Alustuksena, olen jo pitkään kriiseillyt Sissin ja kouluratsastuksen kanssa. Kun katson, miten modernissa kouluratsastuksessa opetetaan kokoaminen ja siitä seuraavat liikkeet, minua puistattaa. En tiedä miksi, se vain ei näytä oikealta... Sitten löysin Alta Escuelan, yhden historiallisista lajeista. Olin häkeltynyt, halusin oppia juuri sitä, ja opettaa Sissille kokoamisen Alta Escuelan oppien mukaisesti. Toki seuraavaksi kriisiksi keksin sen, voinko kilpailla Alta Escuela oppien mukaisesti koulutetulla hevosella korkeampia koululuokkia. No pitää kokeilla.. Jos ei onnistu, pitäydyn siinä Helppo A:ssa ja siirryn osittain Alta Escuelan pariin. Ehkä. Sekin kuulostaa vaikealta.
No siitähän oli vaikea alkaa mitään rakentamaan, kun en osaa. Ei ole ketään, joka opettaisi. Ei ole edes hevosta, jonka kanssa opettelisi itse ensin Alta Escuelaa, jotta voisi opettaa sitä omalle ratsulle. Juhuu! Yritin toki käydä tunnilla, mutta tunteja on ani harvoin juuri Alta Escuelasta, asetaidot painottuvat. Lisäksi ei tunnu yhtään oikealta tehdä yhtään mitään satunnaisilla ratsastuskoulupolleilla. En tiedä olenko vain tottunut liian hyvään vai mistä kiikastaa..
Sitten kuin pyynnöstä ilmestyi hevosmyyntisivuille myynti-ilmoitus kauniista kimosta iberikosta. Olin epävarma ja jahkailin. Olin kuullut, että tallilla, josta tammaa myytiin, kaikki koulutettiin Alta Escuelan mukaan. Mutta kimo oli vähän jalkavaivainen eikä varsinkaan kilpailukäytössä. Ei sillä, en minä olisi Alta Escuelassa edes halunnut kilpailla. Lähetin kysymyksen myyjälle aiheesta. Kun sain vastauksen, positiivista siinä oli se, että kimo olisi sopinut käyttööni juuri sopivasti. Valitettavasti kuitenkin olin jo ennen vastausta huomannut myyntisivulta, kuinka tamma oli ehditty jo varata toiselle, joten vastaus ei sinänsä houkutellut. Olin maani myynyt. Sitten myyjä lähettää uuden viestin: "Kävisikö tämä toinen tamma?" Avaan sivut ja en ollut ihan varma näinkö unta. Vaikken barokkihevosista paljoa tiennyt niin kyllähän minäkin tuon hevosen tunsin, kotinsa luotto siitostamma eläköitymässä. En ollut varma mitä vastata, mutta totta kai lähtisin Latviaan asti sitä katsomaan.
Latviassa oli orpo olo. Linna oli suuri ja hulppea, kauniskin. Jopa työntekijät olivat pukeutuneet teemaan sopivasti viilettäen tallialueella kiireisen oloisina. Kun astuin tallin eteen, sekin näytti majesteettiselta. Sisältä se oli vielä parempi. Olenhan minä käynyt monissa paikoissa, gaaloissa ja muotinäytöksissä. Tämä talli linnoineen oli silti jotain aivan omaa luokkaansa.
Tapaan omistajan, ulkomuoto on melko kylmä, mutta asiallinen. Saan hiukan selitystäkin siitä, miksi tammaa ollaan myymässä. Saan katsella kaunista tammaa, hoitaa ja kokeilla. Omistaja auttaa hiukan alkuun kapsonityöskentelyn kanssa. Tamma on oikea konkari! Sitten ei voinut muuta, kuin täytellä ostopaperit ja lastata hevonen traileriin.
Kotona olin aivan täpinöissäni taluttaessani uutta tammaani pihattoon. Tästä alkaisi uuden oppiminen. Lisäksi löysin opettajankin. Toki hän asuu vähän siellä täällä, mutta nettivalmennus sopii miehelle hyvin. Hankin mikrofoonin, jonka saa suun viereen kiinni, se on bluetoothilla yhteydessä tietokoneeseen, jonka web-kamera kuvaa opettajalle videota. Opettaja höpisee nappikuulokkeeseen ja jos minä en osaa, voin höpistä takaisin mikrofooniin. Hän tulee auttamaan minua myös Sissin kanssa! Kaikki kääntyikin loppujen lopuksi parhain päin!! -Aifric
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti