Aifric ja Mark hevosineen saapuivat Saksan Nürnbergiin, Baijerin osavaltioon hevosineen. Dressage Masterseja kehuttiin vuoden suurimmaksi kouluratsastustapahtumaksi, johon lajin eliitti saapuisi kamppailemaan Masters-titteleistä. Schwanhilden Areena oli hulppea paikka ja Dressage Mastersille juuri sopiva. Kisakutsuissa luvattiin isoja palkintorahoja voittajille ja sijoittuneilla. Kilpailut kestivät koko viikonlopun (pe-su). Sunnuntain Kür luokka oli haastava ja pieni - siksi siinä sijoittuminen olisi hankalaa. Myös muut Blacklaken ratsukot ratsastivat parhaansa mukaan aiempina päivinä ilman sijoituksia.
SUNNUNTAI 8.12.
Aifric:
Ratsastin Hitin koristeelliselle areenalle. Minua jännitti todella paljon. En ollut koskaan ratsastanut kouluratsastuksessa näin suurissa kilpailuissa ja Küritkin olivat minulle vähän uusi tuttavuus. Allani oli Hitti, Sissin puolisisko, joka hiukan muistutti omaa edesmennyttä tammaani. Kun kotimaani klassista musiikkia alkoi soimaan, ratsastin Hitin keskelle, kumarsin ja aloitin radan. Hitti toimi kuin ajatus. Ei samalla tavalla kuin Sissi, mutta kokoaminen rumpujen tahtiin, lisäykset ja kaikki meni musiikin tahtiin niin soljuvasti.
...
Kun ratsastimme suihkulähteiden ohitse, pystyin tuntemaan kuinka pisarat lensivät kasvoilleni. Hiekka lensi areenalla niin, että se tarttui pisaroihin naamallani, mutta se ei haitannut. Rata oli nyt tärkein tehtäväni. Tärkein tehtävämme. Hitti kokosi ja tömisti vahvoja jalkojaan eteen päin niin jalosti ja upeasti, että saatoin olla vain ylpeä vaikkemme pärjäisikään muuten.
Mark:
Ratsastin minulle puolivieraan puoliverisen radalle. Jalkani toimi miten toimi, mutta Baloo kuunteli istuntaa hyvin, joten luotin siihen. Jäin odottamaan
musiikin alkua, ja kun näin tapahtui ratsastin aloituspisteeseen, kumarsin ja aloitin radan.
Rata alkoi rauhallisesti. Se oli tarkoituskin. Baloo soljui allani istunta-apujeni mukaisesti ja liikkui vaivattomasti kuin leijaillen. Areena tuntui melkein tyhjältä, vaikka tiesin sen olevan täynnä katsojia ja tuomareita. Silti tuntui siltä, kuin tanssisimme kaksin ilman yhtäkään silmäparia, joka katsoi meitä.
Pukuni ketjut helisivät samaan tahtiin, mitä Baloo laukkasi. Sen keinutuolilaukka oli hyvä istua ja miellyttävän tuntuinen. Kun ohjasin oriin piruetille, tunsin kuinka keveästi sen etuosa nousi samalla, kun sen takaosa kokosi valtavasti voimaa sen alle. Se tunne oli mahtava.
...
Jännitimme yhdessä tuloksia. Tsemppasimme toisiamme, vaikka samaan aikaan molempia jännitti varmasti yhtä paljon. Kun kuulutus aloittaa selostuksen, otamme toisiamme käsistä kiinni. Sen verran jännittävää se oli. Kolmanneksi.. MARK BLACKLAKE. Mark ratsastaa kehään palkittavaksi. Olen ylpeä oristani ja sen upeasta ratsastajasta. Tiesin, että he sopivat toisilleen. Lisäksi Markin ja Baloon esitys oli tuomareiden suosikki! En voisi olla ylpeämpi. Loput sijat kuulutetaan, en ole yhdelläkään niistä. Kun palkintokierros on vedetty ja hevoset hoidettu pois, käyn katsomassa lopulliset pisteet ja sijoitukset - viidessija ei ole huono sekään. Kommenteissa sain kehuja esityksestä, pukeutumisesta ja musiikista, mutta jotain jäi vain puuttumaan. Markilla oli myös puutteita esityksessä, mutta kouluratsastussuoritus oli teknisesti erinomaista! Pääsimme lopulta ratsastamaan finaaliin 24 parhaan joukkoon, mutta vastus oli kova ja jäimme hännille. Tästä vain uutta motivaatiota suunnata ylös päin ja ehkä Dressage Masters palaa vielä nopeampaa kuin kuvittelisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti