Vuosi 2019, muutosten alku

Nyt olisi vuorossa vuosi 2019. Tägin takaa löytyy jälleen koko vuosi instagramin puolelta, mutta tässä tarinoita, jotka voi lukea ilmankin instagramia.

Niin ja tänä vuonna on tullut varmaan ennätysmäärä julkaisuja, tavaraa on paljon. Katsotaan saako näistä kuitenkaan tarinoita irti.

Rickon ja Rap + Sarjakuva

 Alkuvuodesta Rickon ja Rap treenailivat paljon maastoesteillä. Esteiden koko kasvoi, mutta niin kaksikko vain liiteli esteiden yli minkä kerkesivät. Lumessa oli vaikea hypätä toki, mutta ei mahdotonta, ja onneksi ei ollut liukastakaan! Sitten kaksikko osallistui jopa kisoihin, jotka sujuivat hienolla menestyksellä. Harjoittelua oli kyllä taustalla!

 Väliin mahtui kaikenlaista. Elokuussa meno oli jo erilaista: Rickon ratsasteli paljon varusteetta Rapilla, ja harjoitteli lähinnä jousiammuntaa. Pian harjoitteluun tuli avoimia ovia varten erilaiset jousiammunta stuntti jutut, tekeminen oli ainakin hauskaa!

 Lopulta tuli avoimet ovet esityksineen, jotka sujuivat loppujen lopuksi mainiosti.

Milon tarina jatkuu

 Milon kuntoutus eteni loistavasti ja tammikuun aikana sillä pääsi jo satunnaisesti ratsastamaankin. Milon kanssa käytiin paljon maastossa uuden kunnon kehittämiseksi. Jonkin aikaa piti miettiä, mikä on suunnitelma orin suhteen, mutta lopulta päästiin siihen loppu tulokseen, että keväällä Milo päästetään takaisin laumansa luokse vuorien keskelle muodostuvalle laaksolle. 

 Suunnitelmat eivät menneet kuten piti, ja Milo oli meillä vielä kesälläkin, se pääsi osallistumaan yhdelle leiritunnille, jonka jälkeen pian Jane kävi viemässä sen kuitenkin laumalleen laaksoon. Loppu hyvin ja kaikki hyvin! Voi olla, että lauman luona käy ajoittain erityisiä vieraita, kun hevoset ovat kovin tottuneita ihmisiin?

 Syksyllä Milo tuli vierailulle, mukanaan ystävä. Se oli hiirakonkirjava mustangiori. Orilla oli pientä vaivaa, joten kaksikko asui Blacklaken tontilla muutaman päivän, kunnes ori saatiin kuntoon ja kaksikko lähti omatoimisesti takaisin vuorille.

 Marraskuussa vielä päästiin tapaamaan Milo. Jane veti vaellusta vuorilla ja vaeltajat kipaisivat laaksoon. Siellä Milo tervehti vaeltajia laukkaamalla laumansa kanssa vaeltajien ohi.

Vuorien valtias.

Liekkiorin matkasta (Piros)

 Alkuvuodesta nuoren oriin kanssa treenattiin paljon esteitä, korkeitakin sellaisia. Kyllähän ori hyppäsi, hyvinkin, ja olihan sillä hyvä estesukukin. Mutta välillä Rickonin mielessä kävi, tykkäsikö ori edes hypätä. Mutta, koska kouluratsastuskin taittui vähän huonosti, mies jatkoi hyppäämistä ja turrutti ajatukset punaisen orin mielipiteestä asiaan. 

 Tammikuun loppupuolella Piros osallistui jopa näyttelyihin! Inspis-järjestö järjesti alaisensa näyttelyt, ja Piros sai arvonimeksi näyttelyistä INSPI-III. Mahtavaa!

 Esteet maneesissa eivät olleet ainoat esteet, jota orin kanssa harrastettiin. Se pääsi nimittäin ajoittain ulos hyppäämään lumesta kasattuja "maasto"esteitä! Siitä ori näytti nauttivan vähän enemmän, ehkä.

 Kisoihinkin tuli vuoden aikana osallistuttua, joskus tuli menestystä, joskus ei. Joskus jopa tipahdettiin kesken radan. Koulukisoissa ori oli aina ihan hermona ja aukoi suutaan paljon. Sitten alkoi kuumuminen, eikä radasta tullutkaan enää mitään.

 Tuliherran hermoja rentoutti huomattavasti elokuussa pellolta löytynyt kissanpentu. Se oli keskellä orilaidunta ja kun ori löysi sen, se meni makoilemaan pennun viereen, jotta se pysyisi turvassa ja kunnes se löydettäisiin. Rickon hakiessaan oria laitumelta löysikin pennun ja kantoi sen tallille. Siitä ei löytynyt mitään vikaa, joten se päästettiin Pirosin kanssa karsinaan, kaksikosta kun oli tullut jo parhaat kaverit. Naaraspentu nimettiin Tiu'ksi.

 Vuoden aikana tapahtui kaikenlaista, ja loppuvuodesta orin kanssa otettiin rennommin. Se sai usein juoksennella vapaana maneesissa, sen kanssa maastoiltiin, ratsastettiin paljon kuolaimetta. Kouluratsastuskin alkoi sujumaan - nimittäin kaulanarulla ohjaten! Joulukuussa Alfan ratsutilan varustekaupan sponsoriksikin päästiin omalla tavallaan.

Mark ja hevoset

 Mark oli niin rakastunut suomenhevosiin, että alkoi liikuttaa muitakin tallin suomenhevosia. Mistylläkin tuli monesti ratsastettua, varsinkin, kun se rupesi tekemään vähemmän tunteja käytöksellisistä syistä. 

 Sitten Mark aloitti Alfan ratsutilan kisaringissä eräällä piensuomenhevostammalla Nooralla. Kaksikolla oli pitkään hauskaa, ja he taisivat jopa kilpailla yhdessä. Taisto oli kahden joukkueen välillä kovaa. Valmennuksissakin tuli käytyä Nooran kanssa paljon, nyt kun oli tilaisuus. Sitten kisarinki alkoi hiljetä, ja sen toiminta hiipui. Se ei kuitenkaan haitannut niin paljoa, Nooraa pääsi aina katsomaan ja mies oli saanut eväitä myös Tunturin kanssa kouluratsastukseen. 

 Sitten palattiinkin normaaliin työarkeen ja liikuteltiin tallin hevosia tavalliseen tapaan. Mark kävi myös naapuritallilla kokeilemassa korkeaa puoliveritammaa Sillaa. Vaikka Mark pitää lähinnä suomenhevosista, tamma jätti itselleen oman paikan miehen sydämeen. 

Tuntsarikisa

 Kun Jane näki mainoksen instagramissa Hurmiksen tuntilaiskisasta, hän tiesi heti, kenelle kisat sopisivat. Kilpailut olivat tarkoitettu eri tallien tavallisille tuntilaisille ja tavallisille tuntiratsuille. Jane laittoi Airalle yksityisviestiä: "Hei, Hurmiksessa järjestetään tuntsarikisat, olisitko kiinnostunut? Voin ilmoittaa sut ja Danin heti, jos vain olet!" Kun Aira huomasi viestin, hän vastasi siihen heti myöntävästi ja varasi valmennuksenkin Janelta samaan syssyyn. Treeneissä harjoiteltiin Helppo B asioita ja jutut sujuivat hyvin. Valitettavasti kilpailut peruttiin, eikä Aira ja Dani koskaan päässeetkään näyttämään taitojaan muille tuntilaisille eri talleilta! 

Rickon ja Mark

 Alkuvuodesta Rickonin ja Markin elämässä tai suhteessa ei tapahtunut oikeastaan mitään erikoista. Heinäkuun alussa kaksikko kävi maastoretkellä kahdestaan ratsuinaan Kukka ja Skye. Vaellus meni hyvin ja kaksikko yöpyi teltassa pari yötä.

 Retkillä käytiin myös Janen ja Janen naisystävän Avan kanssa. Maastoretkillä käytiin kesällä ja syksyllä muutenkin paljon. Syyskuussa käytiin syksyn viimeisellä vaelluksella yöpyen teltassa, sen jälkeen tulisi aika kylmät säät. Ja syyskuun lopulla Rickon meni hankkimaan itselleen auton, Markista se oli lähinnä huvittavaa, kuinka mies oli innoissaan yhdestä ajoneuvosta. Auto korkattiinkin heti hevosenhaku reissulla. 

 Sitten tapahtui jotain mullistavaa. Toinen osapuoli kosi toista! Sitä tarina ei kerro kumpi kosi kumpaa, mutta näin kävi. Ja koska Markilla on sukujuuria Japanissa, päätti kaksikko mennä naimisiin Markin isän luona. Samalla voi viettää häämatkan, kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Matka sujuikin kaikin puolin mainiosti ja ehkä reissulla törmättiin maagisiin olentoihinkin metsässä, tai ehkä se oli vain unta, ken tietää. Matkatuliaisiksi tuotiin onnenkissa kahvion ikkunalautaa koristamaan. 

 Häiden jälkeen hauskanpito töiden ohessa ja arjessa on jatkunut. Kaksikko jopa kävi moikkaamassa vanhaa tuttua Ollia, joka päätyi tutulle tallille ja joka oli jo kuntoutunut kiertokotilaisuudestaan. Olli oli ehkä se, joka toimi pienimuotoisena Amorin enkelinä tämän kaksikon suhteen. 👀 

 

Kesäleirit

 Tänäkin vuonna järjestettiin kesäleiri, yksi vain tosin. Erona edellisvuoteen oli se, että leiriä mainostettiin myös muualle ja leiriläisiä tuli kauempaakin!

 Leiri aloitettiin maastoretkellä makkaranpaistopisteelle, jossa sitten tutustuttiin syöden makkaraa ja vaahtokarkkeja. Ennen sitä oli toki jaettu hoitsut ja viety tavarat paikalleen. Leirillä oli seitsemän henkilöä ja heidät jaettiin ratsastaessa tunneilla aina pienempiin ryhmiin taitotason perusteella. Lännenratsastustunnilla sillä ei tosin ollut väliä, koska kenelläkään ei ollut kokemusta lajista! Onneksi on hyvät opetushevoset.

 Ensimmäinen tunti vietettiinkin lännenratsastuksen parissa kentällä, tunnilla oli neljä henkilöä, ja koska hevoset eivät riittäneet, eräs leiriläisistä sai mennä Milolla, jonka vapautus oli hieman viivähtänyt. Sateen takia toinen lännenratsastus ryhmä joutui pitämään tunnin sisällä maneesissa. Vaikka tokikaan ei leiriläiset sokerista ole.. Nimittäin seuraavana päivänä, jona sää oli selkeytynyt jo, leiriläiset menivät Rickonin, Markin ja Tunturin johtamana uittamaan hevosia läheiselle Susijärvelle. Samoihin aikoihin Jane oli Vekkulin kanssa vapauttamassa Miloa takaisin laaksoon. Milo palasi innoissaan laumansa luokse.

 Seuraavana päivänä oli estetunnit. Ensimmäisellä tunnilla mentiin kovin matalia esteitä ja ratsuina oli tottuneita opetusmestareita. Mira, Blue ja Goldi. Sen jälkeisellä tunnilla mentiin vähän korkeampia, ja ratsuina oli vähän hurjapäisiä piensuomalaisia. Vappu oli juuri saapunut talliin, ja yksi leiriläinen pääsi niin sanotusti testailemaan vähän Vappua. Viimeinen tunti pidettiin poikkeuksellisesti maneesissa, toisin kuin kaksi edellistä, sillä kaikki erikoisesteet olivat maneesissa varastossa. Ratsuina oli tällä kertaa hurjapäisemmät Loki ja Batte. Niin olivat ratsastajatkin oikeita hurjapäitä. 

 Kesken leirin tallipihaan laukkasi nuori ori, kuin tyhjästä. Koska sillä ei ollut nimeä, Jane alkoi kutsumaan sitä nopeasti Herra X:ksi, koska sen nimi ja rotu olivat tuntemattomat. Jane laittoi lappuja joka paikkaan ja ilmoitti moneen paikkaan asiasta, mutta omistajaa ei kuulunut.

 Maastoestetunnit pidettiin samoissa ryhmissä, kuin esteryhmät ja estekoot olivat kovin samantyyppiset. Ratsut toki olivat suurimmaksi osaksi erit. Kouluryhmät taas erosivat edellisistä kovasti ja kokeneempien ryhmässä päästiin jopa kokeilemaan kangella ratsastusta! Keskimmäisessä ryhmässä kokeiltiin vähän tempojen vaihteluja, koitettiin hidastaa ravia melkein kootun tasolle, joskin siihen ei tähdätty ja testailtiin takaosakäännöksiä. Helpoimmassa ryhmässä keskityttiin lähinnä perusteisiin. Viimeisellä tunnilla oli poneilla leikkitunti ilman satulaa, ja jopa yhteiskuva saatiin koko leiriporukasta otettua!

Uutuuksia

 Vuoden loppupuoliskosta tapahtuikin sitten paljon muutoksia, toki jo lähes alusta asti karvaisimmat yksilöt elivät pihatossa, ja mitä enemmän tallikatras, sitä enemmän tätä karvaista porukkaa muutti pihaton puolelle.

 Pihaton merkitys muuttui Blacklakella kovast syyskuun lopulla, sillä kathiawari tamman Lillien saapuessa tallille rakennettiin pieni lämmitetty pihattorakennus tallin taakse. Sinne Lillien kaveriksi muutti Marwari ruuna Skye. Tämä oli monelta kannalta merkittävä muutos, mutta siitä ehkä lisää myöhemmin.

 Lillie oli yksi ensimmäisiä hevosia, joka oli alusta asti kuolaimeton. Toki Vekkulikin oli jo 2017 asti, mutta se ei ehkä ollut samalla tavalla tarkoituksenmukaista. Pian samaisen syksyn aikana pikkuhiljaa vaihtui jokaisen Blacklaken hevosen suitsitus kohti kuolaimetonta vaihtoehtoa. Tämä on aiheuttanut vuosien varrella närää näissä piireissä.

 Sitten tallin harmaat karsinanovet päätettiin maalata vihreiksi ja keltaisiksi, kaivattiin väriä talliin! Sikäli maalaustyöt olivat kuitenkin kovin turhat, mutta siitä lisää myöhemmin.

 Tallin lännenratsastusopettaja Aaron oli monen polun kautta eksynyt uusille teille hevosharrastuksensa kanssa ja oli tutustunut moniin uusiin asioihin, kuten biomekaanisesti oikeaan ratsastukseen, kuolaimettomuuteen ja moneen muuhun. Kuolaimettomuus idea lähtikin hänestä, ja hän oli innoissaan myös kouluttamassa tallin henkilökuntaa uusiin tapoihin. Tämän jälkeen Blacklakella aloitettiin myös istuntatunnit.

 

 Jotkin muutokset näkyivät heti positiivisesti, esimerkiksi juuri Pirosin kanssa, joka oli ollut nyrpeä niin kouluratsastuksesta, ja ehkä tyytymätön esteratsastukseenkin. Kun Pirosilla alettiin ratsastamaan kuolaimetta, se silminnähden rentoutui. Toki kaikilla prosessi ei ollut niin helppo ja Kuu-Usvalle esimerkiksi etsittiin pitkään sopivia suitsia.

 Ja lopulta yksi isoimmista mullistuksista. Se niistä maalatuista karsinan seinistä, sillä nyt purettiin koko karsinasysteemi! Maneesin vieressä oleva tallirakennus muutettiin jättikokoiseksi lämmitetyksi pihatoksi ja toisen tallirakennuksen kohtalo oli vielä loppuvuodesta auki...

Karkulaiset ja onnettomuudet

 Tähti väkersi aidan portilla, kunnes sen toveri Ukko otti vauhtia ja vain hyppäsi aidan yli. Niin, hyppäsi! Tähteä ärsytti, sekin halusi karata. Se veti itsensä aidoista läpi. Henkilökunnan onneksi kyseisen pihaton muut hevoset eivät rikkinäisestä aidasta huolimatta poistuneet alueeltaan. Tähti ja Ukko sen sijaan viilettivät jo pelloilla. Ne kulkivat pitkän matkan, melkein jo vierailla mailla asti.

 Kun karkulaisten pako oli huomattu, lähes koko henkilökunta hajaantui eri puolille lähialueita etsimään orikaksikkoa. Oreja etsittiin tunteja tuloksetta. Kuitenkin toisaalla kävi jotain muuta...

 Mark oli yksin liikenteessä Tunturi ratsunaan. Yhtäkkiä pusikosta pomppasi kauris ja juoksi suoraan ratsukkoa päin, johan siinä rautahermoisinkin Tunturi säikähti ja lähti äkkikäännöksen saattelemana juoksemaan. Pellolla oli kuitenkin mutaista, ja ori astui todella huonoon kohtaan. Näin ori kaatui Mark selässään suoraan vasemmalle kyljelleen. Mies jäi osittain alle, mutta yllättävää kyllä selvisi vain säikähdyksellä ja muutamalla ruhjeella! Tunturi ei niinkään. Kun se yritti nousta, se ei pystynytkään varaamaan painoa vasemmalle takajalalleen. Mudan seassa näkyi myös jonkin verran verta. 

 Mies soitti paniikkipuhelun Rickonille, joka kutsui heti eläinlääkärin paikalle ja lähti trailerilla Markin sijainteihin. Tallilla eläinlääkäriopiskelija Rhiannon tutki jalan ja ori putsattiin. Rickon vei Markin sisälle kartanoon vähän rauhoittumaan shokista. Tunturi kuitenkin jouduttiin kuskaamaan eläinlääkärin klinikalle, vaikkei tilanne akuuttikaan ollut. Se vaan ei voisi olla tarhassa muutamaan päivään, tarvitsi pari ensimmäistä aktiivista tarkkailua ja klinikalla kaikki sujuisi helpoiten. Orin ennuste oli hyvä, ja jalka tulisi todennäköisesti paranemaan täysin. Mark tietenkin syytti tilanteesta itseään, mutta Rickon yritti lohduttaa miestä. Seuraavaksi olisi Janen ja Avan vuoro etsiä karkulaisia.

 Jane ja Ava eivät löytäneet oreja illalla, mutta seuraavana aamuna ne löysivät itse itsensä takaisin tallille, sillä aamutallilaisten herätessä ja saapuessa tallille, oli orit syömässä pihassa ruohoa tyytyväisinä! Loppu hyvin, kaikki hyvin! Tai ei toki Tunturin osalta ihan niinkään. Onneksi Rickon oli hankkinut juuri itselleen ihka oman auton, joten he pääsivät huristelemaan kaupunkiin klinikalle tapaamaan toipilasta. Samalla reissulla oli mukana Sam koira, jonka kanssa käytiin kaupungin laitamilla koirapuistossa! Siellä oli tuttavaperheen koira Fox myös paikalla. Mark sai hetkeksi unohdettua tapahtuneet leikkiessään koirien kanssa. 

 Ennen kuin huomasivatkaan, Tunturi pääsi jo takaisin kotiin, se pääsi suoraan pihattoonsa, mutta oli silti ratsastuslevossa. Sen kanssa sai kuitenkin aloittaa kävelytyksen! Joskus Rickon lohdutti Markia myös päästämällä tämän Rapin selkään. Kerran Rap sai olla liinassa ja Mark tasapainotella ponin selässä.

Voi Sven

 Alkajaisiksi voi kysyä, mikä ihmeen hevosennimi on "Jag talar inte svenska"? No se on Svenin nimi. Hevosen koomisuus ei pääty tähän, se on nimittäin tamma. Väärinymmärryksiä on suomenhevosen matkassa tullut paljon. Luuli Blacklaketkin hevosta ostaessa sen olevan ori tai ruuna. Ehei. Pääsi se jopa pihattoon "muiden" orien kanssa, mutta näytti se pärjäävän kuitenkin, joten sinne se sai jäädä. Sven nimittäin sanoo aina suorat sanat lähestyville oreille. Luonteeltaankin Sven on sellainen, koominen? Sven saapui talliin juuri suitsirumban alkamisaikoihin, joten sillä oli alkuun vaikka mitä viritelmiä. Sitten Rickon alkoi pelkäämään sen käytöksen johtuvan kivusta, suitsitus vaihdettiin, ja satula, ja eläinlääkärillä käytiin, mistään ei löytynyt mitään. Jossain kohtaa oli todettava, että isolla ehkällä on vain Svenin tyyli opettaa ihmisille juttuja, noh omalla tyylillään.. 

Osaa se olla rauhassakin.

Avoimet ovet jälleen!

 Ensimmäinen marraskuuta lähti ilmoitus kiertämään lähialueilla, Blacklakella olisi taas avoimetovet! Luvassa olisi jälleen esityksiä, ruokaa, myyntihevosia ja kaikenlaista sellaista. Mainoslehtisiäkin tallista oli taas tehty! 

 Ja mitkä ovat avoimet ovet ilman talutusratsastusta! Tällä kertaa suuren kysynnän vuoksi Jane oli palkannut (ilmaisilla ratsastuskerroilla) muutaman tuntilaisen taluttamaan paria tallin ponia kentälle, ja näin ollen nuoret lapset pääsivät kokeilemaan pari kierrosta poniratsastusta.

 Ella oli tietenkin taas myymässä ruokaa kahvion edessä, ja kojulta löytyikin ties mitä kaikkea.

 Rickon oli jälleen vastuussa esityksistä ja mukana oli niin keskiaikaisratsastusta, kuin jousiammuntaakin. Tällä kertaa hän oli repinyt kaveriksi Janen ja Markin keskiaikanäytökseen, mutta veti Rapin kanssa jousiammuntaesityksen kaksin. Toki Aaronillakin oli tällä kertaa oma esitys, hän ratsasti tynnyrinkiertoa hevosellaan Edillä pelkällä kaulanarulla. 

 Laitumella oleilevia hevosia sai käydä moikkaamassa ja aidalla olikin vastassa kaksi pimua: uudempi Berry sekä Mira.

Sawnin tarina

 Mark näki lehdessä ilmoituksen varsasta jolla on ollut kurjaa. Se oli vihdoin päässyt oikealle rescue paikalle, mutta tarvitsi sopivaa kotia jossa on ihmisiä joilla on kokemusta hevosista ja mieluusti myös kaltoin kohdelluista hevosista.

 Tamma syntyi jossain huonossa paikassa missä lopulta sen emä kuoli ja se myytiin ja myytin uudestaan, ja uudestaan. Se päätyi ihmiselle joka yritti kouluttaa sitä vaikka se oli vasta vuoden ikäinen, sille tuli käytös ongelmia ja se meinattiin pistää teuraaksi, sieltä sen pelasti "rescue" paikka joka pelastaa hevosen vain pariksi viikoksi ja laittaa takaisin teuraaksi jos kotia ei löydy. Viimeisinä päivinä sen sieltä nappasi joku vanhempi nainen joka yritti antaa raukalle kodin mutta hetken pidettyään hevosta, nainen kuoli sydänkohtaukseen ja hevonen näki nälkää. Se löydettiin ja pääsi oikealle rescue tallille. Mark tuli surulliseksi kuullessaan tamman tarinan ja he lähtivät Rickonin kanssa suoraa päätä hakemaan tammaa Blacklakelle.

 

 Tamma sai nimekseen Cha'kwaina, joka on jotain alkuperäiskansakieltä. Nyt tamma oli jo kaksi vuotias, mutta huonokuntoinen ja se piti saada syömään.

 

 Sawni asustelee lähinnä vapaana tallin pihassa, koska se ei anna ihmisten koskea itseensä. Sille jätetään aina tallin ovi auki, jotta se pääsisi lämpimään, mutta se ei oikein suostu menemään sinne ja Blacklakelaiset ovat vähän hämillään, että mitä he voisivat tehdä ettei tamma jäädy elävältä. Csaba on kyllä hengaillut kovasti Sawnin läheisyydessä, ja he voivat vain toivoa, että tämä saisi neidin edes loimitettua ettei sille tule kylmä.

 Parissa viikossa tilanne muuttuikin, Csaba jatkoi sitkeästi pikkuisen kanssa puuhailua, ja se alkoi muuttua jopa uteliaaksi miestä kohtaan. Lopulta se antoi miehen jopa rapsuttaa itseään ja laittaa loimen päälleen. Toistaiseksi vain Csaba pystyy puuhailemaan Sawnin kanssa.

 Tilanne kehittyi vielä sen verran, että nyt Csaban ollessa tallilla, kaksikko ei ole melkein hetkeäkään erossa toisistaan! Onneksi Sawni löysi ihmisien, johon luottaa.

Aifric saapuu

 Marraskuun alussa tallille palkattiin uusi opettaja, ihan vain jakamaan tämänhetkisten työtä. Oikeastaan Aifric tuli enemmänkin valmentajaksi, mutta kyllä nainen tavallisia tuntejakin tuli pitämään. Yleensä joissakin paikoissa on ehkä stereotypiana, että entiset kilparatsastajat ovat opettajina tiukkoja ja ilkeitäkin, mutta Aifric itseasiassa on hyvä siinä, että omaa tilannetajua. Osaa olla tiukka tarpeen vaatiessa, ja työntää oppilaita oikeaan suuntaan, mutta samaan aikaan lempeästi ja olla tsemppaava aremmallekin ratsastajalle. Aifric on juuri sitä, mitä Blacklakella kaivattiinkin! 

 Aifricin saapuessa alkajaisiksi hänet työnnetäänkin jo ratsastamaankin, vaikkei se hänen päätoimi ollutkaan. Aaron kuitenkin halusi vähän opettaa uudelle opettajallekin uusista tallin käytännöistä. Ratsuna toimi mestari Kuu-Usva, jolle samalla kokeiltiin taas uutta suitsimallia.

 Pääsi Aifric pian kunnin töihinkin, kun pääsi pitämään valmennusta tallin ulkopuolisille ratsukoille (joskin Sylvie ja Emily kummatkin käyvät Blacklakella ajoittain enemmän tai vähemmän)

Ivar ja Plåster

 Eräänä päivänä Rickonin ja Janen ollessa maastossa yhdessä, he törmäsivät kummalliseen mieheen hevosineen. Mies esittäytyi Ivarina, ratsu taas oli Plåster. Kaksikko kutsui miehen kahville rupattelemaan ja tämä suostui. Kahvittelu hetkellä Ivar kertoi vähän taustoistaan ja siitä mitä tekee. Hän kuulemma tekee tutkimusta Blacklaken lähialueiden luonnosta ja luonnonvaraisista eläimistä. Mies on kuitenkin vienyt tutkimuksensa hiukan seuraavalle tasolle, sillä hän oikeastaan asuu melkein vuoden ympäri metsässä, talvisin itse rakentamassaan hirsimökissä ja kesäisin hän saattaa viettää useitakin päiviä teltassa. Blacklakelaiset tarjosivat miehelle auttavan kätensä - milloin tahansa hän tarvitsisi apua, Blacklakelta sitä löytyy!

Ivar ja Plåster

Joulu Blacklakella

Ensimmäistä kertaa Blacklakella oli Joulukalenteri. Sitä voi tarkastella linkistä, tässä tulee seuraavaksi lähinnä tarinaa joulunajasta, joka sisältää myös kalenterin tapahtumia.

 Pirosille ostettiin alku kuusta lahjapakettiloimi, se oli ihan söpö, mutta ori onnistui rikkomaan sen alle viikossa tarhassa! Clydesdale ruuna Benkin pääsi tänä vuonna vetämään rekeä useasti. Csaba oli vuoden aikana onnistunut hankkimaan poikaystävän naapuritallilta, kaksikko kävi useasti maastossa.

Vähän on hankea!

 Lumiesteitä rakennettiin tänäkin vuonna kentälle! Niitä käytiin välillä tunneilla hyppäämässä, mutta hoitajatkin saivat hypätä niitä satunnaisesti, jos joku aikuinen oli valvomassa. Hauskanpito ei lopu tähän, sillä Jane ja Ava kävi myös pulkkaratsastamassa: Jane ohjaamassa hevosta ja Ava pulkan kyydissä perässä!

 Csaba jatkoi tavalliseen tapaan Sawnin kanssa hengailua, ja yhteisiä lenkkejä tehtiin useasti ties minne. Mies kävi maastossa myös toisen ystävän irlannincob tamman Berryn kanssa.

 Kuun alussa ilmoitettiin myös järjestettävistä joulukisoista. Luokkia oli melko vähän: muutama kisatiimeille tarkoitettua tiimiluokkaa, muutama helppo kaulanaruluokka, joiden idea on ratsastaa luokka pelkällä kaulanarulla sekä muutama jousiammunta ja working equitation luokka. 

 Suomen itsenäisyyspäivänä yritettiin saada kaikki suomenhevoset samaan kuvaan, jotta voitaisiin lähettää Suomeen terkkuja mm. tutuille ja kasvattajille. Se oli oma projektinsa se.

 Eräänä aamuna Rickonin mennessä moikkaamaan Pirosta tarhaan, orilla oli kerrottavaa. Se juoksenteli aluksi hassusti, mutta se teki sen saadakseen omistajansa huomion. Sitten se nappasi tyhjän ämpärin ja juoksi sen kanssa edes taas, kunnes se toi ämpärin miehen jalkoihin. Rickonille viesti oli selvä: vettä. Tämä kävi täyttämässä ämpärin ja toi veden janoiselle puoliveriselle, joka joi pitkään ja hartaasti, mutta tyytyväisenä.

 Tunturi ja Mark lähtivät yhtenä aamuna kahdestaan maastoon reen kanssa. Oli perinteisen kuusenhaun aika. Siitä oli vahingossa muodostunut Markin ja Tunturin homma, mutta sehän ei kaksikkoa haitannut! Pakkanen puri, mutta ei ihan liian kylmä ollut, varsinkaan kun osasi pukeutua. Kotona odotti sitten kuusen pystytys ja koristelu, tähti oli helppo saada latvaan, kun kiipesi Tunturin selän päälle seisomaan. Kuusen lisäksi myöhemmin koristeltiin myös tallit.

 13. päivä joulukuuta Blacklakella esitettiin jouluinen katrilliesitys, jota sai myös paikalliset tulla katsomaan. Katrillin ratsasti tuntilaiset ja varustuksena oli vain jouluiset kaulanarut ja jouluiset huovat. Myös pinteleitä ja muita koristeita nähtiin. Ratsuina oli Napero ja Vanilla, kärjessä kahdestaan. Perässä Niilo, Berry, Goldi ja Dani. Taustalla raikasi kulkuset kulkuset.

 Joulukuussa käytiin myös moikkaamassa vanhoja tuttuja, jotka syystä tai toisesta oli myyty, Staria Rautavaaralla ja Ollia Winqvistillä. 

  Joulunodotus lähenee loppua 17. päivä, mutta tallityöt kutsuvat. Vaikka olisi kovakin pakkanen, -20 asteen pakkanen ja tuuli toi kylmän ilman tallille, mutta liikkeellä pysyen ja hyvin puettuina Rickon ja Mark selvisivät tallitöistä useamman päivän kestävän kovan pakkasen aallon. Onneksi sisälle päästessä voi laittaa villasukkia jalkaan, vilttiä hartioille, kuumaa kaakaota nassuun ja käpertyä kullan kainaloon. Onneksi hevoset pärjäävät.

 Joulun lähestyessä täytyy heppakaveriakin hemmotella: Niin teki Mark, hän nimittäin leipoi kahviossa hevosnameja Tunturille, ja kun ne olivat uunin jälkeen jäähtyneet, sai heppakaveri nauttia niitä ilman sen isompaa tekemistä. Leipomiset eivät jääneet heppanameihin, sillä Mark leipoi myöhemmin myös vaaleita pipareita ihan hyvällä menestykselläkin!

 Myös Blacklaken muut eläimet pääsivät poseeraamaan jouluvaatteet päällä.

 Loppujen lopuksi joulukisat menivät hyvin, voittajat saivat palkintonsa ja tsempparit saivat tsempparipalkintoja, toivottavasti kaikille jäi kilpailuista hyvä fiilis! 

 20. päivä talli oli jo kiinni siinä mielessä, ettei tunteja tai muutakaan asiakastoimintaa järjestetty. Hoitajat jos ennättivät, saivat vielä käydä, mutta lähinnä enää hevosten huolenpitoa ja henkilökunnan hauskanpitoa keskenään olisi luvassa ennen aattoa. Esimerkiksi yhdessä rakennettiin tallipihalle lumihevonen! Myös piha piti kolata, tai muuten lumesta koituisi pian ylimääräistä ongelmaa. Myös Zili päätti viihdyttää tallilaisia ja karata tarhastaan, joten sitä piti jahdata pari tuntia.

Rekitaistoakin ohjelmassa

Blacklake vaipui pian joulun rauhaan, joskin aattoaamuna väkeä odotti pihalla yllätys: 

"Blacklaken perhe heräsi aikaisin aamulla outoon ääneen. Mark katseli ulos ikkunasta ja näki lumessa jotain. Mark herätteli miehensä ja nuo lähtivät kiireessä ulos. Ulkoa löytyi pieni hevonen. Islanninhevonen. Sen mukana tuli lappu. Lapussa kerrottiin hevosen olevan Vetrarlandið fra Fosshús. Tutummin Narnia. Narnia on ruuna ja 138 centtinen. Lapun lopussa oli kirjoitettu "terveisin tonttu Torvelo" , jolle miehet vähän naurahtivat. Muut tulivat perässä ja perhe mietti yhdessä, että eihän hevosta tähänkään voi jättää. Ja olihan tuo myös lahja tallille. Narnia osoittautui super kiltiksi ja muutkin hevoset pitävät ruunasta. Huhhuh, monta hevosta on päätynyt Blacklakelle syksyn aikana!"

Uusia heppoja tuli tänä vuonna sen verran mallikkaasti, että niitä on vaikea lähteä laskemaan, ja tästä se vain alkaa, ei heppatiivistelmiä loppuun enää.

 Muistan, että muutoksien tekeminen oli vaikeaa. Toisaalta se oli väistämätöntä. Eikä minun oikeastaan tarvitsisi edes selitellä, mutta olen ehkä liian tottunut siihen. Sain varsinkin näihin aikoihin paljon kritiikkiä, varsinkin kuolaimettomuudesta. Se kuitenkin oli päätös, jonka tallini kohdalla halusin tehdä, muista piittaamatta. Toisaalta aina voi sanoa, että jos tämä kuolaimettomuus on epärealistista, miksi samat henkilöt eivät ole ottaneet huomioon tallin läheisyydessä liikuskelevia yksisarvisia, tai varsinkaan tallin lemmikkilohikäärmettä! Ken tietää....

 Väistämätöntä muutokset oli sen takia, että myös oma hevosharrastus muuttui näihin aikoihin. Aloin jo miettiä lopettamista tallilla, jolla voin huonosti, ja viikoittain jatkamista tallilla, jota rakastan. Se nyt vain sattui olemaan pihattotalli, jossa kaikilla hevosilla ratsastetaan kuolaimetta ja kengättä, sillä oli suuri vaikutus myös omaan talliini. Aloin kuuntelemaan myös hevonen opettajani podcastia tänä vuonna, joka sekin omalta osin vaikutti tallin muutoksiin. Samoin 2020 alussa käymäni istunnan biomekaniikka kurssi, joka on podcastin tekijän oma kurssi.

 Ja paluuta ei näy....

Koottuja tarinoita vuodelta 2017

Alkuun halusin koota tarinoita, joita on jo kerrottu Blacklakelta, jotta uudetkin lukijat pääsisivät perille siitä, mitä Blacklaken instagramissa noiden reilu tuhannen julkaisun takana piileekään. Kuitenkin mitä kauemmaksi mennään, sitä vähemmän oikeasti tarinoita ja tarinaideoita on. Nuorempana niitä ei keksinyt niin paljoa, mutta täyttelen aukkoja nykytilanteesta ja alkupään tarinat ovat todennäköisesti joka tapauksessa lyhyempiä. Tässä koonti alle puolikkaasta vuodesta, 2017. Instagramin omistavat voivat katsella julkaisuja kyseiseltä vuodelta tämän hashtagin takaa. Aion myös tehdä näiden vanhojen tarinoiden jälkeen jonkun "pähkinänkuoressa" koonnin, jos olen kykenevä tällaiseen. Hahmoista tulee esittely postauksia, jotka löytyvät ensimmäisen tultua tunnistettavalla nimellä nimetyllä tunnisteella!

PS. Yleensä laittaisin kuvamateriaalia, mutta melkein kaikki 2017 vuoden kuvat ovat kamalan huonolaatuisia huonon puhelimen takia. (niitä harvoja padilla otettuja tarinaan liittyviä saatan lisätä)

PPS. Pakko huomauttaa, että tarinoista näkyy kaikkien vuosien ajan, kuinka oma hevoselämä ja maailmankuva muuttuu, siksi tuntuu oudolta kirjoittaa näitä vanhoja tarinoita, nykyään on niin kovin erilainen! 😅



24. Elokuuta 2017

Rickon ja tämän äiti lähtivät monta tuntia sitten ajamaan trailerin kanssa kohti rantaa, jotta he pääsisivät laivalla Englantiin. Matka oli pitkä, ja monin tavoin raskas, niin kuskeille, kuin ratsullekin. Varsinkin laivamatka ei miellyttänyt herkkää Windyä. Laivalla oltiin koko yö, ja sen jälkeen Rickonin äiti ajoi autoa loppu matkan, koska Rickonin pitäisi levätä. Tänään olisi metsästys - tapahtuma Hemsburyn tallilla. Rickon on ottanut mukaan Windyn, koska se uskaltaisi hypätä maastoesteitä ja Windy kesti matkan paremmin, kuin moni muu. Blacklaket kaarsivat Hemsburyn pihaan, jossa oli jo paljon porukkaa odottelemassa tapahtuman alkua. Rickonin äiti lähti kuitenkin katselemaan Englannin maisemia heti sen jälkeen kun Windy oli varustettu ja Rickon oli saanut isänsä vanhan tweed takin ylleen. Nainen matkasi harvoin, joten nyt oli tilaisuus ottaa ilo irti pojan rettelöidessä metsästystapahtumassa. 

 Rickon nousi Windyn selkään ja odotti kunnes tapahtuma alkaisi ja kaikki lähtisivät matkaan. Hän uskaltautui myös jutustelemaan odotellessa muiden tapahtumaan osallistuneiden kanssa, joka oli mieheltä harvinaista. Kun kaikki olivat valmiina ja jono lähti etenemään, Rickon lähti muiden mukana ensin käynnissä ja sitten ravissa ja kun koirat päästettiin irti ja kaikki alkoivat laukata. Windyllä ja Rickonilla oli erimielisyyksiä vauhdin suhteen, sillä mies halusi katsella rauhassa maisemia ja pitää perä päätä, kun taas tamma halusi juosta, hypätä, viilettää ja kisata kavereiden kanssa. Loppujen lopuksi kaksikko pääsi kompromissiin ja maastoesteiden hyppääminen onnistui ihan hyvin molemmilta.

Loppujen lopuksi koko matka sujui hyvin lukuun ottamatta paria kertaa kun Windy lähti niin lujaa, että meni ihan kärki päässä muiden kanssa vähän lujempaa miehen pidätteistä huolimatta. Retken jälkeen kolmioleivät ja kaakao kyllä maistui hyvin. Illemmalla oli juhlat joihin Rickon oli päättänyt kuitenkin mennä, vaikka oli todella väsynyt. Rickon otti ilon irti juhlissa ja loppujenlopuksi tämän äiti joutui hakemaan väsyneen ja vähän juomisesta sekavan poikansa (joka on kyllä jo 25) hotellille ja seuraavana päivänä oli edessä matka takaisin kotiin.

24. Elokuuta 2017

Eräänä päivänä suomenhevosori Ukon ollessa tunnilla maneesissa, sen ystävä Tähti hirnuu murtuneena laitumella. Eikö Ukko kuullut sitä? Missä se oli? Hehän olivat aina yhdessä! Tähti päätti ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja kylmän viileästi hyppäsi laidunaidan yli. Eihän se ollut orille hyppy eikä mikään! Se kierteli tallialuetta hetken, mutta kun eräät tallilaiset huomasivat sen olevan väärässä paikassa, ori juoksi tielle.

 Oria jahdattiin ja houkuteltiin, vasta kun Ukon työt loppuivat ja se meinattiin taluttaa takaisin laitumelle, suostui Tähtikin palaamaan, kaikki hyvin, loppu hyvin.

Star, 24. Elokuuta 2017

 Rickon ratsasti lipizza ruuna Staria maneesissa. Miehen sisko Jane katseli ja kommentoi maneesin katsomosta. Rickon oli vannoutunut esteratsastaja, mutta Jane ei vain nähnyt sitä, ei sitten millään. Naisen mielestä veli oli aivan super taitava kouluratsastaja, kunpa hän saisi Rickonin näkemään sen itsekin. Rickonia kuitenkin turhautti, hän olisi halunnut olla jossain muualla, kuin siellä ratsastamassa kouluratsastusta. Niin ja olihan se kumma, kun Star kulki kuin ajatus, sellaisiakin liikkeitä, joita sen ei todellakaan pitänyt Vaativa B tasoisena osata. Myyjä oli ehkä valehdellut, tai tullut ehkä itsekin valheen uhriksi, mutta oliko sillä väliä, jos hevonen osasi enemmän, kuin oli väitetty?

Kilpailu päivä Miran kanssa, 27. Elokuuta 2017

 Rickon ja Emy lastasivat tottuneen hannoverilaisen traileriin ja lähtivät ajamaan kohti kisapaikkaa. Rickonia selkeästi jännitti, onneksi he olivat lähtölistassa kuitenkin kahdeksantena ja kilpailijoita oli 15. Vähän keskikohdan jälkeen. Auto kaarsi kisapaikalle ja hevonen lastattiin ulos. Pian kauempana oleva ori hirnahti Mira tammalle, joka hirnahti äänekkäästi takaisin. Tämä nauratti Rickonia, ja sai hänet hetkeksi unohtamaan kisajännityksensä. Sitten olisi varustuksen vuoro, mies laittoi satulan tammalle, jonka jälkeen asetti riimun kaulalle suitsitusta varten.

 

 Lämmittelyssä jännitti, mutta hypyt sujuivat. Aika kului kuin siivillä, ja pian heidät kutsuttiin jo radalle. He henkäisivät syvään ja lähtivät radalle. Laukkaa, askel, askel ja hyppy. Hyppy, joka suoriutui hienosti. Sitten toinen, ja kolmas. Pian oli rata ohi, mutta viimeisellä esteellä Mira kolautti puomiin. Ratsukko ei huomannut tipahtiko puomi vai ei, eikä se heitä kiinnostanut, nyt oli aika levähdykselle ennen palkintojen jakoa.

 Ratsukko astelee palkintojen jakoihin kaksoisturparemmi löysällä Miran turvan päällä lepäilemässä, sitä ei enää tarvittu. He odottivat ja jännittivät, juontaja puhuu, sitten alkaa palkintojen jako. Viidenneksi ei tultu, eikä neljänneksi, äh eikä kolmanneksikaan, ratsukko taitaa jäädä ilman sijoja tällä kertaa. Eipä vain näin käynytkään, sillä pian kuuluu raikuvasti: "Ja toisena Rickon Blacklake ja Miracles are real!" Ja näin toinen sija napsahti kaksikolle, joka pian laukkasi ensimmäiseksi tulleen ratsukon perään kunniakierrokselle. 

Velociraptori saapuu, 27. Elokuuta 2017

Rickon uinui päiväunilla kartanon sohvalla, kunnes puhelimen pärinä herätti hänet. Hetken aikaa venyteltyä ja hierottua silmiään, hän vastaa puhelimeen vähän tökerösti tokaisten: "mitä." Puhelimen toisesta päästä vastaa heti pirteä naisääni: "Huomenta! Tuu talli pihalle, nyt!" Ei ehtinyt Rickon kissaakaan sanoa, kun puhelin jo piippasi. Eipä siinä muuta sitten voinut tehdä, kun laittaa kengät jalkaan ja tepastella tallipihalle.

 

 Kun mies saapui tallipihalle, oli blondi sisko jo odottamassa suitsitun kirjavan ponin kanssa. Se oli kovin villin oloinen, steppaili minkä kerkesi ja sen silmänvalkuaiset vilkkuivat kokoajan sen aukoessa suutaan. "Miks te tällasen villin ponin ostitte?" kysyi mies ällistyneenä siskoltaan ja tavallaan myös tädiltään, joka purki autoa. Janen ilme vakavoituu hetkeksi. "Se oli menossa teuraaksi..", hän sanoo hiukan ankeampana, kuin yleensä. Sitten hän taas piristyy, leikkisä ilme tulee hänen kasvoilleen, kun hän vilkaisee tätiään, kuin telepaattisen yhteisymmärryksen saattelemana. "Rick, kun sä et tykkää opettaa ihmisiä." Jane pidättelee kikatustaan. "Saat sitten opettaa tästä ponista meille tuntiponin!" Naista huvittaa, omaa veljeä on aina vähän kiva kiusata. Nainen törkkää ohjat Rickonin käsiin ja juoksee Emyn luokse auttamaan kantamuksissa. "Jes, kiva..." Toteaa mies ääneen, kun poni vauhkoaa ohjien päässä. Hän yrittää rahoittaa ponia rapsuttamalla sen kaulaa, mutta sitä ei voisi vähempää kiinnostaa moinen, joten mies lähtee taluttamaan ponia kohti tallia.

 

 Myöhemmin Rickon kyseli ponin nimeä tädiltään Emyltä. Ponin nimi oli Velociraptor, osuvaa... Kutsumanimeksi Rickon antoi sille Rap. Rapin historiasta ei ollut aluksi varmuutta, myyjä oli vain välittäjä. Rickon kuitenkin tutki sen historiaa netistä monta tuntia ja päätyi siihen, että ori on ollut jokaisella edelliselläkin omistajallaan tuollainen, siitä ei olla vain välitetty. Ken tietää, miten orista on tullut voin vauhko.

Edistystä? No ei. 3. Syyskuuta 2017 

 Rickon hyppäsi ensimmäistä kertaa orin selkään. Ei sitä tavalliseksi selkään nousuksi voinut sanoa, koska poni riehui, liikkui ja sähläsi koko toimen ajan. Mutta näinhän ne hevoset koulutetaan, ratsain. Joten miehellä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin taistella itsensä selkään. Pian ratsastaessaan mies huomasi, että ori oikeastaan pelkäsi. Se pelkäsi melkein kaikkea! Räikeän värisiä töttöröitä, estetolppia, raippaa, vettä ja niin montaa muuta asiaa. Iso työ olisi edessä...

Poniratsastusta 3. Syyskuuta 2017 

"Jane tuo uuden ponin laitumelta. "Hei Rick! Käy testiratsastamassa tää uus poni!" Jane huutaa veljelleen, joka vastaa vastahakoisesti: "Miksi ihmeessä.. se on niin pienikin." "Kukaa muu ei ehi!" Jane vastaa ja kiinnittää ponin käytävälle, jonka jälkeen lähtee auttamaan alkeistuntilaisia. "Kai se on sitten pakko.." Rickon mumisee itsekseen ja varustaa Uuden ponin ja lähtee kentälle sen kanssa"

Poniajelulla kentällä.

Rescueita 11. - 17. Syyskuuta 2017 

2021 versio tarinasta.

 Eräänä päivänä Blacklakelle tuli soitto. Lähialueelta oli löydetty hylättyjä nälkiintyneitä hevosia. Se miten ne olivat päätyneet sellaiseen tilaan oli mysteeri, mutta siellä ne olivat. Oikeastaan muutama oli enää jäljellä, niistä pari piti lopettaa siihen paikkaan. Kaksi olisi jäljellä, toinen vain vähän nälkiintynyt ja ruvilla naamasta, toinen nälkiintynyt, mutta mahdollisesti vielä pelastettavissa. Näin Blacklaken traileri ajoi paikkaan, jossa nämä olivat olleet jo pari päivää hoidossa ja hakivat kaksikon kotiin. Rotuselvittelyjä oli tehty ja ruunikko oli mitä todennäköisimmin mustangi ja kärpäskimo taas shagya-arabi. 

 Mustangiruuna oli jo sen verran hyvässä kunnossa, että se voitiin päästää laitumelle, shagya tamma vain piti pitää sisätiloissa vielä tovin. Välillä se oli niin huonossa kunnossa, että se hädin tuskin pystyi seisomaan. Nyt se piti saada vain syömään. Ruunakaveri meinasi itse lopettaa täysin syömisen, vaikka oli suurella vihreällä alueella. Se oli niin huolissaan ystävästään.

 Eräänä päivänä ruunikko hirnahti laitumella toiveikkaana, ja lähti nopeasti laukkaamaan kohti porttia. Sitä vastaan laukkasi kärpäskimo tamma, se oli se samainen shagya tamma, jonka kanssa se oli löydetty. Se oli tullut kuntoon, ja se pystyttiin päästämään laitumelle. Se toi monelle kyyneleet silmiin, kun kaksikko ikään kuin halasivat toisiaan! 

 Myöhemmin Naperoksi nimetyllä mustangilla alettiin jo ratsastamaan. Sillä oli komeat equestrian PRO:sta hankitut sidepull suitset ja maneesissa ravatessaan Vanilla juoksi vapaana riimu päässä ruunan perässä. Niiden molempien kuntoutus alkaa pian, niistä voi tulla vielä hienoja!

Dinosaurus edistyy, 15.-17. Syyskuuta 2017 

 Rickonin ja Rapin matka on edistynyt. Nyt ori kulkee miehen alla jo pukittelematta kokoajan ja tämä on voinut jo kokeilla ratsastaa tuolla ilman satulaa. Töttöröihin on yritetty siedättää, mutta ori on jo rauhallisempi, kuin aiemmin.

Tarina Trillasta, 17. Syyskuuta 2017

 Trilla oli upea tamma, joka syntyi samana vuonna Rickonin kanssa. Oikeita lapsuuden ystävyksiä. He kasvoivat yhdessä, kilpailivat yhdessä, tekivät kaikenlaista yhdessä. Trilla joutui eläkkeelle 20-vuotiaana jalkavaivojen takia. Sillä oli tullut etujalkoihinsa pientä vaivaa ja vammaa. Vuosi sitten vaivat äityivät niin pahoiksi, että hevonen jouduttiin lopettamaan. Rickon oli täysin murtunut tapahtumista. Hän vannoi, ettei koskaan hankkisi uutta hevosta, niin paljon vanhan ystävän menetys sattui. Ei hän kuitenkaan koko hevostelua kuopannut, hän sai monesta ratsastuskouluhevosesta hyviä ystäviä!

Rickon ja Trilla

Blacklaken avoimien ovien päivät 21.- Syyskuuta 2017

 "Blacklaken talli järjestää vuotuisat avoimien ovien päivät! Luvassa on myyntihevosia, kisat, tallin varustekaupan avajaiset, alennusmyyntejä tuntikorteista ja poniratsastusta, naposteltavaa, arvonta, josta voi voittaa lahjakortin varustekauppaan sekä tallin henkilökunnan järjestämiä näytöksiä!"

 

 Näin luki mainoksissa, joita lähetettiin lähikaupunkeihin, niin kuin paikallislehteenkin. Tallin avoimet ovet ovat olleet suosiossa jo muutamia vuosia. Kun tallille astuu, heti kahvion kulmilla Ella pitää kojua, josta voi ostaa mokkapaloja, keksejä, pullaa, muffinsseja, karkkipusseja, kahvia ja sen lisukkeita ja ei kahvin ystäville toki mehuakin tarjolla. Vettäkin saa kahviosta. 

 Kilpailuissa oli tiukkaa, mutta lopulta naapuritallin Lilli Rautavaara onnistui eri ratsuillaan sijoittumaan jokaisessa luokassa! Mestari liikkeellä. Välillä Lilli oli jopa useammalla sijalla samassa luokassa. Rickon torui naista tikkarin viejäksi vitsillä.

 Myyntihevosia tallille oli saapunut toisen naapuritallin Peltolan kisatallin välityksellä. Myynnissä oli rautias englannin täysiverinen Autumn Leaves, musta englannin täysiverinen Nightmare, kimo connemaranponi Misty, nimetön ruunikko dartmoorin poni, B-sektion welshponi Champion, shetlanninponi kaksikko Riki ja Pulla, norjan vuonohevonen Lari, shirenhevonen Big and Fast sekä hannoverilainen Boy like you. Kaikki hevoset menivät kuin kuumille kiville ja arvonnassakin voittajaksi nimettiin talli Dieke.

 Pihalla pystyi koko päivän törmäämään Jane Blacklakeen, joka talutti Zili ponia talutusratsastuksen merkeissä, sekä jakelee ohikulkijoille mainoslehtisiä. Illemmalla maneesissa on luvassa Rickon Blacklaken ja friisiläisruuna Niilon yhteinen ritariesitys. Pian sen jälkeen siirrytään niitylle katsomaan molempien sisarusten esitystä. Esitykseen sisältyy muun muassa jousiammuntaa ratsain.

 Esitysten jälkeen päivä on pulkassa ja vierailijat alkavat lähteä koteihinsa ja Blacklaket siivoamaan tiluksiaan.

Raptor tuli kuntoon, mutta mitä sen jälkeen? 24. Syyskuuta 2017

 Velociraptor tuli Rickonin alla kuntoon ja pian oli sen vuoro päästä osallistumaan tunneille. Ori oli hiukan hermostunut ratsastajan tullessa hoitamaan sitä. Susa laittoi sen kuitenkin kuntoon ja talutti maneesiin. Kauan tyttö ei sillä saanut ratsastettua, sillä pitäessään raippaa kädessä, ori hermostui ja nousi pystyyn. Susa tuli nopeasti alas ja vaihtoi hevosta kesken tunnin. 

Susa Rapin kanssa tunnilla

 Rickonia harmitti Rapin puolesta. Susalle ei oltu muistettu kertoa, ettei raippaa tulisi ottaa tällä kertaa mukaan ja vaikka Rickon loppujen lopuksi päätyi sanomaan, ei tyttö uskonut. Ehkä tyttö oli myös muutenkin hiukan kovakourainen. Rickon kuitenkin päätti, ettei hän halunnut Rapin enää menevän ratsastustunneille ja päätti ottaa orin sitten itselleen. Se oli vaikea päätös, mutta hän oli kiintynyt poniin sen verran. Kukaan ei voisi korvata Trillaa, mutta joskus on mentävä elämässä eteenpäin. Rickonin ajatuksia aiheesta:

"Ajattelin etten saa muodostettu kenenkään kanssa samanlaista luottamusta kuin Trillan kanssa. Sitten eräänä päivänä käteeni tungetaan tämän orin ohjat. Se näytti samaan aikaan niin pelokkaalta ja ilkeältä. Ilkeä se ei ollut, mutta alussa yhteisymmärrystä ei ollut. Piti ansaita sen luottamus tai muuten tällä ponilla ei olisi voinut koskaan ratsastaa. Se vaikutti toivottomalta tapaukselta. Sitten aloin saada sen luottamusta. Se kuunteli mua enemmän ja enemmän. Mutta sitten tuli seuraava ongelma. Se pelkäsi töttöröitä, vesiletkuja, vettä ja raippaa nyt ainakin. Hankin sen kanssa lisää luottamusta ja aloin totuttaa sitä veteen ja töttöröihin. Raippaa en koskaan ottanut tai tule ottamaankaan. Sain sen menemään hyvin ja jopa peräänantoon. Se oli valmis tunneille. Olin haikea kun luulin, että yhteinen tiemme päättyi. Menin katsomaan kun sen ensimmäinen tuntilainen menisi sillä. Kauhistuin kun näin tytöllä raipan ja yritin sanoa hänelle siitä, mutta hän ei uskonut. Tiesin ettei tästä tulisi mitään. Ja ei tullutkaan. Hän koitti myös ilman raippaa loppujen lopuksi mutta Rap oli samanlainen kuin silloin kun se tuli tänne. Se pukitti ja nousi pystyyn. Se oli pelokas. Koko tunnin sitä samaa. Talutin lopuksi ponia kun ratsastaja ei suostunut menemään selkään tiputtuaan jo viidettä kertaa. Vein sen karsinaan ja siellä se katsoi mua taas ihan eritavalla. Sen suuret suloiset ja leikkisät silmät, se luotti muhun. Silloin päätin: tästä ponista tulee mun omani."

Uusi työntekijä 29. Lokakuuta - 8. Marraskuuta 2017 

 Lokakuun lopulla Blacklakelle saapui kauan odotettu uusi työntekijä Mark. Mies tykästyi nopeasti tallin suomenhevosiin ja saikin liikutella muun muassa niitä. Pian kun valkea suomenhevosori Tunturi saapui tallille, ihastui Mark ikihyviksi orista. Mark sai onneksi luvan alkaa treenata Tunturilla ja liikuttelemaan erityisesti sitä. Rickon on hiukan hidas lämpeämään vieraille, ja Mark vaikutti tuosta vähän oudolta...

Mark ja Tunturi.

Mark ja Rickon 4. Marraskuuta - 4. Joulukuuta 2017 

 Epäilyistään huolimatta Rickon on töidensä ohessa tutustunut Markiin, joka on osoittautunut oikein mukavaksi tyypiksi. Kerran he yhdessä Janen kanssa ottivat lastausautosta kasan hevosia, kun Loki, Poju, Miika ja Batte saapuivat yhdessä kyydissä. Se oli mielenkiintoista se, Batte ja Loki olivat varsinkin varsin tiloissa matkasta. Parin päivän päästä oli ensimmäiset ratsastukset kyseisillä hevosilla. Ensin Mark meni Batella, joka lähti kesken kaiken kiitämään ravissa pitkin maneesia kyydittäen miestä mukanaan. Onneksi Mark ei tipahtanut! Samaan aikaan Rickon meni Pojulla, jota ei voinut vähempää kiinnostaa toisen sekoilut. Jane oli katselemassa ja kuvailemassa tilanteita ylös. Seuraavalla ratsutus kierroksella Mark meni Miikalla, joka otti tilanteen kovin rauhallisesti. Rickon taas yritti pysyä Lokin selässä, joka oli kauhuissaan ties mistä maneesin reunalla.

 Myöhemmin tallille saapui myös shire ruuna Olli, jota miehet kävivät yhdessä testaamassa maastossa. Aluksi toinen ratsasti, toinen käveli vierellä, ja vaihto. Pian kuitenkin miehet menivät molemmat selkään, Rickon ohjauksessa ja Mark kyytiläisenä.

Rannalla Ollin kanssa.

 Toisena päivänä kaksikon saattoi taas löytää maneesista liikuttelemassa Rapia ja Tunturia. Kerran noiden yrittäessä ilman satulaa, lähti Rap viilettämään pitkä askeleisessa ravissa maneesin päästä päähän, hurjaa! Mark kuvasi koko tilanteen ja miehet naureskelivat videolle jälkeen päin. 

 Joulukuussa taas Rickon ja Mark koristelivat tallia yhdessä, hakivat kuusen ja koristelivat myös sen! Tutustua nuo ovat ainakin ehtineet hyvin.

Joulun aikaa, Joulukuu 2017

  Blacklakella vietettiin joulukuu monenlaisissa tunnelmissa, koristeltiin hevosten varusteita jouluisilla koristeilla. Muun muassa Napero ja Vanilla olivat koristelun uhreja. Mark ja Rickon hakivat joulukuusen tallin pihalle ja koristelivat sen yhdessä. Jopa instagram-tilin profiilikuva päivitettiin jouluisammaksi. Vaikka talli ei sijaitsekaan Suomessa, lähetettiin tallilta Suomeen kasvattajalle itsenäisyyspäivä tervehdys 6. joulukuuta. Jane hankki uuden hevosen Vekun, jonka kanssa tämä kävi vetämässä monet päivät hankilaukkaa pellolla. Myös Störtebeckin tallilta suomenpienhevosori saapui pian talliin, Kuro sopeutui hienosti muiden orien seuraan. Myös tallin koristelu oli monella ohjelmassa joulun alla. Eräänä päivänä käytiin rekiajelulla kylällä ja heiteltiin lapsille karkkia, toisena päivänä oli Lucia kulkuetta. Myös joulukatrillia harjoiteltiin ja joulukisoja tuntilaisille pidettiin. Hiihtoratsastus oli parasta, mutta pian olisi aika vaipua joulurauhaan. 

Talli katras 2017 lopussa:

Tallin vanhoina kasvoina edelleen Dani, Goldi, Skye, Kukka, Mira, Windy, Tähti, Ukko, Poika, Star, Niilo, Blue, Iisa, Ben, Zili ja uusina tuttavuuksina talliin astui Kuro, Vekku, Tunturi, Rap, Olli, Poju, Loki, Miika, Misty, Batte, Cara sekä Napero ja Vanilla.