Aifric oli tullut pyörällä talliin ja haki riimun varustehuoneesta. Hän käveli tarhaan ja haki kauniin vaalean tamman, jolla oli punertavat jouhet. Esme.
Esme oli saanut rauhassa tutustua paikkoihin ja harjoittelu oli aloitettu vasta hiljattain. Silti Aifric halusi tutustua tammaan vähän paremmin maastolenkillä. Siellä olisi helpompi tunnustella miten hevonen liikkuu, varsinkin jos menisi ilman satulaa. Osa hevosista oli jo laitumella, mutta kaikki eivät vielä. Oikeastaan lähinnä varsovat tammat olivat taas etukäteen päässeet laitumelle ja muita päästettiin pienissä porukoissa pikku hiljaa.
Aifric pujotti riimun kauniin ja ystävällisen tamman korvien yli. Se oli valmis menemään maneesiin, mutta pienen yllätyksen jälkeen sitä ei haitannutkaan jäädä ulos hoitopaikalle. Asia kyllä poikkesi normista, mutta ei se sitten kuitenkaan haitannut. Aifric kävi hakemassa vain ohjat riimuun ja kiipesi vastaharjatulle selälle. Kun kaksikko oli lähdössä jo maastoon, maalaistietä ravasi musta valkeajouhinen tamma perässään erikoisen värinen varsa. Sissi ja Kolli. Kaksikko oli tulossa mukaan. Niinpä nelikko lähti nopeasti rehevöitynyttä maalaistietä eteenpäin.
Ilma oli raikasta, metsä huokui lämpöään aurinkoisessa päivässä, vihreys näytti loputtomalta mihin ikinä katsoikaan. Esmeralda kulki naisen alla reippaasti, mutta kauniisti. Perässä jolkotteli puoliveritamma, joka yritti paimentaa uteliasta orivarsaansa. Kolli hyppeli ojien yli metsän puolelle ja takaisin. Välillä se juoksi metsään kiven taakse, välillä se juoksi ratsukon eteen.
Kun meri lähestyi, sekoittui metsän tuoksuun ja lämpöön meren viilentävä viima ja meren ominainen tuoksu. Se täyttää sieraimet ja keuhkot, syleilee ilmaa. Se katoaa ja palaa taas tuulen mukana.
Meri kimaltelee auringon valossa ja kaukaiset rantamat ja saarekkeet näkyvät horisontin reunalla oikealla ja vasemmalla. Suoraan edessä on aava kaukainen meri. Se jatkuu loputtomiin ja sen näkee pilvistäkin, ne pienenevät ja pienenevät lähestyessään horisontin viivaa, vaikkei niitäkään paljoa ollut.
Vanhan kuusen oksa heiluu tuulessa nelikon ohittaessa viimeiset puut ja saapuessaan rantahiekalle. Se on ehkä kuumaa, ehkä ei vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti