Harjasin Teraa pitkin suorin vedoin ja tein selvää jokaisesta hiekanmurusta ja irtokarvasta. Sen jälkeen tein letit tamman harjaan, jotka kudoin myöhemmin sykeröiksi. Tarkistin kauempaa, että sykeröt olivat symmetriset niin koossa, kuin etäisyydessä. Aloin täydellisyyden tarkistuksen jälkeen tekemään hienoa huomaamatonta lettiä myös häntään ja kiinnitin lopuksi sekä harjaan, että häntään koristeita, jotka muistuttavat kalan eviä ja kiedon häntään merilevää muistuttavaa koristenauhaa. Asettelin tummansinisen satulahuovan Teran selkään ja huolehdin kaiken olevan suorassa ennen kuin asetin estesatulan sen päälle. Kiinnitin jalkoihin suojat, jotka ovat mustat ja joissa on satulahuovan kanssa samaa sävyä olevat pehmusteet, jotka näkyvät hiukan mustien suojien reunojen yli. Jäin odottamaan ja heräsin kuplastani, jossa olin keskittynyt täysin hevoseen. Kilpailupaikan häly tunkeutui kuplani läpi ja tajusin kuinka kova kiire jaba-alueella olikaan. Kun Shiori huikkasi olevansa kohta valmis, kiristin satulavyön ja laitoin suitset Teran päähän.
Sain kävellä Shioirin ja Teran vierellä omakotitalon ohi verryttelyalueelle ja jäädä katsomaan ratsukon alkulämmittelyjä. Eivät he minua tarvinneet, Tera pärjäsi hälyssäkin ja Shiori oli minua sata kertaa parempi ratsastaja, mutta siksi juurikin SAIN tulla mukaan. Katsoin jokaista pientä elettäkin, jonka Shiori teki Teran selässä ja seurasin tarkkaan miten Tera reagoi niihin. Pieniinkin apuihin. Halusin ratsastaa Teralla, joku päivä minä olisin tuolla, tuon hevosen selässä, tuolla Power Jumpin lämmittelyareenalla odottamassa pääsyä suurelle kilparadalle.
…
Valun ensimmäisen kutsuvierasluokan alettua vastahakoisesti katsomoon ja yritän saada paikan ihan kentän vierestä, jotta näen radat hyvin. Kutsuvierasluokissa on paljon vähemmän porukkaa, mitä perusluokissa, joten odotan näkeväni Shiorin ja Teran aika pian.
Shiori ratsastaa sisään ja laukkaa kevyessä istunnassa rauhallista tahtia parin esteen lomasta ennen kuin saa merkin aloittaa. He lähestyvät viron sävyistä estettä rauhalliseen tahtiin, kunnes muutaman viimeisen askeleen Tera jyrää ampaisten hulppean hypyn jälkeen pitkään ja nopeaan laukkaan tanner tömisten. Kuvittelen itseni liitämässä Teran selässä noilla suurilla kilparadoilla. Lentäisimme ja olisimme vähintään yhtä hyviä yhdessä, mitä Shiori ja Tera olivat juuri nyt yhdessä. Ja laukkaisimme meren rannalla yhdessä. Meren rannalla? Miksi meren rannalla?
“Meri symboloi vapautta”, tulee lause mieleeni kuin itsestään. Muistelen jonkun joskus sanoneen niin, mutta kuka? Helga-mummoko? Se voisi olla hyvinkin mahdollista, Helga puhuu joskus hyvin arvoituksellisesti. Vapaus. Vapaus olla Teran kanssa.
Tera tekee huonon lähestymisen linjan toisella esteellä, mutta kipuaa yli. Rata on täynnä haastavia esteitä ja lähestymisiä. “Meri edustaa haasteita”, muistelen, mutta mistä? “kun varikset yrittävät pelastaa kanalinnun”, muistan lauseen jatkuneen.
Hurraahuudot ja taputukset raikuvat, kun Shiori ja Tera ylittävät viimeisen haasteen ja rauhoittavat laukan tahtia kiertääkseen esteradan vielä kerran ympäri. Lähden itse ahtautumaan katsomosta pois, jotta voin olla valmiina jaba-alueella huolehtimaan Terasta. Shiorin piti valmistautua vielä toisen kutsuvierasluokan suoritukseen eikä naisella ollut edes groomia toiselle hevoselleen. Hoitaminen ja kaikki piti tehdä itse, eikä hän olisi Lockheedille ketään toista halunnutkaan sitä tekemään.
Pelkäsin kiintymykseni Teraa kohtaan sokeuttavan minut. En halunnut tehdä tyhmiä päätöksiä pelkän kiintymyksen perusteella, vaikka halusinkin kovasti kysyä Shiorilta ja Tinalta, josko he antaisivat minun pian kilpailla Teralla. “Yleisemmin meri voi toimia vertauskuvana maailman kärsimykselle ja kiintymyksille, joihin kokemattomat vajoavat, toisin kuin viisaat”, ja minulla oli vaara vajota, jos en olisi viisas.
Kirjoittanut VRL-14859 (485 sanaa)