Oli mun vuoro käydä hyppäämässä Selinan kanssa. Tamma oli eläköitynyt estekentiltä aika pian vuoden 2025 Power Jumpien jälkeen ja jatkoi lähinnä enää näyttelyhommissa pyöräyttäen yhden varsankin syyskuun lopussa. Liikuntaa se kuitenkin kaipasi ja tänään mä hakisin sen tarhasta ja me mentäisiin yhdessä hyppäämään. Mä saisin treeniä tiukoista teistä ja Selina saisi liikuntaa ja opettaa mua ratsastamaan paremmin. Valmentajaa meillä ei tänään ollut, mutta ehkä me pärjättäisiin.
Selinan oli vaikea jättää jo puolivuotiasta varsaansa ja heinäkasaansa tarhaan, mutta tuli se lopulta mun kanssa talliin. Hoitohetki meni Selinan tuntien vähän vaihtelevasti ja mä pyrin pyyhkimään pahimmat pölyt, lumet ja ravat sen karvasta ja puunaamaan sitä paremmin vain satulan, suitsien ja suojien alta. Mulla oli suojat mukana harjakopassa niin laitoin ne ensimmäisenä, jonka jälkeen lähdin varustehuoneeseen vielä satulaa ja suitsia hakemaan samalla vieden hoitotarvikkeet takaisin omalle paikalleen. No sinä aikana Selina oli päättänyt, että ei me mennä hyppäämään ja oli jotenkin onnistunut riisumaan kaikki suojat jaloistaan ja oli juuri itse teossa irrottamassa viimeistä, kun astuin karsinaan. No eikun kaikki vaan uudestaan takaisin.
Maneesissa oli valmennus, joten me tallustettiin päistärikön tamman kanssa kentälle. Laskin jalustimet ja hyppäsin jakkaran avulla Selinan selkään. Sillä oli virtaa ja se ei meinannut malttaa pysyä aloillaan, kun säädin jalustimia omiin mittoihin sopiviksi selästä käsin, joten annoin sen kävellä pitkillä ohjilla sen aikaa. Kun olin valmis, keräsin ohjat käsiini ja nostin aika pian suoraan raviin. Ravailimme tovin molempiin suuntiin tehden alkujumppaa, jonka jälkeen nostin laukkaa ja tein siirtymiä ravin ja laukan välillä molempiin suuntiin.
Lämmittelyjen jälkeen tulimme pari pienempää estettä, pari isompaa estettä, joidenka jälkeen aloin ratsastamaan muutaman esteen sarjoja, joissa oli vaikeasti suoritettavia teitä ja käännöksiä. Selina antoi mulle paljon palautetta mun ratsastuksesta ja parit puomitkin tuli välillä tiputettua. Jouduin sitten hyppimään tamman selästä välillä alas niitä korjailemaan. 40 minuutin ratsastuksen jälkeen Selinalla sitten paloi muhun tai esteisiin pinna eikä se ollut enää yhteistyöhaluinen - olihan se kai jo alkuun ilmaissut, että tekisi mieluummin muuta, kuin hyppäisi - joten lähdimme viimeiseksi 20-30 minuutiksi maastoon rennosti ravailemaan ja laukkailemaan. Selina sai päättää tahdin ja hypättiin me yksi maastoestekin, kun oltiin radan läheisyydessä. Talliin palatessa tamma vaikuttikin jo hieman tyytyväisemmältä ja sitäkin iloisempi se oli, kun se pikaisen hoitohetken jälkeen pääsi takaisin tarhaan heinäkasalleen.
-Jenny Laval
PS. Tina, yritin kuvailla nyt tarkemmin, kun tiiän, että luet näitä, oon oikeesti tehny kunnolla juttuja Selinan kanssa!! <3
(Kirjoittanut VRL-14859 382 sanaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti