Royal Cup Valmennus Alessia ja Ignazio (01.04.2023)

 Alessia ja Ignazio olivat ilmoittautuneet Royal Gardensin Royal CUPissa Alta escuelaan tasolle II. Jotenkin he olivat päätyneet kuitenkin tason III luokkaan. Nainen oli päättänyt, että mennään syteen tai saveen ja ratsastetaan kyseinen luokka sitten. Luokassa ei ollut montaa osallistujaa ja he sijoittuivat alle 60 prosenttien tuloksella toiselle sijalle. Niinpä nainen tajusi orissa ehkä olevan potentiaalia korkeammallekin ja oli aika käydä valvovan silmän alla Royal CUPiin tarkoitetussa valmennuksessa:

Valmennuksen kirjoittanut R. VRL-13369!

 Finn hetken pohti ajatuksissaan, että kuka antaa hevoselle lempinimeksi Itikka. Ignazio oli komea mustanpäistärikkö murgese ori ja näitä upeita hevosia näkee aivan liian harvoin. Ignazio, tai Itikka, oli ratsuna todella herkkä ja otti kaikki avut isosti vastaan.
“Miltä vaikuttaa?”, Finn kysyi Alessialta koskien hevosen suoruutta.
“Mielestäni hevonen kulkee suorana, kun se ei kulje vinossa tai oudosti vänkyrässä, toispuoleisesti. Kaarrejutusta en osaa tarkalleen sanoa”, Alessia vaikeroi ja ratsasti hevosta kevyellä ohjastuntumalla uraa pitkin. Itikka haki pyöreää muotoa ja hyvää eteen-alas venytystä.
“Kaarevalla samalla lailla kuin suoralla. Tasapainoisesti, korvat tasan eikä lapa kaadu sisäänpäin”, Finn täsmensi ja Alessia nyökki. Hän lähti hakemaan ensin rennossa muodossa shoulder forea. Alessia käytti hyvin istunta-apuja, mutta pienille avuille tottunut ratsu tarjosi ensin kunnon tasapainoista avotaivutusta. Alessia vähensi apuja ja näytti raipalla mitä osaa orin tulisi siirtää, nimittäin pelkkää lapaa ja kaulaa sisään, ei koko runkoa.
“Onko shoulder fore tuttu entuudestaan?”, Finn kysyi ja käveli ratsukon rinnalla.
“Nyt en ole aivan varma. Luulen, että in ja fore merkkaavat jotenkin etujalan tai lavan sijaintia, mutten osaa sanoa varmaksi miten”, Alessia hymyili.
“Kyllä vain ja sisätakajalka on tärkein tasaisen taivutuksen lisäksi. Shoulder in eli avotaivutuksessa sisätakajalka astuu rungon alle ja mukana on rungon tasainen poikitus. Shoulder fore tapahtuu vain kaulassa ja lavoilla eikä ole poikitusta ollenkaan. Sisätakajalka astuu eteenpäin ja hevonen kulkee suoraan. Hyvä aloittaa treeni, kun huomaa heti missä hevonen tilttaa, jos tilttaa”, Finn kannusti ja Alessia lähti tunnustelemaan ratsua tarkemmin. Ignazio asettui ja taipui hyvin molempiin suuntiin, mutta oikeaan suuntaan Alessio jäi istunnalla pumppaamaan liikaa ja sen vuoksi ratsu valahti nopeasti pois ryhdistä.
“Istunta joustaa, mutta ei tuuppaa. Pidä vakaana, mutta älä purista”, Finn neuvoi.

Huolellisen verryttelyn jälkeen suoralla uralla tehtävät taivutukset siirrettiin kaarevalle uralle ja Alessio sai olla tarkkana, ettei hevosen pää tilttaa. “Ohjaus kapsonista ja aseta pudottamalla sisälonkkaa. Sisäohja ei vedä avotaivutukseen. Kankiohja roikkuu löysänä”, Finn neuvoi ja korjausten myötä ratsukko teki oivalliset avo-sulku vaihdot kaarevalla uralla. “Muista olla tarkkana uran suhteen ja sitä kautta takaosan paikkaan. Huolelliset linjat ja pehmeät vaihdot. Hyvä”, Finn kehui ja Itikka liikkui hyvin ryhdikkäästi. Pikkuhiljaa pehmeästä eteen-alas muodosta päästiin rehelliseen koottuun muotoon.
“Loistavaa. Muista oma painopiste taakse ja kankiohjan kevyt kohotus, jos koottu muoto valahtaa. Muista lapojen paikka ja suoruus myös kaarevalla uralla”, Finn kannusti ja Itikka teki loistavat avotaivutukset kootussa laukassa.

Loppuun muutamia piaffe passage ja passage piaffe siirtymisiä sekä niissä avo- kuin sulkutaivutusta. Itikka nautti pienestä haasteesta ja orista alkoi löytyä aivan erilaista liikettä. Schwung pysyi tasaisena ja avo- kuin sulkutaivutukset olivat tasaisia passagessa. Piaffessa sai olla tarkkana rytmistä ja että eteenpäinpyrkimys säilyy.
“Erittäin hyvä. Kaunista. Ota muutamat piaffe-passage ja toisin päin, siirtymiset suoralla uralla”, Finn neuvoi ja seurasi vierestä sulava linjaista oria.

Royal Cup Valmennus Aifric ja Sissi (01.04.2023)

 Aifric oli alkanut kokeilla Sissin kanssa Vaativa B tason juttuja ja ensimmäiset kilpailut Royal Gardensin Royal CUPissa ei vielä sujunut niin hyvin, kuin Aifirc oli toivonut. Niinpä oli ilmoittauduttava Royal Gardensin CUPia varten järjestettyyn valmennukseen:

Valmennuksen kirjoittanut R. VRL-13369!

Iltapäivän ryhmä koostui pääosin kartanon väestä, mutta Aifric kuului myös kartanon kutsuvieraslistaan. Sissi oli ihastuttava hopeanmusta tamma, jota oli ihastuttava seurata. Tamma käveli rentoa ja pitkää käyntiä kevyellä ohjastuntumalla, ja Aifric mukautui pehmeästi tamman askeleihin.
“Miltä tamma vaikuttaa. Mitä suoruus teille on tarkoittanut?”, Finn kysyi ja käveli ratsukon rinnalla.
“Hmm, en ole ihan varma. Ainakin sitä, että hevonen liikkuu suorassa eikä ikäänkuin painaudu aina tietylle sivulle. Osasinkohan selittää”, Aifric hymyili ja Finn nyökkäili sopivissa kohdin.
“Kyllä. Hevonen liikkuu suoraan suoralla kuin kaarevalla uralla hyvällä tasapainolla eikä nojaudu esimerkiksi sisälapaan. Vinouden huomaat siitä, jos hevosen korvat ei ole tasan”, Finn selitti ja Aifric pysäytti Sissin, että Finn voi paikoiltaan demoa pään vinouden.
“Onko shoulder fore teille tuttu?”, Finn jatkoi ja ratsukko sai jatkaa käynnissä eteenpäin.
“Ei mitään hajua!”, Aifric naurahti ja Finn hymyili leveästi.
“Shoulder fore on avotaivutus, shoulder in, ilman poikitusta. Hevosen kääntyy kaulasta ja lavasta, ja sisätakajalka astuu eteenpäin ei rungon alle”, Finn kertoi ja Aifric päässä syttyi hehkulamppu. Hän seuraavalla suoralla uralla ratsastamaan hevosta shoulder foressa.
“Koska jos hevonen osaa kulkea suoraan asettuneena ja taipuneena, ei kaareva ura ole ongelma. Tasapaino pitää säilyä molemmissa”, Finn kertoi ja muutaman käyntitoiston jälkeen hän sai tulla ravissa sekä hakea laukassa samaa tuntumaa. Hyvät toistot vahvistavat opit. Kun shoulder fore alkoi sujua ja Aifric huomasi miten Sissi reagoi molempiin suuntiin, pystyi hän lähteä pyytämään rungon poikitusta. Oikeaan Sissi tukeutui enemmän ohjastuntumaan ja nopeasti karkasi pois linjalta, mutta se oli pelastettavissa tekemällä voltin ja jatkamalla sitten suoraan.
“Muista katsoa korvien asento. Vasempaan lähdet helposti ylityöstämään ja tamman korvat eivät ole tasan, eli silloin pää on tiltissä”, Finn kertoi ja Aifric korjasi tilanteen pehmeästi.

Hyvän lämmittelyn jälkeen Aifric pääsi työstämään avo-sulku vaihtoja ympyrällä. Ensimmäisten laukkojen jälkeen Sissiltä löytyi vauhtia ja Aifric sai tehdä huolella puolipidätteitä, että tamma astuu sisätakajalalla lähelle massapistettä, eli rungon alle. Käynnissä tehtävä onnistui hyvin ja Aifric sai olla huolellinen, että tie tulee ratsastettua hyvin ja takaosa ei karkaa.
“Hyvä. Pehmeät vaihdot”, Finn kehui ja ravissa ratsukko eteni vielä tasapainoisesti. Tempo pysyi, mutta eteenpäinpyrkimystä riitti ja Sissi alkoi rehellisesti koota itseään.
“Hyvä. Avo- ja sulkutaivutukset ovat kokoavia liikkeitä ja se alkaa näkyä. Voit vähän löysää ohjaa, että muoto avautuu enemmän”, Finn neuvoi ja Aifric teki työtä pyydettyä. Sissi eteni rytmikkäästi ja hyvässä ryhdissä ylämäkeen.
“Loistavaa työtä. Onko Sissille opetettua piaffea?”, Finn kysyi ja Aifric antoi kieltävän vastauksen. He päättivät kokeilla ymmärtäisikö Sissi ja tekisi edes pienet puoliaskeleet. Aifric alkoi hakea hyvää perus koottua ravia ja Finn pysyi vierellä apukätenä.
“Oma painopiste taakse, voit kevyesti nostaa ohjaa ja ajatella itse tekevän pieniä puoliaskeleita. Askel… askel…askel… hyvä! Kehu hirveästi”, Finn hymyili ja vaikka puoliaskeleet eivät olleet täydelliset ja Sissi hieman valui pitkäksi, oli alkuun hyvät askeleet. He tekivät muutamat toistot, minkä jälkeen Aifric sai tehdä laukkatyöskentelyä palkaksi. Siitä tamma nautti ja tuli hyvää shoulder forea sekä koottua laukkaa.

Valmennusleiri (Kesä 2023)

Kesäleiri 2023, Aifricin näkökulma

 Aamuilma tuulahti kasvoilleni, kun avasin vierashuoneen ikkunan. Olin lupautunut valmennus- ja ohjaushommiin Blacklaken valmennusleirille. Olin ollut niin keskittynyt kilpailemiseen, että valmennushommat olivat jääneet vähemmälle, sen takia hiukan jännitti, miten kokonainen leiri menisi. En tokikaan valmentaisi kaikkia tunteja ja apukäsiä kyllä löytyi. Ohjauksesta tosin en ollut niin varma.

 Vedin aamukahvit pikaisesti napaan aamupalan kera ja lähdin ulos. Jane oli ollut tallilla puuhailemassa jo aamu kahdeksasta asti. Autoin pirtsakkaa naista lopuissa valmisteluissa ja sitten jäimme odottamaan leiriläisiä saapuvaksi.

 Leiriläisiä oli alkanut tupsahtelemaan paikalle yksitellen hevosten kera ja ilman. Ilmeisesti porukka oli jaettu kahtia niin, että puolilla oli oma ratsu mukana ja loput ratsastaisivat Blacklaken hevosilla. Ihan hyvä järjestely sinänsä! Jane lähtökohtaisesti ohjasi saapuvia, minä vain katselin sivusta. Yksi leiriläinen kiinnitti huomioni, mielestäni on mukava, että vanhempikin porukka (noin oman ikäiseni?) on kiinnostunut tällaisista leireistä, yleensä täällä näkee enimmäkseen, noh, nuorisoa. Jane vie leiriläiset tutustumaan leirihevosiinsa ja minä lätkin kartanolle valmistelemaan kaikille välipalaa. Pian näkisimme täällä koko poppoon kanssa tutustumisen merkeissä ja sen jälkeen olisikin piakkoin ensimmäinen ratsastustunti. Ei mitään ihmeellistä, tutustutaan vähän toisiimme. Illalla väsytti ja oli helppo mennä nukkumaan, vaikka joku hauska tunne kutkuttikin vatsan pohjalla...

 Seuraavana päivänä saankin aamuvapaan, sillä Aaron oli luvannut opettaa omia tapojaan vähän leiriläisille aamupäivällä. Heräsinkin niihin aikoihin, kun leiriläiset olivat jo lähteneet hoitamaan hevosiaan. Sateen ropina alkoi pian herättyäni rämistä vanhan kartanon kattopelteihin. Ääni tuntui jostain syystä mukavan rauhoittavalta.

 Leiriläiset ovat sateen jäljiltä viettämässä aikaa omissa oloissaan. Jane päätti haluta kyhätä heille maneesin oikein kunnon agilityradan, joten totta kai autan naista hauskassa puuhassaan! Jään maneesiin odottelemaan Janea ja leiriläisiä kun blondi lähtee hakemaan heitä ja hevosia. Hauskanpidon jälkeen leiriläiset hätistellään muualle, sillä minun tulee rakentaa estetunnille sopivat tehtävät ennen tunnin alkua.

Illemmalla vietin rauhallista kaksin keskistä aikaa elämäni rakkauden (Sissi..) kanssa laitumella. Myöhään palatessani tallille löydän yllättävän haahuilijan vielä tallista, ilta kehittyy vielä mielenkiintoisiksi keskusteluiksi ennen nukkumaanmenoa.

Kolmantena leiriaamuna olin tallipihalla jo pirteänä odottelemassa valmistautuvia leiriläisiä. Oli hauska katsella yllättyneitä ilmeitä, kun ohjaan joukkion niitylle kentän sijaan. Olin vähän extempore keksinyt tällaisen idean ja ajanut niitylle ratsastuskentän kokoisen alueen leiriläisten iloksi tai päänvaivaksi. Leiriläisillä oli jonkin verran vaikeuksia pysyä "kentällä", urien ja aitojen puute sai jotkut hevoset kiemurtelemaan ihan omia, mutta loppua kohden näytti menevän jo paremmin. Kyllä näistä leiriläisistä saa olla ylpeä!

Lounaan aikana autoin Janea kyhäämään leiriolympialaisradan, ja kun Jane saa leiriläiset taas kätösiinsä, menen itse rauhassa lounastamaan kartanon terassille. Ah, rauhaa... Parin tunnin päästä menen huvikseni katsomaan Janen järjestämää pelleilytuntia, jonka jälkeen leiriläiset lähtevät vähän maastoilemaan. Voisin käydä sinä aikana moikkailemassa Kollia..

 Loppupäivästä unohdinkin kirjoitella.. (😇)

 Olisin saanut neljäntenäkin aamuna vapaa-aamun, mutta halusin mennä katsomaan miten leiriläiset pärjäävät Michelsonin kanssa/Miten mies pärjää leiriläisten kanssa.. :D Ja niin kuin epäilinkin, sai mies leiriläiset kokeilemaan jos jonkinmoista juttua, joillakin näytti olevan vähän kauhun hetket käsillä.

 Mutta auta-armias kun nuo hevoseni ovat riiviöitä. Oli mukava kuulla kylältä, että lauma hevosia, tai siis varsoja, on saapunut sinne rettelöimään. Osaan arvata kuka on tempauksen pääpiruna.. Kylällä kaikille jaettiin varsa, jonka käy nappaamassa. Joudun antamaan Amnin leiriläisen haettavaksi, toivotan tälle onnea matkaan. Itse käyn nappaamassa herra pääpiru Kollin. Tyyppi on hankalalla päällä, mutta pienen houkuttelun jälkeen sekin saadaan kiinni.... Luojan kiitos. Totta kai oli luvattava palkinto Amnin nappaajallekin, koska se varsa on kyllä hankalasta päästä!

 Palasimme episodin jälkeen käppäillen takaisin tallille, matkaa oli pari kilometriä. Leiriläiset saivat ansaitun lepohetken, mutta minun oli lähdettävä siitä suoraa kyhäilemään erikoisestetunnin rataa valmiiksi. Onneksi Rickon oli aloitellut jo tuomalla esteitä kentän reunalle, kiitos miehelle siitä. Pari leirihevosistakin oli onnistunut telomaan itsensä tai jotain, joten osa joutui lainailemaan muita ratsuja tunnille. Onneksi tunti vaikutti sujuvan ihan hyvin! Illalla olen niin loppu, että kipuan ajoissa suihkun kautta sänkyyn nukkumaan.

Viidentenä aamuna saan jälleen nukkua pitkään, tallin hevosten liikuttelija Shiori pitää aamun tunnin. Thank god. Aamuteen juon terassilta katsellen tuntia. Päivällä osallistun Alessian hevosvenyttely sessioon Sissin kanssa, tamma pörheltää iloisesti mukana. Iltapäivällekin oli varattu toivetunti ja minun ohjelmaan kuului: Kivaa chillausta hevosten kanssa laitumella! B) Osallistujia ei ollut montaa, mutta eihän se haitannut. Tunti aloitetaan rennolla oleskelulla niityllä ja annan leiriläisten halutessaan harjailla hevosiaan. Sitten käymme kävelyllä Susijärven tienoilla ratsain tai taluttaen. Järvellä teemme hieman harjoituksia ja sitten palailemme tallille. Tunnin kakkosvetäjänä ihana Sissini. Olin itsekin yllättynyt lennosta keksityistä harjoituksistani ja päivän onnistumisesta. Sissi on viisas opettaja..

 Viimeinen aamu alkaa melko normaaleissa merkeissä, ei mitään esivalmisteluja, sillä maastarit ovat ja pysyvät siellä missä ovat. Saan rauhassa aloitella päivän aamukahvin kera aamupalaa syöden sekä leiriläisten iloista puheensorinaa kuunnellen. Kun leiriläiset lähtevät hoitamaan hevosiaan, lähden itse jalan kävelemään maastoesteille. Aamupäivän aurinko porottaa kasvoilleni lämpimästi ja vaikka tuntuu haikealta, että leiri päättyy tänään, minua hymyilyttää. Onneksi muistin rasvata ihoni aurinkorasvalla ennen lähtöä, sillä päivästä on tulossa niin lämmin, että pitkähihainen piti riisua jo matkalla maastoesteille. Saavuin maastoesteille ja pian kuulen kavion kopsetta polulta, leiriläiset ovat saapuneet tunnille!

 Tunnin jälkeen käyn nappaamassa kahviosta välipalapatukan ja käyn hakemassa Sissin etuajassa. Lähdemme leiriläisten levättyä ja evästettyä tarpeeksi rannalle uittamaan hevosia! Sissi on pirtsakalla päällä ja osa leirihevosista löntystelee nuutuneena perässä, kun kipakka tamma melkein ravaa kohti rantaa. Ehkä loputkin piristyvät sitten vedessä! Toki Sissi ei pääse ihan heti uimaan, sillä minun pitää pystyttää leiriläisten picnic nurmikolle. Seuranani on lähes kokoajan leirillä tutuksi tullut Reidun. 

 

 Olin ehtinyt käydä uimassa Sissin kanssa ja leiriläiset olivat kovaa vauhtia kipuamassa takaisin hevostensa selkään kun keräilin viimeisiä juttuja picnic koriin. Reidunin kanssa oli tänään tullut puhuttua pinnallisempia juttuja, josta olin hiukan yllättynyt. Vielä yllättyneempi olin, kun tuo kysyi hyvin epämääräisesti alkavan kysymyksen yllättäen minun vielä pakatessa tavaroita. Pakko myöntää, että hihitin vähän, mutta vastasin lopulta hiukan ilkikurisena "I dare you to take me on that date!" 

 Loppumatka takaisin tallille meni liian nopeasti ja pian viimeisetkin leiriläisistä olivat lähteneet kohti kotejansa. Pakko sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt leirin kulusta ja päätöksestä ja hauskaakin oli. Sitten muistin saaneeni puhelinnumeron, johon päätin laittaa viestiä, jotta vastapuoli saisi mahdollisimman pian minunkin numeroni. "Hi, it's me, Aifric!"

 

Tess (Huhti-toukokuu)

 Olin viettänyt paljon aikaa Tessin kanssa. Tai tamma ei ollut asiasta samaa mieltä, mutta yritin kuitenkin. Saatoin ottaa lounastauolla retkituolin ja mennä istumaan laitumen reunalle, jossa Tess kyhjötti yksikseen, jotta se tottuisi minuun. Yritykset tuntuivat epätoivoisilta. Usein Tess vain mulkoili minua ja näytti peräpäätään, se ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani.

 Sitten se alkoi voida syömään ruohoa seurassani. Mielestäni se oli jo edistystä tämän tyypin kanssa. Kyllä se minuun vielä tottuisi. Eikö?

 Tämä hengailu eteni sitten jo siihenkin, että yritin lähteä tammaa kohti. Pidin kuitenkin huolta siitä, että kuuntelisin sen rajoja. Kun se näytti pientäkään elettä siitä, ettei pitänyt ajatuksesta, otin askeleen tai pari taaksepäin. Pikkuhiljaa tamma tajusi, että ihan oikeasti tuo ukko kuuntelee tamma rukkaa. Sitten se alkoi päästää minua oikeasti lähelle. En kuitenkaan koittanutkaan koskea sitä. Saatoin istahtaa sen viereen tai vain hengitellä seisten. Tamma saisi lähteä pois heti kun siltä tuntui, mutta pian sitä alkoi oikeasti kiinnostaa. Asiaa ehkä edisti sekin, että olin ottanut taskussani paloiksi pilkottua omenaa mukaan ja sehän tuoksui tammasta tarpeeksi mielenkiintoiselta. Aloin antaa herkkuja tammalle, kun se osoitti mielenkiintoa minua kohtaan ja se toimi, sitten pääsin rapsuttamaan Tessiä ensikertaa kaulalta. Se oli ihmeellistä, varsinkin kun sitä ei tässä pisteessä enää haitannut se ollenkaan.

 Ehkä matkamme alkaisi vihdoin oikein rytinällä.

Kevätmaasto (29.4.2023)

 Olin saapunut minulle hiukan uuteen ympäristöön. Nimittäin Rajaseudun tilalle. Lastasin Sissin ulos trailerista ja aloin hoitamaan tammaa, joka oli virkeänä matkasta. Tallilla kävi kuhina, Rajaseudun kevätmaastoon oli osallistunut kahdeksan ratsukkoa ja mukana oli tietenkin myös letkan vetäjä ja letkan perää pitävä, yhteensä meitä oli siis kymmenen. Kun varustin mustaa tammaa, kanssani tuli juttelemaan nainen, joka esittäytyi Saanaksi. Hänellä oli mukana erittäin kaunis irlannincobtamma Tuire. Lähdimme yhdessä taluttamaan tammojamme kohti kenttää jutellen, kun Sissi päästi hellän hirnahduksen tovereilleen. Naurahdin ihanalle tammalleni, se vaikutti olevan niin innoissaan uusista tuttavuuksista.

 Hakeuduimme vuorollaan hevostemme selkiin ja aloimme pikkuhiljaa muodostaa jonkinlaista järjestystä. Myös aina vaadittavat turvallisuusohjeet selostettiin ennen kuin pääsisimme matkaan. Itse sijoituin melko alkupäähän jonoon, neljänneksi. Eteeni sijoittui kaunis musta puoliveritamma Trina ja taakseni tuli tallin oma tamma Bisse, kaunis rautias puoliveritamma hienoilla jalkamerkeillä. Oli aika lähteä liikkeelle.

 Sissillä oli virtaa, mutta sain sen pidettyä hyvin kahden tammakaverin välissä. Välillä se sipsutteli pikkuaskeliaan, mutta lähtökohtaisesti se liikkui melko rennonreippaasti. Metsäpolulla ohittelu olisi muutenkin ollut vaikeaa. Kuuntelin linnun laulua, kun saavuimme metsätielle. Havahduin siihen, kun edellä oleva ratsastaja kääntyy katsomaan minua sanoen "ravia", olen hetken pihalla kunnes äkkään nopeasti kääntyä kertomaan takana olevalleni samat sanat: "ravia." Sitten nostamme ravin.

 Sissi pärski tyytyväisenä kaula rennosti matalalla. Nyt se ei kiiruhtanut vaan löntysteli isoja askeliaan, silti se tuntui reippaalta. Ravipätkä ei kuitenkaan ollut erityisen pitkä ja pian edestä kajahti sanat "käyntiä", jotka jaoin totta kai jälleen eteenpäin.

 Kuuntelin luonnon ääniä tyytyväisenä, kunnes kohina alkoi kuulua korviini. Kohta ylitimme pienen sillan, jonka alla virtasi kaunis joki. Olin jo ylittänyt sillan, kun pysähdyimme hetkeksi, jollakin perässämme tulevalla oli hiukan ongelmia sillanylityksessä. Sissi alkoi odotellessa hiukan malttamattomaksi ja se veti kaulansa pitkälle ja alas hiukan turhautuneena väännellen päätään. Annoin tammalle niin löysät ohjat kuin vain sain ja koitin supatella sille vähän, jotta se keskittyisi johonkin muuhun kuin seisomiseen ja turhautumiseen. Pian pääsimme jälleen jatkamaan matkaa.

 Matka jatkui hienoihin peltomaisemiin ja peltotielle, jossa nostimme jälleen ravin. Aika nopeasti sen jälkeen oli laukan vuoro. Sissi olisi halunnut kovasti päästellä, mutta koitin pitää sen mustan ja rautiaan tamman välissä. Siitä hiukan turhautuneena hopeaharjainen teki takaosallaan pienen hypähdyksen - tai pukin. En tosin edes hätkähtänyt koko juttua, se oli vain sellainen: "Hei ymmärrätkö, mua turhauttaa, mulla on energiaa!" Taaempaa kuului hiukan hihitystä, en tiedä mitä siellä suunnilla oli tapahtunut, mutta koitin rauhoitella Sissiä antamalla sen laukata pitkällä askeleella ilman, että vauhti lähtisi käsistä.

 Laukka pätkän jälkeen saavuimme jälleen toiselle reitille, joka ilmeisesti johtaisi meidät laavulle. Edestä ja takaa kuului pulinaa, mutta koitin itse keskittyä juttelun sijaan maisemiin ja luonnon ääniin. Askellaji vaihtui pian taas, mentiin ravia ja mentiin laukkaa. Yhdessä kohtaa saimme pitää ihan kunnollisen laukkapätkän, jossa sain antaa Sissin päästellä vähän enemmän, se nautti niin että puhkui. Laavulle saavuttiin molemmat tyytyväisinä. Laavulla oli mukavaa ja maaston vetäjä jakoi halukkaille leipää, minua hiukoikin jo. Kun olin syönyt leivän lähes kokonaan, annoin sen päästä palan Sissille. Juotin Sissin Korppijärven rannalla ennen kuin jatkoimme matkaa.

 Matka jatkui kuulemani mukaan kohti uittorantaa. Rannalla kahlasimme hiukan ennen kuin jatkoimme taas matkaa. Loppumatkasta sai halutessaan hypätä vähän maastoesteitä ja totta kai oli pakko kokeilla! Sissi tykkäsi ja innostui hiukan! Tallille saavuttiin, minä väsyneenä, Sissi rauhoittuneena. Oli mukava retki ja jäisimme vielä yöksi Rajaseudulle. Matka oli kuitenkin pitkä ja jos lähtisimme tänään kotiin, olisimme vasta myöhään yöllä perillä.

Makeover 2023 Kotiintulo (Huhtikuu)

 "Let's go home Tess" totesin illalla raskaan päivän jälkeen. Lastaus hoituisi samalla tavalla kuin mustangien kanssa perinteisesti: tamma ajettaisiin aidattua polkua pitkin traileriin. Ajatuksesta en pitänyt, mutta muutakaan ei ollut. En edes tiennyt mihin tamma pääsisi kotona. Kentälle? Maneesiin? Katsotaan..

Tarjouskilpa oli ollut jännittävä ja rankka, ja odottavan aika oli pitkä, kun hevosia jaeltiin. Olin auttanut myös muita ajoittain hevostensa kanssa. Tess oli jäänyt viimeiseksi prioriteetiksi, tiesin sen olevan hankala. Polku oli jo asennettu ja katselin kuinka uupunut tamma edelleen viskeli välillä itseään ilta-auringon pikkuhiljaa laskiessa ja värjätessä tumman tamman karvaa eri sävyin. "Shhh, everything will be alright", kuiskasin tammalle. En tiedä miksi kuiskin sille englanniksi, se vain tuntui luonnollisemmalta..

Tamma saatiin traileriin ja se aloitti taas poukkoilunsa. Aifric ei siitä pitänyt, mutta sanoin naiselle, että hän tulisi vielä rakastamaan Tessiä. Automatka oli pitkä ja rankka, Tess ei lopettanut seinien paukuttelua kovin pitkiksi ajoiksi kerrallaan.

Kun saavuimme Blacklakelle, Tess päästettiin ensin kentälle ja kentältä rakensimme vielä tunnin polkua läheiselle, tallin ainoalle, aidatulel laitumelle. Se oli sopivan kokoinen, että Tess saataisiin sieltä kiinni vielä, mutta Tess sai myös vapaasti juosta siellä. Kavereita tammalle piti vielä miettiä, pari näin alkuun sopisi. Rauhallisia ja ihmisläheisiä tyyppejä.

Aifricin pohdintaa Sissistä (Huhtikuu 2023)

  Mä kysyin netissä mikä Sissistä tulee ensimmäisenä mieleen, koska halusin sille edustavan kuvan sen sivuille tietojen viereen. En saanut paljoa vastauksia, ehkä Blacklaken tilin kohdeyleisö ei ollut oikea, koska muutama "en tunne hevosta" tuli. Onneksi tuttu mies Kieran jätti hyvän ehdotuksen muhimaan alitajuntaani. "Sellainen kuva, missä Sissi tekee jotain, mistä se eniten tykkää ja mistä oikein paistaa se sen intohimo!" Sen jälkeen aloin tosissani miettimään millainen hevonen Sissi on. Mistä se todella nauttii.

 Ehkä mulla on nyt vihdoin vastaus: Vaikka Sissi tekee kaikenlaista vuokseni, se on silti vapaa sielu. Sissi nauttii hyppäämisestä, ehkä - toivottavasti - myös kilpailusta. Se on hyvä äiti ja se tekee vuokseni mitä vain. Mutta sekin on vain hevonen, joka on luotu liikkumaan, ulkona, laumassa. Sissi pitää vauhdista, isän puolelta tuleva täykkäriveri selittänee sen. Sississä kuitenkin parasta on se, että sillä on se sen vapaus, ja vapaudestaan huolimatta se on vapaasti valinnut tulla mun kanssa esteradoille ja tanssahtelemaan koulua, suuriin kilpailuihin. Sissi on vapaa sielu, siksi valitsin tämän kuvan sen sivuille "edustuskuvaksi"..

- Aifric

Makeover 2023 Hevosen etsiminen (Huhtikuu)

 Astun tuntemattomille tiluksille punatukkainen ystävä vierelläni. Tiesin kyllä, että tämä olisi lähempänä rescue make overia, kuin mustang make overia, mutta hevosten olemukset ja olot näyttivät aika kamalilta. Paikalla oli oikeastaan yllättävän paljon väkeä ja saatoin ihmisten keskellä nähdä muutaman tutunkin kasvon. Kävelemme kohti ensimmäisen hevosen pyöröaitausta. Aifricilla oli kyllä kädet täynnä omia projekteja ja minäkin olin tarjonnut vähän aikaa sitten englantilaisesta täysiverisestä, off trackista. Silti halusin meille yhteisen hyvän mielen hevosen ja hyvän mielen projektin. Tiluksilla tuli kuitenkin selväksi, että hyvän mielen projektia näistä ei kyllä saisi.

 Ensimmäinen tamma on aika perus näky myös mustang makeover pyöröissä. Se tuo mieleen vanhat ajat kun asuin Yhdysvalloissa jolloin osallistuin useinkin makeovereihin. Hevoset yleensä myytiin eteenpäin. En yrittänyt lähestyä tätä tammaa, se oli selkeästi arvioiva minua kohtaan. Kun jätin sen rauhaan, se rauhoittui hetkeksi, se tuntui arvostavan elettäni ja arvostin sitä, että se arvosti näinkin pientä asiaa. Pystyin näkemään sen kirjavuuden rajoja kaiken lian alta, villihevonen jäi mieleeni.

 Siirrymme kohti barokkihevosta. Sen nimi oli aika ironinen. Katselin hevosta hetken, mutten antanut sille juurikaan ajatusta, Menorquin ei ollut sitä mitä haimme. Väri ja ulkomuoto olivat myös aika karmaisevia. Sen ongelmat eivät olleet alaani ja sen tila sai Aifricinkin vieräyttämään kyyneleen poskelleen. Kolmas oli ystävällinen, Aifric meni rapsuttelemaan hevosta. Hevosen reaktio oli suloinen, se sai Aifricin jopa hymyilemään edellisen jälkeen. Huikkasin naiselle kuitenkin, että hevonen olisi liian vanha suunnitelmiimme, vaikka se suloinen olikin.

 Neljäs hevonen säväytti ja samaan aikaan kauhistutti. Voisiko hevonen juosta itsensä hengiltä? Jos voisi, tuo varmaan tekisi niin. Mahdollisesti kaksi sirompaa hevosta arvelutti minua, mutta jokin tammassa jätti minuun jäljen. Rumahan se on kuin mikä, niin ylijalostettu. Mutta väri on kaunis ja käytöksen alta huokuu jotain arvokasta, jaloa, voimakasta ja energistä. Se vain tarvitsee hmm.. jotain.

 Viides hevonen, mahdollisesti tuplavoikko mustangi on kamalan näköinen maatessaan maassa luovuttaneen näköisenä. Aifric pidätteli itkuaan, kun hän käveli sen luokse rauhassa. Hevonen vaikutti helposti lähestyttävältä ja lempeältä. Katselin Aifricin istuvan likaisen hevosen viereen ja minunkin kyynelkanavaa vavisutti, kun hevonen painoi päänsä Aifricin syliin. Aifric ei voinut pidättää itkua, minä yritin. Pudistin naiselle päätäni ja tokaisin: "A, se on liian vaikea, miten saisimme sen traileriin, voi olla ettei se selviäisi. On mahdotonta sanoa voiko sitä edes pelastaa.." Antaa jonkun toisen yrittää...

 Kuudennessa aitauksessa ei olekaan mitään, paitsi pian silmäkulmaani pompahtaakin pieni varsa. Todella pieni. Häiritsevän pieni. Tavallaan näen miksi joku pitäisi tuota "söpönä", samalla tavalla kuin chihuahuaa. Sairasta. Aifric ei reagoi varsaan juurikaan, hän on edelleen murtunut edellisestä hevosesta. Pohdintani keskeyttää hysteerinen hirnunta. Menemme seuraavalle aitaukselle, josta hirnunta kuuluu. Pyöreä tamma on aivan kauhuissaan. Ilmeisesti tamma on tiine, ja ollut aika monta kertaa elämässään. Sen historia on mielenkiintoinen, mutta surullinen. Vaikken yleensä ole kovin kiinnostunut barokeista, italialainen maatiaisrotu on melko kiinnostava. Tavallaan voisin itse asiassa nähdä tamman käytössämme. Tamman jälkeen ohitamme vielä suokkiruunan, se ei minua juurikaan kiinnosta, joten vilkaisen sitä vain nopeasti ennen kuin jatkan seuraavan hevosen pariin.

 Seuraava olikin sitten häijy. Tai niin luki paperissa, mutta minussa se herätti kiinnostuksen. Se oli heittänyt juomakiponkin nurin ja monet muut kävijät kiersivät sen kaukaa. Aifricia tamma pelotti. Päistärikkö tamma kuitenkin puhutteli minua. Harmitti sen puolesta, joten kävin hakemassa sille uuden ämpärin vettä. Kun pujotin vesiämpäriä aidan välistä, se hyökkäsi minua kohti. En kavahtanutkaan tammaa eikä se loppujen lopuksi tehnyt muuta kuin uhkaillut. Aifric oli tammaa kohtaan epäileväinen, mutta minä haluaisin antaa sille mahdollisuuden.. Näin sieluni silmin kuinka tammalle sopisi kutsumanimi Tess.

 Viimeiseksi oli aluksi söpöltä näyttänyt konik, joka osoittautui todella stressaantuneeksi. Aifric yritti mennä lässyttämään sille, mutta konik puraisi naista hihaan. Punatukkainen säikähti kovaa. Kun kävelimme kohti paikkaa, jossa hevosista sai tarjota, nainen kysyi: "mikäköhän sillä viimeisellä oli.." "en tiedä", vastasin vaimeasti.

 Tarjoamis lomakkeeseen kerroin mihin tarkoitukseen olimme tulleet hevosta etsimään - hyvän mielen ratsu, jos sellaiseksi hevosen saisi koulittua. Kerroin Blacklaken tiloista, suuret pihatot ja kivat laumat, kesäisin suuret niityt. Sen jälkeen piti valita hevoset ja kertoa kuinka lähtisi niiden kanssa toimimaan:

1: 9. "Häijy" tamma, "Tess" pääsisi purkamaan heti alkajaisiksi energiaansa, laumaan päästämistä pitäisi harkita. Siitä voi olla hyötyä tai se voi aiheuttaa sekasorron. Pikkuhiljaa ihmisiin totuttelu, antaisin sen ymmärtää ettei kaikki ihmiset ole pahoja. Jos laumaan tammaa ei saataisi, tuotaisiin sen luokse ehkä muutama kaveri. Uskon, että syvällä sisimmässä siitä löytyy vielä hieno hevonen.

2: 7. Tiine murgese, tämä tamma pääsisi hitaasti totuttelemaan laumaan, ihmisiin ja ulkoiluun. Ehkä se voitaisiin viedä laumaan, jossa eri ikäisiä varsoja lisäämään luottamusta. Varsan se saisi pitää vierellään niin pitkään kuin se halajaisi ja ihmiseen totuttuaan aloitettaisiin rauhalliset kävelyt kunnon kohottamiseksi.

3: 1. Ja 4. En vain osaa päättää niiden välillä. 1. Villihevosen kanssa toimisin melko samalla tavalla kuin mustangien kanssa yleensä: hidas totuttelu ihmisiin ja ihmisten juttuihin ja sitten peruskoulutukseen. 4. Kanssa pitäisi miettiä miten menetellään, ettei se juokse itseään hengiltä ja sitten vasta mentäisiin samaan tapaan kuin muidenkin kanssa.

Tunti Esmellä (17.3)

 Aifric oli jo alkulämmitellyt Esmeraldan, kun opettaja saapui kentälle. Kenttä oli vain rajatusti käytössä kevään aiheuttamista jää- ja kosteusvaurioista. Se ei haitannut, maastakäsin tilaa ei välttämättä tarvinnut paljoa. Tällä kertaa Aifric oli saanut opettajakseen Blacklaken "pahamaineisen" ja ikävänä tunnetun miesopettajan. Vanha Formisanona tunnettu mies ei kuitenkaan vaikuttanut niin pahalta kuin Aifric oli kuullut. "Hiukan vähäsanainen, ei muuta", oli nainen pohtinut mielessään.

 "Tänään työskennellään ympyrällä, joten hakeuduppas sopivan kokoiselle ympyrälle", totesi syvä miesääni. Aifric teki työtä käskettyä ja mies tuli lähemmäs, hän katsoi naisen työskentelyä ja totesi tuolla olleen hyvä opettaja. Aifric ei ollut varma tarkoittiko Formisano Michelsonia vai Esmeraldaa. Ehkä molempia? Formisano ohjeisti Aifricin mielestä hyvin, kun he aloittivat tehtävän: ympyrän pienennys ja suurennus. Se oli erilainen tehtävä ja ensin oli vähän hakemista. Loppujen lopuksi se oli kuitenkin kovin hauskaa sekä Aifricista, että Esmestä! Samaa tehtävää kokeiltiin myöhemmin myös liinassa ja eri askellajeissa. Se oli hankalampaa eikä Esme aina ihan tajunnut jutun juonta.

 Aifricin mielestä Formisano oli kaikkia puheita vastoin ihan mukava opettaja. Mies oli väillä niukkasanainen katsellen työskentelyä tarkoin. Hän oli napakka ohjeissaan, muttei vaikuttanut niin tiukalta, mitä väitetään.

Taas etätunti Esmellä (8.3)

 Aifric asettelee mikrofoonin ja kuulokkeen vasempaan korvaansa ja käynnistää puhelun Michelsonin kanssa. Hän juttelee miehen kanssa alkurupattelut ja taluttaa Esmen jälleen maneesin keskelle. He harjoittelevat hetken maastakäsin painonsiirtoja ja taivutuksia Michelsonin ohjeiden mukaan kunnes nainen pääseekin kiipeämään selkään. Hän ei ollut ratsastanut Esmellä hetkeen.

 Kaksikon agendana oli tällä kertaa taas ihan perusliikkeet. Samoja mitä tehtiin maasta erityisesti. Ratsastaessa se oli vähän uutta naiselle ja ainut kosketuspinta mikä hänellä oli, oli yrittää muistaa miltä se oli tuntunut, kun Michelson oli livetunnilla ohjannut Esmeä erilaisiin taitaviinkin liikkeisiin. Liikkeet eivät aluksi sujuneet ja kun ne sujuivat, eivät ne sujuneet läheskään yhtä hyvin kuin Michelsonin ohjaamana. Se ei kuitenkaan haitannut, olihan naisen ensimmäinen kerta yrittää ratsastaa niitä. Michelson oli hyvä opettaja ja auttoi naista parhaansa mukaan ratsastamaan Esmeä oikein.

 Aifricille jäi tunnista hyvä fiilis, vaikka tehtävät olivat ajoittain haastavia, onnistuivat ne lopulta jollain tapaa ja naisesta tuntui, että oli kehittymässä. Esmekin pärskähti tunnin päätteeksi tyytyväisenä, sille tehtävät olivat helppoa kuin heinänteko.