Olen Shiori Otani ja matkalla lähes viikon kestävään kilpailutapahtumaan. Matka sujui ihan hyvin ja Belgian maisemat olivat ihan mukavia. Saavuimme 3.12. paikalle ja ilma oli melko lauha. Tina kehui etupenkiltä Stall Feliksen automaattiporttia. "Me tarvitaan tollanen Blacklakelle", se totesi. En keskittynyt keskusteluun juurikaan, mutta joku vastasi tallinomistajalle, ettei Blacklakella ole tuollaiselle portille sopivia aitojakaan. Tallilla olisi hyvät puitteet majoittaa kaikki sadat hevoset, jotka olivat tulleet kilpailemaan koko ajaksi tai tietyiksi päiviksi. Lisäksi se sijaitsi hyvien kulkuyhteyksien päässä ja tallinomistajamme Tina oli kateellinen: Blacklakelta puuttui niin hyvät majoitukset ja kilpailuareenapuitteet, kuin ne hyvät kulkuyhteydetkin. Talli sijaitsee tooodella syrjässä. Porteista avautuu hieno tallikompleksi, jonka tutkimisessa menisi varmaan loppu päivä - siihen ei ole nyt aikaa. Kun Tina pysäyttää auton, me työntekijät riennämme heti lastaamaan hevosia. Tina ei juurikaan osallistu hevosten lastaamiseen, se kiertelee ulkona olevien hevosten luona ja kehuu niitä hienoiksi, morottaa vanhaa omaa kasvattia ja pohtii ääneen, että pitäisikö sen ostaa täältä joskus kasvatti. Sillä on kyllä ostohousut ylhäällä ja lujaa. Köytettynä kiinni. Liikaa rahaa tai jotain.
Kun hevoset oli lastattu pois hevosautosta, osa lähti katsomaan Nicholas Rosen valmennuksia, kun osa meistä lähti valmistautumaan näyttelyitä varten. Olin ilmoittautunut mukaan esittämään muutaman hevosen näyttelyissä, joten mulla oli tosiaankin kiire auttaa niiden kuntoon laittamisessa ja kehään viemisessä. Barokkipuolen Andor ja minä Cheetahin kanssa pärjättiin hyvin varsakehässä. Päälle 2 vuotias Cheetah on kyllä kummallisen värinen, mutta reipas ja jalo tällaisissa esitystilanteissa.
Puoliveristen kehässä esittelin itse jälleen tiikerinkirjavan puoliverisen Asran ja kisatuttu Nella esitteli Utopian, joka on vähän pitkäkoipinen ja näyttää mielestäni vesinokkaeläimeltä. Sillä on kuitenkin suuri sydän. Vaan tuomarin penkissä istui joko erittäin tiukka tuomari tai sitten tämä puoliveriori kaksikko eivät vain ole niitä kedon kauneimpia kukkasia, sillä tiukkaa palautetta tuli ja paremmat palkinnot jäivät saamatta.
Tinan tytär Jane esittelee lämmin- ja täysiverikehässä arabialaisen täysiveriorin Mesoksen, joka pärjäsi yhtä hyvin, kuin mun ja Rickonin esittelemät varsat. Kylmäverikehään oli tuotu barokkipuolen Royal Hanoverian Creamit Mero ja Saro ja inan poika Rickon, barokkipuolen johtohahmo esitteli ne hyvin, sertejä sen kuin vain satelee. Erikoiskierroksella oli Aifricin Baloo ja Rickonin Saro. Hyvin pärjäsivät siinäkin ja Baloo, jopa voitti koko kehän! Nice. Lopuksi oli palkintojenjaot ynnä muut, mutta BIS-kehäänhän me ei päästy millään hevosella, joten alettiin jo kokoamaan hevosia talliin vietäväksi.
4.12.2024
Tämä päivä pitäisi sisällään joidenkin hevosten jumppausta ja muutaman hevosen osallistumisen Oriarviointeihin. Tina esittäisi tänään Lockheedin yhdessä luokassa ja mä lupauduin orin groomiksi. Eli teen Tinalle kaiken valmiiksi, jotta omistaja voi vain mennä ja esittää hevosen sen täydellisyydessään.
Ehdin jopa kaiken kiireen keskellä katsoa, kun Aifric esitti Caracal-orinsa ratsain Young Starin 5-vuotiaiden luokassa: Kollilla ei mennyt kovin hyvin. Orilla oli joku teinihevosen teinipäivä, joten sen käytös oli huonoa, askellajit miten sattuu, rakennetta oli vaikea arvioida ja potentiaali nähtiin näistä syistä heikkona. Toisaalta Kolli sai lopuksi yhdeltä tuomarilta erityismaininnan väristään ja potentiaalistaan, joten ei se nyt ihan surkea ollutkaan.
Stud Showingeissa meillä olikin useampi hevonen: Rickon esitti Jacarón kouluoreissa ja minä ja Tina Lockheedin muunpainotteisissa oreissa. Jacaró sai palkinnon "II - Premium Stud" koska sen käytös ei ollut kovin lupaavaa. Rakenne ja kilpailunäyttö oli sitäkin parempaa, ja meriiteissä ja jälkeläisissä olisi vielä lisänäytön paikkaa. Kolmesta palkinnosta tämä oli tietenkin toiseksi paras, joten ei valittamista!
Lockheed sai saman palkinnon kuin Jacarókin, mutta oli melko lähellä yltää ykköspalkintoon. Seuraava oli vain puolen pisteen päässä! Tuomarit pitivät Lockheedin laajasta osaamisensa näytöstä, mutta käytöksessä meriiteissä ja jälkeläisnäytössä olisi ollut selvästi parantamisen varaa.
Ensimmäiset kilpailupäivät vietin vahvasti kenttäratsastuksen parissa. Näin kavereita, jotka pärjäsivät hyvin eri osa-alueissa ja jotka kipusivat lauantaina palkintojen jaossa hyville sijoille. Meillä Lockheedin kanssa meni parhaiten maastoesteet, mutta muutkin tulokset olivat sen verran hienosti menneitä, että pääsimme lauantaina kolmannelle sijalle. Lisäksi ratsastin perjantaina kouluratsastuksessa muillakin tallin hevosilla, mutta sijoja ei tullut meille. Muille kylläkin. Lauantaina niinikään ratsastin kenttäluokkien lisäksi rataesteitä. Päivä meni Blacklaken hevosilla melko huonosti ja saimme peräti yhden sijoituksen. Olin kuitenkin Lockheedin kanssa päässyt jatkoon finaalipäivälle villikortti luokkaan, joten ratsastimme omasta valinnastani vielä yhdet CIC4 tason radat. Muistan kuinka ratsastin maasto-osuuden ja päivän kylmä viiva kirveli poskillani samalla, kun ilmavirta pyyhälsi ohitseni. Minulla oli aurinkolasit nimenomaan tämän viiman takia ja Lockheed pauhasi lujempaa kuin koskaan. Tai siltä se ainakin tuntui. Hetken aikaa mielessäni käväisi ajatus, kuinka olemme melkein kuin Matrixin Trinityn takaa-ajokohtauksesta ilman takaa-ajajaa kunnes hirvi päätyi melkein keskelle tietämme. Siinä kohtaa minulla ei ollut aavistustakaan, mitä tapahtuu, mutta annoin Lockheedin tehdä tehtävänsä.
Lopuksi oli tietenkin palkintojenjaot, joihin pääsin itsekin osallistumaan. Sen jälkeen orit lastattiin autoon ja lähdettiin takaisin kohti kotia. Toki osa hevosista oli siirtynyt jo seuraavaan paikkaan ennen kisojen loppua, sillä joitain kisoja meni osittain näiden kanssa päällekkäin, mutta minulla ei ollut niistä juurikaan mitään hajua.
