2/26 Vahinkovarsa

 Sevilla oli tehnyt kunniakkaan uran siitostammana eikä sille oltu enää vuoden 2024 jälkeen suunniteltu varsoja. Vaan kävipä vahinko nimeltä Kenji. Lusitano ori lähti karkumatkalle tammalaitumen puolelle. Kenji saatiin nopeasti kiinni, mutta koko talliporukka jäi toivomaan parasta ja pelkäämään pahinta. Sevillan vatsa se alkoi kasvamaan ja eläinlääkäri totesi tamman tiineeksi. Jokainen tiesi yllätysvarsan isän. Rickon kävi tarkistamassa rakkaan tamman voinnin päivittäin ja monta kertaa, koska naapurissa oli vain vähän aiemmin kuollut noin samanikäinen tamma tiineyteen liittyviin komplikaatioihin. Myös eläinlääkäri teki aktiivisesti tutkimuksia ja seurasi Sevillan vointia koko matkan ajan.

21.2. laitumella odotti yllätys. Terve tamma ja vierellä terve varsa, joka oli noussut jo pystyyn. Komea orivarsa ilakoi ja tallityöntekijät kuvasivat sen osanneen juosta ennen kuin se osasi kävellä. Sevillakin toipui hyvin ja hoiti varsaansa tavalliseen tapaan lempeästi. Se oli ilo ja onni koko talliporukalle, että Sevilla selvisi ilman komplikaatioita.

Kirjoittanut VRL-14859 (139 sanaa)

Muistojen sirpaleita Sim Prixin voittoradalta

 Mä en oo ihan varma mitä kaikkea äsken tapahtui. Mä olin ihan jossain omassa maailmassani, kun ratsastettiin rata lujaa. Sydän hypähti, kun Tera ponnisti huonosta kohdasta, mutta jatkettiin matkaa sitä enempää miettimättä. Sitten hurraa huutoja. Odottelusta en muista mitään, mutta yhtäkkiä mulle ojennetaan ykköspalkintoa samalla, kun yleisö raikaa aplodein. Tina ottaa kuvia, laittaa poseeraamaan Taielin kanssa, joka juuri paria päivää aikaisemmin voitti Grand Prix -luokan Baloon kanssa. Säihkettä, melua ja loppu päivä menee sumussa.

 Tera veti hienosti ja mä menin vain mukana. Tai ehkä mäkin ratsastin hyvin, en oikeestaan muista kunnolla. Kun kilpailupaikan hälinä jää taakse meidän siirtyessä niin sanotusti varikolle, saan hetken hengähtää. Rankka päivä, en tiedä menenkö after rideille näiden jälkeen. Toisaalta sieltä voisi saada lisää energiaa, toisaalta, onko se liikaa?

Ai mitä, jaettu sija yleisönsuosikkeinakin vielä? Leicesterin Jace ei ollut yllätys, mutta että minä myös? Mähän oon ihan nobody Tiramisusta puhumattakaan? Jos me jatketaan Teran kanssa tähän malliin, niin ehkä mä voin seistä omilla jaloillani vuoden päästä enkä tarvi enää Blacklaken Tinaa sponsoriksi. Jos me jatketaan tähän malliin, voisinko vihdoin levittää mun omat siivet ja vaihtaa maisemia?

Kirjoittanut VRL-14859 177 sanaa

"Tähän tuomareiden kommentit"

Ja ehkä jotain muuta sälää kisoista

11/25 Rate my pony ja ratsuhevosten laatuarvostelut

Zara kävi tässä kuussa kaksissa arvosteluissa, joiden tulokset olivat sanomattakin selvää yllättävät: Ratsuhevosten laatuarvosteluista napsahti Superior Grande SEKä Best Mare palkinnot! Rate My Ponysta Zara keräsi kolme viidestä tähdestä, mikä onkin ollut yleinen standardi meidän hevosillamme.

 Zaralla oli Ratsuhevosten laatuarvostelussa jokin kummallinen enkelipäivä ja se sai maksimipisteet sekä yleisvaikutelmasta, että luonteesta ja käsiteltävyydestä... Ei kuulosta meidän Zaralta! Kuka vei Zaran ja vaihtoi sen tähän kultakimppuun??? Askellajien puhtaudesta ja symmetriasta Zara sai myös täyden kympin, mikä ei tosin yllättänyt. Olenhan mä nähnyt miten se liikkuu tarhassa ja olen mä pohtinut sitäkin, että käytäsiinkö sen kanssa show-näyttelyissä rakennenäyttelyiden lisäksi. No katsotaan. En tiedä miten kapasiteettia mitataan tarkalleen ottaen, mutta siitä Zara sai myös kympin ja kuulemma se, että saatiin kymppi kunnosta ja kestävyydestä on ihan minun ansiotani. Toki olenhan mä Zaran kanssa paljon treenannut ja yrittänyt nimenomaan kohottaa sen kuntoa, että päästäisiin lisäämään ihan ratsastuspuolen juttujakin treeniin. Suvusta eli geneettisestä potentiaalista Zara sai todella vähän pisteitä, mutta se saattaa johtua huonosti selvitetystä suvusta, josta olemme edelleen ihan pihalla. Rakenteestakin Zara sai vain puolet maksimista, mutta olen suunnitellut tamman viemistä ihan oikeisiin näyttelyihin oikeiden näyttelytuomarien silmien alle, joten he saavat sitten tuomita tuon punaisen tamman rakenteen tarkemmin! Parhaan tuomion saa sitten kantakirjasta, jos sinne asti päästään.

Rate My Ponysta Zara sai hyviä pisteitä etuosan rakenteesta ja hyvää sekä erinomaista askellajeistaan! Niissä Zara selkeästi loistaa. Tässä arvostelussa todettiin Zaran olevan erinomaisen älykäs, mikä oli ihan mielenkiintoinen havainto, jota pitää havainnoida ehkä kotioloissa lisää. Onko se ollut sen takia monen mielestä haastava, kun se on kaivannut enemmän älyllisiä haasteita? Ken tietää. Zara oli aika hyväkäytöksinen näissä arvosteluissa ja sen luonne todettiin kokonaisuudessaan aika hyväksi ja sillä oli hyviä piirteitä. Hyppytekniikan puolesta Zaralla tosin oli huono päivä ja se meni aika huonosti, vaikka yleensä se oli irtohypytyksissä ihan loistava! Oltiin otettu myös Zaran varsa Cosmos mukaan Rate My Ponyille ja se pärjäsi oikeastaan hyvin samaan tapaan emänsä kanssa, mutta hyvät piirteet olivat vielä vähän korostuneempia orivarsan kohdalla. Saihan se hieman emäänsä paremmat pisteet.

Kirjoittanut VRL-14859 (327 sanaa)

11/25 Varusteet vaihtoon

Olin päätynyt kello 7 aamulla varustehuoneeseen. Zaran mielestä en ollut tänään miellyttävää seuraa, joten päädyin sen varustekaapille, jossa oli sen mukana tulleita varusteita. Roikotin käsissäni meksikolaisia suitsia irvistäen näkyvästi (onneksi kukaan ei ollut katsomassa varustetuomitsemisiani). Satula, jonka epäsopivuutta oli koitettu korjata romaanin avulla - vaihtoon. Meksikolaisissa suitsissa roikkui toisessa remmissä vielä olympiakuolaimet. Saanko heittää ne roskikseen pliis??? Tamma rakas, sun varusteet menee nyt vaihtoon, jos mulla on siihen sanomista ja mullahan on, koska mä en suostu ratsastamaan sulla näillä varusteilla, eikä kukaan muu halua sulla ratsastaa. Tai Shiori varmasti pärjäisi, mutta äiti haluaa mut Zaralle, ei Shioria.

Olin aamutallin jälkeen valmis päivän puuhissa, joten istahdin eväiden kera tietokoneelle kello 13.15 ja etsin kaikki maailman varustekaupat, joiden tiesin olevan hyviä kauppoja. Kokosin kokoelman uusia harjoja myöten ja lähetin kyselyviestiä Varustekartanoon, josko satulaseppä tulisi tekemään Zaralle ihan mittatilauksesta satulan tai kaksi. Kaksi siksi, että estesatulaa se tarvitsisi kunnon treeneihin ja kisakentille, mutta minun mieltymyksiini sopisi paremmin yleissatula. Huopiakaan ei voinut unohtaa ja samalla koriin tipahti uusi riimu ja uusia loimia vanhojen rähjäisten tilalle.

Olin jo niin pitkällä Zaran koulutuksessa, että kun satula oli valmis ja suitset postilaatikossa, oli meidän aika ihan oikeasti myös kokeilla niitä käytännössä. Zara katsoi mua vähän happamasti, kun laitoin sille uuden satulan selkään, mutta juoksuttaessa se liikkui niin keveästi ja elastisesti, sen liike oli vapaata ja sen ilmekin muuttui. "Ensimmäinen hyvä kokemus pariin vuoteen?" Kysyin tammalta, joka liiteli ravin tahdissa kauniisti. Suitsetkin istuivat hyvin parin säädön jälkeen, mikä teki oloni tyytyväiseksi.

Kirjoittanut VRL-14859 243 sanaa

Sim Prix 2026 Osa II Kohtaamisia

 Kova vauhti, jonka mukanaan tuoma ilmavirta ei edes viilentänyt kuumassa ilmassa. Hikipisarat, jotka jatkoivat muodostumistaan. Uupumuksesta korskuva ori allani, joka sekin hohkaa lämmintä. Olin itsekin väsynyt enkä rekisteröinyt kunnolla riemusta huutavan yleisön ääntä tai varsinkaan kuulutuksen sanomaa. Palkintojenjaon aikana kaikki meni autopilotilla. Mä tarvitsen kahvia. Mutta ensin Kolli pitäisi saada takaisin majapaikalleen.

Mä en muista milloin rekisteröin ensimmäisen kerran tuon ratsukon, jonka komea hevonen paljastui Kollin puoliveljeksi. Eihän siinä ollut siis mitään epäselvää ulkomuodon puolesta, että jotain sukua nämä kaksi pilkukasta kirjavaa hevosta olivat. Leicester on tullut sen jälkeen tutuksi nimeksi kilpailulistoilla. Jace ei ollut edes ainoa Leicester, johon olen törmännyt nimiä selatessa. Liekö jotain sukua. Harmillisesti en ole koskaan päässyt törmäämään tuohon kaksikkoon kasvotusten ennen tätä hetkeä.

Talutin Kollia esteluokan jälkeen rauhoittumaan pois pääareenalta ja törmäsin Leicesteriin, joka oli lähdössä valmistautumaan omaa rataansa varten. Katselin hetken etäältä tuota nuorukaista ja kuinka hän käsitteli kauniisti hieman varautunutta oria. Näin jotain kiireetöntä ja hienovaraista kaksikon kommunikoidessa toistensa kanssa lähes eleettömästi. ​Henkäisin syvään, ei auta kuin mennä moikkaamaan ja tutustumaan jos toinen on siihen halukas.

Jäin ohikulkumatkallani hetkeksi rupattelemaan Jacen kanssa. En vieläkään tiedä tasan tarkkaan millainen tyyppi tuo on, mutta lyhyen rupattelun jälkeen vaikutelma ei ollut ainakaan huono. Annoin Jinin - Kollin puoliveljen - haistella kättäni, sitä vain ei tuntunut juuri kiinnostavan moiset. Hetkessä Kolli säpsähti valppaaksi, kun se huomasi kameramiesten lähestyvän. Pääsimme jostain syystä suoraan lähetykseen, vaikkei tällaisessa kohtaamisessa ollut mielestäni mitään ihmeellistä...

