Michelson tulee pitää livetunnin (8.2.23)

 Aifric odotteli Blacklaken parkkipaikalla kylmissään. Nainen ei ollut varautunut ihan näin kylmään säähän. Pian auto kaarsi parkkipaikalle ja asettui toisen auton viereen. Autosta nousi tuttu naama, mutta Aifric oli nähnyt miehen vain ruudulla, nyt tuo oli siinä ilmi elävänä. "Moi!" Aifric moikkasi Michelsonia, joka nousi autosta. Mies vastasi saman tien ystävällisesti: "Moi!" Tänään punatukkainen saisi mieheltä livetunnin. Aifric esitteli opettajalleen hiukan paikkoja ja totta kai myös hevosiaan. Tarkoitus oli moikata vain Esmeä, mutta pian Sissi ja Kollikin saapui paikalle haistelemaan uutta tuttavuutta. Toisaalta se oli hyvä, koska jossain kohtaa Michelson opastaisi Aifricia myös Sissin kanssa. Pian Aifric laittoi Esmelle riimun ja talutti tamman jälleen hoitopaikalle. Michelson oli mukana, hiljaa tarkkaillen tammaa.

 Maneesissa Aifric sai aloittaa taas maasta. Pientä alkulämmittelyä, painonsiirtoja ja asetuksia, mutta ne eivät olleet tällä kertaa päivän pääpointti. Michelsonin oli helpompi opastaa naista paikan päällä ja nyt raipan oikeat asennotkin alkoivat sujua nopeammin, kun mies sai kädestä pitäen näyttää kuinka ne tehtäisiin. Sitten Aifric sai kiivetä satulaan, Esmen selkään. Michelson vaihtoi narun liinaan ja kaksikko lähti kävelemään maneesia ympäri. Mies selitti mitä seuraavaksi tehtäisiin. "Mä talutan Esmeä ja ohjaan sitä erilaisiin liikkeisiin, jotka se osaa ennestään. Ennen sitä vähän kokeilen vielä millainen tyyppi se on. Sä istut vain selässä ja tunnustelet miltä hevonen tuntuu kun se liikkuu oikein! Alright! Valmis?" Aifric nyökkäilee vastaukseksi.

 Ensin Michelson ohjaa Esmeä erilaisiin avoihin ja sulkuihin. Aifric pitää silmiä kiinni, jotta voisi tuntea hevosen liikkeen niin hyvin kuin vain pystyy. Seuraavaksi Aifric tuntee kuinka Michelson seuraavaksi kokoaa tamman liikettä hyvin. "Huomasitko?" Mies kysyy ja Aifric nyökkää hymyillen. "Kokosit sitä!" Hän toteaa iloisena huomiostaan. Seuraavaksi mies kokeilee vielä pari kertaa koulupysähdystä. "Sulava tamma", hän mumisee itsekseen. Seuraavaksi mies ohjaa tamman raviin, koottuun raviin, passageen ja piaffeen vuoronperään. Aifric tunnustelee jälleen, miltä tuntuu kun hevonen kokoaa itsensä oikein ja kunnolla. "Pidä tämä tunne, tuo se Sissille", hän ajattelee mielessään. Sitten mies koittaa asettaa tammaa ravissakin molempiin suuntiin. Esme liikkuu kokoajan hienosti, kootusti ja oikeassa muodossa, tottunein askelein. Michelson ohjaa Esmeä tottunein ottein, mutta ihastellen tamman koulutusta. Mies tiesi, että Zenissä koulutettiin hevoset hyvin ja harkitusti.

 Aifric vähän säikähti, kun Michelson ohjasti Esmen laukalle. "Tämä voi tuntua tosi erilaiselta, älä säikähdä", varoittaa mies ohjatessaan Esmen laukkapiruetille. Esmen laukka tuntui Aifricista tasaiselta ja hyvältä, tamma kantoi itsensä hyvin. Piruetti oli naiselle uusi juttu, mutta se meni onnistuneesti. Hän ei voinut muuta kuin ihailla sekä tammansa, että opettajansa taitoa tässä lajissa. Kolmikko kokeili vielä laukanvaihtoja ja asetuksia laukassa ennen kuin siirtyivät takaisin käyntiin. "Lopuksi voitaisiin kokeilla vielä levade", toteaa Michelson tyytyväisenä. Aifric nyökkäsi. Michelson antoi oikeat avut ja Esme pysähtyi, kokosi itseään ja nosti etupäätään tehden kauniin levaden tottunein liikkein. Aifric oli kyydissä ja piti kiinni harjasta varmuuden vuoksi, vaikka satulassa pysyi muutenkin hyvin. Tunne oli mahtava, nainen oli huojentunut, kun tunti viimein loppui. Hän ei ollut ollut koskaan niin taitavan hevosen selässä. Tai olihan hän ollut Esmen selässä, mutta ei hän osannut ohjata tammaa tekemään tällaisia liikkeitä. Michelson totesi tunnin olevan purkissa, mutta jäi Blacklakelle vielä kahvittelemaan ennen kuin lähti jatkamaan matkaansa. Aifric taas oli intoa täynnä, hän halusi oppia lisää!