Yösuunnistus kilpailut Orangewoodissa 30.10.2021
Aifric seisoi kentällä hevosensa Sissin selässä. Hän katsoi karttaa ja pohti tarkkaan reitti suunnitelmaa, joka olisi fiksuin. Hän arpoi kaukaisia rasteja ja pähkäili miten maksimoisi ajankäytön, mutta tietyn varmuuden reitissään. Kun on aika lähteä, hän päättää ohjata hiukan hermostuneen Sissin kohti vaaleansinistä rastia. Syteen tai saveen.
Aifric kiertää kentän reunan ympäri ja pitää silmänsä avoinna. Hän katselee rastin sijaintia kartasta välillä vilkuillen seutua. ”Missä rasti voisi olla?” Hän pohtii mielessään ja hetken tuumailun jälkeen ratsastaa kohti kisakatsomon takaista rinkiaitausta. Aifric tarkistaa ringin, se näyttää tyhjältä. Hän pohtii ensin tulleensa väärään kohtaan, mutta sitten päättää koittaa valaista vielä otsalampulla aitauksen takana olevaa männikköä. Se tuottaa tulosta, sillä jotain välkähtää takaisin. Aifric ratsastaa kohti tuota paikkaa ja löytää ensimmäisen rastinsa puunrunkoon sidottuna. Seuraavaksi hän katsastaa nopeasti kartan ja muistelee valmiiksi suunnittelemaansa reittiä. Sen jälkeen hän katselee ympäristöä ja muistelee mielessään ympäristöä, jotta voisi ratsastaa suorimman reitin kohti vihreää rastia. Hän hengähtää syvään ja antaa Sissille hennon merkin kertoakseen, että nyt taas mennään. Sissi on hiukan rentoutunut alkuun verrattuna, mutta ei se täysin rento vielä ole, hiukan ehkä tarkkaavainen.
Aifric ohjaa Sissin kisakatsomon takaa latopihaton ohi ja ranchin pihan yli talon taitse. Aifric katselee ympäristöä Sissin kuunnellessa pää pystyssä. Nainen arpoo taas vaihtoehtoja mielessään. Sissin pää käännähtää äkkiä, kun se huomaa toisen ratsukon, joten Aifricinkin huomio kiinnittyy heihin. Ratsukko ravaa reippaasti pellon takaa kohti saunaa. Aifric pohtii vaihtoehtoja, tuleeko ratsukko pellolta, koska löysi rastin, vai koska ei vielä löytänyt sitä. Lopulta Aifric päättää suunnata Sissin kanssa kohti saunarakennusta. Aifric katselee saunassa palavia valoja ja piipusta kohoavaa savua. Rastia ei silti näy. Hän tuhahtaa hiukan turhautuneena ja nopealla päätöksellä ohjaa Sissin kohti pellon ympäristöä.
Pimeä ja hiljainen pelto karmii Aifricia. Sissikin vaikuttaa hermostuneelta. Jokin eläin rapisee vastapäisessä pusikossa ja Sissi alkaa steppailemaan. Aifric saa sen rauhoitettua ja yrittää lampullaan hamuilla rastia. Ei mitään. He kiertävät yhdessä koko pellon ympäri, mutta ei mitään. Aika kuluu ja kuluu, Aifricia alkaa stressaamaan. Tarkistaakko vielä viimeinen paikka, vai jatkaakko seuraavalle rastille. Mitä jos täällä onkin rasti ja hänen täytyisi tulla hakemaan se viimeisenä, siihenkin kuluisi aikaa. Ajatukset pyörivät naisen mielessä, ja tuntuu vaikealta päättää mihin mennä. Hän päättää käydä tarkistamassa vielä polun läheltä rastin toivossa, jos sielläkään ei näy, ainakin hän tietää, että tämä oli valerasti… Aifric jatkaa matkaansa ja nyt olisi valinta taas edessä. Puiden lomasta kajastaa valo mökiltä, sekä polku alas kohti laaksoa. Nainen pohtii, jos rasti olisi täällä, se laitettaisiin varmaan johonkin pimeämpään. Toisaalta meneekö polku laaksoon jo liian kauas vihreästä pallosta. Aifricia alkaa kaduttaa, että lähti etsimään todennäköisesti ei mitään, mutta ohjaa Sissin vielä kohti mökkiä. Ainakin hän uskoo sen jälkeen, olevansa tarpeeksi varma rastin tyhjyydestä. Hän mumisee itsekseen, ettei aio jäädä enää etsimään rasteja näin pitkäksi aikaa, mutta saa nähdä, miten käy.
Aifric oli jo aivan luovuttanut vihreän rastin suhteen. Se mikään rasti ollut, tuo toisti mielessään. Hän ratsastaa Sissin polun päähän, leiriaitan mökille ja joku istuukin kuistilla. Aifricin ilme oli suuremoinen, täynnä iloa, innostusta ja yllätystä nähdessään vihreän rastin ovessa. Hän ei voinut uskoa silmiään, kannatti jatkaa! Nainen jopa pienesti tuulettaa tammansa selässä. Hän ratsastaa henkilön – Tomfordiksi esittäytyneen luokse. Tämä ojentaa Aifricille paperin. Tehtävänä on keksiä mahdollisimman pitkä lause, jonka jokainen sana alkaa Sissin ensimmäisellä kirjaimella ja liittyy tapahtuman teemaan. Aifric miettii pitkään, sitten hän kirjoittaa paperiin: ”Sulavat suunnistajat säikäyttivät suuremoisesti säikyn Sissin seisoessaan salassa sumuisella säällä sanaillen saappaista.” Hän on tyytyväinen lauseeseen. Kun Aifric saa hyväksyvän nyökkäyksen jatkaakseen matkaa, hän katsastaa kartan vielä kerran nopeasti ja ohjaa Sissin kohti oranssia rastia.
Aifric ratsastaa pienesti vastustelevan Sissin kohti pimeyttä, ranchin turvalliset valot jäävät taakse. Sissin on hankala kulkea jyrkähköä rinnettä alas ratsastaja selässään, mutta Aifric tekee voitavansa ollakseen häiritsemättä ratsuaan. Kaukana edessä päin heilahtelee valoja, Aifric pohtii ovatko ne muita suunnistajia. Sissi pääsee kuin pääseekin kunnialla alas! Aifric kehuu tammaa vuolaasti ja se on vähän puhki. Nyt tasaisella ja pidempi matka rastille niin kannattaisi nostaa vauhtia. Nainen antaa tamman kuitenkin hetken levätä, ennen kuin pyytää nopeampaa tahtia. Sissin vähän löntystäessä ja napsiessa luonnon antimia, Aifric katsoo karttaa. Rasti näyttäisi olevan puromaisen joen alueilla, lähellä jotain kaarisiltaa. Sitten matkaan! Uutta vauhtia pyytäessä upea Sissi antaa pyytäjälleen mukavaa letkeää laukkaa, ei liian nopeaa, ei liian hidasta. Aifric kehuu tammaa. Kohti rastia! Ratsastaessaan kohti rastia, Aifric huomaa pilvien väistyvän kuun tieltä ja näin kuun valaisevan tietä. Sehän naiselle sopii. Aifric löytää sillan helposti ja alkaa katsella sen ympäristöä. Ei rastia, ei missään. Nainen jopa hyppää alas korkean puoliverisen selästä katsoakseen sillan alapuolelle, ei rastia. Mitään ei löydy, joten nainen kiipeää sillan avulla takaisin mustan tamman selkään, hän katsoo karttaa ja ohjaa Sissin reippaasti kohti pinkkiä rastia.
Matkalla kohti metsää ja mahdollista rastia, Aifric huomaa tumman hahmon perässään. Toinen ratsukko. Aifric ei erota, kuka toinen ratsastaja on. Aifric pohtii, jos pitäisi poiketa polulta ja eksyttää toinen ratsastaja, mutta hetken miettimisen jälkeen hän toteaa, ettei tunne maastoa tarpeeksi, jotta uskaltaisi lähteä menemään toisia polkuja. Jos toinen ratsukko pääsee hänen avullaan rastille, sitten pääsee, Aifric ei halua tuhlata aikaansa toisen karistamiseen. Aifric jatkaa keskittymistä omaan ratsastukseensa ja ympäristön tarkkailuun. Mutkitteleva polku on ajoittain hankala, niin pimeyden, kuin juurakonkin takia. Aifric katsastaa karttaa, rasti ei ole polun varrella, joten on etsittävä metsästä. Ratsukko sukeltaa kuusien ja mäntyjen sekaan etsimään rastia, Aifric toivoo osaavansa vielä takaisin polulle. Maasto on vaikeaa ja ratsukko joutuu paljon pujottelemaan ja kääntyilemään, joka on takaisin osaamisen kannalta huono juttu. Rastia ei löydy ja Aifric on täysin varma menneensä jo ohi. Hän yrittää hetken aikaa taivaltaa takaisin päin, mutta enää polustakaan ei voisi olla tietoakaan. Joka puolella on vain hankalaa maastoa ja kuusia! Sissi alkaa hermostua. Aifric katsoo karttaa hetken, mutta epätoivo alkaa iskeä. Ratsukko suuntaa oikealle.
Hetken rämmittyään ratsukko törmää suureen kiveen metsässä. He ovat ohittamassa sitä, kun Aifric vahingossa siihen suuntaan vilkaistessaan huomaa välkettä. Nainen ohjaa tammansa lähemmäs ja katsoo lohkaretta tarkemmin. Aifric hihkaisee löytäessään pinkin rastin, mikä tuuri! Sitten pitäisi päästä takaisin polulle vielä.. Naisella on kuitenkin nyt parempi haju, missä hän liikuskelee. Hän katselee karttaa läheltä ja kaukaa, pyörittelee sitä käsissään ja lopulta valitsee suunnan. Kun ratsukko on vihdoin takaisin polulla, nainen katsahtaa karttaa vielä nopeasti ja suuntaa kohti turkoosia rastia.
Päästessään hiekkatielle, ratsukko nostattaa hiukan tahtiaan ja etenee verkkaisesti pimeällä hiekkatiellä. Ratsukko hidastaa, kun lähellä kalliota Aifric huomaa kallionkolon, josta tulee pientä kajastusta. Kolossa seisoo joku vahdissa ja nainen ohjaa Sissin kohti tuota. Turkoosi rasti löytyi ja paikalla hän saa arvoituksen: ”Mikä voi olla raskas tai makea, tärkeä tehtävä sillä on; koskaan ei ole aloillaan; vähän, paljon tai ei ollenkaan?” Nainen miettii ja pohtii ahkerasti, niin, että alkaa jo vähän stressata matkan pysähtyminen. Aifric käy jokaisen arvoituksen palasen mielessään osissa ja pohtii niin fyysisiä olemassa olevia asioita, kuin symbolisia aineettomia asioita. Sitten hän sanoo ääneen: ”Vastaukseni on rakkaus, en tiedä onko se oikein, mutta se on ainut asia, jonka keksin.” Henkilö ottaa vastauksen ja ratsukko saa luvan jatkaa matkaa. Kylmä alkaa jo tulla, Aifric huomasi sen, kun joutuivat seisoskelemaan paikallaan miettiessä vastausta arvoitukseen. Nainen kaivaa lisähanskat taskustaan, ettei kädet jäädy ja suuntaa Sissin takaisin polulle ja kohti ruskeaa rastia.
Ratsukon matka helpottuu maantiellä. Matka taittuu verkkaisesti myös ajotiellä. Ennen kuin Aifric nostaa tahtia, hän tarkastaa vielä nopeasti ruskean rastin kartasta. Hän saa rastia vastapäisestä bussipysäkistä hyvän maamerkin. Matka jatkuu! Pysäkin tultua vastaan Aifric katselee ympäristöä huolellisesti, kallion seinämää, kitukasvuisia puskia ja kivikkoa, mutta rastia ei näy. Hämyrasti se voisi olla, tai sitten rasti voi olla piilossa pensaiden takana. Aifric pohtii hetken, kannattaako rastia alkaa etsiä. Tämä ei ole kovin vaikeaa maastoa, Aifric päättää jalkautua ja nopeasti vilkaista josko rastia ei löydy. Jos löytyy, niin hyvä, jos ei, sen toteamiseen ei varmaan kauaa menisi. Ainakin nainen olisi varma asiasta. Aifric tarkastaa lähialueen jalan, mutta rastia ei löydy. Hän nousee takaisin satulaan ja jatkaa kohti keltaista rastia.
Lähellä mutkaa Aifric tarkastaa jälleen karttansa. Rasti on merkitty merenrantaan. Ratsukko laskeutuu alas mäkeä kuunnellen pimeydessä pauhaavia aaltoja, hiukan karmivan kuuloista. Kylmyys puree kovempaa, kuin tehtävän aikana seisoskellessa, mereltä puhaltava tuuli taitaa olla hyytävä. Kauaa ei tarvitse kylmyydessä ratsastaa, sillä rantakivikolla kimmeltää ja keltainen rasti löytyykin hujauksessa. Ratsukko taivaltaa takaisin tielle ja suuntaa kohti violettia rastia.
Puiden suojassa ei ole niin koleaa, kuin rannalla ja Aifricille tulee jopa hiki. Hän riisuu lisä hanskansa ja laittaa ne takaisin taskuunsa. Maastoesteradalla hän alkaa etsiä rastia, mutta sitä ei kuitenkaan näy. Nainen vilkaisee karttaa. Tumman sininen rasti on lähellä, mutta pitäisikö vielä jäädä etsimään. Nainen ei ole varma. Viimeksi kun hän jäi etsimään tyhjää rastia, aikaa meni turhaan, ja niinhän se oli, tyhjä rasti. Tämä olisi vielä matkan varrella, että jos alkaa tumman sinisen jälkeen vielä mietityttämään, voisi tälle vielä palata. Nainen päättää kuitenkin jäädä vielä hetkeksi tutkimaan, koskaan ei voi olla liian varma! Aifric tutkii esteitä ja niiden lähiympäristöä. Rastia ei kuitenkaan löydy, taisi olla hämy. Aifric suuntaa takaisin polulle ja lähtee kohti tummansinistä rastia. Nyt ei taida olla hämyjä enää jäljellä, joten päätöksenteko taisi juuri helpottua huomattavasti.
Ratsukko taivaltaa merkittyä polkua pitkin syvemmälle ja korkeammalle mäkiseen metsään, kauan ei tarvitse etsiä, sillä rasti näyttäisi olevan aika hienosti polulla rajatun alueen keskellä. Toki muutamia esteitä on matkalla rastille, kuten suuria oksia, joiden läpi puskea, mutta vaikeuksien jälkeen tummansininen rasti häämöttää kauniisti ratsukon edessä suuressa kuusessa riippumassa. Mahtavaa! Ratsukko suuntaa takaisin polulle ja kohti talleja! Joskin vielä ei olla menossa maaliin, yksi rasti on jäljellä, kohti punaista rastia! Ratsukko ratsastaa samaa tietä takaisin, mutta ranchin kohdalla voidaankin kaartaa takaisin tallipihaan. Pihan poikki ratsastaessa Aifric katselee maneesista hohkaavaa valoa kohti ja kuuntelee jutustelua, joka maneesista kuuluu. Lämmin maneesi houkuttelisi jo, mutta yksi rasti on vielä haettavana. Maneesista kuuluu puheen sorinaa, ja hevosiakin taitaa olla paikalla. Aifric ajattelee olevansa viimeinen ulkona, vähän naista se harmitti, mutta sentään kylmästä ilmasta huolimatta nämä kaksi vilukissaa löytäisi jokaisen rastin! Myllymäki on valaistu ja huipulla on myöskin lämpimän näköinen nuotio, rasti on varmaan siellä. Aifric ja Sissi taivaltavat mäen päälle ja Dewniksi esittäytynyt moikkaa nuotiopaikalta. Rastikin roikkuu palaneen kelon oksassa. Afric saa laput tähtikuvioista, jotka tulisi tunnistaa. Hän katselee niitä, kääntelee ja muistelee kuvioita joita opetteli aikoinaan Aaronin kanssa – kun he vielä seurustelivat. Välillä nainen katselee taivaallekin. Sissi yrittää odotellessa katsella, jos maasta löytyisi pieniä harvoja ruohonkorsia, tammalla on alkanut tulla jo nälkä. Hetken kuluttua nainen on valmis vastauksensa kanssa: ”Ensimmäinen on kaksoset ja toinen Orion.” Kolmannen kohdalla nainen miettii taas hetken. ”Tämä kolmas on varmaankin pegasus.”, hän toteaa hetkenpäästä. ”Neljäs on ehkä lyyra.” Hän toteaa viimeisenä. Dewn ottaa vastaukset hymyillen ja kysyy: "Viimeinen rasti, jeah? Maaliin vain sitten enää." Aifric vastaa hymyillen Dewnille jotain hiukan jo väsyneenä ja suuntaa Sissin takaisin mäkeä alas ja ihanan kotoisalle vaikuttavalle maneesille. Maneesissa on jo porukkaa, joista osa hurraa väsyneelle kaksikolle. Aifricin on väsymyksestä pakko alkaa esiintymään ja kumartelee hurraajille kiitellen hiukan näyttelijän omaisesti. Seuraavaksi nainen hoitaa hienosti tsempanneen ratsunsa kuntoon, jonka jälkeen on pian luvassa ruokaa ja saunaa! Hyvä päätös upealle illalle.
