Mä en oo ihan varma mitä kaikkea äsken tapahtui. Mä olin ihan jossain omassa maailmassani, kun ratsastettiin rata lujaa. Sydän hypähti, kun Tera ponnisti huonosta kohdasta, mutta jatkettiin matkaa sitä enempää miettimättä. Sitten hurraa huutoja. Odottelusta en muista mitään, mutta yhtäkkiä mulle ojennetaan ykköspalkintoa samalla, kun yleisö raikaa aplodein. Tina ottaa kuvia, laittaa poseeraamaan Taielin kanssa, joka juuri paria päivää aikaisemmin voitti Grand Prix -luokan Baloon kanssa. Säihkettä, melua ja loppu päivä menee sumussa.
Tera veti hienosti ja mä menin vain mukana. Tai ehkä mäkin ratsastin hyvin, en oikeestaan muista kunnolla. Kun kilpailupaikan hälinä jää taakse meidän siirtyessä niin sanotusti varikolle, saan hetken hengähtää. Rankka päivä, en tiedä menenkö after rideille näiden jälkeen. Toisaalta sieltä voisi saada lisää energiaa, toisaalta, onko se liikaa?
Ai mitä, jaettu sija yleisönsuosikkeinakin vielä? Leicesterin Jace ei ollut yllätys, mutta että minä myös? Mähän oon ihan nobody Tiramisusta puhumattakaan? Jos me jatketaan Teran kanssa tähän malliin, niin ehkä mä voin seistä omilla jaloillani vuoden päästä enkä tarvi enää Blacklaken Tinaa sponsoriksi. Jos me jatketaan tähän malliin, voisinko vihdoin levittää mun omat siivet ja vaihtaa maisemia?
Kirjoittanut VRL-14859 177 sanaa
"Tähän tuomareiden kommentit"
Ja ehkä jotain muuta sälää kisoista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti