2021 Talvivaelluksia

 Tähän postaukseen on yhdistetty tarinoita neljän eri sarjakuvan pohjalta kahdesta eri tapahtumasta.

Hiihtomäen vaelluskisat Janen näkökulmasta

 Jane katselee puhelimeltaan säätiedotusta auton takapenkiltä. Pyryttää vielä monta tuntia. Jane pohtii sitä, miten vaelluskisat tulevat menemään jos sää on tällainen. 

 Ratsukoiden lähtö on porrastettu ja Jane on alkupäässä, Mark, veljen aviomies taas loppupäässä. He vaihtavat muutaman sanasen vielä, kunnes eräs kilpailujen järjestäjistä avaa mikrofooninsa ja alkaa puhumaan. Jane kuuntelee tarkkaan ja saa sekä hakee kaikki tarvittavat tarvikkeet piakkoin.

 On naisen vuoro lähteä matkaan ja niin hän lähteekin. Matka alkaa hienosti ja nainen valikoi turvallisemman sinisen reitin ensimmäisessä risteyksessä. Pyrytys on alkanut jo laantua ja matka kulkee verkkaisesti. Tiellä on kaatuneita puita ja ratsukko ylittää ne keveästi. Matkalla vastaan tulee porolaumakin, Jane odottaa hetken ja jatkaa matkaansa, kun porot eivät ole enää tiellä. Levähdyspisteellä on hyvä ottaa rennosti ja sitten matka jatkuu taas, kylmä pohjoistuuli tuivertaa, mutta yöpaikka on pian lähellä. Matkan aikana Vekku kuulee erikoisia ääniä, ja Jane ilmoittaa niistä radiopuhelimella eteenpäin jatkaen kuitenkin matkaa.

  Aamulla on kova pakkanen ja erittäin liukasta, matka kuitenkin etenee hyvin hangen puolella tarmokkaan vuonohevosruunan kanssa. Matkaa ei ollut enää paljoa jäljellä ja loppujen lopuksi Jane pääsee maaliin ja tulee toiseksi.

Hiihtomäen vaelluskisat Markin näkökulmasta

 Mark istuu autossa Janea vastapäätä ja katselee maisemia, ulkona pyryttää kovaa ja Janen mukaan sille ei ole hetkeen loppuakaan.

 Kilpailut alkavat ja ratsukko toisensa jälkeen lähtee porrastetusti matkaan. Pian Mark ja Tunturi pääsevät aloittamaan taipaleensa. He valitsevat risteyksessä vaikeakulkuisemman punaisen reitin. Ensimmäisenä esteenä ratsukolle esiintyy paksu lumikerros, jossa tulisi kahlata. Vaihtoehtona olisi myös kiertoreitti, mutta Mark ja Tunturi lähtevät päätä pahkaa kahlaamaan hankeen. Illan hämärtyessä lyhtykin sytytetään. Polku on vaikeakulkuista ja tiheää, mutta matka taittuu aikalailla mutkitta.

 Ratsukko törmää matkallaan myös puroon, josta Tunturi saa juodakseen ja Mark pullonsa täytettyä. Sitten yöpaikkakin häämöttää. Paluumatka menee sinistä reittiä, joka on punaista vähän helpompi. Ratsukko saapuu maaliin loppujen lopuksi neljänsinä. 

Valkyrian talvipäivänseisauksen juhla Rickonin näkökulmasta

 Rickon saapuu paikalle matkakumppaneidensa kanssa vähän ennen kymmentä. Kymmeneltä alkaisi varustautuminen. Ensin oli kuitenkin esittäytyminen, joka oli miehestä vähän vaivaannuttavaa. Sen jälkeen on hevosten hoitaminen ja varustaminen, Rickon toimii tapansa mukaan eli harjaa ratsun molemmilta puolilta, erityisesti satulan kohdalta. Tämän jälkeen hän putsaa kaviot ja letittää jouhet kun ajasta ei ole puutetta. Sitten mies varustaa tammansa ja lopulta itsensä. Rickonia hiukan jännittää, koska hän ei ole vieläkään tutustunut tammaan kunnolla, vaikka se oli ollut hänellä jo pian melkein vuoden.

 Sitten kun kaikki ovat varustautuneet, aletaan nousemaan selkään ja muodostamaan jonoa. Käydään myös läpi eri asioita ja käytäntöjä, kunnes matka alkaa. Kun ravipätkä alkaa, Chevy innostuu niin, että meinaa alkaa ohittelemaan. Tämän seurauksena satula luisuu ja Rickonin täytyy pysähtyä korjaamaan tilanne. Sitten matka jatkuu taas.

 Seuraavaksi edessä on kivikkoinen reitti, suurikokoinen tottumaton Chevy voisi olla melko kömpelö kyseisenlaisilla teillä ja niin käykin, että tamma kompastuu omiin jalkoihinsa. Mies hätkähtää, mutta ratsukko selviää säikähdyksellä tilanteesta. Lopulta pysähdytään pienelle tauolle ihailemaan maisemia, jonka jälkeen tulee pidempi ravipätkä, joka sujuu Rickonilta ja Chevyltä hienosti ravaten reippaasti.

 Loppumatka vie kohti kotaa, kaikki innokkaat ratsut ovat rauhoittuneet ravipätkän jäljiltä ja niin myös Chevy, joka henkäisee rauhallisesti Rickonin antaessa vähän ohjaa. Metsät reittien varrella ovat upeita, varsinkin henkeäsalpaavat aarniometsät. Lehdot ja pellotkin ovat talvisessa maisemassa kauniita. Lopulta saavutaan sekametsään ja kodalle, jossa hypätään alas selästä ja löysätään hevosten vöitä, suitsetkin riisutaan, annetaan hevosillekin tauko. Sitten olisi ratsastajienkin tauon vuoro.

 Rickonia väsyttää, mutta pulla ja kuuma juoma maittaisi. Rickon saa kupposen kahvia ja tikkupullan paistettavaksi, harmillisesti pulla kuitenkin jää raa'aksi. Pian ulkoa kuuluu levotonta kopsetta, osa hevosista on sotkeutunut kiinnitysnaruista itseensä ja toisiinsa. Selvittelyissä menee kymmenisen minuuttia, mikä ei ole paha aika ollenkaan ja pian vaellus saa jatkua. 

 Porukka lähti etenemään rauhallista reittiä. Sitä kuljettaisiin käynnissä ja se olisi varmasti helpoin reitti myös. Matkalla on eräs tienylitys, mutta se sujuu mutkattomasti koko ryhmältä. Reitti kulkee jälleen kauniissa metsässä ja mies ihailee maisemia, oksalla kiipeävä oravakin kiinnittää huomion. Reitti jatkuu loivasti kalliota pitkin, vetäjältä tulee varoitus kulkea varovasti, mutta Chevy kompuroi matkalla joka tapauksessa. Siitä selvittiin kuitenkin jälleen säikähdyksellä ja tamma herää sen verran ettei kompuroi sen jälkeen enää. Kalliolta näkymä on upea ja auringon lasku värjää pilviä, joista on alkanut sataa hiukan lunta. Lumentulo ei vielä haittaa matkaa jatkumasta, koska reitti on Valkyrian hevosille tuttu, mutta pian lumisade sakenee.

 Edestä tulee jälleen ohjeita: Seuraa edellä kulkevan häntää. Rickon yrittää pitää huolen siitä, etteivät he poikkea polulta, mutta lumisade on hankalan sakeaa. Monet alkavat laulaa joululauluja, jotta jokainen pysyisi mukana. Pian kuitenkin laulu hiljenee, lumisade on niin sankkaa, että Rickon sulkee silmänsä. Miehen on pakko luottaa Chevyyn. On epävarmaa, onko kaksikko jäänyt jälkeen vai johtuuko äänten vaimeneminen vain lumisateen sankkenemisesta. Pian miehen on kuitenkin pakko raottaa silmiään ja vilkaista, muita ratsukkoja ei näy...

 Pian Rickon kuitenkin kuulee taas hevosten kavioiden narskuntaa lumessa ja joululaulujen vaimeaa ääntä, myös muita eksyneitä oli tullut kaksikon perässä ja porukka huomaa päätyneensä metsän suojiin.

 Sitten yhtäkkiä, kuin seinään, lumisade lakkaa ja pakkanen kiristyy. Kosteus sataneesta lumesta muuttuu sekunneissa kuuraksi Chevyn karvalla ja pian tamma pysähtyykin suostumatta liikkumaan eteenpäin pyynnöistä huolimatta. Kylmä hiipii miehen takin alle ja vapisuttaa koko kehoa, Rickon yrittää katsella ympärilleen etsien syytä Chevyn reaktioon tuloksetta. Metsän peittää painostava tunnelma. Sitten kevyt tuuli nostattaa ilmaan lunta, ja tanssii ohuella hangella. Se vaikuttaa miltei yliluonnolliselta ja saa ratsukon olon erittäin epämukavaksi. Lopulta Chevy päättää, että nyt on taas aika jatkaa matkaa ja koko poppoo pääsee lähtemään eteenpäin.

 Tallin lämmössä on mukavampi jo muistella, kuinka lopulta koko ryhmä löydettiin ja jatkettiin hyvällä menestyksellä takaisin tallille. Rickon riisuu tammansa varusteista ja hoitaa tammaa lempeästi ja rauhassa, nyt kyllä väsytti. Chevy saa myös lämmintä melassimehua ja tämän jälkeen se pääsee pihattoon viettämään iltaansa. Rickonin matka taas jatkuu pitoihin. Pöytä oli täynnä ruokaa, jota moni katsoi himoiten. Rickon nirsona kuitenkin ohitti monet ruoat ja sai lautaselleen vain yrtein maistettua riistaa, haudutettuja juureksia (ja kaalia, jonka mies jätti lautasen reunalle), voita ja juhlaleipää sekä keitettyjä perunoita.

 Kun ruoka on nautittu, on musiikin aika, vierailta kysellään suosikki lauluja soitettaviksi, mutta Rickonilla ei ole antaa mitään. Mies kuitenkin kuuntelee mielellään muiden lempilauluja. Musiikki inspiroi tansseihin ja jopa piiritansseihin. Rickonia ei kuitenkaan tanssi kiinnostanut ja hän käy hakemassa lautaselleen jälkiruokia, torttuja ja pipareita muun muassa. Tämän jälkeen hän etsii mukavan nurkan, jossa voi syödä herkkupöydän antimia ja katsoa tanssia, naureskellen itsekseen mielessä kuinka jos Jane tai Mark olisi paikalla, hänkin joutuisi tanssimaan.

 Kun on lahjojen vuoro, Rickon muistelee tuoneensa mukanaan myös yhden lahjan, joten hänkin käy nappaamassa kuusen alta itselleen lahjan, paketista hän saa villaisen ratsastushameen. Mies naureskelee lahjalle, muttei ehkä tajua, että tulevaisuudessa siitä voisi olla hyötyäkin! 

 Pian väki alkaa vähetä, mutta Rickonia ei huvita lähteä vielä. Juhlista tulee jatkot ja juomatkin vaihtuvat pikkuhiljaa jatkoille sopivammiksi. Tuvassa aletaan pelaamaan korttipelejä, joka ei miestä aluksi meinannut kiinnostaa, mutta kun puhuttiin Viikinkipelistä, innostui Rickonkin. 

 Myöhemmin jotkut juhlijat keksivät kilpailla avannossa siitä, kuka kestäisi kylmässä kolossa pisimpään, miestä ei kuitenkaan kiinnostanut enää kalista, mutta kannustusjoukkoihin ja jopa vedonlyönteihin hän osallistui. Vedonlyönnin Rickon kuitenkin hävisi ja tämän seurauksena hän sai haasteeksi juoda ison kupin sahtia yhdeltä istumalta. Se jää kuitenkin kunkin pääteltäväksi miten siinä onnistuttiin. Juhlainnostus kuitenkin vain kasvoi ja Rickon oli mukana pirskeissä viimeisten joukossa, kirjaimellisesti, koska mies sammui lopulta tuvan lattialle viiden aikoihin. Unen määrä lopulta jäi aika alhaiseksi ja vointi oli aamulla herätessä aika kehno.

Valkyrian talvipäivänseisauksen juhla Aifricin näkökulmasta

 Aifric saapui Valkyriaan hiukan ennen kymmentä. Pitkä vaaleahiuksinen nainen ottaa saapujia vastaan ja esittäytyy Kidaksi. Tallissa on höriseviä kauraturpia jo odottamassa ratsastajiaan. Ensin on kuitenkin pikainen esittäytyminen, joka sujui helposti ja nopeasti punatukkaiselta naiselta.

 Aifric katselee hevostarjontaa ja kysyy Kidalta: "Onko Kultakutri vielä vapaana?" Kun nainen vastaa myöntävästi, Aifric kertoo haluavansa ratsastaa kultaisella suomenhevostammalla vaelluksessa. Kultakutri merkataan Aifricille ja hän lähtee hakemaan tamman hoitovälineitä ja varusteita.

 Aifric on ehtinyt jo hetken harjailla Kultakutria, kun Kida tulee kertomaan tammasta hiukan naiselle. Tamma kuulemma rakastaa maastoilua ja on metsässä kuin kotonaan. Kultakutri on kuitenkin herkkä päästään eikä ohjiin kannattaisi Kidan mukaan jäädä roikkumaan. Aifric nyökkää sen merkiksi, että on ymmärtänyt Kidan ohjeen ja nainen heittää lopuksi vitsillä vielä: "Paksusta harjasta voi kyllä sitten hyvin mielin ottaa tukea jos siltä tuntuu, ja sille voikin tehdä paksun letin kauhukahvaksi!"

 Kun hevosten hoitaminen ja varustaminen oli saatu valmiiksi, kokoonnuttiin pihalle. Kida tarkisti vielä ratsut ja sitten noustiin selkään ja muodostettiin jonoa. Aifric kävi hakemassa lainaan villaisen ratsastushameen, jotta kylmä ei tulisi heti ratsastuksen aikana. Ohjeetkin käytiin läpi tarkasti, ennen kuin lähdettiin matkaan. 

 Kun polku muuttuu leveämmäksi, on ravipätkän aika. Kultakutri kuitenkin innostui niin, että teki yllättävän liikkeen sivulle ja satula luisuu vinoon. Aifric joutuu tulemaan alas ja korjaamaan tämän, jonka jälkeen jatkaa takaisin omalle paikalleen jonossa. Pian pysähdyttiin hetkeksi ihailemaan maisemaa, jonka jälkeen jatkettiin tieosuutta pitkin reippaassa ravissa. 

 Pian päästäänkin jo kodalle, jossa on ansaittu tauko. Aifricia väsyttää, mutta hommat ennen lepäämistä hoidetaan kyllä hyvään malliin. Kultakutri saikin hyvän kasan heinää mussutettavaksi. Kun tarjottavia aletaan jakaa, Aifric pyytää itselleen kupin kuumaa glögiä ja tikkupullan paistettavaksi. Pulla kuitenkin loppujen lopuksi jää hiukan raa'aksi. 

 Hetken päästä hevoset alkavat meluta hermostuneesti, ja kun vaeltajat pääsevät kodan ulkopuolelle katsomaan, mikä meininki, huomaavat he hevosten sotkeutuneen kiinnitysnaruihinsa. Kaikki tekivät hyvää yhteistyötä ja hevoset saatiin selvitettyä 25 minuutissa. Sekamelskan jälkeen kotapaikka siivottiin ja hevoset varustettiin. Paluureitiksi valikoitui vauhdikkaampi reitti. Palattiin siis hetken matkaa samaa reittiä, mutta käännyttiin toisaalle yhdessä risteyksessä. Kuljettiin jälleen ravissa, mutta kyyti oli tällä kertaa verkkaista ja pomppuisaa. Se ei kuitenkaan naista sen kummemmin häirinnyt, vaikka epämukavaa kyyti oli.

 Vauhti hidastuu käyntiin tienylityksen takia. Ylitys sujuu aluksi hyvin, mutta pian tietä pitkin porhaltaa auto. Kultakutri säikähtää ja loikkaa tien ja ojan yli yhtäkkiä. Aifric ei kuitenkaan tipahda ja siitä selvittiin säikähdyksellä. Tienylityksen jälkeen tulee pitkä pätkä, joka Kidan mukaan aloitettaisiin tasaisella ravilla ja urien vaihtuessa tasaiseksi tieksi, saisi päästellä laukassa niin lujaa kuin uskaltaa. Sen jälkeen matka jatkuisi hitaassa laukassa tai muussa askellajissa. Kun matka jatkuu, ilmassa leijuu odottava tunnelma, kaikki ratsastajista hevosiin odotti laukkapätkää innoissaan.

 Matka laukkapätkälle oli pitkä ja moni ratsu ja ratsastaja oli uupunut, kun laukkapätkä vihdoin avautui koko joukon eteen. Moni kuitenkin nosti laukan ja osa pääsi päästelemäänkin. Kultakutri heräsi heti eloon, mutta Aifric ei halunnut antaa sen laukata aivan täysillä. Tamma kuunteli naisen ohjeita kuuliaisesti ja vauhdin hurmastakin ratsukko pääsi nauttimaan, vaikkei täysiä päästeltykkään.

 Aurinko alkoi laskemaan ja metsä hämärtymään. Rauhoittava tasainen kavioiden kopina oli ainut ääni minkä pystyi kuulemaan. Polku kapenee ja joukkio siirtyy käyntiin ja hevoset puuskuttavat tyytyväisinä. Moni Aifric mukaan lukien antaa ratsulleen pitkät ohjat ja hevoset venyttävät kaulojaan tyytyväisenä pärskien. Jotkut retkiläisistä alkavat jutustelemaan laukkapätkästä, mutta Aifric sulkee silmänsä jääden kuuntelemaan niin metsää, hevosia, kuin puheensorinaakin. 

 Aifric avaa silmänsä valpastuen, kun ilma käy yhtäkkisesti kylmemmäksi ja valo katoaa nopeasti - liian nopeasti. Koko poppoo hiljenee samalla sekunnilla ja painostava tunnelma saa hevosetkin hermostuneiksi. Kida kehottaa kaikkia ottamaan ohjat tuntumaan ja Aifric keräilee hitaasti muiden mukana ohjia käsiinsä katsellen ympärilleen valppaasti. Pian Kultakutri pysähtyy törmätessään Liisukan pyllyyn. Tämän jälkeen tamma nostaa päänsä korkealle korvat ojossa pimeään metsään. Aifric katselee suuntaan, jota Kultakutri tarkkailee valppaana ja yrittää löytää sen, mikä tamman sai valpastumaan äkisti. Pian nainen huomaakin vastasataneelle lumelle painautuneet jäljet. "Erikoista", miettii nainen mielessään. Kavionjäljet, olivat aika erikoisessa paikassa, eikä ne voisi kuulua kenellekään ratsukoista. Nainen kuitenkin seuraa katseellaan jälkiä ja pian hänen sydämensä hyppää kurkkuun järkytyksestä, kun jäljet muuttuvat sorkan jäljiksi ja sitten tassun jäljiksi! "Mikä-", nainen kuiskaa, kuumotus valtaa koko kehon ja Aifric on juuri aikeissa ilmoittaa Kidalle oudoista jäljistä, kun outo karjaisu täyttää metsän, se ei ole ihmisen, eikä minkään eläimen karjaisu. Se muuntuu ensin mylväisyn kautta ulvonnasta tuskaiseen ja raastavaan rääkäisyyn, joka saa sydämen jättämään lyönnin välistä ja tärykalvot kirvelemään. Nainen ehtii nähdä äänen suunnasta vielä pelottavasti tuijottavan silmäparin, ennen kuin Kultakutri lähtee muiden mukana kollektiivisestä päätöksestä täyttä laukkaa pois tästä paikasta.

 Kun joukkio on päässyt takaisin tallille, saa hikiset ja väsyneet ratsut ansaitsemansa hoitohetken. Kun hoitohetki oli suoritettu, päätti Aifric jättää Kultakutrin kuitenkin talliin kuivattelemaan, se oli kuitenkin sen verran hikinen, ettei sitä viitsinyt pihattoon viedä vilustumaan. Aifric kuitenkin tulisi myöhemmin vaihtamaan sille loimen ja viemään sen pihattoon loppu yöksi. Nyt olisi kuitenkin aika unohtaa karmaisevat metsän tapahtumat ja lähteä viettämään pirskeitä. Aifric lappasi kaikennäköistä hyvää lautaselleen ja istui pöytään nauttimaan annoksestaan nälkäisenä. Pian kun musiikki saa ihmiset innostumaan tanssimisesta, Aifric hyppää hetkeksi mukaan. Pian hän kuitenkin valuu muutaman muun mukana herkkupöytään nautiskelemaan vähän lisää. Lahjojen vaihdossa nainen saa villaisen ratsastushameen, mistä tämä riemastuu, koska oli tänään huomannut sen olevan näppärä vaate! Kun juhlat kääntyvät jatkoiksi, päättää Aifric kuitenkin, että nyt olisi aika lähteä rauhoittumaan.

 Aifric aloittaa Kultakutrin viemisellä pihattoon, jonka jälkeen hän osallistuu vielä iltatalliin tuvan eteisen puolella törmäämänsä Varpun ehdotuksesta. Aifric saa tehtäväkseen syöttää hevosille väkirehuja, joka ei ole naisen mielestä ollenkaan paha tehtävä. Iltatallin jälkeen Aifric osallistuu vielä kummitustarina kokoontumiseen pihamökin puolelle. Aifric kertoo hiukan Blacklaken alueen omista myyteistä, sekä vaelluksella kokemastaan hurjasta tapahtumasta, jossa osa osallistujista oli myös mukana. Kaikki kuitenkaan eivät olleet nähneet tuijottavia silmiä ja jotkut olivat ehtineet nähdä sillä savuiset sarvet. Aifric yritti saada paikallisilta osallistujilta selville, olisiko olentoon liittyen jotakin tietoa, koska tällaisista otuksista on kirjoitettu aina...

 Kauhutarinahetken jälkeen osa saavat päähänpiston: hiihtoratsastusta yön pimeässä. Aifric ei kuitenkaan ajatuksesta innostunut, ensinnäkin se kuulosti vaaralliselta, toiseksi sääntöjen vastaiselta. Aifric kipaisi tuvan puolella varoittamassa henkilökuntaa osan porukan mahdollisista kommelluksista ja päätti sen jälkeen lähteä nukkumaan. Se otus pyöri vielä hetken naisen mielessä, kunnes pitkä rankka päivä otti veronsa ja nainen nukahti. Aamulla herätessään nainen totesi nukkuneensa komeat 12 tuntia makoisammin kuin koskaan. Lopulta oli kuitenkin aika pakata kamppeet ja lähteä kotiin.