Olin saapunut minulle hiukan uuteen ympäristöön. Nimittäin Rajaseudun tilalle. Lastasin Sissin ulos trailerista ja aloin hoitamaan tammaa, joka oli virkeänä matkasta. Tallilla kävi kuhina, Rajaseudun kevätmaastoon oli osallistunut kahdeksan ratsukkoa ja mukana oli tietenkin myös letkan vetäjä ja letkan perää pitävä, yhteensä meitä oli siis kymmenen. Kun varustin mustaa tammaa, kanssani tuli juttelemaan nainen, joka esittäytyi Saanaksi. Hänellä oli mukana erittäin kaunis irlannincobtamma Tuire. Lähdimme yhdessä taluttamaan tammojamme kohti kenttää jutellen, kun Sissi päästi hellän hirnahduksen tovereilleen. Naurahdin ihanalle tammalleni, se vaikutti olevan niin innoissaan uusista tuttavuuksista.
Hakeuduimme vuorollaan hevostemme selkiin ja aloimme pikkuhiljaa muodostaa jonkinlaista järjestystä. Myös aina vaadittavat turvallisuusohjeet selostettiin ennen kuin pääsisimme matkaan. Itse sijoituin melko alkupäähän jonoon, neljänneksi. Eteeni sijoittui kaunis musta puoliveritamma Trina ja taakseni tuli tallin oma tamma Bisse, kaunis rautias puoliveritamma hienoilla jalkamerkeillä. Oli aika lähteä liikkeelle.
Sissillä oli virtaa, mutta sain sen pidettyä hyvin kahden tammakaverin välissä. Välillä se sipsutteli pikkuaskeliaan, mutta lähtökohtaisesti se liikkui melko rennonreippaasti. Metsäpolulla ohittelu olisi muutenkin ollut vaikeaa. Kuuntelin linnun laulua, kun saavuimme metsätielle. Havahduin siihen, kun edellä oleva ratsastaja kääntyy katsomaan minua sanoen "ravia", olen hetken pihalla kunnes äkkään nopeasti kääntyä kertomaan takana olevalleni samat sanat: "ravia." Sitten nostamme ravin.
Sissi pärski tyytyväisenä kaula rennosti matalalla. Nyt se ei kiiruhtanut vaan löntysteli isoja askeliaan, silti se tuntui reippaalta. Ravipätkä ei kuitenkaan ollut erityisen pitkä ja pian edestä kajahti sanat "käyntiä", jotka jaoin totta kai jälleen eteenpäin.
Kuuntelin luonnon ääniä tyytyväisenä, kunnes kohina alkoi kuulua korviini. Kohta ylitimme pienen sillan, jonka alla virtasi kaunis joki. Olin jo ylittänyt sillan, kun pysähdyimme hetkeksi, jollakin perässämme tulevalla oli hiukan ongelmia sillanylityksessä. Sissi alkoi odotellessa hiukan malttamattomaksi ja se veti kaulansa pitkälle ja alas hiukan turhautuneena väännellen päätään. Annoin tammalle niin löysät ohjat kuin vain sain ja koitin supatella sille vähän, jotta se keskittyisi johonkin muuhun kuin seisomiseen ja turhautumiseen. Pian pääsimme jälleen jatkamaan matkaa.
Matka jatkui hienoihin peltomaisemiin ja peltotielle, jossa nostimme jälleen ravin. Aika nopeasti sen jälkeen oli laukan vuoro. Sissi olisi halunnut kovasti päästellä, mutta koitin pitää sen mustan ja rautiaan tamman välissä. Siitä hiukan turhautuneena hopeaharjainen teki takaosallaan pienen hypähdyksen - tai pukin. En tosin edes hätkähtänyt koko juttua, se oli vain sellainen: "Hei ymmärrätkö, mua turhauttaa, mulla on energiaa!" Taaempaa kuului hiukan hihitystä, en tiedä mitä siellä suunnilla oli tapahtunut, mutta koitin rauhoitella Sissiä antamalla sen laukata pitkällä askeleella ilman, että vauhti lähtisi käsistä.
Laukka pätkän jälkeen saavuimme jälleen toiselle reitille, joka ilmeisesti johtaisi meidät laavulle. Edestä ja takaa kuului pulinaa, mutta koitin itse keskittyä juttelun sijaan maisemiin ja luonnon ääniin. Askellaji vaihtui pian taas, mentiin ravia ja mentiin laukkaa. Yhdessä kohtaa saimme pitää ihan kunnollisen laukkapätkän, jossa sain antaa Sissin päästellä vähän enemmän, se nautti niin että puhkui. Laavulle saavuttiin molemmat tyytyväisinä. Laavulla oli mukavaa ja maaston vetäjä jakoi halukkaille leipää, minua hiukoikin jo. Kun olin syönyt leivän lähes kokonaan, annoin sen päästä palan Sissille. Juotin Sissin Korppijärven rannalla ennen kuin jatkoimme matkaa.
Matka jatkui kuulemani mukaan kohti uittorantaa. Rannalla kahlasimme hiukan ennen kuin jatkoimme taas matkaa. Loppumatkasta sai halutessaan hypätä vähän maastoesteitä ja totta kai oli pakko kokeilla! Sissi tykkäsi ja innostui hiukan! Tallille saavuttiin, minä väsyneenä, Sissi rauhoittuneena. Oli mukava retki ja jäisimme vielä yöksi Rajaseudulle. Matka oli kuitenkin pitkä ja jos lähtisimme tänään kotiin, olisimme vasta myöhään yöllä perillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti