Vuosi 2019, muutosten alku

Nyt olisi vuorossa vuosi 2019. Tägin takaa löytyy jälleen koko vuosi instagramin puolelta, mutta tässä tarinoita, jotka voi lukea ilmankin instagramia.

Niin ja tänä vuonna on tullut varmaan ennätysmäärä julkaisuja, tavaraa on paljon. Katsotaan saako näistä kuitenkaan tarinoita irti.

Rickon ja Rap + Sarjakuva

 Alkuvuodesta Rickon ja Rap treenailivat paljon maastoesteillä. Esteiden koko kasvoi, mutta niin kaksikko vain liiteli esteiden yli minkä kerkesivät. Lumessa oli vaikea hypätä toki, mutta ei mahdotonta, ja onneksi ei ollut liukastakaan! Sitten kaksikko osallistui jopa kisoihin, jotka sujuivat hienolla menestyksellä. Harjoittelua oli kyllä taustalla!

 Väliin mahtui kaikenlaista. Elokuussa meno oli jo erilaista: Rickon ratsasteli paljon varusteetta Rapilla, ja harjoitteli lähinnä jousiammuntaa. Pian harjoitteluun tuli avoimia ovia varten erilaiset jousiammunta stuntti jutut, tekeminen oli ainakin hauskaa!

 Lopulta tuli avoimet ovet esityksineen, jotka sujuivat loppujen lopuksi mainiosti.

Milon tarina jatkuu

 Milon kuntoutus eteni loistavasti ja tammikuun aikana sillä pääsi jo satunnaisesti ratsastamaankin. Milon kanssa käytiin paljon maastossa uuden kunnon kehittämiseksi. Jonkin aikaa piti miettiä, mikä on suunnitelma orin suhteen, mutta lopulta päästiin siihen loppu tulokseen, että keväällä Milo päästetään takaisin laumansa luokse vuorien keskelle muodostuvalle laaksolle. 

 Suunnitelmat eivät menneet kuten piti, ja Milo oli meillä vielä kesälläkin, se pääsi osallistumaan yhdelle leiritunnille, jonka jälkeen pian Jane kävi viemässä sen kuitenkin laumalleen laaksoon. Loppu hyvin ja kaikki hyvin! Voi olla, että lauman luona käy ajoittain erityisiä vieraita, kun hevoset ovat kovin tottuneita ihmisiin?

 Syksyllä Milo tuli vierailulle, mukanaan ystävä. Se oli hiirakonkirjava mustangiori. Orilla oli pientä vaivaa, joten kaksikko asui Blacklaken tontilla muutaman päivän, kunnes ori saatiin kuntoon ja kaksikko lähti omatoimisesti takaisin vuorille.

 Marraskuussa vielä päästiin tapaamaan Milo. Jane veti vaellusta vuorilla ja vaeltajat kipaisivat laaksoon. Siellä Milo tervehti vaeltajia laukkaamalla laumansa kanssa vaeltajien ohi.

Vuorien valtias.

Liekkiorin matkasta (Piros)

 Alkuvuodesta nuoren oriin kanssa treenattiin paljon esteitä, korkeitakin sellaisia. Kyllähän ori hyppäsi, hyvinkin, ja olihan sillä hyvä estesukukin. Mutta välillä Rickonin mielessä kävi, tykkäsikö ori edes hypätä. Mutta, koska kouluratsastuskin taittui vähän huonosti, mies jatkoi hyppäämistä ja turrutti ajatukset punaisen orin mielipiteestä asiaan. 

 Tammikuun loppupuolella Piros osallistui jopa näyttelyihin! Inspis-järjestö järjesti alaisensa näyttelyt, ja Piros sai arvonimeksi näyttelyistä INSPI-III. Mahtavaa!

 Esteet maneesissa eivät olleet ainoat esteet, jota orin kanssa harrastettiin. Se pääsi nimittäin ajoittain ulos hyppäämään lumesta kasattuja "maasto"esteitä! Siitä ori näytti nauttivan vähän enemmän, ehkä.

 Kisoihinkin tuli vuoden aikana osallistuttua, joskus tuli menestystä, joskus ei. Joskus jopa tipahdettiin kesken radan. Koulukisoissa ori oli aina ihan hermona ja aukoi suutaan paljon. Sitten alkoi kuumuminen, eikä radasta tullutkaan enää mitään.

 Tuliherran hermoja rentoutti huomattavasti elokuussa pellolta löytynyt kissanpentu. Se oli keskellä orilaidunta ja kun ori löysi sen, se meni makoilemaan pennun viereen, jotta se pysyisi turvassa ja kunnes se löydettäisiin. Rickon hakiessaan oria laitumelta löysikin pennun ja kantoi sen tallille. Siitä ei löytynyt mitään vikaa, joten se päästettiin Pirosin kanssa karsinaan, kaksikosta kun oli tullut jo parhaat kaverit. Naaraspentu nimettiin Tiu'ksi.

 Vuoden aikana tapahtui kaikenlaista, ja loppuvuodesta orin kanssa otettiin rennommin. Se sai usein juoksennella vapaana maneesissa, sen kanssa maastoiltiin, ratsastettiin paljon kuolaimetta. Kouluratsastuskin alkoi sujumaan - nimittäin kaulanarulla ohjaten! Joulukuussa Alfan ratsutilan varustekaupan sponsoriksikin päästiin omalla tavallaan.

Mark ja hevoset

 Mark oli niin rakastunut suomenhevosiin, että alkoi liikuttaa muitakin tallin suomenhevosia. Mistylläkin tuli monesti ratsastettua, varsinkin, kun se rupesi tekemään vähemmän tunteja käytöksellisistä syistä. 

 Sitten Mark aloitti Alfan ratsutilan kisaringissä eräällä piensuomenhevostammalla Nooralla. Kaksikolla oli pitkään hauskaa, ja he taisivat jopa kilpailla yhdessä. Taisto oli kahden joukkueen välillä kovaa. Valmennuksissakin tuli käytyä Nooran kanssa paljon, nyt kun oli tilaisuus. Sitten kisarinki alkoi hiljetä, ja sen toiminta hiipui. Se ei kuitenkaan haitannut niin paljoa, Nooraa pääsi aina katsomaan ja mies oli saanut eväitä myös Tunturin kanssa kouluratsastukseen. 

 Sitten palattiinkin normaaliin työarkeen ja liikuteltiin tallin hevosia tavalliseen tapaan. Mark kävi myös naapuritallilla kokeilemassa korkeaa puoliveritammaa Sillaa. Vaikka Mark pitää lähinnä suomenhevosista, tamma jätti itselleen oman paikan miehen sydämeen. 

Tuntsarikisa

 Kun Jane näki mainoksen instagramissa Hurmiksen tuntilaiskisasta, hän tiesi heti, kenelle kisat sopisivat. Kilpailut olivat tarkoitettu eri tallien tavallisille tuntilaisille ja tavallisille tuntiratsuille. Jane laittoi Airalle yksityisviestiä: "Hei, Hurmiksessa järjestetään tuntsarikisat, olisitko kiinnostunut? Voin ilmoittaa sut ja Danin heti, jos vain olet!" Kun Aira huomasi viestin, hän vastasi siihen heti myöntävästi ja varasi valmennuksenkin Janelta samaan syssyyn. Treeneissä harjoiteltiin Helppo B asioita ja jutut sujuivat hyvin. Valitettavasti kilpailut peruttiin, eikä Aira ja Dani koskaan päässeetkään näyttämään taitojaan muille tuntilaisille eri talleilta! 

Rickon ja Mark

 Alkuvuodesta Rickonin ja Markin elämässä tai suhteessa ei tapahtunut oikeastaan mitään erikoista. Heinäkuun alussa kaksikko kävi maastoretkellä kahdestaan ratsuinaan Kukka ja Skye. Vaellus meni hyvin ja kaksikko yöpyi teltassa pari yötä.

 Retkillä käytiin myös Janen ja Janen naisystävän Avan kanssa. Maastoretkillä käytiin kesällä ja syksyllä muutenkin paljon. Syyskuussa käytiin syksyn viimeisellä vaelluksella yöpyen teltassa, sen jälkeen tulisi aika kylmät säät. Ja syyskuun lopulla Rickon meni hankkimaan itselleen auton, Markista se oli lähinnä huvittavaa, kuinka mies oli innoissaan yhdestä ajoneuvosta. Auto korkattiinkin heti hevosenhaku reissulla. 

 Sitten tapahtui jotain mullistavaa. Toinen osapuoli kosi toista! Sitä tarina ei kerro kumpi kosi kumpaa, mutta näin kävi. Ja koska Markilla on sukujuuria Japanissa, päätti kaksikko mennä naimisiin Markin isän luona. Samalla voi viettää häämatkan, kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Matka sujuikin kaikin puolin mainiosti ja ehkä reissulla törmättiin maagisiin olentoihinkin metsässä, tai ehkä se oli vain unta, ken tietää. Matkatuliaisiksi tuotiin onnenkissa kahvion ikkunalautaa koristamaan. 

 Häiden jälkeen hauskanpito töiden ohessa ja arjessa on jatkunut. Kaksikko jopa kävi moikkaamassa vanhaa tuttua Ollia, joka päätyi tutulle tallille ja joka oli jo kuntoutunut kiertokotilaisuudestaan. Olli oli ehkä se, joka toimi pienimuotoisena Amorin enkelinä tämän kaksikon suhteen. 👀 

 

Kesäleirit

 Tänäkin vuonna järjestettiin kesäleiri, yksi vain tosin. Erona edellisvuoteen oli se, että leiriä mainostettiin myös muualle ja leiriläisiä tuli kauempaakin!

 Leiri aloitettiin maastoretkellä makkaranpaistopisteelle, jossa sitten tutustuttiin syöden makkaraa ja vaahtokarkkeja. Ennen sitä oli toki jaettu hoitsut ja viety tavarat paikalleen. Leirillä oli seitsemän henkilöä ja heidät jaettiin ratsastaessa tunneilla aina pienempiin ryhmiin taitotason perusteella. Lännenratsastustunnilla sillä ei tosin ollut väliä, koska kenelläkään ei ollut kokemusta lajista! Onneksi on hyvät opetushevoset.

 Ensimmäinen tunti vietettiinkin lännenratsastuksen parissa kentällä, tunnilla oli neljä henkilöä, ja koska hevoset eivät riittäneet, eräs leiriläisistä sai mennä Milolla, jonka vapautus oli hieman viivähtänyt. Sateen takia toinen lännenratsastus ryhmä joutui pitämään tunnin sisällä maneesissa. Vaikka tokikaan ei leiriläiset sokerista ole.. Nimittäin seuraavana päivänä, jona sää oli selkeytynyt jo, leiriläiset menivät Rickonin, Markin ja Tunturin johtamana uittamaan hevosia läheiselle Susijärvelle. Samoihin aikoihin Jane oli Vekkulin kanssa vapauttamassa Miloa takaisin laaksoon. Milo palasi innoissaan laumansa luokse.

 Seuraavana päivänä oli estetunnit. Ensimmäisellä tunnilla mentiin kovin matalia esteitä ja ratsuina oli tottuneita opetusmestareita. Mira, Blue ja Goldi. Sen jälkeisellä tunnilla mentiin vähän korkeampia, ja ratsuina oli vähän hurjapäisiä piensuomalaisia. Vappu oli juuri saapunut talliin, ja yksi leiriläinen pääsi niin sanotusti testailemaan vähän Vappua. Viimeinen tunti pidettiin poikkeuksellisesti maneesissa, toisin kuin kaksi edellistä, sillä kaikki erikoisesteet olivat maneesissa varastossa. Ratsuina oli tällä kertaa hurjapäisemmät Loki ja Batte. Niin olivat ratsastajatkin oikeita hurjapäitä. 

 Kesken leirin tallipihaan laukkasi nuori ori, kuin tyhjästä. Koska sillä ei ollut nimeä, Jane alkoi kutsumaan sitä nopeasti Herra X:ksi, koska sen nimi ja rotu olivat tuntemattomat. Jane laittoi lappuja joka paikkaan ja ilmoitti moneen paikkaan asiasta, mutta omistajaa ei kuulunut.

 Maastoestetunnit pidettiin samoissa ryhmissä, kuin esteryhmät ja estekoot olivat kovin samantyyppiset. Ratsut toki olivat suurimmaksi osaksi erit. Kouluryhmät taas erosivat edellisistä kovasti ja kokeneempien ryhmässä päästiin jopa kokeilemaan kangella ratsastusta! Keskimmäisessä ryhmässä kokeiltiin vähän tempojen vaihteluja, koitettiin hidastaa ravia melkein kootun tasolle, joskin siihen ei tähdätty ja testailtiin takaosakäännöksiä. Helpoimmassa ryhmässä keskityttiin lähinnä perusteisiin. Viimeisellä tunnilla oli poneilla leikkitunti ilman satulaa, ja jopa yhteiskuva saatiin koko leiriporukasta otettua!

Uutuuksia

 Vuoden loppupuoliskosta tapahtuikin sitten paljon muutoksia, toki jo lähes alusta asti karvaisimmat yksilöt elivät pihatossa, ja mitä enemmän tallikatras, sitä enemmän tätä karvaista porukkaa muutti pihaton puolelle.

 Pihaton merkitys muuttui Blacklakella kovast syyskuun lopulla, sillä kathiawari tamman Lillien saapuessa tallille rakennettiin pieni lämmitetty pihattorakennus tallin taakse. Sinne Lillien kaveriksi muutti Marwari ruuna Skye. Tämä oli monelta kannalta merkittävä muutos, mutta siitä ehkä lisää myöhemmin.

 Lillie oli yksi ensimmäisiä hevosia, joka oli alusta asti kuolaimeton. Toki Vekkulikin oli jo 2017 asti, mutta se ei ehkä ollut samalla tavalla tarkoituksenmukaista. Pian samaisen syksyn aikana pikkuhiljaa vaihtui jokaisen Blacklaken hevosen suitsitus kohti kuolaimetonta vaihtoehtoa. Tämä on aiheuttanut vuosien varrella närää näissä piireissä.

 Sitten tallin harmaat karsinanovet päätettiin maalata vihreiksi ja keltaisiksi, kaivattiin väriä talliin! Sikäli maalaustyöt olivat kuitenkin kovin turhat, mutta siitä lisää myöhemmin.

 Tallin lännenratsastusopettaja Aaron oli monen polun kautta eksynyt uusille teille hevosharrastuksensa kanssa ja oli tutustunut moniin uusiin asioihin, kuten biomekaanisesti oikeaan ratsastukseen, kuolaimettomuuteen ja moneen muuhun. Kuolaimettomuus idea lähtikin hänestä, ja hän oli innoissaan myös kouluttamassa tallin henkilökuntaa uusiin tapoihin. Tämän jälkeen Blacklakella aloitettiin myös istuntatunnit.

 

 Jotkin muutokset näkyivät heti positiivisesti, esimerkiksi juuri Pirosin kanssa, joka oli ollut nyrpeä niin kouluratsastuksesta, ja ehkä tyytymätön esteratsastukseenkin. Kun Pirosilla alettiin ratsastamaan kuolaimetta, se silminnähden rentoutui. Toki kaikilla prosessi ei ollut niin helppo ja Kuu-Usvalle esimerkiksi etsittiin pitkään sopivia suitsia.

 Ja lopulta yksi isoimmista mullistuksista. Se niistä maalatuista karsinan seinistä, sillä nyt purettiin koko karsinasysteemi! Maneesin vieressä oleva tallirakennus muutettiin jättikokoiseksi lämmitetyksi pihatoksi ja toisen tallirakennuksen kohtalo oli vielä loppuvuodesta auki...

Karkulaiset ja onnettomuudet

 Tähti väkersi aidan portilla, kunnes sen toveri Ukko otti vauhtia ja vain hyppäsi aidan yli. Niin, hyppäsi! Tähteä ärsytti, sekin halusi karata. Se veti itsensä aidoista läpi. Henkilökunnan onneksi kyseisen pihaton muut hevoset eivät rikkinäisestä aidasta huolimatta poistuneet alueeltaan. Tähti ja Ukko sen sijaan viilettivät jo pelloilla. Ne kulkivat pitkän matkan, melkein jo vierailla mailla asti.

 Kun karkulaisten pako oli huomattu, lähes koko henkilökunta hajaantui eri puolille lähialueita etsimään orikaksikkoa. Oreja etsittiin tunteja tuloksetta. Kuitenkin toisaalla kävi jotain muuta...

 Mark oli yksin liikenteessä Tunturi ratsunaan. Yhtäkkiä pusikosta pomppasi kauris ja juoksi suoraan ratsukkoa päin, johan siinä rautahermoisinkin Tunturi säikähti ja lähti äkkikäännöksen saattelemana juoksemaan. Pellolla oli kuitenkin mutaista, ja ori astui todella huonoon kohtaan. Näin ori kaatui Mark selässään suoraan vasemmalle kyljelleen. Mies jäi osittain alle, mutta yllättävää kyllä selvisi vain säikähdyksellä ja muutamalla ruhjeella! Tunturi ei niinkään. Kun se yritti nousta, se ei pystynytkään varaamaan painoa vasemmalle takajalalleen. Mudan seassa näkyi myös jonkin verran verta. 

 Mies soitti paniikkipuhelun Rickonille, joka kutsui heti eläinlääkärin paikalle ja lähti trailerilla Markin sijainteihin. Tallilla eläinlääkäriopiskelija Rhiannon tutki jalan ja ori putsattiin. Rickon vei Markin sisälle kartanoon vähän rauhoittumaan shokista. Tunturi kuitenkin jouduttiin kuskaamaan eläinlääkärin klinikalle, vaikkei tilanne akuuttikaan ollut. Se vaan ei voisi olla tarhassa muutamaan päivään, tarvitsi pari ensimmäistä aktiivista tarkkailua ja klinikalla kaikki sujuisi helpoiten. Orin ennuste oli hyvä, ja jalka tulisi todennäköisesti paranemaan täysin. Mark tietenkin syytti tilanteesta itseään, mutta Rickon yritti lohduttaa miestä. Seuraavaksi olisi Janen ja Avan vuoro etsiä karkulaisia.

 Jane ja Ava eivät löytäneet oreja illalla, mutta seuraavana aamuna ne löysivät itse itsensä takaisin tallille, sillä aamutallilaisten herätessä ja saapuessa tallille, oli orit syömässä pihassa ruohoa tyytyväisinä! Loppu hyvin, kaikki hyvin! Tai ei toki Tunturin osalta ihan niinkään. Onneksi Rickon oli hankkinut juuri itselleen ihka oman auton, joten he pääsivät huristelemaan kaupunkiin klinikalle tapaamaan toipilasta. Samalla reissulla oli mukana Sam koira, jonka kanssa käytiin kaupungin laitamilla koirapuistossa! Siellä oli tuttavaperheen koira Fox myös paikalla. Mark sai hetkeksi unohdettua tapahtuneet leikkiessään koirien kanssa. 

 Ennen kuin huomasivatkaan, Tunturi pääsi jo takaisin kotiin, se pääsi suoraan pihattoonsa, mutta oli silti ratsastuslevossa. Sen kanssa sai kuitenkin aloittaa kävelytyksen! Joskus Rickon lohdutti Markia myös päästämällä tämän Rapin selkään. Kerran Rap sai olla liinassa ja Mark tasapainotella ponin selässä.

Voi Sven

 Alkajaisiksi voi kysyä, mikä ihmeen hevosennimi on "Jag talar inte svenska"? No se on Svenin nimi. Hevosen koomisuus ei pääty tähän, se on nimittäin tamma. Väärinymmärryksiä on suomenhevosen matkassa tullut paljon. Luuli Blacklaketkin hevosta ostaessa sen olevan ori tai ruuna. Ehei. Pääsi se jopa pihattoon "muiden" orien kanssa, mutta näytti se pärjäävän kuitenkin, joten sinne se sai jäädä. Sven nimittäin sanoo aina suorat sanat lähestyville oreille. Luonteeltaankin Sven on sellainen, koominen? Sven saapui talliin juuri suitsirumban alkamisaikoihin, joten sillä oli alkuun vaikka mitä viritelmiä. Sitten Rickon alkoi pelkäämään sen käytöksen johtuvan kivusta, suitsitus vaihdettiin, ja satula, ja eläinlääkärillä käytiin, mistään ei löytynyt mitään. Jossain kohtaa oli todettava, että isolla ehkällä on vain Svenin tyyli opettaa ihmisille juttuja, noh omalla tyylillään.. 

Osaa se olla rauhassakin.

Avoimet ovet jälleen!

 Ensimmäinen marraskuuta lähti ilmoitus kiertämään lähialueilla, Blacklakella olisi taas avoimetovet! Luvassa olisi jälleen esityksiä, ruokaa, myyntihevosia ja kaikenlaista sellaista. Mainoslehtisiäkin tallista oli taas tehty! 

 Ja mitkä ovat avoimet ovet ilman talutusratsastusta! Tällä kertaa suuren kysynnän vuoksi Jane oli palkannut (ilmaisilla ratsastuskerroilla) muutaman tuntilaisen taluttamaan paria tallin ponia kentälle, ja näin ollen nuoret lapset pääsivät kokeilemaan pari kierrosta poniratsastusta.

 Ella oli tietenkin taas myymässä ruokaa kahvion edessä, ja kojulta löytyikin ties mitä kaikkea.

 Rickon oli jälleen vastuussa esityksistä ja mukana oli niin keskiaikaisratsastusta, kuin jousiammuntaakin. Tällä kertaa hän oli repinyt kaveriksi Janen ja Markin keskiaikanäytökseen, mutta veti Rapin kanssa jousiammuntaesityksen kaksin. Toki Aaronillakin oli tällä kertaa oma esitys, hän ratsasti tynnyrinkiertoa hevosellaan Edillä pelkällä kaulanarulla. 

 Laitumella oleilevia hevosia sai käydä moikkaamassa ja aidalla olikin vastassa kaksi pimua: uudempi Berry sekä Mira.

Sawnin tarina

 Mark näki lehdessä ilmoituksen varsasta jolla on ollut kurjaa. Se oli vihdoin päässyt oikealle rescue paikalle, mutta tarvitsi sopivaa kotia jossa on ihmisiä joilla on kokemusta hevosista ja mieluusti myös kaltoin kohdelluista hevosista.

 Tamma syntyi jossain huonossa paikassa missä lopulta sen emä kuoli ja se myytiin ja myytin uudestaan, ja uudestaan. Se päätyi ihmiselle joka yritti kouluttaa sitä vaikka se oli vasta vuoden ikäinen, sille tuli käytös ongelmia ja se meinattiin pistää teuraaksi, sieltä sen pelasti "rescue" paikka joka pelastaa hevosen vain pariksi viikoksi ja laittaa takaisin teuraaksi jos kotia ei löydy. Viimeisinä päivinä sen sieltä nappasi joku vanhempi nainen joka yritti antaa raukalle kodin mutta hetken pidettyään hevosta, nainen kuoli sydänkohtaukseen ja hevonen näki nälkää. Se löydettiin ja pääsi oikealle rescue tallille. Mark tuli surulliseksi kuullessaan tamman tarinan ja he lähtivät Rickonin kanssa suoraa päätä hakemaan tammaa Blacklakelle.

 

 Tamma sai nimekseen Cha'kwaina, joka on jotain alkuperäiskansakieltä. Nyt tamma oli jo kaksi vuotias, mutta huonokuntoinen ja se piti saada syömään.

 

 Sawni asustelee lähinnä vapaana tallin pihassa, koska se ei anna ihmisten koskea itseensä. Sille jätetään aina tallin ovi auki, jotta se pääsisi lämpimään, mutta se ei oikein suostu menemään sinne ja Blacklakelaiset ovat vähän hämillään, että mitä he voisivat tehdä ettei tamma jäädy elävältä. Csaba on kyllä hengaillut kovasti Sawnin läheisyydessä, ja he voivat vain toivoa, että tämä saisi neidin edes loimitettua ettei sille tule kylmä.

 Parissa viikossa tilanne muuttuikin, Csaba jatkoi sitkeästi pikkuisen kanssa puuhailua, ja se alkoi muuttua jopa uteliaaksi miestä kohtaan. Lopulta se antoi miehen jopa rapsuttaa itseään ja laittaa loimen päälleen. Toistaiseksi vain Csaba pystyy puuhailemaan Sawnin kanssa.

 Tilanne kehittyi vielä sen verran, että nyt Csaban ollessa tallilla, kaksikko ei ole melkein hetkeäkään erossa toisistaan! Onneksi Sawni löysi ihmisien, johon luottaa.

Aifric saapuu

 Marraskuun alussa tallille palkattiin uusi opettaja, ihan vain jakamaan tämänhetkisten työtä. Oikeastaan Aifric tuli enemmänkin valmentajaksi, mutta kyllä nainen tavallisia tuntejakin tuli pitämään. Yleensä joissakin paikoissa on ehkä stereotypiana, että entiset kilparatsastajat ovat opettajina tiukkoja ja ilkeitäkin, mutta Aifric itseasiassa on hyvä siinä, että omaa tilannetajua. Osaa olla tiukka tarpeen vaatiessa, ja työntää oppilaita oikeaan suuntaan, mutta samaan aikaan lempeästi ja olla tsemppaava aremmallekin ratsastajalle. Aifric on juuri sitä, mitä Blacklakella kaivattiinkin! 

 Aifricin saapuessa alkajaisiksi hänet työnnetäänkin jo ratsastamaankin, vaikkei se hänen päätoimi ollutkaan. Aaron kuitenkin halusi vähän opettaa uudelle opettajallekin uusista tallin käytännöistä. Ratsuna toimi mestari Kuu-Usva, jolle samalla kokeiltiin taas uutta suitsimallia.

 Pääsi Aifric pian kunnin töihinkin, kun pääsi pitämään valmennusta tallin ulkopuolisille ratsukoille (joskin Sylvie ja Emily kummatkin käyvät Blacklakella ajoittain enemmän tai vähemmän)

Ivar ja Plåster

 Eräänä päivänä Rickonin ja Janen ollessa maastossa yhdessä, he törmäsivät kummalliseen mieheen hevosineen. Mies esittäytyi Ivarina, ratsu taas oli Plåster. Kaksikko kutsui miehen kahville rupattelemaan ja tämä suostui. Kahvittelu hetkellä Ivar kertoi vähän taustoistaan ja siitä mitä tekee. Hän kuulemma tekee tutkimusta Blacklaken lähialueiden luonnosta ja luonnonvaraisista eläimistä. Mies on kuitenkin vienyt tutkimuksensa hiukan seuraavalle tasolle, sillä hän oikeastaan asuu melkein vuoden ympäri metsässä, talvisin itse rakentamassaan hirsimökissä ja kesäisin hän saattaa viettää useitakin päiviä teltassa. Blacklakelaiset tarjosivat miehelle auttavan kätensä - milloin tahansa hän tarvitsisi apua, Blacklakelta sitä löytyy!

Ivar ja Plåster

Joulu Blacklakella

Ensimmäistä kertaa Blacklakella oli Joulukalenteri. Sitä voi tarkastella linkistä, tässä tulee seuraavaksi lähinnä tarinaa joulunajasta, joka sisältää myös kalenterin tapahtumia.

 Pirosille ostettiin alku kuusta lahjapakettiloimi, se oli ihan söpö, mutta ori onnistui rikkomaan sen alle viikossa tarhassa! Clydesdale ruuna Benkin pääsi tänä vuonna vetämään rekeä useasti. Csaba oli vuoden aikana onnistunut hankkimaan poikaystävän naapuritallilta, kaksikko kävi useasti maastossa.

Vähän on hankea!

 Lumiesteitä rakennettiin tänäkin vuonna kentälle! Niitä käytiin välillä tunneilla hyppäämässä, mutta hoitajatkin saivat hypätä niitä satunnaisesti, jos joku aikuinen oli valvomassa. Hauskanpito ei lopu tähän, sillä Jane ja Ava kävi myös pulkkaratsastamassa: Jane ohjaamassa hevosta ja Ava pulkan kyydissä perässä!

 Csaba jatkoi tavalliseen tapaan Sawnin kanssa hengailua, ja yhteisiä lenkkejä tehtiin useasti ties minne. Mies kävi maastossa myös toisen ystävän irlannincob tamman Berryn kanssa.

 Kuun alussa ilmoitettiin myös järjestettävistä joulukisoista. Luokkia oli melko vähän: muutama kisatiimeille tarkoitettua tiimiluokkaa, muutama helppo kaulanaruluokka, joiden idea on ratsastaa luokka pelkällä kaulanarulla sekä muutama jousiammunta ja working equitation luokka. 

 Suomen itsenäisyyspäivänä yritettiin saada kaikki suomenhevoset samaan kuvaan, jotta voitaisiin lähettää Suomeen terkkuja mm. tutuille ja kasvattajille. Se oli oma projektinsa se.

 Eräänä aamuna Rickonin mennessä moikkaamaan Pirosta tarhaan, orilla oli kerrottavaa. Se juoksenteli aluksi hassusti, mutta se teki sen saadakseen omistajansa huomion. Sitten se nappasi tyhjän ämpärin ja juoksi sen kanssa edes taas, kunnes se toi ämpärin miehen jalkoihin. Rickonille viesti oli selvä: vettä. Tämä kävi täyttämässä ämpärin ja toi veden janoiselle puoliveriselle, joka joi pitkään ja hartaasti, mutta tyytyväisenä.

 Tunturi ja Mark lähtivät yhtenä aamuna kahdestaan maastoon reen kanssa. Oli perinteisen kuusenhaun aika. Siitä oli vahingossa muodostunut Markin ja Tunturin homma, mutta sehän ei kaksikkoa haitannut! Pakkanen puri, mutta ei ihan liian kylmä ollut, varsinkaan kun osasi pukeutua. Kotona odotti sitten kuusen pystytys ja koristelu, tähti oli helppo saada latvaan, kun kiipesi Tunturin selän päälle seisomaan. Kuusen lisäksi myöhemmin koristeltiin myös tallit.

 13. päivä joulukuuta Blacklakella esitettiin jouluinen katrilliesitys, jota sai myös paikalliset tulla katsomaan. Katrillin ratsasti tuntilaiset ja varustuksena oli vain jouluiset kaulanarut ja jouluiset huovat. Myös pinteleitä ja muita koristeita nähtiin. Ratsuina oli Napero ja Vanilla, kärjessä kahdestaan. Perässä Niilo, Berry, Goldi ja Dani. Taustalla raikasi kulkuset kulkuset.

 Joulukuussa käytiin myös moikkaamassa vanhoja tuttuja, jotka syystä tai toisesta oli myyty, Staria Rautavaaralla ja Ollia Winqvistillä. 

  Joulunodotus lähenee loppua 17. päivä, mutta tallityöt kutsuvat. Vaikka olisi kovakin pakkanen, -20 asteen pakkanen ja tuuli toi kylmän ilman tallille, mutta liikkeellä pysyen ja hyvin puettuina Rickon ja Mark selvisivät tallitöistä useamman päivän kestävän kovan pakkasen aallon. Onneksi sisälle päästessä voi laittaa villasukkia jalkaan, vilttiä hartioille, kuumaa kaakaota nassuun ja käpertyä kullan kainaloon. Onneksi hevoset pärjäävät.

 Joulun lähestyessä täytyy heppakaveriakin hemmotella: Niin teki Mark, hän nimittäin leipoi kahviossa hevosnameja Tunturille, ja kun ne olivat uunin jälkeen jäähtyneet, sai heppakaveri nauttia niitä ilman sen isompaa tekemistä. Leipomiset eivät jääneet heppanameihin, sillä Mark leipoi myöhemmin myös vaaleita pipareita ihan hyvällä menestykselläkin!

 Myös Blacklaken muut eläimet pääsivät poseeraamaan jouluvaatteet päällä.

 Loppujen lopuksi joulukisat menivät hyvin, voittajat saivat palkintonsa ja tsempparit saivat tsempparipalkintoja, toivottavasti kaikille jäi kilpailuista hyvä fiilis! 

 20. päivä talli oli jo kiinni siinä mielessä, ettei tunteja tai muutakaan asiakastoimintaa järjestetty. Hoitajat jos ennättivät, saivat vielä käydä, mutta lähinnä enää hevosten huolenpitoa ja henkilökunnan hauskanpitoa keskenään olisi luvassa ennen aattoa. Esimerkiksi yhdessä rakennettiin tallipihalle lumihevonen! Myös piha piti kolata, tai muuten lumesta koituisi pian ylimääräistä ongelmaa. Myös Zili päätti viihdyttää tallilaisia ja karata tarhastaan, joten sitä piti jahdata pari tuntia.

Rekitaistoakin ohjelmassa

Blacklake vaipui pian joulun rauhaan, joskin aattoaamuna väkeä odotti pihalla yllätys: 

"Blacklaken perhe heräsi aikaisin aamulla outoon ääneen. Mark katseli ulos ikkunasta ja näki lumessa jotain. Mark herätteli miehensä ja nuo lähtivät kiireessä ulos. Ulkoa löytyi pieni hevonen. Islanninhevonen. Sen mukana tuli lappu. Lapussa kerrottiin hevosen olevan Vetrarlandið fra Fosshús. Tutummin Narnia. Narnia on ruuna ja 138 centtinen. Lapun lopussa oli kirjoitettu "terveisin tonttu Torvelo" , jolle miehet vähän naurahtivat. Muut tulivat perässä ja perhe mietti yhdessä, että eihän hevosta tähänkään voi jättää. Ja olihan tuo myös lahja tallille. Narnia osoittautui super kiltiksi ja muutkin hevoset pitävät ruunasta. Huhhuh, monta hevosta on päätynyt Blacklakelle syksyn aikana!"

Uusia heppoja tuli tänä vuonna sen verran mallikkaasti, että niitä on vaikea lähteä laskemaan, ja tästä se vain alkaa, ei heppatiivistelmiä loppuun enää.

 Muistan, että muutoksien tekeminen oli vaikeaa. Toisaalta se oli väistämätöntä. Eikä minun oikeastaan tarvitsisi edes selitellä, mutta olen ehkä liian tottunut siihen. Sain varsinkin näihin aikoihin paljon kritiikkiä, varsinkin kuolaimettomuudesta. Se kuitenkin oli päätös, jonka tallini kohdalla halusin tehdä, muista piittaamatta. Toisaalta aina voi sanoa, että jos tämä kuolaimettomuus on epärealistista, miksi samat henkilöt eivät ole ottaneet huomioon tallin läheisyydessä liikuskelevia yksisarvisia, tai varsinkaan tallin lemmikkilohikäärmettä! Ken tietää....

 Väistämätöntä muutokset oli sen takia, että myös oma hevosharrastus muuttui näihin aikoihin. Aloin jo miettiä lopettamista tallilla, jolla voin huonosti, ja viikoittain jatkamista tallilla, jota rakastan. Se nyt vain sattui olemaan pihattotalli, jossa kaikilla hevosilla ratsastetaan kuolaimetta ja kengättä, sillä oli suuri vaikutus myös omaan talliini. Aloin kuuntelemaan myös hevonen opettajani podcastia tänä vuonna, joka sekin omalta osin vaikutti tallin muutoksiin. Samoin 2020 alussa käymäni istunnan biomekaniikka kurssi, joka on podcastin tekijän oma kurssi.

 Ja paluuta ei näy....

Koonnit vuodelta 2018

  Nyt edessä on jopa kokonainen vuosi. Ei silti hirveästi tarinoita edessä, ehkä. Tämän tägin takaa löytyy jälleen koko vuosi instagramin puolelle sinne kykeneville. Vuosi alkaa mukavasti varsoilla!

4.Tammikuuta - 6. Toukokuuta  2018, Mistyn tiineys, kaksoset ja muuta varsa sälää

 Tallin sivuille julkaistiin vihjailevasti vanhoja varsakuvia. Muun muassa oli rescue varsa Dani, vanha kunnon Zili emänsä kanssa sekä ihana issikka ruuna emänsä kanssa. Molemmat Blacklaken omia kasvatteja. Vihjailuista pystyi päättelemään, mikä seuraava ilmoitus olisi. 

 Ja niin seuraavana päivänä, 4. tammikuuta tuli ilmoitus: Misty on tiineenä ja odottaa varsaa. Tamma ei ollut mielissään eläinlääkärin sörkkimisestä, mutta sieti sitä hienosti. Isänä toimii oma suomenhevosori Redi, joskin sitä ei paljastettu ihan heti, vaan haluttiin nähdä arvauksia seuraajilta. 

 Helmikuun lopuilla syntyi varsa, itse asiassa kaksi. Toista ei paljastettu heti, se oli huonokuntoinen ja saattoi kuolla. Misty toki oli huolesta sokeana, kun näki vain yhden varsansa temmeltävän.

 Niin kuitenkin pieni vaalea varsakin saatiin pelastettua ja palautettua perheensä luokse! Nimiksi annettiin Puna poika ja Huli-Vili, joskin Huli-Vili olisi varmasti sopinut punaiselle paremmin. Nimittäin pian huomattiin, että jos kaksikko oli pahoja tekemässä, se oli aina Rediksi nimetyn punaisen varsan idea, vaalea Vili seurasi mukisematta isoveljeään touhuihin...

"Varsat karkuteillä"

Koko 2018 Rickon ja Mark jatkuu

 Rickonin ja Markin välit ovat selkeästi lämmenneet, ja tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet huomata jotain isompaakin miehien välillä, mutta he eivät varsinaisesti ole mitään ilmoittaneet, toistaiseksi.

 He kuitenkin viettävät paljon aikaa yhdessä, eräänä päivänä he maastoilivat pellolla yhdessä. Heillä näytti olevan kovin hauskaa. He oikeastaan maastoilevat paljonkin yhdessä. Kerran he palasivat kiireen vilkkaa kotiin, kun myrsky yllätti nelikon. Tunturi ei ollut moksiskaan paukkeesta ja salamoista, mutta Rickonin uusi puoliverinen sen sijaan oli kauhuissaan, huhhuh.

 He pitävät myös monesti toisilleen tunteja töiden ohessa. Joskus esteitä, joskus koulua, miksei myös maastoesteitäkin! Tai jotain muuta? Työt pitää silti hoitaa, mutta ne menevät mukavasti ja vikkelästi kaverin kanssa.

 Ja niin joulukuussa 2018 he ilmoittivat seurustelevansa, joskin voi olla, että he ovat seurustelleet jo vuoden "salassa." Joulukuussa he myös olivat näkyvämmin yhdessä, kuin kivi olisi vierähtänyt harteilta. Niinhän he myös hakivat kuusen tallille kahdestaan, Mark reellä Tunturin kanssa ja Rickon puoliverisensä selässä. Seuraavana päivänä he koristelivat kuusenkin kahdestaan, tai no Tunturin kanssa.

Maaliskuu - Kesäkuu 2018, Lännenratsastus saapuu Blacklakelle! 

 Maaliskuun loppupuolella saapui tallille kolme uutta hevosta, tai no, kaksi hevosta ja poni. Mukana tuli hevosten omistaja Aaron. Aaron sai hevosineen tallipaikan, koska lupautui lännenratsastusopettajaksi. Sehän tallilta vielä puuttuikin. Koulu, este, maastoeste, vaellukset, mutta lännenratsastus puuttui, eipä enää! Wille, mustangi ruuna oli Aaronin oma silmäterä, Edi taas uudempi tapaus. Avalon ostettiin tallille kolmanneksi lännenponiksi, ettei oltaisi vain kahden varassa. Niin ja näin, kesäkuussa starttasivat pienet lännenratsastusryhmät hyvällä menestyksellä.

Rap ja Rickon

 Toukokuussa 2018 Rickon oli edistynyt Rapin kanssa jo niin paljon, että he harjoittelivat estekilpailuihin. Se oli jännittävää, mutta mies oli varma, että ori suoriutuisi jo. Ja niin suoriutuikin. Kisa päivänä Rap tuli kisapaikalle rennoin mielin, joskin radalla tuli pari virhettä, joista koitui sijojen menettäminen. Se ei kuitenkaan haitannut! Tärkeintä oli kokemus.

 

 Myöhemmin kesällä Rickon aloitti jousiammunta treenit Rapin kanssa. Rap tykästyikin touhuun toden teolla, joka miellytti myös Rickonia. Hän sai uuden, ja vielä oman jousiammunta kaverin, mahtavaa! Treenit etenivät niin hyvin, että keskellä syksyä eräänä lämpimänä iltana he laukkasivat auringonlaskussa jousiammuntaa harrastaen täysin ilman varusteita. Yli vuoden harjoitukset olivat tehneet tehtävänsä ja heistä oli tullut ystävät. Lokakuussa he kokeilivat myös jousiammunnan ja maastoesteiden hyppäämistä samaan aikaan, se oli hurjaa, sekä mahtavaa!

Ajatuksia Ollin myynnistä

 Toukokuussa rakas shire ruuna Olli ilmoitettiin myytäväksi. Kotitarjouksia tuli monenlaisia, ihaniakin. Monenlaisia hienoja ihmisiä tuli käymään katsomassa Ollia. Oli vaikea luopua rakkaasta ystävästä, mutta suuren kokonsa vuoksi Ollilla ei ollut paljoa käyttöä Blacklaken tallilla. Henkilökunta halusi sen johonkin, missä sen ei tarvitsisi vain seisoa, kun muut tekevät hommia. Ja niin Olli myytiin, tarjous oli hyvä ja Olli pääsi vetohevosen hommiin, mahtavaa!

 Niin, mahtavaa. Pian Ollista ei enää kuulunutkaan, eikä uudesta omistajastakaan. Olli oli lähtenyt kiertoon. Pian kuitenkin tallituttu löysi Ollin ja osti sen itselleen, Olli oli muuttunut, mutta tuttu sai sen jälleen omaksi itsekseen.

(Tarina perustuu tositarinaan :D Olli katosi oikeastaan jopa reilu vuodeksi, ennen kuin tuttu osti sen joltain ja tuli kysymään, että hei Valo eikö tää ole sun alunperin, tiedot oli muuttunut täysin, ystävällisestä shire ruunasta oli tullut ihmisiä vihaava ja kahta metriä hyppäävä shire 😬. Korjattiin tutun kanssa tiedot ja nyt se elelee siellä vieläkin sellaisenaan. Nykyään, VRL tutustuneena jaksan ihmetellä, että miten instagram hevosia uskalsi edes myydä, noinhan niille aina kävi. Katosivat, lähtivät kiertoon, tiedot muuttuivat, huhhuh... Olen iloinen, että löysin nettiharrastelun ja VRL:on.)

Mark ja Tunturi

 Ei ole Rickon ja Rap ainut ratsukko, joka on ystävystynyt ja kehittynyt viimeisen vuoden aikana. Niin on nimittäin Mark ja Tunturikin. Tunturi on tosin kovin mielenkiintoinen hyppääjä, se hyppää ristikotkin isolla ilmavaralla. Mark on jo tottunut siihen! 

 Tunturi oli ennen itseasiassa ravihevonen, joten työtä ja työstämistä Markilla on sen kanssa ollut, mutta se onkin jo melkein tullut ratsuksi Markin käsittelyssä. 

 Ennen kaikkea kaksikosta on tullut hyvät ystävät!

Milon tarina

 Heinäkuussa ollessaan vetämässä vaellusta, löysi Jane pienen mustangiorin. Se oli jumittunut piikkilankaan ja ontui pahasti, vaikka se saatiin irti langoista. Jane joutui taluttamaan sen alas vuorilta, jotta se saataisiin traileriin ja eläinlääkärille. Ori saatiin hädin tuskin pelastettua, mutta onneksi saatiin! 

 Hevonen tuotiin kuntoutettavaksi Blacklakelle, ja leiriläiset nimesivät sen elokuun alussa Miloksi. Milo oli pitkään tarhassa, ennen kuin se pääsi kavereiden kanssa laitumelle.

 Marraskuussa Miloa pystyi jopa taluttamaan ilma, että se hyppi kokoajan pystyyn. Jalat olivat jo parantuneet, mutta muuten se jäisi vielä talven yli kuntoutukseen tallille, jonka jälkeen se päästettäisiin takaisin laumansa luokse,

Kilpapuoliveristä etsimässä

 Koska Rap oli poni, lähti Rickon etsimään itselleen oikeaa kilpapuoliveristä. Ja pian sopivan oloinen löytyikin, tulen punainen Píros Győztes, eli Piros, tai Pirre. Punertava ori oli nuori, ja välillä oikeita hyppypaikkoja piti etsimällä etsiä, mutta muuten se oli juuri sopiva. Ensimmäisen testivalmennuksen jälkeen Rickon osti orin itselleen.

 Samoihin aikoihin saatiin tallille Vallu Holkko töihin. Koska Rickonilla oli paljon töitä, Vallu liikutti usein Pirosia. Joskin lyhyen pituutensa vuoksi suuren puoliverisen liikutus oli varmasti vaikeaa... Kerran kaksikko meni jopa maastoesteitä ja tilanteeseen liittyi usein kauhunhetkiä.

 Kerran Rickon ilmoitti Vallun sekä Markin Alfan ratsutilan suuriin kisoihin. Myös Jane oli tulossa Vekkulilla. Vallu meni tietenkin pari helppoa luokkaa Pirosilla, ikään kuin alkulämmittelyksi. Nimittäin Rickon menisi sillä itsekin pari vaikeampaa luokkaa. Lisäksi mies olisi menossa myös Rapilla pari luokkaa. Mark ja Tunturi iskettiin myös listoille, koska miksi ei.

 Kisapäivänä Vallu oli ihan hermona, alkulämmittelyt eivät sujuneet ja loppujen lopuksi luokkakin meni huonosti. Janella ja Vekkulilla meni sen sijaan hyvin, he tulivat jopa kolmansiksi. Myös Mark ja Tunturi suoriutuivat omassa luokassaan, he jopa voittivat! Pirosilla sen sijaan oli huono päivä ja se temppuili myös omistajansa alla. Onneksi Rapin kanssa tuli myös hyviä suorituksia.

 Alfan ratsutilan omistama varustekauppa kuitenkin halusi tehdä yhteistyötä Blacklakejen kanssa, sponsoriksi nimittäin. Rickon ja Rap saivatkin testiin aivan uudet ja hienot estekamppeet. Joskin Pirosilla oli niistä eriäviä mielipiteitä. Piros osallistui myös Alfan ratsutilan näyttelyihin, jotka kuitenkin jouduttiin perumaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi. 

 Piros pääsi kokemaan myös Blacklaken maastojen kauneuksia ja kauhuja monena päivänä vuoden aikana. Paljon on ehtinyt tapahtua ja paljon ehtii vielä tapahtua.

Blacklaken eka kesäleiri hetkeen 

 Blacklakella oli ollut muutaman vuoden kesäleiri tauko, kunnes 2018 sellainen järjestettiin. Leiriä ei kauheasti mainostettu ulkopuolelle, vaan porukkaa tuli tallin vakio tuntilaisista ja lähikylästä. Leirillä oli paljon ohjelmaa, ja melkein koko henkilökunta oli kiinni leirijutuissa. Leirillä muun muassa pidettiin kauneuskilpailu. Mukana oli Kukka, Zili, Cara, Kuro ja Rickon Rapin kanssa... Markia tosin nauratti miehen toilailut. Leiriläiset koristelivat hevoset pareissa tai kolmen ryhmissä!

 Leirillä käytiin myös paljon maastossa, hypättiin jopa vähän maastoesteitä ja käytiin uittamassakin, se oli ihan parasta! Myös yhtenä iltana vedettiin yömaasto, joskin he jotka eivät halunneet osallistua, olivat leikkitunnilla maneesissa Markin ja Rickonin kanssa. Jane veti yömaastoa ja jylhät vuoristot näyttivät pimeässä jopa vähän karmivilta!

 Leirillä myös kärryteltiin Benin kanssa, pidettiin leirikisat ja otettiin lopuksi ihana yhteiskuva!

Joulu Blacklakella 2018

 Blackalken jouluun kuului jälleen kuusen haku ja koristelu, jonka tänäkin vuonna hoitivat Mark, Rickon ja Tunturi. Kuusen haussa toki Piroskin oli mukana. Oli kaunista revontulien valaistessa. Mukana oli myös tällä kertaa joulukatrilli, mutta niityllä eikä maneesissa! Silloinkin saatiin nauttia revontulista. Piroskin pääsi joulukuussa poseeraamaan jouluvarusteissa. Joulun alla myös vedettiin paljon hankilaukkaa, rallia maneesissa, lumisia maastoesteitä, jouluisia esteitä maneesissa ja kaikkea muuta!

Edellisen postauksen hevoset edelleen paikalla Ollia lukuun ottamatta. Uusina kasvoina kaksoset Redi ja Vili, länkkä kolmikko Edi, Wille ja Avalon, myös Milo otetaan tallin hoiviin, Piros löytyy kisahevoseksi ja tämän veli Kuu tuntihevoseksi, Gane, tallin ainoita kylmäverisiä sekä suloinen Sukka-poni sulattamaan sydämiä!