Makeover 2023 Kotiintulo (Huhtikuu)

 "Let's go home Tess" totesin illalla raskaan päivän jälkeen. Lastaus hoituisi samalla tavalla kuin mustangien kanssa perinteisesti: tamma ajettaisiin aidattua polkua pitkin traileriin. Ajatuksesta en pitänyt, mutta muutakaan ei ollut. En edes tiennyt mihin tamma pääsisi kotona. Kentälle? Maneesiin? Katsotaan..


Tarjouskilpa oli ollut jännittävä ja rankka, ja odottavan aika oli pitkä, kun hevosia jaeltiin. Olin auttanut myös muita ajoittain hevostensa kanssa. Tess oli jäänyt viimeiseksi prioriteetiksi, tiesin sen olevan hankala. Polku oli jo asennettu ja katselin kuinka uupunut tamma edelleen viskeli välillä itseään ilta-auringon pikkuhiljaa laskiessa ja värjätessä tumman tamman karvaa eri sävyin. "Shhh, everything will be alright", kuiskasin tammalle. En tiedä miksi kuiskin sille englanniksi, se vain tuntui luonnollisemmalta..

Tamma saatiin traileriin ja se aloitti taas poukkoilunsa. Aifric ei siitä pitänyt, mutta sanoin naiselle, että hän tulisi vielä rakastamaan Tessiä. Automatka oli pitkä ja rankka, Tess ei lopettanut seinien paukuttelua kovin pitkiksi ajoiksi kerrallaan.

Kun saavuimme Blacklakelle, Tess päästettiin ensin kentälle ja kentältä rakensimme vielä tunnin polkua läheiselle, tallin ainoalle, aidatulel laitumelle. Se oli sopivan kokoinen, että Tess saataisiin sieltä kiinni vielä, mutta Tess sai myös vapaasti juosta siellä. Kavereita tammalle piti vielä miettiä, pari näin alkuun sopisi. Rauhallisia ja ihmisläheisiä tyyppejä.

Aifricin pohdintaa Sissistä (Huhtikuu 2023)

  Mä kysyin netissä mikä Sissistä tulee ensimmäisenä mieleen, koska halusin sille edustavan kuvan sen sivuille tietojen viereen. En saanut paljoa vastauksia, ehkä Blacklaken tilin kohdeyleisö ei ollut oikea, koska muutama "en tunne hevosta" tuli. Onneksi tuttu mies Kieran jätti hyvän ehdotuksen muhimaan alitajuntaani. "Sellainen kuva, missä Sissi tekee jotain, mistä se eniten tykkää ja mistä oikein paistaa se sen intohimo!" Sen jälkeen aloin tosissani miettimään millainen hevonen Sissi on. Mistä se todella nauttii.

 Ehkä mulla on nyt vihdoin vastaus: Vaikka Sissi tekee kaikenlaista vuokseni, se on silti vapaa sielu. Sissi nauttii hyppäämisestä, ehkä - toivottavasti - myös kilpailusta. Se on hyvä äiti ja se tekee vuokseni mitä vain. Mutta sekin on vain hevonen, joka on luotu liikkumaan, ulkona, laumassa. Sissi pitää vauhdista, isän puolelta tuleva täykkäriveri selittänee sen. Sississä kuitenkin parasta on se, että sillä on se sen vapaus, ja vapaudestaan huolimatta se on vapaasti valinnut tulla mun kanssa esteradoille ja tanssahtelemaan koulua, suuriin kilpailuihin. Sissi on vapaa sielu, siksi valitsin tämän kuvan sen sivuille "edustuskuvaksi"..

- Aifric



Makeover 2023 Hevosen etsiminen (Huhtikuu)

 Astun tuntemattomille tiluksille punatukkainen ystävä vierelläni. Tiesin kyllä, että tämä olisi lähempänä rescue make overia, kuin mustang make overia, mutta hevosten olemukset ja olot näyttivät aika kamalilta. Paikalla oli oikeastaan yllättävän paljon väkeä ja saatoin ihmisten keskellä nähdä muutaman tutunkin kasvon. Kävelemme kohti ensimmäisen hevosen pyöröaitausta. Aifricilla oli kyllä kädet täynnä omia projekteja ja minäkin olin tarjonnut vähän aikaa sitten englantilaisesta täysiverisestä, off trackista. Silti halusin meille yhteisen hyvän mielen hevosen ja hyvän mielen projektin. Tiluksilla tuli kuitenkin selväksi, että hyvän mielen projektia näistä ei kyllä saisi.

 Ensimmäinen tamma on aika perus näky myös mustang makeover pyöröissä. Se tuo mieleen vanhat ajat kun asuin Yhdysvalloissa jolloin osallistuin useinkin makeovereihin. Hevoset yleensä myytiin eteenpäin. En yrittänyt lähestyä tätä tammaa, se oli selkeästi arvioiva minua kohtaan. Kun jätin sen rauhaan, se rauhoittui hetkeksi, se tuntui arvostavan elettäni ja arvostin sitä, että se arvosti näinkin pientä asiaa. Pystyin näkemään sen kirjavuuden rajoja kaiken lian alta, villihevonen jäi mieleeni.

 Siirrymme kohti barokkihevosta. Sen nimi oli aika ironinen. Katselin hevosta hetken, mutten antanut sille juurikaan ajatusta, Menorquin ei ollut sitä mitä haimme. Väri ja ulkomuoto olivat myös aika karmaisevia. Sen ongelmat eivät olleet alaani ja sen tila sai Aifricinkin vieräyttämään kyyneleen poskelleen. Kolmas oli ystävällinen, Aifric meni rapsuttelemaan hevosta. Hevosen reaktio oli suloinen, se sai Aifricin jopa hymyilemään edellisen jälkeen. Huikkasin naiselle kuitenkin, että hevonen olisi liian vanha suunnitelmiimme, vaikka se suloinen olikin.

 Neljäs hevonen säväytti ja samaan aikaan kauhistutti. Voisiko hevonen juosta itsensä hengiltä? Jos voisi, tuo varmaan tekisi niin. Mahdollisesti kaksi sirompaa hevosta arvelutti minua, mutta jokin tammassa jätti minuun jäljen. Rumahan se on kuin mikä, niin ylijalostettu. Mutta väri on kaunis ja käytöksen alta huokuu jotain arvokasta, jaloa, voimakasta ja energistä. Se vain tarvitsee hmm.. jotain.

 Viides hevonen, mahdollisesti tuplavoikko mustangi on kamalan näköinen maatessaan maassa luovuttaneen näköisenä. Aifric pidätteli itkuaan, kun hän käveli sen luokse rauhassa. Hevonen vaikutti helposti lähestyttävältä ja lempeältä. Katselin Aifricin istuvan likaisen hevosen viereen ja minunkin kyynelkanavaa vavisutti, kun hevonen painoi päänsä Aifricin syliin. Aifric ei voinut pidättää itkua, minä yritin. Pudistin naiselle päätäni ja tokaisin: "A, se on liian vaikea, miten saisimme sen traileriin, voi olla ettei se selviäisi. On mahdotonta sanoa voiko sitä edes pelastaa.." Antaa jonkun toisen yrittää...

 Kuudennessa aitauksessa ei olekaan mitään, paitsi pian silmäkulmaani pompahtaakin pieni varsa. Todella pieni. Häiritsevän pieni. Tavallaan näen miksi joku pitäisi tuota "söpönä", samalla tavalla kuin chihuahuaa. Sairasta. Aifric ei reagoi varsaan juurikaan, hän on edelleen murtunut edellisestä hevosesta. Pohdintani keskeyttää hysteerinen hirnunta. Menemme seuraavalle aitaukselle, josta hirnunta kuuluu. Pyöreä tamma on aivan kauhuissaan. Ilmeisesti tamma on tiine, ja ollut aika monta kertaa elämässään. Sen historia on mielenkiintoinen, mutta surullinen. Vaikken yleensä ole kovin kiinnostunut barokeista, italialainen maatiaisrotu on melko kiinnostava. Tavallaan voisin itse asiassa nähdä tamman käytössämme. Tamman jälkeen ohitamme vielä suokkiruunan, se ei minua juurikaan kiinnosta, joten vilkaisen sitä vain nopeasti ennen kuin jatkan seuraavan hevosen pariin.

 Seuraava olikin sitten häijy. Tai niin luki paperissa, mutta minussa se herätti kiinnostuksen. Se oli heittänyt juomakiponkin nurin ja monet muut kävijät kiersivät sen kaukaa. Aifricia tamma pelotti. Päistärikkö tamma kuitenkin puhutteli minua. Harmitti sen puolesta, joten kävin hakemassa sille uuden ämpärin vettä. Kun pujotin vesiämpäriä aidan välistä, se hyökkäsi minua kohti. En kavahtanutkaan tammaa eikä se loppujen lopuksi tehnyt muuta kuin uhkaillut. Aifric oli tammaa kohtaan epäileväinen, mutta minä haluaisin antaa sille mahdollisuuden.. Näin sieluni silmin kuinka tammalle sopisi kutsumanimi Tess.

 Viimeiseksi oli aluksi söpöltä näyttänyt konik, joka osoittautui todella stressaantuneeksi. Aifric yritti mennä lässyttämään sille, mutta konik puraisi naista hihaan. Punatukkainen säikähti kovaa. Kun kävelimme kohti paikkaa, jossa hevosista sai tarjota, nainen kysyi: "mikäköhän sillä viimeisellä oli.." "en tiedä", vastasin vaimeasti.

 Tarjoamis lomakkeeseen kerroin mihin tarkoitukseen olimme tulleet hevosta etsimään - hyvän mielen ratsu, jos sellaiseksi hevosen saisi koulittua. Kerroin Blacklaken tiloista, suuret pihatot ja kivat laumat, kesäisin suuret niityt. Sen jälkeen piti valita hevoset ja kertoa kuinka lähtisi niiden kanssa toimimaan:

1: 9. "Häijy" tamma, "Tess" pääsisi purkamaan heti alkajaisiksi energiaansa, laumaan päästämistä pitäisi harkita. Siitä voi olla hyötyä tai se voi aiheuttaa sekasorron. Pikkuhiljaa ihmisiin totuttelu, antaisin sen ymmärtää ettei kaikki ihmiset ole pahoja. Jos laumaan tammaa ei saataisi, tuotaisiin sen luokse ehkä muutama kaveri. Uskon, että syvällä sisimmässä siitä löytyy vielä hieno hevonen.

2: 7. Tiine murgese, tämä tamma pääsisi hitaasti totuttelemaan laumaan, ihmisiin ja ulkoiluun. Ehkä se voitaisiin viedä laumaan, jossa eri ikäisiä varsoja lisäämään luottamusta. Varsan se saisi pitää vierellään niin pitkään kuin se halajaisi ja ihmiseen totuttuaan aloitettaisiin rauhalliset kävelyt kunnon kohottamiseksi.

3: 1. Ja 4. En vain osaa päättää niiden välillä. 1. Villihevosen kanssa toimisin melko samalla tavalla kuin mustangien kanssa yleensä: hidas totuttelu ihmisiin ja ihmisten juttuihin ja sitten peruskoulutukseen. 4. Kanssa pitäisi miettiä miten menetellään, ettei se juokse itseään hengiltä ja sitten vasta mentäisiin samaan tapaan kuin muidenkin kanssa.

Tunti Esmellä (17.3)

 Aifric oli jo alkulämmitellyt Esmeraldan, kun opettaja saapui kentälle. Kenttä oli vain rajatusti käytössä kevään aiheuttamista jää- ja kosteusvaurioista. Se ei haitannut, maastakäsin tilaa ei välttämättä tarvinnut paljoa. Tällä kertaa Aifric oli saanut opettajakseen Blacklaken "pahamaineisen" ja ikävänä tunnetun miesopettajan. Vanha Formisanona tunnettu mies ei kuitenkaan vaikuttanut niin pahalta kuin Aifric oli kuullut. "Hiukan vähäsanainen, ei muuta", oli nainen pohtinut mielessään.

 "Tänään työskennellään ympyrällä, joten hakeuduppas sopivan kokoiselle ympyrälle", totesi syvä miesääni. Aifric teki työtä käskettyä ja mies tuli lähemmäs, hän katsoi naisen työskentelyä ja totesi tuolla olleen hyvä opettaja. Aifric ei ollut varma tarkoittiko Formisano Michelsonia vai Esmeraldaa. Ehkä molempia? Formisano ohjeisti Aifricin mielestä hyvin, kun he aloittivat tehtävän: ympyrän pienennys ja suurennus. Se oli erilainen tehtävä ja ensin oli vähän hakemista. Loppujen lopuksi se oli kuitenkin kovin hauskaa sekä Aifricista, että Esmestä! Samaa tehtävää kokeiltiin myöhemmin myös liinassa ja eri askellajeissa. Se oli hankalampaa eikä Esme aina ihan tajunnut jutun juonta.

 Aifricin mielestä Formisano oli kaikkia puheita vastoin ihan mukava opettaja. Mies oli väillä niukkasanainen katsellen työskentelyä tarkoin. Hän oli napakka ohjeissaan, muttei vaikuttanut niin tiukalta, mitä väitetään.

Taas etätunti Esmellä (8.3)

 Aifric asettelee mikrofoonin ja kuulokkeen vasempaan korvaansa ja käynnistää puhelun Michelsonin kanssa. Hän juttelee miehen kanssa alkurupattelut ja taluttaa Esmen jälleen maneesin keskelle. He harjoittelevat hetken maastakäsin painonsiirtoja ja taivutuksia Michelsonin ohjeiden mukaan kunnes nainen pääseekin kiipeämään selkään. Hän ei ollut ratsastanut Esmellä hetkeen.

 Kaksikon agendana oli tällä kertaa taas ihan perusliikkeet. Samoja mitä tehtiin maasta erityisesti. Ratsastaessa se oli vähän uutta naiselle ja ainut kosketuspinta mikä hänellä oli, oli yrittää muistaa miltä se oli tuntunut, kun Michelson oli livetunnilla ohjannut Esmeä erilaisiin taitaviinkin liikkeisiin. Liikkeet eivät aluksi sujuneet ja kun ne sujuivat, eivät ne sujuneet läheskään yhtä hyvin kuin Michelsonin ohjaamana. Se ei kuitenkaan haitannut, olihan naisen ensimmäinen kerta yrittää ratsastaa niitä. Michelson oli hyvä opettaja ja auttoi naista parhaansa mukaan ratsastamaan Esmeä oikein.

 Aifricille jäi tunnista hyvä fiilis, vaikka tehtävät olivat ajoittain haastavia, onnistuivat ne lopulta jollain tapaa ja naisesta tuntui, että oli kehittymässä. Esmekin pärskähti tunnin päätteeksi tyytyväisenä, sille tehtävät olivat helppoa kuin heinänteko.





03.03.2023 Sissin varsominen pt 2

 Sissi oli viimeisillään tiineenä, varsan laskettuaika oli jossain helmikuun lopusta maaliskuun alkuun, mikä oli poikkeuksellisen aikainen, ainakin Sissille. Isä oli vähän mysteeri edelleen, mutta aavistuksia oli alkanut jo tulla. Aifric oli tullut kartanon vierashuoneisiin yöksi, jotta voisi olla lähellä Sissiä 24/7. Viimeisinä iltoina nainen nukkui makuupussissa pihatossa, jossa Sissi oli.

Aifric luki Sissille, värjötteli jossain Sissin lähellä ja kävi vain harvoin sisällä. Välillä tuntui, että nainen jännitti syntymää enemmän kuin tamma. 

 Loppujen lopuksi Sissi päätti synnyttää keskellä kirkasta päivää 3. Maaliskuuta. Se oli taas haastavaa, mutta tamma tiesi paremmin mitä tehdä. Olihan sen toinen kerta. Vaikeuksia kuitenkin oli ja eläinlääkäri jouduttiin ottamaan mukaan. Varsa nimittäin aikoi syntyä väärinpäin. Kun se saatiin sellaiseen asentoon, että se pääsisi ulos, se syntyikin yllättävän nopeasti. "Se on tamma!" Huudahti eläinlääkäri, kun varsa oli valmis. Terhakka tyttö nousikin nopeasti pystyyn ja kun sitä oltiin saatu putsattua, väristä ei ollut epäilystäkään kuka tamman isä oli.. Sissillä oli kuitenkin voimat lopussa ja varsa sai ensimmäiset ravintonsa keinoravintona pullosta, jotta se saisi vähän jotain vasta-aineita. Vaikkei keinoravinto emän maitoa korvaakaan. Kunhan Sissi nousisi, tamma saisi emänsä maitoa.

 Amn, tammavarsa oli innokas riehuja ensimmäisistä tunneista asti, eikä se meinannut malttaa käydä juomassa emänsä maitoa. Välillä se piti ohjata emän luokse, jotta se saisi ravintoa. Tamma vaikuttaa hauskalta pikku veijarilta, katsotaan mihin sen polku viekään...

Sukkapoika (Maaliskuu 23)

 Sir Michelson soitti oppilaalleen Aifricille, punatukkainen nainen vastasi. "Mulla on sulle hevonen", totesi Michelson pirteästi. Aifric oli hämillään. "Mulla on jo paljon hevosia, mihin sä mulle uutta?" kysyi nainen opettajaltaan. "Eikö olisikin kiva kouluttaa Alta escuelassa oikea lipizza? Mä autan!" Opettaja ilakoi. "Mutta-", aloitti Aifirc opettajan keskeyttäessä: "Ei muttia! Sissi ja Kolli on moderneja ratsuja, joten niiden koulutus eroaa, vaikka niitä klassisin menetelmin koulutatkin. Esme osaa jo kaiken, mieti nyt, tämä on oikea mahdollisuus!" "No, millainen hevonen sulla on tarjota?" Kysyi Aifric, jonka jälkeen mies alkoi selostamaan. "Ja sen nimi oli siis... Sukkapoika?" kysyi Aifric selostuksen jälkeen. "Yup!" Vastasi opettaja. He lopettelivat puhelun ja Michelson lähetti linkin hevosen myyntisivuille. Nainen katseli hevosen kuvaa ja alkoi pikkuhiljaa lämmetä.

Pian Aifric laittoikin jo kyselyä hevosesta, se oli niin upea, että sitä tulisi varmasti moni muukin katsomaan. Aifric selitti, ettei pakkoa hevosen ostamiselle ollut, mutta Sukkapoika oli vienyt sydämen mennessään. Siitä tulisi Aifricille koulutettava ratsu ja jos nainen uskaltautuu, pääsisi tamma kilpailemaan Alta Escuelassa VHRY alaisissa kilpailuissa. Kodin se saisi Blacklaken ratsastuskoulu puolelta pihatosta. Kuolaimettomuus passaa Aifricille mainiosti, sillä hän ratsastaa kaikki hevosensa kuolaimetta.

Sissi kokeilee Vaativa B:n liikkeitä (28.2)

  Aifric oli treenannut pari viikkoa Sissin kanssa klassisin periaattein painonsiirtoja, kokoamista ja asetuksia, välillä yksin, välillä Michelsonin kanssa. Sissi erosi Esmestä siten, että sen koulutus tähtäsi kuitenkin loppujen lopuksi moderneihin kisoihin, ei historiallisiin lajeihin. Samaa koulutuksessa oli kuitenkin tavoite terveestä tavasta liikkua. Sissillä ei myöskään ollut tai tulisi olemaan ihan niin pitkäkestoista ja -jänteistä koulutusta, mitä monilla klassisen puolen hevosella oli. Silti Aifric ei halunnut myöskään kiirehtiä Sissin kanssa.

 Klassisen tehtävien opettelu oli edelleen kesken, mutta nyt rinnalle alkaisi tulla muutamia kouluratsastuksen Vaativa B:n -tason liikkeitä. Koottuja askellajeja Aifric ei ollut Sissin kanssa vielä opetellut ja lisätyt askellajit saattaisivat tuottaa päänvaivaa. Avot ja sulut sen sijaan toimisivat varmasti melko samalla tavalla kuin klassisessakin. Eniten tämän vuoden teema olisi kuitenkin Sissin kanssa kokoamisen opettelu. Aifric halusi tehdä sen oikein, Sissille terveellisesti, hän ei haluaisi missään tilanteessa nähdä Sissin sipsuttelevan selkä notkolla. 

 Michelson oli ottanut yhden Vaativa B radan, jonka tehtäviä he harjoittelisivat samassa järjestyksessä. Muutama oli tosiaan tuttuja, osa olisi vaikeampia. Keskiaskellajit lisätyistä puhumattakaan olivat tosin haastavia Aifricin kokeilla maastakäsin, mutta ne ohitettaisiin, jos ne eivät onnistuisi. Michelson ohjasi naista jälleen kuulokkeen avulla: "Nyt koittakaa tulla sulkutaivutusta H:sta E:hen." Aifric teki työtä käskettyä maastakäsin. Sissi vastasi jo nopeasti Aifricin apuihin. 

 Rataa oli käyty jo hetki läpi, Sissi kulki jo hienosti tavoitellen kootumpaa muotoa pidempiäkin pätkiä, vaikkei se vielä ollut sen alaa. Ympyrätyöskentely oli Sissin lempparia. Seuraavaksi olisi Sissin kanssa edessä klassisen tehtävien jatkaminen ja Vaativa B juttuja selästä. Kaksikko oli osallistunut jo Royal CUPin ensimmäiseen osakilpailuun, missä taitoja päästäisiin näyttämään, jos niitä siis olisi näytettäväksi asti..

Sissin koulutusta klassisin menetelmin (15.2)

  Aifric oli jutellut Michelsonin kanssa livetunnin jälkeen seuraavasta etätunnista. Mies oli sitä mieltä, että Sissin kanssa voisi jo aloitella harjoituksia. Siispä tällä kertaa oli Aifricin aika hakea Esmen sijaan Sissi laitumelta. Sissi tuli uteliaana naista vastaan. Esmekin oli tullut, mutta lähti takaisin syömään, kun huomasi ettei ollutkaan sen vuoro tällä kertaa. Aifric hoiti hopeaharjaisen tammansa ja puki sille ensimmäistä kertaa kapsonin päähän.

 Tunnin pääpointti oli oikeastaan lähinnä opettaa Sissille apuja kapsonin kanssa. Sissille ne meni kuitenkin aika nopeasti jakeluun, koska se oli tottunut jo kuolaimettomien apuihin, vaikka paine tulikin tällä kertaa vähän eri kohtaan. Raippa-avut sen sijaan olivat Sissille täysin uudet, Aifric ei ollut käyttänyt tamman kanssa raippaa edes juoksuttaessa. Sissi kuitenkin suhtautui raippaan pelkällä uteliaisuudella, sillä sillä ei ollut ollut minkäänlaisia negatiivisia kokemuksia raippojen kanssa, olihan se tullut Aifricille jo todella nuorena. 

 Kun apuja oli opeteltu, halusi Michelson Sissin kokeilevan vielä painonsiirtoja. Luonnollisesti se oli Sissille vaikeaa ja se yritti peruttaa usein. Tunti päätettiin siihen, kun Sissi sai tehtyä yhden minimaalisen painonsiirron, Aifric palkkasi Sissiä ja tunnin jälkeen se sai juoksennella hetken maneesissa. Aifric päästi tamman lopulta maneesin takaovesta suoraan tarhaan.

Michelson tulee pitää livetunnin (8.2.23)

 Aifric odotteli Blacklaken parkkipaikalla kylmissään. Nainen ei ollut varautunut ihan näin kylmään säähän. Pian auto kaarsi parkkipaikalle ja asettui toisen auton viereen. Autosta nousi tuttu naama, mutta Aifric oli nähnyt miehen vain ruudulla, nyt tuo oli siinä ilmi elävänä. "Moi!" Aifric moikkasi Michelsonia, joka nousi autosta. Mies vastasi saman tien ystävällisesti: "Moi!" Tänään punatukkainen saisi mieheltä livetunnin. Aifric esitteli opettajalleen hiukan paikkoja ja totta kai myös hevosiaan. Tarkoitus oli moikata vain Esmeä, mutta pian Sissi ja Kollikin saapui paikalle haistelemaan uutta tuttavuutta. Toisaalta se oli hyvä, koska jossain kohtaa Michelson opastaisi Aifricia myös Sissin kanssa. Pian Aifric laittoi Esmelle riimun ja talutti tamman jälleen hoitopaikalle. Michelson oli mukana, hiljaa tarkkaillen tammaa.

 Maneesissa Aifric sai aloittaa taas maasta. Pientä alkulämmittelyä, painonsiirtoja ja asetuksia, mutta ne eivät olleet tällä kertaa päivän pääpointti. Michelsonin oli helpompi opastaa naista paikan päällä ja nyt raipan oikeat asennotkin alkoivat sujua nopeammin, kun mies sai kädestä pitäen näyttää kuinka ne tehtäisiin. Sitten Aifric sai kiivetä satulaan, Esmen selkään. Michelson vaihtoi narun liinaan ja kaksikko lähti kävelemään maneesia ympäri. Mies selitti mitä seuraavaksi tehtäisiin. "Mä talutan Esmeä ja ohjaan sitä erilaisiin liikkeisiin, jotka se osaa ennestään. Ennen sitä vähän kokeilen vielä millainen tyyppi se on. Sä istut vain selässä ja tunnustelet miltä hevonen tuntuu kun se liikkuu oikein! Alright! Valmis?" Aifric nyökkäilee vastaukseksi.

 Ensin Michelson ohjaa Esmeä erilaisiin avoihin ja sulkuihin. Aifric pitää silmiä kiinni, jotta voisi tuntea hevosen liikkeen niin hyvin kuin vain pystyy. Seuraavaksi Aifric tuntee kuinka Michelson seuraavaksi kokoaa tamman liikettä hyvin. "Huomasitko?" Mies kysyy ja Aifric nyökkää hymyillen. "Kokosit sitä!" Hän toteaa iloisena huomiostaan. Seuraavaksi mies kokeilee vielä pari kertaa koulupysähdystä. "Sulava tamma", hän mumisee itsekseen. Seuraavaksi mies ohjaa tamman raviin, koottuun raviin, passageen ja piaffeen vuoronperään. Aifric tunnustelee jälleen, miltä tuntuu kun hevonen kokoaa itsensä oikein ja kunnolla. "Pidä tämä tunne, tuo se Sissille", hän ajattelee mielessään. Sitten mies koittaa asettaa tammaa ravissakin molempiin suuntiin. Esme liikkuu kokoajan hienosti, kootusti ja oikeassa muodossa, tottunein askelein. Michelson ohjaa Esmeä tottunein ottein, mutta ihastellen tamman koulutusta. Mies tiesi, että Zenissä koulutettiin hevoset hyvin ja harkitusti.

 Aifric vähän säikähti, kun Michelson ohjasti Esmen laukalle. "Tämä voi tuntua tosi erilaiselta, älä säikähdä", varoittaa mies ohjatessaan Esmen laukkapiruetille. Esmen laukka tuntui Aifricista tasaiselta ja hyvältä, tamma kantoi itsensä hyvin. Piruetti oli naiselle uusi juttu, mutta se meni onnistuneesti. Hän ei voinut muuta kuin ihailla sekä tammansa, että opettajansa taitoa tässä lajissa. Kolmikko kokeili vielä laukanvaihtoja ja asetuksia laukassa ennen kuin siirtyivät takaisin käyntiin. "Lopuksi voitaisiin kokeilla vielä levade", toteaa Michelson tyytyväisenä. Aifric nyökkäsi. Michelson antoi oikeat avut ja Esme pysähtyi, kokosi itseään ja nosti etupäätään tehden kauniin levaden tottunein liikkein. Aifric oli kyydissä ja piti kiinni harjasta varmuuden vuoksi, vaikka satulassa pysyi muutenkin hyvin. Tunne oli mahtava, nainen oli huojentunut, kun tunti viimein loppui. Hän ei ollut ollut koskaan niin taitavan hevosen selässä. Tai olihan hän ollut Esmen selässä, mutta ei hän osannut ohjata tammaa tekemään tällaisia liikkeitä. Michelson totesi tunnin olevan purkissa, mutta jäi Blacklakelle vielä kahvittelemaan ennen kuin lähti jatkamaan matkaansa. Aifric taas oli intoa täynnä, hän halusi oppia lisää!

Aifric ja Esme tunnilla (7.2.23)

 Aifric haki innoissaan Esmen pihatosta ja laittoi tamman kuntoon. Oli jälleen Michelsonin tunti. Nainen laittoi jälleen pikaisesti tekniikan kuntoon ja puheli Michelsonin kanssa alkurupattelut. 

 Tunti alkoi jälleen ympyrällä työskentelyn merkeissä. Tällä kertaa oikeat avut löytyivät jo edellistä tuntia nopeammin ja Esme vastasi niihin erinomaisesti. Kun ympyrällä oli kokeiltu harjoitella molempiin suuntiin ja tehtävät olivat onnistuneet haasteista huolimatta edellistä tuntia paremmin, siirryttiin muihin juttuihin. Aifric pääsi kokeilemaan Esmen kanssa tehtävää, jossa mentäisiin uralla ja kokeiltaisiin saada hevonen asettamaan sisään päin. "Shoulder in", oli Michelson sanonut. Nyt kun asettamista kokeiltiin uralla, oli se taas naiselle vaikeampi. Avut olivat kuitenkin jo melko tutut, joten hetken räpeltämisen jälkeen Esme alkoi asettua paremmin. Tehtävä oli silti vaikea ja pian vaihdettiinkin taas viime tunnin lopulla kokeiltuun painonsiirtoon. Sekin oli tällä kertaa hiukan helpompi kuin edellisellä kerralla ja hetken kokeilujen jälkeen Esme meinasi tarjota jo koulupysähdystäkin. Sitä ei kuitenkaan haluttu vielä, kun Aifric vasta opetteli.

 Tunti meni Aifricista jälleen kivasti ja hän ei malttanut odottaa, että pääsisi kokeilemaan samanlaisia juttuja Sissin kanssa.

Aifricin ja Esmen eka tunti (3.2.23)

 Aifric nappasi tottunein ottein Esmen riimun ja lähti etsimään helmenväristä tammaa pihatosta. Pian se tulikin vastaan ja nainen moikkasi rapsuttaen jo tutuksi tullutta tammaa. Seuraavaksi hän pujotti riimun tamman päähän ja lähti taluttamaan tammaa hoitopaikalle, jossa se saisi nopean puunauksen.

 Maneesissa Aifric viritteli kuuloke - mikrofoni yhdistelmää päähänsä samalla kun Esme seisoi rauhassa naisen takana. Läppäri latasi alkavaa videopuhelua kunnes miehen ääni tervehti naista kuulokkeesta. Läppäri ja kamera lepäsivät maneesin päädyssä hyvin tasattuna. "Mitkä fiilikset?" Michelson rupatteli alkuun. "Jännittää vähän osaanko, vaikka Esmeä hakiessa sain pienen oppitunnin ennen lähtöä", selitti Aifric. "Jes, ei tarvitse jännittää!" Rohkaisi Michelson jatkaen: "Tarkistan pari juttua vielä, näytätkö vähän teidän maneesia." Aifric väistää, jotta mies saisi näkymän maneesista. "Aika pitkä, ei tarvitse mennä peilipäätyyn ollenkaan, että näen teidät hyvin kokoajan, pysytään tässä katsomopuoliskolla", selitti mies pohdiskelevalla äänellä. "Ja Esmellä on kapsoni niin kuin puhuttiin?" Kysyi mies. Aifric vastasi vain nyökkäämällä. "Entä raippa?", jatkoi Michelson kysymyksiä. "Jep, mutta en ole varma onko se oikeanlainen", selitti nainen. "On se varmasti, tähän hommaan riittäisi vaikka pitkä suora keppi, jos ei muuta olisi, mutta näytäppä!" Tokaisee Michelson hilpeänä. Aifric näyttää nopeasti pitkää kouluraippaa ja Michelson tokaisee sen olevan oikein hyvä tähän hätään. "Sitten aloitetaan!" Hän tokaisee lopuksi.

 Aifric kävelee Esmen edellä takaperin pitäen kiinni ohjasta, joka on kiinni Esmen kapsonin keskimmäisessä renkaassa. Kaksikko kävelee suurehkolla ympyrällä. Esme asettaa hyvin, vaikkei Aifricin ohjeistukset ole vielä ihan kohdallaan. Michelson ohjaa naista jatkuvasti kuulokkeesta. Esimerkiksi raipan ohjeistukset ei meinaa Aifricilla osua aina oikeaan kohtaan, vaikka muutoin ympyrällä kävely on alkanut jo sujumaan. Välillä Esmekin kertoo hienovaraisesti, kun Aifricilla on jokin pielessä, sillä nainen pyytää vahingossa eri asioita, mitä oli tarkoitus. 

 Lopuksi kokeiltiin vähän painonsiirtoja, Esme osasi ne hyvin, mutta Aifricilla oli taas vaikeuksia oikeiden ohjeistuksien kanssa. Esmelle juttu oli ihan tuttua, osasihan hieno leidi tehdä levadenkin. Aifricilla jäi silti hyvä fiilis tunnista, eikä nainen malttanut odottaa seuraavaa.

Blacklake Baroques (2023)

 "En ymmärrä mitä hyötyä näistä barokkihevosista on Blacklakelle, suurin osa niistä ei sovellu edes tavallisille tunneille!" Tivasi Tina pojaltaan Rickonilta. Kaksikolla oli hyvin erilaiset näkemykset tallin suunnittelusta. Erilaiset pihattosuunnitelmat oli Tina vielä mukisten hyväksynyt ja jälkikäteen todennut ihan toimiviksikin, mutta liiketoiminnan kannalta hän ei ymmärränyt sitä, miksi barokkihevosia oli kertynyt lähemmäs kolmekymmentä kappaletta. "Tee itse paremmin, jos kerran osaat", oli nainen sanonut oletten miehen lopettavan typerät toilailunsa. Mutta nainen yllättyi, kun tummahiuksinen sanoikin: "okei, jos annat rahaa." Tina halusi opettaa poikaansa, ehkä nähdä poikansa epäonnistuvan, vaikka se raa'alta kuulostikin. Nainen antoi pojalleen rahat ja tontin läheltä Blacklaken tallia ja mies alkoi rakennuttamaan uutta tallirakennusta parin kilometrin päähän alkuperäisestä alueesta. 

 Rickon ei ollut mikään rakennusmestari, joten sellaisen hän oli palkannut. He miettivät miten toteuttaisivat tummahiuksisen vision. "Haluaisin, että hevoset saisivat elää pääosin pihatossa, jossa ne saavat liikkua ja elää hevosen elämää", kertoo Rickon. "Mutta haluaisin antaa hevosille myös valinnanvapauden, jos ne haluavat olla karsinassa, niin ne saisivat itse päättää, ilman, että ihmiset ovat kokoajan paasaamassa", jatkoi mies muistellen erityisesti mielessään mustaa lusitanotammaa Legacya, jonks oli kerran löytänyt pihtosta kovin äksyllä päällä. Tamma selkeästi ei pitänyt säästä ja olisi paljon mieluummin ollut karsinassa. Toisaalta oli taas Vito, joka tarvitsi kokoajan tekemistä, pihatto olisi siis tärkeä, mutta myös karsinan lämpökin.

 Rakennusmestari pohti ideaa, konsultoi arkiitehtiäkin ehkä, ja pian piirustukset olivat valmiit. Rickon ilahtui silminnähden, se oli juuri täydellinen!


 Tina oli odottanut, että poikansa juoksisi häntä koipien välissä takaisin äidin huomaan, kun ideat ei onnistuisikaan. Mies oli kuitenkin yllättävän omatoiminen, ensin tuli piirustukset sitten alettiin rakentamaan rakenteita ja pian seinätkin olivat pystyssä, pihatot saivat aitansa ja pian koko talli oli hevosia lukuunottamatta aivan valmis. Nainen ei osannutkaan suhtautua poikansa onnistumiseen, koska oli kokoajan odottanut epäonnistumista, joten hän ei juurikaan juhlinut työn tulosta. Ainakin barokit saataisiin pois tontilta. "Siitä puheenollen.." mutisi Rickon. Ihan kaikille ei välttämättä olisi tilaa ja joillekin barokkirotuisille olisi parempi jäädä ratsastuskoulun puolelle. Yllättävää kyllä, Tina ja Rickon saivat sovittua tämän asian ilman konfliktia.

 Ratsastuskoulun puolelle jäisi siis gaited baroque pari, jalostussuunnitelmat oli näiden kanssa mennyt mönkään, koska jalostusmateriaalia ei ollut tarjolla juurikaan. Monipuolisia Pahvi ja Giza kuitenkin olivat ja Jane oli jo kiintynyt hulmuharjatammaan, joten ne sallittakoon. Myös Hippu jäi, koska sen rakastettu emä Pipilotti oli ollut upea kaveri koulun puolella, joten oli helppo olettaa, että Hipusta tulisi yhtä mukava ratsu. Geno taas on vanhempi rouva, joka on tottunut jo ratsastuskouluelämään, se onkin ollut ainoita barokkeja, jotka ovat toimineet hienosti kaikenlaisilla eri ratsastuskoulutunneilla. Lisäksi toinen rouva Esmeralda jää yksityisenä ratsastuskoulun puolelle. Aifric ei sitä halunnut alkaa siirtämään ja tapaisihan tamma tyttärensä aina kesäisin laitumella. Se oli punatukkaiselle naiselle helpompi ratkaisu ja Esmekin vaikutti nauttivat Blacklaken monipuolisista pihatoista. Arvo ja Ago jäivät myös, Ago on periaatteessa jo maastoilu- ja jalostuseläkkeellä, joten järkeä orin raahaamisella barokkipuolelle ei juurikaan ollut. Arvo taas on melko kaukana muista barokki ratsuista hypätessään 160 senttimetriä ratana, Tina mielellään piti orin opetusratsuna parilla tietyllä henkilöllä, joihin ori oli päässyt jo tutustumaan. Sagan orivarsa Sega jäisi myös, koska se olisi joka tapauksessa menossa myyntiin käytyään muutamissa varsanäyttelyissä, joten miksi siirtää. Rando jää vanhat rescuetaustan vuoksi ja Phennaltakin on löytyny vanhoja kipukohtia, joita on helpompi työstää Blacklaken alkuperäisissä tiloissa, näinollen sekin jää, siirtoa voidaan miettiä myöhemmin, jos se on relevanttia.

 Rickon palkkasi barokkitallille vielä kolme uutta työntekijää ja Formisanonkin työsuhde siirtyi lähinnä barokkitallin puolelle. Osa työntekijöistä kuitenkin jäi työskentelemään molempien tallien parissa, joten tummatukkainen mies halusi heitä ajatellen tehdä liikkumisesta tallien välillä helpompaa. Niimpä hän hankki mönkijöitä ja lumikelkkoja työntekijöiden liikkumisen helpottamiseksi. 

 Lopuksi oli siirrettävä kaikki hevoset uuteen talliinsa, yli 20 hevosen vieminen oli yllättävän haasteellista, mutta siinä tallin lännenratsastajat auttoivat ratsuineen, kun hevoset ajettiin uudelle tallille, kuin karjaa konsanaan. Sitten hevoset eroteltiin oreihin ja tammoihin, kunnes kaikki vietiin omiin karsinoihinsa. Karsinatkin olivat siinä mielessä mukavat, että niistä sai kosketusyhteyden vierustoveriin. Tilavissa karsinoissa kelpaisi, vaikka nukkua makoillaan ketarat ojossa. Jokainen hevonen saisi vielä hopeisen nimikyltin karsinansa oveen, kunhan järjestys oli lopullisesti päätetty.

 Pian Blacklake Baroques tallin arki alkoi, ja yllättävän mutkattomasti. Odotettavissa on tunti-, valmennus- ja jalostustoimintaa sekä kilpailuissa ravaamista. Siksi apukädet olivatkin tarpeen. 

(Tunti- ja valmennustoiminta vähintäänkin epävirallisesti, itse en osaa mitään tunteja tai valmennuksia järjestää heheh :'D)

Tragedia

 Carangelojen pariskunta oli jo pitkään haaveilleet Blacklaken läheisyyteen muuttamisesta, kunnes kaksikko sen lopulta sitten tekikin. Kylästä vapautui kaunis omakotitalo ja nyt työmatka Blacklakelle ei ollut enää niin pitkä. Alessia oli jo pidempään haaveillut omasta lapsesta ja Enziokin oli nopeasti yhtynyt haaveeseen. Jostain syystä lapsen hankinta ei vain meinannut onnistua. Kaksikko oli jo miettinyt turvautuvansa adoptioon.

 Lopulta talvella 2023 Alessialle soitettiin: Hänen sisarensa oli joutunut auto-onnettomuuteen ja menehtynyt heti onnettomuuspaikalle. Alessia oli surun murtama, sillä oli ollut todella läheinen sisarensa kanssa. Sisarella oli myös lapsi, noin Blacklakejen Huen ikäinen. Lapsen isä ei ollut mukana kuvioissa ja tuttua sukulaista, joka lapsen ottaisi huostaansa oli vaikea löytää. Niinpä sosiaalityöntekijä oli kysynyt Alessiaa tähän tehtävään. Alessian ei tarvinnut ottaa edes miettimisaikaa saatika lupaa mieheltään: hän myöntyi heti. He olivat halunneet lasta ja nyt sitä tarjottiin suoraan nenän eteen. Araceliksi nimetty lapsi oli hänelle kaiken lisäksi sukua.

 Niinpä 11 vuotias Araceli muutti Blacklakeen ja aloitti samassa kyläkoulussa missä Blacklakejen Hue kävi jo koulua. Tapahtuma oli Aracelille varmasti traumaattinen, mutta toivottavasti hän löytäisi lohtua Blacklakelta, ehkä kaverinkin.

Hue haluaa hoitajaksi (Helmikuu 23)

  "Isä isä, mä haluan hoitohevosen!" Huusi Hue juostessaan puhelin kädessä Markin luokse. "Ah, ketä sä haluaisit alkaa hoitamaan?" Kysyi Mark luullen tyttärensä tarkoittavan omaa talliaan. "Sissiä!" Huudahti Hue ylpeänä. Mark kummastui silminnähden todeten: "Sissihän on yksityinen, tuskin Aifric sille hoitajaa etsii." "Eikun tätä Sissiä!" Jatkaa Hue näyttäen voikkoa suomenhevostammaa näytöltään. Hevonen asui Erikan tallilla ja etsi hoitajaa. "Okei, mä puhun sun toisen isän kanssa asiasta ensin, mutta mun puolesta voit alkaa hoitaa Erikan tallilla Sissiä, jos sulla on Erikan lupa", toteaa Mark tyynesti..

 Rickon ei ollut yhtä ilahtunut asiasta, vieras talli, vieras ympäristö ja suurimmalla osalla hevosistahan käytettiin kuolaimia. Mark rauhoitteli miestä toivoen, että mies ei ottaisi omaa henkilökohtaista kuolainongelmaansa mukaan keskusteluun, käytettiinhän nykyään osalla barokeistakin silloin tällöin kuolaimia (Ei toki Rickonin päätöksestä vaan kompromissina tämän ja Formisanon kesken). Lopulta Rickon myöntyi, kun Mark perusteli asiaa: "Olisi hyvä, että Hue oppii olemaan erilaisissa ympäristöissä ja tutustumaan uusiin ihmisiin ja erilaisiin toimintatapoihin." "Olet oikeassa.." Oli Rickon todennut miehelleen. 

  Lopulta miehet vielä soittivat Erikan tallille kysyäkseen olisiko hoito okei. Erika Romanov vaikutti puhelimitse mukavalta. "Ja kuinkas vanha se teidän tyttönne olikaan?" Kysyi Romanov ja miesten vastattua, tuli hetken hiljaisuus. Ehkä Romanov mietti, miten sanoisi asiansa mahdollisimman hyvin. "Valitettavasti hän on vielä liian nuori hoitamaan ja Sissi on tosi herkkä", sanoi Romanov lopulta. Hän selitti kyllä Vladista ja vanhemman läsnäolosta, mutta ovenraosta kurkkivan tytön ilme kertoi kaiken: ei hän Vladia olisi halunnut hoitaa. Mark jäi puhelimeen ja Rickon kiiruhti Huen perässä lohduttamaan tytärtään. Mark hoiti puhelun loppuun ja lähti perässä. Ymmärrettäväähän se oli, Erikan tallilla hoitajille annettiin iso vastuu hevosista. Sitä miehet eivät olleet ymmärtäneet myöntyessään tyttärensä pyyntöön. Talleilla kun on niin erilaista hoitotoimintaa. Blacklakella se on lähtökohtaisesti nimenomaan hoitamista: harjailua ja hengailua, valvotusti ratsastamista. Vasta tutummille hoitajille annetaan isompi vastuu hevosen liikuttamisesta ja keskenään ratsastamisesta. Blacklaken hoitotoimintaa oli pyrkimys laajentaa joskus, mutta suurta kysyntää tallin hoitotoiminnalle ei juurikaan ole ollut.

Rickon & Chevy valmennusviikonloppu Royal Gardensissa - Kolmas päivä

 Viikonloppuna oli treenattu perusteellisesti klassisen koulun kuvioita ja asetaitoradan ratoja, mutta sunnuntaina oli tarkoitus tehdä aivan muuta hauskaa ja kivaa - nimittäin joustaamista. Rey oli rakentanut kentälle hienon keskikujan estetolpista ja heinäpaaleista, että viritelmä sai tähän hätään olla tarpeeksi hyvä. Turnajaisten oma paalu oli liian raskas yksin kannettavaksi ja Reyllä ei ollut aamulla aikaa hakea sitä apujoukkojen kanssa tai sitten mies tyynesti unohti edellisenä iltana viedä paalun valmiiksi kentälle. “Noniin, lämmitelkää ratsut hyvin ja aloitetaan sitten. Kutsun parit nimellä ja pisteiden laskijoina ovat punaiset peitset Vellu ja siniset peitset Daniel”, Rey totesi ja valmennuksessa oli mukana Kiaran Ceran kanssa, Yasmin Cavan kanssa ja Ulriikka Makon kanssa.

 Makolle ja Cavalle oli puettu värikkäät turnajaisloimet sekä haarniskoista minivaatimukset eli shaffron sekä grinetti. Rickon oli pukenut Chevylle turnajaisloime ja shaffronin sekä grinetin lisäksi vielä mukaan lähteneet peytralin. Kiaran oli pistänyt täysin överiksi ja pukenut ratsunsa täyteen haarniskaan. “Jahas tältä valmennukselta ei tyyliä puutu”, Rey hymyili ja arvosti ratsastajien panostusta lajiin. “Heti kun ratsut ovat lämpimiä, jaan kaikille omat kilvet”, Rey ilmoitti ja lähti hakemaan kentän porteilta neljä ecranché- peitsauskilpeä. Rey tarkisti samalla peitsien kärjet ja kädensijat, että olisivat kaikilla samat. Mutuamat balsakärkiset hän laittoi syrjään, kun tänään olisi tarkoitus käyttää vain mäntykärkisiä peitsiä. “Noniin, kiitos Danielille ja Vellulle, kun lähdette aseenkantajiksi ja pisteiden laskijoiksi. Pidetään kilpailureiluna”, Rey totesi ja kutsui aloitukseen Kiaranin sekä Rickonin.

 “Elikkä kolme kierrosta ja eniten pisteitä saanut voittaa. Pisteyttäjät muistaa myös miinuspisteet, joita tulee peitsen huonosta levéestä ja huonosta otteesta sekä peitsen huonosta turvaamisesta. Ravista tulee myös miinuspisteitä ja jos hevonen ei halua lähteä radalle, otetaan uusi lähtö”, Rey selittä vielä tarkkaan, sillä kaikille oli varmaan selvä ettei hevosen pää saa mennä kujan toiselle puolelle, hevoseen ei saa osua ja kilpeä ei saa peittää vastustajalta.

 Chevy kuin Cera lähtivät täyteen vauhtiin merkistä. Chevy oli voimakas tamma ja kantoi haarniskaa ylväästi päällään sekä oli ennen Kiarania keskellä linjaa. Cera hieman hintelänä tammana joutui tekemään paljon työtä vauhdin ylläpitoon. Peitset kolisivat kilpiin ja ensimmäinen kierros päättyi Rickonin voittoon 8 pisteellä. Toisella kierroksella alkoi Cerasta löytyä puhtia ja ratsukoille tuli tasapeli. Kolmas oli ratkaiseva ja voikonpearl tamma innostui vauhdikkaasta lajista, että Rickonilla oli kova työ pitää peitsi leveessä. Vähän ote pääsi lipsumaan ennen osumista ja näin isku tuli suoraan Kiarania kyynervarteen, minkä seurauksena mies tippui alas selästä. “Jahas, kakkua tiedossa”, Rey virnisti ja Kiaran nousi reippaasti ylös. “Rickon on todellinen mestari”, Kiaran virnui ja nousi Reyn avustuksella takaisin Ceran selkään. Voikko tamma luimi ja huiski hännällä kuin sanoakseen, että mitä siellä maassa maataan.

 Seuraavaksi Rickon pääsi kilvoittelemaan Yasminia vastaan. Yasmin oli uusi lajin kanssa, mutta luonteeltaan nainen oli tunnollinen opiskelija ja peitsen pitäisi pysyä hänen käsissään. Ensimmäinen kierros lähti vauhdilla ja Cava mulkoili vierasta tammaa korvat luimussa. Siitä huolimatta molemmille tuli täydelliset osumat suoraan kilpeen ilman minkäänlaisia miinuspisteitä. “8-8 erittäin tyylikäs suoritus molemmilta. Jos Cava meinaa hyökätä Chevyn kimppuun, niin Yasmin voi vähän ottaa avotaivusta ja näin saa Cavan pään pois sieltä. Sama Rickonille”, Rey kertoi ja ratsukot valmistautuivat uusien peitsien kanssa toiselle kierrokselle. Rickonilla oli peitsi hallussa ja Chevy oli hyvin tyyni, kun Cava tipahti raville ja osuman jälkeen ponkaisi takaisin laukkaan. “Huomaa, ettei paljoa peitsata. Pitää lisätä kaikkien hevosten viikko ohjelmaan”, Rey tokaisin, kun toinen kierros päättyi 8-4 Rickonille. Kolmas kierros oli Rickonille huono, kun osuma meni kilvestä yli Yasminin peitseen. Koko peitsi tippui maahan ja Cava varoi isoilla askelilla astumatta puusirpaleiden päälle. “Nyt on vauhtia ja vaaraa. 9-4 Yasminille”, Rey kertoi ja Rickon otti tästäkin kierroksesta voiton itselleen.


 Viimeiseksi Rickon pääsi pienen tauon jälkeen kilvoittelemaan Ulriikan kanssa. Chevyllä hikeä pukkasi ja tamma kävi juomassa yhden vesiämpärin tyhjäksi. “Noniin, aloitetaan”, Rey pyysi ratsukot lähtöpisteisiin. Hieman alkoi olla ratsuilla kuin ratsastajilla väsymystä ilmassa. Chevy oli hiestä märkä, mutta silti sinnikkäästi piti itsensä ryhdissä kaikkien suoritusten ajan. Puolestaan Rickonilla peitsi lipsui, kun ensimmäinen kierros päättyi 9-6 Ulriikkalle. Rickon kävi juomassa vettä ennen toisen rundin alkua ja pienessä huumassa onnistui saamaan hurjasti pisteellä paremman osuman kuin Ulriikka. “Nyt on tasaista suorittamista. Seuraava ratkaisee”, Rey totesi ja ratsukot valmistautuivat lähtöön. Ulriikalle voitto meni täpärästi puolen pisteen erolla. Rickon tiputti peitsen jämän maahan ja ravasi Reyn luokse. “Huhu, vahva alku, heikko lopetus”, Rickon virnuili ja nosti visiirin ylös. Mies kuin hänen ratsunsa oli täyden hien peitossa. “Ainakin tietää, että on tultu tehtyä. Hienoa ja hyvää ratsastusta. Pärjäisitte turnajaisissa oikein hyvin”, Rey kehui ja silitti voikonpearl tammaa. Hän ei edelleen saanut silmiään irti tammasta. Siitä huokui vahvaa ja majesteettista Duc Obscur- verta.


(725 sanaa) Kirjoittanut R VRL-13369!

Rickon & Chevy valmennusviikonloppu Royal Gardensissa - Toinen päivä

 Hyvän lounaan jälkeen Rickon sai alkaa varustamaan tammaa, sillä Lionel pitäisi puolen päivän aikana yksityisen asetaitovalmennuksen. Rey oli kyhännyt yksityistallin kentälle VHRY:n mukaisen metsästys I-luokan asetaitoradan, mutta pienillä muutoksilla lähinnä järjestyksen suhteen. Keli oli mitä mahtavin, kun aurinko paistoi, kylmä vuoristotuuli oli armollinen ja kenttä ei ollut jäässä, vaan pikemmin kurassa. Ei ainakaan varusteiden huoltaminen jäisi tekemättä valmennuksen jälkeen. “Noniin, saat verrytellä itsenäisesti. Laitan viimeiset kohdat valmiiksi”, Rey sanoi ja Rickon alkoi verrytellä ratsuaan kaikissa askellajeissa. Rey kehotti Rickonia ottamaan verryttelyyn mukaan avo-sulku vaihtoja suoralla uralla ja ympyrällä, sillä niitä tämän päivän tehtävät pitäisi runsaasti sisällään.

 Kun ratsukko oli verrytellyt tarpeeksi sai Rickon alkaa suorittamaan rataa pala palalta. Alkuun kuului perinteinen heinäpaali este, joka oli normaalia korkeampi: kaksi pientä neliö paalia päällekäin. Chevy hieman epäröi hyppäämisen kanssa, vaikka ison ja kookkaan tamman ei tarvitse kauheasti nähdä vaivaa etujalkojen nostamiseen. “Kannusta hieman eteen ja varo ettei oma tasapaino pääse horjahtamaan, ja siten häiritsemään hevosta”, Rey neuvoi ja RIckon teki työtä käskettyä. Oli haastavaa istua täydessä tasapainossa, kun Chevy yhä epäröi hyppäämistä, mutta kuitenkin onnistuivat lopulta kohtalaisen hyvin. Lämmittelyhyppyjen jälkeen ratsukko jatkoi radan ratsastamista tasaisella vauhdilla. Chevy pysyi hyvässä kootussa muodossa ja reagoi Rickon pieniin apuihin tarkasti. Tamma ei kavahtanut, kun nurkasta lähti täydellä vauhdilla feikkirotta kohti kentän toista päätyä. Rickon kannusti ratsuaan ripeämpään vauhtiin, että ehtisi saadan rotan kiinni ja sehän sujui varsin näppärästi.

 Aluksi Rickon sai tulla rengaskujalle haluamallaan tavalla, mutta lopulta Rey halusi heidän harjoittelevan avo-sulku vaihtoja. “Näitä olette hyvin tehneet suoralla uralla, että nyt samalla periaatteella, mutta tulet kujaa pitkin. Ota aluksi vaikka ravista tai ihan käynnissä”, Rey kannusti ja parin käynti sekä ravi yrityksen jälkeen alkoi kuvio sujua laukassa. Rickon sai vahtia, ettei sulkutaivutuksessa pelkkä takaosa tule edellä ja taivutus jää rangasta huonoksi. “Ihan kevyt sulku riittää, ei tarvitse liioitella jos Chevy ei siihen vielä pysty”, Rey kannusti.

 Renkaat kolisi tynnyriin ja seuraavaksi oli keihään heittämisen vuoro. Rickon on onneksi suhteellisen pitkä mies, sillä keihään poiminen maasta oli ajoittain haastavaa melkein 180 cm korkean tamman selästä. Heittämisen suhteen Rickon sai ottaa uusinta kierroksia ja samalla varoa ettei heitä tamman korvan juuresta. “Hieman voi asettaa pois tai tulla avotaivutuksella kohti lohikäärmettä. Tamma ei tulta pelkää”, Rey hymyili ja ohjeisti Rickonille paremman otteen keihääseen. Näin alkoivat myös heitot sujua.

 Lopuksi oli vuorossa iso keskiympyrä, jossa oli yhteensä kahdeksan tolppaa sisä- kuin ulkokaarteen puolella. Viime valmennuksessa tämä oli ollut hyppäämisen lisäksi yksi kompastuskivi. Ratsukko on tähän mennessä tehnyt hyviä avo-sulku vaihtoja ja nyt niitä pääsee kokeilemaan ympyräuralla. “Tässä saa olla tarkka ympyrän linjan mukaan, mutta olen sijoittanut tolpat niin, että linja on helppo hahmottaa. Ota ensin ilman asetta ja kokeile kaikki askellajit läpi”, Rey neuvoi ja Chevyltä kuin Rickonilta alkoi hikeä pukkaamaan. Tämä oli onneksi viimeinen osio ja sitten olisi loppupäivä lepoa.

 Rickon piti vasemmassa kädessä ohjia ja oikealla keskittyi osumaan kaaleihin, kun istunnalla vaihtoi taivutuksen suuntaa. “Riittää ihan kevyt lantion kääntö, pidä yläkroppa menosuuntaan, niin Chevy ei lähde lipuamaan pois linjalta”, Rey neuvoi ja Chevy eteni rennon koottuna eteenpäin. Sulkutaivutuksessa alkoi näkyä väsymisen merkkejä, kun Chevy ei tuonut sisätakajalkaa tarpeeksi lähelle keskipistettä - yritti silti parhaansa loppuun asti.

 “Rankkaa? Tämä on hyvää treeniä, mutta nyt hyvät pitkät loppukäynnit tamma ihan puuskuttaa”, Rey totesi ja Rickon nosti kypärän visiirin ylös. “Kyllä hiki tuli ihan huolella”, Rickon totesi ja lähti maastoon kävelemään loppukäynnit.

(542 sanaa) Kirjoittanut R VRL-13369!

Rickon & Chevy valmennusviikonloppu Royal Gardensissa - Ensimmäinen päivä

 Rickon saapui alkuvuodesta valmentautumaan Chevy tammalla kartanon maisemiin ja Lionel otti ensimmäisen asiakkaansa avosylin vastaan. “Tervetuloa! Olen valmentajanne Lionel Troxler, mutta kutsukaan Reyksi. Valmennan teitä koko viikonlopun, mutta Kiaran on luvannut ottaa teille muutaman tunnin verran alta escuela katselmusta”, Rey esittäytyi kohteliaasti ja kertoi mitä tuleva tuo. “Rickon Blacklake. Kiitos! Odotan innolla mitä viikonloppu tuo tullessa”, Rickon vastasi ja lähti voikonpearlin tamman kanssa seuraamaan Reyta, kuka näytti heille karsinapaikan yksityistallista. Paikka oli tammalle tuttu, minkä takia Chevy otti uuden paikan rauhallisesti vastaan murehtimatta vieraiden hevosten huutamisesta.

 Aamupäivän Rickon ja Chevy saivat rauhassa asettua taloksi. Iltapäivällä Kiaran lupasi tulla katsomaan ratsukon harjoittelua. Rickon sai verrytellä tamman maastakäsin ja Kiaran ehti pienen pätkän nähdä. Chevy oli kuin Nox valkeassa kaavussa, mutta ei ihme kun tamman isä on legendaarinen Duc Obscur.

 “Hyvää iltaa. Ihanaa saada vieraita Royal Gardensiin”, Kiaran esittäytyi pirteästi ja Rickon oli valmis nousemaan tammansa kyytiin. Chevy seisoi kuin patsas paikoillaan, mutta vieraan miehen lähestyessä oli utelias tamma valmis nuuskimaan taskut läpi. Tamma oli kiltti kuin mikä, mutta voikonpearlista tammasta uhkui Noxin ja Duken kaltaista energiaa. Sellaista mitä on vaikea selittää, kun jokaisen pitäisi saada kokea Duc- hevosille tyypillinen majesteettisuus.

 “Olet varmasti lämmitellyt, niin käydään läpi ihan Alta Escuela I-tason juttuja. Saat ratsastaa vapaasti ohjelmanne ja annan sitten palautetta. Viikonlopun aikana puretaa ohjelmaa pala palalta ja keskitytään niihin vaikeisiin kuitenkaan unohtamatta helppoja osioita”, Kiaran selosti ja Rickon sai rauhallisen musiikin säestämä ratsastaa tammaa pitkin maneesia.

 Rickonilla oli käytössä kapsoni ja kanki, ja mies osasi käyttää hyvin kankiohjaa tamman kokoamiseen. Kokoaminen tuli Chevylle luonnostaan liikkeiden mukana ja voimaa ei puuttunut, kun vahva tamma jaksoi kannatella itseään kevyesti eteenpäin. Oli askellajina käynti, ravi tai laukka voikko tamma jaksoi kannatella itseään. Vielä voimat eivät riittäneet koulukäyntiin tai koululaukkaan, mutta hyviä pätkiä tuli useampi. Avotaivutukset kaikissa askellajeissa sujui leppoisasti ja tamma reagoi pelkkään istuntaan, että Rickon sai kevyesti pyytää tammaa avo-sulku vaihtoihin. Sulkutaivutuksessa tamma oli vielä vähän epävarma oman kehonsa hallinnasta ja Rickon sanoi tämän olevan heidän kompastuskivi turnajaisissa.

 “Muistelin, että joulukuun valmennuksessa suoralla uralla oli vaikea tehdä avo-sulku vaihtoja, että tamma lähtee helposti lipuamaan väärään suuntaan. Voit vähän pohkeella ottaa vastaan ja muutaman hyvän askeleen jälkeen palkita. Piruetissa ei ole mitään ongelmaa”, Kiaran neuvoi ja ratsukko sai muutaman kerran ottaa onnistuneet traversit käynnissä sekä ravissa. Laukassa ei vielä yritetty, mutta huomenna olisi oiva hetki treenata sulkutaivutusta laukassa Lionellin kanssa.

 “Joko ratsusi on vielä uupunut matkasta, kun viimeksi oli vauhdin säätelyn kanssa ongelmia”, Kiaran virnuili hyväntahtoisena, kun vauhtia oli kerrankin sopivasti ja lisääminen ei saanut tammaa hermostumaan, jos tehtävä tuntui vaikealta.

(416 sanaa) Kirjoittanut R VRL-13369

Kuuravaellus Valkyriassa (Helmikuu 2023)

 Olin saapunut Valkyrian tallille tällä kertaa yksin helmikuisena aamuna. Olin vähän ennen puolta kymmentä paikalla, jolloin yhteinen aloitus alkaisi. Aifric ei päässyt tällä kertaa mukaan, mutta olin ollut täällä vaelluksessa syksyllä naisen kanssa. Silloin mukana oli Gulle, nyt saisin ratsun tallilta. 

 Yhteinen aloitus sujui hyvin, osa vaeltajista jakoivat mahdollisia huolenaiheitaan ja hevoset jaettiin. Totta kai ensin esittäydyttiin. Minä sain ratsukseni Vörin ja olin kolmannessa ryhmässä. Saisimme ryhmittäin vastuualueita. Jaon jälkeen kävimme katsomassa myös ryhmän vastuuhevosta, pakkasimme tavaroita ja varustimme hevoset, kuormahevoset mukaan lukien. Vastuuhevosemme olisi hevonen nimeltä Närkäs. Hauska nimi! Ehdin tutustua Vöriinkin paremmin. Se on kaunis issikkatamma! Ja väriltään kimo. Se on vauhdikkaammanpuoleinen ratsu, sellainen mitä toivoinkin! Vör on kuitenkin myös kiltti, vaikka tunteekin oman arvonsa. Vör on kimoutunut jo todella pitkälle ja on täten kokonaan valkoinen jo. Kaunis lumiratsu kuuravaellukselle, mikä sen parempaa!

 Yhdeltätoista pääsimme nousemaan ratsaille. Muodostimme sopivan jonon, kun kaikki olivat selässä ja lähdimme matkaan. On kirkasta, vaikka taivaalla onkin jonkin verran pilviä. Pakkastakaan ei ole paljoa. Talutin alkumatkassa kuormahevostamme ja puolessa välissä ryhmäläiseni sai vuoron kun lähdin itse Vörin kanssa hurjastelemaan töltti- ja laukkapätkälle. Yhdeltä saavuimme kodalle pitämään kahvitaukoa. Hevosetkin saavat kunnon tauon ja lumisade alkaa pikkuhiljaa leijailla taivaalta. Meidän tehtäväksi tuli sytyttää tuli ja laittaa kota käyttökuntoon, kun muut valmistelevat välipalaa ja tarjoilee hevosille heiniä. Hain itse purosta vettä, joka tuli lämmittää tiskivedeksi siinä missä parini haki istuinalustat ja ruuanlaittovälineet lukollisesta arkusta. Eväshetki oli hyvä ja tuli tarpeeseen, sillä nälkä oli alkanut jo kaivertaa. Tunnin tauon jälkeen aloimme jälleen valmistella ratsuja aikomuksena jatkaa matkaa laavulle. Sain jälleen kuormahevosemme talutettavaksi, kun kuljimme metsäpolkuja pitkin.

 Parin tunnin päästä saavuimme laavulle ja aloitimme hevosten huolehtimisesta: kiinnitys, varusteiden riisuminen, harjaaminen, kavioiden ja kengityksen tarkistaminen ja sitten tarhaaminen. Hoidin ensin Vörin, kun olimme saaneet omat ratsut hoidettua, hoidimme yhdessä kuormahevosemme. On kiva, että laavulla on hevosille oma tarha. Kaikki varusteemme kannoimme huoltorakennukseen, jotta ne olisivat suojassa säältä, kuormakassit tulivat mukanamme laavuun. Aurinko alkaa laskemaan, kun aloitamme majoitusaskareet. Tällä kertaa oli meidän vuoromme huolehtia hevosista Tauskin auttaessa. Näkyvyys oli ulkona vähän heikompi, muutama metri. Onneksi Tauski oli kuitenkin mukana. Ripottelimme tarhaan heinäkasoja hevosille, heinät löytyivät huoltorakennuksesta. Haimme myös kaivosta vettä vesisaaviin ja kävimme laavussa lämmittämässä sitä hevosten juottoa ja tiskaamista varten. Lopuksi kävin vielä laittamassa kuntoon oman petipaikkani ja autoin, jos joku tarvitsi vielä apua.

 Kuudelta oli päivällinen, nälkä oli jo kova ja taisin ahmia ruokani aika kovaa. Ruoan jälkeen askareet vähän vaihtuivat ja meidän kontolle jäi tiskaaminen Varpun kanssa. Tiskaamisen jälkeen aloimme valmistelemaan iltapalaa. Tarjolla olisi muun muassa nuotiolla paistettuja rieskoja, tavallinen leipäbuffet ja vaahtokarkkeja. Iltapala oli jo aika nopeasti tämän jälkeen kello yhdeksältä illalla. Kahmin taas lautasen täyteen, rieskoja oli pakko maistaa, perinteinen voileipäkin oli kasattava ja vaahtokarkkeja, niitä paahdoin monta. Kida kertoi syömisen aikana kipinävahdeista ja mitä hommaan kuuluisi: tulen vahtiminen, puut, hevosten tarkkailu ja jään rikkominen vesiastiasta, sekä sen täyttäminen tarpeen vaatiessa. Myös vettä pitäisi olla aina kattilassa lämpenemässä. Hevosille voi tarvittaessa viedä myös lisää heinää. Joku henkilökunnasta olisi aina myös kipinävahdissa, mikä oli helpottava tieto. Ryhmäläiset voisivat sopia keskenään miten valvoisivat. Meillä oli totta kai viimeinen vuoro ja siihen liittyisi edellä mainitun lisäksi myös hevosten ja ihmisten aamupalavalmistelut. Herätys olisi jo neljältä. Menin siis heti iltapalan jälkeen unten maille. Herätessä on melko kirkas taivas ja revontulia leiskuu taivaalla aika-ajoin. Kipinävahti sujui hyvin.

 Kahdeksalta on aamupalan syömisen vuoro, en meinannut pystyä pitämään näppejäni erossa aamupalasta ennen tuota, joten olin jälleen innoissani päästessäni syömään valmistamaamme puuroa, jonka lisäksi tarjolla oli kuivattuja hedelmiä, jugurttia ja pähkinöitä sekä ruisleipää lisukkeineen. Join kaverina kupposen teetä. Aamupalaverissa kerrotaan, että kotimatka tulee todennäköisesti pitkittymään, koska lunta on tullut runsaasti. Pyrimmekin siis lähtemään mahdollisimman nopeasti, mutta paniikille ei ole kuitenkaan tarvetta. Kotimatkalla ei kuitenkaan päästä hurjastelemaan. Päivä on kuitenkin kaunis: aurinkoinen, mutta kylmähkö. Aamupalan jälkeen pakkasimme tavaroita ja yhdeksältä aloimme siivoamaan majoituspaikkaa. Meidän tehtäväksi tuli tällä kertaa laavun ja sen ympäristön siivois, havut pois, huolehditaan ettei laavulle jää rompetta ja puretaan tuulensuojana olleet tarpit, viedään ylimääräiset polttopuut takaisin ja siistitään huussi seuraavia kävijöitä varten.


 Siivous sujui rivakasti ja pääsimme jo varttia vailla kymmenen laittamaan hevosia kuntoon. Puoli yhdeltätoista ehdimme jo ratsaille. Vör tuntui aika virkeältä levon jäljiltä, mutta hangessa ei voinut juurikaan "temppuilla". Kahlasimme metsäpolkuja pitkin vuorotellen vastuuhevosen taluttamista. Välillä vaihdeltiin paikkoja leveämmillä osuuksilla, jotta jokainen hevonen pääsisi lepäämään valmiiksi tallatuilla poluilla. Varttia vailla yksi pääsemme kodalle pitämään lepotauon. Huolehdimme hevosemme ja paneuduimme jälleen askareisiin: huolehdimme jälleen hevosista, hevoset saavat heinäkasat, joista syödä ja purosta juomavettä, mikäli puro ei ole jäätynyt umpeen. Myös hevosten kengitykset tarkistetaan. Sitten syödään lounasta, siivotaan jäljet ja hoidetaan hevoset takaisin ratsastuskuntoon.

 20 yli kaksi iltapäivällä pääsemme jatkamaan matkaa kohti Valkyriaa. Reitti kulkee osittain teitä pitkin, mikä helpottaa matkaa sillä teistä osa on aurattu. Jätän kuormahevosemme ryhmäläiseni tai Kidan hoiviin sillä lähdemme tottakai Vörin kanssa jälleen Varpun kanssa tölttilenkille. Lumi pöllyää issikoiden töltätessä ja auringon valossa hanget kimmeltävät kirkkaasti. Kolmessa vartissa löydämme taas Kidan porukan, joka on samoillut kohtaamispaikalla ties mitä reittejä, saan jälleen talutettavaksi vastuuhevosemme. Loppumatka sujuu hyvin käynnissä ja puoli viideltä olemme saapuneet tuttuun pihapiiriin Valkyriassa. Hoidamme jälleen hevoset tallissa ja viemme ne omiin pihattoihinsa ja varusteet paikoilleen. Kokoonnumme viiden aikoihin vielä tupaan, jonne Varpu on tuonut lämmintä juotavaa. Syömme välipalaa ja käymme läpi vaelluksen tapahtumia. Lopuksi jätämme hyvästit toisillemme ja lähdemme omille teillemme. Vaellus oli mielestäni mukavaa vaihtelua ja tulisin varmasti Valkyriaan vielä uudestaankin. -Rúna

Joulukalenteri tarina 2022

   Lumihiutaleet tanssahtelevat pihalampun valossa. Mark katselee hidasta tanssia ikkunan takaa ja huokaisee ikkunalasin huuruun. Hän nousee istumaan suoraan tuolilleen ja jatkaa keskeneräistä maalaustaan. Kuvassa on valkoinen suomenhevonen, Tunturi. Mies oli miettinyt orin lähettämistä ylläpitoon, mutta ylläpitokotia ei meinannut löytyä, joten hän pohti allapäin orin myymistä. 

 Mark otti itseään niskasta kiinni, selkään hän ei uskaltautuisi, mutta hän puki päättäväisenä talvivaatteet päälleen ja lähti lumisateeseen kohti hevosten tarhoja. Tunturi söi heinää, ja kun Mark kutsui sitä hiljaisesti värisevällä äänellään, valkoinen ori nosti päätään. Se tunnisti omistajansa, joka ei ollut pitkään aikaan tullut tapaamaan sitä, ensin se mietti, sitten se laukkasi höristen vaaleatukkaisen miehen luokse. Markilta vierähti pari kyyneltä poskelle, tuntui pahalta antaa hienon orin seisoa tarhassa ja muiden hoidettavana. Mark yritti pukea orille riimua, mutta se tuntui liian ylitsepääsemättömältä, joten hän lähti konkkaamaan kohti tarhan ovea, ties kävikö luovuttaminen mielessä, mutta kun valkea ori seurasi miestä portille, päätti tuo jatkaa. 

 Mark oli harjannut oriinsa varovaisesti, jonka jälkeen hän valjasti rauhassa seisovan pöperöitään syövän suomenhevosen. Saatuaan kiinnitettyä kärryt, oli jo pimeää. Lunta oli vasta hento pinta, eikä olisi ollut muutenkaan tarpeeksi reen käyttämiseen. Mies hyppäsi kärryihin ja maiskautti, ori lähti saman tien reippaaseen käyntiin. He kääntyivät pihalta tielle ja jatkoivat eteenpäin pimeässä.

 Valkean orin kaviot kopisivat kovaa jäätynyttä maata vasten tasaiseen tahtiin. Kylmä ilma kirveli miehen poskissa. Lumisade oli muuttunut sankemmaksi ja jäisemmäksi ja kaksikko yritti kääntyä leveämmällä kohdalla ympäri. Sitten jokin lähti viereisestä metsästä vauhdilla ja mies säikähti, se toi mieleen vanhoja muistoja onnettomuuden ajoilta. Hän lamaantui ja koitti suojella itseään, vaikka mitään ei todellisuudessa tapahtunutkaan. Tunturi huomasi tilanteen ja pysähtyi. Se laski päänsä matalalle, hengähti syvään ja rauhallisesti ja lähti sitten hitaasti, mutta varmin askelin kohti tallia. Pian Markin huomasi, ettei mitään pelättävää ollut. Hän ei kuitenkaan ottanut ohjia takaisin käsiinsä, eihän se ollutkaan tarpeellista, Tunturi osasi itsekin. Se oli niin hieno ori.. Taas suru hiipi miehen mieleen. "Tunturi voisi tehdä jonkun toisen iloiseksi, minua vain pelottaa sen kanssa", hän ajatteli mielessään. 

 Lumisade oli loppunut, kun Mark vei Tunturin takaisin tarhaan. Se hörähti surumielisenä omistajansa perään, kun mies heitti sille porkkananpalan ja lähti takaisin kartanolle. "Voi olla, että tämä oli meidän viimeinen hetki yhdessä", pohti Mark mielessään. 1/12


 Aamulla Mark kertoi ajatuksistaan aviomiehelleen ja Janelle aamupalapöydässä. "Olisi ehkä parempi, että Tunturi tekisi jonkun toisen iloiseksi, ja toisaalta sekin saisi arvoisensa omistajan", Mark kuvaili tilannetta. Keskustelukumppanit lohduttivat ja tukivat miestä. Ehkä niin olisi paremmin. Jane halusi piristää ja pyysi Markia mukaan tapahtumasuunnitteluihin. Mark lähti ilahtuneena mukaan.

 Kun kaksikko lähti ensimmäisinä ulos kartanosta, näky oli erikoinen. Kaura- ja pelletti pusseja revittynä pitkin poikin pihaa ja sisältö levitettynä. Jalanjäljet olivat jo peittyneet lumeen, joten tekijää ei saanut kiinni. Jane pisti aamun innokkaimmat tallilaiset työn touhuun ja lähti Markin kanssa suunnittelemaan tulevaa joulumaastoa.

 Myöhemmin Mark sai Tunturin ylläpitoilmoitukseen vastauksen eräältä lupaavalta nuorelta. Mark kertoi tuolle viestien välityksellä miettineensä myös myyntiä ja pian ostosopimus tehtäisiin ja Tunturi lähtisi uusille teille. Se tuntui surulliselta, mutta myös toiveikkaalta. 2/12

 Kylällä puhuttiin tonttujen palanneen. Eräs vanha kylänoita kertoi kyläkoulusta aikaisin kotiin lähteville lapsille, kuinka tontut katosivat näiltä main ja kuinka ne palasivat takaisin. Huelle se kuulosti hullulta, eksoottiseltakin. "Ei meillä ollut tonttuja kotona", hän ajatteli mielessään. Osa jutuista oli kulttuurishokki tänne hänen muutettuaan, mutta hän uskoi tottuvansa niihin nopeasti. Joulupukista hän oli kuullut, jotkut länsimaiset perheet kotopuolessa pitivät perinnettä yllä, niin hänelläkin oli muistikuvia siitä, kuinka hän oli nähnyt naapuritalon ovella paksun punaisiin pukeutuneen miehen pitkällä valkoisella parralla. Se oli hänestä kummallista.

 Nyt noidaksi kutsuttu rouva puhui Huelle. Hän kertoi tontuista ja Hue vain nyökytteli. Sitten hän muisti, ettei täällä tarvinnut vain nyökytellä, joten hän kysyi: "A-anteeksi rouva, mitä tontut ovat?" Hetken hengähdyksen jälkeen hän vielä jatkoi: "E-en tiedä, mitä ne ovat, ei meillä ollut sellaisia." Muori hymyili ystävällisesti ja viittoi tyttöä istumaan viereensä matalalle kivimuurille. Muuri tuntui ulkohousujenkin läpi kylmältä, sellaista täällä oli. Kylmää. Mutta ihmiset olivat lämpimiä, niin Hue ajatteli. Noidaksi kutsuttu nainen esittäytyi: "Et taidakaan tietää minua vielä nimeltä, olen Helga." Hue nyökkäsi ja hymyili vienosti, sitten hän tajusi esittäytyä takaisin: "Hue, olen uusi täällä. Veljeni on vielä tunnin koulussa, joten ajattelin katsella vähän paikkoja." Helga nyökkäsi hymyillen ystävällisesti ja vastasi pikaisesti: "Niin, olet niitä Blacklaken lapsia." Odottamatta vastausta hän kaatoi nuorelle tytölle kuumaa mehua ja tarjosi pikkuleipää. Tyttö epäröi ensin hetken, mutta muisteli kaikkien olevan täällä niin ystävällisiä, että uskalsi ottaa vastaan tarjottavat. 

 Kuuma mehu lämmitti mukavasti villalapasten läpi ja Helgan selitys tontuista oli mielenkiintoista. Huen utelias luonne ei ollut pahitteeksi ja välillä hän kyseli lisää kysymyksiä, Helga oli tästä erittäin mielissään, koska kukaan nuori ei ollut koskaan yhtä innokkaasti kuunnellut hänen tarinoitaan. "Kylältä tontut katosivat noin kuusikymmentä vuotta sitten", selitti Helga. Hän eritteli syiksi muun muassa taikauskon hiipumisen, työnarkomanian ja sen, että moni alkoi ajaa tälläkin seudulla vain omia taloudellisia etujaan. "Nyt ne ovat palanneet, ja ne haluavat jekuttaa meitä!" Huudahti Helga pirteästi. "Ne testaavat, olemmeko heidän läsnäolonsa arvoisia", jatkoi nainen. Hue oli haltioissaan. "Nyt nyt, sinun kannattaa lähteä takaisin koululle, veljesi pääsee kohta tunnilta", keskeyttää Helga tarinankerrontansa. Aika oli rientänyt nopeaa. Hue kumarsi ja kiitti samaan aikaan, kertoi tulevansa kuuntelemaan tarinoita jatkossakin mielellään ja lähti kiireen vilkkaa kohti kyläkoulua. 3/12


 Illallisella Hue kertoi innoissaan, mitä oli oppinut Helgalta. Veli näytti kummastuneelta ja muu perheestä tyytyväisiltä Tinaa lukuun ottamatta. Tina vaikutti aina melko kylmältä ja taikauskottomalta. Se ei kuitenkaan Hueta haitannut. Hän oli jo tottunut uuteen perheeseensä, muttei osannut vielä sanoa heitä perheenjäsenikseen. Hän kuitenkin ymmärsi, että oli ollut perheessä vasta vähän aikaa ja asiat voisivat vielä muuttua. Äiti oli aina sanonut häntä fiksuksi tytöksi, äiti on varmasti onnellinen huomatessaan Huen päässeen kouluun, näin nuori tyttö ajatteli. 

 Myöhemmin ennen iltapalaa Jane toi Huelle paksun kirjan. "Katsopas mitä löysin!" Hihkaisi Jane. Kirjan kannessa luki "Myyttejä ja tarinoita kyläläisten suusta ja kynästä". Hue oli haltioissaan, hän halusi tietää lisää ja kirja olisi varmasti loistava tapa paneutua paikalliseen mytologiaan. Hue kantoi kirjan huoneeseensa kiittäen Janea.

 Iltapalalla Jane kertoi lapsille vielä pari ulkoa muistamaansa tarinaa, joita erityisesti Hue kuunteli innoissaan. Jane oli kertonut ne muutamaan kertaan leiriläisille ja vaeltajille, joten ne alkoivat olla jo helppoja muistaa. 4/12


 Bao istui kyläkoulun nuorimmille oppilaille tarkoitetussa huoneessa. Siellä oli paljon muita lapsia ja muutama täti, jotka vahtivat heidän tekemisiänsä. Huoneessa oli leluja, piirustus- ja askarteluvälineitä, helppolukuisia kirjoja sekä paljon muuta. Keittiö oli seinän takana, siellä valmistettiin heille ja muille koulun oppilaille ruokaa sekä välipalaa. Kohta alkaisi päivän ainoa oppitunti, jossa he opettelisivat lukemaan, sen Bao oli jo alkanut oppia ymmärtämään. Sitten olisi välipala ja saisi leikkiä. Pian sen jälkeen isät tulisivat hakemaan heidät reellä, se olisi todella siistiä! 

 Karvainen hevonen puhalsi Bao naamalle lämmintä hevosen ruoalta haisevaa ilmaa. Se oli ällöttävää, mutta hauskaa, hän naurahti. Tummatukkainen mies, isä, nosti hänet varovaisesti syliinsä ja vaaleatukkainen mies vihreällä pipolla, toinen isä, maiskautti kullanväriselle karvaiselle hevoselle, joka lähti rauhassa pois päin kylältä, kohti kotia.

 Kaviot narskuivat lumessa tasaiseen tahtiin, kun Benkku ravasi lumisella tiellä reki perässään. Bao heilutteli käsiään ilmassa ja huusi: "Kovempaa! Kovempaa!" Isät ja sisko nauroivat ja Mark maiskautti pari kertaa lisää, jonka jälkeen Benkku lähti rauhalliseen, mutta matkaa tavoittelevaan laukkaan. Bao oli innoissaan, Hueta vähän jännitti, joten hän takertui Markin käsivarteen. Pian Mark hidasti vauhtia antaen orille merkin "prrrrrrr". Bao oli juuri oppinut r-kirjaimen käyttöä, joten hän yritti matkia Markia. "Prrrlllll", hän päästi suustaan. Mark naurahti, "vielä vähän ärrrrää, niin hyvä tulee. Kyllä se siitä!" Hän tokaisi kannustavasti. "PRRRRRRL" Huudahti Bao ja Benkku pysähtyi keskelle lumista tietä kurkaten takana reessä istuvia ihmisiä hämmästyneenä. "Mene vain Benkku tsts!" Mark kehottaa oria naurahtaen. 5/12


Jane oli kuljettamassa viimeistä paketoitua lahjaa lahjavarastoonsa. Kun hän avasi oven, oli näky järkyttävä. Lahjat olivat tiessään. "Mihin iiihmeeseen ne ovat hävinneet, tännehän mä ne toin juuri pari päivää sitten!" Hän kuiskasi itsekseen. Hän mietti kaiken maailman skenaariot läpi, jossa hän olisi vienytkin ne eri paikkaan ja muuta vastaavaa, mutta lopputulema oli aina sama, lahjat olivat kadonneet. Hän muisti kylänoidan Helgan sanat: "Tontut ovat palanneet ja nyt ne jekuttavat meitä!" Jane ei ollut varma uskoako vaiko eikö. Vaikka hän nautti vanhoista tarinoista, hän suhtautui niihin silti terveen kriittisesti, vaikka uskoi myös siihen ettei kaikki ollut sitä miltä näyttää.

 Jane mietti päänsä puhki, mitä tekisi, mutta luotti jollain tapaa Helgan sanoihin. Ne vain testaavat, ne tuovat lahjat takaisin, eikö vain? Niin hän ajatteli, tai ainakin yritti ajatella. Jane vilkaisi kelloa, ei ollut aikaa jäädä murehtimaan lahjoja, oli aika mennä suunnittelemaan joulumaastoa Markin kanssa. Nainen käppäili tallin kahvioon ja yritti unohtaa kadonneet lahjat. 6/12


 Rickon oli vaatinut päästä hakemaan kuusta yksin. Markista ei olisi juurikaan hyötyä jalkaproteesinsa kanssa muutenkaan ja toisaalta tummatukkainen mies kaipasi vähän yksinoloaikaa. Ei sillä, perhe-elämä oli miehestä ihan mukavaa, mutta joskus sosiaalisuusmittari tuli vain täyteen, onneksi tallilla ja kartanolla oli paljon väkeä, jotka pystyivät huolehtimaan lapsista.

 Mies katsoi kuusta, se ei ollut liian iso, eikä se ollut liian pienikään. Juuri sopivahan se oli. Rickon talutti pienen suomenpienhevostamman Nooran etäämmälle. "Pysyhän tässä Noora", mies tokaisi ja rapsutti sitä kaulalta. Noora oli oikea valinta vuorille, sillä se oli pieni ja ketterä, suomenhevosena pärjäsi loistavasti erilaisissa ympäristöissä. Rickon otti reestä kirveen ja meni kuusen luokse. Hän tähtäsi ja löi kirveensä ensimmäistä kertaa kuusen runkoon.

 Kun kuusi kaatui hankeen pölläyttäen ilmaan hentoa puuterilunta, Rickon vei kirveen takaisin rekeen. Sitten hän palasi kuusen luokse, ja istahti polvilleen kuusen viereen. Hän poti lievästi huonoa omatuntoa "tappaessaan" kuusen joulua varten, mutta hän yritti muistella, mitä hän oli oppinut noin vuoden takaa. Hän kiitti mielessään luontoa lahjasta, kuusesta. Rickon ei ollut erityisesti innostunut erinäisitä rituaaleista, mutta tämä riitti. Sitten hän nousi hangesta ja lähti kantamaan kuusta rekeen. Kun kuusi oli kiinni reessä, istahti Rickon paikalleen ja lähti takaisin kohti tallia. 7/12


 Jane sai olla jälleen ällikällä lyöty, kun aamulla ensimmäisenä noustuaan ja tallille lähdettyään hän näki valoin ja erikoisin koristein koristellun kuusen tallin pihalla. Se oli vielä eilen illalla nojannut maneesin seinään ja ollut täysin koristeetta. Ehkä nainen pikkuhiljaa alkoi itsekin uskoa tonttujen paluuseen. Hän halusi kuitenkin tietää lisää, joten heti jaettuaan heinät ja siivottuaan pihattotarhat pintapuolisesti, hän varusti Vekkuli-ruunansa ja lähti kiireen vilkkaa kohti kylää.

 Kylällä Jane sitoi Vekkulin paaluun ja antoi vuonohevosruunalle heinää. Sitten hän käveli kirkkaana talviaamuna Helga-noidan mökille kylän laidalle. Hän mietti ennen kuin aikoi koputtaa, että nukkuikohan vanhempi nainen vielä, mutta Helga tiesi Janen aikeista etukäteen ja avasi oven, ennen kuin vaaleatukkainen nainen ehti nyrkkiään oveen kopauttaakaan. "Tervetuloa!" Helga sanoi.

 Helga tarjosi Janelle teetä ja Jane otti teen iloisena vastaan. Ensin he vähän rupattelivat ja Helga ilmaisi innostuksensa Huen kiinnostuksesta hänen tarinoitaan kohtaan. Sitten Jane kysyi: "Ovatko tontut todella.. palanneet, ja olemassa." Helga nyökkäsi. "Sitä voi olla vaikea uskoa, ainakin aluksi", hän selitti. "Ymmärtääkseni he ovat jekkuilleet teilläkin", jatkoi Helga. Jane nyökkäsi. "Ensin kaiken maan purut, pelletit ja kaurat olivat pitkin poikin pihaa, sitten... Sitten lahjat vietiin", Jane selvensi hiukan harmissaan. "Älä huoli Jane, ne tuovat lahjat takaisin. Uskon siihen, te olette heidän arvoisiaan, ihan varmasti!" Lohdutti Helga. Jane nyökkäsi ja jatkoi: "niin ja, eihän siinä kaikki. Aamulla kuusi löytyi koristeltuna keskeltä tallipihaa, missä se ei eilen vielä ollut." Helga nyökkäsi tyytyväisenä. "Heillä on suunnitelmia joulunne varalle, en olisi huolissani", Helga toteaa. Jane huokaisee helpottuneena ja kiittää vanhaa noitaa. Sitten hän kiirehtii takaisin tallille. 8/12


 Aifricin sekaiset tunteet pyörivät kuin myrskyssä. Hän oli Sissin kanssa eläinlääkärillä, tamma oli vähän aineissa ja katseli omistajaansa leppoisasti. "Sissi on tiine", niin oli eläinlääkäri sanonut. Hän ei suositellut tiineyden keskeytystä, kaikki näytti olevan kohdillaan. Mutta Aifricin mielestä ei ollut. Hän ei ollut todellakaan suunnitellut tätä, ensi vuoden piti olla kilpailupainoitteinen. Lisäksi pelotti, että tiineys menisi huonosti, synnytys oli viimeksi ollut vaikea. Lisäksi Sissin astuneesta orista ei ollut mitään hajua. Ori ei voinut olla Blacklakelta, asiat oli erään tapahtuman jälkeen hoidettu eri tavalla. Punatukkainen nainen oli viimeaikoina vieraillut usein Baffner Estatella tammansa kanssa, joten se oli todennäköisin valinta. Hän päätti kirjoittaa Baffner Estaten valmennettavien whatsapp-ryhmään: 

Isäorista ei saatu vielä selvyyttä. 9/12


 Rickon varusti vaalean spanish norman tammansa. Hän oli käynyt viimeaikoina paljon maastossa Chevyn kanssa, vaikka se ei ihanteellisin maastoratsu ollutkaan. Mukaan lähti myös Pazuzu, mutta se saisi kulkea vapaana perässä, edessä tai vieressä. Kun hevoset oli varustettu, kiipesi mies valtavan tamman selkään ja matka alkoi.

 Rickon tiesi, että hämärä ja sen mukana pimeys tulisi hänen lenkkinsä aikana, mutta pimeä metsäpolku tuntui silti niin erikoiselta. Käsi ja varpaita palelsi ja poskia kirvelsi. Asiaa ei auttanut yhtään hiljattain alkanut lumisade, joka oli muuttunut kylmän pohjoistuulen myötä naamaan ikävästi paiskautuviksi jääkiteiksi. Rickon kuuli, kun Pazuzu taivalsi lähistöllä rämeikössä ja Chevy yritti seurata oria jollakin polun kaltaisella. Sitten kolmikko pysähtyi. Rickon kuunteli hiljaisuutta, vaikka tuuli ujelsi puiden lävitse, niin kuin se puhalsi hänen takkinsakin lävitse. Kurkkua kuivasi.

 Hiljaisuus ja pimeys oli rauhoittavaa, mutta jollain asteella pelottavaakin. Ei täällä juurikaan liikkunut vaarallisia eläimiä, mutta silti se karmi. "Käännytäänkö takaisin kotiin?" Kysyi mies hiljaa Pazuzulta, joka lähti johtamaan joukkoa kohti tallia. Rickon pystyi luottamaan oriin täysin asian suhteen.

 Kotona Rickon hyppäsi suuren tammansa selästä alas, joka tuntui jäätyneissä jaloissa todella ikävältä. Miehen teki mieli vain kellahtaa maahan makaamaan, niin paljon alastulo sattui. Hän kuitenkin piti pintansa, riisui tamman varusteista, harjasi vähän molempia hevosiaan ja vei ne yksitellen omiin pihattoihinsa. Sen jälkeen mies kävi tekemässä vielä iltatallipuuhat, ennen kuin pääsi kotiin syömään maukasta ruokaa.10/12


 Aifric ajoi autonsa tallin parkkipaikalle aamusella. Hänellä oli paljon vapaata, joten hän oli palkan toivossa ilmoittautunut tekemään aamutallin useammalle päivälle. Hän oli suunnitellut tälle päivälle myös maastakäsin maastolenkkiä Sissin kanssa.

 Aifric vei tavaransa kahvioon ja käveli hevosten tarhoille. Näky oli kumma. Hevoset etsiskelivät porkkanan palasia pitkin poikin tarhaa. Kaikki joo olivat oikeissa tarhoissaan, mutta että porkkanan palasia, ei edes kokonaisia porkkanoita. Joku oli ne leikellyt ja heittänyt tarhoihin viimeisen parin tunnin aikana. Punatukkainen nainen päätti soittaa Janelle, joka aamupöperöisenä ihmetteli naisen soittoa. "Oooonko mahdollista, että joku ok viimeisen parin tunnin aikana keksinyt hepoille tekemistä heittelemällä porkkanan palasia pitkin poikin tarhoja??" Tivasi Aifric ihmeissään. Jane heräsi nyt paremmin. "MIT-!" Hän huudahti, kunnes kesytti itsensä jatkaen: "Äh tontut ne varmaan vain.." Aifric hämmentyi. "To-tontut? Okeiii", hän tokaisi ja jatkoi sulkevansa nyt puhelun, Jane saisi jatkaa vielä uniaan. Punatukkainen nainen lähti työn touhuun, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

 Tallilla oli jo pitkä päivä takana ja Aifric veteli viimeisiä välipalapatukoitaan. Sissin kanssa olisi pitänyt vielä lähteä lenkille. Jane kuitenkin ilmaisi lähtevänsä muutaman tallilaisen kanssa lyhtyjä sytyttelemään ja pyysi Aifricia mukaan. Aifric suostui todeten voivansa kävellä paikanpäälle Sissin kanssa. Jane ja tallilaiset lähtivät ratsuineen kohti lyhtypaikkaa. "Se on se yksi kukkula lähellä vuoria!" Hän ohjeisti vielä Aifricille, ennen kuin kavioiden kopse etääntyi etääntymistään. 

 Pakkanen oli kova, ja Aifric oli pukeutunut hyvin, ei kuitenkaan selvästikään tarpeeksi hyvin. Sissi käveli vierellä vapaana, sillä ei ollut edes riimua päässä, vaikka Aifricilla oli kyllä riimunnaru mukana. Sissi pärski välillä tyytyväisenä, sillä ei selkeästi ollut kylmä. Yönmusta tamma olikin mammutein puoliverinen, jonka Aifric oli koskaan nähnyt.

 Aifric seurasi lopulta lyhtyjä, sillä Jane tallilaiset seuranaan olivat jo aloittaneet. Kun hän pääsi paikanpäälle, hän lähti parin lyhdyn kanssa etäämmälle ja alkoi sytyttämään niitä. Taivaalle oli hiipunut jo vähän pilviä, mutta tähdet näkyivät. Kuu oli osittain pilvien takana. Aifric katseli Sissi vierellään, kun lyhdyt kohosivat yhä ylemmäs ja ylemmäs.11/12


 Kello oli seitsemän aamulla, kun Jane kuuli kilinää ulkoa. Hän nousi ja katsoi ulos. Hän kuvitteli nähneensä vaalean harmaan hevosen hännän, mutta se meni ikkunan ohi niin vikkelästi, ettei nainen ollut ihan varma. Hän nousi ylös ja kipitti rappuset alas. Myös Rickon ja Mark saapuivat kohta unisina keittiöön, lapset olivat jo olohuoneessa katsomassa ulos haltioissaan. "Tonttuja! Tonttuja!" Huusi Hue. Jane hymyili katsoessaan lapsia, mutta pian tunnelma vaihtui epäuskoon, kun Rickon huusi keittiöstä: "Kuka on ehtinyt keittää riisipuuronkin jo?" Jane meni keittiöön katsomaan, iso kattila täynnä riisipuuroa. "Tontut varmaan", hän tokaisi itsevarmana. Rickon katsoi sisartaan hiukan hämmentyneenä, mutta antoi olla. Mark huusi muita perheenjäseniä syömään.

 Kun aamupuuro oli syöty, puettiin vaatteet vikkelästi päälle, samaten ulkovaatteet. Lapset juoksivat ulos pää kolmantena jalkana heti, kun vaatteet oli yllä. Tonttuja ei enää näkynyt, mutta joku oli valjastanut Svenin upeilla jouluisilla valjailla ja reellä. Peripetialla oli myös asianmukaiset varusteet. Jane joutui soittamaan Sylvielle heti jouluaamuna, tehdäkseen naisen tietoiseksi siitä, että tuon suomenhevosvarsa oli.. päätynyt jotenkin Blacklakelle. Isoin huomionarvoinen asia oli kuitenkin se, että koristellun kuusen alla oli kasa lahjoja. Enemmän kuin Jane oli varastoonsa kerännyt. Lahjoja oli myös kyläläisille ja muille tallilaisille. Siitä alkoi lahjojen kerääminen rekeen, jonka jälkeen Jane, Mark ja lapset lähtivät Svenin kanssa kierrokselle kylälle, Rickon jäi muutaman muun kanssa lajittelemaan lahjoja tallilaisille ja perheelle, sekä hoitamaan hevosia. Myös niille oli lahjoja! Lunta oli edellisenä päivänä satanut paljon ja siihen melkein hukkui. Hue halusi henkilökohtaisesti antaa lahjan Helga-mummolle. Tallipihalle jääneet pystyivät huomaamaan pieniä jalanjälkiä hangessa.. Tonttuja kenties?

Hyvää joulua!

 12/12

Royal Gardens kouluvalmennus (18.12)

Royal Gardens


Alkubriiffi (carré- demokuva)

Ennen valmennusta Loius halusi demota oppilaille tulevat tehtävät, ettei mikään tule yllätyksenä ja kaikilla on suurinpiirtein tietoa mitä tulee tehdä. Kaikkien istuttua maneesin katsomoon Luciano saapui kullanvärisen orin Tesoron kanssa. Ratsukko lähti verryttelemään ja Loius kertoi mitä sulkutaivutus on: “Sulku- ja avotaivutus sekä vastataivutus ovat hevosta kokoavia liikkeitä, ja minun suosikki liikkeitä. Niitä ei tarvitse ratsastaa pelkällä suoralla linjalla seinään tukeutuneena. Sulkutaivutuksessa mennään liikkeen mukaisesti, kun avotaivutuksessa mennään liikkeestä pois päin”, Loius kertoi.

“Vanha klassinen koululiike carré on erinomainen tapa lähestyä sulkutaivutusta ja myös piruettia. Teemme carréssa muutamaa variaatiota, mutta neliötä voi ratsastaa tuhansilla eri tavoilla”, Loius kertoi ja antoi Lucianon demota ensimmäisen osan. Tässä neliön kulma ratsastettiin ¼ piruettia. Ratsukko lähestyi sulkutaivutuksessa, teki kulman ja jatkoi sulussa ennen suoristamista. Toinen variaatio oli lähestyä neliön kulmaa sulkutaivutuksessa, päädyssä puolipiruetti ja siitä jatkaa avotaivutuksessa. “Kuulostaa vaikealta, mutta on hevoselle kuin ratsastajalle hauskaa tekemistä. Vaatii vähän aivotyöskentelyä ja hevoselta hyvää kehonhallintaa!”, Loius kertoi, kun carré oli useammalle ratsukolle vieras käsite.

“Noin nyt voimme aloittaa. Ryhmä 1 on puoli tuntia aikaa valmistautua”, Loius hymyili. Ratsukot ovat jaettu klassiseen ja perinteiseen ryhmään, sen perusteella mitkä avut hevoselle kuin ratsastajalle on opetettu. Loius oli suorastaan otettu, että paikan päällä oli enemmän vanhojen mestareiden oppeja kunnioittavia ratsukoita. Vaikka perinteinen ryhmä saa ratsastaa omalla tyylillään, ei Loius halua nähdä esimerkiksi half passissa showliikettä. "Takajalat eivät saa mennä liian ristiin tai painopisteen yli", Loius totesi vielä, kun ryhmäläiset saapuivat maneesiin. (Ulkotakajalka ei saa mennä punaisen viivan yli) (parempi)




Tuttua ratsukkoa oli aina mukava päästä valmentamaan, kun suunnilleen tiesi missä mennään. Chevy oli rohkea tamma, joka ei välittänyt muiden hevosten läsnäolosta. Loius on nähnyt ratsukon alta escuelan I-tason luokissa ja menestyneen ihan kohtalaisesti, että tamman pitäisi osata valmennuksen kuviot.
Carré onnistui kootussa käynnissä erinomaisesti ja Chevy malttoi keskittyä, mutta vauhdin lisääntyessä tamma innostui ja keskittyminen herpaantui. “Kevyet puolipidätteet ennen käännöstä, niin saat loistavan piruetin aikaiseksi”, Loius kehui. Chevy on iso tamma ja siksi pienellä neliöllä on vaikea kääntää hevosta, mutta Rickon voi ratsastaa tammaa yhtä hyvin isommalla neliöllä. Kunhan kulmat ovat neljäsosa piruettia tai tulee selkeä sulku-puolipiruetti-avo siirtyminen. “Tammassa on paljon potentiaalia, kunhan malttaa keskittyä ja olla avuilla. Se selkeästi osaa, mutta vauhti saa tamman innostumaan”, Loius kehui. “Jos tehtävä tuntuu vaikealta, voit tehdä ensin isompaa kulmaa ja vähitellen tehdä jyrkempää. Kunhan ottaa sulkuaskeleen rungon alle eikä keskimassapisteen yli”, Loius jatkoi ja Chevy alkoi vähitellen vetryä sekä nousta edestä enemmän ylämäkeen. Ei täydellisesti, mutta asteittain.

Piruetti onnistuu laukassa ensin isolla ympyrällä, joka tiivistyi vähitellen. Aluksi tamman tasapaino oli hukassa, mutta Rickon korjatessa omaa istuntaa ja istuinluita pääsi Chevy paremmin pystympään. “Varo ettet jää istunnasta puristamaan. Istuinluiden kääntö ja kankiohjan kevyt kokotus riittää kokoamisen merkiksi. Muista olla varovainen kankiohjan kanssa, ettei sitä käytetä muuhun kuin kokoamiseen”, Loius neuvoi. Half pass sujui hyvin ja Rickon sai hyvin valvottua, ettei tamma astu liikaa ristiin. Tehtävä sujui kootussa ravissa ja laukassa, kun Chevy malttoi keskittyä.
Lopputehtävä eli kaikkien yhdistäminen half pass-piruetti-half pass oli kaikille kunnon aivopähkinä. “Ei ole väliä kuinka jyrkkä lävistäjä on tai kuinka isoksi piruetti menee, kunhan ratsastaa siististi ja hevosta kuunnellen. Keskity siihen hetkeen äläkä stressaa ennakkoon”, Loius neuvoi. Aluksi oli hieman sähläämistä ilmassa ja tamma näytti turhautumisen merkkejä, mutta Rickon muuttaessa istunnan rennommaksi ja avut selkeämmäksi alkoi tehtävä onnistua molempien osalta. “Me näemme viikon päästä uudestaan”, Loius tokaisi, kun olivat sopineet valmennusviikonlopun.

- Alkubriiffin ja ratsukkokohtaisen valmennuksen on kirjoittanut R. VRL-13369!

Royal Gardens estevalmennus (13.12)

 Royal Gardens

Valmennustaso: 120cm

Valmentajana Ulriikka Arvo


-Alkubriiffi rata piirros)
Ulriikka oli kehitellyt joulun alla hyvän mielen esteradan, joka keskittyi enemmän tekniseen ratsastamiseen kuin estekorkeuteen. Tehtävät eivät olleet tarkoituksella tehty vaikeiksi, mutta vaati silti ratsastajalta kuin hevoselta keskittymistä. Kuitenkin kaikki pääsivät lopuksi hyppäämään toivomaansa estekorkeutta radan merkeissä. “Näin joulun alla on tarkoitus pitää itsetunnon kohotus treeni ja siksi keskitytään enemmän tekniseen ratsastamiseen kuin siihen, minkä korkuisia esteet ovat. Onhan tämä kouluratsastusta esteiden välissä”, Ulriikka hymyilee ja valmistelee ratsukoita tehtäviin. Tämä oli hänen ensimmäinen valmennusnäyttö ja siksi oli hieman hermostunut, mutta pyrki olla näyttämättä sitä valmennettaville.

“Päätehtävä on kaarevien tien ratsastaminen ja suoristaminen. Yksi rata on kolmikaarisella ympyrällä (punainen rata), toinen tehtävä on puoliympyrällä (sininen rata), tietenkin perus suoraa linjaa verryttelynä. Päärata etenee siten, että tulette perus suoran linjan, siihen tulee neljä laukka askelta, että ehditte kääntää päädyssä. Muuten tulee seinä vastaan. Käännytte oikealla toiselle suoralle, sitten alkaa se vaikein osuus. Käännätte ympyrälle, hyppäätte pääty esteen. Muista hyvä suoristus ja laukanvaihto. Vasemmalle ja keskieste, ja sitten joka toinen takaisin oikealle ja toinen vasemmalle ja hyppäätte pääty esteen”, Ulriikka selosti ja lähti sitten valmennettavien kimppuun.
"Selkeästi vaikea valmennus, koska täällä oli pelkkiä hurjapäitä liikenteessä", Ulriikka hymyili.


Alkaa klo 16, maneesi, 100-120cm ryhmä


Ulriikalla oli suorastaan kunnia nähdä nuorten hevosten estehallimestaruuksien voittaja aivan läheltä. Hopeanmusta tamma eteni tarmokkaasti maneesissa, vaikka roikkuvat joulupallot esteiden puomien välissä oli ajoittain murhaavan katseen kohteena. Verryttelyssä Sissi eteni isosti ja rohkeasti sekä maapuomeilla laukassa liioitteli, että ylitse laukkaamisen sijasta hyppäsi oikein huolella. “Muutama pidäte, ettei mene ihan niin vauhdilla”, Ulriikka neuvoi ja Sissi reagoi heti Aifricin kevyeeseen pidätteeseen.

Suorilla linjoilla tamma venytti itseään puomin ja esteen väliin, että neljän ja viiden, ja jopa kolmella askeleella ei ollut ongelmaa hypätä verryttelyesteistä yli. Jo viidellä askeleella teki tiukkaa, kun Aifric joutui kokoamaan tammaa. Kuudella askeleella tamma tuli korvat luimussa ja kyseenalaisti hidasta vauhtia. “Kolme on liian vähän. Pidätteet läpi ja jos tulee ihan täysiä, niin rauhoita kunnolla ennen estettä. Tee vaikka ympyrä esteen ja maapuomin väliin, jos ei suostu pidätteitä kuuntelemaan”, Ulriikka katsoi kauhistuneena, kun Sissi räpiköi kaikki jalat ristissä täyttä vauhtia kohti estettä ja estekorkeutta oli vielä vasta metri.

Kun suurimmat energiat saatiin verryttelyssä pois palautui tamma normaaliin työnarkomaani olemukseensa. “Tiedä oliko jotain esittämisen halua”, Aifric kuittasi ja ratsasti tammaa tarkasti kohti kaarevaa linjaa. Hitaasti mentiin, mutta ei vetelästi vaan terhakkaasti. Erikoisesteille Sissi otti enemmän ilmavaraa, kun tamma kyttäsi kiiltäviä ja kahisevia koristeita. “Ei haittaa, hyvin menee. Jatkaa kivasti lyhyttä laukkaa esteen jälkeen. Yhteistyö toimii hyvin, vaikka ajoittain on aika päätöntä menoa”, Ulriikka kehui. Aifric ratsasti huolelliset tiet ja ennen estettä Sissi otti muutaman spurtti askeleen, mutta palautui pidätteestä takaisin.
Radalla Aifric sai olla tarkka, ettei tamma tule kaatuneena kaarevalle uralla. Tarvittiin epäsuoraa ulko-ohjaa ja sisäpohjetta, että tamma pysyy asettuneena ja taipuneena ympyrän kaarella. “Kevyt suoristaminen ennen estettä ja voit asettaa ulos, että vaihtaa laukan esteen päällä”, Ulriikka neuvoi.
Loppuvalmennuksessa sujui hyvin, kun Aifric huolehti tarkasta lähestymisestä ja suoruudesta sekä tasapainosta. “Se meni kivasti. Voittajamateriaalia”, Ulriikka virnuili, kun hopeanmusta tamma ravasi puuskuttaen eteenpäin.


- Alkubriiffin ja ratsukkokohtaisen valmennuksen on kirjoittanut R. VRL-13369!

Royal Gardens Skill at arms valmennus (12.12)

Royal Gardens


Alkubriiffi

Rey hyppi innoissaan kentän laidalla. Mies oli pelkkää intoa täynnä, sillä hän pääsi aloittamaan työt pian Sveitsin muuton jälkeen. Vastoin kaikkien toiveita Rey halusi pitää valmennuksen päätallin kentällä pelkästään auringon paisteen ja kevyen lumisateen takia. Kaikilla oli onneksi hokit ja osalla tilsakumit, mutta kenttä oli ennen valmennusta lanattu ja tampattu sileäksi. Pakkasta oli juuri sopivasti muutaman asteen verran ja tuntilaisille tuskin tulee kylmä. Lämmittely tapahtui itsenäisesti ja rataa harjoiteltiin ensin pala palalta sekä lopuksi kilpailtiin leikkimielisesti toisia vastaan pisteyttämällä rata VHRY:n ohjeiden mukaisesti. Eli pisteytyksessä huomioidaan aseen käsittely, osumapisteet ja ratsastus osuus. Miinuspisteitä ei annettu askellaji rikosta tai pysähtymisestä muualta kuin tarkoitetulle paikalle, sillä paikalla oli paljon aloittelijoita. Normaalisti noviisiluokat tulisi suorittaa kokonaan ravissa ja muut luokat laukassa, mutta nyt ratsastajat saivat päättää vauhdin.

Rickon Blacklake - Chévre de Dzelzain - 353 sanaa

Seuraavaksi rataa lähti kokeilemaan Noxin puolisisar Chevy. Ei ei väristä voi päätellä, niin vähintään koosta, Rey ajatteli mielessä ja ihaili voikonhelmen väristä tammaa. “Se on niin iso, että se laukkaa heinäpaaleista läpi”, Rey virnuili ja ratsukko ylittäessä estettä pääsi tamma yllättämään. Tamma jäi hetkeksi punnitsemaan, että kuuluuko tästä hypätä vai mennä yli, Rickon tasapaino pääsi ekojen hyppyjen aikana horjahtamaan, mutta myöhemmin alkoi esteiden ylittäminen sujua.
Quintain-iskua saatiin muutaman kerran harjoitella ratsukon kanssa. Välillä ase pääsi lipsahtamaan turhan alas ja siten vaikeuttamaan osumaa. “Normaalisti olisi hylky kisoissa. Nyt ei ollu erityistä vaaran paikkaa, mutta on tärkeää kehittää omia voimia, että jaksaa kannatella kevyttä tai raskasta peitseä vaakatasossa”, Rey kertoi ja he ottivat muutaman kerran alusta. Chevy keräsi kierroksia ja rohkea tamma eteni kootussa laukassa sekä kuunteli Rickon istuntaa tarkasti. “Sillä on hyvä asetus ja taipuminen kaareville orilla. Harvoin asetaitoradoissa mennään pelkkää suoraa linjaa”, Rey kehui.

“Tammalle voisi sulkutaivutus tehdä hyvää. Se tulee erinomaisesti rengaskujalle ja huomaatko miten pysyy koottuna, kunnes väistössä valahtaa. Ryntäät tippuvat maahan ja hevonen hinaa itsensä toiseen suuntaan, ja näin ei kannattele itseään. Se ei ole virhe, mutta suosittelen sulkutaivutusta”, Rey saarnasi positiiviseen sävyyn. Sulkutaivutus on monelle vaikea asia ja siksi se on hyvä opetellan ensin maastakäsin ja sitten selästä. Sekin vie aikaa, Rey kamppaili oman hevosensa kanssa vuoden, että pääsi selästä kokeilemaan sulkutaivutusta.
Ympyrällä kaalinpäitä lyödessä Rey pyysi Rickonia hieman pyytämään enemmän taivutusta tammalta. “Muista katsoa, ettei tamman pää mene linkkuun, vaan korvat pysyvät tasan. Silloin on sopivan verran asetusta ja siitä seuraa taivutus”, mies neuvoi ja seurasi ratsukon menoa. “Miltä se tuntuu. Helpolta, vaikealta?”, Rey haastatteli. “Vähän oli hankalaa, kun pitää keskittyä samaan aikaan ohjaamiseen ja lyömiseen”, Rickon vastasi. “Voit tehdä samaa mielikuvaa kuin Cindy. Kuvittele, että menette kapeaa ja mutkikasta katua yhdessä hevosen kanssa. Käännä hartioista ja lantiosta, pidä nyrkit pystyssä. Helpottaa huomattavasti”, Rey avusti ja Rickon otti uudestaan. “Loistavaa. Heti alkoi sujumaan, mielikuvilla on iso vaikutus.”, Rey kehui.

Hieman oli uupumusta ilmassa, mutta onneksi pian rata pääsi päätökseen. Chevyllä olisi intoa jatkaa, mutta Rickon oli loppu. “Oikein hieno. Huomaa, että mittelöity ennenkin kyseisessä lajissa”, Rey hymyili leveästi ja antoi ratsukon kokeilla vielä peitsen käyttöä valvovan silmän alla.

- Alkubriiffin ja ratsukkokohtaisen valmennuksen on kirjoittanut R. VRL-13369!

Kouluvalmennus Royal Gardensissa 16.11.2022

 Royal Gardens

Alkubriiffi

Sumu oli laskeunut vuoristolta alas kartanon niskaan, mutta Kiaranin mielestä vielä oli hyvin näkyvyyttä pitää valmennukset ulkona yksityistallin hyvin valaistulla kentällä. Kiaran järjesti Alkubriiffin kentällä, jossa Loius ratsasti silmäterällään Rizillä. Tarkoitus oli havainnollistaa ja syventää vastauksia ratsukoiden esittämiin kysymyksiin.
Hän oli erittäin yllättänyt, kun oli esittänyt kysymyksiä valmennuksen aiheesta.
“Ei ole väärin sanoa, että avotaivutuksessa käännetään etuosa pois uralta. Mutta avotaivutuksessa pääpointti on tehdä taivutus tasaisesti koko rungosta. Liike ei pysähdy kaulaan, lavoille tai selkään. Liikkeen on mentävä kokonaan läpi”, Kiaran selitti ja huomasi, että hetkessä useamman mielikuva avotaivutuksesta muuttui hetkessä.
“Me emme halua vetää kaulaa sisälle ja antaa takaosan pulpahtaa ulos. Siinä vedetään turhaan kaulaa linkkuun ja paino on liikaa takaosalla, ettei lavat pääse työskentelemään. Avotaivutus on ennen kaikkea kokoava liike, takaosan pitäisi hännän tyvestä laskea, hevonen ikään kuin istuu, ja lapojen pitäisi irtaantua sekä kohota ylöspäin. Sitä on kokoaminen. Eli ei ole väärin ajatella, että avotaivutus tuo lapoihin irtonaisuutta ja etuosan kevyeksi. Avotaivutus on ratsastuksen aspiriinia”, Kiaran jatkoi selittämistä ja seurasi ratsukoita haukan tarkalla katseella. Mikään yksityiskohta ei jäänyt mieheltä huomaamatta.

Loius ratsasti Riziä pitkillä kankiohjilla ja kapsonilla. Ori käveli reippaasti ja pelkästä istunnasta ori teki pituushalkaisijalla avotaivutusta.
“Avotaivutuksessa ei vedetä kaulaa ulos, mutta esimerkiksi kapson ohjalla voidaan vähän johdattaa päätä pois liikkeen suunnasta. Taivutus halutaan tasaisesti rungosta, ei pelkästä etuosasta. Kuten Loius nyt demoaa pituushalkaisijalla mitä eroa on tuupata pelkkä takaosa pois ja johdattaa kaulaa, versus taivutus tulee koko rungosta ja kaula menee pois liikkeen suunnasta ja vain etuosa siirtyy uran sisäpuolelle. Hevonen pysyy helposti kolmella ja neljällä uralla ja huomaatte, että ratsu hieman jo kohoaa etuosasta”
“Merkeistä sen verta, että monelle on perinteisessä muodossa opetettu että ensin haetaan hyvä asetus ja taivutus. Esimerkiksi hyvä lähteä voltilta ja jatkaa sitten suoraa uraa. Ulko-ohja säätelee asetusta, ettei kaula käänny liikaa ja sisäpohje pitää hevosen linjalla, ettei käänny takaisin uralle. Moni saattaa siirtää ulkopohkeen taakse, ettei takaosa karkaa. Mutta annetaan Loiuksen vielä demota, että liike tulee istuinluista ja omasta kehonkielestä. Hän hieman johdattaa kapson ohjalla ja sitten siirtää lantiota liikkeen mukaisesti. Ja näin tekee hienon avotaivutuksen. Monesti istunta riittää, että lopussa voidaan kokeilla toimiiko muilla. Uskon, että toimii. Laitan vaikka pääni pantiksi. Mutta eiköhän anneta aplodit Rizille ja Loiusille ja hypätä omien ratsujen kyytiin. Ryhmä 1, olkaat hyvät”, Kiaran kiitti ja kumarsi sekä jäi odottelemaan, että ensimmäiset kolme ratsukkoa saapuvat maneesiin.


Ryhmä 3, klo 17

Kiaran oli vähitellen lämmennyt puoliverisille, sillä K.O. kasvateissa oli sitä jotain. Ihastuttava hopeanmusta tamma sinisillä silmillä käveli rennosti uraa pitkin. Samantien tuli mieleen Aino Vallan K.O. Belliatulus. Molempia tammoja yhdisti ihastuttava jopa eksoottinen väritys. Rohkea tamma ei välittänyt tummanrautiaan säikähtelyistä, vaan keskittyi täysin työntekoon. Aifric aloitti voltin kautta avotaivutusta.
“Taipuu erittäin hyvin ja tasaisesti koko rungosta. Se myös hyvin heti hakee liikettä ylämäkeen”, Kiaran kehui ja seuraili ratsukon etenemistä. Muutaman hyvän käynti avotaivutuksen jälkeen Aifric siirsi tamman pehmeästi raviin. Liike jatkui hyvin ylämäkeen ja tamma jaksoi kannatella itseään. Ravissa tempo tahtoi hidastua, mutta avotaivutuksen taivutus jatkui liikkeen aikana tasaisena sekä tamma taipui koko rungosta. Muutaman kerran liike tipahti, kun vauhti jäätyi liian hitaaksi. Sissi ei jaksanut enää kannatella itseään, vaan tiputti vauhdin käyntiin ja koottu muoto katosi.
“Ei haittaa. Siirrä takaisin raviin ja anna sen ravata omaa tahtia. Se saa tulla koottuna tai rennossa muodossa. Miten sen jaksaa kannatella itseään”, Kiaran neuvoi ja tamma liikkui hillitymmin kootussa muodossa. Toiseen suuntaan avotaivutus oli selkeästi helpompi, että Sissi alkoi tarjoa hieman liioiteltua liikettä.
“Ulko-ohja pitää asetuksen maltillisena. Kaula ei saa taittua linkkuun”, Kiaran neuvoi ja seuraavaksi Aifric siirsi tamman takaisin käyntiin, ja siitä lähti pituushalkaisijalle.

Pituushalkaisijalla kääntöavuista Sissi lähti heti uudelle voltille. Aifric vei ulkopohkeen taakse ja piti sisäohjan maltillisena, että tamma jatkoi suoraan avotaivutuksessa. Hieman liike karkasi, tempo hidastui ja takaosa karkasi ulos. Mutta seuraavalla kerralla tuli paremmin, kun huolehti ulkopohkeesta.
“Ulkopohje on nyt sun seinä. Jos lähestyminen kulmasta on huono, voit tehdä voltin ennen suoralle tuloa. Älä kuitenkaan suorista”, Kiaran neuvoi. Aifric sai vahtia, että takaosa pysyy alkuperäisellä linjalla ja etuosa siirtyy sisäpuolelle, ja siitä kaula liikkeen suunnasta pois.
“Käännä hieman enemmän lantiosta. Nyt läpi liike katoaa ja taivutus tyssää lapojen kohdalle. Katso pitkälle eteen”, Kiaran ohjeisti.
Laukassa Aifric keskittyi laukan ylläpitoon, että tempo ja rullaava liike säilyy. Hieman hän voi hakea avotaivutus ajatusta, että Sissi hieman kohosi ylämäkeen. Muutaman askeleen verran tamma jaksoi laukata ylämäkeen ja ottaa sisäjalkaa kunnolla alle ennen kuin liike valahti rennompaan muotoon. Loppuraveissa Sissi eteni hyvin eteen-alas pää nyökkyen liikkeen mukana.

- Alkubriiffin ja ratsukkokohtaisen valmennuksen on kirjoittanut R. VRL-13369!

Vilkkaita varsoja estearvosteluissa

On loppusyksyinen viileä ilma ja Blacklaken porukka matkalla kohti Hemgårdiin. Matkaan on lähdetty aikaisin aamulla lokakuun 31. päivänä, si...