Tess (Huhti-toukokuu)

 Olin viettänyt paljon aikaa Tessin kanssa. Tai tamma ei ollut asiasta samaa mieltä, mutta yritin kuitenkin. Saatoin ottaa lounastauolla retkituolin ja mennä istumaan laitumen reunalle, jossa Tess kyhjötti yksikseen, jotta se tottuisi minuun. Yritykset tuntuivat epätoivoisilta. Usein Tess vain mulkoili minua ja näytti peräpäätään, se ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani.

 Sitten se alkoi voida syömään ruohoa seurassani. Mielestäni se oli jo edistystä tämän tyypin kanssa. Kyllä se minuun vielä tottuisi. Eikö?

 Tämä hengailu eteni sitten jo siihenkin, että yritin lähteä tammaa kohti. Pidin kuitenkin huolta siitä, että kuuntelisin sen rajoja. Kun se näytti pientäkään elettä siitä, ettei pitänyt ajatuksesta, otin askeleen tai pari taaksepäin. Pikkuhiljaa tamma tajusi, että ihan oikeasti tuo ukko kuuntelee tamma rukkaa. Sitten se alkoi päästää minua oikeasti lähelle. En kuitenkaan koittanutkaan koskea sitä. Saatoin istahtaa sen viereen tai vain hengitellä seisten. Tamma saisi lähteä pois heti kun siltä tuntui, mutta pian sitä alkoi oikeasti kiinnostaa. Asiaa ehkä edisti sekin, että olin ottanut taskussani paloiksi pilkottua omenaa mukaan ja sehän tuoksui tammasta tarpeeksi mielenkiintoiselta. Aloin antaa herkkuja tammalle, kun se osoitti mielenkiintoa minua kohtaan ja se toimi, sitten pääsin rapsuttamaan Tessiä ensikertaa kaulalta. Se oli ihmeellistä, varsinkin kun sitä ei tässä pisteessä enää haitannut se ollenkaan.

 Ehkä matkamme alkaisi vihdoin oikein rytinällä.