International Summer Jump Show 2022

 Rickon oli ällistynyt juuri kuulemastaan kysymyksestä. Hän vain tuijotti kysyjää suu ammollaan. "Niin, että mitä että?" Sai hän takelleltua hetken päästä. "Onhan se outoa! Mutta eikö se voisi olla vähän niin kuin arvokas eläköityminen, tiedätkö?" Kysyi jo hiukan hätääntynyt punatukkainen nainen. Aifric oli hyvä ihmisten kanssa, mutta ei Rickonin. Rickon tuntui aina jotenkin erilaiselta ja vaikeammalta käsitellä, tämän seurassa oli usein vaivaantunut olo. Nyt nainen oli vielä kysynyt tuon isoa ponia ratsuksi isoihin kilpailuihin. "Niin mikä se kisa oli, International ööööm, Summer Show?" Pohti mies ääneen. "International Summer Jump Show", vastasi Aifric suoraa lonkilta. "Okei, mutta mä tulen katsomaan," vastasi Rickon lopulta, ja vielä myöntävästi! Aifric oli ilahtunut ja huojentunut, ja ehkä mieskään ei ole niin vaikea, kuin hän oli aina kuvitellut. "Mä haluan myös katsoa, kun te valmentaudutte", jatkoi mies ja Aifric hämmästyi hiukan, mutta myöntyi ehtoihin. 

 Oli suuri kisapäivä, Aifricille tämä oli jo tuttua, Rapille ei. Vaikka se oli pieni, vain 147 senttimetriä korkea, oli sillä ponnua näihinkin luokkiin. Rickonia epäilytti korkeat esteet, eihän kultarakkaan jalat vain menisi piloille. Vaikka sinänsä olihan hänkin aikoinaan hypännyt sillä melkein saman korkuisia maastoesteitä. 140cm on silti paljon ponille, joka on vain 7 senttiä korkeampi. Toisaalta taitaa jotkut vähän yli 160 senttisetkin hypätä GP:tä, että kaippa pomppuponilta löytyisi ponnua viimeisen kerran.

 Rap oli rauhaton, mikä ei ollut tavallista. Toisaalta se oli ymmärrettävää, koska poni oli pitkästä aikaa suuremman luokan kilpailuissa. Aifricia jännitti, koska ratsu oli Sissiin verrattuna melko uusi. Sissi ei kuitenkaan päässyt mukaan, koska se on kesälomalla varsan kanssa. Aifric olisi voinut ottaa Sissinkin, mutta hän oli päättänyt, että tamma olisi koko kesäkuun lomalla ja halusi pitää kiinni periaatteistaan. Loma kestäisi myös osan heinäkuusta ja kesä huipentuisi Power Jump -kilpailuihin. Ennen niitä tulisi ehkä pienimuotoisia kilpailuita, joissa käytäisiin harjoitusmielessä muutamia matalampia luokkia.´

 Kuulutus soi, ääni lausui tutun nimen, naisen oman nimen. Ratsu tietenkin Velociraptor. Sitten hän ratsasti. Ratsukko kaarsi ensimmäiselle esteelle, sitten ori innostui, mutta hermostuneella tavalla. Se viskeli päätään ja Aifric pystyi sielunsa silmin näkemään omistajan tuiman ilmeen katsomossa, vaikka eihän se ollut fyysisesti mitenkään mahdollista. Ehkä Rickon ei edes katsonut siten ja nainen vain ylireagoisi. Kakkoseste tuli niin nopeaa, ettei nainen ehtinyt reagoida tilanteeseen juurikaan ja ratsukko hyppäsi esteen melko hatarasti. Se vain jäi arvoitukseksi tippuiko puomia vai ei. Kolmonenkin oli melkein heti vastassa, mutta pidemmällä matkalla kohti nelosta Aifric yritti rauhoittaa itsensä ja samalla ponin, jolla ratsasti. Se auttoi ja vauhtikin pysyi, joten nyt ratsastus tuntui keskittyneemmältä molempien osalta.

 Keltaiset esteet neljä ja viisi meni paremmin, kuin alku. Kuudes trippeli oli hienon värinen, mutta haastava ponille. Rata jatkui normaaliin tapaan ja seuraava haastava este oli jälleen kymmenes este, eli valtava muuri.

 Ratsukko ratsasti enää viimeisiä esteitä. Aifric oli huojentunut, ei se ollut ainakaan pahin hänen ratsastamistaan radoista. Enää nurmikosta hyvin pomppaava punainen este ja sen jälkeen viimeinen este olisi upea pysty koristeineen. Ratsukko liiti viimeisen esteen yli ja rata oli viimein ohi!