Kuuravaellus Valkyriassa (Helmikuu 2023)

 Olin saapunut Valkyrian tallille tällä kertaa yksin helmikuisena aamuna. Olin vähän ennen puolta kymmentä paikalla, jolloin yhteinen aloitus alkaisi. Aifric ei päässyt tällä kertaa mukaan, mutta olin ollut täällä vaelluksessa syksyllä naisen kanssa. Silloin mukana oli Gulle, nyt saisin ratsun tallilta. 

 Yhteinen aloitus sujui hyvin, osa vaeltajista jakoivat mahdollisia huolenaiheitaan ja hevoset jaettiin. Totta kai ensin esittäydyttiin. Minä sain ratsukseni Vörin ja olin kolmannessa ryhmässä. Saisimme ryhmittäin vastuualueita. Jaon jälkeen kävimme katsomassa myös ryhmän vastuuhevosta, pakkasimme tavaroita ja varustimme hevoset, kuormahevoset mukaan lukien. Vastuuhevosemme olisi hevonen nimeltä Närkäs. Hauska nimi! Ehdin tutustua Vöriinkin paremmin. Se on kaunis issikkatamma! Ja väriltään kimo. Se on vauhdikkaammanpuoleinen ratsu, sellainen mitä toivoinkin! Vör on kuitenkin myös kiltti, vaikka tunteekin oman arvonsa. Vör on kimoutunut jo todella pitkälle ja on täten kokonaan valkoinen jo. Kaunis lumiratsu kuuravaellukselle, mikä sen parempaa!

 Yhdeltätoista pääsimme nousemaan ratsaille. Muodostimme sopivan jonon, kun kaikki olivat selässä ja lähdimme matkaan. On kirkasta, vaikka taivaalla onkin jonkin verran pilviä. Pakkastakaan ei ole paljoa. Talutin alkumatkassa kuormahevostamme ja puolessa välissä ryhmäläiseni sai vuoron kun lähdin itse Vörin kanssa hurjastelemaan töltti- ja laukkapätkälle. Yhdeltä saavuimme kodalle pitämään kahvitaukoa. Hevosetkin saavat kunnon tauon ja lumisade alkaa pikkuhiljaa leijailla taivaalta. Meidän tehtäväksi tuli sytyttää tuli ja laittaa kota käyttökuntoon, kun muut valmistelevat välipalaa ja tarjoilee hevosille heiniä. Hain itse purosta vettä, joka tuli lämmittää tiskivedeksi siinä missä parini haki istuinalustat ja ruuanlaittovälineet lukollisesta arkusta. Eväshetki oli hyvä ja tuli tarpeeseen, sillä nälkä oli alkanut jo kaivertaa. Tunnin tauon jälkeen aloimme jälleen valmistella ratsuja aikomuksena jatkaa matkaa laavulle. Sain jälleen kuormahevosemme talutettavaksi, kun kuljimme metsäpolkuja pitkin.

 Parin tunnin päästä saavuimme laavulle ja aloitimme hevosten huolehtimisesta: kiinnitys, varusteiden riisuminen, harjaaminen, kavioiden ja kengityksen tarkistaminen ja sitten tarhaaminen. Hoidin ensin Vörin, kun olimme saaneet omat ratsut hoidettua, hoidimme yhdessä kuormahevosemme. On kiva, että laavulla on hevosille oma tarha. Kaikki varusteemme kannoimme huoltorakennukseen, jotta ne olisivat suojassa säältä, kuormakassit tulivat mukanamme laavuun. Aurinko alkaa laskemaan, kun aloitamme majoitusaskareet. Tällä kertaa oli meidän vuoromme huolehtia hevosista Tauskin auttaessa. Näkyvyys oli ulkona vähän heikompi, muutama metri. Onneksi Tauski oli kuitenkin mukana. Ripottelimme tarhaan heinäkasoja hevosille, heinät löytyivät huoltorakennuksesta. Haimme myös kaivosta vettä vesisaaviin ja kävimme laavussa lämmittämässä sitä hevosten juottoa ja tiskaamista varten. Lopuksi kävin vielä laittamassa kuntoon oman petipaikkani ja autoin, jos joku tarvitsi vielä apua.

 Kuudelta oli päivällinen, nälkä oli jo kova ja taisin ahmia ruokani aika kovaa. Ruoan jälkeen askareet vähän vaihtuivat ja meidän kontolle jäi tiskaaminen Varpun kanssa. Tiskaamisen jälkeen aloimme valmistelemaan iltapalaa. Tarjolla olisi muun muassa nuotiolla paistettuja rieskoja, tavallinen leipäbuffet ja vaahtokarkkeja. Iltapala oli jo aika nopeasti tämän jälkeen kello yhdeksältä illalla. Kahmin taas lautasen täyteen, rieskoja oli pakko maistaa, perinteinen voileipäkin oli kasattava ja vaahtokarkkeja, niitä paahdoin monta. Kida kertoi syömisen aikana kipinävahdeista ja mitä hommaan kuuluisi: tulen vahtiminen, puut, hevosten tarkkailu ja jään rikkominen vesiastiasta, sekä sen täyttäminen tarpeen vaatiessa. Myös vettä pitäisi olla aina kattilassa lämpenemässä. Hevosille voi tarvittaessa viedä myös lisää heinää. Joku henkilökunnasta olisi aina myös kipinävahdissa, mikä oli helpottava tieto. Ryhmäläiset voisivat sopia keskenään miten valvoisivat. Meillä oli totta kai viimeinen vuoro ja siihen liittyisi edellä mainitun lisäksi myös hevosten ja ihmisten aamupalavalmistelut. Herätys olisi jo neljältä. Menin siis heti iltapalan jälkeen unten maille. Herätessä on melko kirkas taivas ja revontulia leiskuu taivaalla aika-ajoin. Kipinävahti sujui hyvin.

 Kahdeksalta on aamupalan syömisen vuoro, en meinannut pystyä pitämään näppejäni erossa aamupalasta ennen tuota, joten olin jälleen innoissani päästessäni syömään valmistamaamme puuroa, jonka lisäksi tarjolla oli kuivattuja hedelmiä, jugurttia ja pähkinöitä sekä ruisleipää lisukkeineen. Join kaverina kupposen teetä. Aamupalaverissa kerrotaan, että kotimatka tulee todennäköisesti pitkittymään, koska lunta on tullut runsaasti. Pyrimmekin siis lähtemään mahdollisimman nopeasti, mutta paniikille ei ole kuitenkaan tarvetta. Kotimatkalla ei kuitenkaan päästä hurjastelemaan. Päivä on kuitenkin kaunis: aurinkoinen, mutta kylmähkö. Aamupalan jälkeen pakkasimme tavaroita ja yhdeksältä aloimme siivoamaan majoituspaikkaa. Meidän tehtäväksi tuli tällä kertaa laavun ja sen ympäristön siivois, havut pois, huolehditaan ettei laavulle jää rompetta ja puretaan tuulensuojana olleet tarpit, viedään ylimääräiset polttopuut takaisin ja siistitään huussi seuraavia kävijöitä varten.


 Siivous sujui rivakasti ja pääsimme jo varttia vailla kymmenen laittamaan hevosia kuntoon. Puoli yhdeltätoista ehdimme jo ratsaille. Vör tuntui aika virkeältä levon jäljiltä, mutta hangessa ei voinut juurikaan "temppuilla". Kahlasimme metsäpolkuja pitkin vuorotellen vastuuhevosen taluttamista. Välillä vaihdeltiin paikkoja leveämmillä osuuksilla, jotta jokainen hevonen pääsisi lepäämään valmiiksi tallatuilla poluilla. Varttia vailla yksi pääsemme kodalle pitämään lepotauon. Huolehdimme hevosemme ja paneuduimme jälleen askareisiin: huolehdimme jälleen hevosista, hevoset saavat heinäkasat, joista syödä ja purosta juomavettä, mikäli puro ei ole jäätynyt umpeen. Myös hevosten kengitykset tarkistetaan. Sitten syödään lounasta, siivotaan jäljet ja hoidetaan hevoset takaisin ratsastuskuntoon.

 20 yli kaksi iltapäivällä pääsemme jatkamaan matkaa kohti Valkyriaa. Reitti kulkee osittain teitä pitkin, mikä helpottaa matkaa sillä teistä osa on aurattu. Jätän kuormahevosemme ryhmäläiseni tai Kidan hoiviin sillä lähdemme tottakai Vörin kanssa jälleen Varpun kanssa tölttilenkille. Lumi pöllyää issikoiden töltätessä ja auringon valossa hanget kimmeltävät kirkkaasti. Kolmessa vartissa löydämme taas Kidan porukan, joka on samoillut kohtaamispaikalla ties mitä reittejä, saan jälleen talutettavaksi vastuuhevosemme. Loppumatka sujuu hyvin käynnissä ja puoli viideltä olemme saapuneet tuttuun pihapiiriin Valkyriassa. Hoidamme jälleen hevoset tallissa ja viemme ne omiin pihattoihinsa ja varusteet paikoilleen. Kokoonnumme viiden aikoihin vielä tupaan, jonne Varpu on tuonut lämmintä juotavaa. Syömme välipalaa ja käymme läpi vaelluksen tapahtumia. Lopuksi jätämme hyvästit toisillemme ja lähdemme omille teillemme. Vaellus oli mielestäni mukavaa vaihtelua ja tulisin varmasti Valkyriaan vielä uudestaankin. -Rúna