Lohikäärmeprinsessaorjuutettu
Äiti oli vasta soittanut yhdestä punaisesta varsasta ja ilmaissut kiinnostuksensa ostaa nuorukainen tulevaisuuden estelupaukseksi. Hevoskauppafoorumi oli vielä auki, kun eteen pomppasi ilmoitus tutulta lähettäjältä: BAFFNER ESTATE: BUNCH OF HORSES FOR SALE AFTER BANKRUPTCY OF NEIGHBOUR STALL. Tina avasi sivun, kuvia useista hevosista ja moni huonossa kunnossa. Näin se mulle kuvaili tilannetta, kun se muutamaa päivää myöhemmin puki hienommat vaatteensa päälle ja pyysi Janea mukaan hevoskaupoille. Mä kuulin myöhemmin Janelta, kuinka tilanne oli mennyt:
"Me ajettiin Baffnereiden parkkipaikalle ja siellä oli niiden etupihalla kaikki ne hevoset. Siitä ilmoituksesta. Varmaan koko Baffner Estaten henkilökunta oli paikalla pitelemässä hevosia, kun osa pomppi pystyyn ja yritti potkia vierustoveria tai purra vierustoverin ihmistä. Se oli kaameaa kaaosta ja osa esitteli loikkivia hevosia potentiaalisille ostajille. Kieran oli paikalla vakuuttelemassa kaltoinkohdeltujen raukkojen puolesta, kuinka mussukkoja ne oikeasti olivatkaan sirkusliikkeistä huolimatta ja äiti kuunteli nyökytellen. Oliver Baffner esitteli ylpeänä niitä rauhallisempia tapauksia taaempana etupihaa ja äiti jäi rupattelemaan, kun mä jatkoin kiertelyä. Mun sydän särkyi yhden, sen punaisen tamman kohdalla, sen ilmeessä oli jotain niin särkynyttä samalla, kun se puhkui kuin lohikäärme tulta. Zara. Sen nimi oli Zara.
Äiti lopetteli kierrostaan, eikä ollut kovin vakuuttunut tarjonnasta, kunnes se tuli mun luokse. "Sä näät siinä jotain, eikö vaan?" Äiti kysyi multa, ja mä en saanut sanaakaan suustani, nyökkäsin vaan. Sitten se palasi vähin äänin Oliverin luokse ja löi kättä päälle. Hevonen tulisi perässä myöhemmin, kunhan kaikki paperit laitettaisiin kuntoon. Äidin sanoin "elikko oli halpa kuin mikä", joten eläinlääkärintarkistusta ei kuulemma tarvinnut ennen ostoa, tehtäisiin se sitten kotona halvemmalla ja menisi lihoiksi, jos jotain isompaa löytyisi. Kai se peitteli sillä omaakin järkytystään ja tuntemuksiaan tamman tilasta."
Jane näytti mulle kuvaa Zarasta. Mä tunnistin sen heti, olin nähnyt sen aikoinaan Baffnereiden adoptiopalvelussa, senhän piti olla hyvä estelupaus. Ja vaikka se näytti siinäkin kuvassa äksyltä, ei se ollut noin vihaisen näköinen.. Miksi se oli noin vihaisen näköinen..? Luulin, että se oli ollut hyvässä kodissa sen jälkeen, kun se lähti, olin nähnyt sen Credelloillakin ihan hyvässä kunnossa, mitä sille oli tapahtunut? Porukalla me sitä teorisoitiin, kun juteltiin Baffnereiden kanssa, todennäköisesti ainakin viimeisimmässä kodissaan sitä oli treenattu äärirajoille, äärimetodeilla ja kaltoinkohdeltu, ennen sitä, ken tietää. Jotain sille oli Credellojen ja nykyhetken välissä tapahtunut. Jane paljasti, että oli pari kertaa nähnyt äidin pyörittelevän Zaran kuvia ja tietoja käsissään vakava ilme kasvoillaan, kuin toivoen, että hevonen ei joutuisi lihoiksi, ehkä silläkin oli välillä muutakin mielessä hevosten kanssa, kuin pelkkä rahankiilto.
---
Seison kylmässä ilmassa odottamassa hevosautoa, syysilma ottaa jo niveliin ja jänteisiin. Vanhuus ei tule yksin. Osaanhan mä yleensä pukeutua, mutta nyt oli erikoinen tilaisuus: Mulla alkaa puolen tunnin päästä valmennus, mut mä kökin täällä ulkona odottamassa hevosautoa, jonka pitäisi näillä näppäimillä kaartaa tallin pihaan. Saan viestin siskolta, avaan puhelimen kohmeisilla sormilla, ihme, että puhelin edes avautui. Hevosauto on myöhässä, joten olen jäädyttänyt niveliäni ihan turhaan viimeiset kymmenen minuuttia. Päätän lähteä varustamaan ratsuani valmennusta varten ja palaan ulos, kun kuulen hevosauton renkaat tallipihan hiekalla.
Vieras hevosauto kaartaa uudistetulle parkkipaikalle ja vieras kuski taluttaa pystyyn hyppivän punaisen tamman ulos. Baffnerit eivät itse ehtineet kuskiksi, kun oli paljon tekemistä näiden muiden tapauksien kanssa, joten oltiin vuokrattu vieras kuljetusfirma tuomaan tamma tallille. Punaisella tammalla on hurja katse, enkä meinaa tunnistaa tammaa siitä kuvasta, jonka joskus näin, on vaikea edes katsoa sen pelokasta riehuvaa ruumista. Ranskalainen vastapalkattu työntekijä Jenny käy hakemassa Zaran ja taluttaa sen sisälle karsinaan, miksi karsinaan, eikö sen pitäisi päästä ulos juoksemaan? Äidin käsky. Minä allekirjoitan lomakkeet todistukseksi siitä, että hevonen on onnistuneesti kuljetettu ja vastaanotettu täällä Blacklaken talleilla.
---
Jane oli pyytänyt nuoren noitaoppilaan Solin tunnustelemaan hevosta ilman äidin lupaa. Äiti ei moisista "huuhaahömpistä" välittänyt, eikä olisi varmaan myöntynyt. Mutta Janea kiinnosti Solin mielipide Zarasta. Pitkään vauhkona karsinassa kolistellut Zara oli ehtinyt rauhoittumaan ennen Solin vierailua, mutta se näytti niin luovuttaneelta. "Traumatisoitunut se on", oli nuoren noidan diagnoosi. "Huonossa kunnossa ja lihakseton, muuten ihan kunnossa", oli ollut eläinlääkärin diagnoosi. Oli aika kuntoutukselle ja paluulle treeniin. Äiti halusi Zarasta kilpahevosen ja Jane oli anellut hyvää kouluttajaa. Siksi se oli nyt välittämässä tietoa siitä, että nyt tämä projekti, Zaran projekti, oli mun projekti. Ja tämä olisi se hevonen, jonka kanssa matkaisin Power Jumpeihin 2026.
Mä palasin uutisen jälkeen talliin ja tarhoille. Aamuhuurre koristi Zaran karvapeitettä, jossa näkyi vanhoja arpia raipaniskuista ja kannuksista. Zaralla oli edelleen hurja ilme kasvoillaan, hurjat henkäykset, jotka näkyivät kylmässä ilmassa ja se tamppasi syksyn oransseja ja keltaisia lehtiä kavioidensa alla, kun istahdin sen läheisyyteen. Hengitin syvään ja kerroin tammalle: "Yritän auttaa sua, ystävä."
727 sanaa, kirjoittanut VRL-14859 yhdessä ideoiden VRL-13834 kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti