Olin varustanut Lockheedin valmiiksi ja odottelin sopivaa aikaa mennä maneesiin. Ulkona oli kuuma ja kenttä oli jo varattu jotain leikkiturnajaisia varten, joten maneesi oli oikein sopiva meidän valmennukselle. Olin käynyt etukäteen jo laittamassa muutaman esteen, kavaletin ja maapuomin alkulämmittelyjä varten ja valmentajamme Emy voisi sitten asetella ne paremmin suunnitelmiensa mukaan. Kun kello löi tasan 12, vein orin maneesiin ja kipusin maneesin reunalla olleen jakkaran avulla sen selkään.
Olin kerennyt jo tekemään alkulämmittelyt eri askellajeissa ja aloittanut puomityöskentelyä, kun mielenrauhaani häiritsi yllättävä henkilö maneesin reunalla. Tina Blacklake asetteli mikrofonia päähänsä ja yskäisi kerran testinä mikrofoniin. "Emy tulee vähän myöhässä", Tina toteaa kylmästi hetken hiljaisuuden jälkeen ja jättää tilaan leijumaan kysymyksen: Jatkaisinko alkulämmittelyjä normaalisti, vai ohjaatko sinä alkuvalmennuksen, kunnes Emy tulee paikalle? Kun mitään ei toviin tapahtunut, päätin jatkaa normaalisti. Mikäli sitä voisi normaaliksi sanoa, tuntui, kuin niskaani olisi isketty piikit, jotka tulivat suoraa Tina Blacklaken silmistä. En voinut rentoutua kunnolla hänen seurassaan ja se näkyi Lockheedinkin normaalia hermostuneemmassa olemuksessa.
Nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin Lockheedille tilaa hypätä matalat kavaletit. Ori teki hienoa työtä, vaikka minua edelleen kalvoi Tina Blacklaken seura. Olin hypännyt jo hetken, kunnes Tina toteaa mikrofoniin "noniin." Tina kävelee kentälle ja muuttaa hieman asettelemiani esteitä tehden toiselle pitkälle sivulle kahden esteen linjan, ensimmäisen esteen eteen ja taakse puomit. Ensimmäisenä helpompana tehtävänä oli tulla vain linjan ensimmäinen este, tavoitteena esteen ja puomin väliin aina yksi laukka-askel ja toisen puomin jälkeen ohjaus linjan toisen esteen ohitse pysäyttäen hevonen esteen kohdalle tai jälkeen. Lockheed tuli ensin hieman kiireisesti ja kolautti esteen jälkeen puomiin. Ori oli myös hankala pysäyttää. Tina korjasi napakasti omia virheitäni ja kehotti vähän vielä purkamaan Lockheedin energiaa. Seuraavaksi ori tuli jo maltillisemmin tehtävän. Kun olimme saaneet muutaman onnistumisen, vaihdoimme tehtävän seuraavanlaiseksi: Puomin ja esteen väliin edelleen yksi askel, mutta ensimmäisen esteen jälkeen kuusi askelta ennen linjan toista estettä, pientä okseria. Lockheed tuli ensimmäisellä kerralla maltilla, liian maltilla: kuusi ja puoli askelta, vähän haparoiva hyppy. Toisella kerralla patistelin sitä liikaa ja tulimme okserille viidellä askeleella.
Vaikken pitänyt Tinasta henkilönä, oli tässä kohtaa myönnettävä, että nainen oli helvetin hyvä valmentaja. Emy saapuikin 20 minuutin jälkeen paikalle ja sisarukset vaihtoivat paikkaa. Emy jatkoi samaa tehtävää niin, että nyt esteiden väliin sai jäädä se 5 askeltakin, jonka jälkeen kaarrettaisiin vielä yhdelle pystylle lävistäjää pitkin. Tehtävän jälkeen tuli mukaan myös toisen pitkän sivun sarja, jossa oli pysty ja okseri. Sarjan välin tulimme usein kiireisesti ja yritin käyttää siinä Tinalta saamiani neuvoja. Emykin oli hyvä ja kokenut valmentaja, mutta tajusin tässä kohtaa, että oikeastaan kaipasin sellaista napakkaa valmentajaa, millainen Tina oli. Emy jaaritteli liikaa ja yritti pehmentää palautteensa herkkänahkaiselle sopivaksi, mutta minä en ollut herkkänahkainen.
Lopuksi ratsastimme rataa. Lockheedilla oli ensimmäisellä kierroksella vielä virtaa, ja tiputimme yhden yläpuomin turhan kiireisen lähestymisen takia. Loppua kohden Lockheed alkoi kuitenkin väsähtää ja päätimme lopettaa yhteen hyvään rataan. Lopuksi ohjasin orin ulos maneesista ja tarhojen välistä kulkevalle puustoiselle maastopolulle loppulämmittelyjä varten. Lockheed sai ensin ravata rennosti kaulapitkällä, kun annoin orille pitkät ohjat. Sen jälkeen hiljensimme tahtia käyntiin ja katselimme maisemia uuvuksissa. Kotona Lockheed sai eväänsä ämpärissä ennen kuin päästin sen jolkottelemaan laitumelle kavereidensa kanssa.
Kirjoittanut VRL-14859 (505 sanaa)
