Siitä oli hetki aikaa, kun Aaron oli viimeisen kerran osallistunut mustang makeoveriin. Silloin matkaan oli tarttunut pitkäaikainen kumppani Wille. Nyt mies huomasi ilmoituksen jälleen järjestettävästä makeoverista ja kiinnostui. Hän ilmoittautui ja jäi odottamaan mustangien haku päivää..
Aaron ajoi mustangien säilytystallille. Hän katseli tammoja ja ruunia toista toisen perään. Oli vaikea valita oikeaa hevosta, joka lähtisi miehen matkaan. Sitten hän törmäsi erääseen ruunaan, se oli nokikuvioinen ruunivoikko. Ruuna oli yksinäisen ja surullisenkin oloinen ja jokin Aaronin sisällä sanoi, että tuo olisi se hevonen, jonka hän valitsisi. Numero oli 2421. Päivän päätteeksi ruunivoikko ohjattiin Aaronin traileriin, siitä tulisi hänen mustanginsa.
Matka oli pitkä, kivinenkin. Aaronin piti yöpyä tien varressa ja miestä harmitti, kun ruunaa ei voinut päästää jaloittelemaan. Ei sitä oltu vielä edes riimutettu. Pian tuli jälleen aamu ja päiväkin ja he saapuivat Blacklakelle. Aaron alkajaisiksi päästi ruunan juoksentelemaan maneesiin, se oli todellakin vihannut trailerimatkaa. Ruuna riehui ja riehui. Sitten se lopetti ja lähti kävelemään hiukan epäileväisenä kohti Aaronia, uteliaisuus voitti ruunan mielessä. Aaron sai poistettua numeron ruunan kaulalta. "Nyt et ole enää vain numero, olet yksilö. Olet hmm.. Shikoba", kuiskasi Aaron ruunalle otettuaan numerolapun pois tuon kaulalta. Sitten Shikoba käännähti äkisti ja juoksi pois, matkaa olisi vielä.
Aaron käveli maneesin ovelle, sille joka oli kohti tallin suurinta pihattotarhaa. Hän avasi oven ja odotti Shikoban juoksevan ulos. Hetken ruuna katseli epäileväisenä, kunnes jolkotteli ulos. Kun se huomasi kaverihevoset, se innostui hiukan, mutta lopulta vetäytyi omiin oloihinsa. Aaron oli tyytyväinen, hän oli halunnut Shikoban laumaan osoittaakseen, ettei mustangiruunan tarvinnut olla yksin ja että saisi olla turvassa. Muutaman päivän päästä Aaron oli saanut jo ensimmäisen harjaisun ruunan karvalla tarhan sisäpuolella, Shikoba oli ollut epäileväinen, muttei lähtenyt pois, vaikka tilaisuus oli kokoajan läsnä.
Riimuun kouluttautuminen oli vaikeaa. Aaron ja Shikoba olivat tutustuneet jo melko pitkään tarhassa hengaillen, silti ruuna piti riimua epäilyttävänä kapistuksena. Pikkuhiljaa edeten Aaron loppujen lopuksi sai Shin päähän riimun, ja pitkän työn tuloksena ruuna oli jopa alkanut kiinnostua siitä. Silti ensimmäinen kerta riimu päässä ei ollut ruunasta erityisen kiva. Se alkoi kuitenkin pian tottua riimuun. Kun riimu oli saatu päähän, oli Shikoban kanssa liikkuminen helpompaa ja Aaron alkoi muun muassa treenaamaan sen kanssa kentällä. Eräänä päivänä Aaronilla oli muovipussi taskussaan ja herkkuja sieltä kaivaessaan pussi rapisi. Siitähän ruuna ei ilahtunut, vaan veti säikähtäneenä äkkikäännöksen sännäten toiselle puolelle kenttää. Kun Shikoba oli rauhoittunut, treeniä jatkettiin, mutta Aaron piti sen lyhyenä. Kun edistystä alkoi tapahtua, Aaron alkoi viemään Shikobaa kävelylenkeille myös tallialueen ulkopuolelle.
Seuraava etappi oli varusteihin totuttelu. Aaron aloitti satulalla, Shi oli hermona asiasta joten Aaron eteni hitaasti ruunan ehdoilla. Pian Aaron kuitenkin ymmärsi, että osa hermostumisesta oli vääränmallisen satulan seurausta, joten satula meni vaihtoon. Pian uusi satula löytyi, rungoton malli. Shikoba oli yhtäkkiä melkein innoissaan satulasta. Aaron ei niinkään, mies oli tottunut lännensatuloihin, mutta tekisi tämän ruunansa vuoksi. Sitten Aaron eteni suitsitreeneihin. Hän opetti ohjaspainetta, josta Shikoba ei niinkään tykännyt.
Huhtikuussa Aaron aloitti selkäännousu treenit. Ensin lähinnä lisättiin painoa eikä kiivetty vielä selkään ja lopulta huhtikuun loppupuolella päästiin selkäänkin hetkeksi aikaa. Shikoban ei kuitenkaan tarvinnut vielä liikkua ihminen selässään, vaan vielä totuteltiin ihmisen painoon selässä. Sitten aloitettiin ratsutreeni, aloitettiin käynnistä ja ohjaamisesta ja sitä mukaan kun Shikoba eteni, edettiin vaikeampiin askellajeihin ja tehtäviin. Shikoba alkoi loistaa! Sen askellajitkin olivat kovin pehmeät, että kunhan sitä vielä koulutettaisiin, sopisi se myös muiden käyttöön tunneille ja vaelluksille!
Kesän tullessa ja yhteisymmärryksen kasvaessa Aaron alkoi myös maastoilla Shikoban kanssa lopputreenien ohessa. Shikoba rakasti maastoilua, se piti erityisesti ympäristön tutkimisesta. Treenattavaakin kuitenkin olisi, nimittäin loppu show:hon. Silti rentoilupäiviäkin pidettiin, maastoilun lisäksi Aaron oppi Shikoban tykkäävän uimisesta kovasti. Kun treenaaminen eteni, varustemäärä oikeastaan väheni ja Aaron alkoi ratsastaa Shitä pelkällä kaulanarulla. Siitähän ruuna piti! Se ei koskaan ollut tykännyt tiukasta ohjastuntumasta. Viimeinen harjoituksen kohde oli lastaaminen, se oli ollut Shille vaikeaa, koska ainoat matkat, jotka se oli elämänsä aikana matkustanut olivat olleet aika ikäviä. Lopulta treeni tuotti tulosta ja Shistä tuli kuin vanha tekijä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti