10/25 Kuntoutusmatkalta

 Mä oon yrittänyt antaa Zaralle tilaa niin paljon kuin mahdollista. Se ei ole mua kohtaan (enää) mitenkään aggressiivinen, mutta ei se musta tykkääkään. Kun meen sen tarhaan, se katselee mua kaukaa. Jos menen heinä lastin kanssa liian lähelle, se saattaa luimaista ka kauhoa ilmaa. Toki viime aikoina sekin on ollut vähäisempää. Se tietää, että mä tuon ruoan ja se odottaa sitä.

Mutta Zaralla on yksi outo juttu, mitä mä en ymmärrä. Mä olen katsonut paljon materiaalia eläinten käytöksestä, mutta en ole törmännyt aiemmin vastaavaan. Mä seison Zaran tarhassa tai sen läheisyydessä, pidän mun kättä mun edessä, että Zara voi tulla halutessaan haistelemaan sitä, mä en liiku ja Zaralla on koko jättimäinen tarha vapaana liikkua mihin tahansa ilmansuuntaan. Niin sitten se tulee mun luokse, ihan itse, vaan ei haistele mun kättä vaan alkaa näykkimään sitä välillä pelkillä huulilla, välillä hampaiden kera. Se ei vaikuta uhkaavalta, mutta välillä kyseenalaistan, että mistä minä tiedän, olen vain tyhmä ihminen, hevosista kokemusta yli 20 vuotta, mutta silti en vain osaa tulkita sitä. Mitä se tekee? Leikkii? Uhittelee? Pelkää? Mä en vaan kerta kaikkiaan ymmärrä sitä. Ja joskus leikkiessä kaverien kanssa, se uskaltaa tulla ihan lähellekin. Ei se koskea anna ja se on ihan ymmärrettävää. Zara kiltti, auta mua ymmärtämään sua.

Kirjoittanut VRL-14859 (205 sanaa)

10/25 Tulta ja lohikäärmeitä

Lohikäärmeprinsessaorjuutettu

 Äiti oli vasta soittanut yhdestä punaisesta varsasta ja ilmaissut kiinnostuksensa ostaa nuorukainen tulevaisuuden estelupaukseksi. Hevoskauppafoorumi oli vielä auki, kun eteen pomppasi ilmoitus tutulta lähettäjältä: BAFFNER ESTATE: BUNCH OF HORSES FOR SALE AFTER BANKRUPTCY OF NEIGHBOUR STALL. Tina avasi sivun, kuvia useista hevosista ja moni huonossa kunnossa. Näin se mulle kuvaili tilannetta, kun se muutamaa päivää myöhemmin puki hienommat vaatteensa päälle ja pyysi Janea mukaan hevoskaupoille. Mä kuulin myöhemmin Janelta, kuinka tilanne oli mennyt:

"Me ajettiin Baffnereiden parkkipaikalle ja siellä oli niiden etupihalla kaikki ne hevoset. Siitä ilmoituksesta. Varmaan koko Baffner Estaten henkilökunta oli paikalla pitelemässä hevosia, kun osa pomppi pystyyn ja yritti potkia vierustoveria tai purra vierustoverin ihmistä. Se oli kaameaa kaaosta ja osa esitteli loikkivia hevosia potentiaalisille ostajille. Kieran oli paikalla vakuuttelemassa kaltoinkohdeltujen raukkojen puolesta, kuinka mussukkoja ne oikeasti olivatkaan sirkusliikkeistä huolimatta ja äiti kuunteli nyökytellen. Oliver Baffner esitteli ylpeänä niitä rauhallisempia tapauksia taaempana etupihaa ja äiti jäi rupattelemaan, kun mä jatkoin kiertelyä. Mun sydän särkyi yhden, sen punaisen tamman kohdalla, sen ilmeessä oli jotain niin särkynyttä samalla, kun se puhkui kuin lohikäärme tulta. Zara. Sen nimi oli Zara. 

Äiti lopetteli kierrostaan, eikä ollut kovin vakuuttunut tarjonnasta, kunnes se tuli mun luokse. "Sä näät siinä jotain, eikö vaan?" Äiti kysyi multa, ja mä en saanut sanaakaan suustani, nyökkäsin vaan. Sitten se palasi vähin äänin Oliverin luokse ja löi kättä päälle. Hevonen tulisi perässä myöhemmin, kunhan kaikki paperit laitettaisiin kuntoon. Äidin sanoin "elikko oli halpa kuin mikä", joten eläinlääkärintarkistusta ei kuulemma tarvinnut ennen ostoa, tehtäisiin se sitten kotona halvemmalla ja menisi lihoiksi, jos jotain isompaa löytyisi. Kai se peitteli sillä omaakin järkytystään ja tuntemuksiaan tamman tilasta."

Jane näytti mulle kuvaa Zarasta. Mä tunnistin sen heti, olin nähnyt sen aikoinaan Baffnereiden adoptiopalvelussa, senhän piti olla hyvä estelupaus. Ja vaikka se näytti siinäkin kuvassa äksyltä, ei se ollut noin vihaisen näköinen.. Miksi se oli noin vihaisen näköinen..? Luulin, että se oli ollut hyvässä kodissa sen jälkeen, kun se lähti, olin nähnyt sen Credelloillakin ihan hyvässä kunnossa, mitä sille oli tapahtunut? Porukalla me sitä teorisoitiin, kun juteltiin Baffnereiden kanssa, todennäköisesti ainakin viimeisimmässä kodissaan sitä oli treenattu äärirajoille, äärimetodeilla ja kaltoinkohdeltu, ennen sitä, ken tietää. Jotain sille oli Credellojen ja nykyhetken välissä tapahtunut. Jane paljasti, että oli pari kertaa nähnyt äidin pyörittelevän Zaran kuvia ja tietoja käsissään vakava ilme kasvoillaan, kuin toivoen, että hevonen ei joutuisi lihoiksi, ehkä silläkin oli välillä muutakin mielessä hevosten kanssa, kuin pelkkä rahankiilto.

---

 Seison kylmässä ilmassa odottamassa hevosautoa, syysilma ottaa jo niveliin ja jänteisiin. Vanhuus ei tule yksin. Osaanhan mä yleensä pukeutua, mutta nyt oli erikoinen tilaisuus: Mulla alkaa puolen tunnin päästä valmennus, mut mä kökin täällä ulkona odottamassa hevosautoa, jonka pitäisi näillä näppäimillä kaartaa tallin pihaan. Saan viestin siskolta, avaan puhelimen kohmeisilla sormilla, ihme, että puhelin edes avautui. Hevosauto on myöhässä, joten olen jäädyttänyt niveliäni ihan turhaan viimeiset kymmenen minuuttia. Päätän lähteä varustamaan ratsuani valmennusta varten ja palaan ulos, kun kuulen hevosauton renkaat tallipihan hiekalla.

 Vieras hevosauto kaartaa uudistetulle parkkipaikalle ja vieras kuski taluttaa pystyyn hyppivän punaisen tamman ulos. Baffnerit eivät itse ehtineet kuskiksi, kun oli paljon tekemistä näiden muiden tapauksien kanssa, joten oltiin vuokrattu vieras kuljetusfirma tuomaan tamma tallille. Punaisella tammalla on hurja katse, enkä meinaa tunnistaa tammaa siitä kuvasta, jonka joskus näin, on vaikea edes katsoa sen pelokasta riehuvaa ruumista. Ranskalainen vastapalkattu työntekijä Jenny käy hakemassa Zaran ja taluttaa sen sisälle karsinaan, miksi karsinaan, eikö sen pitäisi päästä ulos juoksemaan? Äidin käsky. Minä allekirjoitan lomakkeet todistukseksi siitä, että hevonen on onnistuneesti kuljetettu ja vastaanotettu täällä Blacklaken talleilla.

---

Jane oli pyytänyt nuoren noitaoppilaan Solin tunnustelemaan hevosta ilman äidin lupaa. Äiti ei moisista "huuhaahömpistä" välittänyt, eikä olisi varmaan myöntynyt. Mutta Janea kiinnosti Solin mielipide Zarasta. Pitkään vauhkona karsinassa kolistellut Zara oli ehtinyt rauhoittumaan ennen Solin vierailua, mutta se näytti niin luovuttaneelta. "Traumatisoitunut se on", oli nuoren noidan diagnoosi. "Huonossa kunnossa ja lihakseton, muuten ihan kunnossa", oli ollut eläinlääkärin diagnoosi. Oli aika kuntoutukselle ja paluulle treeniin. Äiti halusi Zarasta kilpahevosen ja Jane oli anellut hyvää kouluttajaa. Siksi se oli nyt välittämässä tietoa siitä, että nyt tämä projekti, Zaran projekti, oli mun projekti. Ja tämä olisi se hevonen, jonka kanssa matkaisin Power Jumpeihin 2026.

Mä palasin uutisen jälkeen talliin ja tarhoille. Aamuhuurre koristi Zaran karvapeitettä, jossa näkyi vanhoja arpia raipaniskuista ja kannuksista. Zaralla oli edelleen hurja ilme kasvoillaan, hurjat henkäykset, jotka näkyivät kylmässä ilmassa ja se tamppasi syksyn oransseja ja keltaisia lehtiä kavioidensa alla, kun istahdin sen läheisyyteen. Hengitin syvään ja kerroin tammalle: "Yritän auttaa sua, ystävä."

727 sanaa, kirjoittanut VRL-14859 yhdessä ideoiden VRL-13834 kanssa.

Sairastelua

 Herkko on käynyt keväästä asti omalla klinikalla säännöllisillä terveystarkastuksilla. Se aloitti alkuvuodesta yskähtelyt aamuisin, jonka jälkeen sierainvuoto ja yskä yleistyivät. Orin oireita epäiltiin virusinfektion aiheuttamaksi, koska sellaista oli ollut liikkeellä. Kesää kohti tullessa Herkon oireet helpottivat ja orin kanssa palattiin valmentautumiseen ja normaaliin liikuntaan. Syyskuussa Power Jumpien jälkeen hevoset siirrettiin uuteen tallirakennukseen ja Herkon oireet palasivat.

 Kilpailuissa Herkko ei ole käynyt pitkään aikaan, mutta aktiivista liikuntaa on pyritty jatkamaan. Kävimme tänään klinikalla laajemmissa tutkimuksissa, joiden tulosten perusteella eläinlääkärimme epäilee Herkolla puhkuria, hevosten astmaa. Herkko ei todennäköisesti enää palaa kilpakentille, sillä se alkaa olemaan kilpahevoseksi iäkäs. Säännöllistä liikuntaa pyritään jatkamaan, koska se auttaa Herkon oireisiin. Ennuste on kuitenkin kohtalainen Herkon tapauksessa ja jäämme seuraamaan sen oireita. Herkko saa muuttaa tallin ainoaksi jääneeseen pihattoon, jotta oireet pysyvät hallinnassa ja koetamme pitää pihaton hyvin eristyksissä, jos tallilla ilmenee infektiotauteja, koska sellainen voisi romahduttaa Herkon tilan täysin. Hankimme Herkkoa varten myös heinähöyryttimen, vitamiineja ja lääkkeitä pahempia oireita varten. Onneksi klinikka sijaitsee myös samalla tontilla, jos Herkko alkaa oireilemaan akuuttia hengenahdistusta.

 Toivomme, että Herkolla on vielä monta hyvää vuotta edessä Blacklakella. Siitä on kovaa vauhtia tulossa hyvä opetushevonen nuoremmille kilparatsastajien aluille, joilla on jo taitoa ratsastaa vaativampia hevosia. Se on jättänyt maailmaan myös useamman hyvän ja tasokkaan jälkeläisen.

-Tina Blacklake (VRL-14859, 203 sanaa)

26.09.2025 Estevalmennus

 Ratsastin harvemmin Herkolla, se oli enemmänkin Lucianan alaa. Luciana jäi lomalle, joten oli mun vuoro ratsastaa pilkukkaalla Baffnerilaisella urheiluhevosella. Oikeasti Herkko oli jo kilpailueläkkeellä, mutta se olisi kuulemma minulle hyvä ratsu harjoittamaan vaihtelua. Juu juu, ihan sama.

 Talutin puunatun puoliverisen tuoreeseen vastauudistettuun maneesiin. Uusi maalipintakin haiskahti vieläkin nenään. Aifric oli asettanut radan muutaman harjoitusesteen kera maneesiin. Punapää olisi valmentajani tänään. Hyppäsin selkään, kun nainen vielä asetteli esteitä paikoilleen ja aloitin alkuverryttelyn. Tein voltteja esteiden ympäri, puikkelehdin esteiden väleistä ja nostin ravin. "Koeta hidastaa vähän, Herkko on vähän kiireisellä päällä, kuten aina!"  Ohjeistaa Aifric puomien asettelun lomasta. Perään hän tokaisee, että voin tulla alkulämmittelyissä myös näitä ravipuomeja.

 Kiireistä Herkkoa on aina vaikeampi hidastaa, mutta ravipuomeilla se alkaa keskittyä. Kun se alkaa vihdoin nostelemaan jalkoja puomeihin kolauttelun sijaan, se alkaa saada malttia, hidastaa vauhtia ja tämä jatkuu myös puomien jälkeen. "Hyvä, hyvä", mietin itsekseni. Taputan oria kaulalle. Vaihdan suuntaa ja tulen ravipuomit pian tässäkin suunnassa. Nyt alkaa sujua. Aifric laskee yhden esteen ristikoksi, kertoo, että tätäkin saa alkaa tulla ravissa ja laukassa. Pian hän nostaakin ravipuomit takaisin esteeksi.

 Ensimmäisen hypyn jälkeen Herkko nostaa räjähdysmäisen laukan. Minä lähinnä roikun ohjissa. "Istu syvälle satulaan, rauhoitu ja tee puolipidätyksiä!" Ohjaa Aifric. Teen työtä käskettyä, mutta Aifric jatkaa kohta "älä jää ohjaan roikkumaan, tee puolipidätteitä!" Joo, joo. Alan hiukan turhautua. Mutta, kun alan tekemään oikeasti niitä puolipidätteitä, Herkko alkaa hidastua ja malttaa. Hidastan sen takaisin raviin ja tulen ristikon uudestaan. Ori ottaa muutaman laukka-askeleen hypyn jälkeen, mutta saan sen laskettua takaisin raviin miltei heti. "Hyväää!" Kehuu Aifric. Myönnettäköön, että pieni virne nousee suupieliini.

 Olen aloittanut laukan työstämisen nyt paremmin. Herkolla on vähän väliä kiire, mutta se ei ole enää niin räjähdysherkkä. Aifric heittää neuvoja siitä, miten saada ori rauhoittumaan ja yritän toteuttaa ohjeita parhaani mukaan. Ympyröillä Herkko alkaa malttaa, kun malttia saisi jatkettua vielä niiden jälkeenkin. Kun Herkon laukka on rauhoittunut, alan hyppäämään jälleen ristikkoa molemmissa suunnissa. Siitäkös ori jälleen innostuu.

 Huhhei. Alkulämmittelyt on suoritettu ja tuntuu kuin olisin tehnyt jo kokonaisen treenin tällä hevosella, vaikka itse valmennus on vielä pitämättä. Ori sen sijaan ei edes hikoile vielä, se on kestävää tekoa. Pakko pitää pieni juomatauko samalla, kun Aifric viimeistelee radan. Kun itse valmennus alkaa, harjoittelemme alkuun vain parilla esteellä kerralla, koska Herkon taipumus innostua jatkuu. Teemme linjaa, 2-3 esteen yhdistelmiä sisältäen käännöksiä ja hiukan eri estetyyppien harjoituksia. Jokainen tehtävä sujuu aika samaan malliin, kuin alkulämmittely, eli Herkon hidastaminen on tärkein tehtäväni.

 Kun tehtävät alkavat sujua, siirrymme radan harjoitteluun. Rata sisältää pari tiukkaa käännöstä ja muutaman erikoisesteen. Herkkoa ei toki erikoisesteet pahemmin säväytä, onhan se kenttähevonen. Ne ovatkin seuraavaa ratsukkoa varten, joka tulee Aifricin valmennukseen meidän jälkeemme. Käymme rataa yhdessä läpi niin, että muistan sen. Ratojen muistamiseen olen toki jo tottunut, sen verran paljon on tultu kilpailtua.

 Laukkaan kierroksen maneesin ympäri varmistaen täyden hallinnan Herkosta. Sitten käännyn maneesin kulmassa ensimmäiselle esteelle. Ensimmäinen hyppy meni hyvin, mutta Herkko otti muutaman pikaisen askeleen esteen jälkeen, joka vaikeutti heti ensimmäistä tiukkaa käännöstä vesiesteelle. Vesiesteen jälkeen Herkko malttaa paremmin ja seuraava tiukka käännös onnistuukin paremmin. Kolmannen esteen jälkeen käännös on vähän loivempi ja saamme hyvän lähestymisen seuraavalle esteelle. Ratsastan kaareutuvassa linjassa seuraavalle esteelle. Herkko ottaa kierroksia ja ponnistaa vähän liian aikaisin tehden aivan valtavan hypyn. Koska olen hyvä ja valmistautunut ratsastaja, pysyn hevosen mukana ilman horjumisia. Seuraava este, trippeli, on maneesin toisessa nurkassa, mutta silti se lähenee orin pitkän askeleen tahtiin hyvin nopeasti. Kaarramme siitä nätisti pitkälle sivulle seuraavalle esteelle, jonka jälkeen ohitetaan nurkka kaukaa, ohittaen myös seuraavan sivun sarjan ensimmäinen este hypäten vain sarjan toinen este. Sen jälkeen on jälleen tiukka kurvi. Vauhtia keräävä Harkko oli tosin törmätä esteeseen, joka oli lähellä tietä kohti seuraavaa estettä. Linja maneesin halki ja tiukka kurvi vasempaan, viimeinen este ja orin rauhoittelu. Rata oli lyhyehkö, mutta vaativa tämän hevosen kanssa. Kun saan orin pysäytettyä, tulee Aifric antamaan vinkkejä. Nainen kysyy haluanko kesken radan vinkkejä tuolta seuraavassa yrityksessä ja myönnyn tähän.

 Loput radoista meni paremmin, Aifricin täsmälliset vinkit auttoivat suorituksessa loppua kohden ja viimeisen radan ratsastin ilman naisen välihuuteluita. Loppuverryttelyt aloitin maneesissa, mutta päätin siirtyä pois maneesista jatkamaan verryttelyjä. Vastaan kävelee Rickon Blacklake puoliverisen kanssa. Mi - täh. No ei ole minun asiani, mutta sitä harvemmin näkyy tällä puolella Blacklakea. Varsinkaan puoliveristen kanssa.

 -VRL-14859 (688 sanaa).

Gem: Pala menneisyyttä

 Löysin vanhan uutisjutun nettiarkistosta. Se kertoi tallista, joka oli mennyt alas eläinten huonojen olojen takia. Itse valtio oli käskenyt tallin alasajon. Uutisjutussa oli kuva, jossa pilkisti huonokuntoinen, mutta tutunnäköinen tamma. Onko tuo Gem? Joo tietenkin sen kimoutuminen oli vähän eri vaiheessa, se oli juuri aloittanut, mutta tunnistin sen merkit, sen katseen. Löysin lisää juttuja tallista, sen historiasta ja sen vanhat nettisivut. Ja useita kuvia Gemistä. Se oli lauman pohjasakkaa, muut tammat kiusasivat sitä. Tai siis resurssipulastahan siinä varmasti oli kyse. Gem oli helppo pompotella, se oli niin kiltti. Löysin jopa kuvan matkaratsastuskilpailuista, tiesin kilpailut, omistaja väitti tekstissä Gemin pärjänneen hyvin, muttei kertonut sijoituksesta. Googletin kilpailuiden vanhat tulokset. Gem hylättiin puolivälissä huonon kuntonsa takia. Tiesin, että entinen omistaja salaili jotain.

 Tiedän, että Gem on kiltti, muistan sen varsana. Mutta jotain tapahtui välissä, se paheksuu muita hevosia aika laajalla skaalalla nykyään. Kuvien perusteella se on kärsinyt ihmisen lisäksi myös laumakavereidensa takia. Rakastan Gemiä, haluaisin auttaa sitä, mutta tiedän etten voi korjata sitä. Eikä ole tarkoituskaan. Mietin... Mietin olisiko Gemin hyvä olla jossain pienemmässä tallissa, jossa se saisi tarhata vain parin omasta mielestään luotettavan kaverin kanssa. Toivoin, että Gem sopeutuisi tänne, mutta en tiedä. Nyt toivon, että se löytää arvoisensa paikan jostain muualta. 

Adinan synttärikisoissa tapahtuu 29.09.2025 (Tuotos)

Olimme vasta saapuneen Blacklaken porukalla Adinaan kilpailemaan tilan syntymäpäiväien juhlaksi järjestettäviin kilpailuihin. Minä menin päätä pahkaa katsomaan kilpailulistoja, jotta tietäisin milloin olisi mun ja Hedan aika mennä radalle, kuinka kauan ehdittäisiin lämmittelemään ja kuinka kauan ehdittäisiin katsoa muiden suorituksia vinkiksi. Yllätyksekseni en löytänyt nimiämme listasta, mutta katsoessa listaa kokonaisuudessa, löydän meidät yhtä luokkaa vaativammassa luokassa: Vaativa B. Hedaa on ollut vaikea nostaa Vaativa B tasolle ja minäkin olen kilpaillut sillä tasolla vain kerran pari Utopian kanssa. En voisi millään tähän hätään kyllä opettaa Hedaa vaativalle tasolle. On siis mentävä kertomaan jollekin tästä tapahtuneesta virheestä.

--

"Miten niin on ongelma!? Mä ilmottauduin ihan oikeaoppisesti Helppo A luok-" Päätän siinä riitelyn keskellä tarkistaa kuitenkin. Olin tehnyt virheen, olin ilmoittautunut Vaativa B luokkaan. Eih, miten tämä on mahdollista, niin mun tuuria! "Anteeksi, se olikin mun muka," myönnän. "Voisitko silti vaihtaa meidät Vaativa B luokasta Helppo A:han?" Kysyn perään. Saan vastaukseksi tympeän: "Sori, Helppo A on täynnä, ei onnistu." Kiva kun se mukava virkailija meni juuri tauolle ja sain tän tädin hoitamaan mun ongelmia! "Ei sit" mutisen ja tömistelen pois. Voisin periaatteessa vaan peruuttaa, tai olla menemättä paikalle. Toisaalta en tiedä kehtaisinko näyttää naamani muissakaan luokissa, jos näin tekisin. Helvetti. Toisaalta taso on vain yhden vaikeampi ja minä olen jo kisannut tasolla vähän, ei suorituksesta täydellistä tule, mutta voitaisiinhan me mennä se suorittamaan vaikka tultaisiin viimeisiksi. Sentään en tosiaan ilmoittautunut Grand Prix luokkaan vahingossa. :D

--

Vedän viimeisen harjanvedon punaista karvaa vasten ja heitän satula - satulahuopa kombon telineeltä ratsuni selkään. Olin koittanut opetella ohjelmaa ulkoa ja se oli hyvin samanlainen, mitä olin Utopian kanssa treenannut muutama viikko sitten ahkerasti. Se oli hyvin muistissa, sitten kun muistaisi tehdä vähän eri tiet vähän eri kohdissa, niin ei olisi ongelmaa. Riisuin riimun Hedan päästä ja laskin sen sen kaulalle pukien suitsen heti sen perään tamman päähän. Irrotin riimun, talutin tamman jakkaralle ja hyppäsin selkään.

Lämmittelyissä kävin kaikki askellajit läpi molempiin suuntiin, tein taivutuksia ja ympyröitä sekä muutamat siirtymät. Sen jälkeen halusin kokeilla liikkeitä, joiden osaamisesta olin tamman kohdalla epävarma. Sulkutaivutus.. Köhh, ehkä sitä voi juuri ja juuri sanoa sulkutaivutukseksi. Avotaivutus oli vielä vaikeampi, ei tamma oikein tahtonut taipua sinne suuntaan ollenkaan. Keskikäynti sujuu, mutta lisättyyn ei tahdo liike riittää. Okei okei, ehkä tämä riittää, pitää mennä katsomaan muiden meitä ennen menevien ratoja, että varmasti muistan koko radan!

--

Ratsastan kentän keskelle, kumarran ja saan luvan aloittaa. Jatkan ohjelman parissa. Lisätty käynti ei selkeästi ole tarpeeksi matkaa tavoitteleva ja saattaa vaikuttaa vähän liian kiireiseltä. Avotaivutukset ovat edelleen vaikeita, mutta sulkutaivutukset saattavat radan mittaan alkaa sujua, kunhan tamma ei kääntyisi ennen, kuin pitää. Rata ei tunnu menevän erityisen hyvin, myönnän, mutta ei se nyt mikään surkein ratsastamani rata ole myöskään. Loppusuoralla pysähdyn sentilleen oikeaan kohtaan, kumarran syvään, heitän ohjat Hedan kaulalle ja annan molemmilla käsillä kunnon halausrapsutukset, kun tamma kävelee vapain ohjin kentän reunalle. Ei huono Vaativa B rata Helppo A tasoiselta ratsulta. Vaativa B tasoiselle ratsulle se olisi huono rata, mutta ei Hedalle. Ei me voiteta tai edes sijotuta, mutta sillä ei ole niin väliä, näitä sattuu. Onneksi minulle ei käynyt, niin kuin Shiorille ja Ravenille joskus kävi, kun heidän esteilmottautuminen olikin mennyt vahingossa Intermediate tason koululuokan osallistumiseksi. Raven on Helppo B tason ratsu. Älä koskaan ilmoittaudu kilpailuihin 22.45 yöllä väsyneenä okei?

Kirjoittanut VRL-14859 (533 sanaa).

Power Jump valmisteluja

Shiori oli osallistunut tallin nimissä Lockheedin kanssa marraskuussa 2024 alkaneeseen Power Jumpin cup osakilpailuun. Seuraavat osakilpailut käytiin tasaiseen tahtiin päättyen kvaalikilpailuihin toukokuussa 2025. Ensimmäisessä cup-kilpailussa kaksikolle oli napsahtanut voitto, mutta muuten menestystä ei ollut paljoa. Kvaaleissa Shiori ja Lockheed nappasivat kuitenkin toisen sijan ja näin oli lyöty lukkoon ratsukon lähteminen elokuussa järjestettäviin Power Jump -kilpailuihin.

Toukokuun jälkeen Shiori on käynyt aktiivisesti valmennuksissa Lockheedin kanssa. Siellä on korjailtu kaksikon virheitä ja hiottu vaikeiden yhdistelmien ja käännösten ratsastamista. Joskus Lockheedillä on nimittäin tapana hypätä liian pitkiä hyppyjä joten korkeilla esteillä jotkin sarjat voivat jäädä tiukille. Se jää kuitenkin kaksikolle yllätykseksi, millainen rata heitä on kilpailupaikalla vastassa. Tai radat, jos he pääsevät arvokilpailuihin saakka.

Elokuun alku pyhitettiin levolle. Vasta vähän ennen kilpailuja Shiori ja tumma ori virkistivät muistiaan vielä vähäsen. Ennen lähtöä autoon piti pakata kaikki tarpeellinen varusteista, passeista ja muista asiakirjoista kaikenlaisiin rehuihin, lisäravinteisiin ja herkkuihin. Matkaan lähdettiin ajoissa, jotta päästäisiin mukaan koko viikon tapahtumiin. Myös tallin pääpiru Tina Blacklake oli mukana, totta kai huutamassa hevosia huutokaupassa.. Lähtö sujui hyvissä, mutta jännittävissä tunnelmissa. Tämä ratsukko ei ole vielä ollut ihan näin suurissa kilpailuissa ja tässä voisi olla naisen uran tähtihetket käsillä. Tai sitten Shiori Otanin nimi jäisi unohduksiin ja hän kilpailisi jatkossa vain pienemmissä kilpailuissa. Vai kannattaako epäonnistumisistakaan lannistua? Ehkä ensi vuonna Shiori kisaa toisella hevosella näissä arvokilpailuissa. Toivottavasti jopa omalla hevosella, mutta se nähdään sitten...

Kirjoittanut VRL-14859 (224 sanaa)

Sitruunoita ja lampaita (Antonio)

Olin pidemmällä reissulla Suomessa. Oli ollut Kultasaaren kartanolla valmennusta ja sitten kävimme Rickonin kanssa ostamassa hevosen yhteisomistukseen (tai siis lähinnä minulle, mutta Rickon maksaa suurimman osan ylläpidosta). Tapasin Suomessa useamman kerran myös yhtä uutta hevostuttuani. Tai ehkä häntä voisi kutsua jo kaveriksi. Hengailtiin useampaan otteeseen tuon talleilla, jossa majoitimme Remusta ennen Blacklakelle paluuta.

Se mikä mua häiritsee on se, että palasin Blacklakelle ja sieltä Remuksen kanssa kotiin Italiaan. Italiaan paluun jälkeen on ollut liikaa aikaa yksin omien ajatusten kanssa, kun oon ollut vain hevosen selässä päivystämässä lampaita ja sitruunoita. Ei niitä tarvitse edes paimentaa! Tää tuttu Suomesta. Se on hyvä tyyppi. Pidän sitä kaverina, hyvänä kaverina. Meillä klikkaa hyvin. Samaan aikaan aivot heittelee ihan kummallisia ajatuksia ja oon nyt 3 yötä putkeen nähnyt siitä tyypistä kummallisia unia. Hitto, kun ahdistaa. En mä ajattele siitä mitään ihmeellistä, se on mun kaveri. Kai....? Tai siis joo haluisin suhteen joskus, mutta mua pelottaa ja ahdistaa. Halun olla vain sen tyypin kaveri. En mä oo edes ihastunut, mutta tuntuu, kuin aivot olisi sitä asiaa vastaan ja pahasti.

...

Jotain filosofista...

 Antonion vanha ihastus

Mä pelkään rakkautta ja mä tiedän, että mikään maailman tieto rakkauden biologisista, psykologisista, kulttuurisista tai sosiaalisista ulottuvuuksista ja faktat siihen liittyvästä aivokemiasta ei tuu pelastamaan mua. Ei rakkaudelta, ei sen pelolta. Toisaalta, olen "aikuinen" nyt. Fuck yeah, tuntuu tosi paljon siltä. Ihastuminen olisi tässä iässä varmaan erilaista kuin 15-vuotiaana. Silti, fuck kuinka paljon mua pelottaa.

Pelkään kadottavani itseni rakkauden edessä, kun haluan miellyttää toista ihmistä. Haluan kadottaa itseni toisen vuoksi. Mutta, kun en halua, enkä halua niitä ruusunpunaisia laseja enää. En halua olla enää naivi ja tyhmä. Ei enää.

En edes tiedä, sen tyypin nimeä ja missä se nykyään huitelee. Muistan vain sen kauniin ja lämpöisen kesäisen päivän. Juuri sopiva, kuulemma Suomessa se oli kuuma päivä. Olin Aifricin kyydissä matkalla jollekin yhteistyötallille ja meidän katseet kohtasivat kerran. Hän oli kentällä, kenties oman hevosensa kanssa. Sen jälkeen emme kohdanneet enää. Fuck.

Ensiaskeleet Blacklakella

Tina Blacklake oli ostanut kaksi uutta hevosta talliin, kun suomalainen talli Pyökkipolku myi kasvattejaan pois toiminnan pienentyessä. Tina oli suunnitellut vain Mirrin ostamista pitkäsukuiseksi jalostushevoseksi, mutta ostoskassiin päätyi myös Esteri, kun Aifric pitkään maanitteli naista ottamaan myös sen, jotta hän voisi liisata sen myöhemmin omaan kasvatusprojektiinsa. 

Vaikka matka oli pitkä, saapuivat tammat uuteen kotiinsa Blacklakelle ehjin nahoin. Kuskin mukaan matka oli mennyt mallikkaasti, vaikka tässä oli kaksi tammaa, jotka eivät pahemmin tykänneet matkustamisesta. Olivat kuitenkin syöneet, juoneet ja suostuneet takaisin hevosautoon jaloittelutaukojen jälkeen. Molemmat tammat myös kotiutuivat hyvin ja saivat turvaa toisistaan vaikkakin Mirri alkoi pian ärhentelemään Selinalle, joka siirrettiin toiseen pihattoon tästä syystä. 

Tina on ylpeä ostoksistaan, ne vaikuttavat hyviltä hevosilta. Ne tulevat toimeen vähintäänkin nyt toistensa kanssa ja edes yhden tallin henkilökuntalaisen kanssa ja ovat eteviä ratsuja. Molemmat osoittautuivat toki myös haastaviksi ratsuiksi, mutta eipä se ollut oletuskaan, että niillä "kakarat" (kuten Tina sanoisi) pääsisi ratsastamaan, vaan taitavat tallin ratsuttajat tietenkin. Päättipä parin lepopäivän jälkeen Tina itse kiivetä Mirrin selkään Blacklaken remontoidulla kentällä. Edellisestä ratsastuskerrasta oli aikaa viikkoja, edellisestä kunnon treenistä vuosia, mutta Mirrin selässä Tina palasi takaisin nuoruusvuosilleen. Alla oli herkkä hevonen, joka alun pienen venkuroinnin jälkeen kuunteli jokaista apua hienosti. Tinalle tuli kaipuu hevosten selkään ja päätti olla nimeämättä Mirrille omaa kilpailuttajaa mahdollisiin tuleviin arvokilpailuihin. Hän menisi tamman kanssa itse!

Sukua tarkastellessa paljastui myös, että Mirrin sukutaulussa komeilee niin vihattu kuin rakastettukin nimi Thanatos. Hyvin palkittu fwb-ori, joka on jättänyt peräti vähintään 18 varsaa. Puoliverisiä ja ratsuponeja. Siksi monet nykyiset kasvattajat saavat orin nimestä harmaita hiuksia sen toistuessa joka toisen pitkäsukuisen koulupainotteisen suomalaisen puoliverisen sukutauluissa. Ja hyvä suku Mirrillä onkin. Vain harva kadonnut nimi, yksi täysin, osalla tallessa sentään rekisteritiedot. Hyvin palkittu, erittäin hyvin palkittu. Katsotaan, jos Tina pääsee Mirrin kanssa käymään vielä laatuarvosteluissa jossain kohtaa.

Esteri taas? Siitä Tina ei ollut erityisen kiinnostunut. Aifric saisi kisata tammalla itse tai delekoida homman jollekin toiselle. Ehkä uusi kouluratsastaja ranskalainen Jenny haluaisi asian kontolleen? Esteri on valmiiksi kantakirjattu kolmospalkinnolla ja Aifric tietäisi sen kohtalosta enemmän. Se nyt kuitenkin tallusti nyt tuossa Mirrin vieressä ja ehkä se oli hyvä. Tammat saivat matkalla seuraa toisistaan ja mitä todennäköisimmin, jos tammoilla vielä kilpaillaan, ne tulevat matkustamaan jatkossakin aina yhdessä.

Kirjoittanut VRL-14859 (358 sanaa).