Blacklake Baroques (2023)

 "En ymmärrä mitä hyötyä näistä barokkihevosista on Blacklakelle, suurin osa niistä ei sovellu edes tavallisille tunneille!" Tivasi Tina pojaltaan Rickonilta. Kaksikolla oli hyvin erilaiset näkemykset tallin suunnittelusta. Erilaiset pihattosuunnitelmat oli Tina vielä mukisten hyväksynyt ja jälkikäteen todennut ihan toimiviksikin, mutta liiketoiminnan kannalta hän ei ymmärränyt sitä, miksi barokkihevosia oli kertynyt lähemmäs kolmekymmentä kappaletta. "Tee itse paremmin, jos kerran osaat", oli nainen sanonut oletten miehen lopettavan typerät toilailunsa. Mutta nainen yllättyi, kun tummahiuksinen sanoikin: "okei, jos annat rahaa." Tina halusi opettaa poikaansa, ehkä nähdä poikansa epäonnistuvan, vaikka se raa'alta kuulostikin. Nainen antoi pojalleen rahat ja tontin läheltä Blacklaken tallia ja mies alkoi rakennuttamaan uutta tallirakennusta parin kilometrin päähän alkuperäisestä alueesta. 

 Rickon ei ollut mikään rakennusmestari, joten sellaisen hän oli palkannut. He miettivät miten toteuttaisivat tummahiuksisen vision. "Haluaisin, että hevoset saisivat elää pääosin pihatossa, jossa ne saavat liikkua ja elää hevosen elämää", kertoo Rickon. "Mutta haluaisin antaa hevosille myös valinnanvapauden, jos ne haluavat olla karsinassa, niin ne saisivat itse päättää, ilman, että ihmiset ovat kokoajan paasaamassa", jatkoi mies muistellen erityisesti mielessään mustaa lusitanotammaa Legacya, jonks oli kerran löytänyt pihtosta kovin äksyllä päällä. Tamma selkeästi ei pitänyt säästä ja olisi paljon mieluummin ollut karsinassa. Toisaalta oli taas Vito, joka tarvitsi kokoajan tekemistä, pihatto olisi siis tärkeä, mutta myös karsinan lämpökin.

 Rakennusmestari pohti ideaa, konsultoi arkiitehtiäkin ehkä, ja pian piirustukset olivat valmiit. Rickon ilahtui silminnähden, se oli juuri täydellinen!

 Tina oli odottanut, että poikansa juoksisi häntä koipien välissä takaisin äidin huomaan, kun ideat ei onnistuisikaan. Mies oli kuitenkin yllättävän omatoiminen, ensin tuli piirustukset sitten alettiin rakentamaan rakenteita ja pian seinätkin olivat pystyssä, pihatot saivat aitansa ja pian koko talli oli hevosia lukuunottamatta aivan valmis. Nainen ei osannutkaan suhtautua poikansa onnistumiseen, koska oli kokoajan odottanut epäonnistumista, joten hän ei juurikaan juhlinut työn tulosta. Ainakin barokit saataisiin pois tontilta. "Siitä puheenollen.." mutisi Rickon. Ihan kaikille ei välttämättä olisi tilaa ja joillekin barokkirotuisille olisi parempi jäädä ratsastuskoulun puolelle. Yllättävää kyllä, Tina ja Rickon saivat sovittua tämän asian ilman konfliktia.

 Ratsastuskoulun puolelle jäisi siis gaited baroque pari, jalostussuunnitelmat oli näiden kanssa mennyt mönkään, koska jalostusmateriaalia ei ollut tarjolla juurikaan. Monipuolisia Pahvi ja Giza kuitenkin olivat ja Jane oli jo kiintynyt hulmuharjatammaan, joten ne sallittakoon. Myös Hippu jäi, koska sen rakastettu emä Pipilotti oli ollut upea kaveri koulun puolella, joten oli helppo olettaa, että Hipusta tulisi yhtä mukava ratsu. Geno taas on vanhempi rouva, joka on tottunut jo ratsastuskouluelämään, se onkin ollut ainoita barokkeja, jotka ovat toimineet hienosti kaikenlaisilla eri ratsastuskoulutunneilla. Lisäksi toinen rouva Esmeralda jää yksityisenä ratsastuskoulun puolelle. Aifric ei sitä halunnut alkaa siirtämään ja tapaisihan tamma tyttärensä aina kesäisin laitumella. Se oli punatukkaiselle naiselle helpompi ratkaisu ja Esmekin vaikutti nauttivat Blacklaken monipuolisista pihatoista. Arvo ja Ago jäivät myös, Ago on periaatteessa jo maastoilu- ja jalostuseläkkeellä, joten järkeä orin raahaamisella barokkipuolelle ei juurikaan ollut. Arvo taas on melko kaukana muista barokki ratsuista hypätessään 160 senttimetriä ratana, Tina mielellään piti orin opetusratsuna parilla tietyllä henkilöllä, joihin ori oli päässyt jo tutustumaan. Sagan orivarsa Sega jäisi myös, koska se olisi joka tapauksessa menossa myyntiin käytyään muutamissa varsanäyttelyissä, joten miksi siirtää. Rando jää vanhat rescuetaustan vuoksi ja Phennaltakin on löytyny vanhoja kipukohtia, joita on helpompi työstää Blacklaken alkuperäisissä tiloissa, näinollen sekin jää, siirtoa voidaan miettiä myöhemmin, jos se on relevanttia.

 Rickon palkkasi barokkitallille vielä kolme uutta työntekijää ja Formisanonkin työsuhde siirtyi lähinnä barokkitallin puolelle. Osa työntekijöistä kuitenkin jäi työskentelemään molempien tallien parissa, joten tummatukkainen mies halusi heitä ajatellen tehdä liikkumisesta tallien välillä helpompaa. Niimpä hän hankki mönkijöitä ja lumikelkkoja työntekijöiden liikkumisen helpottamiseksi. 

 Lopuksi oli siirrettävä kaikki hevoset uuteen talliinsa, yli 20 hevosen vieminen oli yllättävän haasteellista, mutta siinä tallin lännenratsastajat auttoivat ratsuineen, kun hevoset ajettiin uudelle tallille, kuin karjaa konsanaan. Sitten hevoset eroteltiin oreihin ja tammoihin, kunnes kaikki vietiin omiin karsinoihinsa. Karsinatkin olivat siinä mielessä mukavat, että niistä sai kosketusyhteyden vierustoveriin. Tilavissa karsinoissa kelpaisi, vaikka nukkua makoillaan ketarat ojossa. Jokainen hevonen saisi vielä hopeisen nimikyltin karsinansa oveen, kunhan järjestys oli lopullisesti päätetty.

 Pian Blacklake Baroques tallin arki alkoi, ja yllättävän mutkattomasti. Odotettavissa on tunti-, valmennus- ja jalostustoimintaa sekä kilpailuissa ravaamista. Siksi apukädet olivatkin tarpeen. 

(Tunti- ja valmennustoiminta vähintäänkin epävirallisesti, itse en osaa mitään tunteja tai valmennuksia järjestää heheh :'D)

Tragedia

 Carangelojen pariskunta oli jo pitkään haaveilleet Blacklaken läheisyyteen muuttamisesta, kunnes kaksikko sen lopulta sitten tekikin. Kylästä vapautui kaunis omakotitalo ja nyt työmatka Blacklakelle ei ollut enää niin pitkä. Alessia oli jo pidempään haaveillut omasta lapsesta ja Enziokin oli nopeasti yhtynyt haaveeseen. Jostain syystä lapsen hankinta ei vain meinannut onnistua. Kaksikko oli jo miettinyt turvautuvansa adoptioon.

 Lopulta talvella 2023 Alessialle soitettiin: Hänen sisarensa oli joutunut auto-onnettomuuteen ja menehtynyt heti onnettomuuspaikalle. Alessia oli surun murtama, sillä oli ollut todella läheinen sisarensa kanssa. Sisarella oli myös lapsi, noin Blacklakejen Huen ikäinen. Lapsen isä ei ollut mukana kuvioissa ja tuttua sukulaista, joka lapsen ottaisi huostaansa oli vaikea löytää. Niinpä sosiaalityöntekijä oli kysynyt Alessiaa tähän tehtävään. Alessian ei tarvinnut ottaa edes miettimisaikaa saatika lupaa mieheltään: hän myöntyi heti. He olivat halunneet lasta ja nyt sitä tarjottiin suoraan nenän eteen. Araceliksi nimetty lapsi oli hänelle kaiken lisäksi sukua.

 Niinpä 11 vuotias Araceli muutti Blacklakeen ja aloitti samassa kyläkoulussa missä Blacklakejen Hue kävi jo koulua. Tapahtuma oli Aracelille varmasti traumaattinen, mutta toivottavasti hän löytäisi lohtua Blacklakelta, ehkä kaverinkin.

Hue haluaa hoitajaksi (Helmikuu 23)

  "Isä isä, mä haluan hoitohevosen!" Huusi Hue juostessaan puhelin kädessä Markin luokse. "Ah, ketä sä haluaisit alkaa hoitamaan?" Kysyi Mark luullen tyttärensä tarkoittavan omaa talliaan. "Sissiä!" Huudahti Hue ylpeänä. Mark kummastui silminnähden todeten: "Sissihän on yksityinen, tuskin Aifric sille hoitajaa etsii." "Eikun tätä Sissiä!" Jatkaa Hue näyttäen voikkoa suomenhevostammaa näytöltään. Hevonen asui Erikan tallilla ja etsi hoitajaa. "Okei, mä puhun sun toisen isän kanssa asiasta ensin, mutta mun puolesta voit alkaa hoitaa Erikan tallilla Sissiä, jos sulla on Erikan lupa", toteaa Mark tyynesti..

 Rickon ei ollut yhtä ilahtunut asiasta, vieras talli, vieras ympäristö ja suurimmalla osalla hevosistahan käytettiin kuolaimia. Mark rauhoitteli miestä toivoen, että mies ei ottaisi omaa henkilökohtaista kuolainongelmaansa mukaan keskusteluun, käytettiinhän nykyään osalla barokeistakin silloin tällöin kuolaimia (Ei toki Rickonin päätöksestä vaan kompromissina tämän ja Formisanon kesken). Lopulta Rickon myöntyi, kun Mark perusteli asiaa: "Olisi hyvä, että Hue oppii olemaan erilaisissa ympäristöissä ja tutustumaan uusiin ihmisiin ja erilaisiin toimintatapoihin." "Olet oikeassa.." Oli Rickon todennut miehelleen. 

  Lopulta miehet vielä soittivat Erikan tallille kysyäkseen olisiko hoito okei. Erika Romanov vaikutti puhelimitse mukavalta. "Ja kuinkas vanha se teidän tyttönne olikaan?" Kysyi Romanov ja miesten vastattua, tuli hetken hiljaisuus. Ehkä Romanov mietti, miten sanoisi asiansa mahdollisimman hyvin. "Valitettavasti hän on vielä liian nuori hoitamaan ja Sissi on tosi herkkä", sanoi Romanov lopulta. Hän selitti kyllä Vladista ja vanhemman läsnäolosta, mutta ovenraosta kurkkivan tytön ilme kertoi kaiken: ei hän Vladia olisi halunnut hoitaa. Mark jäi puhelimeen ja Rickon kiiruhti Huen perässä lohduttamaan tytärtään. Mark hoiti puhelun loppuun ja lähti perässä. Ymmärrettäväähän se oli, Erikan tallilla hoitajille annettiin iso vastuu hevosista. Sitä miehet eivät olleet ymmärtäneet myöntyessään tyttärensä pyyntöön. Talleilla kun on niin erilaista hoitotoimintaa. Blacklakella se on lähtökohtaisesti nimenomaan hoitamista: harjailua ja hengailua, valvotusti ratsastamista. Vasta tutummille hoitajille annetaan isompi vastuu hevosen liikuttamisesta ja keskenään ratsastamisesta. Blacklaken hoitotoimintaa oli pyrkimys laajentaa joskus, mutta suurta kysyntää tallin hoitotoiminnalle ei juurikaan ole ollut.

Rickon & Chevy valmennusviikonloppu Royal Gardensissa - Kolmas päivä

 Viikonloppuna oli treenattu perusteellisesti klassisen koulun kuvioita ja asetaitoradan ratoja, mutta sunnuntaina oli tarkoitus tehdä aivan muuta hauskaa ja kivaa - nimittäin joustaamista. Rey oli rakentanut kentälle hienon keskikujan estetolpista ja heinäpaaleista, että viritelmä sai tähän hätään olla tarpeeksi hyvä. Turnajaisten oma paalu oli liian raskas yksin kannettavaksi ja Reyllä ei ollut aamulla aikaa hakea sitä apujoukkojen kanssa tai sitten mies tyynesti unohti edellisenä iltana viedä paalun valmiiksi kentälle. “Noniin, lämmitelkää ratsut hyvin ja aloitetaan sitten. Kutsun parit nimellä ja pisteiden laskijoina ovat punaiset peitset Vellu ja siniset peitset Daniel”, Rey totesi ja valmennuksessa oli mukana Kiaran Ceran kanssa, Yasmin Cavan kanssa ja Ulriikka Makon kanssa.

 Makolle ja Cavalle oli puettu värikkäät turnajaisloimet sekä haarniskoista minivaatimukset eli shaffron sekä grinetti. Rickon oli pukenut Chevylle turnajaisloime ja shaffronin sekä grinetin lisäksi vielä mukaan lähteneet peytralin. Kiaran oli pistänyt täysin överiksi ja pukenut ratsunsa täyteen haarniskaan. “Jahas tältä valmennukselta ei tyyliä puutu”, Rey hymyili ja arvosti ratsastajien panostusta lajiin. “Heti kun ratsut ovat lämpimiä, jaan kaikille omat kilvet”, Rey ilmoitti ja lähti hakemaan kentän porteilta neljä ecranché- peitsauskilpeä. Rey tarkisti samalla peitsien kärjet ja kädensijat, että olisivat kaikilla samat. Mutuamat balsakärkiset hän laittoi syrjään, kun tänään olisi tarkoitus käyttää vain mäntykärkisiä peitsiä. “Noniin, kiitos Danielille ja Vellulle, kun lähdette aseenkantajiksi ja pisteiden laskijoiksi. Pidetään kilpailureiluna”, Rey totesi ja kutsui aloitukseen Kiaranin sekä Rickonin.

 “Elikkä kolme kierrosta ja eniten pisteitä saanut voittaa. Pisteyttäjät muistaa myös miinuspisteet, joita tulee peitsen huonosta levéestä ja huonosta otteesta sekä peitsen huonosta turvaamisesta. Ravista tulee myös miinuspisteitä ja jos hevonen ei halua lähteä radalle, otetaan uusi lähtö”, Rey selittä vielä tarkkaan, sillä kaikille oli varmaan selvä ettei hevosen pää saa mennä kujan toiselle puolelle, hevoseen ei saa osua ja kilpeä ei saa peittää vastustajalta.

 Chevy kuin Cera lähtivät täyteen vauhtiin merkistä. Chevy oli voimakas tamma ja kantoi haarniskaa ylväästi päällään sekä oli ennen Kiarania keskellä linjaa. Cera hieman hintelänä tammana joutui tekemään paljon työtä vauhdin ylläpitoon. Peitset kolisivat kilpiin ja ensimmäinen kierros päättyi Rickonin voittoon 8 pisteellä. Toisella kierroksella alkoi Cerasta löytyä puhtia ja ratsukoille tuli tasapeli. Kolmas oli ratkaiseva ja voikonpearl tamma innostui vauhdikkaasta lajista, että Rickonilla oli kova työ pitää peitsi leveessä. Vähän ote pääsi lipsumaan ennen osumista ja näin isku tuli suoraan Kiarania kyynervarteen, minkä seurauksena mies tippui alas selästä. “Jahas, kakkua tiedossa”, Rey virnisti ja Kiaran nousi reippaasti ylös. “Rickon on todellinen mestari”, Kiaran virnui ja nousi Reyn avustuksella takaisin Ceran selkään. Voikko tamma luimi ja huiski hännällä kuin sanoakseen, että mitä siellä maassa maataan.

 Seuraavaksi Rickon pääsi kilvoittelemaan Yasminia vastaan. Yasmin oli uusi lajin kanssa, mutta luonteeltaan nainen oli tunnollinen opiskelija ja peitsen pitäisi pysyä hänen käsissään. Ensimmäinen kierros lähti vauhdilla ja Cava mulkoili vierasta tammaa korvat luimussa. Siitä huolimatta molemmille tuli täydelliset osumat suoraan kilpeen ilman minkäänlaisia miinuspisteitä. “8-8 erittäin tyylikäs suoritus molemmilta. Jos Cava meinaa hyökätä Chevyn kimppuun, niin Yasmin voi vähän ottaa avotaivusta ja näin saa Cavan pään pois sieltä. Sama Rickonille”, Rey kertoi ja ratsukot valmistautuivat uusien peitsien kanssa toiselle kierrokselle. Rickonilla oli peitsi hallussa ja Chevy oli hyvin tyyni, kun Cava tipahti raville ja osuman jälkeen ponkaisi takaisin laukkaan. “Huomaa, ettei paljoa peitsata. Pitää lisätä kaikkien hevosten viikko ohjelmaan”, Rey tokaisin, kun toinen kierros päättyi 8-4 Rickonille. Kolmas kierros oli Rickonille huono, kun osuma meni kilvestä yli Yasminin peitseen. Koko peitsi tippui maahan ja Cava varoi isoilla askelilla astumatta puusirpaleiden päälle. “Nyt on vauhtia ja vaaraa. 9-4 Yasminille”, Rey kertoi ja Rickon otti tästäkin kierroksesta voiton itselleen.


 Viimeiseksi Rickon pääsi pienen tauon jälkeen kilvoittelemaan Ulriikan kanssa. Chevyllä hikeä pukkasi ja tamma kävi juomassa yhden vesiämpärin tyhjäksi. “Noniin, aloitetaan”, Rey pyysi ratsukot lähtöpisteisiin. Hieman alkoi olla ratsuilla kuin ratsastajilla väsymystä ilmassa. Chevy oli hiestä märkä, mutta silti sinnikkäästi piti itsensä ryhdissä kaikkien suoritusten ajan. Puolestaan Rickonilla peitsi lipsui, kun ensimmäinen kierros päättyi 9-6 Ulriikkalle. Rickon kävi juomassa vettä ennen toisen rundin alkua ja pienessä huumassa onnistui saamaan hurjasti pisteellä paremman osuman kuin Ulriikka. “Nyt on tasaista suorittamista. Seuraava ratkaisee”, Rey totesi ja ratsukot valmistautuivat lähtöön. Ulriikalle voitto meni täpärästi puolen pisteen erolla. Rickon tiputti peitsen jämän maahan ja ravasi Reyn luokse. “Huhu, vahva alku, heikko lopetus”, Rickon virnuili ja nosti visiirin ylös. Mies kuin hänen ratsunsa oli täyden hien peitossa. “Ainakin tietää, että on tultu tehtyä. Hienoa ja hyvää ratsastusta. Pärjäisitte turnajaisissa oikein hyvin”, Rey kehui ja silitti voikonpearl tammaa. Hän ei edelleen saanut silmiään irti tammasta. Siitä huokui vahvaa ja majesteettista Duc Obscur- verta.

(725 sanaa) Kirjoittanut R VRL-13369!

Rickon & Chevy valmennusviikonloppu Royal Gardensissa - Toinen päivä

 Hyvän lounaan jälkeen Rickon sai alkaa varustamaan tammaa, sillä Lionel pitäisi puolen päivän aikana yksityisen asetaitovalmennuksen. Rey oli kyhännyt yksityistallin kentälle VHRY:n mukaisen metsästys I-luokan asetaitoradan, mutta pienillä muutoksilla lähinnä järjestyksen suhteen. Keli oli mitä mahtavin, kun aurinko paistoi, kylmä vuoristotuuli oli armollinen ja kenttä ei ollut jäässä, vaan pikemmin kurassa. Ei ainakaan varusteiden huoltaminen jäisi tekemättä valmennuksen jälkeen. “Noniin, saat verrytellä itsenäisesti. Laitan viimeiset kohdat valmiiksi”, Rey sanoi ja Rickon alkoi verrytellä ratsuaan kaikissa askellajeissa. Rey kehotti Rickonia ottamaan verryttelyyn mukaan avo-sulku vaihtoja suoralla uralla ja ympyrällä, sillä niitä tämän päivän tehtävät pitäisi runsaasti sisällään.

 Kun ratsukko oli verrytellyt tarpeeksi sai Rickon alkaa suorittamaan rataa pala palalta. Alkuun kuului perinteinen heinäpaali este, joka oli normaalia korkeampi: kaksi pientä neliö paalia päällekäin. Chevy hieman epäröi hyppäämisen kanssa, vaikka ison ja kookkaan tamman ei tarvitse kauheasti nähdä vaivaa etujalkojen nostamiseen. “Kannusta hieman eteen ja varo ettei oma tasapaino pääse horjahtamaan, ja siten häiritsemään hevosta”, Rey neuvoi ja RIckon teki työtä käskettyä. Oli haastavaa istua täydessä tasapainossa, kun Chevy yhä epäröi hyppäämistä, mutta kuitenkin onnistuivat lopulta kohtalaisen hyvin. Lämmittelyhyppyjen jälkeen ratsukko jatkoi radan ratsastamista tasaisella vauhdilla. Chevy pysyi hyvässä kootussa muodossa ja reagoi Rickon pieniin apuihin tarkasti. Tamma ei kavahtanut, kun nurkasta lähti täydellä vauhdilla feikkirotta kohti kentän toista päätyä. Rickon kannusti ratsuaan ripeämpään vauhtiin, että ehtisi saadan rotan kiinni ja sehän sujui varsin näppärästi.

 Aluksi Rickon sai tulla rengaskujalle haluamallaan tavalla, mutta lopulta Rey halusi heidän harjoittelevan avo-sulku vaihtoja. “Näitä olette hyvin tehneet suoralla uralla, että nyt samalla periaatteella, mutta tulet kujaa pitkin. Ota aluksi vaikka ravista tai ihan käynnissä”, Rey kannusti ja parin käynti sekä ravi yrityksen jälkeen alkoi kuvio sujua laukassa. Rickon sai vahtia, ettei sulkutaivutuksessa pelkkä takaosa tule edellä ja taivutus jää rangasta huonoksi. “Ihan kevyt sulku riittää, ei tarvitse liioitella jos Chevy ei siihen vielä pysty”, Rey kannusti.

 Renkaat kolisi tynnyriin ja seuraavaksi oli keihään heittämisen vuoro. Rickon on onneksi suhteellisen pitkä mies, sillä keihään poiminen maasta oli ajoittain haastavaa melkein 180 cm korkean tamman selästä. Heittämisen suhteen Rickon sai ottaa uusinta kierroksia ja samalla varoa ettei heitä tamman korvan juuresta. “Hieman voi asettaa pois tai tulla avotaivutuksella kohti lohikäärmettä. Tamma ei tulta pelkää”, Rey hymyili ja ohjeisti Rickonille paremman otteen keihääseen. Näin alkoivat myös heitot sujua.

 Lopuksi oli vuorossa iso keskiympyrä, jossa oli yhteensä kahdeksan tolppaa sisä- kuin ulkokaarteen puolella. Viime valmennuksessa tämä oli ollut hyppäämisen lisäksi yksi kompastuskivi. Ratsukko on tähän mennessä tehnyt hyviä avo-sulku vaihtoja ja nyt niitä pääsee kokeilemaan ympyräuralla. “Tässä saa olla tarkka ympyrän linjan mukaan, mutta olen sijoittanut tolpat niin, että linja on helppo hahmottaa. Ota ensin ilman asetta ja kokeile kaikki askellajit läpi”, Rey neuvoi ja Chevyltä kuin Rickonilta alkoi hikeä pukkaamaan. Tämä oli onneksi viimeinen osio ja sitten olisi loppupäivä lepoa.

 Rickon piti vasemmassa kädessä ohjia ja oikealla keskittyi osumaan kaaleihin, kun istunnalla vaihtoi taivutuksen suuntaa. “Riittää ihan kevyt lantion kääntö, pidä yläkroppa menosuuntaan, niin Chevy ei lähde lipuamaan pois linjalta”, Rey neuvoi ja Chevy eteni rennon koottuna eteenpäin. Sulkutaivutuksessa alkoi näkyä väsymisen merkkejä, kun Chevy ei tuonut sisätakajalkaa tarpeeksi lähelle keskipistettä - yritti silti parhaansa loppuun asti.

 “Rankkaa? Tämä on hyvää treeniä, mutta nyt hyvät pitkät loppukäynnit tamma ihan puuskuttaa”, Rey totesi ja Rickon nosti kypärän visiirin ylös. “Kyllä hiki tuli ihan huolella”, Rickon totesi ja lähti maastoon kävelemään loppukäynnit.

(542 sanaa) Kirjoittanut R VRL-13369!

Rickon & Chevy valmennusviikonloppu Royal Gardensissa - Ensimmäinen päivä

 Rickon saapui alkuvuodesta valmentautumaan Chevy tammalla kartanon maisemiin ja Lionel otti ensimmäisen asiakkaansa avosylin vastaan. “Tervetuloa! Olen valmentajanne Lionel Troxler, mutta kutsukaan Reyksi. Valmennan teitä koko viikonlopun, mutta Kiaran on luvannut ottaa teille muutaman tunnin verran alta escuela katselmusta”, Rey esittäytyi kohteliaasti ja kertoi mitä tuleva tuo. “Rickon Blacklake. Kiitos! Odotan innolla mitä viikonloppu tuo tullessa”, Rickon vastasi ja lähti voikonpearlin tamman kanssa seuraamaan Reyta, kuka näytti heille karsinapaikan yksityistallista. Paikka oli tammalle tuttu, minkä takia Chevy otti uuden paikan rauhallisesti vastaan murehtimatta vieraiden hevosten huutamisesta.

 Aamupäivän Rickon ja Chevy saivat rauhassa asettua taloksi. Iltapäivällä Kiaran lupasi tulla katsomaan ratsukon harjoittelua. Rickon sai verrytellä tamman maastakäsin ja Kiaran ehti pienen pätkän nähdä. Chevy oli kuin Nox valkeassa kaavussa, mutta ei ihme kun tamman isä on legendaarinen Duc Obscur.

 “Hyvää iltaa. Ihanaa saada vieraita Royal Gardensiin”, Kiaran esittäytyi pirteästi ja Rickon oli valmis nousemaan tammansa kyytiin. Chevy seisoi kuin patsas paikoillaan, mutta vieraan miehen lähestyessä oli utelias tamma valmis nuuskimaan taskut läpi. Tamma oli kiltti kuin mikä, mutta voikonpearlista tammasta uhkui Noxin ja Duken kaltaista energiaa. Sellaista mitä on vaikea selittää, kun jokaisen pitäisi saada kokea Duc- hevosille tyypillinen majesteettisuus.

 “Olet varmasti lämmitellyt, niin käydään läpi ihan Alta Escuela I-tason juttuja. Saat ratsastaa vapaasti ohjelmanne ja annan sitten palautetta. Viikonlopun aikana puretaa ohjelmaa pala palalta ja keskitytään niihin vaikeisiin kuitenkaan unohtamatta helppoja osioita”, Kiaran selosti ja Rickon sai rauhallisen musiikin säestämä ratsastaa tammaa pitkin maneesia.

 Rickonilla oli käytössä kapsoni ja kanki, ja mies osasi käyttää hyvin kankiohjaa tamman kokoamiseen. Kokoaminen tuli Chevylle luonnostaan liikkeiden mukana ja voimaa ei puuttunut, kun vahva tamma jaksoi kannatella itseään kevyesti eteenpäin. Oli askellajina käynti, ravi tai laukka voikko tamma jaksoi kannatella itseään. Vielä voimat eivät riittäneet koulukäyntiin tai koululaukkaan, mutta hyviä pätkiä tuli useampi. Avotaivutukset kaikissa askellajeissa sujui leppoisasti ja tamma reagoi pelkkään istuntaan, että Rickon sai kevyesti pyytää tammaa avo-sulku vaihtoihin. Sulkutaivutuksessa tamma oli vielä vähän epävarma oman kehonsa hallinnasta ja Rickon sanoi tämän olevan heidän kompastuskivi turnajaisissa.

 “Muistelin, että joulukuun valmennuksessa suoralla uralla oli vaikea tehdä avo-sulku vaihtoja, että tamma lähtee helposti lipuamaan väärään suuntaan. Voit vähän pohkeella ottaa vastaan ja muutaman hyvän askeleen jälkeen palkita. Piruetissa ei ole mitään ongelmaa”, Kiaran neuvoi ja ratsukko sai muutaman kerran ottaa onnistuneet traversit käynnissä sekä ravissa. Laukassa ei vielä yritetty, mutta huomenna olisi oiva hetki treenata sulkutaivutusta laukassa Lionellin kanssa.

 “Joko ratsusi on vielä uupunut matkasta, kun viimeksi oli vauhdin säätelyn kanssa ongelmia”, Kiaran virnuili hyväntahtoisena, kun vauhtia oli kerrankin sopivasti ja lisääminen ei saanut tammaa hermostumaan, jos tehtävä tuntui vaikealta.

(416 sanaa) Kirjoittanut R VRL-13369

Kuuravaellus Valkyriassa (Helmikuu 2023)

 Olin saapunut Valkyrian tallille tällä kertaa yksin helmikuisena aamuna. Olin vähän ennen puolta kymmentä paikalla, jolloin yhteinen aloitus alkaisi. Aifric ei päässyt tällä kertaa mukaan, mutta olin ollut täällä vaelluksessa syksyllä naisen kanssa. Silloin mukana oli Gulle, nyt saisin ratsun tallilta. 

 Yhteinen aloitus sujui hyvin, osa vaeltajista jakoivat mahdollisia huolenaiheitaan ja hevoset jaettiin. Totta kai ensin esittäydyttiin. Minä sain ratsukseni Vörin ja olin kolmannessa ryhmässä. Saisimme ryhmittäin vastuualueita. Jaon jälkeen kävimme katsomassa myös ryhmän vastuuhevosta, pakkasimme tavaroita ja varustimme hevoset, kuormahevoset mukaan lukien. Vastuuhevosemme olisi hevonen nimeltä Närkäs. Hauska nimi! Ehdin tutustua Vöriinkin paremmin. Se on kaunis issikkatamma! Ja väriltään kimo. Se on vauhdikkaammanpuoleinen ratsu, sellainen mitä toivoinkin! Vör on kuitenkin myös kiltti, vaikka tunteekin oman arvonsa. Vör on kimoutunut jo todella pitkälle ja on täten kokonaan valkoinen jo. Kaunis lumiratsu kuuravaellukselle, mikä sen parempaa!

 Yhdeltätoista pääsimme nousemaan ratsaille. Muodostimme sopivan jonon, kun kaikki olivat selässä ja lähdimme matkaan. On kirkasta, vaikka taivaalla onkin jonkin verran pilviä. Pakkastakaan ei ole paljoa. Talutin alkumatkassa kuormahevostamme ja puolessa välissä ryhmäläiseni sai vuoron kun lähdin itse Vörin kanssa hurjastelemaan töltti- ja laukkapätkälle. Yhdeltä saavuimme kodalle pitämään kahvitaukoa. Hevosetkin saavat kunnon tauon ja lumisade alkaa pikkuhiljaa leijailla taivaalta. Meidän tehtäväksi tuli sytyttää tuli ja laittaa kota käyttökuntoon, kun muut valmistelevat välipalaa ja tarjoilee hevosille heiniä. Hain itse purosta vettä, joka tuli lämmittää tiskivedeksi siinä missä parini haki istuinalustat ja ruuanlaittovälineet lukollisesta arkusta. Eväshetki oli hyvä ja tuli tarpeeseen, sillä nälkä oli alkanut jo kaivertaa. Tunnin tauon jälkeen aloimme jälleen valmistella ratsuja aikomuksena jatkaa matkaa laavulle. Sain jälleen kuormahevosemme talutettavaksi, kun kuljimme metsäpolkuja pitkin.

 Parin tunnin päästä saavuimme laavulle ja aloitimme hevosten huolehtimisesta: kiinnitys, varusteiden riisuminen, harjaaminen, kavioiden ja kengityksen tarkistaminen ja sitten tarhaaminen. Hoidin ensin Vörin, kun olimme saaneet omat ratsut hoidettua, hoidimme yhdessä kuormahevosemme. On kiva, että laavulla on hevosille oma tarha. Kaikki varusteemme kannoimme huoltorakennukseen, jotta ne olisivat suojassa säältä, kuormakassit tulivat mukanamme laavuun. Aurinko alkaa laskemaan, kun aloitamme majoitusaskareet. Tällä kertaa oli meidän vuoromme huolehtia hevosista Tauskin auttaessa. Näkyvyys oli ulkona vähän heikompi, muutama metri. Onneksi Tauski oli kuitenkin mukana. Ripottelimme tarhaan heinäkasoja hevosille, heinät löytyivät huoltorakennuksesta. Haimme myös kaivosta vettä vesisaaviin ja kävimme laavussa lämmittämässä sitä hevosten juottoa ja tiskaamista varten. Lopuksi kävin vielä laittamassa kuntoon oman petipaikkani ja autoin, jos joku tarvitsi vielä apua.

 Kuudelta oli päivällinen, nälkä oli jo kova ja taisin ahmia ruokani aika kovaa. Ruoan jälkeen askareet vähän vaihtuivat ja meidän kontolle jäi tiskaaminen Varpun kanssa. Tiskaamisen jälkeen aloimme valmistelemaan iltapalaa. Tarjolla olisi muun muassa nuotiolla paistettuja rieskoja, tavallinen leipäbuffet ja vaahtokarkkeja. Iltapala oli jo aika nopeasti tämän jälkeen kello yhdeksältä illalla. Kahmin taas lautasen täyteen, rieskoja oli pakko maistaa, perinteinen voileipäkin oli kasattava ja vaahtokarkkeja, niitä paahdoin monta. Kida kertoi syömisen aikana kipinävahdeista ja mitä hommaan kuuluisi: tulen vahtiminen, puut, hevosten tarkkailu ja jään rikkominen vesiastiasta, sekä sen täyttäminen tarpeen vaatiessa. Myös vettä pitäisi olla aina kattilassa lämpenemässä. Hevosille voi tarvittaessa viedä myös lisää heinää. Joku henkilökunnasta olisi aina myös kipinävahdissa, mikä oli helpottava tieto. Ryhmäläiset voisivat sopia keskenään miten valvoisivat. Meillä oli totta kai viimeinen vuoro ja siihen liittyisi edellä mainitun lisäksi myös hevosten ja ihmisten aamupalavalmistelut. Herätys olisi jo neljältä. Menin siis heti iltapalan jälkeen unten maille. Herätessä on melko kirkas taivas ja revontulia leiskuu taivaalla aika-ajoin. Kipinävahti sujui hyvin.

 Kahdeksalta on aamupalan syömisen vuoro, en meinannut pystyä pitämään näppejäni erossa aamupalasta ennen tuota, joten olin jälleen innoissani päästessäni syömään valmistamaamme puuroa, jonka lisäksi tarjolla oli kuivattuja hedelmiä, jugurttia ja pähkinöitä sekä ruisleipää lisukkeineen. Join kaverina kupposen teetä. Aamupalaverissa kerrotaan, että kotimatka tulee todennäköisesti pitkittymään, koska lunta on tullut runsaasti. Pyrimmekin siis lähtemään mahdollisimman nopeasti, mutta paniikille ei ole kuitenkaan tarvetta. Kotimatkalla ei kuitenkaan päästä hurjastelemaan. Päivä on kuitenkin kaunis: aurinkoinen, mutta kylmähkö. Aamupalan jälkeen pakkasimme tavaroita ja yhdeksältä aloimme siivoamaan majoituspaikkaa. Meidän tehtäväksi tuli tällä kertaa laavun ja sen ympäristön siivois, havut pois, huolehditaan ettei laavulle jää rompetta ja puretaan tuulensuojana olleet tarpit, viedään ylimääräiset polttopuut takaisin ja siistitään huussi seuraavia kävijöitä varten.


 Siivous sujui rivakasti ja pääsimme jo varttia vailla kymmenen laittamaan hevosia kuntoon. Puoli yhdeltätoista ehdimme jo ratsaille. Vör tuntui aika virkeältä levon jäljiltä, mutta hangessa ei voinut juurikaan "temppuilla". Kahlasimme metsäpolkuja pitkin vuorotellen vastuuhevosen taluttamista. Välillä vaihdeltiin paikkoja leveämmillä osuuksilla, jotta jokainen hevonen pääsisi lepäämään valmiiksi tallatuilla poluilla. Varttia vailla yksi pääsemme kodalle pitämään lepotauon. Huolehdimme hevosemme ja paneuduimme jälleen askareisiin: huolehdimme jälleen hevosista, hevoset saavat heinäkasat, joista syödä ja purosta juomavettä, mikäli puro ei ole jäätynyt umpeen. Myös hevosten kengitykset tarkistetaan. Sitten syödään lounasta, siivotaan jäljet ja hoidetaan hevoset takaisin ratsastuskuntoon.

 20 yli kaksi iltapäivällä pääsemme jatkamaan matkaa kohti Valkyriaa. Reitti kulkee osittain teitä pitkin, mikä helpottaa matkaa sillä teistä osa on aurattu. Jätän kuormahevosemme ryhmäläiseni tai Kidan hoiviin sillä lähdemme tottakai Vörin kanssa jälleen Varpun kanssa tölttilenkille. Lumi pöllyää issikoiden töltätessä ja auringon valossa hanget kimmeltävät kirkkaasti. Kolmessa vartissa löydämme taas Kidan porukan, joka on samoillut kohtaamispaikalla ties mitä reittejä, saan jälleen talutettavaksi vastuuhevosemme. Loppumatka sujuu hyvin käynnissä ja puoli viideltä olemme saapuneet tuttuun pihapiiriin Valkyriassa. Hoidamme jälleen hevoset tallissa ja viemme ne omiin pihattoihinsa ja varusteet paikoilleen. Kokoonnumme viiden aikoihin vielä tupaan, jonne Varpu on tuonut lämmintä juotavaa. Syömme välipalaa ja käymme läpi vaelluksen tapahtumia. Lopuksi jätämme hyvästit toisillemme ja lähdemme omille teillemme. Vaellus oli mielestäni mukavaa vaihtelua ja tulisin varmasti Valkyriaan vielä uudestaankin. -Rúna