!" Huudahtaa Tina. "Mitä me semmoisilla?? Blacklakella ei ole koskaan ollut ahaltekejä ja tuo spanish-normankin kuulostaa ihmeelliseltä." Rickon koittaa viittoa äidilleen, että rauhoitu, mutta päättää lopulta karata paikalta ja lastata vihdoin Vapun, joka on odotellut tätä jo tovin. Aaron auttaa lastauksessa ja hyppää rattiin. Miehet ajavat hevosen kera satamaan....

Ja näinpä hevosen vientireissu oli samalla hevosenhakureissu ja muutama uusi suomenhevonen astui talliin vastapainoksi. Aluksi niitä toki oli vain se kolme:

 Samana päivänä kun Vappu vietiin ja Purojokelaiset haettiin, tuli iltapäivällä soitto, että satamassa olisi vielä yksi odottelemassa. Täh, ei ollut kyllä meidän mukana, mietti Rickon. No ei ollutkaan, mutta jostain syystä siellä luki, että neiti Kuura-korva on myös Blacklakelaisille tulossa. Selvä. Aaron ja Rickon kävivät yhteistuumin tamman hakemassa. Autuaan tietämättöminä, mitä seuraava yö toisi heille tullessaan....

Loppujenlopuksi saapuivat myös loput Rickonin mainitsemat hevoset eli spanish-normanit Gitta ja Cava sekä tekki Pazuzu.

Kommelluksia

Fanol oli maastopäivässä uuden orin kanssa, kaikki ei sujunut ehkä niin kuin piti, mutta lopuksi maastopäivä vain nauratti.
Ensiksi siis selkään noustessa Fanol "meni ympäri", tipahti jaloilleen toiselle puolelle hevosta
Myöhemmin maastossa ori kompuroi ja Fanol tipahti, jälleen jaloilleen 

(Perustuu hiukan tositapahtumiin.. 😂😇)

D ylläpitoon

 Vuoden alussa (huhtikuussa) Blacklakeen asteli komea rautias arabiori. Sillä oli astuttu tallin arabitamma Kukka, mutta nyt se tulisi ylläpitoonkin. Ylläpidolle ei sinänsä ollut sen erityisempää syytä, Baffnerissa oli kiireistä ja joitakin hevosia oli saatava tiluksilta pois edes johonkin ja Blacklakella taas rajattomasti tilaa. Toisaalta olihan se kiva ottaa kesäksi hevosia, kun leireillä niitä kaivattaisiin myös!

 D pääsikin mukaan porukkaan helposti, koska Kukan saatuaan varsa, se vietti paljon aikaa arabilauman kanssa, joka koostui monista perhesiteistä: Kukka, Kukan ja D:n varsa BL Skywalker ox, D ja Kukan vanhempi varsa ara-appaloosa tamma April. Kukan ja D:n varsa kuitenkin myytiin piakkoin, mutta yhteiselo Kukan, Aprilin ja D:n kanssa jatkui ja pian laumaan liittyi herkkä arabitamma Pipsakin ja myöhemmin syksymmällä Mokka. 

 Syyskuussa D:llä oli pientä kahakkaa ahaltekori Pazuzun kanssa, mutta kinoista päästiin yli. Tammikuussa 2022 vuoden puolella saatiin tieto, että D saa jäädä Blacklakeen, mikä oli oikein iloinen uutinen!

Zilin poisnukkuminen

 Huhtikuussa 2021 tallin vakiokasvo BL Little Chili lopetettiin. Se oli vanha, vanhimpia tallin kasvatteja siihen asti. Zilillä oli jo vanhuuden vaivoja, hampaat eivät toimineet enää niin kuin olisi pitänyt ja polvessakin oli ongelmaa. Lopulta oli parempi päästää shetlanninponiruuna vihreämmille laitumille ja suru-uutisista kerrottiin vähän ennen lopetusta, jotta kaikki halukkaat voisivat käydä Zilin hyvästelemässä.

Varsauutisia! 

 Blacklakella oli ennenkin syntynyt varsoja, mutta lähinnä yksittäisiä ja pitkin vuotta. Viimeksi kunnon kesävarsoja oli tullut ennen ratsastuskouluaikoja. Nyt, vuonna 2021 asia olisi toisin. Tosin kaikki kesän 2021 kasvatit myytiin eteenpäin nopeasti ja ne menivätkin kuin kuumille kiville! Varsoilla oli oma nimiteema tänä vuonna, Star Wars! 

 Ensimmäisenä varsan sai arabitamma Kukka. Isäorina oli ylläpitoon ja myöhemmin ihan ostettu BAFF Domitrius ox ja varsa syntyi ruunikkona, mutta on erittäin todennäköistä, että ori kimoutuu vanhetessaan.

 Seuraavaksi varsan sai mini-irlannincobtamma Halla. Isänä oli Hawk, mutta Halla saatiin tiineeksi pakasteiden avulla, sillä Hawk on ruuna. Varsa nimettiin BL Boba Fettiksi ja väriltään siitä tuli ruunikonkirjava tiikerinkirjava (eng. pintaloosa). 

 Myöhemmin varsan sai myös vuonohevostamma Iisa ja isä oli saatu naapuritallista. BL Chewbacca oli melko tavallinen ruunihallakko väritykseltään!

 Melko uusi kasvo Prinsessa, englannintäysiveritamma oli saapunut talliin tiineenä ja pienten geeniselvittelyjen jälkeen selvisi, että sen syntynyt varsa BL Hondo Ohnaka xx oli myös Baffner Estatesra tuttu Benny! Hondo syntyi niin ikään voikonpäistärikkönä.

 Tallin tuttu kaksikko Shiraj ja Sahrami saivat ruunikon varsan BL Qui-Gon Jinnin ja myös monille rakas Gracie sai varsan tallin angloarabin Carman kanssa, rautias sai nimekseen BL Han Solo. 

 Tallille ei kovin kauan aikaa sitten saapunut kohtanolian kylmäverikaksikko Fire ja Kid saivat myös varsan BL Darth Maul ja kaikista epäilyistä huolimatta sekin saatiin myytyä yllättävän helposti.

 Rap, tallin pomppuponi on ollut suosittu siitosori, lähinnä tallissa sisäisesti, mutta myös jonkin verran ulkopuolisilla tammoillakin. Echo sai hiukan etuajassa lasketusta ajasta ruunikonkimonkirjavan varsan, joka sai nimekseen BL Master Yoda.

 Kimo irlannincob tamma Joy sai naapuritallin Obi-Wan orin kanssa tammavarsan BL Ahsoka Tanon. Tano myytiin myös heti, mutta uusi omistaja ei koskaan tullut hakemaan tammaa. (Varsa saatiin kuitenkin myytyä vuotta myöhemmin.) Ja lusitanotamman Genon varsa BL Padmé Amidala seikkaili ties missä ensimmäiset elinvuotensa. Myynnissä, ylläpidossa, takaisin tallissa, taas myynnissä, siirtyi eräälle Kreikkalaiselle tamma-asemalle myyntiin ja niin edelleen. Ahsoka oli väriltään emänsä kaltaisesti kimo spalshed white ja Padmé oli saanut kauniin perlinovärityksen emänsä ollessa ruunivoikko ja isän voikonkimo!

 Myös kaksikko Lotta ja Zane saivat varsan, BL Darth Vader, niinikään barock-pinto emänsä tavoin ja väriltään myös mustankirjava. 

 Hannovertamma Mira sai yhdessä naapuritallin Totin kanssa puoliveritamman BL This is The Wayn ja ruunikonkirjava tamma lähtikin piakkoin Baffner Estateen. 

 Myös painttamma Opal sai varsan, BL Kanan. Erikoisen kirjavuuden se oli saanut isältään ja hopean emältään.

 Mushroom värinen shettistamma Rose sai myös varsan, BL Syndulla ja tammavarsa oli niinikään mushroom.

 Erikoinen kathiawaritamma Lillie sai ruunikonkimonkirjavan BL Princess Leian, joka myös myytiin nopeasti.

 Kaikki varsat saivat kuitenkin nauttia olostaan niityllä pitkän tovin, ennen kuin niitä alettiin kuskaamaan maailmalle! 

Gulle

 Eräänä päivänä Mark selasi tablettia takapihalla. Hän törmäsi tutun näköiseen hevoseen, mutta mistä se oli tuttu? Niin! Rickon oli näyttänyt kuvia kyseisestä hevosesta, se oli Islannissa asuva Rúnan hevonen! Mark ihmetteli miksi se oli myynnissä, mutta vastasi heti myynti-ilmoitukseen ostavansa hevosen. Hän ei kysynyt keneltäkään lupia, hänen mielestään ystävykset oli palautettava yhteen. Ennen kuin Gulle saapui, Mark kertoi kyllä miehelleen ja tämän siskolle, jotta hevonen saataisiin laitumelle, hänellä puuttui itseltään vielä puolikas jalka.

 Gulle saatiin laitumelle hyvin, se on yksiä ystävällisimpiä hevosia, jonka he olivat koskaan tavanneet sellaisella uteliaalla energialla varustettuna. Seuraavana päivänä Rúnan oli tarkoitus hakea vaellusryhmälle hevosia laitumelta, mitään vaellusryhmäähän ei ollut, tämä oli suunnitelma, jolla saataisiin Rúnallekin tieto uudesta hevosesta. Rúna käveli laitumelle, ja kuuli kaukaa tutun hirnahduksen. Epäusko valtasi hänet, mutta samaan aikaan hän tiesi siellä olevan hänen rakas Gullensa. Gulle laukkasi koko matkan ja tuli suoraa Rúnan syliin. Rúna ihmetteli mitä ori täällä teki, mutta ei kysellyt. Ikään kuin sillä hetkellä, kun hän halasi Gullea, hän olisi vain tiennyt mitä kaikkea oli tapahtunut.

 Kotopuolessa olleet suitset oli myyty erikseen, joten eräänä kauniina päivänä Rúna sai apua Enziolta ja rakensi aivan uudet suitset Gullelle, hän oli oppinut paljon Blacklakella ja halusi nyt käyttää Gullella enää vain kuolaimettomia. Suitsissa on ylimääräinen osa, jollaisia on yleensä riimussa, näin jos tarve vaatii niin hevonen saadaan suitsittunakin kiinni, vaikka Gulle onkin niin luotettava, että pysyy lähistöllä, vaikka olisi vapaanakin! Se tulee Blacklakenkin käyttöön, eli ei yksityiseksi, mutta Rúna saa olla hevosestaan päävastuussa!

 Myöhemmin vuonna 2022 syksyllä Rúna lunasti Gullen täysin itselleen, mutta antaa edelleen siihen kiintyneiden tuntilaisten ratsastaa oriilla tunneilla ja leireillä!

Daisy

 Rickon seisoskeli ulkona. Keli oli aivan kaamea, uhkaavakin. Tuuli eritätin lujaa ja satoi kaatamalla, Rickonilla oli tunne, että pian alkaa ukkostaa. Hevoskyyti oli myöhässä ja mies tuli vain levottomammaksi. Tietenkin myöhästyminen johtui kaameasta kelistä, mutta hän ei voinut olla ajattelematta kaikkia kauheuksia mitä olisi voinut sattua.

 Pian onneksi auton valot hiljalleen tulivat esiin pimeältä metsä tieltä. Levoton hevonen kolisteli trailerissa, kauheasti siinä ei ehtinyt mitään rupatella. Nimittäin Daisy piti saada ulos, ennen kuin se loukkaisi itsensä. Daisy rauhoittui hieman ulos päästyään, mutta oli silti rauhaton. Rickon toivotti kuskin tervetulleeksi kartanoon odottamaan myrskyn laantumista ja lähti itse taluttamaan Daisya kohti laidunta. Kauaa he eivät ehtineetkään kävellä, kun salama iski tallin pihaan. Sydän hyppäsi miehellä kurkkuun ja niin hyppäsi Daisykin, pystyyn. Tamma rukka oli kauhuissaan. Rickon päästi sen irti, mutta ei se sitten kuitenkaan juossut karkuun. Rickon nappasi riimunnarun ennen kuin tamma talloisi sen mutaan tai astuisi sen päälle ja jäisi jumiin.


Levoton kaksikko steppaili laitumelle, ja pian Daisy sai turvaa muiden hevosten läsnäolosta. Rickon palasi hiukan uhkarohkeana salaman isku kohdalle ja totesi, että tuosta varmaan jää jälki.. sitten hän palasi kartanoon kodin lämpöön ja turvaan. Näin saapui rescue tamma Daisy talliin, alku ei ollut ruusuinen, eikä niin jatkokaan...


 Kesäkuun lopussa Daisy oli jo niin pitkällä tiineydessään, että tiedettiin sen varsovan minä hetkenä hyvänsä. Huonokuntoista tammaa oltiin yritetty seurata pidempään, tiineenä kun oli. Se ei kuitenkaan antanut koskea ja oli vaikea arvioida, milloin tamma synnyttäisi. Kauniina kesäisenä yönä Jane oli yö kävelyllä. Miksikö? Jane rakastaa yö kävelyitä ja onneksi nainen olikin kävelyllään, tämä nimittäin huomasi Daisyn laitumella makaamassa, se puuskutti ja sillä oli vaikeaa. Jane käveli ripeästi laitumelle soittaen veljelleen.

 Prrr prrr prrr... kuuluu puhelimesta toistamiseen, kun mies nukkuu kuorsaten. Pian toinen puhelin soi musiikkeineen. Mark herää ja vastaa. Puhelimen toisessa päässä on Jane, Mark herättää aviomiehensä. Mies vaatii päästä mukaan, tuo ei ole käynyt ulkona taas hetkeen kun se on pyörätuolissa niin vaikeaa. Rickon suostui ja he lähtivät laitumelle. Ennen sitä herätettiin myös tallin omistaja Tina Blacklake, joka ei ollut yhtään varautunut. Tina soitteli kaikki Blacklaken työntekijät läpi, nyt tarvittaisiin kaikki jotka pystyisivät auttamaan. Pian paikalle huristikin Rhiannon ja Pareesa. Rúnakin saatiin paikalle.

 Kun eläinlääkärin työntekijät avustivat konkreettisesti synnytyksessä, muut antoivat tammalle henkistä tukea. Se oli huonossa kunnossa ja olisi voinut olla mahdollista, ettei se selviä koko tapahtumasta. Daisy yllättäen myös antoi vihdoin ihmisten tukea tätä, ehkä se ymmärsi, että nyt oli vakava tilanne.

 Ensimmäisen varsan jälkeen kaikki huokasivat helpotuksesta, kunnes Rhiannon huusi, että sieltä tulee toinenkin varsa! Kaikki olivat yllättyneitä.

 Toimenpiteessä meni kauan, viimeisenä paikalle jolkotti Tina, joka pääsi paikan päälle vasta sitten kun molemmat varsat olivat ulkona, Pareesa oli ehtinyt jo tutkia ensimmäisen varsan ja alkanut tutkia toista. Terveitä, joskin hiukan heikossa kunnossa kummatkin. Rhiannon totesi, että koko konkkaronkka selviää kyllä oikealla hoidolla, se vain on Daisysta kiinni antaako se ihmisten hoitaa itseään tai varsojaan. Daisy oli väsynyt, se hädin tuskin jaksoi pitää päätään ylhäällä, vaikka se kuinka halusikaan varsojensa luokse. Kun varsat oli tutkittu, heidät kuitenkin kannettiin Daisyn pään viereen, jotta tamma sai haistella vasta syntyneitä lapsiaan.

Kaikki hyvin loppu hyvin..

Varsatkin nimettiin lopulta, tammasta tuli Omega ja orista Captain Rex, eli Rex lyhyemmin. Onneksi molemmat kaksosista olivat terveitä kuin pukit, emästä ei voinut sanoa samaa, mutta lääkärin arvio oli lupaava.

Rickon ja Rap jousiammuntakisoissa

 Rickon ja Rap saapuivat kilpailualueelle aikaisin aamulla. Ratsukko oli hiukan ruosteessa harjoituksen puutteesta ja varsinkin siitä, ettei minkäänlaisissa kilpailuissa oltu käyty yli vuoteen. Mies varusti ratsunsa, ja jäi odottelemaan luokkansa verryttelyn alkamista. Verryttelyssä sen alettua meni huonosti, harjoituksen puute oikeasti näkyi. Rap kuitenkin teki parhaansa ja vielä vähän enemmän.

 Radalla Rapin panos näkyi, se auttoi Rickonia ja Rickon sitä. Maaliin osuttiin paremmin, kuin verryttelyssä. Vaikka ei suoritus silti mikään ratsukon parhaimpia ollut, onneksi yhteistyö ratsukon välillä oli kuitenkin säilynyt. Radan lopussa Rickon oli huojentunut, ratsukko laukkasi maaliin tyytyväisenä. Rickon kiitti oriaan heti, se teki niin hienosti. Mies oli tyytyväinen suoritukseen, eihän sitä voi odottaa kuuta taivaalta, jos ei ole harjoitellut. Rata meni yllättävän hyvin jo siihen nähden ettei oltu tosiaan harjoiteltu.

 Pian olisi Rickonin sisaren vuoro, hän meni omalla vuonohevosruunallaan. Rickon kävi riisumassa Rapin varusteista ja talutteli oria, jotta se rauhoittuisi. Rap sai ruokansa ja sitten vain odoteltaisiin. Rickon lähti katsomaan Janen loppu rataa, heilläkin meni hyvin. Loppu päivän ohjelmassa oli vielä katsella muiden suorituksia ja illalla lähteä kohti kotia.

Suurkilpailut ja sen tapahtumat

 Suurkilpailut, Blacklaken viimeiset viralliset kilpailut. Tai ei ehkä voisi sanoa niinkään, viimeiset perinteiset kilpailut. Ideana oli pitää kilpailut, joissa on pääluokat este- koulu ja maastoesteratsastuksessa, sekä monenlaisia muita lajeja. Teemana haluttiin pitää Blacklakelle tärkeä arvo: yhteistyö. Siksi pääluokissa ei panostettu suuruuteen vaan ratsukon väliseen kommunikaatioon, siten luokkien vaativuustaso pidettiin matalana. Jos ratsukko osallistui kaikkiin pääluokkiin, osallistui hän samalla kenttäratsastuksen pääluokkaan, jossa palkinnot olivat suurimmat.

 Ratoja suunniteltiin yötä päivää, kunnes jokaisen luokan rata oli valmis, ne julkistettiin pian myös kilpailijoille. Sitten oli perjantain kilpailupäivän vuoro. Päivä oli hektinen, mutta meni suunnitelmien mukaan. Kouluratsastuksen pääluokan voitti tallin oma kasvatti, joka myytiin, nimittäin BL Han Solo! Osallistujia oli erittäin paljon, yli neljäkymmentä! Viikonlopusta tulisi mahtava.

 Niinhän sitä odotettiin, yöllä kuitenkin tapahtui jotain kummaa...

"April erosi laumasta, sille tuli jano joten se päätti lähteä järvelle. Uskalias nuori lähti yksin, ei ollut sillä ketään mukana. D kyllä varoitteli nuorta, että se ei yksin saisi lähteä, mutta nuorempi ei tuon kehotuksista välittänyt. Oli pimeää. Metsässä on tähän aikaan vuodesta pimeää, varsinkin kun on pilvisempi yö. Mutta nyt ei ollut pilviä, se oli jotain muuta. Nuori, joka ei ollut nähnyt maailmaa, niin kuin vanhemmat hevoset, ei tiennyt jutun vaarallisuutta. Se köpötteli järvelle autuaan tietämättömänä, mikä leiskui sitä kohti uhkaavana ja voittamattomana. Vasta sitten, kun se oli juonut jo hetken, se huomasi yhtäkkisen lämmön, ja näki metrien korkuiset lieskat edessään. Tuo kauhun hetki oli suuri, mutta onneksi se laittoi juoksuksi samalla sekunnilla. Se juoksi läpi metsän, lieskat sitä seuraten. Mutta se oli nopeampi, ja lieskat jäivät jälkeen..."

 Ja aamulla Blacklaken väki tiedottivat someihinsa:

"Lauantai aamuna moni oli hereillä, ja auttanut puoli yötä sammutustöissä. Onneksi Susijärvi evakuoitiin, sillä siitä ei jäänyt jälkeäkään. Hevoset majoitetaan Blacklakelle rakennustöiden ajaksi. Maisema on karua ja tapahtuma järkytti. Kisat kuitenkin jatkettiin yhteispäätöksestä loppuun, joskin kisatulosten laskeminen saattaa viivästyä... Miten Aprilin kävi? Se laumoineen laukkasi toiselle puolelle niittyä, niin kuin moni muukin Blacklaken lauma. Tuhkaa on paljon ja sitä tulee vielä lentämään tuulen mukana paljon alueella, joten Blacklaken tunnit ovat kiinni toistaiseksi lukuun ottamatta niitä, jotka voidaan pitää maneesissa. Hepatkin varmaan haetaan tarhoihin normaalia aikaisemmin. Kilpailut pystyttiin kuitenkin pitämään vielä kentällä loppuun, kun ei kovin tuulista ole ollut ja maastoesterataa lainattiin toisaalta. Huhhuh mikä tapahtuma..."

 Myöhemmin tuhkan keskeltä löytyi punarautias kirjava suomenhevonen, siitä jätettiin löytöilmoitus, mutta kukaan ei tunnistanut oria omakseen...

 Kilpailut jatkuivat samaan tapaan, hiukan myöhästyen, ratsukoille annettiin tietenkin armoa, tapahtumat olivat kauhistuttavat. Pääluokan kuitenkin voitti Oliver Sola ratsullaan Maze of Memories erittäin kauniilla suorituksella.

 Sunnuntai meni suunnitelmien mukaan, maastoesteet voitti niinikään taas BL Han Solo ratsastajineen, ja tämä vei heidät kenttäratsastuksen johtoon.

Bruno

 Brunon kanssa oli jo edetty, se alkoi jo luottaa ihmisiin ja se alkoi tervehtyä muutenkin. Eilen otettiin takapakkia, kun saatiin puhelu naapureilta, että meidän hevonen oli sotkeutunut hänen aitoihinsa. Sekin on oma juttunsa miten Bruno oli päätynyt niinkin kauas yksin. Kyllähän meidän hevoset paljon vaeltavat kesäisin, kun ovat vapaana niityllä, paljon käyvät esimerkiksi järvellä. Mutta Bruno oli yksin, eikä maassa ollut jälkiä, että isompi joukko olisi ollut paikalla... Bruno parka hankki itselleen muutaman lihasvamman kaatumisellaan, joten hänen kanssaan alkaa uusi kuntoutusjakso, jos hän vielä luottaa ihmisiin. Jos ei, aloitetaan totuttelukin alusta, ennen kuin lihaksia päästään kuntouttamaan 😬.

Lauri saapuu

Eräänä aamuna aamutallilaiset käppäilivät Janen johdolla niitylle, kunnes he löysivät sieltä orvolla ilmeellä varustetun hevosen. Sen ilme oli kuin pyytelevä: "auttakaa, en tiedä mitä teen täällä" sen kaulassa oli viesti sen entisiltä omistajilta. "Tämä Lauri taitaa nyt olla sitten meidän" toteaa Jane ääneen rapsuttaen orin kaulaa.

Ellan työnkuva muuttuu

 Ella katseli pala kurkussa traileria joka kaartoi tallipihaan. Hän ei ollut varma mihin hän ryhtyi. Nainen nimittäin lopetti jo vähän aikaa sitten vakiotuntiopettajan roolin ja vaihtoi, satunnainen opettaja/maastoapulainen/maastonvetäjä rooliin ja halusi päästä mukaan lisäksi rescueiden hoitamiseen. Hänen sydämessään kun on aina paikka niille hylätyille ja kaltoinkohdelluille raasuille!❤

 Tämä tapaus ei olisi helppo, niin hänelle oli kerrottu, hän mietti miksi hän sai vastuu hevosekseen sellaisen vaikean. Silti kun hän avasi trailerin oven ja talutti orin ulos, hänen sydämensä suli, se hevonen, se oli niin raukka, niin kipeä, mutta siinä oli silti sitä jotain, jossain siellä kuoren alla. Ehkä, Ellan oli vaikea tietää kuvitteliko hän vain, sillä hevosen kuori oli kyllä aika kaameaa katsottavaa, se luimi ja uhitteli, sillä oli jälkiä kehossaan... ja kaiken lisäksi se hyppi pystyyn, kun Ella yritti taluttaa sitä kohti eläinlääkäriä. Voih Cole, ymmärtäisitpä, että yritän vain auttaa, harmitteli Ella mielessään.

Kirottu mökki

Tien varrella lähellä merta on mökki. Mökki on ollut hylättynä jo pidemmän aikaa. Sylvie taisi kiinnostua mökistä, kun pyysi Janea mukaansa katsastamaan mökkiä.

Janen oli pakko kertoa myytistä, joka mökkiä koristaa:

 "Kauan kauan sitten eli muuan tyttö tässä talossa. Hän unelmoi hevosista, rakensi tarhan ja väsäsi romuista kaukalotkin, vain hevoset puuttuivat. Sitten isältä tuli huonot uutiset, tytön olisi pitänyt naida muuan rikas mies toiselta puolelta rannikkoa. Unelmat hevosista särkyivät. Mutta tyttö ei suostunut lähtemään, jopa tuleva aviomies vaivautui astumaan mökkiin suostuttelemaan tyttöä, ensin sanoin, sitten väkivalloin. Miehet olivat ehkä hiukan liian rajuja, sillä siinä jupakassa tyttö kuoli. Rakkaaseen mökkiinsä, toteutumaton unelma jäi vainoamaan ja tytön on puhuttu haaveilevan hevosista ikkunalla tähänkin päivään saakka. Muutamia rohkeita on yrittänyt asua mökissä, huonolla menestyksellä. Myöhemmin myyttiin lisättiin, että tytön sielun voisi vapauttaa vain henkilö, joka tulisi mökkiin asumaan hevosien kanssa. Kukaan ei ole halunnut yrittää... kauhu kertomukset lentelevistä tavaroista ja paukkeesta ulko-ovella on säikyttänyt ostajat tiehensä.
Selitys sille, miksi juuri hevoset päästäisivät tuon tytön vihdoin rauhaansa, on yleensä liittynyt siihen, että tyttö katselee aina aitauksen puoleisissa ikkunoissa ulos. Se, että tyttö näkisi vihdoinkin tarhassaan hevosia, ilahduttaisi tämän niin, että tämän unelma olisi vihdoin toteutunut..."

Toinen hahmoesittely, muita tärkeitä hahmoja

Aaron West

Aaron Instagramissa

 Aaron tuli alun perin "vain" lännenratsastusopettajaksi. Toki hänellä on ollut hiljaisiakin aikoja, kuvia ei ole tullut, tarinoista puhumattakaan. Sitten keksin osan tallin muutoksista olevan Aaronin ideoita. Ja sen, että Aaron olisi opetellut ratsastamaan pelkällä istunnalla jossain kohtaa. Nykyään Aaron opettaa siis istuntatunneilla, lännentunneilla, biomekaniikkakursseilla ja kouluttelee hän hevosiakin! Jos pitäisi miehen luonteesta kertoa jotain, hän olisi varmaan kovin itsepäinen. Sellainen "minä olen oikeassa, joten näin tehdään!" - tyyppi. Osaa mies kai olla hauskakin, riippuu keneltä kysyy. Lisäksi hän tykkää sisällä pitää yleensä vain toisessa jalassa sukkaa. Mistä lienee tämä johtuu (en ole ainakaan itse keksinyt selitystä asialle). Aaronia voisi ehkä luonnehtia puheliaaksi introvertiksi, tai en tiedä. Hän kyllä tulee toimeen sosiaalisissa tilanteissa ja on tutuille puheliaskin, mutta hän ei oikein kerro itsestään, lähinnä lähimmille ystävilleen.

 Aaron on siis syntynyt ja asunut Yhdysvalloissa lähellä maaseutua ja ollut paljon tekemisissä hevosten kanssa lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Ratsastustaito tasoa oli siis jo silloin, kuin täysi-ikäistyessään hankki ensimmäisen hevosensa Edin. Edin kanssa kilpailtiin milloin missäkin paikalliskisoissa, pidettiin ratsastustunteja pikkulapsille ja maastoiltiin vuoristoissa. Edi on monipuolinen quarter ruuna.

 Sitten kuvioihin astui tilaisuus osallistua mustang make overiin. Tietenkin nuori ja huoleton Aaron osallistui sellaiseen ja löysi sieltä uuden kumppanin Willen. Ranchilla jossa Aaron koulutti Willeä oli myös pari muuta make over kouluttajaa samaan tapahtumaan ja heistä tuli kavereita, niin myös hevosistakin. Kun oli kilpailujen aika, Aaronilla ja Willellä meni hyvin, mutta kun oli myynnin aika, Aaron ei kestänytkään jättää ystäväänsä ja tarjosi kilpaa parin muun tarjoajan kanssa lopulta voittaen tarjouskilvan. Näin Willestä tuli hänen toinen hevosensa. Myöhemmin Aaron on osallistunut mustang make overeihin niin myyden kuin pitäen mustangeja. 

 

Aifric Flockhart

Aifric Instagramissa

 Seuraavaksi sitten Aifric. Mukava ja hauska, extrovertti valmentaja, joka osaa olla tiukka oikeassa tilanteessa. Aifricista on helpointa ehkä kertoa aloittamalla ihan alusta:

 Aifric on aina ollut seurallinen ja rohkea nainen tai tyttö, jopa siis lapsena. Lapsena hän ratsasti ponitallilla ja kilpaili pienillä connemaraponeilla. Hän oli SE uhkarohkea tyyppi, joka oli päätä pahkaa kiipeämässä puussa tai hyppäämässä melkein metrisiä esteitä. Lapsena punatukkainen nainen oli oikea pehkopää! Joskus hiukset näyttivät ihan räjähdykseltä. Jos joku halusi yrittää iskeä tyttöön, hän saattoi kutsua Aifricia metsänpeikoksi tai leijonaksi. Aifric käänsi ilkut aina kehuiksi. Hän oli aina itsevarma. Sosiaalisuudesta kertonee myös tytön organisoimat leikki komplexit lapsena. Hän aina johti leikkejä, mutta otti myös kehitysehdotuksia vastaan. 

 Teininä hevoset jäivät pikkuhiljaa, se alkoi olla tylsää, muoti alkoi kiinnostaa enemmän. Nuorena aikuisena hän oli muutamia vuosia mallina, mutta naisen itsevarmuus alkoi mallin hommissa laskea. Kaikki oli niin stressaavaa ja kilpailullista, varsinkin kun oli kyse ihka oikeiden ihmisten kehoista. Epävarmuudet kohdistuivat varsinkin pisamiin ja hiuksiin. Sitten hän lopetti. Hevosia tuli ikävä, ja pitkän pohdinnan jälkeen paluu kilpailuihin oli edessä. Sitten kilpailutkaan eivät tuntuneet enää oikealta, joten alkoi valmennus. Tämä tie toi Aifricin myös Blacklakeen. Uusien oppien ja Lean tapaaminen sai satunnaisen kilpailemisenkin taas maistumaan, kunnes Lea ei ollutkaan ok kilpailun kanssa. Sitten tuli taas Sissi, Sissi sai kilpailun maistumaan todenteolla, ja tuntui, että Sissillekin se maistui. Silti naista usein pelottaa, kuinka eettistä, terveellistä, oikein ja muuta kilpailu on todellisuudessa.

Rúna Grimsson

Rúna Instagramissa

 Rúna on hieman uudempi hahmo, enkä ole ehtinyt kokonaan "tutustumaan" hahmoon, vaikka on ollutkin minulla jo reilu vuoden.

 Rúna on Islannista kotoisin, mutta töiden perässä muutti pois. Koska nainen ei olisi palatessaan koskaan saanut tuoda Gullea takaisin Islantiin, hän päätti jättää orin kotiin. Siitä pidettäisiin kyllä huolta. Tai sitten ei... Nimittäin pian se myytiin ja kuljetettiin pois. Onneksi Mark bongasi sen ja osti orin Blacklakelle. Nyt Rúna lunastaa sitä itselleen ylitöillä. 

 Luonteeltaan ja olemukseltaan Rúna on ystävällinen ja lempeä, mutta energinen ja joskus jopa kaaottinenkin. Nainen on myös rohkea rämäpää, joka on aina päätä pahkaa vaarallisenkin oloisissa tilanteissa. Tämän takia naisella löytyykin paljon tarinoita seikkailuistaan, joita tykkää kertoa kaikille, joita vain kiinnostaa (ja joskus sellaisillekin joita ei edes kiinnostaisi).

 Rúna lähinnä liikuttaa hevosia ja toimii avustajana tallilla.

Ella Dustnight

Ella Instagramissa

 Vaikka Ella on ollut mukana alusta lähtien, naisen elämässä ei tarinallisesti ole oikeastaan tapahtunut mitään. Yhtään mitään. Huvittavaa on se, että ensimmäinen kuva naisesta on avoimet ovet tapahtumasta, ja seuraava kahden vuoden päästä samasta tilanteesta ja samasta tapahtumasta, mutta kahden vuoden aikavälillä! Se avasi silmiäni: Ellaa mukaan enemmän. No tuliko? Vähän.¨

 Ella on, tai oli opettajaharjoittelija, hän piti helppoja tunteja, kuten alkeistunteja! Luonteeltaan kiltti ja rauhallinen. Sen enempää en ole koskaan kirjoittanut.

 Vuonna 2021 Ella sai vihdoin syvyyttä tarinaansa, kun työnkuva vaihtui tunneista rescuehevosten kuntouttamiseen. Toki tuntejakin olisi luvassa silloin tällöin, mutta vähemmän. Ja tunneilla avustusta enemmänkin. Suuri käännekohta oli Colen saapuminen. Huonosti kohdeltu englannintäysiverinen hevosenalku. Cole laitettiin Ellan nimikoksi, ja siitä tarina vasta alkaakin.

Carangelot

Eli Enzio Carangelo ja Alessia Carangelo 
(Instagram: Enzio, Alessia

 Enzio Carangelo ja Alessia Carangelo ovat aviopari, joka muutti lähimaille joskus 2019? aikoihin. He toivat tallille jälleen uuden lajin: Working Equitationin. Mukana oli myös kaksi ratsua, lusitanot Geno ja Feli. He opettavat WE:n lisäksi historiallisia lajeja, kouluratsastusta ja työskentelevät eläinsairaalan puolella. Alessia on mm. hevoshieroja ja Enzio kavionvuolija. Carangelot ovat olleet melko vähän esillä tarinassa, mutta ainakin Alessialle on vuonna 2022 suunnitelmia ;).

Vuosi 2019, muutosten alku

Nyt olisi vuorossa vuosi 2019. Tägin takaa löytyy jälleen koko vuosi instagramin puolelta, mutta tässä tarinoita, jotka voi lukea ilmankin instagramia.

Niin ja tänä vuonna on tullut varmaan ennätysmäärä julkaisuja, tavaraa on paljon. Katsotaan saako näistä kuitenkaan tarinoita irti.

Rickon ja Rap + Sarjakuva

 Alkuvuodesta Rickon ja Rap treenailivat paljon maastoesteillä. Esteiden koko kasvoi, mutta niin kaksikko vain liiteli esteiden yli minkä kerkesivät. Lumessa oli vaikea hypätä toki, mutta ei mahdotonta, ja onneksi ei ollut liukastakaan! Sitten kaksikko osallistui jopa kisoihin, jotka sujuivat hienolla menestyksellä. Harjoittelua oli kyllä taustalla!

 Väliin mahtui kaikenlaista. Elokuussa meno oli jo erilaista: Rickon ratsasteli paljon varusteetta Rapilla, ja harjoitteli lähinnä jousiammuntaa. Pian harjoitteluun tuli avoimia ovia varten erilaiset jousiammunta stuntti jutut, tekeminen oli ainakin hauskaa!

 Lopulta tuli avoimet ovet esityksineen, jotka sujuivat loppujen lopuksi mainiosti.

Milon tarina jatkuu

 Milon kuntoutus eteni loistavasti ja tammikuun aikana sillä pääsi jo satunnaisesti ratsastamaankin. Milon kanssa käytiin paljon maastossa uuden kunnon kehittämiseksi. Jonkin aikaa piti miettiä, mikä on suunnitelma orin suhteen, mutta lopulta päästiin siihen loppu tulokseen, että keväällä Milo päästetään takaisin laumansa luokse vuorien keskelle muodostuvalle laaksolle. 

 Suunnitelmat eivät menneet kuten piti, ja Milo oli meillä vielä kesälläkin, se pääsi osallistumaan yhdelle leiritunnille, jonka jälkeen pian Jane kävi viemässä sen kuitenkin laumalleen laaksoon. Loppu hyvin ja kaikki hyvin! Voi olla, että lauman luona käy ajoittain erityisiä vieraita, kun hevoset ovat kovin tottuneita ihmisiin?

 Syksyllä Milo tuli vierailulle, mukanaan ystävä. Se oli hiirakonkirjava mustangiori. Orilla oli pientä vaivaa, joten kaksikko asui Blacklaken tontilla muutaman päivän, kunnes ori saatiin kuntoon ja kaksikko lähti omatoimisesti takaisin vuorille.

 Marraskuussa vielä päästiin tapaamaan Milo. Jane veti vaellusta vuorilla ja vaeltajat kipaisivat laaksoon. Siellä Milo tervehti vaeltajia laukkaamalla laumansa kanssa vaeltajien ohi.

Vuorien valtias.

Liekkiorin matkasta (Piros)

 Alkuvuodesta nuoren oriin kanssa treenattiin paljon esteitä, korkeitakin sellaisia. Kyllähän ori hyppäsi, hyvinkin, ja olihan sillä hyvä estesukukin. Mutta välillä Rickonin mielessä kävi, tykkäsikö ori edes hypätä. Mutta, koska kouluratsastuskin taittui vähän huonosti, mies jatkoi hyppäämistä ja turrutti ajatukset punaisen orin mielipiteestä asiaan. 

 Tammikuun loppupuolella Piros osallistui jopa näyttelyihin! Inspis-järjestö järjesti alaisensa näyttelyt, ja Piros sai arvonimeksi näyttelyistä INSPI-III. Mahtavaa!

 Esteet maneesissa eivät olleet ainoat esteet, jota orin kanssa harrastettiin. Se pääsi nimittäin ajoittain ulos hyppäämään lumesta kasattuja "maasto"esteitä! Siitä ori näytti nauttivan vähän enemmän, ehkä.

 Kisoihinkin tuli vuoden aikana osallistuttua, joskus tuli menestystä, joskus ei. Joskus jopa tipahdettiin kesken radan. Koulukisoissa ori oli aina ihan hermona ja aukoi suutaan paljon. Sitten alkoi kuumuminen, eikä radasta tullutkaan enää mitään.

 Tuliherran hermoja rentoutti huomattavasti elokuussa pellolta löytynyt kissanpentu. Se oli keskellä orilaidunta ja kun ori löysi sen, se meni makoilemaan pennun viereen, jotta se pysyisi turvassa ja kunnes se löydettäisiin. Rickon hakiessaan oria laitumelta löysikin pennun ja kantoi sen tallille. Siitä ei löytynyt mitään vikaa, joten se päästettiin Pirosin kanssa karsinaan, kaksikosta kun oli tullut jo parhaat kaverit. Naaraspentu nimettiin Tiu'ksi.

 Vuoden aikana tapahtui kaikenlaista, ja loppuvuodesta orin kanssa otettiin rennommin. Se sai usein juoksennella vapaana maneesissa, sen kanssa maastoiltiin, ratsastettiin paljon kuolaimetta. Kouluratsastuskin alkoi sujumaan - nimittäin kaulanarulla ohjaten! Joulukuussa Alfan ratsutilan varustekaupan sponsoriksikin päästiin omalla tavallaan.

Mark ja hevoset

 Mark oli niin rakastunut suomenhevosiin, että alkoi liikuttaa muitakin tallin suomenhevosia. Mistylläkin tuli monesti ratsastettua, varsinkin, kun se rupesi tekemään vähemmän tunteja käytöksellisistä syistä. 

 Sitten Mark aloitti Alfan ratsutilan kisaringissä eräällä piensuomenhevostammalla Nooralla. Kaksikolla oli pitkään hauskaa, ja he taisivat jopa kilpailla yhdessä. Taisto oli kahden joukkueen välillä kovaa. Valmennuksissakin tuli käytyä Nooran kanssa paljon, nyt kun oli tilaisuus. Sitten kisarinki alkoi hiljetä, ja sen toiminta hiipui. Se ei kuitenkaan haitannut niin paljoa, Nooraa pääsi aina katsomaan ja mies oli saanut eväitä myös Tunturin kanssa kouluratsastukseen. 

 Sitten palattiinkin normaaliin työarkeen ja liikuteltiin tallin hevosia tavalliseen tapaan. Mark kävi myös naapuritallilla kokeilemassa korkeaa puoliveritammaa Sillaa. Vaikka Mark pitää lähinnä suomenhevosista, tamma jätti itselleen oman paikan miehen sydämeen. 

Tuntsarikisa

 Kun Jane näki mainoksen instagramissa Hurmiksen tuntilaiskisasta, hän tiesi heti, kenelle kisat sopisivat. Kilpailut olivat tarkoitettu eri tallien tavallisille tuntilaisille ja tavallisille tuntiratsuille. Jane laittoi Airalle yksityisviestiä: "Hei, Hurmiksessa järjestetään tuntsarikisat, olisitko kiinnostunut? Voin ilmoittaa sut ja Danin heti, jos vain olet!" Kun Aira huomasi viestin, hän vastasi siihen heti myöntävästi ja varasi valmennuksenkin Janelta samaan syssyyn. Treeneissä harjoiteltiin Helppo B asioita ja jutut sujuivat hyvin. Valitettavasti kilpailut peruttiin, eikä Aira ja Dani koskaan päässeetkään näyttämään taitojaan muille tuntilaisille eri talleilta! 

Rickon ja Mark

 Alkuvuodesta Rickonin ja Markin elämässä tai suhteessa ei tapahtunut oikeastaan mitään erikoista. Heinäkuun alussa kaksikko kävi maastoretkellä kahdestaan ratsuinaan Kukka ja Skye. Vaellus meni hyvin ja kaksikko yöpyi teltassa pari yötä.

 Retkillä käytiin myös Janen ja Janen naisystävän Avan kanssa. Maastoretkillä käytiin kesällä ja syksyllä muutenkin paljon. Syyskuussa käytiin syksyn viimeisellä vaelluksella yöpyen teltassa, sen jälkeen tulisi aika kylmät säät. Ja syyskuun lopulla Rickon meni hankkimaan itselleen auton, Markista se oli lähinnä huvittavaa, kuinka mies oli innoissaan yhdestä ajoneuvosta. Auto korkattiinkin heti hevosenhaku reissulla. 

 Sitten tapahtui jotain mullistavaa. Toinen osapuoli kosi toista! Sitä tarina ei kerro kumpi kosi kumpaa, mutta näin kävi. Ja koska Markilla on sukujuuria Japanissa, päätti kaksikko mennä naimisiin Markin isän luona. Samalla voi viettää häämatkan, kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Matka sujuikin kaikin puolin mainiosti ja ehkä reissulla törmättiin maagisiin olentoihinkin metsässä, tai ehkä se oli vain unta, ken tietää. Matkatuliaisiksi tuotiin onnenkissa kahvion ikkunalautaa koristamaan. 

 Häiden jälkeen hauskanpito töiden ohessa ja arjessa on jatkunut. Kaksikko jopa kävi moikkaamassa vanhaa tuttua Ollia, joka päätyi tutulle tallille ja joka oli jo kuntoutunut kiertokotilaisuudestaan. Olli oli ehkä se, joka toimi pienimuotoisena Amorin enkelinä tämän kaksikon suhteen. 👀 

 

Kesäleirit

 Tänäkin vuonna järjestettiin kesäleiri, yksi vain tosin. Erona edellisvuoteen oli se, että leiriä mainostettiin myös muualle ja leiriläisiä tuli kauempaakin!

 Leiri aloitettiin maastoretkellä makkaranpaistopisteelle, jossa sitten tutustuttiin syöden makkaraa ja vaahtokarkkeja. Ennen sitä oli toki jaettu hoitsut ja viety tavarat paikalleen. Leirillä oli seitsemän henkilöä ja heidät jaettiin ratsastaessa tunneilla aina pienempiin ryhmiin taitotason perusteella. Lännenratsastustunnilla sillä ei tosin ollut väliä, koska kenelläkään ei ollut kokemusta lajista! Onneksi on hyvät opetushevoset.

 Ensimmäinen tunti vietettiinkin lännenratsastuksen parissa kentällä, tunnilla oli neljä henkilöä, ja koska hevoset eivät riittäneet, eräs leiriläisistä sai mennä Milolla, jonka vapautus oli hieman viivähtänyt. Sateen takia toinen lännenratsastus ryhmä joutui pitämään tunnin sisällä maneesissa. Vaikka tokikaan ei leiriläiset sokerista ole.. Nimittäin seuraavana päivänä, jona sää oli selkeytynyt jo, leiriläiset menivät Rickonin, Markin ja Tunturin johtamana uittamaan hevosia läheiselle Susijärvelle. Samoihin aikoihin Jane oli Vekkulin kanssa vapauttamassa Miloa takaisin laaksoon. Milo palasi innoissaan laumansa luokse.

 Seuraavana päivänä oli estetunnit. Ensimmäisellä tunnilla mentiin kovin matalia esteitä ja ratsuina oli tottuneita opetusmestareita. Mira, Blue ja Goldi. Sen jälkeisellä tunnilla mentiin vähän korkeampia, ja ratsuina oli vähän hurjapäisiä piensuomalaisia. Vappu oli juuri saapunut talliin, ja yksi leiriläinen pääsi niin sanotusti testailemaan vähän Vappua. Viimeinen tunti pidettiin poikkeuksellisesti maneesissa, toisin kuin kaksi edellistä, sillä kaikki erikoisesteet olivat maneesissa varastossa. Ratsuina oli tällä kertaa hurjapäisemmät Loki ja Batte. Niin olivat ratsastajatkin oikeita hurjapäitä. 

 Kesken leirin tallipihaan laukkasi nuori ori, kuin tyhjästä. Koska sillä ei ollut nimeä, Jane alkoi kutsumaan sitä nopeasti Herra X:ksi, koska sen nimi ja rotu olivat tuntemattomat. Jane laittoi lappuja joka paikkaan ja ilmoitti moneen paikkaan asiasta, mutta omistajaa ei kuulunut.

 Maastoestetunnit pidettiin samoissa ryhmissä, kuin esteryhmät ja estekoot olivat kovin samantyyppiset. Ratsut toki olivat suurimmaksi osaksi erit. Kouluryhmät taas erosivat edellisistä kovasti ja kokeneempien ryhmässä päästiin jopa kokeilemaan kangella ratsastusta! Keskimmäisessä ryhmässä kokeiltiin vähän tempojen vaihteluja, koitettiin hidastaa ravia melkein kootun tasolle, joskin siihen ei tähdätty ja testailtiin takaosakäännöksiä. Helpoimmassa ryhmässä keskityttiin lähinnä perusteisiin. Viimeisellä tunnilla oli poneilla leikkitunti ilman satulaa, ja jopa yhteiskuva saatiin koko leiriporukasta otettua!

Uutuuksia

 Vuoden loppupuoliskosta tapahtuikin sitten paljon muutoksia, toki jo lähes alusta asti karvaisimmat yksilöt elivät pihatossa, ja mitä enemmän tallikatras, sitä enemmän tätä karvaista porukkaa muutti pihaton puolelle.

 Pihaton merkitys muuttui Blacklakella kovast syyskuun lopulla, sillä kathiawari tamman Lillien saapuessa tallille rakennettiin pieni lämmitetty pihattorakennus tallin taakse. Sinne Lillien kaveriksi muutti Marwari ruuna Skye. Tämä oli monelta kannalta merkittävä muutos, mutta siitä ehkä lisää myöhemmin.

 Lillie oli yksi ensimmäisiä hevosia, joka oli alusta asti kuolaimeton. Toki Vekkulikin oli jo 2017 asti, mutta se ei ehkä ollut samalla tavalla tarkoituksenmukaista. Pian samaisen syksyn aikana pikkuhiljaa vaihtui jokaisen Blacklaken hevosen suitsitus kohti kuolaimetonta vaihtoehtoa. Tämä on aiheuttanut vuosien varrella närää näissä piireissä.

 Sitten tallin harmaat karsinanovet päätettiin maalata vihreiksi ja keltaisiksi, kaivattiin väriä talliin! Sikäli maalaustyöt olivat kuitenkin kovin turhat, mutta siitä lisää myöhemmin.

 Tallin lännenratsastusopettaja Aaron oli monen polun kautta eksynyt uusille teille hevosharrastuksensa kanssa ja oli tutustunut moniin uusiin asioihin, kuten biomekaanisesti oikeaan ratsastukseen, kuolaimettomuuteen ja moneen muuhun. Kuolaimettomuus idea lähtikin hänestä, ja hän oli innoissaan myös kouluttamassa tallin henkilökuntaa uusiin tapoihin. Tämän jälkeen Blacklakella aloitettiin myös istuntatunnit.

 

 Jotkin muutokset näkyivät heti positiivisesti, esimerkiksi juuri Pirosin kanssa, joka oli ollut nyrpeä niin kouluratsastuksesta, ja ehkä tyytymätön esteratsastukseenkin. Kun Pirosilla alettiin ratsastamaan kuolaimetta, se silminnähden rentoutui. Toki kaikilla prosessi ei ollut niin helppo ja Kuu-Usvalle esimerkiksi etsittiin pitkään sopivia suitsia.

 Ja lopulta yksi isoimmista mullistuksista. Se niistä maalatuista karsinan seinistä, sillä nyt purettiin koko karsinasysteemi! Maneesin vieressä oleva tallirakennus muutettiin jättikokoiseksi lämmitetyksi pihatoksi ja toisen tallirakennuksen kohtalo oli vielä loppuvuodesta auki...

Karkulaiset ja onnettomuudet

 Tähti väkersi aidan portilla, kunnes sen toveri Ukko otti vauhtia ja vain hyppäsi aidan yli. Niin, hyppäsi! Tähteä ärsytti, sekin halusi karata. Se veti itsensä aidoista läpi. Henkilökunnan onneksi kyseisen pihaton muut hevoset eivät rikkinäisestä aidasta huolimatta poistuneet alueeltaan. Tähti ja Ukko sen sijaan viilettivät jo pelloilla. Ne kulkivat pitkän matkan, melkein jo vierailla mailla asti.

 Kun karkulaisten pako oli huomattu, lähes koko henkilökunta hajaantui eri puolille lähialueita etsimään orikaksikkoa. Oreja etsittiin tunteja tuloksetta. Kuitenkin toisaalla kävi jotain muuta...

 Mark oli yksin liikenteessä Tunturi ratsunaan. Yhtäkkiä pusikosta pomppasi kauris ja juoksi suoraan ratsukkoa päin, johan siinä rautahermoisinkin Tunturi säikähti ja lähti äkkikäännöksen saattelemana juoksemaan. Pellolla oli kuitenkin mutaista, ja ori astui todella huonoon kohtaan. Näin ori kaatui Mark selässään suoraan vasemmalle kyljelleen. Mies jäi osittain alle, mutta yllättävää kyllä selvisi vain säikähdyksellä ja muutamalla ruhjeella! Tunturi ei niinkään. Kun se yritti nousta, se ei pystynytkään varaamaan painoa vasemmalle takajalalleen. Mudan seassa näkyi myös jonkin verran verta. 

 Mies soitti paniikkipuhelun Rickonille, joka kutsui heti eläinlääkärin paikalle ja lähti trailerilla Markin sijainteihin. Tallilla eläinlääkäriopiskelija Rhiannon tutki jalan ja ori putsattiin. Rickon vei Markin sisälle kartanoon vähän rauhoittumaan shokista. Tunturi kuitenkin jouduttiin kuskaamaan eläinlääkärin klinikalle, vaikkei tilanne akuuttikaan ollut. Se vaan ei voisi olla tarhassa muutamaan päivään, tarvitsi pari ensimmäistä aktiivista tarkkailua ja klinikalla kaikki sujuisi helpoiten. Orin ennuste oli hyvä, ja jalka tulisi todennäköisesti paranemaan täysin. Mark tietenkin syytti tilanteesta itseään, mutta Rickon yritti lohduttaa miestä. Seuraavaksi olisi Janen ja Avan vuoro etsiä karkulaisia.

 Jane ja Ava eivät löytäneet oreja illalla, mutta seuraavana aamuna ne löysivät itse itsensä takaisin tallille, sillä aamutallilaisten herätessä ja saapuessa tallille, oli orit syömässä pihassa ruohoa tyytyväisinä! Loppu hyvin, kaikki hyvin! Tai ei toki Tunturin osalta ihan niinkään. Onneksi Rickon oli hankkinut juuri itselleen ihka oman auton, joten he pääsivät huristelemaan kaupunkiin klinikalle tapaamaan toipilasta. Samalla reissulla oli mukana Sam koira, jonka kanssa käytiin kaupungin laitamilla koirapuistossa! Siellä oli tuttavaperheen koira Fox myös paikalla. Mark sai hetkeksi unohdettua tapahtuneet leikkiessään koirien kanssa. 

 Ennen kuin huomasivatkaan, Tunturi pääsi jo takaisin kotiin, se pääsi suoraan pihattoonsa, mutta oli silti ratsastuslevossa. Sen kanssa sai kuitenkin aloittaa kävelytyksen! Joskus Rickon lohdutti Markia myös päästämällä tämän Rapin selkään. Kerran Rap sai olla liinassa ja Mark tasapainotella ponin selässä.

Voi Sven

 Alkajaisiksi voi kysyä, mikä ihmeen hevosennimi on "Jag talar inte svenska"? No se on Svenin nimi. Hevosen koomisuus ei pääty tähän, se on nimittäin tamma. Väärinymmärryksiä on suomenhevosen matkassa tullut paljon. Luuli Blacklaketkin hevosta ostaessa sen olevan ori tai ruuna. Ehei. Pääsi se jopa pihattoon "muiden" orien kanssa, mutta näytti se pärjäävän kuitenkin, joten sinne se sai jäädä. Sven nimittäin sanoo aina suorat sanat lähestyville oreille. Luonteeltaankin Sven on sellainen, koominen? Sven saapui talliin juuri suitsirumban alkamisaikoihin, joten sillä oli alkuun vaikka mitä viritelmiä. Sitten Rickon alkoi pelkäämään sen käytöksen johtuvan kivusta, suitsitus vaihdettiin, ja satula, ja eläinlääkärillä käytiin, mistään ei löytynyt mitään. Jossain kohtaa oli todettava, että isolla ehkällä on vain Svenin tyyli opettaa ihmisille juttuja, noh omalla tyylillään.. 

Osaa se olla rauhassakin.

Avoimet ovet jälleen!

 Ensimmäinen marraskuuta lähti ilmoitus kiertämään lähialueilla, Blacklakella olisi taas avoimetovet! Luvassa olisi jälleen esityksiä, ruokaa, myyntihevosia ja kaikenlaista sellaista. Mainoslehtisiäkin tallista oli taas tehty! 

 Ja mitkä ovat avoimet ovet ilman talutusratsastusta! Tällä kertaa suuren kysynnän vuoksi Jane oli palkannut (ilmaisilla ratsastuskerroilla) muutaman tuntilaisen taluttamaan paria tallin ponia kentälle, ja näin ollen nuoret lapset pääsivät kokeilemaan pari kierrosta poniratsastusta.

 Ella oli tietenkin taas myymässä ruokaa kahvion edessä, ja kojulta löytyikin ties mitä kaikkea.

 Rickon oli jälleen vastuussa esityksistä ja mukana oli niin keskiaikaisratsastusta, kuin jousiammuntaakin. Tällä kertaa hän oli repinyt kaveriksi Janen ja Markin keskiaikanäytökseen, mutta veti Rapin kanssa jousiammuntaesityksen kaksin. Toki Aaronillakin oli tällä kertaa oma esitys, hän ratsasti tynnyrinkiertoa hevosellaan Edillä pelkällä kaulanarulla. 

 Laitumella oleilevia hevosia sai käydä moikkaamassa ja aidalla olikin vastassa kaksi pimua: uudempi Berry sekä Mira.

Sawnin tarina

 Mark näki lehdessä ilmoituksen varsasta jolla on ollut kurjaa. Se oli vihdoin päässyt oikealle rescue paikalle, mutta tarvitsi sopivaa kotia jossa on ihmisiä joilla on kokemusta hevosista ja mieluusti myös kaltoin kohdelluista hevosista.

 Tamma syntyi jossain huonossa paikassa missä lopulta sen emä kuoli ja se myytiin ja myytin uudestaan, ja uudestaan. Se päätyi ihmiselle joka yritti kouluttaa sitä vaikka se oli vasta vuoden ikäinen, sille tuli käytös ongelmia ja se meinattiin pistää teuraaksi, sieltä sen pelasti "rescue" paikka joka pelastaa hevosen vain pariksi viikoksi ja laittaa takaisin teuraaksi jos kotia ei löydy. Viimeisinä päivinä sen sieltä nappasi joku vanhempi nainen joka yritti antaa raukalle kodin mutta hetken pidettyään hevosta, nainen kuoli sydänkohtaukseen ja hevonen näki nälkää. Se löydettiin ja pääsi oikealle rescue tallille. Mark tuli surulliseksi kuullessaan tamman tarinan ja he lähtivät Rickonin kanssa suoraa päätä hakemaan tammaa Blacklakelle.

 

 Tamma sai nimekseen Cha'kwaina, joka on jotain alkuperäiskansakieltä. Nyt tamma oli jo kaksi vuotias, mutta huonokuntoinen ja se piti saada syömään.

 

 Sawni asustelee lähinnä vapaana tallin pihassa, koska se ei anna ihmisten koskea itseensä. Sille jätetään aina tallin ovi auki, jotta se pääsisi lämpimään, mutta se ei oikein suostu menemään sinne ja Blacklakelaiset ovat vähän hämillään, että mitä he voisivat tehdä ettei tamma jäädy elävältä. Csaba on kyllä hengaillut kovasti Sawnin läheisyydessä, ja he voivat vain toivoa, että tämä saisi neidin edes loimitettua ettei sille tule kylmä.

 Parissa viikossa tilanne muuttuikin, Csaba jatkoi sitkeästi pikkuisen kanssa puuhailua, ja se alkoi muuttua jopa uteliaaksi miestä kohtaan. Lopulta se antoi miehen jopa rapsuttaa itseään ja laittaa loimen päälleen. Toistaiseksi vain Csaba pystyy puuhailemaan Sawnin kanssa.

 Tilanne kehittyi vielä sen verran, että nyt Csaban ollessa tallilla, kaksikko ei ole melkein hetkeäkään erossa toisistaan! Onneksi Sawni löysi ihmisien, johon luottaa.

Aifric saapuu

 Marraskuun alussa tallille palkattiin uusi opettaja, ihan vain jakamaan tämänhetkisten työtä. Oikeastaan Aifric tuli enemmänkin valmentajaksi, mutta kyllä nainen tavallisia tuntejakin tuli pitämään. Yleensä joissakin paikoissa on ehkä stereotypiana, että entiset kilparatsastajat ovat opettajina tiukkoja ja ilkeitäkin, mutta Aifric itseasiassa on hyvä siinä, että omaa tilannetajua. Osaa olla tiukka tarpeen vaatiessa, ja työntää oppilaita oikeaan suuntaan, mutta samaan aikaan lempeästi ja olla tsemppaava aremmallekin ratsastajalle. Aifric on juuri sitä, mitä Blacklakella kaivattiinkin! 

 Aifricin saapuessa alkajaisiksi hänet työnnetäänkin jo ratsastamaankin, vaikkei se hänen päätoimi ollutkaan. Aaron kuitenkin halusi vähän opettaa uudelle opettajallekin uusista tallin käytännöistä. Ratsuna toimi mestari Kuu-Usva, jolle samalla kokeiltiin taas uutta suitsimallia.

 Pääsi Aifric pian kunnin töihinkin, kun pääsi pitämään valmennusta tallin ulkopuolisille ratsukoille (joskin Sylvie ja Emily kummatkin käyvät Blacklakella ajoittain enemmän tai vähemmän)

Ivar ja Plåster

 Eräänä päivänä Rickonin ja Janen ollessa maastossa yhdessä, he törmäsivät kummalliseen mieheen hevosineen. Mies esittäytyi Ivarina, ratsu taas oli Plåster. Kaksikko kutsui miehen kahville rupattelemaan ja tämä suostui. Kahvittelu hetkellä Ivar kertoi vähän taustoistaan ja siitä mitä tekee. Hän kuulemma tekee tutkimusta Blacklaken lähialueiden luonnosta ja luonnonvaraisista eläimistä. Mies on kuitenkin vienyt tutkimuksensa hiukan seuraavalle tasolle, sillä hän oikeastaan asuu melkein vuoden ympäri metsässä, talvisin itse rakentamassaan hirsimökissä ja kesäisin hän saattaa viettää useitakin päiviä teltassa. Blacklakelaiset tarjosivat miehelle auttavan kätensä - milloin tahansa hän tarvitsisi apua, Blacklakelta sitä löytyy!

Ivar ja Plåster

Joulu Blacklakella

Ensimmäistä kertaa Blacklakella oli Joulukalenteri. Sitä voi tarkastella linkistä, tässä tulee seuraavaksi lähinnä tarinaa joulunajasta, joka sisältää myös kalenterin tapahtumia.

 Pirosille ostettiin alku kuusta lahjapakettiloimi, se oli ihan söpö, mutta ori onnistui rikkomaan sen alle viikossa tarhassa! Clydesdale ruuna Benkin pääsi tänä vuonna vetämään rekeä useasti. Csaba oli vuoden aikana onnistunut hankkimaan poikaystävän naapuritallilta, kaksikko kävi useasti maastossa.

Vähän on hankea!

 Lumiesteitä rakennettiin tänäkin vuonna kentälle! Niitä käytiin välillä tunneilla hyppäämässä, mutta hoitajatkin saivat hypätä niitä satunnaisesti, jos joku aikuinen oli valvomassa. Hauskanpito ei lopu tähän, sillä Jane ja Ava kävi myös pulkkaratsastamassa: Jane ohjaamassa hevosta ja Ava pulkan kyydissä perässä!

 Csaba jatkoi tavalliseen tapaan Sawnin kanssa hengailua, ja yhteisiä lenkkejä tehtiin useasti ties minne. Mies kävi maastossa myös toisen ystävän irlannincob tamman Berryn kanssa.

 Kuun alussa ilmoitettiin myös järjestettävistä joulukisoista. Luokkia oli melko vähän: muutama kisatiimeille tarkoitettua tiimiluokkaa, muutama helppo kaulanaruluokka, joiden idea on ratsastaa luokka pelkällä kaulanarulla sekä muutama jousiammunta ja working equitation luokka. 

 Suomen itsenäisyyspäivänä yritettiin saada kaikki suomenhevoset samaan kuvaan, jotta voitaisiin lähettää Suomeen terkkuja mm. tutuille ja kasvattajille. Se oli oma projektinsa se.

 Eräänä aamuna Rickonin mennessä moikkaamaan Pirosta tarhaan, orilla oli kerrottavaa. Se juoksenteli aluksi hassusti, mutta se teki sen saadakseen omistajansa huomion. Sitten se nappasi tyhjän ämpärin ja juoksi sen kanssa edes taas, kunnes se toi ämpärin miehen jalkoihin. Rickonille viesti oli selvä: vettä. Tämä kävi täyttämässä ämpärin ja toi veden janoiselle puoliveriselle, joka joi pitkään ja hartaasti, mutta tyytyväisenä.

 Tunturi ja Mark lähtivät yhtenä aamuna kahdestaan maastoon reen kanssa. Oli perinteisen kuusenhaun aika. Siitä oli vahingossa muodostunut Markin ja Tunturin homma, mutta sehän ei kaksikkoa haitannut! Pakkanen puri, mutta ei ihan liian kylmä ollut, varsinkaan kun osasi pukeutua. Kotona odotti sitten kuusen pystytys ja koristelu, tähti oli helppo saada latvaan, kun kiipesi Tunturin selän päälle seisomaan. Kuusen lisäksi myöhemmin koristeltiin myös tallit.

 13. päivä joulukuuta Blacklakella esitettiin jouluinen katrilliesitys, jota sai myös paikalliset tulla katsomaan. Katrillin ratsasti tuntilaiset ja varustuksena oli vain jouluiset kaulanarut ja jouluiset huovat. Myös pinteleitä ja muita koristeita nähtiin. Ratsuina oli Napero ja Vanilla, kärjessä kahdestaan. Perässä Niilo, Berry, Goldi ja Dani. Taustalla raikasi kulkuset kulkuset.

 Joulukuussa käytiin myös moikkaamassa vanhoja tuttuja, jotka syystä tai toisesta oli myyty, Staria Rautavaaralla ja Ollia Winqvistillä. 

  Joulunodotus lähenee loppua 17. päivä, mutta tallityöt kutsuvat. Vaikka olisi kovakin pakkanen, -20 asteen pakkanen ja tuuli toi kylmän ilman tallille, mutta liikkeellä pysyen ja hyvin puettuina Rickon ja Mark selvisivät tallitöistä useamman päivän kestävän kovan pakkasen aallon. Onneksi sisälle päästessä voi laittaa villasukkia jalkaan, vilttiä hartioille, kuumaa kaakaota nassuun ja käpertyä kullan kainaloon. Onneksi hevoset pärjäävät.

 Joulun lähestyessä täytyy heppakaveriakin hemmotella: Niin teki Mark, hän nimittäin leipoi kahviossa hevosnameja Tunturille, ja kun ne olivat uunin jälkeen jäähtyneet, sai heppakaveri nauttia niitä ilman sen isompaa tekemistä. Leipomiset eivät jääneet heppanameihin, sillä Mark leipoi myöhemmin myös vaaleita pipareita ihan hyvällä menestykselläkin!

 Myös Blacklaken muut eläimet pääsivät poseeraamaan jouluvaatteet päällä.

 Loppujen lopuksi joulukisat menivät hyvin, voittajat saivat palkintonsa ja tsempparit saivat tsempparipalkintoja, toivottavasti kaikille jäi kilpailuista hyvä fiilis! 

 20. päivä talli oli jo kiinni siinä mielessä, ettei tunteja tai muutakaan asiakastoimintaa järjestetty. Hoitajat jos ennättivät, saivat vielä käydä, mutta lähinnä enää hevosten huolenpitoa ja henkilökunnan hauskanpitoa keskenään olisi luvassa ennen aattoa. Esimerkiksi yhdessä rakennettiin tallipihalle lumihevonen! Myös piha piti kolata, tai muuten lumesta koituisi pian ylimääräistä ongelmaa. Myös Zili päätti viihdyttää tallilaisia ja karata tarhastaan, joten sitä piti jahdata pari tuntia.

Rekitaistoakin ohjelmassa

Blacklake vaipui pian joulun rauhaan, joskin aattoaamuna väkeä odotti pihalla yllätys: 

"Blacklaken perhe heräsi aikaisin aamulla outoon ääneen. Mark katseli ulos ikkunasta ja näki lumessa jotain. Mark herätteli miehensä ja nuo lähtivät kiireessä ulos. Ulkoa löytyi pieni hevonen. Islanninhevonen. Sen mukana tuli lappu. Lapussa kerrottiin hevosen olevan Vetrarlandið fra Fosshús. Tutummin Narnia. Narnia on ruuna ja 138 centtinen. Lapun lopussa oli kirjoitettu "terveisin tonttu Torvelo" , jolle miehet vähän naurahtivat. Muut tulivat perässä ja perhe mietti yhdessä, että eihän hevosta tähänkään voi jättää. Ja olihan tuo myös lahja tallille. Narnia osoittautui super kiltiksi ja muutkin hevoset pitävät ruunasta. Huhhuh, monta hevosta on päätynyt Blacklakelle syksyn aikana!"

Uusia heppoja tuli tänä vuonna sen verran mallikkaasti, että niitä on vaikea lähteä laskemaan, ja tästä se vain alkaa, ei heppatiivistelmiä loppuun enää.

 Muistan, että muutoksien tekeminen oli vaikeaa. Toisaalta se oli väistämätöntä. Eikä minun oikeastaan tarvitsisi edes selitellä, mutta olen ehkä liian tottunut siihen. Sain varsinkin näihin aikoihin paljon kritiikkiä, varsinkin kuolaimettomuudesta. Se kuitenkin oli päätös, jonka tallini kohdalla halusin tehdä, muista piittaamatta. Toisaalta aina voi sanoa, että jos tämä kuolaimettomuus on epärealistista, miksi samat henkilöt eivät ole ottaneet huomioon tallin läheisyydessä liikuskelevia yksisarvisia, tai varsinkaan tallin lemmikkilohikäärmettä! Ken tietää....

 Väistämätöntä muutokset oli sen takia, että myös oma hevosharrastus muuttui näihin aikoihin. Aloin jo miettiä lopettamista tallilla, jolla voin huonosti, ja viikoittain jatkamista tallilla, jota rakastan. Se nyt vain sattui olemaan pihattotalli, jossa kaikilla hevosilla ratsastetaan kuolaimetta ja kengättä, sillä oli suuri vaikutus myös omaan talliini. Aloin kuuntelemaan myös hevonen opettajani podcastia tänä vuonna, joka sekin omalta osin vaikutti tallin muutoksiin. Samoin 2020 alussa käymäni istunnan biomekaniikka kurssi, joka on podcastin tekijän oma kurssi.

 Ja paluuta ei näy....