Alkubriiffi
Rey hyppi innoissaan kentän laidalla. Mies oli pelkkää intoa täynnä, sillä hän pääsi aloittamaan työt pian Sveitsin muuton jälkeen. Vastoin kaikkien toiveita Rey halusi pitää valmennuksen päätallin kentällä pelkästään auringon paisteen ja kevyen lumisateen takia. Kaikilla oli onneksi hokit ja osalla tilsakumit, mutta kenttä oli ennen valmennusta lanattu ja tampattu sileäksi. Pakkasta oli juuri sopivasti muutaman asteen verran ja tuntilaisille tuskin tulee kylmä. Lämmittely tapahtui itsenäisesti ja rataa harjoiteltiin ensin pala palalta sekä lopuksi kilpailtiin leikkimielisesti toisia vastaan pisteyttämällä rata VHRY:n ohjeiden mukaisesti. Eli pisteytyksessä huomioidaan aseen käsittely, osumapisteet ja ratsastus osuus. Miinuspisteitä ei annettu askellaji rikosta tai pysähtymisestä muualta kuin tarkoitetulle paikalle, sillä paikalla oli paljon aloittelijoita. Normaalisti noviisiluokat tulisi suorittaa kokonaan ravissa ja muut luokat laukassa, mutta nyt ratsastajat saivat päättää vauhdin.
Rickon Blacklake - Chévre de Dzelzain - 353 sanaa
Seuraavaksi rataa lähti kokeilemaan Noxin puolisisar Chevy. Ei ei väristä voi päätellä, niin vähintään koosta, Rey ajatteli mielessä ja ihaili voikonhelmen väristä tammaa. “Se on niin iso, että se laukkaa heinäpaaleista läpi”, Rey virnuili ja ratsukko ylittäessä estettä pääsi tamma yllättämään. Tamma jäi hetkeksi punnitsemaan, että kuuluuko tästä hypätä vai mennä yli, Rickon tasapaino pääsi ekojen hyppyjen aikana horjahtamaan, mutta myöhemmin alkoi esteiden ylittäminen sujua.
Quintain-iskua saatiin muutaman kerran harjoitella ratsukon kanssa. Välillä ase pääsi lipsahtamaan turhan alas ja siten vaikeuttamaan osumaa. “Normaalisti olisi hylky kisoissa. Nyt ei ollu erityistä vaaran paikkaa, mutta on tärkeää kehittää omia voimia, että jaksaa kannatella kevyttä tai raskasta peitseä vaakatasossa”, Rey kertoi ja he ottivat muutaman kerran alusta. Chevy keräsi kierroksia ja rohkea tamma eteni kootussa laukassa sekä kuunteli Rickon istuntaa tarkasti. “Sillä on hyvä asetus ja taipuminen kaareville orilla. Harvoin asetaitoradoissa mennään pelkkää suoraa linjaa”, Rey kehui.
“Tammalle voisi sulkutaivutus tehdä hyvää. Se tulee erinomaisesti rengaskujalle ja huomaatko miten pysyy koottuna, kunnes väistössä valahtaa. Ryntäät tippuvat maahan ja hevonen hinaa itsensä toiseen suuntaan, ja näin ei kannattele itseään. Se ei ole virhe, mutta suosittelen sulkutaivutusta”, Rey saarnasi positiiviseen sävyyn. Sulkutaivutus on monelle vaikea asia ja siksi se on hyvä opetellan ensin maastakäsin ja sitten selästä. Sekin vie aikaa, Rey kamppaili oman hevosensa kanssa vuoden, että pääsi selästä kokeilemaan sulkutaivutusta.
Ympyrällä kaalinpäitä lyödessä Rey pyysi Rickonia hieman pyytämään enemmän taivutusta tammalta. “Muista katsoa, ettei tamman pää mene linkkuun, vaan korvat pysyvät tasan. Silloin on sopivan verran asetusta ja siitä seuraa taivutus”, mies neuvoi ja seurasi ratsukon menoa. “Miltä se tuntuu. Helpolta, vaikealta?”, Rey haastatteli. “Vähän oli hankalaa, kun pitää keskittyä samaan aikaan ohjaamiseen ja lyömiseen”, Rickon vastasi. “Voit tehdä samaa mielikuvaa kuin Cindy. Kuvittele, että menette kapeaa ja mutkikasta katua yhdessä hevosen kanssa. Käännä hartioista ja lantiosta, pidä nyrkit pystyssä. Helpottaa huomattavasti”, Rey avusti ja Rickon otti uudestaan. “Loistavaa. Heti alkoi sujumaan, mielikuvilla on iso vaikutus.”, Rey kehui.
Hieman oli uupumusta ilmassa, mutta onneksi pian rata pääsi päätökseen. Chevyllä olisi intoa jatkaa, mutta Rickon oli loppu. “Oikein hieno. Huomaa, että mittelöity ennenkin kyseisessä lajissa”, Rey hymyili leveästi ja antoi ratsukon kokeilla vielä peitsen käyttöä valvovan silmän alla.
- Alkubriiffin ja ratsukkokohtaisen valmennuksen on kirjoittanut R. VRL-13369!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti