Kova vauhti, jonka mukanaan tuoma ilmavirta ei edes viilentänyt kuumassa ilmassa. Hikipisarat, jotka jatkoivat muodostumistaan. Uupumuksesta korskuva ori allani, joka sekin hohkaa lämmintä. Olin itsekin väsynyt enkä rekisteröinyt kunnolla riemusta huutavan yleisön ääntä tai varsinkaan kuulutuksen sanomaa. Palkintojenjaon aikana kaikki meni autopilotilla. Mä tarvitsen kahvia. Mutta ensin Kolli pitäisi saada takaisin majapaikalleen.
Mä en muista milloin rekisteröin ensimmäisen kerran tuon ratsukon, jonka komea hevonen paljastui Kollin puoliveljeksi. Eihän siinä ollut siis mitään epäselvää ulkomuodon puolesta, että jotain sukua nämä kaksi pilkukasta kirjavaa hevosta olivat. Leicester on tullut sen jälkeen tutuksi nimeksi kilpailulistoilla. Jace ei ollut edes ainoa Leicester, johon olen törmännyt nimiä selatessa. Liekö jotain sukua. Harmillisesti en ole koskaan päässyt törmäämään tuohon kaksikkoon kasvotusten ennen tätä hetkeä.
Talutin Kollia esteluokan jälkeen rauhoittumaan pois pääareenalta ja törmäsin Leicesteriin, joka oli lähdössä valmistautumaan omaa rataansa varten. Katselin hetken etäältä tuota nuorukaista ja kuinka hän käsitteli kauniisti hieman varautunutta oria. Näin jotain kiireetöntä ja hienovaraista kaksikon kommunikoidessa toistensa kanssa lähes eleettömästi. Henkäisin syvään, ei auta kuin mennä moikkaamaan ja tutustumaan jos toinen on siihen halukas.
Jäin ohikulkumatkallani hetkeksi rupattelemaan Jacen kanssa. En vieläkään tiedä tasan tarkkaan millainen tyyppi tuo on, mutta lyhyen rupattelun jälkeen vaikutelma ei ollut ainakaan huono. Annoin Jinin - Kollin puoliveljen - haistella kättäni, sitä vain ei tuntunut juuri kiinnostavan moiset. Hetkessä Kolli säpsähti valppaaksi, kun se huomasi kameramiesten lähestyvän. Pääsimme jostain syystä suoraan lähetykseen, vaikkei tällaisessa kohtaamisessa ollut mielestäni mitään ihmeellistä...
Vetäydyin oman telttamme suojiin tarjoten Kollille heti alkajaisiksi herkkupalkinnon, jonka se oli ratasuorituksellaan ansainnut. Sitten se pääsisi omaan majapaikkaansa lepäämään pienen spa-hetken jälkeen. Ori kaipasi nimittäin pesua ja pientä puunausta varsinkin varusteidensa alta, karva oli mennyt ihan linttaan ja sikin sokin sekaisin kaikesta tuosta hikoilusta. Meistä kumpikaan ei ollut tottunut Singaporen kuuman kosteaan lämpöön. Ratasuorituksia se ei haitannut, mutta ennen ja jälkeen niiden piti pitää hyvä huoli viilentymisestä ja nesteytyksestä. Kollista pidin huolen, mutta juomapulloa ei pitäisi unohtaa niin usein satunnaisiin paikkoihin.
"Kameraväki on joka paikassa..."
Kirjoittanut VRL-14859 (313 sanaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti