Ironista Lilan tilanteessa oli se, että Riley soitti minulle viikon ostotapahtuman jälkeen, että oli muistanut Lilan olevan kantavana ja synnyttävän varsan syksyllä. Siinä kohtaa teki mieli repiä hiukset päästä ja asiaa ei auttanut yhtään se, että Riley vaati varsaa itselleen, koska oli maksanut Lilan astutuksesta ison summan. (Kaiken lisäksi myöhemmin paljastui, että Riley siis möi varsan melkeinpä heti, kun sai sen käsiinsä).
Oikeastaan melkein heti, kun Lila synnytti, Riley tuli hakemaan varsansa. Se sai olla emänsä vierellä ehkä viikon. Naisen mukaan tämän tallilla oli varsansa menettänyt tamma, joka ottaisi varsan huomiinsa, joten perlinonkirjava varsa lähti ennen kuin ehdin edes rakastua siihen. Olen niin surullinen sen puolesta. Pelkään, että se saa huonot lähtökohdat elämään, kun se erotettiin niin aikaisin oikeasta emästään ja toivon tosiaan, että sillä on edes jokin emänkorvike uudessa kodissaan.
Hauskaa on myös se, että Lila oli siis astutettu meidän tallin, Blacklaken, yhdellä trakehner orilla, enkä ollut edes rekisteröinyt koko asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti