4 päivää lähtöön ja Power Jump ratsukkomme treenailivat viimeisiä treenejään ja kävivät viimeisillä valmennuksillaan. Hevoset kaipasivat toki lepoakin. Itse en enää juuri esteratsastuksesta välittänyt saatikka moderneista lajeista noin niin kuin yleisestikään. Mutta totta kai minua oman mentoroitavani ratsastus kiinnosti. Halusin tietää, oliko klassisen ratsastuksen opeista hyötyä Antoniolle ratsastaessa.
Cheyenne oli jälleen oikea kuumakalle, kun nuorimies ohjasi sitä radalla seuraavalle esteelle ja äitini toppuutteli miestä liian tiukasta kurvista, joka oli enemmän tamman päätös, kuin ratsastajan päätös. Silti äiti oli päättänyt laittaa juuri Antonion tulisen tamman selkään. Tuo selitteli kaikenlaista, kuinka Shiorilla oli jo paljon ratsuja kilpailtavana ja Taiel ei ollut esteratsastaja. Luulen kuitenkin, että äiti näki Antonion ratsastuksessa jotain potentiaalia ja uskoo miehen pärjäävän tulitamman kanssa.
Cheyenne kolauttaa puomin, jonka valmennusapulainen käy korjaamassa. Äiti antaa aika vahvaa kritiikkiä. Antonio ei ehkä kestä kuulla sitä, mutta mies ottaa kaiken vastaan eikä luovuta. Se on hyvä tuolla isoilla radoilla. Ettei luovuta. Äiti taas on tunnettu "tough love" tyyppisestä valmennystyylistä. Tai no näin esikoispoikana muustakin, kuin vain valmennystyylistä.
Mustankirjava tamma on mielenkiintoinen, vaikken enää esteitä harrastakkaan. Äiti bongasi sen kilpailulähetyksestä Kreikasta ja halusi ostaa sen takaisin meille kilpahevoseksi. Se on kilpaillut nyt jonkin verran erilaisissa kilpailuissa, mutta nyt se olisi ensimmäistä kertaa menossa suurempiin kilpailuihin. Voisi siis sanoa, että vuoden 2025 Power Jump näyttää, onko Cheyennellä malttia suurradoille ja toisaalta senkin, onko Antoniolla taitoja ratsastaa näin vaativaa hevosta. Minä kyllä uskon mieheen ja pohdinkin, pitäisikö ajaa perässä katsomaan kisapäivän suorituksia ihan paikanpäältä.
Kirjoittanut Rickon Blacklake (VRL-14859) 238 sanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti