Kesäleirit ovat Blacklaken yksiä tärkeimpiä tapahtumia, sillä ulkopuolisten ratsastajien on erittäin helppo osallistua niille ja näin talli saa edes kerran vuodessa vieraita "ulkomaailmasta." Tänä vuonna Mark halusi järjestää maalausleirin. Se oli kaksipäiväinen eikä yöpymispakkoa ollut, aikaa vietettiin hevosten laitumella katoksen alla maalaten ja rentoutuen. Välillä hevoset vierailivat maalaajien luona ja välillä maalaajat hakivat evästä pöydältä. Meno oli erittäin rauhallista - juuri sopivaa Markin makuun.
Toisena leirinä oli Janen lempileiri yleisleiri! Hän myös aina järjesti kyseisen leirin. Ohjelmassa olisi taas kaikkea hauskaa ja uuttakin tekemistä.
"Ohjelmassa on uittoa, kärryttelyä, ajan viettoa hevosten kanssa, rentoa ratsastusta, istunta opetusta, agilitya, lenkkejä kävellen, maastoretkiä, jousiammuntaa, viikinkilarppausta ja paljon muuta hauskaa!"
Leiri aloitettiin esittäytymisillä ja hoitsujen jaolla:
"Ennen leirien alkua Jane katsoi läpi kaikkien hoitsutoiveet läpi ja katseli kaikille sopivat hoitsut.Jasu, Kati ja Ruben saisivat omat hevosensa luonnollisesti. He joilla oli kaksi toivetta saivat hoitsutoiveistaan sen, joka on viimeaikoina kaivannut enemmän aktiviteettia. He joilla oli yks toive, saivat toiveensa kahta lukuun ottamatta, sillä Vallu ja Kana toivoivat samaa hevosta. Täten he saavat vaihdella hevosia vuoronperään ja saivat myös toiset hoitsut. He joilla ei ollut toivetta tai toiveena oli vain tietynlainen hevonen, etsittiin sopiva tallista. Toivottavasti leiri hoituu hienosti!"
Leiriläisten omat hevoset vietiin talliin ja etsittiin jokaiselle sopiva paikka, oli se sitten laitumelta tai karsinasta. Lisäksi tietenkin hevosten varusteet vietiin varustehuoneeseen, josta piti raivata vähän tilaa. Sitten hoitsuihin tutustuminen aloitettiin uittoreissulla maastakäsin. Meno oli oikein hulvatonta!
"Ensimmäisenä iltana leirillä kärryteltiin myös retkeilyalueelle paistamaan makkaraa ja herkkuja! Puolet meni kävellen ja vaihtoivat sitten ruoan jälkeen kärryille. Nooralla mukana vuotias Täykky varsa!
Osa meni kävellen, koska kaikkia kärryjä ei voitu mahduttaa hevosineen retkeilyalueelle, mutta myös siksi, että tottumattomille kärryttelijöille voisi löytyä apukäsi ohjaamiseen tarvittaessa!"
Iltaruoaksi syötiin nuotion antimia, Jane paistoi leiriläisille mm. makkaraa ja lättyjä, halutessaan sai paistaa vaahtokarkkejakin!
"Toinen leiripäivä alkoi aamupalalla, jonka jälkeen lähdettiinkin pian niitylle hoitamaan hevosia. Hoitsut otetaan hoitamisen jälkeen pihaan ja varustetaan siellä, jonka jälkeen on perus tunti, perus jutuilla. Ennen sitä kuitenkin pikainen maastakäsin tuokio, jotta pääsee vähän tutustumaan vielä hoitsuun sekä Blacklaken toimintatapoihin. Kannustetaan myös omalla hevosella tulleita kokeilemaan kuolaimettomia, ja autetaan jos on halukkaita, pakoteta ei ketään kuitenkaan. Blacklaken hevosilla oma tuttu varustus! Lisäksi tunnilla on istuntaopetusta ja siihen lähinnä tutustumista.
Vapaa-ajan ja ruokailun jälkeen onkin kyhäilty kentälle pieni agility rata, jota saa tulla halutessaan kokeilemaan jonkun tallin eläimen kanssa! Löytyy kissaa, koiraa, lammasta, kanaa, aasia ja aasi risteytystäkin. Yksi lohikäärme ja frettikin! Poneja ei tällä kertaa häiritä!
Radan jälkeen on välipalaa, jonka jälkeen haetaan seuraavan tunnin ratsut, ei hoitsuja tällä kertaa. Tutustutaan näihin pihassa, hoidetaan kuntoon, varustetaan ja mennään kentälle. Kentällä aloitetaan samalla tavalla maastakäsin ja selässä perehdytään taas syvemmin pienen teoria opetuksen kera taas istuntaan ja sillä ratsastamiseen!
Tunnin jälkeen onkin iltaruoka, jonka jälkeen on vapaa-aikaa ennen nukkumaan menoa. Jane tosin on viemässä poneja ja aasia ja aasi risteytystä pienelle kävely lenkille. Naisen matkaan saa halukkaat tulla, ehkä hän sortuu rupattelemaan ja kertomaan jotain kiinnostavia tarinoita alueelta! 😄"
Leiripäivänä päästiin myös seuraamaan uusien hevosten tuontia tallille, olipas jännää!
Myöhemmin sateen jälkeen illalla Jane meni halukkaiden kanssa iltakävelylle ja kertoi vanhasta myytistä:
"Oletteko kuulleet taruolennoista?" Moni katselee toisiaan ja Janea. "Voin kerta teille tarinan..." nainen jatkaa.
"Blacklaken alueella kerrotaan myyttiä taruolennosta. Se on mielenkiintoinen, sen ulkonäkö vaihtelee havainnoista riippuen, mutta se on silti aina se sama olento. Meillä on kotona kirja, voin näyttää ennen nukkumaan menoa tarkemmin, kerron kuitenkin myytin. Kerrotaan, että on hevonen, kaunis ja maaginen olento. Villi ja vapaa, utelias ja ihmeellinen. Tarina kertoo, että kauan kauan sitten hevonen siirtyi vahingossa meidän maailmaan toisesta maailmasta ja jäi jumiin. Maailmoissa toimisi eri lait, joten hevonen jäi jumiin ikuiseen uudelleensyntymisen kierteeseen. Sen sanotaan syntyneen kaiken alussa, ja omaavan paljon ikiaikaista viisautta jostain kaukaa, ajasta jota ihmiset eivät edes muista, tai ole kokenut. Olennolla on kuulemma pitkä sarvi, jonka se voi piilottaa halutessaan. Kuulemma se vanhenee aivan normaalisti, kuolee normaalisti, mutta syntyy aina uudelleen taianomaisesti.
Mutta tämähän on vain tarina, myytti, sen sellainen... täällä on kerrottu aina kaikenlaisia mystisiä tarinoita erilaisista olennoista ja tapahtumista! Näytän teille sen kirjan tallilla..."
"Tämä on se luku, jossa kerrotaan kertomastani myyttisestä olennosta" Jane selostaa löytäessään oikean sivun.Kolmantena leiripäivänä aamupalan ja vapaa-ajan jälkeen lähdettiin yhdessä laitumelle hoitamaan hoitsuja (tai omia).
Otsikossa lukee: Anenthe Hylzarie's Fortune Belle
Kukaan ei tiedä, miksi se on nimetty noin pitkällä nimellä, moni epäilee, että sen on antanut henkilö, joka on ensimmäisenä kirjoittanut havainnoistaan jotain. Nimi on vakiintunut myöhemmin muidenkin keskuudessa, joskin usein lyhennetty Belleksi vain. Kuva on kauan sitten eläneen taiteilijan tulkinta.
Hevosesta on paljon eri näköhavaintoja, ja paljon erilaisia kuvauksia. Usein hevosen karvan on kuvattu olevan, valkoinen, vaalea, kellertävä ja kimoksi, vaaleaksi voikoksi tai cremelloksi. Harjaa on yleensä kuvattu pitkäksi ja lainehtivaksi tai kiharaksi. Yleensä valkea tai kellertävä. Yleensä olentoa on kuvattu tammaksi, ja joskus ylväsrakenteiseksi. Osa on sanonut olennon olevan kirkas tai säihkyvä. Joskus olennolla on kuvattu olevan myös vuohiskarvat.
Olennolla kuvataan olevan kauniit, siniset, vihertävät tai violetit silmät, joista kuohuu nuorta uteliaisuutta ja ikiaikaista viisautta.
He jotka ovat päässeet tarpeeksi lähelle, tai onnistuneet törmäämään olentoon useaan kertaan kuvaavat olennon käytöstäkin. Näissäkin on eroavaisuuksia. Moni sanoo olentoa kiltiksi, lempeäksi, ystävälliseksi ja rauhalliseksi. Osa sanoo eristäytyneeksi, osa uteliaaksi. Melkein kaikki mystiseksi. Osa sanoo olentoa ajattelevaiseksi, viisaaksi, reiluksi, opettavaiseksi, leikkisäksi, hoitavaksi, mukavaksi ja ylpeäksi. Melkein yhtä moni sanoo olentoa taas reaktiiviseksi, arvaamattomaksi ja villiksi. Eräs tutkija harmitteli olennon olevan hyvin inhimillistetty. Osa sen tavanneista kertoo, että se tarvitsee arvostusta luottaakseen. Monenlaisia tarinoita on olennosta kirjoitettu kautta aikojen näillä main. Eikä tarinoiden aika taida olla ohi...
Päivän ohjelmassa myöhemmin olisi pieni maastoretki merenrantaan, jossa myös syötäisiin lounaaksi nuotiopizzaa. Tallille palatessa hoidetaan hevoset, jonka jälkeen onkin vapaaehtoinen pieni leirikaste! Leirikasteessa ei tehdä mitään liian yllättävää tai ikävää, jotta mahdollisumman moni halukas uskaltaisi mukaan! Leirikasteen jälkeen on teoriatunti istuntaratsastuksesta, jonka jälkeen on välipalaa. Sitten haetaan taas istuntatunnille ratsut (muut kuin omat/hoitsut)
Tunnin jälkeen on vapaata ja iltaruokaa. Ennen nukkumaanmenoa saa halutessaan pelata ryhmäpelejä. (Tai vaikka lukea Blacklaken tarinakirjaa)
Meressä on kiva pulikoida
Kun hengailut ja valinnat on tehty, varustetaan hepat pihassa, samaan aikaan työntekijät tekee eväitä ja täyttää vesipulloja. Jokainen saa oman satulalaukun, mihin saa oman vesipullonsa. Eväät kuitenkin kuljetetaan henkilökunnan repuissa ja jaetaan sitten pysähdyspaikalla!
Sitten lähdetään pitkälle vaellukselle, jossa on välissä evästauko. Kipaistaan vuorten läheisyydessä, muttei kiivetä toiselle puolelle, henkilökunta uskoi, ettei kaikki ole tarpeeksi kokeneita vuorikiipeilyyn, kun varsinkin lisäksi on viimeaikoina polkuja tuhoutunut ja ollut muutenkin maavyöryjen vaaraa! (Pitäkää siis muutkin Blacklakella käyvät varanne maastoillessenna vuorien läheisyydessä!)
Sitten palataan tallille, jossa Tina ja Emy on kokannut (niin kuin joka päivä) loistoaterian nälkäisille vaeltajille! Sitten on vapaa-aikaa, iltapalaa ja nukkumaanmenoa!
Leiriltä jäi valitettavasti tarinallisesti ja kuvallisesti uupumaan loppuosa, jonka piti sisältää mm. viikinkilarppausta, jousiammuntaa, varsojen kanssa hengailua ja ainakin leirikisa ja leirin lopetus, nämä löytyivät vielä arkistojen kätköistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti