Rickon oli jo muutamia viikkoja meinannut lähteä maastoon yhdelle kaukaisemmalle alueelle, jossa oli myös luontopolkuja ja laavuja. Ilmeisesti siellä saisi myös ratsastaa, joten mies ajatteli lähtevänsä ratsain. Sitten vain tarvittaisiin ratsu. Mies pohti hetken aikaa, kunnes valikoi Chevyn, jonka kanssa bondaaminen on jäänyt paahasti kesken erinäisistä syistä.
Matkaa luontopolulle kesti reilu puolituntia verkkaiseen tahtiin teiden reunoja kulkien. Alussa oli kartta yleisimmästä reitistä, mutts myös muita polkuja löytyisi ja laavujakin useampi tienviittojen kera. Mies silmäili kartan läpi, kohautti olkiansa ja lähti polkua eteenpäin varmana siitä, että tiesi mihin oli menossa...
Polku oli normaalisti suosittu kohde, mutta sää oli tänään hiukan pilvinen ja viileä, juuri sopiva miehelle. Lenkki sujui verkkaisesti välillä reippaassa käynnissä ja välillä ravissa. Rickon ihaili maisemia, kuten suuria siirtolohkareita ja pimeitä metsiä. Välillä vastaan tuli pienempiä polkuja, joiden varsilla luki niin luontopolkua, teemapolkua, kuin suuntia joillekin toisille laavuille. Mies päätti jatkaa isompaa ja helpompi kulkuisempaa tietä, se olisi varmasti helpoin ratkaisu.
Nopeasti vastaan tuli laavu, jossa olikin yllättävän paljon porukkaa. Rickon kuitenkin pysähtyi ottamaan valokuvan lammesta, jota polku ympäröi ja jatkoi sitten matkaansa.
Pian vastaan tuli risteys, mutta ilman karttaa. Oli vain suuntakylttejä sinne ja tänne. Rickon ajatteli, ettei ehkä ehtisikään pisimpää reittiä takaisin, koska ei ollut varma olisiko pisin reitti yhteensä 9,5 kilometriä vai olisiko laavulle se määrä ja takaisin sama. Mies ajatteli katsoa puhelimesta karttaa, mutta GPS ei toiminut ja karttasovellus heitteli häntä sinne tänne, siksi hän kääntyi vasemmalle ajatellen, että pääsisi nopempaa reittiä pikku lenkin takaisin alkupisteeseensä. Suunta näytti myös kahta suuntakylttiä, yksi jollekin reitille ja yksi jollekin laavulle, eihän matkan siis pitäisi olla ongelma eikä mikään!
Mies kulki tietä pirteänä katsellen edelleen maisemia. Reiteissä oli jotain tuttua, muttei kuitenkaan. Välillä hän ohitti pieniä polkuja, yhdessä suuntakyltti laavulle ja pian hän ohitti kyltin tien vieressä risteyksessä nähneelleen reitille suuntaan josta hän oli tulossa, mutta mies sivuutti tiedon täysin. Pian hän tuli alueelle, joka ei näyttänyt siltä, että siellä saisi olla. Pohja oli täynnä suurikivistä soraa ja Chevy arkoi kävellä siitä. Keskellä pientä aluetta oli auto, vaikkei polulle voinut edes tulla autolla aidan takia. Auton takana avautui uusi tie, jonka mies ajatteli vievän alkupisteeseen, mutta hetken sitä kuljettuaan hän päättää kääntyä takaisin, koska tie on niin mutainen ja huonokuntoinen traktorinjälkineen, ettei se yksinkertaisesti voi olla normaali retkeilijöille tarkoitettu tie.
Mies palaa jonkin matkaa takaisin ja valitsee toisen tien, jonka pitäisi myös viedä laavulle, jonka kylttejä on välillä tullut vastaan. Outoa, mies ajattelee. Miten se voi olla täällä, mutta myös tuolla. Hän on ratsastanut jo jonkin aikaa näkemättä ristin sielua, kunnes törmää kahteen turistiin. Turistit ovat lähinnä tiellä, kun Rickon yrittää ohittaa heidät valtavalla ratsullaan eivätkä he oikein osaa väistää.
Rickon ratsastaa, kunnes vastaan tulee aita. Sen vieressä on kyltti "asiattomilta pääsy kielletty." "Ja mikäs homma tämä on olevinaan", ajattelee Rickon. Eikö täällä pitänyt olla laavu? No ei näemmä! Kyltissä lukee paikalla pidettänän turvallisuus- ja ampumaharjoituksia, jahas! Mies tuhahtaa pari kertaa itsekseen ja kääntyy takaisin. Pian hän huomaa polun, se näyttää ihan ok kuntoiselta ja se on ilmeisesti vieläpä joku niistä retkipoluista. Mies ajattelee voivansa ehkä oikaista takaisin tielle kyseistä polkua ja kääntää ratsunsa sinne. Ehkä pahin virhe koko retken aikana tai parhain ratkaisu ikinä, sitä mies ei jälkikäteen osaa päättää.
Aluksi matka sujuu hyvin, sitten tulee kivikkoista. Juu täällä ei varmaan yleensä ratsasteta spanish normanilla vaan ennemminkin jollain maastoputella tai ponilla. Rickon joutuu kerran nousemaan satulasta ja taluttamaan Chevyn pahan kohdan ohi. GPS ei vieläkään toimi ja hyttyset hyökkäävät heti kimppuun, kun mies on maassa. Pian hän hyppäsi takaisin selkään.
Sitten edellisen umpikujan suunnalta kuuluu pauketta, ampumaharjoituksia tosiaankin.. Chevy raukka säikähtää ja ampaisee laukkaan polkua, joka on kovi kivikkoinen ja mäkinen. Välillä miehellä on vilu, kun he ovat metsän siimeksessä tai pilvet valtaavat taivaan, välillä taas kuuma, kun aurinko porottaakin suoraan niskaan. Puun oksat piiskaavat miehen kasvoja, kun tamma laukkaa hätäisenä jonkin aikaa ja hyttyset syövät polvia. "Pitikin laittaa vain shortsit.."
Chevy rauhoittuu pian ja he löytyvät jopa melko hyväkuntoisen polun jälkeen, toisaalta miehellä ei ole enää mitään hajua olinpaikastaan. Hän meinaa jo kaivaa puhelimensa taskustaan, jospa GPS jo toimisi, mutta koska ratsastaminen hankaloittaa sitä ja on suuri - varmasti yli 90% varmuus ettei se toimisi, jättää mies vaivautumatta. Pian ratsukko saapuu jo jollekin hiekkatielle ja mies on varma pääsystään takaisin alkupistelle. Tähän asti turistien jälkeen hän ei ole taaskaan törmännyt yhteenkään ihmiseen mutta nyt hän näki etäämmällä pyöräilijän suunnassa johon ei aikonut kuitenkaan itse kääntyä, sillä hän näki aidan ja ulospääsyn metsästä. Kun hän ja Chevy-tamma olivat kunnon tiellä, ei miehellä ollutkaan hajuakaan missä he olivat. Hän tarkasteli ympäristöään hetken ja lähti intuitiolla suuntaan, jonka koki oikeaksi.
Niinpä intuitiosta oli hyötyä, koska mies pääsi kuin pääsikin päätielle, josta pääsisi myös takaisin luontopolulle, mutta hän päätti jatkaa matkaansa vaik kotiin.
Kun tamma oli hoidettu kunnolla ja päästetty laitumelle lepäämään, oli mies ihan puhki. Kotona oli kuitenkin ruoka valmiina, joskin hän sai jatkuvasti huomautuksia raapiessaan kasvojens ärtynyttä ihoa. Ennen nukkumaan menoa kasvot ja polvet saivat pienen kortisonihoidon ja Chevy niinikään kävi tekemässä itselleen savihoidon, olihan sekin saanut ötökän puremia ja kiva ruskea maakerros viilentäisi ja suojaisi mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti