Sairastelua

 Herkko on käynyt keväästä asti omalla klinikalla säännöllisillä terveystarkastuksilla. Se aloitti alkuvuodesta yskähtelyt aamuisin, jonka jälkeen sierainvuoto ja yskä yleistyivät. Orin oireita epäiltiin virusinfektion aiheuttamaksi, koska sellaista oli ollut liikkeellä. Kesää kohti tullessa Herkon oireet helpottivat ja orin kanssa palattiin valmentautumiseen ja normaaliin liikuntaan. Syyskuussa Power Jumpien jälkeen hevoset siirrettiin uuteen tallirakennukseen ja Herkon oireet palasivat.

 Kilpailuissa Herkko ei ole käynyt pitkään aikaan, mutta aktiivista liikuntaa on pyritty jatkamaan. Kävimme tänään klinikalla laajemmissa tutkimuksissa, joiden tulosten perusteella eläinlääkärimme epäilee Herkolla puhkuria, hevosten astmaa. Herkko ei todennäköisesti enää palaa kilpakentille, sillä se alkaa olemaan kilpahevoseksi iäkäs. Säännöllistä liikuntaa pyritään jatkamaan, koska se auttaa Herkon oireisiin. Ennuste on kuitenkin kohtalainen Herkon tapauksessa ja jäämme seuraamaan sen oireita. Herkko saa muuttaa tallin ainoaksi jääneeseen pihattoon, jotta oireet pysyvät hallinnassa ja koetamme pitää pihaton hyvin eristyksissä, jos tallilla ilmenee infektiotauteja, koska sellainen voisi romahduttaa Herkon tilan täysin. Hankimme Herkkoa varten myös heinähöyryttimen, vitamiineja ja lääkkeitä pahempia oireita varten. Onneksi klinikka sijaitsee myös samalla tontilla, jos Herkko alkaa oireilemaan akuuttia hengenahdistusta.

 Toivomme, että Herkolla on vielä monta hyvää vuotta edessä Blacklakella. Siitä on kovaa vauhtia tulossa hyvä opetushevonen nuoremmille kilparatsastajien aluille, joilla on jo taitoa ratsastaa vaativampia hevosia. Se on jättänyt maailmaan myös useamman hyvän ja tasokkaan jälkeläisen.

-Tina Blacklake (VRL-14859, 203 sanaa)

26.09.2025 Estevalmennus

 Ratsastin harvemmin Herkolla, se oli enemmänkin Lucianan alaa. Luciana jäi lomalle, joten oli mun vuoro ratsastaa pilkukkaalla Baffnerilaisella urheiluhevosella. Oikeasti Herkko oli jo kilpailueläkkeellä, mutta se olisi kuulemma minulle hyvä ratsu harjoittamaan vaihtelua. Juu juu, ihan sama.

 Talutin puunatun puoliverisen tuoreeseen vastauudistettuun maneesiin. Uusi maalipintakin haiskahti vieläkin nenään. Aifric oli asettanut radan muutaman harjoitusesteen kera maneesiin. Punapää olisi valmentajani tänään. Hyppäsin selkään, kun nainen vielä asetteli esteitä paikoilleen ja aloitin alkuverryttelyn. Tein voltteja esteiden ympäri, puikkelehdin esteiden väleistä ja nostin ravin. "Koeta hidastaa vähän, Herkko on vähän kiireisellä päällä, kuten aina!"  Ohjeistaa Aifric puomien asettelun lomasta. Perään hän tokaisee, että voin tulla alkulämmittelyissä myös näitä ravipuomeja.

 Kiireistä Herkkoa on aina vaikeampi hidastaa, mutta ravipuomeilla se alkaa keskittyä. Kun se alkaa vihdoin nostelemaan jalkoja puomeihin kolauttelun sijaan, se alkaa saada malttia, hidastaa vauhtia ja tämä jatkuu myös puomien jälkeen. "Hyvä, hyvä", mietin itsekseni. Taputan oria kaulalle. Vaihdan suuntaa ja tulen ravipuomit pian tässäkin suunnassa. Nyt alkaa sujua. Aifric laskee yhden esteen ristikoksi, kertoo, että tätäkin saa alkaa tulla ravissa ja laukassa. Pian hän nostaakin ravipuomit takaisin esteeksi.

 Ensimmäisen hypyn jälkeen Herkko nostaa räjähdysmäisen laukan. Minä lähinnä roikun ohjissa. "Istu syvälle satulaan, rauhoitu ja tee puolipidätyksiä!" Ohjaa Aifric. Teen työtä käskettyä, mutta Aifric jatkaa kohta "älä jää ohjaan roikkumaan, tee puolipidätteitä!" Joo, joo. Alan hiukan turhautua. Mutta, kun alan tekemään oikeasti niitä puolipidätteitä, Herkko alkaa hidastua ja malttaa. Hidastan sen takaisin raviin ja tulen ristikon uudestaan. Ori ottaa muutaman laukka-askeleen hypyn jälkeen, mutta saan sen laskettua takaisin raviin miltei heti. "Hyväää!" Kehuu Aifric. Myönnettäköön, että pieni virne nousee suupieliini.

 Olen aloittanut laukan työstämisen nyt paremmin. Herkolla on vähän väliä kiire, mutta se ei ole enää niin räjähdysherkkä. Aifric heittää neuvoja siitä, miten saada ori rauhoittumaan ja yritän toteuttaa ohjeita parhaani mukaan. Ympyröillä Herkko alkaa malttaa, kun malttia saisi jatkettua vielä niiden jälkeenkin. Kun Herkon laukka on rauhoittunut, alan hyppäämään jälleen ristikkoa molemmissa suunnissa. Siitäkös ori jälleen innostuu.

 Huhhei. Alkulämmittelyt on suoritettu ja tuntuu kuin olisin tehnyt jo kokonaisen treenin tällä hevosella, vaikka itse valmennus on vielä pitämättä. Ori sen sijaan ei edes hikoile vielä, se on kestävää tekoa. Pakko pitää pieni juomatauko samalla, kun Aifric viimeistelee radan. Kun itse valmennus alkaa, harjoittelemme alkuun vain parilla esteellä kerralla, koska Herkon taipumus innostua jatkuu. Teemme linjaa, 2-3 esteen yhdistelmiä sisältäen käännöksiä ja hiukan eri estetyyppien harjoituksia. Jokainen tehtävä sujuu aika samaan malliin, kuin alkulämmittely, eli Herkon hidastaminen on tärkein tehtäväni.

 Kun tehtävät alkavat sujua, siirrymme radan harjoitteluun. Rata sisältää pari tiukkaa käännöstä ja muutaman erikoisesteen. Herkkoa ei toki erikoisesteet pahemmin säväytä, onhan se kenttähevonen. Ne ovatkin seuraavaa ratsukkoa varten, joka tulee Aifricin valmennukseen meidän jälkeemme. Käymme rataa yhdessä läpi niin, että muistan sen. Ratojen muistamiseen olen toki jo tottunut, sen verran paljon on tultu kilpailtua.

 Laukkaan kierroksen maneesin ympäri varmistaen täyden hallinnan Herkosta. Sitten käännyn maneesin kulmassa ensimmäiselle esteelle. Ensimmäinen hyppy meni hyvin, mutta Herkko otti muutaman pikaisen askeleen esteen jälkeen, joka vaikeutti heti ensimmäistä tiukkaa käännöstä vesiesteelle. Vesiesteen jälkeen Herkko malttaa paremmin ja seuraava tiukka käännös onnistuukin paremmin. Kolmannen esteen jälkeen käännös on vähän loivempi ja saamme hyvän lähestymisen seuraavalle esteelle. Ratsastan kaareutuvassa linjassa seuraavalle esteelle. Herkko ottaa kierroksia ja ponnistaa vähän liian aikaisin tehden aivan valtavan hypyn. Koska olen hyvä ja valmistautunut ratsastaja, pysyn hevosen mukana ilman horjumisia. Seuraava este, trippeli, on maneesin toisessa nurkassa, mutta silti se lähenee orin pitkän askeleen tahtiin hyvin nopeasti. Kaarramme siitä nätisti pitkälle sivulle seuraavalle esteelle, jonka jälkeen ohitetaan nurkka kaukaa, ohittaen myös seuraavan sivun sarjan ensimmäinen este hypäten vain sarjan toinen este. Sen jälkeen on jälleen tiukka kurvi. Vauhtia keräävä Harkko oli tosin törmätä esteeseen, joka oli lähellä tietä kohti seuraavaa estettä. Linja maneesin halki ja tiukka kurvi vasempaan, viimeinen este ja orin rauhoittelu. Rata oli lyhyehkö, mutta vaativa tämän hevosen kanssa. Kun saan orin pysäytettyä, tulee Aifric antamaan vinkkejä. Nainen kysyy haluanko kesken radan vinkkejä tuolta seuraavassa yrityksessä ja myönnyn tähän.

 Loput radoista meni paremmin, Aifricin täsmälliset vinkit auttoivat suorituksessa loppua kohden ja viimeisen radan ratsastin ilman naisen välihuuteluita. Loppuverryttelyt aloitin maneesissa, mutta päätin siirtyä pois maneesista jatkamaan verryttelyjä. Vastaan kävelee Rickon Blacklake puoliverisen kanssa. Mi - täh. No ei ole minun asiani, mutta sitä harvemmin näkyy tällä puolella Blacklakea. Varsinkaan puoliveristen kanssa.

 -VRL-14859 (688 sanaa).

Gem: Pala menneisyyttä

 Löysin vanhan uutisjutun nettiarkistosta. Se kertoi tallista, joka oli mennyt alas eläinten huonojen olojen takia. Itse valtio oli käskenyt tallin alasajon. Uutisjutussa oli kuva, jossa pilkisti huonokuntoinen, mutta tutunnäköinen tamma. Onko tuo Gem? Joo tietenkin sen kimoutuminen oli vähän eri vaiheessa, se oli juuri aloittanut, mutta tunnistin sen merkit, sen katseen. Löysin lisää juttuja tallista, sen historiasta ja sen vanhat nettisivut. Ja useita kuvia Gemistä. Se oli lauman pohjasakkaa, muut tammat kiusasivat sitä. Tai siis resurssipulastahan siinä varmasti oli kyse. Gem oli helppo pompotella, se oli niin kiltti. Löysin jopa kuvan matkaratsastuskilpailuista, tiesin kilpailut, omistaja väitti tekstissä Gemin pärjänneen hyvin, muttei kertonut sijoituksesta. Googletin kilpailuiden vanhat tulokset. Gem hylättiin puolivälissä huonon kuntonsa takia. Tiesin, että entinen omistaja salaili jotain.

 Tiedän, että Gem on kiltti, muistan sen varsana. Mutta jotain tapahtui välissä, se paheksuu muita hevosia aika laajalla skaalalla nykyään. Kuvien perusteella se on kärsinyt ihmisen lisäksi myös laumakavereidensa takia. Rakastan Gemiä, haluaisin auttaa sitä, mutta tiedän etten voi korjata sitä. Eikä ole tarkoituskaan. Mietin... Mietin olisiko Gemin hyvä olla jossain pienemmässä tallissa, jossa se saisi tarhata vain parin omasta mielestään luotettavan kaverin kanssa. Toivoin, että Gem sopeutuisi tänne, mutta en tiedä. Nyt toivon, että se löytää arvoisensa paikan jostain muualta. 

Adinan synttärikisoissa tapahtuu 29.09.2025 (Tuotos)

Olimme vasta saapuneen Blacklaken porukalla Adinaan kilpailemaan tilan syntymäpäiväien juhlaksi järjestettäviin kilpailuihin. Minä menin päätä pahkaa katsomaan kilpailulistoja, jotta tietäisin milloin olisi mun ja Hedan aika mennä radalle, kuinka kauan ehdittäisiin lämmittelemään ja kuinka kauan ehdittäisiin katsoa muiden suorituksia vinkiksi. Yllätyksekseni en löytänyt nimiämme listasta, mutta katsoessa listaa kokonaisuudessa, löydän meidät yhtä luokkaa vaativammassa luokassa: Vaativa B. Hedaa on ollut vaikea nostaa Vaativa B tasolle ja minäkin olen kilpaillut sillä tasolla vain kerran pari Utopian kanssa. En voisi millään tähän hätään kyllä opettaa Hedaa vaativalle tasolle. On siis mentävä kertomaan jollekin tästä tapahtuneesta virheestä.

--

"Miten niin on ongelma!? Mä ilmottauduin ihan oikeaoppisesti Helppo A luok-" Päätän siinä riitelyn keskellä tarkistaa kuitenkin. Olin tehnyt virheen, olin ilmoittautunut Vaativa B luokkaan. Eih, miten tämä on mahdollista, niin mun tuuria! "Anteeksi, se olikin mun muka," myönnän. "Voisitko silti vaihtaa meidät Vaativa B luokasta Helppo A:han?" Kysyn perään. Saan vastaukseksi tympeän: "Sori, Helppo A on täynnä, ei onnistu." Kiva kun se mukava virkailija meni juuri tauolle ja sain tän tädin hoitamaan mun ongelmia! "Ei sit" mutisen ja tömistelen pois. Voisin periaatteessa vaan peruuttaa, tai olla menemättä paikalle. Toisaalta en tiedä kehtaisinko näyttää naamani muissakaan luokissa, jos näin tekisin. Helvetti. Toisaalta taso on vain yhden vaikeampi ja minä olen jo kisannut tasolla vähän, ei suorituksesta täydellistä tule, mutta voitaisiinhan me mennä se suorittamaan vaikka tultaisiin viimeisiksi. Sentään en tosiaan ilmoittautunut Grand Prix luokkaan vahingossa. :D

--

Vedän viimeisen harjanvedon punaista karvaa vasten ja heitän satula - satulahuopa kombon telineeltä ratsuni selkään. Olin koittanut opetella ohjelmaa ulkoa ja se oli hyvin samanlainen, mitä olin Utopian kanssa treenannut muutama viikko sitten ahkerasti. Se oli hyvin muistissa, sitten kun muistaisi tehdä vähän eri tiet vähän eri kohdissa, niin ei olisi ongelmaa. Riisuin riimun Hedan päästä ja laskin sen sen kaulalle pukien suitsen heti sen perään tamman päähän. Irrotin riimun, talutin tamman jakkaralle ja hyppäsin selkään.

Lämmittelyissä kävin kaikki askellajit läpi molempiin suuntiin, tein taivutuksia ja ympyröitä sekä muutamat siirtymät. Sen jälkeen halusin kokeilla liikkeitä, joiden osaamisesta olin tamman kohdalla epävarma. Sulkutaivutus.. Köhh, ehkä sitä voi juuri ja juuri sanoa sulkutaivutukseksi. Avotaivutus oli vielä vaikeampi, ei tamma oikein tahtonut taipua sinne suuntaan ollenkaan. Keskikäynti sujuu, mutta lisättyyn ei tahdo liike riittää. Okei okei, ehkä tämä riittää, pitää mennä katsomaan muiden meitä ennen menevien ratoja, että varmasti muistan koko radan!

--

Ratsastan kentän keskelle, kumarran ja saan luvan aloittaa. Jatkan ohjelman parissa. Lisätty käynti ei selkeästi ole tarpeeksi matkaa tavoitteleva ja saattaa vaikuttaa vähän liian kiireiseltä. Avotaivutukset ovat edelleen vaikeita, mutta sulkutaivutukset saattavat radan mittaan alkaa sujua, kunhan tamma ei kääntyisi ennen, kuin pitää. Rata ei tunnu menevän erityisen hyvin, myönnän, mutta ei se nyt mikään surkein ratsastamani rata ole myöskään. Loppusuoralla pysähdyn sentilleen oikeaan kohtaan, kumarran syvään, heitän ohjat Hedan kaulalle ja annan molemmilla käsillä kunnon halausrapsutukset, kun tamma kävelee vapain ohjin kentän reunalle. Ei huono Vaativa B rata Helppo A tasoiselta ratsulta. Vaativa B tasoiselle ratsulle se olisi huono rata, mutta ei Hedalle. Ei me voiteta tai edes sijotuta, mutta sillä ei ole niin väliä, näitä sattuu. Onneksi minulle ei käynyt, niin kuin Shiorille ja Ravenille joskus kävi, kun heidän esteilmottautuminen olikin mennyt vahingossa Intermediate tason koululuokan osallistumiseksi. Raven on Helppo B tason ratsu. Älä koskaan ilmoittaudu kilpailuihin 22.45 yöllä väsyneenä okei?

Kirjoittanut VRL-14859 (533 sanaa).