Vetäydyin oman telttamme suojiin tarjoten Kollille heti alkajaisiksi herkkupalkinnon, jonka se oli ratasuorituksellaan ansainnut. Sitten se pääsisi omaan majapaikkaansa lepäämään pienen spa-hetken jälkeen. Ori kaipasi nimittäin pesua ja pientä puunausta varsinkin varusteidensa alta, karva oli mennyt ihan linttaan ja sikin sokin sekaisin kaikesta tuosta hikoilusta. Meistä kumpikaan ei ollut tottunut Singaporen kuuman kosteaan lämpöön. Ratasuorituksia se ei haitannut, mutta ennen ja jälkeen niiden piti pitää hyvä huoli viilentymisestä ja nesteytyksestä. Kollista pidin huolen, mutta juomapulloa ei pitäisi unohtaa niin usein satunnaisiin paikkoihin.

"Kameraväki on joka paikassa..."

Kirjoittanut VRL-14859 (313 sanaa)

Sim Prix 2026 Osa I Kamalaa häirintää

 Hain Keban siirtokarsinasta, jossa se asustaisi koko kilpailujen ajan. Vaikka en pidä itseäni miehenä, joka kiintyy ratsuihinsa, on Keba kasvanut minuun ja minä siihen, pidän tuosta kummallisesta harvinaisemman rodun edustajasta. Tai harvemmin näitä unkarilaisia näkee näin isoissa kisoissa. Me oltiin nyt Keban kanssa toista kertaa.

 Ori antoi harjata itsensä helposti ja teinkin sen vain pikaisesti. Näin aamu kymmeneltä, kun kilpailuihin oli vielä aikaa, halusin käydä vain lämmittelemässä hevosen kanssa talutellen sitä kilpailijoiden käyttöön varatulla nurmikentällä. Itse toki pukeuduin jo kilpailuasuun, ei tuolla ihmisten ilmoilla voi näyttäytyä missään yöpöksyissä...

 Olin vältellyt koko aamun kuhisevaa yleisöä ja varsinkin niitä, jotka minut tunnistivat viimevuodelta. En halunnut turhia kysymyksiä, en yhden yhtäkään. Mutta niin vain se Francesca Collettaksi itsensä esitellyt toimittaja löysi minut omista puuhistani ja vielä ison televisiokameran kera. Jeee... Esittelyn jälkeen tuo jatkaa kysymällä tuntemuksiani kilpailuiden ajankohdasta sekä kilpailupaikan olosuhteista. Toki tämä kilpailutakki ei ole ehkä edullisin asuste tällaisiin kuumiin ja kosteisiin oloihin, mutta ei minua pahemmin haittaakaan. "En kommentoi", vastaan. "Roomassa yleisö ihastui sinuun, odotatko samanlaista vastaanottoa täällä Singaporessa?" Kysymys hiukan yllättää. Tuntuu niin oudolta, että yleisö olisi ihastunut minuun, vaikka - tai siis koska - pääsin suoraan lähetykseen karjaisullani satulan puuttumisesta. Se oli oikeastaan aika karmaisevaa. Ja sitten menin ja ratsastin Keban kanssa Helppo A luokan voittoon. "En tiedä", vastaan. "Kuka F1-kuljettajista on suosikkisi ja miksi?" "Ei ole." En nimittäin varsinaisesti seuraa formulaurheilua kauheasti. Tai mitään urheilua, edes ratsastusta. "Mikä on omituisin rutiinisi ennen kilpailua? Onko se jokin onnenamuletti tai kenties ihan täydellinen hiljaisuus?" Jasså näitä kysymyksiä. "Ingen", vastaan. "Onko satula tällä kertaa mukana matkassa, miten selvisitte viime vuoden satulaepisodista, ette ole olleet kovin halukas avaamaan tilannetta aiemmissa haastatteluissa, oliko mukana kenties varasatula tai saitteko lain-" "NYT!" Menit kuule toimittaja liian pitkälle. "Mutta teitte kuitenkin.. Hienon radan vaikeuksista huol-" Katson toimittajaa erittäin tuimasti ja hän peruuttaa kamerahenkilöineen hitaasti kauemmas. Grrrrr. Kuulen jostain katosten luota hillitöntä naurua. Groomillani Enziolla on todella hauskaa, mies nauraa hekottaa itsensä kipeäksi.

"Kamalaa häirintää"

Kirjoittanut VRL-14859 (314 sanaa)

11/12/25 Selina sai päättää

 Oli mun vuoro käydä hyppäämässä Selinan kanssa. Tamma oli eläköitynyt estekentiltä aika pian vuoden 2025 Power Jumpien jälkeen ja jatkoi lähinnä enää näyttelyhommissa pyöräyttäen yhden varsankin syyskuun lopussa. Liikuntaa se kuitenkin kaipasi ja tänään mä hakisin sen tarhasta ja me mentäisiin yhdessä hyppäämään. Mä saisin treeniä tiukoista teistä ja Selina saisi liikuntaa ja opettaa mua ratsastamaan paremmin. Valmentajaa meillä ei tänään ollut, mutta ehkä me pärjättäisiin.

 Selinan oli vaikea jättää jo puolivuotiasta varsaansa ja heinäkasaansa tarhaan, mutta tuli se lopulta mun kanssa talliin. Hoitohetki meni Selinan tuntien vähän vaihtelevasti ja mä pyrin pyyhkimään pahimmat pölyt, lumet ja ravat sen karvasta ja puunaamaan sitä paremmin vain satulan, suitsien ja suojien alta. Mulla oli suojat mukana harjakopassa niin laitoin ne ensimmäisenä, jonka jälkeen lähdin varustehuoneeseen vielä satulaa ja suitsia hakemaan samalla vieden hoitotarvikkeet takaisin omalle paikalleen. No sinä aikana Selina oli päättänyt, että ei me mennä hyppäämään ja oli jotenkin onnistunut riisumaan kaikki suojat jaloistaan ja oli juuri itse teossa irrottamassa viimeistä, kun astuin karsinaan. No eikun kaikki vaan uudestaan takaisin.

 Maneesissa oli valmennus, joten me tallustettiin päistärikön tamman kanssa kentälle. Laskin jalustimet ja hyppäsin jakkaran avulla Selinan selkään. Sillä oli virtaa ja se ei meinannut malttaa pysyä aloillaan, kun säädin jalustimia omiin mittoihin sopiviksi selästä käsin, joten annoin sen kävellä pitkillä ohjilla sen aikaa. Kun olin valmis, keräsin ohjat käsiini ja nostin aika pian suoraan raviin. Ravailimme tovin molempiin suuntiin tehden alkujumppaa, jonka jälkeen nostin laukkaa ja tein siirtymiä ravin ja laukan välillä molempiin suuntiin.

Lämmittelyjen jälkeen tulimme pari pienempää estettä, pari isompaa estettä, joidenka jälkeen aloin ratsastamaan muutaman esteen sarjoja, joissa oli vaikeasti suoritettavia teitä ja käännöksiä. Selina antoi mulle paljon palautetta mun ratsastuksesta ja parit puomitkin tuli välillä tiputettua. Jouduin sitten hyppimään tamman selästä välillä alas niitä korjailemaan. 40 minuutin ratsastuksen jälkeen Selinalla sitten paloi muhun tai esteisiin pinna eikä se ollut enää yhteistyöhaluinen - olihan se kai jo alkuun ilmaissut, että tekisi mieluummin muuta, kuin hyppäisi - joten lähdimme viimeiseksi 20-30 minuutiksi maastoon rennosti ravailemaan ja laukkailemaan. Selina sai päättää tahdin ja hypättiin me yksi maastoestekin, kun oltiin radan läheisyydessä. Talliin palatessa tamma vaikuttikin jo hieman tyytyväisemmältä ja sitäkin iloisempi se oli, kun se pikaisen hoitohetken jälkeen pääsi takaisin tarhaan heinäkasalleen.

-Jenny Laval

PS. Tina, yritin kuvailla nyt tarkemmin, kun tiiän, että luet näitä, oon oikeesti tehny kunnolla juttuja Selinan kanssa!! <3

(Kirjoittanut VRL-14859 382 sanaa)

Vanhoja kilpailutuloksia 12/25

No niin. Zaralta ei tosiaan löytynyt hirveästi vanhoja tietoja meille tullessaan, mutta kumma kyllä satuin aivan vahingossa selaamaan internetin syövereissä vanhoja kilpailutuloksia ja löysin sieltä kenetkäs muun kuin Zaran! Veeti Alahuhta on kilpaillut tammikuussa 2020 Zaran kanssa Baffner Estaten kasvateille ja tuonneille tarkoitetuissa CUP-kilpailuissa aika laajasti. Zara kun on Baffner Estaten maahantuoma hannoverilaistamma. Alahuhta on aika laajasti kilpaillut Zaran kanssa kilpailuissa ristikosta 120cm rataesteisiin ja Helppo C luokasta Helppo A luokkaan asti. Zaran menestys näissä kisoissa on mielenkiintoisin osuus, se on nimittäin lähtenyt tekemään "kaikki tai ei mitään" -asenteella. Se on voittanut peräti neljä luokkaa ja parissa se kävi lähellä sijoituksia. Muuten ei muita sijoja, vain voittoja, tai ei mitään.

Olen yrittänyt lähettää viestiä herra Alahuhdalle, mutten ole saanut miestä kiinni. Tuntuu, kuin hän olisi kadonnut koko virtuaalimaailmasta kokonaan. Lieneekö lähtenyt eläkkeelle jonnekin kauas kaikista yhteyksistä vai onko tälle sattunut jotain. Minä en tiedä, mutta vastausta en ole saanut. Olisin kuitenkin ollut kiinnostunut saamaan vastauksen seuraaviin kysymyksiini: Onko Alahuhta ratsastanut Zaran kanssa enemmänkin kilpailuissa ja millä menestyksellä? Millainen Zara oli hänen luonaan? Miksi hän lopulta luopui Zarasta ja milloin ja kenelle? Mikä on Zaran virallisen nimen oikea ulkoasu? Zaran alkuperäisessä tuonti-ilmoituksessa ja näissä kilpailutuloksissa Zaran virallinen nimi kirjoitetaan nimittäin muodossa BAFF Razerline III. Sen sijaan rekisteritiedoissa, jotka ovat näiden kilpailutulosten jälkeistä aikaa, lukee BAFF Razerline II. Olen päättänyt kirjoittaa nimen rekisteritietojen kanssa yhteneväisesti, mutta kiinnostaisi tietää missä kohtaa historiaa yksi järjestysnumero on tippunut pois ja onko tamman emän nimi täten myös väärin ja kenties Razerline II, mutta mistä sen järjestysnumero sitten tulisi, jos sen emän nimi ei ole Razerline? En osaa sanoa...

- Rickon

(Kirjoittanut Valo VRL-14859, 262 sanaa)

10/25 Kuntoutusmatkalta

 Mä oon yrittänyt antaa Zaralle tilaa niin paljon kuin mahdollista. Se ei ole mua kohtaan (enää) mitenkään aggressiivinen, mutta ei se musta tykkääkään. Kun meen sen tarhaan, se katselee mua kaukaa. Jos menen heinä lastin kanssa liian lähelle, se saattaa luimaista ka kauhoa ilmaa. Toki viime aikoina sekin on ollut vähäisempää. Se tietää, että mä tuon ruoan ja se odottaa sitä.

Mutta Zaralla on yksi outo juttu, mitä mä en ymmärrä. Mä olen katsonut paljon materiaalia eläinten käytöksestä, mutta en ole törmännyt aiemmin vastaavaan. Mä seison Zaran tarhassa tai sen läheisyydessä, pidän mun kättä mun edessä, että Zara voi tulla halutessaan haistelemaan sitä, mä en liiku ja Zaralla on koko jättimäinen tarha vapaana liikkua mihin tahansa ilmansuuntaan. Niin sitten se tulee mun luokse, ihan itse, vaan ei haistele mun kättä vaan alkaa näykkimään sitä välillä pelkillä huulilla, välillä hampaiden kera. Se ei vaikuta uhkaavalta, mutta välillä kyseenalaistan, että mistä minä tiedän, olen vain tyhmä ihminen, hevosista kokemusta yli 20 vuotta, mutta silti en vain osaa tulkita sitä. Mitä se tekee? Leikkii? Uhittelee? Pelkää? Mä en vaan kerta kaikkiaan ymmärrä sitä. Ja joskus leikkiessä kaverien kanssa, se uskaltaa tulla ihan lähellekin. Ei se koskea anna ja se on ihan ymmärrettävää. Zara kiltti, auta mua ymmärtämään sua.

Kirjoittanut VRL-14859 (205 sanaa)

10/25 Tulta ja lohikäärmeitä

Lohikäärmeprinsessaorjuutettu

 Äiti oli vasta soittanut yhdestä punaisesta varsasta ja ilmaissut kiinnostuksensa ostaa nuorukainen tulevaisuuden estelupaukseksi. Hevoskauppafoorumi oli vielä auki, kun eteen pomppasi ilmoitus tutulta lähettäjältä: BAFFNER ESTATE: BUNCH OF HORSES FOR SALE AFTER BANKRUPTCY OF NEIGHBOUR STALL. Tina avasi sivun, kuvia useista hevosista ja moni huonossa kunnossa. Näin se mulle kuvaili tilannetta, kun se muutamaa päivää myöhemmin puki hienommat vaatteensa päälle ja pyysi Janea mukaan hevoskaupoille. Mä kuulin myöhemmin Janelta, kuinka tilanne oli mennyt:

"Me ajettiin Baffnereiden parkkipaikalle ja siellä oli niiden etupihalla kaikki ne hevoset. Siitä ilmoituksesta. Varmaan koko Baffner Estaten henkilökunta oli paikalla pitelemässä hevosia, kun osa pomppi pystyyn ja yritti potkia vierustoveria tai purra vierustoverin ihmistä. Se oli kaameaa kaaosta ja osa esitteli loikkivia hevosia potentiaalisille ostajille. Kieran oli paikalla vakuuttelemassa kaltoinkohdeltujen raukkojen puolesta, kuinka mussukkoja ne oikeasti olivatkaan sirkusliikkeistä huolimatta ja äiti kuunteli nyökytellen. Oliver Baffner esitteli ylpeänä niitä rauhallisempia tapauksia taaempana etupihaa ja äiti jäi rupattelemaan, kun mä jatkoin kiertelyä. Mun sydän särkyi yhden, sen punaisen tamman kohdalla, sen ilmeessä oli jotain niin särkynyttä samalla, kun se puhkui kuin lohikäärme tulta. Zara. Sen nimi oli Zara. 

Äiti lopetteli kierrostaan, eikä ollut kovin vakuuttunut tarjonnasta, kunnes se tuli mun luokse. "Sä näät siinä jotain, eikö vaan?" Äiti kysyi multa, ja mä en saanut sanaakaan suustani, nyökkäsin vaan. Sitten se palasi vähin äänin Oliverin luokse ja löi kättä päälle. Hevonen tulisi perässä myöhemmin, kunhan kaikki paperit laitettaisiin kuntoon. Äidin sanoin "elikko oli halpa kuin mikä", joten eläinlääkärintarkistusta ei kuulemma tarvinnut ennen ostoa, tehtäisiin se sitten kotona halvemmalla ja menisi lihoiksi, jos jotain isompaa löytyisi. Kai se peitteli sillä omaakin järkytystään ja tuntemuksiaan tamman tilasta."

Jane näytti mulle kuvaa Zarasta. Mä tunnistin sen heti, olin nähnyt sen aikoinaan Baffnereiden adoptiopalvelussa, senhän piti olla hyvä estelupaus. Ja vaikka se näytti siinäkin kuvassa äksyltä, ei se ollut noin vihaisen näköinen.. Miksi se oli noin vihaisen näköinen..? Luulin, että se oli ollut hyvässä kodissa sen jälkeen, kun se lähti, olin nähnyt sen Credelloillakin ihan hyvässä kunnossa, mitä sille oli tapahtunut? Porukalla me sitä teorisoitiin, kun juteltiin Baffnereiden kanssa, todennäköisesti ainakin viimeisimmässä kodissaan sitä oli treenattu äärirajoille, äärimetodeilla ja kaltoinkohdeltu, ennen sitä, ken tietää. Jotain sille oli Credellojen ja nykyhetken välissä tapahtunut. Jane paljasti, että oli pari kertaa nähnyt äidin pyörittelevän Zaran kuvia ja tietoja käsissään vakava ilme kasvoillaan, kuin toivoen, että hevonen ei joutuisi lihoiksi, ehkä silläkin oli välillä muutakin mielessä hevosten kanssa, kuin pelkkä rahankiilto.

---

 Seison kylmässä ilmassa odottamassa hevosautoa, syysilma ottaa jo niveliin ja jänteisiin. Vanhuus ei tule yksin. Osaanhan mä yleensä pukeutua, mutta nyt oli erikoinen tilaisuus: Mulla alkaa puolen tunnin päästä valmennus, mut mä kökin täällä ulkona odottamassa hevosautoa, jonka pitäisi näillä näppäimillä kaartaa tallin pihaan. Saan viestin siskolta, avaan puhelimen kohmeisilla sormilla, ihme, että puhelin edes avautui. Hevosauto on myöhässä, joten olen jäädyttänyt niveliäni ihan turhaan viimeiset kymmenen minuuttia. Päätän lähteä varustamaan ratsuani valmennusta varten ja palaan ulos, kun kuulen hevosauton renkaat tallipihan hiekalla.

 Vieras hevosauto kaartaa uudistetulle parkkipaikalle ja vieras kuski taluttaa pystyyn hyppivän punaisen tamman ulos. Baffnerit eivät itse ehtineet kuskiksi, kun oli paljon tekemistä näiden muiden tapauksien kanssa, joten oltiin vuokrattu vieras kuljetusfirma tuomaan tamma tallille. Punaisella tammalla on hurja katse, enkä meinaa tunnistaa tammaa siitä kuvasta, jonka joskus näin, on vaikea edes katsoa sen pelokasta riehuvaa ruumista. Ranskalainen vastapalkattu työntekijä Jenny käy hakemassa Zaran ja taluttaa sen sisälle karsinaan, miksi karsinaan, eikö sen pitäisi päästä ulos juoksemaan? Äidin käsky. Minä allekirjoitan lomakkeet todistukseksi siitä, että hevonen on onnistuneesti kuljetettu ja vastaanotettu täällä Blacklaken talleilla.

---

Jane oli pyytänyt nuoren noitaoppilaan Solin tunnustelemaan hevosta ilman äidin lupaa. Äiti ei moisista "huuhaahömpistä" välittänyt, eikä olisi varmaan myöntynyt. Mutta Janea kiinnosti Solin mielipide Zarasta. Pitkään vauhkona karsinassa kolistellut Zara oli ehtinyt rauhoittumaan ennen Solin vierailua, mutta se näytti niin luovuttaneelta. "Traumatisoitunut se on", oli nuoren noidan diagnoosi. "Huonossa kunnossa ja lihakseton, muuten ihan kunnossa", oli ollut eläinlääkärin diagnoosi. Oli aika kuntoutukselle ja paluulle treeniin. Äiti halusi Zarasta kilpahevosen ja Jane oli anellut hyvää kouluttajaa. Siksi se oli nyt välittämässä tietoa siitä, että nyt tämä projekti, Zaran projekti, oli mun projekti. Ja tämä olisi se hevonen, jonka kanssa matkaisin Power Jumpeihin 2026.

Mä palasin uutisen jälkeen talliin ja tarhoille. Aamuhuurre koristi Zaran karvapeitettä, jossa näkyi vanhoja arpia raipaniskuista ja kannuksista. Zaralla oli edelleen hurja ilme kasvoillaan, hurjat henkäykset, jotka näkyivät kylmässä ilmassa ja se tamppasi syksyn oransseja ja keltaisia lehtiä kavioidensa alla, kun istahdin sen läheisyyteen. Hengitin syvään ja kerroin tammalle: "Yritän auttaa sua, ystävä."

727 sanaa, kirjoittanut VRL-14859 yhdessä ideoiden VRL-13834 kanssa.