Makeover 2023 Kotiintulo (Huhtikuu)

 "Let's go home Tess" totesin illalla raskaan päivän jälkeen. Lastaus hoituisi samalla tavalla kuin mustangien kanssa perinteisesti: tamma ajettaisiin aidattua polkua pitkin traileriin. Ajatuksesta en pitänyt, mutta muutakaan ei ollut. En edes tiennyt mihin tamma pääsisi kotona. Kentälle? Maneesiin? Katsotaan..

Tarjouskilpa oli ollut jännittävä ja rankka, ja odottavan aika oli pitkä, kun hevosia jaeltiin. Olin auttanut myös muita ajoittain hevostensa kanssa. Tess oli jäänyt viimeiseksi prioriteetiksi, tiesin sen olevan hankala. Polku oli jo asennettu ja katselin kuinka uupunut tamma edelleen viskeli välillä itseään ilta-auringon pikkuhiljaa laskiessa ja värjätessä tumman tamman karvaa eri sävyin. "Shhh, everything will be alright", kuiskasin tammalle. En tiedä miksi kuiskin sille englanniksi, se vain tuntui luonnollisemmalta..

Tamma saatiin traileriin ja se aloitti taas poukkoilunsa. Aifric ei siitä pitänyt, mutta sanoin naiselle, että hän tulisi vielä rakastamaan Tessiä. Automatka oli pitkä ja rankka, Tess ei lopettanut seinien paukuttelua kovin pitkiksi ajoiksi kerrallaan.

Kun saavuimme Blacklakelle, Tess päästettiin ensin kentälle ja kentältä rakensimme vielä tunnin polkua läheiselle, tallin ainoalle, aidatulel laitumelle. Se oli sopivan kokoinen, että Tess saataisiin sieltä kiinni vielä, mutta Tess sai myös vapaasti juosta siellä. Kavereita tammalle piti vielä miettiä, pari näin alkuun sopisi. Rauhallisia ja ihmisläheisiä tyyppejä.

Aifricin pohdintaa Sissistä (Huhtikuu 2023)

  Mä kysyin netissä mikä Sissistä tulee ensimmäisenä mieleen, koska halusin sille edustavan kuvan sen sivuille tietojen viereen. En saanut paljoa vastauksia, ehkä Blacklaken tilin kohdeyleisö ei ollut oikea, koska muutama "en tunne hevosta" tuli. Onneksi tuttu mies Kieran jätti hyvän ehdotuksen muhimaan alitajuntaani. "Sellainen kuva, missä Sissi tekee jotain, mistä se eniten tykkää ja mistä oikein paistaa se sen intohimo!" Sen jälkeen aloin tosissani miettimään millainen hevonen Sissi on. Mistä se todella nauttii.

 Ehkä mulla on nyt vihdoin vastaus: Vaikka Sissi tekee kaikenlaista vuokseni, se on silti vapaa sielu. Sissi nauttii hyppäämisestä, ehkä - toivottavasti - myös kilpailusta. Se on hyvä äiti ja se tekee vuokseni mitä vain. Mutta sekin on vain hevonen, joka on luotu liikkumaan, ulkona, laumassa. Sissi pitää vauhdista, isän puolelta tuleva täykkäriveri selittänee sen. Sississä kuitenkin parasta on se, että sillä on se sen vapaus, ja vapaudestaan huolimatta se on vapaasti valinnut tulla mun kanssa esteradoille ja tanssahtelemaan koulua, suuriin kilpailuihin. Sissi on vapaa sielu, siksi valitsin tämän kuvan sen sivuille "edustuskuvaksi"..

- Aifric

Makeover 2023 Hevosen etsiminen (Huhtikuu)

 Astun tuntemattomille tiluksille punatukkainen ystävä vierelläni. Tiesin kyllä, että tämä olisi lähempänä rescue make overia, kuin mustang make overia, mutta hevosten olemukset ja olot näyttivät aika kamalilta. Paikalla oli oikeastaan yllättävän paljon väkeä ja saatoin ihmisten keskellä nähdä muutaman tutunkin kasvon. Kävelemme kohti ensimmäisen hevosen pyöröaitausta. Aifricilla oli kyllä kädet täynnä omia projekteja ja minäkin olin tarjonnut vähän aikaa sitten englantilaisesta täysiverisestä, off trackista. Silti halusin meille yhteisen hyvän mielen hevosen ja hyvän mielen projektin. Tiluksilla tuli kuitenkin selväksi, että hyvän mielen projektia näistä ei kyllä saisi.

 Ensimmäinen tamma on aika perus näky myös mustang makeover pyöröissä. Se tuo mieleen vanhat ajat kun asuin Yhdysvalloissa jolloin osallistuin useinkin makeovereihin. Hevoset yleensä myytiin eteenpäin. En yrittänyt lähestyä tätä tammaa, se oli selkeästi arvioiva minua kohtaan. Kun jätin sen rauhaan, se rauhoittui hetkeksi, se tuntui arvostavan elettäni ja arvostin sitä, että se arvosti näinkin pientä asiaa. Pystyin näkemään sen kirjavuuden rajoja kaiken lian alta, villihevonen jäi mieleeni.

 Siirrymme kohti barokkihevosta. Sen nimi oli aika ironinen. Katselin hevosta hetken, mutten antanut sille juurikaan ajatusta, Menorquin ei ollut sitä mitä haimme. Väri ja ulkomuoto olivat myös aika karmaisevia. Sen ongelmat eivät olleet alaani ja sen tila sai Aifricinkin vieräyttämään kyyneleen poskelleen. Kolmas oli ystävällinen, Aifric meni rapsuttelemaan hevosta. Hevosen reaktio oli suloinen, se sai Aifricin jopa hymyilemään edellisen jälkeen. Huikkasin naiselle kuitenkin, että hevonen olisi liian vanha suunnitelmiimme, vaikka se suloinen olikin.

 Neljäs hevonen säväytti ja samaan aikaan kauhistutti. Voisiko hevonen juosta itsensä hengiltä? Jos voisi, tuo varmaan tekisi niin. Mahdollisesti kaksi sirompaa hevosta arvelutti minua, mutta jokin tammassa jätti minuun jäljen. Rumahan se on kuin mikä, niin ylijalostettu. Mutta väri on kaunis ja käytöksen alta huokuu jotain arvokasta, jaloa, voimakasta ja energistä. Se vain tarvitsee hmm.. jotain.

 Viides hevonen, mahdollisesti tuplavoikko mustangi on kamalan näköinen maatessaan maassa luovuttaneen näköisenä. Aifric pidätteli itkuaan, kun hän käveli sen luokse rauhassa. Hevonen vaikutti helposti lähestyttävältä ja lempeältä. Katselin Aifricin istuvan likaisen hevosen viereen ja minunkin kyynelkanavaa vavisutti, kun hevonen painoi päänsä Aifricin syliin. Aifric ei voinut pidättää itkua, minä yritin. Pudistin naiselle päätäni ja tokaisin: "A, se on liian vaikea, miten saisimme sen traileriin, voi olla ettei se selviäisi. On mahdotonta sanoa voiko sitä edes pelastaa.." Antaa jonkun toisen yrittää...

 Kuudennessa aitauksessa ei olekaan mitään, paitsi pian silmäkulmaani pompahtaakin pieni varsa. Todella pieni. Häiritsevän pieni. Tavallaan näen miksi joku pitäisi tuota "söpönä", samalla tavalla kuin chihuahuaa. Sairasta. Aifric ei reagoi varsaan juurikaan, hän on edelleen murtunut edellisestä hevosesta. Pohdintani keskeyttää hysteerinen hirnunta. Menemme seuraavalle aitaukselle, josta hirnunta kuuluu. Pyöreä tamma on aivan kauhuissaan. Ilmeisesti tamma on tiine, ja ollut aika monta kertaa elämässään. Sen historia on mielenkiintoinen, mutta surullinen. Vaikken yleensä ole kovin kiinnostunut barokeista, italialainen maatiaisrotu on melko kiinnostava. Tavallaan voisin itse asiassa nähdä tamman käytössämme. Tamman jälkeen ohitamme vielä suokkiruunan, se ei minua juurikaan kiinnosta, joten vilkaisen sitä vain nopeasti ennen kuin jatkan seuraavan hevosen pariin.

 Seuraava olikin sitten häijy. Tai niin luki paperissa, mutta minussa se herätti kiinnostuksen. Se oli heittänyt juomakiponkin nurin ja monet muut kävijät kiersivät sen kaukaa. Aifricia tamma pelotti. Päistärikkö tamma kuitenkin puhutteli minua. Harmitti sen puolesta, joten kävin hakemassa sille uuden ämpärin vettä. Kun pujotin vesiämpäriä aidan välistä, se hyökkäsi minua kohti. En kavahtanutkaan tammaa eikä se loppujen lopuksi tehnyt muuta kuin uhkaillut. Aifric oli tammaa kohtaan epäileväinen, mutta minä haluaisin antaa sille mahdollisuuden.. Näin sieluni silmin kuinka tammalle sopisi kutsumanimi Tess.

 Viimeiseksi oli aluksi söpöltä näyttänyt konik, joka osoittautui todella stressaantuneeksi. Aifric yritti mennä lässyttämään sille, mutta konik puraisi naista hihaan. Punatukkainen säikähti kovaa. Kun kävelimme kohti paikkaa, jossa hevosista sai tarjota, nainen kysyi: "mikäköhän sillä viimeisellä oli.." "en tiedä", vastasin vaimeasti.

 Tarjoamis lomakkeeseen kerroin mihin tarkoitukseen olimme tulleet hevosta etsimään - hyvän mielen ratsu, jos sellaiseksi hevosen saisi koulittua. Kerroin Blacklaken tiloista, suuret pihatot ja kivat laumat, kesäisin suuret niityt. Sen jälkeen piti valita hevoset ja kertoa kuinka lähtisi niiden kanssa toimimaan:

1: 9. "Häijy" tamma, "Tess" pääsisi purkamaan heti alkajaisiksi energiaansa, laumaan päästämistä pitäisi harkita. Siitä voi olla hyötyä tai se voi aiheuttaa sekasorron. Pikkuhiljaa ihmisiin totuttelu, antaisin sen ymmärtää ettei kaikki ihmiset ole pahoja. Jos laumaan tammaa ei saataisi, tuotaisiin sen luokse ehkä muutama kaveri. Uskon, että syvällä sisimmässä siitä löytyy vielä hieno hevonen.

2: 7. Tiine murgese, tämä tamma pääsisi hitaasti totuttelemaan laumaan, ihmisiin ja ulkoiluun. Ehkä se voitaisiin viedä laumaan, jossa eri ikäisiä varsoja lisäämään luottamusta. Varsan se saisi pitää vierellään niin pitkään kuin se halajaisi ja ihmiseen totuttuaan aloitettaisiin rauhalliset kävelyt kunnon kohottamiseksi.

3: 1. Ja 4. En vain osaa päättää niiden välillä. 1. Villihevosen kanssa toimisin melko samalla tavalla kuin mustangien kanssa yleensä: hidas totuttelu ihmisiin ja ihmisten juttuihin ja sitten peruskoulutukseen. 4. Kanssa pitäisi miettiä miten menetellään, ettei se juokse itseään hengiltä ja sitten vasta mentäisiin samaan tapaan kuin muidenkin kanssa.

Tunti Esmellä (17.3)

 Aifric oli jo alkulämmitellyt Esmeraldan, kun opettaja saapui kentälle. Kenttä oli vain rajatusti käytössä kevään aiheuttamista jää- ja kosteusvaurioista. Se ei haitannut, maastakäsin tilaa ei välttämättä tarvinnut paljoa. Tällä kertaa Aifric oli saanut opettajakseen Blacklaken "pahamaineisen" ja ikävänä tunnetun miesopettajan. Vanha Formisanona tunnettu mies ei kuitenkaan vaikuttanut niin pahalta kuin Aifric oli kuullut. "Hiukan vähäsanainen, ei muuta", oli nainen pohtinut mielessään.

 "Tänään työskennellään ympyrällä, joten hakeuduppas sopivan kokoiselle ympyrälle", totesi syvä miesääni. Aifric teki työtä käskettyä ja mies tuli lähemmäs, hän katsoi naisen työskentelyä ja totesi tuolla olleen hyvä opettaja. Aifric ei ollut varma tarkoittiko Formisano Michelsonia vai Esmeraldaa. Ehkä molempia? Formisano ohjeisti Aifricin mielestä hyvin, kun he aloittivat tehtävän: ympyrän pienennys ja suurennus. Se oli erilainen tehtävä ja ensin oli vähän hakemista. Loppujen lopuksi se oli kuitenkin kovin hauskaa sekä Aifricista, että Esmestä! Samaa tehtävää kokeiltiin myöhemmin myös liinassa ja eri askellajeissa. Se oli hankalampaa eikä Esme aina ihan tajunnut jutun juonta.

 Aifricin mielestä Formisano oli kaikkia puheita vastoin ihan mukava opettaja. Mies oli väillä niukkasanainen katsellen työskentelyä tarkoin. Hän oli napakka ohjeissaan, muttei vaikuttanut niin tiukalta, mitä väitetään.

Taas etätunti Esmellä (8.3)

 Aifric asettelee mikrofoonin ja kuulokkeen vasempaan korvaansa ja käynnistää puhelun Michelsonin kanssa. Hän juttelee miehen kanssa alkurupattelut ja taluttaa Esmen jälleen maneesin keskelle. He harjoittelevat hetken maastakäsin painonsiirtoja ja taivutuksia Michelsonin ohjeiden mukaan kunnes nainen pääseekin kiipeämään selkään. Hän ei ollut ratsastanut Esmellä hetkeen.

 Kaksikon agendana oli tällä kertaa taas ihan perusliikkeet. Samoja mitä tehtiin maasta erityisesti. Ratsastaessa se oli vähän uutta naiselle ja ainut kosketuspinta mikä hänellä oli, oli yrittää muistaa miltä se oli tuntunut, kun Michelson oli livetunnilla ohjannut Esmeä erilaisiin taitaviinkin liikkeisiin. Liikkeet eivät aluksi sujuneet ja kun ne sujuivat, eivät ne sujuneet läheskään yhtä hyvin kuin Michelsonin ohjaamana. Se ei kuitenkaan haitannut, olihan naisen ensimmäinen kerta yrittää ratsastaa niitä. Michelson oli hyvä opettaja ja auttoi naista parhaansa mukaan ratsastamaan Esmeä oikein.

 Aifricille jäi tunnista hyvä fiilis, vaikka tehtävät olivat ajoittain haastavia, onnistuivat ne lopulta jollain tapaa ja naisesta tuntui, että oli kehittymässä. Esmekin pärskähti tunnin päätteeksi tyytyväisenä, sille tehtävät olivat helppoa kuin heinänteko.

03.03.2023 Sissin varsominen pt 2

 Sissi oli viimeisillään tiineenä, varsan laskettuaika oli jossain helmikuun lopusta maaliskuun alkuun, mikä oli poikkeuksellisen aikainen, ainakin Sissille. Isä oli vähän mysteeri edelleen, mutta aavistuksia oli alkanut jo tulla. Aifric oli tullut kartanon vierashuoneisiin yöksi, jotta voisi olla lähellä Sissiä 24/7. Viimeisinä iltoina nainen nukkui makuupussissa pihatossa, jossa Sissi oli.

Aifric luki Sissille, värjötteli jossain Sissin lähellä ja kävi vain harvoin sisällä. Välillä tuntui, että nainen jännitti syntymää enemmän kuin tamma. 

 Loppujen lopuksi Sissi päätti synnyttää keskellä kirkasta päivää 3. Maaliskuuta. Se oli taas haastavaa, mutta tamma tiesi paremmin mitä tehdä. Olihan sen toinen kerta. Vaikeuksia kuitenkin oli ja eläinlääkäri jouduttiin ottamaan mukaan. Varsa nimittäin aikoi syntyä väärinpäin. Kun se saatiin sellaiseen asentoon, että se pääsisi ulos, se syntyikin yllättävän nopeasti. "Se on tamma!" Huudahti eläinlääkäri, kun varsa oli valmis. Terhakka tyttö nousikin nopeasti pystyyn ja kun sitä oltiin saatu putsattua, väristä ei ollut epäilystäkään kuka tamman isä oli.. Sissillä oli kuitenkin voimat lopussa ja varsa sai ensimmäiset ravintonsa keinoravintona pullosta, jotta se saisi vähän jotain vasta-aineita. Vaikkei keinoravinto emän maitoa korvaakaan. Kunhan Sissi nousisi, tamma saisi emänsä maitoa.

 Amn, tammavarsa oli innokas riehuja ensimmäisistä tunneista asti, eikä se meinannut malttaa käydä juomassa emänsä maitoa. Välillä se piti ohjata emän luokse, jotta se saisi ravintoa. Tamma vaikuttaa hauskalta pikku veijarilta, katsotaan mihin sen polku viekään...

Sukkapoika (Maaliskuu 23)

 Sir Michelson soitti oppilaalleen Aifricille, punatukkainen nainen vastasi. "Mulla on sulle hevonen", totesi Michelson pirteästi. Aifric oli hämillään. "Mulla on jo paljon hevosia, mihin sä mulle uutta?" kysyi nainen opettajaltaan. "Eikö olisikin kiva kouluttaa Alta escuelassa oikea lipizza? Mä autan!" Opettaja ilakoi. "Mutta-", aloitti Aifirc opettajan keskeyttäessä: "Ei muttia! Sissi ja Kolli on moderneja ratsuja, joten niiden koulutus eroaa, vaikka niitä klassisin menetelmin koulutatkin. Esme osaa jo kaiken, mieti nyt, tämä on oikea mahdollisuus!" "No, millainen hevonen sulla on tarjota?" Kysyi Aifric, jonka jälkeen mies alkoi selostamaan. "Ja sen nimi oli siis... Sukkapoika?" kysyi Aifric selostuksen jälkeen. "Yup!" Vastasi opettaja. He lopettelivat puhelun ja Michelson lähetti linkin hevosen myyntisivuille. Nainen katseli hevosen kuvaa ja alkoi pikkuhiljaa lämmetä.

Pian Aifric laittoikin jo kyselyä hevosesta, se oli niin upea, että sitä tulisi varmasti moni muukin katsomaan. Aifric selitti, ettei pakkoa hevosen ostamiselle ollut, mutta Sukkapoika oli vienyt sydämen mennessään. Siitä tulisi Aifricille koulutettava ratsu ja jos nainen uskaltautuu, pääsisi tamma kilpailemaan Alta Escuelassa VHRY alaisissa kilpailuissa. Kodin se saisi Blacklaken ratsastuskoulu puolelta pihatosta. Kuolaimettomuus passaa Aifricille mainiosti, sillä hän ratsastaa kaikki hevosensa kuolaimetta.

Sissi kokeilee Vaativa B:n liikkeitä (28.2)

  Aifric oli treenannut pari viikkoa Sissin kanssa klassisin periaattein painonsiirtoja, kokoamista ja asetuksia, välillä yksin, välillä Michelsonin kanssa. Sissi erosi Esmestä siten, että sen koulutus tähtäsi kuitenkin loppujen lopuksi moderneihin kisoihin, ei historiallisiin lajeihin. Samaa koulutuksessa oli kuitenkin tavoite terveestä tavasta liikkua. Sissillä ei myöskään ollut tai tulisi olemaan ihan niin pitkäkestoista ja -jänteistä koulutusta, mitä monilla klassisen puolen hevosella oli. Silti Aifric ei halunnut myöskään kiirehtiä Sissin kanssa.

 Klassisen tehtävien opettelu oli edelleen kesken, mutta nyt rinnalle alkaisi tulla muutamia kouluratsastuksen Vaativa B:n -tason liikkeitä. Koottuja askellajeja Aifric ei ollut Sissin kanssa vielä opetellut ja lisätyt askellajit saattaisivat tuottaa päänvaivaa. Avot ja sulut sen sijaan toimisivat varmasti melko samalla tavalla kuin klassisessakin. Eniten tämän vuoden teema olisi kuitenkin Sissin kanssa kokoamisen opettelu. Aifric halusi tehdä sen oikein, Sissille terveellisesti, hän ei haluaisi missään tilanteessa nähdä Sissin sipsuttelevan selkä notkolla. 

 Michelson oli ottanut yhden Vaativa B radan, jonka tehtäviä he harjoittelisivat samassa järjestyksessä. Muutama oli tosiaan tuttuja, osa olisi vaikeampia. Keskiaskellajit lisätyistä puhumattakaan olivat tosin haastavia Aifricin kokeilla maastakäsin, mutta ne ohitettaisiin, jos ne eivät onnistuisi. Michelson ohjasi naista jälleen kuulokkeen avulla: "Nyt koittakaa tulla sulkutaivutusta H:sta E:hen." Aifric teki työtä käskettyä maastakäsin. Sissi vastasi jo nopeasti Aifricin apuihin. 

 Rataa oli käyty jo hetki läpi, Sissi kulki jo hienosti tavoitellen kootumpaa muotoa pidempiäkin pätkiä, vaikkei se vielä ollut sen alaa. Ympyrätyöskentely oli Sissin lempparia. Seuraavaksi olisi Sissin kanssa edessä klassisen tehtävien jatkaminen ja Vaativa B juttuja selästä. Kaksikko oli osallistunut jo Royal CUPin ensimmäiseen osakilpailuun, missä taitoja päästäisiin näyttämään, jos niitä siis olisi näytettäväksi asti..

Sissin koulutusta klassisin menetelmin (15.2)

  Aifric oli jutellut Michelsonin kanssa livetunnin jälkeen seuraavasta etätunnista. Mies oli sitä mieltä, että Sissin kanssa voisi jo aloitella harjoituksia. Siispä tällä kertaa oli Aifricin aika hakea Esmen sijaan Sissi laitumelta. Sissi tuli uteliaana naista vastaan. Esmekin oli tullut, mutta lähti takaisin syömään, kun huomasi ettei ollutkaan sen vuoro tällä kertaa. Aifric hoiti hopeaharjaisen tammansa ja puki sille ensimmäistä kertaa kapsonin päähän.

 Tunnin pääpointti oli oikeastaan lähinnä opettaa Sissille apuja kapsonin kanssa. Sissille ne meni kuitenkin aika nopeasti jakeluun, koska se oli tottunut jo kuolaimettomien apuihin, vaikka paine tulikin tällä kertaa vähän eri kohtaan. Raippa-avut sen sijaan olivat Sissille täysin uudet, Aifric ei ollut käyttänyt tamman kanssa raippaa edes juoksuttaessa. Sissi kuitenkin suhtautui raippaan pelkällä uteliaisuudella, sillä sillä ei ollut ollut minkäänlaisia negatiivisia kokemuksia raippojen kanssa, olihan se tullut Aifricille jo todella nuorena. 

 Kun apuja oli opeteltu, halusi Michelson Sissin kokeilevan vielä painonsiirtoja. Luonnollisesti se oli Sissille vaikeaa ja se yritti peruttaa usein. Tunti päätettiin siihen, kun Sissi sai tehtyä yhden minimaalisen painonsiirron, Aifric palkkasi Sissiä ja tunnin jälkeen se sai juoksennella hetken maneesissa. Aifric päästi tamman lopulta maneesin takaovesta suoraan tarhaan.

Michelson tulee pitää livetunnin (8.2.23)

 Aifric odotteli Blacklaken parkkipaikalla kylmissään. Nainen ei ollut varautunut ihan näin kylmään säähän. Pian auto kaarsi parkkipaikalle ja asettui toisen auton viereen. Autosta nousi tuttu naama, mutta Aifric oli nähnyt miehen vain ruudulla, nyt tuo oli siinä ilmi elävänä. "Moi!" Aifric moikkasi Michelsonia, joka nousi autosta. Mies vastasi saman tien ystävällisesti: "Moi!" Tänään punatukkainen saisi mieheltä livetunnin. Aifric esitteli opettajalleen hiukan paikkoja ja totta kai myös hevosiaan. Tarkoitus oli moikata vain Esmeä, mutta pian Sissi ja Kollikin saapui paikalle haistelemaan uutta tuttavuutta. Toisaalta se oli hyvä, koska jossain kohtaa Michelson opastaisi Aifricia myös Sissin kanssa. Pian Aifric laittoi Esmelle riimun ja talutti tamman jälleen hoitopaikalle. Michelson oli mukana, hiljaa tarkkaillen tammaa.

 Maneesissa Aifric sai aloittaa taas maasta. Pientä alkulämmittelyä, painonsiirtoja ja asetuksia, mutta ne eivät olleet tällä kertaa päivän pääpointti. Michelsonin oli helpompi opastaa naista paikan päällä ja nyt raipan oikeat asennotkin alkoivat sujua nopeammin, kun mies sai kädestä pitäen näyttää kuinka ne tehtäisiin. Sitten Aifric sai kiivetä satulaan, Esmen selkään. Michelson vaihtoi narun liinaan ja kaksikko lähti kävelemään maneesia ympäri. Mies selitti mitä seuraavaksi tehtäisiin. "Mä talutan Esmeä ja ohjaan sitä erilaisiin liikkeisiin, jotka se osaa ennestään. Ennen sitä vähän kokeilen vielä millainen tyyppi se on. Sä istut vain selässä ja tunnustelet miltä hevonen tuntuu kun se liikkuu oikein! Alright! Valmis?" Aifric nyökkäilee vastaukseksi.

 Ensin Michelson ohjaa Esmeä erilaisiin avoihin ja sulkuihin. Aifric pitää silmiä kiinni, jotta voisi tuntea hevosen liikkeen niin hyvin kuin vain pystyy. Seuraavaksi Aifric tuntee kuinka Michelson seuraavaksi kokoaa tamman liikettä hyvin. "Huomasitko?" Mies kysyy ja Aifric nyökkää hymyillen. "Kokosit sitä!" Hän toteaa iloisena huomiostaan. Seuraavaksi mies kokeilee vielä pari kertaa koulupysähdystä. "Sulava tamma", hän mumisee itsekseen. Seuraavaksi mies ohjaa tamman raviin, koottuun raviin, passageen ja piaffeen vuoronperään. Aifric tunnustelee jälleen, miltä tuntuu kun hevonen kokoaa itsensä oikein ja kunnolla. "Pidä tämä tunne, tuo se Sissille", hän ajattelee mielessään. Sitten mies koittaa asettaa tammaa ravissakin molempiin suuntiin. Esme liikkuu kokoajan hienosti, kootusti ja oikeassa muodossa, tottunein askelein. Michelson ohjaa Esmeä tottunein ottein, mutta ihastellen tamman koulutusta. Mies tiesi, että Zenissä koulutettiin hevoset hyvin ja harkitusti.

 Aifric vähän säikähti, kun Michelson ohjasti Esmen laukalle. "Tämä voi tuntua tosi erilaiselta, älä säikähdä", varoittaa mies ohjatessaan Esmen laukkapiruetille. Esmen laukka tuntui Aifricista tasaiselta ja hyvältä, tamma kantoi itsensä hyvin. Piruetti oli naiselle uusi juttu, mutta se meni onnistuneesti. Hän ei voinut muuta kuin ihailla sekä tammansa, että opettajansa taitoa tässä lajissa. Kolmikko kokeili vielä laukanvaihtoja ja asetuksia laukassa ennen kuin siirtyivät takaisin käyntiin. "Lopuksi voitaisiin kokeilla vielä levade", toteaa Michelson tyytyväisenä. Aifric nyökkäsi. Michelson antoi oikeat avut ja Esme pysähtyi, kokosi itseään ja nosti etupäätään tehden kauniin levaden tottunein liikkein. Aifric oli kyydissä ja piti kiinni harjasta varmuuden vuoksi, vaikka satulassa pysyi muutenkin hyvin. Tunne oli mahtava, nainen oli huojentunut, kun tunti viimein loppui. Hän ei ollut ollut koskaan niin taitavan hevosen selässä. Tai olihan hän ollut Esmen selässä, mutta ei hän osannut ohjata tammaa tekemään tällaisia liikkeitä. Michelson totesi tunnin olevan purkissa, mutta jäi Blacklakelle vielä kahvittelemaan ennen kuin lähti jatkamaan matkaansa. Aifric taas oli intoa täynnä, hän halusi oppia lisää!