Hain Keban siirtokarsinasta, jossa se asustaisi koko kilpailujen ajan. Vaikka en pidä itseäni miehenä, joka kiintyy ratsuihinsa, on Keba kasvanut minuun ja minä siihen, pidän tuosta kummallisesta harvinaisemman rodun edustajasta. Tai harvemmin näitä unkarilaisia näkee näin isoissa kisoissa. Me oltiin nyt Keban kanssa toista kertaa.
Ori antoi harjata itsensä helposti ja teinkin sen vain pikaisesti. Näin aamu kymmeneltä, kun kilpailuihin oli vielä aikaa, halusin käydä vain lämmittelemässä hevosen kanssa talutellen sitä kilpailijoiden käyttöön varatulla nurmikentällä. Itse toki pukeuduin jo kilpailuasuun, ei tuolla ihmisten ilmoilla voi näyttäytyä missään yöpöksyissä...
Olin vältellyt koko aamun kuhisevaa yleisöä ja varsinkin niitä, jotka minut tunnistivat viimevuodelta. En halunnut turhia kysymyksiä, en yhden yhtäkään. Mutta niin vain se Francesca Collettaksi itsensä esitellyt toimittaja löysi minut omista puuhistani ja vielä ison televisiokameran kera. Jeee... Esittelyn jälkeen tuo jatkaa kysymällä tuntemuksiani kilpailuiden ajankohdasta sekä kilpailupaikan olosuhteista. Toki tämä kilpailutakki ei ole ehkä edullisin asuste tällaisiin kuumiin ja kosteisiin oloihin, mutta ei minua pahemmin haittaakaan. "En kommentoi", vastaan. "Roomassa yleisö ihastui sinuun, odotatko samanlaista vastaanottoa täällä Singaporessa?" Kysymys hiukan yllättää. Tuntuu niin oudolta, että yleisö olisi ihastunut minuun, vaikka - tai siis koska - pääsin suoraan lähetykseen karjaisullani satulan puuttumisesta. Se oli oikeastaan aika karmaisevaa. Ja sitten menin ja ratsastin Keban kanssa Helppo A luokan voittoon. "En tiedä", vastaan. "Kuka F1-kuljettajista on suosikkisi ja miksi?" "Ei ole." En nimittäin varsinaisesti seuraa formulaurheilua kauheasti. Tai mitään urheilua, edes ratsastusta. "Mikä on omituisin rutiinisi ennen kilpailua? Onko se jokin onnenamuletti tai kenties ihan täydellinen hiljaisuus?" Jasså näitä kysymyksiä. "Ingen", vastaan. "Onko satula tällä kertaa mukana matkassa, miten selvisitte viime vuoden satulaepisodista, ette ole olleet kovin halukas avaamaan tilannetta aiemmissa haastatteluissa, oliko mukana kenties varasatula tai saitteko lain-" "NYT!" Menit kuule toimittaja liian pitkälle. "Mutta teitte kuitenkin.. Hienon radan vaikeuksista huol-" Katson toimittajaa erittäin tuimasti ja hän peruuttaa kamerahenkilöineen hitaasti kauemmas. Grrrrr. Kuulen jostain katosten luota hillitöntä naurua. Groomillani Enziolla on todella hauskaa, mies nauraa hekottaa itsensä kipeäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti