Valmennusviikonloppu Valokylän tallilla 10.-12.12.2021
Tallilla huokui jo joulutunnelma, kun Aifric lastasi Sissiä ulos trailerista. Hän oli innoissaan heidän ensimmäisestä valmennusviikonlopusta. Sissi saisi oman majoituspaikkansa ja niin Aifricin. Menunkin luvattiin olevan herkullinen. Teoriatunnitkin vaikuttivat lupaavilta.
Kaksikko oli saapunut siis vasta perjantaina aamusta, joten he eivät ehtineet aamun valmennusryhmään. Kaksikko menikin päätä pahkaa varustautumaan, sillä päivän valmennusryhmä alkaisi pian. Ulkona oli pakkasta, mutta se ei haitannut sillä tallissa sisällä oli melko lämmintä ja niin olisi maneesissakin. Tavallaan Aifricia harmitti, ettei valmennuksia pidetty ulkona hienossa talvisäässä, mutta olihan se ymmärrettävää. Ennen valmennuksen alkamista nainen vetäisi naamaansa vielä kupposen glögiä. Tallissa on paljon hälinää ja aamun valmennettavat lähtevät innoissaan lohikeitolle.
Alkulämmittelyt hoidettiin pellolla, jotkut päästelivät ihan kunnolla, mutta Aifric halusi ottaa Sissin kanssa rennommin. Sitten taivallettiin maneesiin, jossa varsinainen valmennus pääsi alkamaan. Päästelyn jälkeen oli helpompi keskittyä kouluratsastukseen, vaikka Sissille se oli aina vähän hankalaa. Milla Moilanen oli tänään valmentajana kouluratsastuksen puolella. Sissillä oli pakkasen takia edelleen virtaa ja Moilanenkin kommentoi asiaa sanoin "Oho, onpas reipas tapaus. No, ainakaan ei lopu vauhti kesken, vaikka kouluradalla sitä ei aina tarvikkaan. Suosittelen jatkoon vähän lisää harjoittelua käynnissä." Aifric ei voinut muuta kuin naurahtaa kommentille, tottahan se oli.
Lopulta Sissikin vähän rauhoittui ahkeralla ratsastuksella ja pian Moilasen asettamat tehtävätkään eivät tuntuneet enää niin vaikeilta sähäkämmän tamman kanssa. Keskittymiskyky parani loppua kohden, harmi että vasta lopussa tosiaan.
Ruoka täyttää vatsassa, mutta Aifric kipuaa itsensä illalla vielä mustan tammansa selkään, kun osa valmennettavista lähtee lyhyelle maastoretkelle valaistua polkua pitkin. Maisemat ovat kauniit, mitä pimeässä lapissa lumesta erottaakin.
Lauantaiaamuna väsytti, mutta Aifric sai jäädä nukkua pidemmäksi aikaa, tänään valmennus olisi vasta illalla. Kun uni ei enää tule, hän kapuaa itsensä aamupalalle, jonka jälkeen Sissi saa pienen aamukävelyn taluttaen. Lounaaksi olisi herkullista kanttarellipastaa, jota Aifric myöhemmin nautiskeli pitkään glögin kera. Ikkunasta voi nähdä lumisateen leijailevan maahan.
Illalla ei ollut helpointa löytää tummaa Sissiä tarhasta sakeassa lumisateessa. Tamma kuitenkin tuli nopeasti omistajaansa vastaan ja kaksikko pääsi varustautumaan talliin. Aifric harjaili Sissin rauhassa, se oli kasvattanut jo melko paksua talvikarvaa. Puoliveriseksi ainakin. Maneesiin Aifric ja Sissi saapuvat pirteänä. Maneesissa nainen kuulee muiden valmennettavien puhuvan, kuinka jotkut uhkarohkeat lähtivät pihatielle alkulämmittelemään. Ajatus kylmäsi naista, Sissin kanssa ei ehkä olisi uskaltanut sillä se oli virtaa täynnä. Myös pellolle oli lähtijöitä, Aifric ei ollut varma olisiko maneesissa saanut alkulämmitellä, mutta koska siellä oli muitakin, hän päätti jäädä.
Aaron oli Aifricin pyynnöstä tullut mukaan tallille, vaikkei juuri ollut ollut hyödyksi. Aifric yritti alkuvalmennuksesta lähinnä purkaa Sissin virtaa, se sai päästellä ja hypätä niin korkealle kuin halusi. Vasta loppuvalmennuksesta keskityttiin teknisesti vaativampiin tehtäviin. Päästely oli toiminut ja Sissi keskittyi täysillä ja hyppäsi hienosti vaikeitakin sarjoja ja muita tehtäviä. Lopulta päivän valmentaja Caroline Brooks toteaa Aifricin mielestä vähän kummallisen kommentin, mutta tunnetaanhan hänet omalaatuisesta tyylistään ja rivosta suustaan. Nimittäin vanhempi nainen totesi: "Oh my, can I ride him later? Your horse, and that cutiepie boy assistant of yours?" Viitaten todennäköisesti jälkimmäisellä Aaroniin, joka maneesin katsomon reunalla katseli Aifricin ja Sissin menoa. Aifric naurahti vähän epämukavana naisen kommentille ja totesi vain: "She is mare actually.." Jättäen vastaamatta jälkimmäiseen osaan. Loppu valmennus sujui silti kohtuullisen hyvin ja loppuverryttelyt nainen päätti mennä tekemään maastoon.
Kun Aifric ratsasti pimeää polkua pitkin tummalla tammallaan ja vaaleatukkainen mies käveli tuon vieressä, Aifric päätti tokaista seuralaiselleen: "Arvaa mitä se valmentaja sanoi..." Tästä saatiin hauska keskustelu ja lopulta ilta meni hyvin riistalintuaterian ja peli-illan parissa. Naisen kuitenkin piti mennä ajoissa nukkumaan, sunnuntaina valmennusvuoro olisi heti aamusta.
Aifric heräsi aamulla pirteänä myöhään venähtäneestä illasta huolimatta. Aamupala maittoi hyvin ja sitten pitikin jo kiiruhtaa hevosten pariin talliin. Aifric ei ollut aluksi huomannut taskussaan olevaa esinettä, mutta kun hoitaessa Sissi hamuili taskua hassusti, löysi nainen lahjapussin. "Kummallista.." Pohti nainen mielessään. Tallissa pyöriessä kuitenkin kävi selväksi ettei hän ollut ainoa. Lahjapusseista epäiltiin tonttuja. Myös Sissi oli saanut lahjan - nimittäin herkkupussin ja tonttulakin! Lakkihan totta kai puettiin valmennukseen ja Aifric kaiveli autostaan itsellekin lakin, joka mahtuisi kypärän päälle. Sissi sai alkupalaksi ennen valmennusta vielä yhden namin.
Alkulämmittelyt pidettiin taas pellolla, Sissillä oli virtaa ja se vähän hyppeli iloisena vastasataneessa hangessa. Muutenkin hevoset olivat kovin riehalla päällä ja maneesiin tallustaessa tuntui, kuin yksikään ei olisi purkanut vielä hiventäkään energiastaan. Se näkyi myös tunnilla, osa ratsuista oli edelleen energia sätky moodilla, osan ratsastajansa olivat saaneet jo rauhoitettua. Sissillä oli edelleen virtaa eikä se oikein kuunnellut punatukkaista ratsastajaansa. Tästä saatiin kommenttia valmentaja Peter Wellingtoniltakin. "What is this? Are we in a circus? Thought this was a part in a clown show." Totesi mies, kun Sissi pelleili maneesissa ajoittain omiaan. Aifric yritti vakuuttaa tamman olevan hyvä hevonen, mutta lapin pakkasenergia oli mennyt Sissiin jo ihan totaalisesti.
Ennen lähtöä tarjolla oli vielä chilipataa, jonka jälkeen Valokylän tallilta lähdettiin haikein mielin, viikonloppu oli loppujen lopuksi erittäin hauska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti