Epävarmoja hetkiä:
Sissin olo oli vaihdellut Power Jumpien jälkeen. Tuntuu kuin se jaksoi yrittää vuokseni niihin saakka. Nyt se näytti todellisen itsensä: se alkoi nuutua. Sitten se piristyi lääkityksen seurauksena muutamaksi viikoksi ja se alkoi väsyä uudelleen eikä ruokakaan maittanut niin hyvin kuin ennen....
Sitten oli aika. Olin odottanut, että Sissi kertoisi minulle kun olisi sen aika lähteä. Odotin ja odotin, Sissi söi huonosti, mutta näytti pirteältä. Se oli täynnä elämää, mutta samaan aikaan se oli niin sairas ja niin kipeä. Sen näki ilmeestä, sen sieraimet olivat jännittyneet ja silmäluomi painoi sen silmän huolestuneeseen ilmeeseen. Silti joka kerta kun kysyin "taisteletko vai päästänkö susta nyt irti?" Tamma ilakoi, hörisi kuin sanoen, että "mä pidän kiinni loppuun asti!" Joten mun oli pakko tehdä se päätös tammani puolesta. Se oli jo niin kipeä ja alkoi fyysiseltä olomuodoltaan nuutua päivä päivältä. Päätös oli lopulta yllättävän helppo ja nopea, eläinlääkäritkin saatiin paikalle jo seuraavaksi aamuksi... Sain viettää Sissin kanssa viimeisen illan. Sain lohdutuksia kuinka tein oikean päätöksen, mutta ne eivät tuntuneet miltään, koska en itsekään epäillyt. Se tuntui oudolta, koska olin aina kuullut, että tämä olisi se hetki kun epäilisit itseäsi eniten: pitäisikö katsoa vielä yksi kortti, ehkä se virkoaisi jne. Mutta ei. Tiesin sen, että nyt oli oikea aika enkä epäillyt hetkeäkään, koska tunsin sen syvällä sisimmässäni ja koko kehossani, että nyt oli oikea aika. Päätöstä helpotti myös se, että kasvattaja kommentoi huomanneensa Sissin nuutuneen olomuodon myös. En ollut siis ainoa, joka näki sen.
Oli aamu ja oli aika. En voinut muuta kuin itkeä ja silittää pirteän tamman turpaa. Se liikuskeli ulkona kuin varsa konsanaan, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Ja minua itketti. Eläinlääkäri saapui paikalle, selosti mitä seuraavaksi tapahtuisi ja aloitti toimimaan. Olin mukana, juttelin Sissistä ja miten sen arki oli mennyt, koska se teki olostani paremman. En olisi voinut olla vain hiljaa ja itkeä.
Sissi laskeutui maahan ja kyykistyin sen viereen. Laskeuduin makuulle tammani kyljelle ja kuuntelin kun se pikkuhiljaa veti viimeiset hengenvetonsa. Ja kun se oli poissa, jäin vain siihen. Eläinlääkäri antoi tilaa, sanoi maksun tulevan laskuna sähköpostiin. Soittaisin Blacklakeille kun Sissi oli valmis haudattavaksi. Se haudattaisiin Paloniitylle niin kuin Raptorkin oli haudattu, Rickonin rakas poni.
Silittelin jo viilenevän Sissin karvaa. Se oli jäykkä ja paikoin haisi lääkeaineille. Kuolema oli samaan aikaan niin ruma ja niin kaunis. Suljin tammani silmät, ettei sen tokkurainen ilme jäisi ikuisesti verkkokarvoilleni. Liikuttelin sen korvia ja silittelin sen turpaa. Se oli enää tyhjä kuori, elämä oli lähtenyt siitä. Irrotin Sissin ruumiin otsaharjasta itselleni tupon jouhia. Halusin fyysisen muiston tammasta. Sitten nousin seisomaan, tuijotin hevosen elotonta ruumista ja laitoin viestin Rickonille: olen valmis.
Kipu on poissa ja jäljelle jää vain rakkaus.
Kun Sissi oli saatu kuljetettua niitylle ja laskettua kuoppaan, oli niin sanottujen hautajaisten aika. Mukana oli talliporukkaa. Joku halusi soittaa laulun Sissille. Nyyhkytin hiljaa, tavallaan hävetti vaikka helvetin ymmärrettäväähän se oli, että minua suretti. Minulla soi päässä ihan eri laulu. Lauloin sitä mielessäni Sissille, kun aloimme peittämään sitä mullalla. Pyörittelin tamman jouhia taskussani ja lähdin hautaustilaisuudesta ensimmäisenä. Päätin teettää jouhista korun. Kävellessä pois näin kaukana vuorien yllä pienen sateenkaaren. Se oli kuin kaunis viesti.
"But I'm in the trees, I'm in the breeze
My footsteps on the ground
You'll see my face in every place
But you can't catch me now
Through wading grass, the months will pass
You'll feel it all around
I'm here, I'm there, I'm everywhere
But you can't catch me now"
Tarina on suoranaisesti kopioitu allekirjoittaneen omasta elämästä, oli tärkeä kirjoittaa rakkaan Siimon-kissan kuolemasta jotenkin ja näin Aifric ja Sissi päätyivät uhreiksi. Se tuntui merkitykselliseltä idealta. ♥️ Tämä julkaistaan epävirallisena tarinana 31.12.2024 Sissin ja Siimonin muistolle. Sissin virallinen kuolema tapahtuu vasta YLA-arvostelujen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti