Ilta täytti suomalaisen maalaismaiseman pastellinsävyillä. Ilma oli raikas ja ilmassa tuoksui sade ja sen tuoma kosteus. Yleistä tunnelmaa kuvasi yksi sana: rauha.
...
Lämmin päivä oli ollut uuvuttava eikä tilannetta helpottanut jo kaksi ja puoli päivää kestänyt lämpö ja omalla kohdallani lievä nestehukka. Teimme alkulämmittelyt ja pienen verryttelyn hieman ennen luokan alkua ja odottelu korkealta porottavan auringon alla oli epämukavaa. Kisaajille ja hevosille jaettiin ylimääräistä vettä, mutta olisin vain halunnut sukeltaa jääkylmään meriveteen tässä kohtaa. No sellaista täältä ei löytyisi, pitäisi lähteä useampi sata kilometriä pohjoiseen ja Jäämerelle, että jääkylmän veden löytäminen olisi edes mahdollista. Link ei ollut ehkä niin väsynyt kuin minä. Se oli tottunut kyllä usean päivän lämpöihin ja kilpailupäiviin. Muut pienemmät maastoesteluokat tuntuivat kestävän ikuisuuden. Odottavan aika on pitkä.
...
Link oli valmis. Minä hörppäsin vielä viimeiset tilkat vesipulloni pohjalta ja annoin tyhjän pullon kollegalleni. Asetuimme paikoillemme. Vihellys oli lähdön merkki. Link ampaisi vauhtiin. Koitin rauhoittaa Linkin tahtia, koska näin kuumalla säällä olisi valttia, että säästelisimme energioitamme loppupuolelle. Virheille ei olisi nyt varaa. Metsään sukeltaessamme puiden luoma varjo tuntui lohduttavalta, mutta lämmin ilma oli lämmin ilma, eikä sitä päässyt kokonaan karkuun edes metsän suojiin. Link hyppäsi esteen toisensa jälkeen mallikkaasti.
Rata pysyi melko lähellä tallialuetta, mitä nyt välillä kaarrettiin teille, joita ei enää tallialueen kartassa näy. Järven rannassa oli hienot maisemat, vaikkei niitä voinut kovin moneksi nanosekunniksi jäädä ihailemaan. Rannan yhteydessä oli pieni matala allas, joka oli osana rataa. Lämmin vesi räiskyi kasvoille asti, kun Link hyppäsi puista väsätyn esteen, joka altaan reunalle oli rakennettu. Vesi haihtui liian nopeasti pois viilentäen vain pienen hetken ihoani.
...
Vanhaksi kummitustalliksi kutsuttu rakennus oli mielenkiintoinen nähtävyys ja maamerkki radalla. Sitäkään en voinut jäädä pidemmäksi aikaa ihailemaan. Rata oli nyt loppusuoralla ja Link pinnisteli viimeisiä energioitaan, jotta jaksaisi hyvällä tahdilla takaisin maaliin. Tanner tuntui tärisevän ja pauhaavan, kun viimeisellä suoralla ori keräsi säästellyt energiansa ja puhkui menemään. Se hyppäsi viimeiset esteet ja juoksi maaliviivan yli kuohuen. Ja ori jatkoi siitä vielä pitkän matkaa eteen päin, kunnes hidasti ja alkoi jälleen kuuntelemaan apujani. Ravasimme kentälle tekemään loppuverryttelyt, ettei orille jäisi jumeja tuollaisesta suorituksesta, mutta väsymys alkoi jo näkyä orin liikehdinnässä.
Palkintojenjaon jälkeen Link sai kunnon pesun ja juotavaa. Herkutkin se oli ansainnut. Jäin miettimään, josko ori jaksaisi, kävisimmekö yöllä vielä järvessä uimassa.
Kirjoittanut VRL-14859 (367 sanaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti