Vuosi 2021 alkaa, tarinoiden vuosi

 Vuosi 2021 on sellainen, jossa tarinointi on jälleen edellisestä lisääntynyt. Suurin lisäävä tekijä oli ehkä kesällä tullut tarinahevoseni Sissi. Tätä vuotta jaan vielä enemmän osa-alueisiin ja jotkut tarinat saavat jopa omia postauksiaan. Paikoitellen 2021 omaa jopa sellaisia tarinoita, joita ei ole tullut mainittua instagramissa, mutta siinä taas linkki tägiin, josta voi tarkastella kaikkia vuoden aikana tuotettuja kuvia. Parhaimmat palat pääsevät tarinoitakin kuvittamaan. Tähän postaukseen tulee kaikki muut tarinat, mitä omiksi postauksiksi kannata laittaa. 

Talvivaelluksia

Aaronin mustang makeover

Markin onnettomuus

Vuoden kesäleirit

Aifricin ja Sissin matka alkaa

Yösuunnistuskilpailut

Valmennus Valokylän tallilla

 

Larissa

 Eräänä päivänä Jane avasi koneensa ja katsoi läpi tuttuun tapaansa kaikki varaukset. Hän huomasi erään varauksen, joka kiinnitti naisen huomion. Larissa niminen nainen halusi hevosen kanssa puuhailun ja pienen ratsastuksen, mutta lisäksi tämä ilmoitti olevansa sokea. Jane oli miettinyt naiselle hevosia valmiiksi, joku kiltti tietenkin, ehkä Prinssi tai Uni tai joku niin leppoisa, ettei leppoisampaa ole.

 Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun nainen viimein tuli ja Ellan kanssa lähti tarhoille tutustumaan hevosiin. Ensimmäinen hevonen, joka heitä vastaan tuli oli Din, ei ehkä se mitä ensimmäisenä olisi tähän ajateltu. Larissa kuitenkin tykästyi Diniin ensinuuhkaisulla ja päätti haluta juuri tämän ruunan puuhailemaan kanssaan. Ellan avustuksella ruuna otettiin tarhasta ja harjailtiin, lopuksi kaksikko kävi lyhyellä talutusmaasto lenkillä. Larissa selkeästi piti Dinistä ja tuntui, kuin kaksikon välille olisi heti syntynyt jonkinlainen vahva side. Aika näyttää, mihin tarina etenee!

Sääilmiöitä

 Pilvet peittivät hiljakseen taivaan ja vieläpä moneksi viikoksi. Yleensä oli vain harmaata tai heikkoa lumisadetta, mutta loppujen lopuksi säätilat muuttuivat pikkuhiljaa lumimyrkyiksi. Piti pitää huoli, että pihattohevosilla oli aina pääsy suojaan ja ruoalle, joten hevosia tarkistettiin useasti. Näytti kuitenkin siltä, että hevoset pärjäsivät yllättävän hyvin säässä, monelle oli kehittynyt paksu ja eristävä talvikarva ja puistakin löytyi monesti suojaa. Joillakin hevosilla oli jääkiteitä viiksikarvoissa ja joillakin roikkui jo mahan alla jääpuikkoja, mutta mikään ei noita hevosia näyttänyt haittaavan.

Myrskyn vihdoin laannuttua, oli edessä paljon korjaustöitä. Puita oli kaatunut varsinkin kylän läheisyydessä, mutta kaikki lähialueelta, jotka omistivat hevosen, valjaat ja reen riensivät apuun ja myös Blacklakelta saapui pari hevosta apuun.

Tiimien taisto

 Monilla talleilla, niin kuin myös Blacklakella harrastaa monenlaisia isompia ja pienempiä porukoita. Blacklakella kehittyi pienimuotoisia porukoita, joita alettiin kutsua tiimeiksi ja tiimeille keksittiin nimiä. Juttu oli aluksi vain leikkimielistä, kunnes kaksi kolmen nuoren tiimiä joutui nokat vastakkain. Toisen tiimin edustajat olivat tavoitteellisempia ratsastajia, kävivät valmennuksissa ja osallistuivat tallin pikkukisoihin, pärjäsivät ja olivat taitaviakin. Toinen tiimi taas, ei ehkä niin aktiivisia harrastajia ja sitäkin vähäisempää harrastusta tehtiin vain hauskuuden nimissä. Puskaridailuksikin voisi kutsua.

 Eräänä päivänä tavoitteellisempi tiimi haastoi "puskailijat" tiimien taisto kisaan, toki myönnytys Janelta piti ensin hakea, mutta lupa saatiin ja toinenkin tiimi suostui kisaan. Suostumisen jälkeen kyllä ymmärrettiin, ettei mitään pärjäämisen mahdollisuuksia olisi, silti syteen tai saveen. Kaippa se ihan hauskaakin olisi.

//Tiimien taistolle on toivottu jatkoa, se jäi vähän tämän ensimmäisen julkaisun jälkeen kesken! Ehkä taistotarina tulee saamaan jatkoa vielä vuonna 2022! Julkaisussa myös taustaa tarinan inspiraatiosta B)//

Uudet rescuet

"Jane kävi vierailulla toisella tallilla, kaukana täältä. Siellä oli monta hevosta jotka eivät voineet hyvin, Janea se harmitti, stressi ja ahdistus tarttui häneenkin. Hän oli siellä tapaamassa kahta hevosta, toinen heistä oli Erwin, eestinhevos ruuna. Hän tunsi hevosen kivun kipuna omassa kehossaan, mutta hän koitti hengitellä rauhassa. Siellä oli vaikea puhua ihmisten kanssa ja epämukava olla. Siellä puhuttiin hevosista sävyyn, jolla Jane ei ollut ikinä kuullut hevosista puhuttavan. Se oli ikävää.. päivän päätteeksi Jane lähti tallilta kaksi hevosta trailerissa. Toinen heistä, Jackpot Jack, eli Erwin. 12-vuotias ja 148cm korkea eestinhevosruuna. Väriltään ruunihallakko. Upea ruuna oli vaipunut opittuun avuttomuuteen, varmaan jo kauan sitten...

Toinen hevonen jonka Jane tapasi, oli Hani-ruuna. Jos puhe Erwinistä järkytti Janea, niin puhe Hanista kauhistutti. "Hullu" ja "Sekopää", olivat sanoja, jolla sitä kuvailtiin. Todellisuudessa se oli stressaantunut, kivuissaan ja väärin ymmärretty. Jane kuuli Hanin avun huudot. Entiset omistajat naureskelivat, kun Jane sanoi ottavansa molemmat. Janen ei tarvinnut enää välittää heistä.
Premia Kochanie eli Hani, upea Sleesialainen ruuna. Vaaleanruunikko ja 153cm. 10-vuotias. Paljon väkivaltaa kokenut."

Lainattu suoraan instagrampostauksista

 

Ceto

 Jane oli innoissaan. Geno oli viimevuoden puolella astutettu hienolla lusitano-oriilla ja oli odotettavissa, että varsa olisi väriltään tuplavoikko. Ehkä jopa perlino. Siitä tulisi varmasti hieno hevonen!

 Ennen varsan syntymää kuitenkin huomattiin jotain ongelmia tiineydessä ja lopulta varsa syntyi kuolleena. Janea harmitti kovasti ja Genokin oli pois tolaltaan. Jane nimesi varsan silti Ceto de Floresiksi eli lyhyemmin Cetoksi. Ceto haudattiin sinne, minne aikojen saatossa on kaikki Blacklaken suvun hevoset haudattu...

Hevoslapset

Vanha kuva kuvagallerioiden syövereistä. Rickon 7v ja Jane 5v, tylsää oli kun äiti ja täti työn touhussa. Nuori tamma, joka myöhemmin päätyi Rickonin hevoseksi, oli vapaalla ja lapset päätyivät temmeltämään sen luona ja Rickonille tuli hullu idea ottaa automaatti kuvan otolla 100 kuvaa siitä kun hän kiipeää hevosen selkään... tarvittiin vähän pikkusiskon apua, mutta hullu idea toteutui. Kaikkia kuvia ei todellakaan säästetty, mutta tämä oli yksi säästetyistä.

Keskiaikamarkkinat

 Blacklakella oli taannoin keskiaika tyyliset markkinat. Sinne kutsuttiin kaikki halukkaat lähitalleilta ja kylästä, muutamia ilmoituksia laitettiin pidemmällekin, jos joku innokas kauempaa haluaisi mukaan. Porukkaa tuli erittäin paljon. Itseasiassa markkinat olivat perinne, kunnes perhe joka niitä järjesti joutui onnettomuuteen. Pari vuotta oli hiljaista, kukaan ei tiennyt mitä tehdä. Blacklakelaiset halusivat ottaa tapahtuman harteilleen ja järjestää markkinat nyt tallilla. Toivottavasti ehditään pitää samat ensi vuonnakin, koska ihmisillä oli selkeästi hauskaa! Tuttuun tapaan Ella oli ruokakojulla. Lisäksi viereisellä kojulla oli Enzio varustepajansa kanssa. Enzio tekee itse varusteita ja sai hyvän tilaisuuden myydä niitä eteenpäin.

 Markkinoilla oli myös vähän kilpailu ohjelmaa. Jousiammunta oli yksi lajeista
Luokan tulokset päättyivät tilanteeseen: Voittajana oli Fanol ja Skye yhteispistein 26 kolmelta kierrokselta. Fanolilla oli uusi ratsu alla, mutta se ei haitannut! Toiseksi tuli Kati ja Timppa pistein 24!!

Jaetulle kolmannelle sijalle pääsivät Varpu lainaratsullaan Sebulla ja Minerva ja Riki, taluttajana Vera pistein 18! Ohjelmassa oli myös skill at armsia. Luokan tulokset päätyivät mm. Jaettuun voittosijaan Harperille ja Niilolle sekä Jennalle ja Tomille pistein 37. Toiselle sijalle pääsivät Ilves ja Geno pistein 36 ja kolmannen sijan sai Varpu ja Rene pistein 35. Markkinoiden kohokohta ohjelma oli tietenkin joustaus! Joustauksessa ei ollut tarpeeksi osallistujia, joten piti hiukan kikkailla parien kanssa. Ensinmäisenä parina taistelivat Sarah ja Pahvi sekä Kai ja Madeline, Kai ja Madeline voittivat.

Seuraavana vuorossa olivat Varpu ja Rene sekä Richard ja Kide, Varpu ja Rene voittivat. Kolmanten ja viimeisenä parina ensimmäisellä kierroksella oli Joni ja Totti sekä Vilmari ja Berry, Vilmari ja Berry voittivat.

Sitten jouduttiin kikkailemaan mutta loppujen lopuksi Varpu ja Rene voittivat koko luokan päivän kohokohdassa! Onnea heille! Palkinnoksi he saivat komean pokaalin.

Pojun ja Lokin lähtö (+muut myynti ja ostotapahtumat)

 Blacklakella ei ole ollut tapana myydä hevosia, mutta hevosmäärän kasvaessa ja ajanpuutteen johdosta joskus on joitakin hevosia karsittava pois. Sellaisia, jotka eivät ehkä viihdy niin hyvin tuntitoiminnassa tai sellaisia, joilla ei paljon ratsasteta, who knows! Poju oli yksiä ensimmäisiä myytyjä, mutta ei toki ensimmäinen sillä pari vuotta takaperin muutama Blacklakelainen myytiin yhteistyötalleille. Alunperin se oli vain Poju, mutta sitten sovittiin ostajan kanssa myös Lokista, sillä walkerkaksikko oli oikea erottamaton pari. Niinpä kaksi hevosta lähti uudelle omistajalle Emilylle, tästä voi lukea tarinaa Emilyn näkökulmasta.

 Tästä se sitten lähti, seuraavaksi parivuotiaat Mistyn varsat lähtivät jatkamaan matkaansa myöskin Credellon tilalle. Vili kyllä lähti jo aikaisemmin, mutta Redi tuli lopulta perässä. Sitten oli myös naapuritallin Amber, joka tuli katsomaan omistan puolesta Lorua. Loru myytiin sittemmin juuri tälle tallille. Sitten lähti jo vanhaksi käynyt Niilo yhdessä Miikan, joka myös melko vanha ja rescue-shiren kanssa samaan kotiin. Samoihin aikoihin lähti Genon kanssa saapunut Feli. Kaksikko oli ollut pitkään erottamattomat, mutta uudet tuulet puhalsivat kumpaakin lusitanoa kohti. Toiseen ratsastuskouluun Sinipuroon matkasi taas Mira, Iisa ja Nooran varsa Täykky. 

 Vapun myymisen kohdalla, alkoi jo tallinomistajaa kismittää: 

"Hei hei nyt mitä täällä TAAS tapahtuu" tokaisee Tina vihaisella äänensävyllä kun marssi ulos kartanosta huomatessaan, että taas on yksi hevonen lähdössä. Rickon empii. "Ei hätää, Vappukin on menossa hyvään kotiin!" Hän selittää. "Miksi ihmeessä olet myynyt näin monta hyvää hevosta!?" Ihmettelee Tina edelleen vihaisena. "Nooo ensinnäkin, Miikan ja Niilon oli aikakin jo päästä ratsastuskoulueläkkeelle, tiedäthän.. Midi oli alun alkaenkin myynnissä. Loru vain tuntui kaipaavan elämänmuutosta." Selittää Rickon. "Miten sitten selität nämä loput, esimerkiksi Mira ja Iisakin lähti toiseen ratsastuskouluun. Täykyn (Ja kaksoset) vielä ymmärrän aika useinhan meiltä varsat lähtee muualle.. tai tämä Vappu, sekin on loistohevonen!" Jatkaa Tina. Rickon vaivaantuu. Myös taustalla oleva Aaron on ollut hyvin vaivaantunut jo pidemmän aikaa, hän oikeastaan haluasi vain kadota paikalta. Perheriidat ei ole hänen juttunsa, varsinkaan kun hän ei kuulu kyseiseen perheeseen. "Rahan" kertoo Rickon "meille tulee kyllä hyviä hevosia tilalle jos sitä pelkäät. Ja jos aloitamme suomenhevosten kasvatuksen, emme tarvitse kauheasti noita ruunia." Tämä jatkaa. Onhan se toki vaikea luopua hienosta ja hyvästä suomenhevosesta, rakkaastakin. "Kun se talli josta haimme ensimmäiset suomenhevosemme lopetti, tulevaisuus ei näyttänyt valoisalta kasvatuksen suhteen. Mutta Purojoki on uusi ja hyvä! Tiina on loistotamma ja nyt ostin kolme kotiinkuljetuksella sieltä! Yksi ori kaksi tammaa" selittää Rickon jo vähän innoissaan. Tina alkaa nyökkäillä hyväksyvästi, mutta huomaa, että pojallaan on jotain muutakin mielessä. "Mitä muuta olet mennyt ostamaan..." tämä tokaisee ääneen. Rickon vaivaantuu hiukan ja sanoo hiljaa "KaksiSpanish-normaniaJaAhaltek". "Mitäää!" Huudahtaa Tina. "Mitä me semmoisilla?? Blacklakella ei ole koskaan ollut ahaltekejä ja tuo spanish-normankin kuulostaa ihmeelliseltä." Rickon koittaa viittoa äidilleen, että rauhoitu, mutta päättää lopulta karata paikalta ja lastata vihdoin Vapun, joka on odotellut tätä jo tovin. Aaron auttaa lastauksessa ja hyppää rattiin. Miehet ajavat hevosen kera satamaan....

Ja näinpä hevosen vientireissu oli samalla hevosenhakureissu ja muutama uusi suomenhevonen astui talliin vastapainoksi. Aluksi niitä toki oli vain se kolme:

 Samana päivänä kun Vappu vietiin ja Purojokelaiset haettiin, tuli iltapäivällä soitto, että satamassa olisi vielä yksi odottelemassa. Täh, ei ollut kyllä meidän mukana, mietti Rickon. No ei ollutkaan, mutta jostain syystä siellä luki, että neiti Kuura-korva on myös Blacklakelaisille tulossa. Selvä. Aaron ja Rickon kävivät yhteistuumin tamman hakemassa. Autuaan tietämättöminä, mitä seuraava yö toisi heille tullessaan....

Loppujenlopuksi saapuivat myös loput Rickonin mainitsemat hevoset eli spanish-normanit Gitta ja Cava sekä tekki Pazuzu.

Kommelluksia

Fanol oli maastopäivässä uuden orin kanssa, kaikki ei sujunut ehkä niin kuin piti, mutta lopuksi maastopäivä vain nauratti.
Ensiksi siis selkään noustessa Fanol "meni ympäri", tipahti jaloilleen toiselle puolelle hevosta
Myöhemmin maastossa ori kompuroi ja Fanol tipahti, jälleen jaloilleen 

(Perustuu hiukan tositapahtumiin.. 😂😇)

D ylläpitoon

 Vuoden alussa (huhtikuussa) Blacklakeen asteli komea rautias arabiori. Sillä oli astuttu tallin arabitamma Kukka, mutta nyt se tulisi ylläpitoonkin. Ylläpidolle ei sinänsä ollut sen erityisempää syytä, Baffnerissa oli kiireistä ja joitakin hevosia oli saatava tiluksilta pois edes johonkin ja Blacklakella taas rajattomasti tilaa. Toisaalta olihan se kiva ottaa kesäksi hevosia, kun leireillä niitä kaivattaisiin myös!

 D pääsikin mukaan porukkaan helposti, koska Kukan saatuaan varsa, se vietti paljon aikaa arabilauman kanssa, joka koostui monista perhesiteistä: Kukka, Kukan ja D:n varsa BL Skywalker ox, D ja Kukan vanhempi varsa ara-appaloosa tamma April. Kukan ja D:n varsa kuitenkin myytiin piakkoin, mutta yhteiselo Kukan, Aprilin ja D:n kanssa jatkui ja pian laumaan liittyi herkkä arabitamma Pipsakin ja myöhemmin syksymmällä Mokka. 

 Syyskuussa D:llä oli pientä kahakkaa ahaltekori Pazuzun kanssa, mutta kinoista päästiin yli. Tammikuussa 2022 vuoden puolella saatiin tieto, että D saa jäädä Blacklakeen, mikä oli oikein iloinen uutinen!

Zilin poisnukkuminen

 Huhtikuussa 2021 tallin vakiokasvo BL Little Chili lopetettiin. Se oli vanha, vanhimpia tallin kasvatteja siihen asti. Zilillä oli jo vanhuuden vaivoja, hampaat eivät toimineet enää niin kuin olisi pitänyt ja polvessakin oli ongelmaa. Lopulta oli parempi päästää shetlanninponiruuna vihreämmille laitumille ja suru-uutisista kerrottiin vähän ennen lopetusta, jotta kaikki halukkaat voisivat käydä Zilin hyvästelemässä.

Varsauutisia! 

 Blacklakella oli ennenkin syntynyt varsoja, mutta lähinnä yksittäisiä ja pitkin vuotta. Viimeksi kunnon kesävarsoja oli tullut ennen ratsastuskouluaikoja. Nyt, vuonna 2021 asia olisi toisin. Tosin kaikki kesän 2021 kasvatit myytiin eteenpäin nopeasti ja ne menivätkin kuin kuumille kiville! Varsoilla oli oma nimiteema tänä vuonna, Star Wars! 

 Ensimmäisenä varsan sai arabitamma Kukka. Isäorina oli ylläpitoon ja myöhemmin ihan ostettu BAFF Domitrius ox ja varsa syntyi ruunikkona, mutta on erittäin todennäköistä, että ori kimoutuu vanhetessaan.

 Seuraavaksi varsan sai mini-irlannincobtamma Halla. Isänä oli Hawk, mutta Halla saatiin tiineeksi pakasteiden avulla, sillä Hawk on ruuna. Varsa nimettiin BL Boba Fettiksi ja väriltään siitä tuli ruunikonkirjava tiikerinkirjava (eng. pintaloosa). 

 Myöhemmin varsan sai myös vuonohevostamma Iisa ja isä oli saatu naapuritallista. BL Chewbacca oli melko tavallinen ruunihallakko väritykseltään!

 Melko uusi kasvo Prinsessa, englannintäysiveritamma oli saapunut talliin tiineenä ja pienten geeniselvittelyjen jälkeen selvisi, että sen syntynyt varsa BL Hondo Ohnaka xx oli myös Baffner Estatesra tuttu Benny! Hondo syntyi niin ikään voikonpäistärikkönä.

 Tallin tuttu kaksikko Shiraj ja Sahrami saivat ruunikon varsan BL Qui-Gon Jinnin ja myös monille rakas Gracie sai varsan tallin angloarabin Carman kanssa, rautias sai nimekseen BL Han Solo. 

 Tallille ei kovin kauan aikaa sitten saapunut kohtanolian kylmäverikaksikko Fire ja Kid saivat myös varsan BL Darth Maul ja kaikista epäilyistä huolimatta sekin saatiin myytyä yllättävän helposti.

 Rap, tallin pomppuponi on ollut suosittu siitosori, lähinnä tallissa sisäisesti, mutta myös jonkin verran ulkopuolisilla tammoillakin. Echo sai hiukan etuajassa lasketusta ajasta ruunikonkimonkirjavan varsan, joka sai nimekseen BL Master Yoda.

 Kimo irlannincob tamma Joy sai naapuritallin Obi-Wan orin kanssa tammavarsan BL Ahsoka Tanon. Tano myytiin myös heti, mutta uusi omistaja ei koskaan tullut hakemaan tammaa. (Varsa saatiin kuitenkin myytyä vuotta myöhemmin.) Ja lusitanotamman Genon varsa BL Padmé Amidala seikkaili ties missä ensimmäiset elinvuotensa. Myynnissä, ylläpidossa, takaisin tallissa, taas myynnissä, siirtyi eräälle Kreikkalaiselle tamma-asemalle myyntiin ja niin edelleen. Ahsoka oli väriltään emänsä kaltaisesti kimo spalshed white ja Padmé oli saanut kauniin perlinovärityksen emänsä ollessa ruunivoikko ja isän voikonkimo!

 Myös kaksikko Lotta ja Zane saivat varsan, BL Darth Vader, niinikään barock-pinto emänsä tavoin ja väriltään myös mustankirjava. 

 Hannovertamma Mira sai yhdessä naapuritallin Totin kanssa puoliveritamman BL This is The Wayn ja ruunikonkirjava tamma lähtikin piakkoin Baffner Estateen. 

 Myös painttamma Opal sai varsan, BL Kanan. Erikoisen kirjavuuden se oli saanut isältään ja hopean emältään.

 Mushroom värinen shettistamma Rose sai myös varsan, BL Syndulla ja tammavarsa oli niinikään mushroom.

 Erikoinen kathiawaritamma Lillie sai ruunikonkimonkirjavan BL Princess Leian, joka myös myytiin nopeasti.

 Kaikki varsat saivat kuitenkin nauttia olostaan niityllä pitkän tovin, ennen kuin niitä alettiin kuskaamaan maailmalle! 

Gulle

 Eräänä päivänä Mark selasi tablettia takapihalla. Hän törmäsi tutun näköiseen hevoseen, mutta mistä se oli tuttu? Niin! Rickon oli näyttänyt kuvia kyseisestä hevosesta, se oli Islannissa asuva Rúnan hevonen! Mark ihmetteli miksi se oli myynnissä, mutta vastasi heti myynti-ilmoitukseen ostavansa hevosen. Hän ei kysynyt keneltäkään lupia, hänen mielestään ystävykset oli palautettava yhteen. Ennen kuin Gulle saapui, Mark kertoi kyllä miehelleen ja tämän siskolle, jotta hevonen saataisiin laitumelle, hänellä puuttui itseltään vielä puolikas jalka.

 Gulle saatiin laitumelle hyvin, se on yksiä ystävällisimpiä hevosia, jonka he olivat koskaan tavanneet sellaisella uteliaalla energialla varustettuna. Seuraavana päivänä Rúnan oli tarkoitus hakea vaellusryhmälle hevosia laitumelta, mitään vaellusryhmäähän ei ollut, tämä oli suunnitelma, jolla saataisiin Rúnallekin tieto uudesta hevosesta. Rúna käveli laitumelle, ja kuuli kaukaa tutun hirnahduksen. Epäusko valtasi hänet, mutta samaan aikaan hän tiesi siellä olevan hänen rakas Gullensa. Gulle laukkasi koko matkan ja tuli suoraa Rúnan syliin. Rúna ihmetteli mitä ori täällä teki, mutta ei kysellyt. Ikään kuin sillä hetkellä, kun hän halasi Gullea, hän olisi vain tiennyt mitä kaikkea oli tapahtunut.

 Kotopuolessa olleet suitset oli myyty erikseen, joten eräänä kauniina päivänä Rúna sai apua Enziolta ja rakensi aivan uudet suitset Gullelle, hän oli oppinut paljon Blacklakella ja halusi nyt käyttää Gullella enää vain kuolaimettomia. Suitsissa on ylimääräinen osa, jollaisia on yleensä riimussa, näin jos tarve vaatii niin hevonen saadaan suitsittunakin kiinni, vaikka Gulle onkin niin luotettava, että pysyy lähistöllä, vaikka olisi vapaanakin! Se tulee Blacklakenkin käyttöön, eli ei yksityiseksi, mutta Rúna saa olla hevosestaan päävastuussa!

 Myöhemmin vuonna 2022 syksyllä Rúna lunasti Gullen täysin itselleen, mutta antaa edelleen siihen kiintyneiden tuntilaisten ratsastaa oriilla tunneilla ja leireillä!

Daisy

 Rickon seisoskeli ulkona. Keli oli aivan kaamea, uhkaavakin. Tuuli eritätin lujaa ja satoi kaatamalla, Rickonilla oli tunne, että pian alkaa ukkostaa. Hevoskyyti oli myöhässä ja mies tuli vain levottomammaksi. Tietenkin myöhästyminen johtui kaameasta kelistä, mutta hän ei voinut olla ajattelematta kaikkia kauheuksia mitä olisi voinut sattua.

 Pian onneksi auton valot hiljalleen tulivat esiin pimeältä metsä tieltä. Levoton hevonen kolisteli trailerissa, kauheasti siinä ei ehtinyt mitään rupatella. Nimittäin Daisy piti saada ulos, ennen kuin se loukkaisi itsensä. Daisy rauhoittui hieman ulos päästyään, mutta oli silti rauhaton. Rickon toivotti kuskin tervetulleeksi kartanoon odottamaan myrskyn laantumista ja lähti itse taluttamaan Daisya kohti laidunta. Kauaa he eivät ehtineetkään kävellä, kun salama iski tallin pihaan. Sydän hyppäsi miehellä kurkkuun ja niin hyppäsi Daisykin, pystyyn. Tamma rukka oli kauhuissaan. Rickon päästi sen irti, mutta ei se sitten kuitenkaan juossut karkuun. Rickon nappasi riimunnarun ennen kuin tamma talloisi sen mutaan tai astuisi sen päälle ja jäisi jumiin.


Levoton kaksikko steppaili laitumelle, ja pian Daisy sai turvaa muiden hevosten läsnäolosta. Rickon palasi hiukan uhkarohkeana salaman isku kohdalle ja totesi, että tuosta varmaan jää jälki.. sitten hän palasi kartanoon kodin lämpöön ja turvaan. Näin saapui rescue tamma Daisy talliin, alku ei ollut ruusuinen, eikä niin jatkokaan...


 Kesäkuun lopussa Daisy oli jo niin pitkällä tiineydessään, että tiedettiin sen varsovan minä hetkenä hyvänsä. Huonokuntoista tammaa oltiin yritetty seurata pidempään, tiineenä kun oli. Se ei kuitenkaan antanut koskea ja oli vaikea arvioida, milloin tamma synnyttäisi. Kauniina kesäisenä yönä Jane oli yö kävelyllä. Miksikö? Jane rakastaa yö kävelyitä ja onneksi nainen olikin kävelyllään, tämä nimittäin huomasi Daisyn laitumella makaamassa, se puuskutti ja sillä oli vaikeaa. Jane käveli ripeästi laitumelle soittaen veljelleen.

 Prrr prrr prrr... kuuluu puhelimesta toistamiseen, kun mies nukkuu kuorsaten. Pian toinen puhelin soi musiikkeineen. Mark herää ja vastaa. Puhelimen toisessa päässä on Jane, Mark herättää aviomiehensä. Mies vaatii päästä mukaan, tuo ei ole käynyt ulkona taas hetkeen kun se on pyörätuolissa niin vaikeaa. Rickon suostui ja he lähtivät laitumelle. Ennen sitä herätettiin myös tallin omistaja Tina Blacklake, joka ei ollut yhtään varautunut. Tina soitteli kaikki Blacklaken työntekijät läpi, nyt tarvittaisiin kaikki jotka pystyisivät auttamaan. Pian paikalle huristikin Rhiannon ja Pareesa. Rúnakin saatiin paikalle.

 Kun eläinlääkärin työntekijät avustivat konkreettisesti synnytyksessä, muut antoivat tammalle henkistä tukea. Se oli huonossa kunnossa ja olisi voinut olla mahdollista, ettei se selviä koko tapahtumasta. Daisy yllättäen myös antoi vihdoin ihmisten tukea tätä, ehkä se ymmärsi, että nyt oli vakava tilanne.

 Ensimmäisen varsan jälkeen kaikki huokasivat helpotuksesta, kunnes Rhiannon huusi, että sieltä tulee toinenkin varsa! Kaikki olivat yllättyneitä.

 Toimenpiteessä meni kauan, viimeisenä paikalle jolkotti Tina, joka pääsi paikan päälle vasta sitten kun molemmat varsat olivat ulkona, Pareesa oli ehtinyt jo tutkia ensimmäisen varsan ja alkanut tutkia toista. Terveitä, joskin hiukan heikossa kunnossa kummatkin. Rhiannon totesi, että koko konkkaronkka selviää kyllä oikealla hoidolla, se vain on Daisysta kiinni antaako se ihmisten hoitaa itseään tai varsojaan. Daisy oli väsynyt, se hädin tuskin jaksoi pitää päätään ylhäällä, vaikka se kuinka halusikaan varsojensa luokse. Kun varsat oli tutkittu, heidät kuitenkin kannettiin Daisyn pään viereen, jotta tamma sai haistella vasta syntyneitä lapsiaan.

Kaikki hyvin loppu hyvin..

Varsatkin nimettiin lopulta, tammasta tuli Omega ja orista Captain Rex, eli Rex lyhyemmin. Onneksi molemmat kaksosista olivat terveitä kuin pukit, emästä ei voinut sanoa samaa, mutta lääkärin arvio oli lupaava.

Rickon ja Rap jousiammuntakisoissa

 Rickon ja Rap saapuivat kilpailualueelle aikaisin aamulla. Ratsukko oli hiukan ruosteessa harjoituksen puutteesta ja varsinkin siitä, ettei minkäänlaisissa kilpailuissa oltu käyty yli vuoteen. Mies varusti ratsunsa, ja jäi odottelemaan luokkansa verryttelyn alkamista. Verryttelyssä sen alettua meni huonosti, harjoituksen puute oikeasti näkyi. Rap kuitenkin teki parhaansa ja vielä vähän enemmän.

 Radalla Rapin panos näkyi, se auttoi Rickonia ja Rickon sitä. Maaliin osuttiin paremmin, kuin verryttelyssä. Vaikka ei suoritus silti mikään ratsukon parhaimpia ollut, onneksi yhteistyö ratsukon välillä oli kuitenkin säilynyt. Radan lopussa Rickon oli huojentunut, ratsukko laukkasi maaliin tyytyväisenä. Rickon kiitti oriaan heti, se teki niin hienosti. Mies oli tyytyväinen suoritukseen, eihän sitä voi odottaa kuuta taivaalta, jos ei ole harjoitellut. Rata meni yllättävän hyvin jo siihen nähden ettei oltu tosiaan harjoiteltu.

 Pian olisi Rickonin sisaren vuoro, hän meni omalla vuonohevosruunallaan. Rickon kävi riisumassa Rapin varusteista ja talutteli oria, jotta se rauhoittuisi. Rap sai ruokansa ja sitten vain odoteltaisiin. Rickon lähti katsomaan Janen loppu rataa, heilläkin meni hyvin. Loppu päivän ohjelmassa oli vielä katsella muiden suorituksia ja illalla lähteä kohti kotia.

Suurkilpailut ja sen tapahtumat

 Suurkilpailut, Blacklaken viimeiset viralliset kilpailut. Tai ei ehkä voisi sanoa niinkään, viimeiset perinteiset kilpailut. Ideana oli pitää kilpailut, joissa on pääluokat este- koulu ja maastoesteratsastuksessa, sekä monenlaisia muita lajeja. Teemana haluttiin pitää Blacklakelle tärkeä arvo: yhteistyö. Siksi pääluokissa ei panostettu suuruuteen vaan ratsukon väliseen kommunikaatioon, siten luokkien vaativuustaso pidettiin matalana. Jos ratsukko osallistui kaikkiin pääluokkiin, osallistui hän samalla kenttäratsastuksen pääluokkaan, jossa palkinnot olivat suurimmat.

 Ratoja suunniteltiin yötä päivää, kunnes jokaisen luokan rata oli valmis, ne julkistettiin pian myös kilpailijoille. Sitten oli perjantain kilpailupäivän vuoro. Päivä oli hektinen, mutta meni suunnitelmien mukaan. Kouluratsastuksen pääluokan voitti tallin oma kasvatti, joka myytiin, nimittäin BL Han Solo! Osallistujia oli erittäin paljon, yli neljäkymmentä! Viikonlopusta tulisi mahtava.

 Niinhän sitä odotettiin, yöllä kuitenkin tapahtui jotain kummaa...

"April erosi laumasta, sille tuli jano joten se päätti lähteä järvelle. Uskalias nuori lähti yksin, ei ollut sillä ketään mukana. D kyllä varoitteli nuorta, että se ei yksin saisi lähteä, mutta nuorempi ei tuon kehotuksista välittänyt. Oli pimeää. Metsässä on tähän aikaan vuodesta pimeää, varsinkin kun on pilvisempi yö. Mutta nyt ei ollut pilviä, se oli jotain muuta. Nuori, joka ei ollut nähnyt maailmaa, niin kuin vanhemmat hevoset, ei tiennyt jutun vaarallisuutta. Se köpötteli järvelle autuaan tietämättömänä, mikä leiskui sitä kohti uhkaavana ja voittamattomana. Vasta sitten, kun se oli juonut jo hetken, se huomasi yhtäkkisen lämmön, ja näki metrien korkuiset lieskat edessään. Tuo kauhun hetki oli suuri, mutta onneksi se laittoi juoksuksi samalla sekunnilla. Se juoksi läpi metsän, lieskat sitä seuraten. Mutta se oli nopeampi, ja lieskat jäivät jälkeen..."

 Ja aamulla Blacklaken väki tiedottivat someihinsa:

"Lauantai aamuna moni oli hereillä, ja auttanut puoli yötä sammutustöissä. Onneksi Susijärvi evakuoitiin, sillä siitä ei jäänyt jälkeäkään. Hevoset majoitetaan Blacklakelle rakennustöiden ajaksi. Maisema on karua ja tapahtuma järkytti. Kisat kuitenkin jatkettiin yhteispäätöksestä loppuun, joskin kisatulosten laskeminen saattaa viivästyä... Miten Aprilin kävi? Se laumoineen laukkasi toiselle puolelle niittyä, niin kuin moni muukin Blacklaken lauma. Tuhkaa on paljon ja sitä tulee vielä lentämään tuulen mukana paljon alueella, joten Blacklaken tunnit ovat kiinni toistaiseksi lukuun ottamatta niitä, jotka voidaan pitää maneesissa. Hepatkin varmaan haetaan tarhoihin normaalia aikaisemmin. Kilpailut pystyttiin kuitenkin pitämään vielä kentällä loppuun, kun ei kovin tuulista ole ollut ja maastoesterataa lainattiin toisaalta. Huhhuh mikä tapahtuma..."

 Myöhemmin tuhkan keskeltä löytyi punarautias kirjava suomenhevonen, siitä jätettiin löytöilmoitus, mutta kukaan ei tunnistanut oria omakseen...

 Kilpailut jatkuivat samaan tapaan, hiukan myöhästyen, ratsukoille annettiin tietenkin armoa, tapahtumat olivat kauhistuttavat. Pääluokan kuitenkin voitti Oliver Sola ratsullaan Maze of Memories erittäin kauniilla suorituksella.

 Sunnuntai meni suunnitelmien mukaan, maastoesteet voitti niinikään taas BL Han Solo ratsastajineen, ja tämä vei heidät kenttäratsastuksen johtoon.

Bruno

 Brunon kanssa oli jo edetty, se alkoi jo luottaa ihmisiin ja se alkoi tervehtyä muutenkin. Eilen otettiin takapakkia, kun saatiin puhelu naapureilta, että meidän hevonen oli sotkeutunut hänen aitoihinsa. Sekin on oma juttunsa miten Bruno oli päätynyt niinkin kauas yksin. Kyllähän meidän hevoset paljon vaeltavat kesäisin, kun ovat vapaana niityllä, paljon käyvät esimerkiksi järvellä. Mutta Bruno oli yksin, eikä maassa ollut jälkiä, että isompi joukko olisi ollut paikalla... Bruno parka hankki itselleen muutaman lihasvamman kaatumisellaan, joten hänen kanssaan alkaa uusi kuntoutusjakso, jos hän vielä luottaa ihmisiin. Jos ei, aloitetaan totuttelukin alusta, ennen kuin lihaksia päästään kuntouttamaan 😬.

Lauri saapuu

Eräänä aamuna aamutallilaiset käppäilivät Janen johdolla niitylle, kunnes he löysivät sieltä orvolla ilmeellä varustetun hevosen. Sen ilme oli kuin pyytelevä: "auttakaa, en tiedä mitä teen täällä" sen kaulassa oli viesti sen entisiltä omistajilta. "Tämä Lauri taitaa nyt olla sitten meidän" toteaa Jane ääneen rapsuttaen orin kaulaa.

Ellan työnkuva muuttuu

 Ella katseli pala kurkussa traileria joka kaartoi tallipihaan. Hän ei ollut varma mihin hän ryhtyi. Nainen nimittäin lopetti jo vähän aikaa sitten vakiotuntiopettajan roolin ja vaihtoi, satunnainen opettaja/maastoapulainen/maastonvetäjä rooliin ja halusi päästä mukaan lisäksi rescueiden hoitamiseen. Hänen sydämessään kun on aina paikka niille hylätyille ja kaltoinkohdelluille raasuille!❤

 Tämä tapaus ei olisi helppo, niin hänelle oli kerrottu, hän mietti miksi hän sai vastuu hevosekseen sellaisen vaikean. Silti kun hän avasi trailerin oven ja talutti orin ulos, hänen sydämensä suli, se hevonen, se oli niin raukka, niin kipeä, mutta siinä oli silti sitä jotain, jossain siellä kuoren alla. Ehkä, Ellan oli vaikea tietää kuvitteliko hän vain, sillä hevosen kuori oli kyllä aika kaameaa katsottavaa, se luimi ja uhitteli, sillä oli jälkiä kehossaan... ja kaiken lisäksi se hyppi pystyyn, kun Ella yritti taluttaa sitä kohti eläinlääkäriä. Voih Cole, ymmärtäisitpä, että yritän vain auttaa, harmitteli Ella mielessään.

Kirottu mökki

Tien varrella lähellä merta on mökki. Mökki on ollut hylättynä jo pidemmän aikaa. Sylvie taisi kiinnostua mökistä, kun pyysi Janea mukaansa katsastamaan mökkiä.

Janen oli pakko kertoa myytistä, joka mökkiä koristaa:

 "Kauan kauan sitten eli muuan tyttö tässä talossa. Hän unelmoi hevosista, rakensi tarhan ja väsäsi romuista kaukalotkin, vain hevoset puuttuivat. Sitten isältä tuli huonot uutiset, tytön olisi pitänyt naida muuan rikas mies toiselta puolelta rannikkoa. Unelmat hevosista särkyivät. Mutta tyttö ei suostunut lähtemään, jopa tuleva aviomies vaivautui astumaan mökkiin suostuttelemaan tyttöä, ensin sanoin, sitten väkivalloin. Miehet olivat ehkä hiukan liian rajuja, sillä siinä jupakassa tyttö kuoli. Rakkaaseen mökkiinsä, toteutumaton unelma jäi vainoamaan ja tytön on puhuttu haaveilevan hevosista ikkunalla tähänkin päivään saakka. Muutamia rohkeita on yrittänyt asua mökissä, huonolla menestyksellä. Myöhemmin myyttiin lisättiin, että tytön sielun voisi vapauttaa vain henkilö, joka tulisi mökkiin asumaan hevosien kanssa. Kukaan ei ole halunnut yrittää... kauhu kertomukset lentelevistä tavaroista ja paukkeesta ulko-ovella on säikyttänyt ostajat tiehensä.
Selitys sille, miksi juuri hevoset päästäisivät tuon tytön vihdoin rauhaansa, on yleensä liittynyt siihen, että tyttö katselee aina aitauksen puoleisissa ikkunoissa ulos. Se, että tyttö näkisi vihdoinkin tarhassaan hevosia, ilahduttaisi tämän niin, että tämän unelma olisi vihdoin toteutunut..."