Kesäleiri 2023, Aifricin näkökulma
Aamuilma tuulahti kasvoilleni, kun avasin vierashuoneen ikkunan. Olin lupautunut valmennus- ja ohjaushommiin Blacklaken valmennusleirille. Olin ollut niin keskittynyt kilpailemiseen, että valmennushommat olivat jääneet vähemmälle, sen takia hiukan jännitti, miten kokonainen leiri menisi. En tokikaan valmentaisi kaikkia tunteja ja apukäsiä kyllä löytyi. Ohjauksesta tosin en ollut niin varma.
Vedin aamukahvit pikaisesti napaan aamupalan kera ja lähdin ulos. Jane oli ollut tallilla puuhailemassa jo aamu kahdeksasta asti. Autoin pirtsakkaa naista lopuissa valmisteluissa ja sitten jäimme odottamaan leiriläisiä saapuvaksi.
Leiriläisiä oli alkanut tupsahtelemaan paikalle yksitellen hevosten kera ja ilman. Ilmeisesti porukka oli jaettu kahtia niin, että puolilla oli oma ratsu mukana ja loput ratsastaisivat Blacklaken hevosilla. Ihan hyvä järjestely sinänsä! Jane lähtökohtaisesti ohjasi saapuvia, minä vain katselin sivusta. Yksi leiriläinen kiinnitti huomioni, mielestäni on mukava, että vanhempikin porukka (noin oman ikäiseni?) on kiinnostunut tällaisista leireistä, yleensä täällä näkee enimmäkseen, noh, nuorisoa. Jane vie leiriläiset tutustumaan leirihevosiinsa ja minä lätkin kartanolle valmistelemaan kaikille välipalaa. Pian näkisimme täällä koko poppoon kanssa tutustumisen merkeissä ja sen jälkeen olisikin piakkoin ensimmäinen ratsastustunti. Ei mitään ihmeellistä, tutustutaan vähän toisiimme. Illalla väsytti ja oli helppo mennä nukkumaan, vaikka joku hauska tunne kutkuttikin vatsan pohjalla...
Seuraavana päivänä saankin aamuvapaan, sillä Aaron oli luvannut opettaa omia tapojaan vähän leiriläisille aamupäivällä. Heräsinkin niihin aikoihin, kun leiriläiset olivat jo lähteneet hoitamaan hevosiaan. Sateen ropina alkoi pian herättyäni rämistä vanhan kartanon kattopelteihin. Ääni tuntui jostain syystä mukavan rauhoittavalta.
Leiriläiset ovat sateen jäljiltä viettämässä aikaa omissa oloissaan. Jane päätti haluta kyhätä heille maneesin oikein kunnon agilityradan, joten totta kai autan naista hauskassa puuhassaan! Jään maneesiin odottelemaan Janea ja leiriläisiä kun blondi lähtee hakemaan heitä ja hevosia. Hauskanpidon jälkeen leiriläiset hätistellään muualle, sillä minun tulee rakentaa estetunnille sopivat tehtävät ennen tunnin alkua.
Illemmalla vietin rauhallista kaksin keskistä aikaa elämäni rakkauden (Sissi..) kanssa laitumella. Myöhään palatessani tallille löydän yllättävän haahuilijan vielä tallista, ilta kehittyy vielä mielenkiintoisiksi keskusteluiksi ennen nukkumaanmenoa.
Kolmantena leiriaamuna olin tallipihalla jo pirteänä odottelemassa valmistautuvia leiriläisiä. Oli hauska katsella yllättyneitä ilmeitä, kun ohjaan joukkion niitylle kentän sijaan. Olin vähän extempore keksinyt tällaisen idean ja ajanut niitylle ratsastuskentän kokoisen alueen leiriläisten iloksi tai päänvaivaksi. Leiriläisillä oli jonkin verran vaikeuksia pysyä "kentällä", urien ja aitojen puute sai jotkut hevoset kiemurtelemaan ihan omia, mutta loppua kohden näytti menevän jo paremmin. Kyllä näistä leiriläisistä saa olla ylpeä!
Lounaan aikana autoin Janea kyhäämään leiriolympialaisradan, ja kun Jane saa leiriläiset taas kätösiinsä, menen itse rauhassa lounastamaan kartanon terassille. Ah, rauhaa... Parin tunnin päästä menen huvikseni katsomaan Janen järjestämää pelleilytuntia, jonka jälkeen leiriläiset lähtevät vähän maastoilemaan. Voisin käydä sinä aikana moikkailemassa Kollia..
Loppupäivästä unohdinkin kirjoitella.. (😇)
Olisin saanut neljäntenäkin aamuna vapaa-aamun, mutta halusin mennä katsomaan miten leiriläiset pärjäävät Michelsonin kanssa/Miten mies pärjää leiriläisten kanssa.. :D Ja niin kuin epäilinkin, sai mies leiriläiset kokeilemaan jos jonkinmoista juttua, joillakin näytti olevan vähän kauhun hetket käsillä.
Mutta auta-armias kun nuo hevoseni ovat riiviöitä. Oli mukava kuulla kylältä, että lauma hevosia, tai siis varsoja, on saapunut sinne rettelöimään. Osaan arvata kuka on tempauksen pääpiruna.. Kylällä kaikille jaettiin varsa, jonka käy nappaamassa. Joudun antamaan Amnin leiriläisen haettavaksi, toivotan tälle onnea matkaan. Itse käyn nappaamassa herra pääpiru Kollin. Tyyppi on hankalalla päällä, mutta pienen houkuttelun jälkeen sekin saadaan kiinni.... Luojan kiitos. Totta kai oli luvattava palkinto Amnin nappaajallekin, koska se varsa on kyllä hankalasta päästä!
Palasimme episodin jälkeen käppäillen takaisin tallille, matkaa oli pari kilometriä. Leiriläiset saivat ansaitun lepohetken, mutta minun oli lähdettävä siitä suoraa kyhäilemään erikoisestetunnin rataa valmiiksi. Onneksi Rickon oli aloitellut jo tuomalla esteitä kentän reunalle, kiitos miehelle siitä. Pari leirihevosistakin oli onnistunut telomaan itsensä tai jotain, joten osa joutui lainailemaan muita ratsuja tunnille. Onneksi tunti vaikutti sujuvan ihan hyvin! Illalla olen niin loppu, että kipuan ajoissa suihkun kautta sänkyyn nukkumaan.
Viidentenä aamuna saan jälleen nukkua pitkään, tallin hevosten liikuttelija Shiori pitää aamun tunnin. Thank god. Aamuteen juon terassilta katsellen tuntia. Päivällä osallistun Alessian hevosvenyttely sessioon Sissin kanssa, tamma pörheltää iloisesti mukana. Iltapäivällekin oli varattu toivetunti ja minun ohjelmaan kuului: Kivaa chillausta hevosten kanssa laitumella! B) Osallistujia ei ollut montaa, mutta eihän se haitannut. Tunti aloitetaan rennolla oleskelulla niityllä ja annan leiriläisten halutessaan harjailla hevosiaan. Sitten käymme kävelyllä Susijärven tienoilla ratsain tai taluttaen. Järvellä teemme hieman harjoituksia ja sitten palailemme tallille. Tunnin kakkosvetäjänä ihana Sissini. Olin itsekin yllättynyt lennosta keksityistä harjoituksistani ja päivän onnistumisesta. Sissi on viisas opettaja..
Viimeinen aamu alkaa melko normaaleissa merkeissä, ei mitään esivalmisteluja, sillä maastarit ovat ja pysyvät siellä missä ovat. Saan rauhassa aloitella päivän aamukahvin kera aamupalaa syöden sekä leiriläisten iloista puheensorinaa kuunnellen. Kun leiriläiset lähtevät hoitamaan hevosiaan, lähden itse jalan kävelemään maastoesteille. Aamupäivän aurinko porottaa kasvoilleni lämpimästi ja vaikka tuntuu haikealta, että leiri päättyy tänään, minua hymyilyttää. Onneksi muistin rasvata ihoni aurinkorasvalla ennen lähtöä, sillä päivästä on tulossa niin lämmin, että pitkähihainen piti riisua jo matkalla maastoesteille. Saavuin maastoesteille ja pian kuulen kavion kopsetta polulta, leiriläiset ovat saapuneet tunnille!
Tunnin jälkeen käyn nappaamassa kahviosta välipalapatukan ja käyn hakemassa Sissin etuajassa. Lähdemme leiriläisten levättyä ja evästettyä tarpeeksi rannalle uittamaan hevosia! Sissi on pirtsakalla päällä ja osa leirihevosista löntystelee nuutuneena perässä, kun kipakka tamma melkein ravaa kohti rantaa. Ehkä loputkin piristyvät sitten vedessä! Toki Sissi ei pääse ihan heti uimaan, sillä minun pitää pystyttää leiriläisten picnic nurmikolle. Seuranani on lähes kokoajan leirillä tutuksi tullut Reidun.
Olin ehtinyt käydä uimassa Sissin kanssa ja leiriläiset olivat kovaa vauhtia kipuamassa takaisin hevostensa selkään kun keräilin viimeisiä juttuja picnic koriin. Reidunin kanssa oli tänään tullut puhuttua pinnallisempia juttuja, josta olin hiukan yllättynyt. Vielä yllättyneempi olin, kun tuo kysyi hyvin epämääräisesti alkavan kysymyksen yllättäen minun vielä pakatessa tavaroita. Pakko myöntää, että hihitin vähän, mutta vastasin lopulta hiukan ilkikurisena "I dare you to take me on that date!"
Loppumatka takaisin tallille meni liian nopeasti ja pian viimeisetkin leiriläisistä olivat lähteneet kohti kotejansa. Pakko sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt leirin kulusta ja päätöksestä ja hauskaakin oli. Sitten muistin saaneeni puhelinnumeron, johon päätin laittaa viestiä, jotta vastapuoli saisi mahdollisimman pian minunkin numeroni. "Hi, it's me, Aifric!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti