Olin päätynyt kello 7 aamulla varustehuoneeseen. Zaran mielestä en ollut tänään miellyttävää seuraa, joten päädyin sen varustekaapille, jossa oli sen mukana tulleita varusteita. Roikotin käsissäni meksikolaisia suitsia irvistäen näkyvästi (onneksi kukaan ei ollut katsomassa varustetuomitsemisiani). Satula, jonka epäsopivuutta oli koitettu korjata romaanin avulla - vaihtoon. Meksikolaisissa suitsissa roikkui toisessa remmissä vielä olympiakuolaimet. Saanko heittää ne roskikseen pliis??? Tamma rakas, sun varusteet menee nyt vaihtoon, jos mulla on siihen sanomista ja mullahan on, koska mä en suostu ratsastamaan sulla näillä varusteilla, eikä kukaan muu halua sulla ratsastaa. Tai Shiori varmasti pärjäisi, mutta äiti haluaa mut Zaralle, ei Shioria.
Olin aamutallin jälkeen valmis päivän puuhissa, joten istahdin eväiden kera tietokoneelle kello 13.15 ja etsin kaikki maailman varustekaupat, joiden tiesin olevan hyviä kauppoja. Kokosin kokoelman uusia harjoja myöten ja lähetin kyselyviestiä Varustekartanoon, josko satulaseppä tulisi tekemään Zaralle ihan mittatilauksesta satulan tai kaksi. Kaksi siksi, että estesatulaa se tarvitsisi kunnon treeneihin ja kisakentille, mutta minun mieltymyksiini sopisi paremmin yleissatula. Huopiakaan ei voinut unohtaa ja samalla koriin tipahti uusi riimu ja uusia loimia vanhojen rähjäisten tilalle.
Olin jo niin pitkällä Zaran koulutuksessa, että kun satula oli valmis ja suitset postilaatikossa, oli meidän aika ihan oikeasti myös kokeilla niitä käytännössä. Zara katsoi mua vähän happamasti, kun laitoin sille uuden satulan selkään, mutta juoksuttaessa se liikkui niin keveästi ja elastisesti, sen liike oli vapaata ja sen ilmekin muuttui. "Ensimmäinen hyvä kokemus pariin vuoteen?" Kysyin tammalta, joka liiteli ravin tahdissa kauniisti. Suitsetkin istuivat hyvin parin säädön jälkeen, mikä teki oloni tyytyväiseksi.
Kirjoittanut VRL-14859 243 sanaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti