03.03.2023 Sissin varsominen pt 2

 Sissi oli viimeisillään tiineenä, varsan laskettuaika oli jossain helmikuun lopusta maaliskuun alkuun, mikä oli poikkeuksellisen aikainen, ainakin Sissille. Isä oli vähän mysteeri edelleen, mutta aavistuksia oli alkanut jo tulla. Aifric oli tullut kartanon vierashuoneisiin yöksi, jotta voisi olla lähellä Sissiä 24/7. Viimeisinä iltoina nainen nukkui makuupussissa pihatossa, jossa Sissi oli.

Aifric luki Sissille, värjötteli jossain Sissin lähellä ja kävi vain harvoin sisällä. Välillä tuntui, että nainen jännitti syntymää enemmän kuin tamma. 

 Loppujen lopuksi Sissi päätti synnyttää keskellä kirkasta päivää 3. Maaliskuuta. Se oli taas haastavaa, mutta tamma tiesi paremmin mitä tehdä. Olihan sen toinen kerta. Vaikeuksia kuitenkin oli ja eläinlääkäri jouduttiin ottamaan mukaan. Varsa nimittäin aikoi syntyä väärinpäin. Kun se saatiin sellaiseen asentoon, että se pääsisi ulos, se syntyikin yllättävän nopeasti. "Se on tamma!" Huudahti eläinlääkäri, kun varsa oli valmis. Terhakka tyttö nousikin nopeasti pystyyn ja kun sitä oltiin saatu putsattua, väristä ei ollut epäilystäkään kuka tamman isä oli.. Sissillä oli kuitenkin voimat lopussa ja varsa sai ensimmäiset ravintonsa keinoravintona pullosta, jotta se saisi vähän jotain vasta-aineita. Vaikkei keinoravinto emän maitoa korvaakaan. Kunhan Sissi nousisi, tamma saisi emänsä maitoa.

 Amn, tammavarsa oli innokas riehuja ensimmäisistä tunneista asti, eikä se meinannut malttaa käydä juomassa emänsä maitoa. Välillä se piti ohjata emän luokse, jotta se saisi ravintoa. Tamma vaikuttaa hauskalta pikku veijarilta, katsotaan mihin sen polku viekään...

Sukkapoika (Maaliskuu 23)

 Sir Michelson soitti oppilaalleen Aifricille, punatukkainen nainen vastasi. "Mulla on sulle hevonen", totesi Michelson pirteästi. Aifric oli hämillään. "Mulla on jo paljon hevosia, mihin sä mulle uutta?" kysyi nainen opettajaltaan. "Eikö olisikin kiva kouluttaa Alta escuelassa oikea lipizza? Mä autan!" Opettaja ilakoi. "Mutta-", aloitti Aifirc opettajan keskeyttäessä: "Ei muttia! Sissi ja Kolli on moderneja ratsuja, joten niiden koulutus eroaa, vaikka niitä klassisin menetelmin koulutatkin. Esme osaa jo kaiken, mieti nyt, tämä on oikea mahdollisuus!" "No, millainen hevonen sulla on tarjota?" Kysyi Aifric, jonka jälkeen mies alkoi selostamaan. "Ja sen nimi oli siis... Sukkapoika?" kysyi Aifric selostuksen jälkeen. "Yup!" Vastasi opettaja. He lopettelivat puhelun ja Michelson lähetti linkin hevosen myyntisivuille. Nainen katseli hevosen kuvaa ja alkoi pikkuhiljaa lämmetä.

Pian Aifric laittoikin jo kyselyä hevosesta, se oli niin upea, että sitä tulisi varmasti moni muukin katsomaan. Aifric selitti, ettei pakkoa hevosen ostamiselle ollut, mutta Sukkapoika oli vienyt sydämen mennessään. Siitä tulisi Aifricille koulutettava ratsu ja jos nainen uskaltautuu, pääsisi tamma kilpailemaan Alta Escuelassa VHRY alaisissa kilpailuissa. Kodin se saisi Blacklaken ratsastuskoulu puolelta pihatosta. Kuolaimettomuus passaa Aifricille mainiosti, sillä hän ratsastaa kaikki hevosensa kuolaimetta.

Sissi kokeilee Vaativa B:n liikkeitä (28.2)

  Aifric oli treenannut pari viikkoa Sissin kanssa klassisin periaattein painonsiirtoja, kokoamista ja asetuksia, välillä yksin, välillä Michelsonin kanssa. Sissi erosi Esmestä siten, että sen koulutus tähtäsi kuitenkin loppujen lopuksi moderneihin kisoihin, ei historiallisiin lajeihin. Samaa koulutuksessa oli kuitenkin tavoite terveestä tavasta liikkua. Sissillä ei myöskään ollut tai tulisi olemaan ihan niin pitkäkestoista ja -jänteistä koulutusta, mitä monilla klassisen puolen hevosella oli. Silti Aifric ei halunnut myöskään kiirehtiä Sissin kanssa.

 Klassisen tehtävien opettelu oli edelleen kesken, mutta nyt rinnalle alkaisi tulla muutamia kouluratsastuksen Vaativa B:n -tason liikkeitä. Koottuja askellajeja Aifric ei ollut Sissin kanssa vielä opetellut ja lisätyt askellajit saattaisivat tuottaa päänvaivaa. Avot ja sulut sen sijaan toimisivat varmasti melko samalla tavalla kuin klassisessakin. Eniten tämän vuoden teema olisi kuitenkin Sissin kanssa kokoamisen opettelu. Aifric halusi tehdä sen oikein, Sissille terveellisesti, hän ei haluaisi missään tilanteessa nähdä Sissin sipsuttelevan selkä notkolla. 

 Michelson oli ottanut yhden Vaativa B radan, jonka tehtäviä he harjoittelisivat samassa järjestyksessä. Muutama oli tosiaan tuttuja, osa olisi vaikeampia. Keskiaskellajit lisätyistä puhumattakaan olivat tosin haastavia Aifricin kokeilla maastakäsin, mutta ne ohitettaisiin, jos ne eivät onnistuisi. Michelson ohjasi naista jälleen kuulokkeen avulla: "Nyt koittakaa tulla sulkutaivutusta H:sta E:hen." Aifric teki työtä käskettyä maastakäsin. Sissi vastasi jo nopeasti Aifricin apuihin. 

 Rataa oli käyty jo hetki läpi, Sissi kulki jo hienosti tavoitellen kootumpaa muotoa pidempiäkin pätkiä, vaikkei se vielä ollut sen alaa. Ympyrätyöskentely oli Sissin lempparia. Seuraavaksi olisi Sissin kanssa edessä klassisen tehtävien jatkaminen ja Vaativa B juttuja selästä. Kaksikko oli osallistunut jo Royal CUPin ensimmäiseen osakilpailuun, missä taitoja päästäisiin näyttämään, jos niitä siis olisi näytettäväksi asti..

Sissin koulutusta klassisin menetelmin (15.2)

  Aifric oli jutellut Michelsonin kanssa livetunnin jälkeen seuraavasta etätunnista. Mies oli sitä mieltä, että Sissin kanssa voisi jo aloitella harjoituksia. Siispä tällä kertaa oli Aifricin aika hakea Esmen sijaan Sissi laitumelta. Sissi tuli uteliaana naista vastaan. Esmekin oli tullut, mutta lähti takaisin syömään, kun huomasi ettei ollutkaan sen vuoro tällä kertaa. Aifric hoiti hopeaharjaisen tammansa ja puki sille ensimmäistä kertaa kapsonin päähän.

 Tunnin pääpointti oli oikeastaan lähinnä opettaa Sissille apuja kapsonin kanssa. Sissille ne meni kuitenkin aika nopeasti jakeluun, koska se oli tottunut jo kuolaimettomien apuihin, vaikka paine tulikin tällä kertaa vähän eri kohtaan. Raippa-avut sen sijaan olivat Sissille täysin uudet, Aifric ei ollut käyttänyt tamman kanssa raippaa edes juoksuttaessa. Sissi kuitenkin suhtautui raippaan pelkällä uteliaisuudella, sillä sillä ei ollut ollut minkäänlaisia negatiivisia kokemuksia raippojen kanssa, olihan se tullut Aifricille jo todella nuorena. 

 Kun apuja oli opeteltu, halusi Michelson Sissin kokeilevan vielä painonsiirtoja. Luonnollisesti se oli Sissille vaikeaa ja se yritti peruttaa usein. Tunti päätettiin siihen, kun Sissi sai tehtyä yhden minimaalisen painonsiirron, Aifric palkkasi Sissiä ja tunnin jälkeen se sai juoksennella hetken maneesissa. Aifric päästi tamman lopulta maneesin takaovesta suoraan tarhaan.

Michelson tulee pitää livetunnin (8.2.23)

 Aifric odotteli Blacklaken parkkipaikalla kylmissään. Nainen ei ollut varautunut ihan näin kylmään säähän. Pian auto kaarsi parkkipaikalle ja asettui toisen auton viereen. Autosta nousi tuttu naama, mutta Aifric oli nähnyt miehen vain ruudulla, nyt tuo oli siinä ilmi elävänä. "Moi!" Aifric moikkasi Michelsonia, joka nousi autosta. Mies vastasi saman tien ystävällisesti: "Moi!" Tänään punatukkainen saisi mieheltä livetunnin. Aifric esitteli opettajalleen hiukan paikkoja ja totta kai myös hevosiaan. Tarkoitus oli moikata vain Esmeä, mutta pian Sissi ja Kollikin saapui paikalle haistelemaan uutta tuttavuutta. Toisaalta se oli hyvä, koska jossain kohtaa Michelson opastaisi Aifricia myös Sissin kanssa. Pian Aifric laittoi Esmelle riimun ja talutti tamman jälleen hoitopaikalle. Michelson oli mukana, hiljaa tarkkaillen tammaa.

 Maneesissa Aifric sai aloittaa taas maasta. Pientä alkulämmittelyä, painonsiirtoja ja asetuksia, mutta ne eivät olleet tällä kertaa päivän pääpointti. Michelsonin oli helpompi opastaa naista paikan päällä ja nyt raipan oikeat asennotkin alkoivat sujua nopeammin, kun mies sai kädestä pitäen näyttää kuinka ne tehtäisiin. Sitten Aifric sai kiivetä satulaan, Esmen selkään. Michelson vaihtoi narun liinaan ja kaksikko lähti kävelemään maneesia ympäri. Mies selitti mitä seuraavaksi tehtäisiin. "Mä talutan Esmeä ja ohjaan sitä erilaisiin liikkeisiin, jotka se osaa ennestään. Ennen sitä vähän kokeilen vielä millainen tyyppi se on. Sä istut vain selässä ja tunnustelet miltä hevonen tuntuu kun se liikkuu oikein! Alright! Valmis?" Aifric nyökkäilee vastaukseksi.

 Ensin Michelson ohjaa Esmeä erilaisiin avoihin ja sulkuihin. Aifric pitää silmiä kiinni, jotta voisi tuntea hevosen liikkeen niin hyvin kuin vain pystyy. Seuraavaksi Aifric tuntee kuinka Michelson seuraavaksi kokoaa tamman liikettä hyvin. "Huomasitko?" Mies kysyy ja Aifric nyökkää hymyillen. "Kokosit sitä!" Hän toteaa iloisena huomiostaan. Seuraavaksi mies kokeilee vielä pari kertaa koulupysähdystä. "Sulava tamma", hän mumisee itsekseen. Seuraavaksi mies ohjaa tamman raviin, koottuun raviin, passageen ja piaffeen vuoronperään. Aifric tunnustelee jälleen, miltä tuntuu kun hevonen kokoaa itsensä oikein ja kunnolla. "Pidä tämä tunne, tuo se Sissille", hän ajattelee mielessään. Sitten mies koittaa asettaa tammaa ravissakin molempiin suuntiin. Esme liikkuu kokoajan hienosti, kootusti ja oikeassa muodossa, tottunein askelein. Michelson ohjaa Esmeä tottunein ottein, mutta ihastellen tamman koulutusta. Mies tiesi, että Zenissä koulutettiin hevoset hyvin ja harkitusti.

 Aifric vähän säikähti, kun Michelson ohjasti Esmen laukalle. "Tämä voi tuntua tosi erilaiselta, älä säikähdä", varoittaa mies ohjatessaan Esmen laukkapiruetille. Esmen laukka tuntui Aifricista tasaiselta ja hyvältä, tamma kantoi itsensä hyvin. Piruetti oli naiselle uusi juttu, mutta se meni onnistuneesti. Hän ei voinut muuta kuin ihailla sekä tammansa, että opettajansa taitoa tässä lajissa. Kolmikko kokeili vielä laukanvaihtoja ja asetuksia laukassa ennen kuin siirtyivät takaisin käyntiin. "Lopuksi voitaisiin kokeilla vielä levade", toteaa Michelson tyytyväisenä. Aifric nyökkäsi. Michelson antoi oikeat avut ja Esme pysähtyi, kokosi itseään ja nosti etupäätään tehden kauniin levaden tottunein liikkein. Aifric oli kyydissä ja piti kiinni harjasta varmuuden vuoksi, vaikka satulassa pysyi muutenkin hyvin. Tunne oli mahtava, nainen oli huojentunut, kun tunti viimein loppui. Hän ei ollut ollut koskaan niin taitavan hevosen selässä. Tai olihan hän ollut Esmen selässä, mutta ei hän osannut ohjata tammaa tekemään tällaisia liikkeitä. Michelson totesi tunnin olevan purkissa, mutta jäi Blacklakelle vielä kahvittelemaan ennen kuin lähti jatkamaan matkaansa. Aifric taas oli intoa täynnä, hän halusi oppia lisää!

Aifric ja Esme tunnilla (7.2.23)

 Aifric haki innoissaan Esmen pihatosta ja laittoi tamman kuntoon. Oli jälleen Michelsonin tunti. Nainen laittoi jälleen pikaisesti tekniikan kuntoon ja puheli Michelsonin kanssa alkurupattelut. 

 Tunti alkoi jälleen ympyrällä työskentelyn merkeissä. Tällä kertaa oikeat avut löytyivät jo edellistä tuntia nopeammin ja Esme vastasi niihin erinomaisesti. Kun ympyrällä oli kokeiltu harjoitella molempiin suuntiin ja tehtävät olivat onnistuneet haasteista huolimatta edellistä tuntia paremmin, siirryttiin muihin juttuihin. Aifric pääsi kokeilemaan Esmen kanssa tehtävää, jossa mentäisiin uralla ja kokeiltaisiin saada hevonen asettamaan sisään päin. "Shoulder in", oli Michelson sanonut. Nyt kun asettamista kokeiltiin uralla, oli se taas naiselle vaikeampi. Avut olivat kuitenkin jo melko tutut, joten hetken räpeltämisen jälkeen Esme alkoi asettua paremmin. Tehtävä oli silti vaikea ja pian vaihdettiinkin taas viime tunnin lopulla kokeiltuun painonsiirtoon. Sekin oli tällä kertaa hiukan helpompi kuin edellisellä kerralla ja hetken kokeilujen jälkeen Esme meinasi tarjota jo koulupysähdystäkin. Sitä ei kuitenkaan haluttu vielä, kun Aifric vasta opetteli.

 Tunti meni Aifricista jälleen kivasti ja hän ei malttanut odottaa, että pääsisi kokeilemaan samanlaisia juttuja Sissin kanssa.

Aifricin ja Esmen eka tunti (3.2.23)

 Aifric nappasi tottunein ottein Esmen riimun ja lähti etsimään helmenväristä tammaa pihatosta. Pian se tulikin vastaan ja nainen moikkasi rapsuttaen jo tutuksi tullutta tammaa. Seuraavaksi hän pujotti riimun tamman päähän ja lähti taluttamaan tammaa hoitopaikalle, jossa se saisi nopean puunauksen.

 Maneesissa Aifric viritteli kuuloke - mikrofoni yhdistelmää päähänsä samalla kun Esme seisoi rauhassa naisen takana. Läppäri latasi alkavaa videopuhelua kunnes miehen ääni tervehti naista kuulokkeesta. Läppäri ja kamera lepäsivät maneesin päädyssä hyvin tasattuna. "Mitkä fiilikset?" Michelson rupatteli alkuun. "Jännittää vähän osaanko, vaikka Esmeä hakiessa sain pienen oppitunnin ennen lähtöä", selitti Aifric. "Jes, ei tarvitse jännittää!" Rohkaisi Michelson jatkaen: "Tarkistan pari juttua vielä, näytätkö vähän teidän maneesia." Aifric väistää, jotta mies saisi näkymän maneesista. "Aika pitkä, ei tarvitse mennä peilipäätyyn ollenkaan, että näen teidät hyvin kokoajan, pysytään tässä katsomopuoliskolla", selitti mies pohdiskelevalla äänellä. "Ja Esmellä on kapsoni niin kuin puhuttiin?" Kysyi mies. Aifric vastasi vain nyökkäämällä. "Entä raippa?", jatkoi Michelson kysymyksiä. "Jep, mutta en ole varma onko se oikeanlainen", selitti nainen. "On se varmasti, tähän hommaan riittäisi vaikka pitkä suora keppi, jos ei muuta olisi, mutta näytäppä!" Tokaisee Michelson hilpeänä. Aifric näyttää nopeasti pitkää kouluraippaa ja Michelson tokaisee sen olevan oikein hyvä tähän hätään. "Sitten aloitetaan!" Hän tokaisee lopuksi.

 Aifric kävelee Esmen edellä takaperin pitäen kiinni ohjasta, joka on kiinni Esmen kapsonin keskimmäisessä renkaassa. Kaksikko kävelee suurehkolla ympyrällä. Esme asettaa hyvin, vaikkei Aifricin ohjeistukset ole vielä ihan kohdallaan. Michelson ohjaa naista jatkuvasti kuulokkeesta. Esimerkiksi raipan ohjeistukset ei meinaa Aifricilla osua aina oikeaan kohtaan, vaikka muutoin ympyrällä kävely on alkanut jo sujumaan. Välillä Esmekin kertoo hienovaraisesti, kun Aifricilla on jokin pielessä, sillä nainen pyytää vahingossa eri asioita, mitä oli tarkoitus. 

 Lopuksi kokeiltiin vähän painonsiirtoja, Esme osasi ne hyvin, mutta Aifricilla oli taas vaikeuksia oikeiden ohjeistuksien kanssa. Esmelle juttu oli ihan tuttua, osasihan hieno leidi tehdä levadenkin. Aifricilla jäi silti hyvä fiilis tunnista, eikä nainen malttanut odottaa seuraavaa.