Ja jälleen matka vei minut ja mustan tammani sen kasvattajan tiluksille. Tänään olisi vuorossa valmennus Kieranin silmän alla ja tällä kertaa esteitä. Yleensä en hyppäisi Sissillä kovin korkeita esteitä, muuta kuin yksittäisiä kertoja, mutta nyt oli päästävä vähän treenaamaan niitä yhdistettynä muihin tehtäviin. Estekorkeudeksi valikoitui 135 senttimetriä ja vaikken koskaan ollut hypännyt sellaisia esteitä ratana Sissillä, tiesin sen kyllä pystyvän siihen - enemmän minulla olisi opittavaa.
Sää oli kolea ja harjasin lämpimässä tallissa mustaa tammaa, joka rouskutti ruokiaan tyytyväisenä. Kevyttä sadettakin voisi tulla, joten päätin kaivaa repusta paksun sadetta kestävän takkini. Sissiä ei pieni sade haittaisi, mutta jos se kastuisi enemmänkin, saisi se kotimatkalle fleece-loimen päälleen, onneksi olin muistanut ottaa sen mukaan. Varustin uljaan mustan ja puin vielä itselleni kypärät ja hanskat, sitten matka jatkui kohti valkkakenttää.
Alkulämmittelyt menivät hyvin. Sissillä oli hiukan energiaa ja se ei pelännyt näyttää sitä. Ei se mitään "sekoillut", mutta se liikkui pirteänä pitkin askelin ja oli valmis vaihtamaan askellajia nopeampaan pienestä vihjauksestakin. Toimi se silti niin kuin ajatus, kuten lähes aina, ja se kääntyi pienistä istunta-avuistani sujuvasti. Sitten alettiinkin hyppäämään ja tamman energia näkyi. Se loikki esteiden yli suurella ilmavaralla kuin yrittäen näyttää, että laittakaa niitä suurempia esteitä jo. Kuiskasinkin Sissille, että sen ei tarvitsisi hätäillä, kyllä se korkeus vielä nousee, kunhan ollaan lämmittelyt lämmitelty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti