International Spring Jumping Show 2022
Istun junassa, matkani vie kohti Englantia ja rakas Sissi syö heinää muutaman vaunun päässä. Olemme matkalla suuremman luokan estekilpailuihin. Nimittäin International Spring Jumping Show kilpailuihin. Aikaisemmin viime vuoden puolella kävimme jo Winter versiossa, joskin sieltä ei tarttunut mukaan onnea ja menestystä. Olemme kuitenkin harjoitelleet ahkerasti, uskalsin jopa kirjoittaa osallistumiseni vaativampaan luokkaan, kuin viimeksi. Viimeksi luokkana toimi Speed Young Horse, 120 senttimetriä. Nyt taas Young Horse Winner, 135 senttimetriä. Juu-u... Olemme kyllä harjoitelleet, mutten ole vielä kertaakaan osallistunut noin korkeaan luokkaan. Olen myös miettinyt, onko se liian aikaista Sissille, hypätä 135 senttimetrisiä esteitä, olen koittanut edetä sen kanssa hitaasti, mutta nyt taas olisi täydellinen tilaisuus harjoitella näitä suurempia kisoja ja luokkia tamman kanssa. En tiedä. Loput matkasta taittuukin sitten autolla, mutta sitä ennen yövytään Ranskassa.
Olemme saapuneet kilpailupaikalle, ja Sissikin on asettunut aloilleen. Se mutustelee tyytyväisenä heiniään. Ennen kisoja olemme pyrkineet rentoutumaan, kivoja maastolenkkejä lähimaastoissa rennolla mielellä. Minua silti jännittää kovasti, niin kuin aina. Erityisesti Sissin kanssa kisajännitys on nostanut päätään, en tiedä miksi. Ehkä se oli silloin huolettomampaa, kun harrastin nuorempana, ja minulle opetettiin hevosen olevan lähinnä väline, ei kumppani.
Huomenna on meidän luokka, tai se taitaa olla jo tänään, kello on nimittäin 3:00 yöllä. En meinaa saada unta, ja kun saan, nukun kevyesti ja heräilen vähän väliä, näen sekavia unia, kuin olisin kuumeessa. Silmäni ovat silti väsyneet, ne painuvat kiinni ja pimeys valtaa taas...
Olen kilpailupaikalla, allani oma hevoseni, jännityksen tunne on kova. Rata näyttää isolta, olen aika varma, että esteet ovat 165 senttisiä, vai kaksi metrisiä? En ole varma. Lähden radalle ja hyppään ensimmäisen esteen, ja toisen, valkea harja piiskaa kas-, valkea? Ei se olekaan niin valkea, vaan kultainen. Pysäytän radan parin esteen jälkeen ja menen seisomaan parin esteen väliin, tämähän on Esmeralda! Miten olen voinut mokata näin pahasti! Miten Esme edes hyppää näin korkeita esteitä!?
Sitten herään omaan hämmennyksen tunteeseeni. Kello on 6:03. Pohdin unta, se oli aika hulvaton, että ihan Esmellä estekisoihin! Naurahdan ajatukselle ja nousen, lähtien aamutoimiini.
Päälläni on valkea kisapaita, ja vedän enää vaaleanpunaisen, glitteristä kimaltavan takkini ylleni. Sopii teemaan, siksi sen otinkin. Rapsutan Sissin kaulaa, ja korjaan sen paria rusettia sykeröissä. Tarkistan vielä huovan ja muiden varusteiden istuvuuden, mikään ei saa mennä pieleen, varsinkin jos on kyse Sissin terveydestä. Kiipeän tamman selkään ja käppäilemme verryttelyalueelle. Vedän nopeasti kaikki askellajit läpi molempiin suuntiin ja lähden verryttelyesteelle, verryttelyalueella on muitakin. Ensimmäinen hyppy meni hyvin, toinen ei niinkään. Meno on vaihtelevaa. Pian kuitenkin luokka alkaa. Annan Sissin levätä vielä vähän ennen suoritusta, joten menen muiden tieltä pois odottamaan vuoroani. Sitten meidät kuulutetaan sisään, astelen areenalle ja kierrän lähelle ensimmäistä estettä. Kuuluttaja saattaa höpöttää jotain, mutten kuule, tai kuuntele. Näen, kun tuomari on valmis, ja tervehdin tätä, sitten rata alkaa.
Radan aikana ei ehdi paljoa ajatella, sitä keskittyy niin kovilla rataan. Este, laukkaa, parempi laukka, käännös, lähestyminen, este, toinen este. En edes tiedä, tiputtaako Sissi puomeja, olen niin keskittynyt eteen päin menoon. Tuleva vesieste jännitti, sellaista emme ole kokeilleet, mutta tietääkseni maastoesteitä koetellessani Sissin ei ainakaan vettä pitäisi pelätä. Vesiesteelle tullaan vauhdilla, siihen tarvitaan voimaa pitkälle hypylle. Tunnen Sissin lähtevän hyppyyn, tilanne tuntuu melkein hidastetulta.
Pian luokka oli ohi ja olimme molemmat hengästyneitä. Sissi oli hikinen, ja kyllä minullakin ohimolla valui pari hikipisaraa. Huhhuh. Nyt enää jännittämään tuloksia! Hoidan Sissin kunnolla, kun olen vähän tasannut hengitystäni. Hoitohetken jälkeen palaan katsomonpuolelta areenalle katselemaan viimeistä luokkaa, Horse Winner luokkaa. Kyseisessä luokassa kiinnostaa erityisesti Arthur Kingsley ja BAFF Obsidian Phantom. Fantti nimittäin on Sissin puolisisarus, sama legendaarinen Hessu emä! Arthur kilpaili myös samassa luokassa kanssani, eri hevosella tosin. Olisi hauska jos Oliver olisi paikalla katsomassa, jos vaikka nappaisimme sijan, niin voisimme tehdä kasvattajan ylpeäksi! Horse Winner luokassa on myös muita tutun kuuloisia ratsukkoja, kuten Dochas Misang ja Casse-cou, sekä Dmitriy Kozlov hevosineen. Iso kunnioituksen osoitus, itse en jaksaisi varmastikaan kilpailla samassa luokassa useammalla hevosella, varsinkaan pääluokassa! Muistellessani edellispäivän kilpailijoita, muistelin nähneeni muitakin tuttuja, ainakin Roni Harper ja... Hei olihan se Oliverkin paikalla! Taidan lähteä etsimään, jos herra Baffner istuisikin jossain suuressa katsomossa, tai vaikka kahviossa!
-Aifric
Niin lähellä, mutta niin kaukana - kilpailuiden jälkimaininkeja.
8. sija, hyvin meni. Tavallaan on super ylpeä, tavallaan harmittaa, kun sijoittuminen oli NIIIIN lähellä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti